Kristillisdemokraatit ja energiapolitiikka

KD:n eduskuntaryhmän energiapoliittinen ohjelma

29.1.2015

Energia on ihmisen elämän perustarve. Tarvitsemme lämpöä, sähköä ja polttoaineita kaikkialla. Energian tarve korostuu Suomessa kylmien talvien sekä harvaan asutun maan, pitkien välimatkojen ja energiaintensiivisen teollisuutemme vuoksi. Siksi tarvitsemme toimivaa ja pitkälle katsovaa sekä vastuullista energiapolitiikkaa, joka turvaa yhteiskuntamme elinvoimaisuuden nyt ja tulevaisuudessa.

Energiajärjestelmiin aiheuttavat muutospaineita mm. ilmastonmuutos (hiilidioksidi- ja muut kasvihuonekaasupäästöt), pienhiukkaspäästöt, energiavarojen loppuminen sekä vesistöjen kuormitukset. Energiajärjestelmän ympäristöystävällisempään ja vastuullisempaan suuntaan muuttamiseen liittyvät ratkaisut vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen ja vaativat merkittäviä rahallisia panoksia yksityisiltä toimijoilta sekä julkiselta sektorilta. Siksi kristillisdemokraatit pitävät tärkeänä energiapolitiikan johdonmukaisuutta ja ennakoitavuutta, yhteisesti sovittujen tavoitteiden saavuttamiseksi kaikkien toimijoiden, EU:n jäsenmaiden ja globaalisti eri valtioiden kanssa.

Kristillisdemokraatit haluavat korostaa ensisijaisina energiajärjestelmän muutostarpeina energiansäästöä ja uusiutuvan energian osuuden kasvattamista kestävällä tavalla. Energiansäästön painopisteen tulee lähivuosina olla päästökaupan ulkopuolisessa toiminnassa, joita ovat asuminen, liikenne, palvelut ja kotitalouksien kulutus.

Suomen energian kokonaiskulutus oli vuonna 2013 energialähteitten energiasisältönä ilmaistuna 386 TWh. Sähkön loppukäyttö vuonna 2012 oli 85,1 TWh, mikä oli 5,2 TWh vähemmän kuin vuonna 2007. Vähennys johtunee ennen muuta globaalin taantuman aiheuttamasta energiaintensiivisen teollisuuden tuotannon alenemasta ja myös osittain metsäteollisuuden tuotantokapasiteetin vähenemisestä, joka jäänee osittain pysyväksi.

Valtioneuvoston vuonna 2008 annetussa kansallisessa ilmasto- ja energiastrategiassa on sähkönkulutuksen tavoiteuraksi vuonna 2020 otettu 98 TWh ja vuonna 2030 hieman vähemmän 95 TWh. Vuoden 2013 strategia ennakoi vuonna 2020 sähkönkulutuksen jäävän 94 TWh:iin. Tämä ei välttämättä merkitsisi energian kokonaiskulutuksen kasvua, koska sähkön osuus kokonaiskulutuksesta kasvanee tulevina vuosikymmeninä. Lisäksi tällä sähkönkulutuksen tasolla oletetaan, että energiaintensiivinen teollisuuden energiankulutus ei pysyvästi laske.

Energiantuotannon kasvihuonekaasupäästöt (joista energiateollisuus 43%, teollisuus ja rakentaminen 18%, kotimaan liikenne 27%, rakennusten lämmitys sekä maa-, metsä ja kalatalous 9%, haihtumapäästöt 0,4% ja muu polttoainekäyttö 3%) ovat viime vuosikymmenen ajan vaihdelleet hieman vuosittain ollen kuitenkin noin 78 % kokonaispäästöistä. Viimeisimpään valtioneuvoston tulevaisuusselontekoon ”Kohti vähäpäästöistä Suomea” on kirjattu Suomen tavoite vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 80 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä, mikä on linjassa IPCC:n viimeisimpien suositusten ja EU:n tavoitteiden kanssa. On selvää, että tätä tavoitetta ei voida saavuttaa ilman energiankäytön hiilidioksidipäästöjen hillitsemistä.

