KvaliMOTV

Ajankohtaista | MOTV-lista | Palaute

Menetelmäopetuksen tietovaranto - KvaliMOTV
!

Laadullisen tutkimuksen verkkokäsikirja on Tietoarkiston uusi kvalitatiivisten menetelmien opetus- ja oppimateriaali.

Triangulaatio

Yksinkertaistaen triangulaatiolla tarkoitetaan erilaisten menetelmien, tutkijoiden, tietolähteiden tai teorioiden yhdistämistä tutkimuksessa. Kyse on siis moninäkökulmaisuudesta tai -paradigmaisuudesta – siitä, että yhdistetään useita menetelmiä ja lähestymistapoja. Tutkijoiden käyttämät eri tutkimusmenetelmät tai näkökulmat voivat saada aikaan sen, että samanaikaisesti voi olla voimassa samaa ilmiötä koskevia keskenään ristiriitaisia tutkimustuloksia. Triangulaation avulla onkin mahdollista lisätä tutkimuksen luotettavuutta. (Tuomi & Sarajärvi 2002, 141-142.)

Yleisesti triangulaatiossa erotetaan neljä päätyyppiä (Denzin 1978, Tuomen ja Sarajärven 2002, 141 mukaan):

  • Aineistotriangulaatio – yhdessä tutkimuksessa käytetään useita eri aineistoja (haastattelut, tilastot, uudet tai arkistoaineistot jne.) tai eri tiedon kohteita (lääkärit, potilaat, omaiset jne.)
  • Tutkijatriangulaatio – useampi tutkija tutkii samaa ilmiötä ja on mukana joko osassa tutkimusta (esimerkiksi aineiston hankinta tai analyysi) tai koko tutkimusprosessissa.
  • Teoriatriangulaatio – tutkimusaineiston tulkinnassa hyödynnetään useita teoreettisia näkökulmia.
  • Menetelmätriangulaatio – tutkimusaineiston hankinnassa käytetään useita tiedonhankintamenetelmiä (esimerkiksi kysely ja haastattelu). (Eskola & Suoranta 1998, 69-70.)

Listaan voidaan lisätä myös analyysitriangulaatio, jolloin tutkimusaineiston analyysissa käytetään useampia analyysitapoja tai monitriangulaatio, jolloin tutkimuksessa käytetään useaa triangulaatiotyyppiä (Tuomi & Sarajärvi 2002, 142-143).

Useimmiten menetelmätriangulaation käyttöä perustellaan sillä, että yksittäisellä tutkimusmenetelmällä ei tavoiteta riittävän kattavaa kuvaa tutkittavasta kohteesta. Kun yksi tutkimusmenetelmä kuvaa kohdetta vain tietystä näkökulmasta, on useamman menetelmän käytöllä mahdollisuus parantaa tutkimuksen luotettavuutta. Esimerkiksi nuorten runsasta alkoholin käyttöä voitaisiin tutkia ensin kyselylomakkeella, jolloin pystyttäisiin hahmottamaan ongelman yleisyys. Varsinaista juomista ja humalakäyttäytymistä voitaisiin tutkia havainnoimalla ja haastattelemalla, jolloin päästäisiin lähemmäs nuorten omia näkemyksiä asiasta - tosin aiheen arkuuden vuoksi aineiston keruu voisi olla haastavaa. Järjestys menetelmien käyttöön voi olla myös päinvastainen, mikä onkin tarkoituksenmukaista silloin, kun tutkimuskohteesta ei ole vielä paljoa tietoa.

Kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen tutkimusotteen yhtäaikainen käyttö on yllättävän vähäistä ottaen huomioon sen tuomat edut. Menetelmätriangulaatio on aikaa ja resursseja vaativa tapa tehdä tutkimusta, mutta se antaa loistavan tilaisuuden laajentaa ja syventää tutkimuskohteesta saatavaa tietoa. Toisaalta menetelmätriangulaatiota on kritisoitu siitä, että eri tutkimusmenetelmien taustafilosofiat sisältävät erilaisia ihmiskäsityksiä ja ovat siten yhteensovittamattomat. Näin ajateltuna triangulaatio voi johtaa "käsitteellisiin sekaannuksiin, ristiriitojen hyväksymiseen ja teoriattomaan tietoamiseen" (Eskola & Suoranta 1998, 71). Menetelmällisen triangulaation voi kuitenkin hyvin ajatella soveltuvan tutkimukseen, jossa kerätään tietoa ihmisen toiminnasta ja sen vaikuttimista (kasvatustiede, sosiaalipsykologia jne.). Tutkijan haasteena olisikin tiedostaa eri menetelmien kenties ristiriitaiset ihmiskäsitykset ja huomioida ne tutkimukseen liittyviä ratkaisuja tehdessään. Varsinkin, jos tutkimuskohde ei ole kovin yksiselitteinen tai siitä on hankala saada tietoa, voidaan useilla menetelmillä poistaa virhelähteitä ja siten lisätä tutkimuksen luotettavuutta. Useamman kuin yhden menetelmän käyttö tiedon keruussa voi paljastaa siten ristiriitaisuuksia, jotka muuten jäävät huomioimatta.

Triangulaation käyttäminen tutkimuksessa vie usein enemmän aikaa, rahaa ja voimia verrattuna tavanomaiseen tutkimuksen tekoon. Varsinkin jos kyseessä on opinnäytetyö, ei triangulaatiota edes vaadita sen työläytensä vuoksi. Tutkijatriangulaation voidaan kuitenkin ajatella olevan sellainen triangulaation muoto, että se soveltuu hyvin opinnäytetöidenkin tekemiseen. Yhtenä keskeisenä funktiona nähdään yhteistyön harjoitteleminen – yhteistyötaitojahan tarvitaan lähes kaikkialla. Parhaimmillaan yhteistyö voi rikastuttaa tutkimuksen tekemistä, sillä toisen tutkijan ajatukset, näkökulmat ja tuki voivat hyvinkin olla tutkimuksen etenemistä edistäviä asioita, mutta toki yhteistutkimisessa ja -kirjoittamisessa on myös omat haasteensa ja ongelmansa (ks. esim. Jokinen & Juhila 2002, 109-118; Eskola 1998b).

Katso myös

» Pohdittavaa

Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto Menetelmäopetuksen tietovaranto
FSD