Käytettävän energian tuotannossa tulee kiinnittää huomiota toisaalta tuotannosta syntyviin yksikköpäästöihin (eli esim. hiilidioksidipäästöt tuotettua energiayksikköä kohti) ja toisaalta kokonaiskulutuksen hillitsemiseen. Energiantuotannon ympäristö- ja sosiaalisia vaikutuksia pitää jo poliittisessa päätöksenteossa käsitellä kokonaisuutena, johon kuuluvat yhtä lailla globaalit kuin paikalliset vaikutukset sekä suorat että välilliset. Hiilidioksidipäästöjen vähentäminen on päivänpolttava kysymys, mutta muutkin päästöt ja vaikutukset ovat yhä ajankohtaisia.

Energian loppukäyttäjistä suurin on teollisuus, joka käytti vuonna 2012 lähes puolet 45 % kokonaisenergiasta. Suurin yksittäinen käyttäjä on metsäteollisuus, joka toisaalta oman energiantuotantonsa puolesta on merkittävä uusiutuvan energian tuottaja Suomessa. Seuraavaksi eniten kului rakennusten lämmitykseen (27 %), liikenteeseen (14 %) ja muihin loppukäyttöihin 14 %. Energiaintensiivisin teollisuus kuuluu päästökaupan piiriin.

Kristillisdemokraatit pitävät tärkeänä sitä, että politiikan teossa huomioidaan kansallisesti ja kansainvälisesti Suomen erityispiirteet, jotka vaikuttavat osaltaan energian tarpeeseen. Tällaisia ovat esimerkiksi energiaintensiivisen teollisuuden merkittävä panos kansantalouteen, ilmastolliset olosuhteet kylmine talvineen, sekä pitkät välimatkat ja asutus taajamien ulkopuolella. Sen sijaan, että pyrittäisiin vain kopioimaan toimivia käytäntöjä muualta, on myös kannustettava suomalaisia innovatiivisuuteen uusien energiaratkaisujen kehittämiseksi ja käyttöön ottamiseksi.

Energian lähteet

Eri polttoaineiden ominaispäästöt vaihtelevat. Suurimmat päästöt tuotettua energiayksikköä kohden ovat hiilellä ja turpeella. Maakaasun päästöt ovat karkeasti ottaen puolet edellisistä. Muut fossiiliset polttoaineet asettuvat näiden väliin. Turve on paikallisesti merkittävä energianlähde ja siksi siitä luopumista ei voi tehdä kerralla. Kivihiilen merkittävä rooli energiantuotannossa maailmanlaajuisesti perustuu sen hyvään saatavuuteen ja edulliseen hintaan. Siksi hiiltä tullaan globaalisti käyttämään energiantuotantoon jatkossakin. Hiilen käytön jatkuessa haittavaikutuksia on pyrittävä pienentämään esimerkiksi hiilidioksidin talteenottoa kehittämällä ja teknologian kehittyessä sen käyttöönottoon velvoittamalla. Suomessa kivihiili on käytössä osana energianlähdepalettia tuontipolttoaineena, mutta siitä pyritään vähitellen luopumaan.

Puun poltosta vapautuvan hiilidioksidin oletetaan sitoutuvan takaisin kasvavaan metsään. Tästä syystä poltosta syntyvää hiilidioksidia ei huomioida, kun päästöjä tilastoidaan. Sen sijaan fossiilisia polttoaineita käytettäessä maankuoressa jopa miljoonia vuosia varastoituneena ollut hiili lisää luonnollisessa kierrossa olevan hiilen määrää ja voimistaa siten kasvihuoneilmiötä.

Pun poltto energiantuotantoon on järkevää silloin, jos se jäisi muutoin hyödyntämättä. Esimerkiksi teollisuuden orgaaniset sivutuotteet ja hakkuutähteet kannattaa hyödyntää raaka-aineina monille bioperäisille tuotteille, myös biopolttoaineille. Hyvin vaikeasti kierrätettävät jätteet, kuten kotitalouksien sekajätteet, kannattaa polttaa.

Hiilidioksidipäästöttömiä energiantuotantomuotoja ovat muun muassa ydinenergia, vesivoima, tuulivoima ja aurinkoenergia. Ilmastonmuutoksen hillitsemisessä päästöjen leikkausten määrän lisäksi on kriittistä toimien nopea vaikuttavuus, koska päästöt lämmittävät ilmakehää viiveellä. Tämän vuoksi on tärkeää painottaa energiansäästön merkitystä ja pyrkiä nopeaan päästöjen alenemiseen kulutuksen vähentämisen ja oikeiden kulutusvalintojen kautta. Tällä varmistetaan parhaiten EU:n uusiutuvan energian osuudelle asettamien tavoitteiden saavuttaminen sekä mahdollistetaan erityisesti metsäenergian käytön pysyminen kestävällä tasolla.

Energian tuotanto ja jakelu

Jo 1970-luvun öljykriisistä lähtien energiapolitiikan keskiössä on ollut energiaomavaraisuus, joka pohjautuu fossiilisiin polttoaineisiin – erityisesti öljyyn – liittyviin taloudellisiin ja poliittisiin näkökohtiin. Energian tuotanto ja käyttö ovat keskeisessä asemassa yhteiskunnan toimivuuden kannalta. Suomessa on odotettavissa vuoteen 2050 mennessä merkittäviä muutoksia sähkön, lämmön ja polttoaineiden keskinäisissä kulutusosuuksissa tähdättäessä yhä vähähiilisempään energiantuotantoon. Sähkön suhteellinen osuus tulee edelleen lisääntymään uuden teknologian käyttöönoton myötä.

Kristillisdemokraatit pitävät hyvin kohdistettua taloudellista ohjausta tärkeänä. Pitkällä aikavälillä tulee pyrkiä markkinaehtoiseen energiantuotantoon, vaikka uusiutuvan energian osuuden lisäämiseksi tarvitaan alkuvaiheessa erityistä tukea esimerkiksi syöttötariffien muodossa. Energiavalinnoissa tulee suosia sellaisia vaihtoehtoja, jotka ovat sekä polttoaineen että teknologian osalta mahdollisimman omavaraisia.

Tavoitteena on tehokas energiantuotanto, jossa kotimaisen raaka-aineen ja työn osuus on mahdollisimman suuri. Tällaisia ovat muun muassa metsäenergia, tuulivoima, sekä hajautetussa energiantuotannossa myös biokaasu. Kehityskohteina ovat mm. pienen mittakaavan biopohjaisia polttoaineita käyttävät yhteistuotantolaitokset, jotka mahdollistavat energiaomavaraisuuden esimerkiksi julkisille rakennuksille tai kyläyhteisöille.

Kristillisdemokraatit pitävät tärkeänä suomalaisen tutkimuksen ja kehityksen roolia, jotta suomalaisyritykset voisivat saada vientituloja uuden energiateknologian alalla. Metsäenergian puolella Venäjän luonnonvarat ja markkinat ovat merkittävä uusia mahdollisuuksia tarjoava tekijä, kun poliittiset ja taloussuhteet normalisoituvat.

Sähkö

Sähkön kulutuksessa on erotettava toisistaan peruskuorma ja huippukuorma. Peruskuormalla tarkoitetaan jatkuvasti tarvittavaa sähköenergiaa ja huippukuormalla tilannetta, jossa tarjontaa lisätään erityisen korkean kulutustarpeen kohdatessa. Sähköä on mahdollista tuottaa sekä valtakunnanverkkoon (etenkin suuret laitokset) että myös vain omaan käyttöön kotitaloussähköksi. Esimerkiksi maatilojen yhteyteen rakennettavat biokaasulaitokset voivat tuottaa sekä lämpöä, sähköä että liikennepolttoaineita. Lisäksi ne voivat hyödyntää jätteitä ja ehkäistä metaanipäästöjä. Paikalliseen sähköntuotantoon sopivat myös tuulivoimalat ja aurinkopaneelit.

Kristillisdemokraatit pitävät energiaomavaraisuutta tärkeänä kansallisena tavoitteena, joka varmistaa mahdollisuudet vaikuttaa energian saatavuuteen ja hintaan. Käytännössä tämä edellyttää tukeutumista siirtymäkauden energiaan, ydinvoimasähköön, vaikkakin nykyisellään tuontipolttoaineesta valmistettuna. Ydinvoima ei ole ristiriidaton vaihtoehto, mutta sitä käytetään Suomen energiajärjestelmässä edelleen perusvoiman tuotantoon.

Kristillisdemokraatit pitävät oikeudenmukaisena menettelynä kotimaisissa ydinvoimaloissa käytetyn polttoaineen loppusijoittamisen suomalaiseen kallioperään, sillä vastuullista toista vaihtoehtoa ei ole vielä näkyvissä. Ydinjätteen tuontia muualta Suomeen loppusijoitettavaksi ei tule mahdollistaa. Eduskunta teki kesällä 2009 periaatepäätöksen uudesta ydinvoimalasta Teollisuuden Voima Oyj:lle ja Fennovoima Oy:lle.

Parhaillaan Olkiluotoon rakenteilla olevan uuden 1600 MW:n nimellistehoisen ydinvoimalan (OL3) on määrä aloittaa sähkön tuotanto vuonna 2018. Loviisan ydinvoimalayksiköt tulevat vuoteen 2030 mennessä tiensä päähän, jolloin tarvitaan korvaavaa perusvoimaa. Fennovoiman yhteistyökumppanin vaihduttua ja suunnitelmien muututtua eduskunta hyväksyi sitä koskien uuden periaatepäätöksen 2014.

Ilmasto- ja energiastrategian tavoite tuulivoimalle on 6 TWh vuoteen 2020 mennessä, mikä on linjassa kristillisdemokraattien vuonna 2008 ”Tiekartta Suomen päästövähennyksiin” -julkaisussa esitettyjen tavoitteiden kanssa. Tuulivoiman lisääntyvä tuotanto sekä erilaisten sähköverkkoon liitettyjen hajautettujen tuotantolaitosten määrän ja tehon kasvu aiheuttaa lisää säätelyn tarvetta sähköverkoissa ja vaatii säätövoimaa. Kristillisdemokraatit pitävät tärkeänä sitä, että panostetaan reaaliaikaiseen sähkön hinnoitteluun sekä jakelujärjestelmän määrätietoiseen kehittämiseen siten, että se mahdollistaa helposti käyttäjän toimimisen myös sähkön tarjoajana verkkoon.

Tulevaisuuden sähköverkon on oltava hyvin valvottu ja teknisesti joustava sekä ”älykäs”. Sähköverkon uusimisen kustannuksiin on varauduttava ajoissa ja järjestelmän tulee mahdollistaa korkea toimitusvarmuus loppukäyttäjälle.

Kotitalouksia on opastettava reaaliaikaisten sähkönmittaus- ja seurantajärjestelmien käyttöönottoon, jotta älykkään verkon tarjoamat tekniset mahdollisuudet voidaan hyödyntää loppukäyttäjillä sekä tuottajilla. Älykkäässä verkossa huippukuormaa voidaan jakaa muihin ajankohtiin, esimerkiksi pakastimet voidaan säätää käynnistymään sellaisina vuorokauden aikoina, jolloin muu sähkön käyttö on vähäistä.

Lämpö

Eräs suomalaisen energiajärjestelmän edistyksellisistä piirteistä on sähkön ja lämmön yhteistuotannon suuri osuus, verrattuna esimerkiksi Keski-Euroopan maihin. Sikäli kun fossiilisia polttoaineita on rajoitetusti käytettävä, on parasta tehdä se hyvällä hyötysuhteella toimivissa yhteistuotantolaitoksissa. Mitään yksittäistä energialähdettä ei ole syytä tuomita kokonaisuuden järkevyyden kustannuksella, esimerkiksi kaukolämmön riittävästä tuotannosta tulee huolehtia ja metallurgista koksia terästehtaissa ei ilmeisesti kyetä korvaamaan muilla polttoaineilla.

Biopolttoaineet

Biopolttoaineet ovat biomassasta valmistettuja liikennepolttoaineita. Tärkeimmät biopolttoaineet ovat tällä hetkellä bioetanoli, jota käytetään bensiinin asemesta, ja biodiesel. Suomalaisista yhtiöistä esimerkiksi UPM, St1 ja Neste Oil ovat kehittäneet menetelmiä biopolttoaineiden valmistukseen ja suomalaisella tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnalla on mahdollista varmistaa alan johtoasema kasvavilla maailmanmarkkinoilla. Biopolttoaineiden osuus liikennepolttoaineiden kulutuksesta EU-alueella oli noin 4,7 prosenttia vuonna 2010, kun seitsemän vuotta aiemmin se oli vain 0,5 prosenttia.

Merkittävän biopolttoaineosuuden saavuttaminen liikenteessä vuoteen 2020 mennessä edellyttää johdonmukaista lainsäädäntöä, jotta alan yritykset lähtevät investoimaan tutkimukseen ja kehittämiseen sekä laajamittaiseen teolliseen tuotantoon. On vaikutettava Euroopan unionissa, jotta sen lainsäädäntö voisi paremmin tukea näitä tavoitteita.

Kristillisdemokraatit näkevät liikenteen biopolttoaineiden valmistamisen puupohjaisista raaka-aineista ja kestävällä tavalla tuotetuista muista bioraaka-aineista lupaavana suomalaisena innovaatioalueena. Biopolttoaineiden hyödyntämistä tulisi määrätietoisesti lisätä erityisesti dieselin korvaajana tavaroiden kuljetuksessa.

Suomella on maailmanlaajuisesti ainutlaatuista edelläkävijyyttä ja osaamista uusiutuvien polttoaineiden valmistamisessa ja niihin liittyvässä teknologiassa, tutkimuksessa ja kehityksessä. Tuotteiden korkealaatuisuus takaa sen, että niille riittää kysyntää myös kansainvälisesti ja siten alan vientinäkymät ovat erinomaiset. EU:ssa tulee selkiyttää jätehierarkian määritelmiä ja mahdollistaa entistä paremmin biopolttoaineiden valmistus niistä jätteistä ja sivutuotteista, joille ei kannattavampaa käyttöä ole.

Energian loppukäyttö ja energiansäästö

2009 annetussa uusiutuvan energian lisäämistä koskevassa EU-direktiivissä Suomelle on määritetty tavoitteeksi, että energian loppukäytöstä vuonna 2020 tulee 38 % olla peräisin uusiutuvista energialähteistä. Kesällä 2010 EU:lle toimitetun kansallisen toimintasuunnitelman käyttämä arvio energian loppukulutuksesta vuonna 2020 on 327 TWh, josta metsäteollisuuden tuottama uusiutuva energia kattaisi 56 Twh ja muun uusiutuvan energian osuus olisi 77 Twh.

EU:n uusi tavoite vuodelle 2030 uusiutuvan energian osuudesta on EU:n yhteinen: 28%. Sitä ei ole jaettu maakohtaisiksi tavoitteiksi. Mikäli näyttää siltä, ettei tavoitteeseen päästä, saattaa eteen tulla maakohtaisten tavoitteiden asettaminen. Silloin on huolehdittava siitä, että Suomen maakohtainen tavoite on realistinen, eikä tule liian kalliiksi.

Sähkömarkkinoiden yhdentyminen saattaa nostaa hintaa, mutta toisaalta se tarjoaa suomalaisille toimijoille mahdollisuuksia myös myydä sähköä hyvään hintaan. Kokonaiskustannukset energian käytöstä on mahdollista pitää kurissa ennen kaikkea energiansäästön avulla.

Teollisuus ja rakentaminen

Teollisuusprosesseissa ja merkittävissä infrastruktuurihankkeissa, kuten rakentamisessa, merkittävin mahdollisuus energiansäästöön on silloin, kun se otetaan ohjenuoraksi jo suunnittelussa. Kaiken uuden energiaa kuluttavan toiminnan suunnittelun tulee lähteä energian käytön minimoinnista. Teknisesti mahdollinen ja taloudellisesti saavutettava energiansäästö ovat kaksi eri asiaa. Yhteiskunnan tukirahoituksella on paras tuottavuus silloin, kun se kohdistuu taloudellisimmin saavutettavaan energiansäästöön.

Paljon energiaa käyttäville toimijoille kustannussäästö energiansäästöstä muodostuu merkittäväksi tekijäksi energian hintojen noustessa ja useat teollisuusyritykset ovat jo kauan olleet vapaaehtoisten energiansäästösopimusten piirissä. Esimerkiksi energiaintensiivinen terästeollisuus, joka käyttää hiiltä myös prosesseissaan, on jo hiilidioksidipäästöissä tuotettua tonnia kohti mitattuna maailman tehokkainta.

Korjausrakentamisessa ja kiinteistöjen käytössä on osoitettu olevan merkittävin potentiaali energian käytön vähentämiseen kustannustehokkaasti. Taloyhtiöille ja kiinteistön omistajille on osoitettava erityisiä tukitoimia energiansäästön lisäämiseksi. Tällaisia ovat kohdistettu tuki esimerkiksi valtion korkotuetun remonttilainan muodossa sekä koulutuksen ja neuvonnan lisääminen.

Ajantasainen mittaus on lähtökohta energiansäästölle. Asumisessa tulee mahdollistaa entistä paremmin sähkön, lämmön ja lämpimän käyttöveden kulutusseuranta asuntokohtaisesti. Energiakatselmuksia tulee lisätä sellaisilla työtavoilla, jotka eivät lisää byrokratiaa. Kotitalouksien energianeuvontaan tulee panostaa entistä enemmän.

Kristillisdemokraatit kannattavat puurakentamisen lisäämistä. Puun käyttö uusissa kohteissa ja saneerausrakentamisessa tulee mahdollistaa entistä monipuolisemmin.

Koti- ja maataloudet

Kristillisdemokraatit kyseenalaistavat halpaan energiaan ja raaka-aineisiin perustuvan kulutusyhteiskunnan kestävyyden ja pitävät välttämättömänä elintapojen muutosta. Yksistään teknologinen muutos ja yksikköpäästöjen väheneminen ei tule tuottamaan tarvittavaa hiilidioksidipäästöjen alenemaa. Mahdollistetaan luovuus ja innovatiivisuus – ei ole yhtä oikeaa tapaa tuottaa eikä kuluttaa energiaa kestävästi. Siksi politiikan tulee suunnata ihmiset etsimään omia ratkaisujaan tietyissä puitteissa. Ensisijaisena keinona ei siis ole markkinoiden toimintaan puuttuminen sulkemalla pois joitakin vaihtoehtoja, tuotteita tai tuotantotapoja vaan hyvien valintojen mahdollistaminen.

Kotitalouksien merkittävimmät energiakuormat aiheutuvat lämmityksestä, liikenteestä sekä kotitaloussähköstä, joiden kaikkien kulutusta voidaan pienentää jo olemassa olevilla keinoilla. Uuden teknologian käyttöönottoon tulee kannustaa neuvonnalla sekä verotusrakenteilla. Tehokkaita tuotteita tulee palkita energiansäästöstä sekä kuluttajille pitää olla saatavilla ajantasaista tietoa mahdollisuuksista. Motiva tekee tällä saralla arvokasta työtä, jonka resursoinnin tulee vastata ajankohtaisia haasteita.

Maatalousyrittäjyyden laajentaminen energiayrittäjyyteen on uusi liiketoimintamahdollisuus, joka voi toteutua monella tavalla. Energiaomavaraisuusratkaisut voivat rakentua esimerkiksi biolaitoksen tai pienen CHP-voimalan varaan ja tällaisten suunnitteluun, markkinoille tuomiseen ja käyttöönottoon tulee kannustaa. Lisäksi koneiden ja laitteiden hankinnasta rakennusten suunnitteluun tulee tehdä houkuttelevaksi energiatehokkaiden vaihtoehtojen valitseminen.

Palvelut ja julkinen sektori

Kiinteistöjen käyttö, kunnossapito ja niissä käytettävän sähkön kulutus ovat keskeisiä palveluiden ja julkisen sektorin energiankulutuksen hallinnassa. Liiketoimintaa ja julkisia palveluita suunniteltaessa kiinteistöjen tehokkaaseen käyttöön tulee kiinnittää huomiota.

Yksityiset ja julkiset palvelut liittyvät tiivisti osaksi yhteiskuntasuunnittelua, jossa tulee entistä paremmin huomioida mahdollisuudet julkisen ja kevyen liikenteen käyttöön. Kunnilla on suuri vastuu ja rooli tämän sektorin päästöjen hillitsemisessä, ja sitä voidaan valtion taholta niiltä myös edellyttää. Hyvien käytäntöjen ja ideoiden kopioimista samankaltaisiin olosuhteisiin tulee kannustaa.

Yhteenveto

Päämääränämme on energiajärjestelmä, joka minimoi ympäristökuormitusta ja turvaa kestävän energiantuotannon. Siinä tutkimustyö ja tuotekehitys ovat avainasemassa. Ympäristötehokkaalla tekniikalla on hyvät edellytykset kasvattaa myös vientiä, kun kansainväliset ympäristövelvoitteet lisääntyvät. Tarvitsemme voimakkaita panostuksia energiansäästöön ja uusiutuvaan kotimaiseen energiaan. Erityisesti korostamme omavaraisen pienimuotoisen energiantuotannon edistämistä niin maatiloilla, yrityksissä kuin kotitalouksissa.

KD:n energiapoliittiset tavoitteet vaalikaudella 2015-2018

1. Suositeltavinta on energian säästö

• kotitaloudet, palvelut, julkinen sektori ja liikenne avainasemassa
• uusien ja vanhojen rakennusten energiatehokkuutta parannettava huomioon ottaen mm. sisäilman laatu ja homeongelmien välttäminen.
• siirrytään käyttämään vähän energiaa kuluttavia laitteita, kuten led-valoja

2 Biovoimasta kilpailuvaltti Suomelle

• kotimaista ja työllistävää energiaa
• metsäenergian kestävä korjuuteknologia on myös vientituote
• maaseutukeskusten energiahuollossa metsäenergialla on tärkeä rooli
• biokaasulaitoksia tulee merkittävästi lisätä

3 Sähkönsiirtoa tulevaisuuteen katsoen

• älykkäät verkot ja ajantasainen mittaus mahdollistavat uudet energiansäästöön kannustavat hinnoittelumallit ja pientuottajan osallistumisen sähkömarkkinoille

4 Lämpöä keskitetysti ja hajautetusti, mutta tehokkaasti

• kaukolämpöä tulee käyttää ja suosia siellä, missä infra on jo olemassa
• ilma-, vesi- ja maalämpöpumput, puun pienpoltto varaavissa takoissa ja paikalliset biovoimalat (metsäenergia, biokaasu) täydentävät haja-asutusalueilla

5 Liikenne raiteille

• kattava ja toimiva tie- ja raideverkosto on arvokasta pääomaa, jonka kunnosta on pidettävä huolta
• maaliikenteessä on panostettava sähköautojen ja vähän kuluttavien biopolttoaineita käyttävien ja hybridiautojen käyttöönottoon
• kaikissa uusissa liikenneratkaisuissa tulee huomioida infran ja käytön suhde siten, että pyritään mahdollisimman keveisiin ja muunneltaviin ratkaisuihin

6 Huipulla tuulee

• tuulivoiman rakentaminen tulee toteuttaa tuulipuistoina hyvin valituille paikoille

Lähteitä:

Energia- ja ilmastotiekartta 2050. Parlamentaarisen energia- ja ilmastokomitean mietintö 16.10.2014

Kansallinen energia- ja ilmastostrategia. Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle 20.3.2013, VNS 2/2013 vp

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä on hyväksynyt ohjelman 3.2.2011. Ohjelman päivitys on tehty 29.1.2015.