KOTI, USKONTO, ISÄNMAA

TÄSTÄ ON KYSE

Kristillisdemokraattien vaaliohjelma 2011-2015

Sisältö

1. Laina syö lasten pöydästä
2. Yrittäjyys ja työllisyys hyvinvoinnin peruskiviä
    Yrittämisestä on tehtävä yrittäjyyttä
    Pätkis ei ole makea työsuhde
3. On sairasta säästää terveydestä
4. Avioliitto on miehen ja naisen välinen
5. Ihmisarvo on markkina-arvoa tärkeämpää
6. Vanhuksilla ei ole aikaa odottaa
7. Ketään ei jätetä opintien varteen
8. Työ on paras kotouttaja
9. Kyllä kunnille, ei himmeleille
10. Turvallisuus tarvitsee tekijänsä
11. Puhdasta ruokaa omalta maalta
12. Perinne säästää luontoa
13. Puolustus on koko kansan asia
     Yhteinen vastuu kehityksestä
14. Jäsenvaltiot maksakoot pelimerkkinsä itse

[sivunumerointi poistettu]

Me taistelemme kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta!

Kevään 2011 eduskuntavaalit ovat arvovaalit. Meneillään olevaa vaalikautta ovat siivittäneet edustuksellisen demokratian arvovaltaa nakertavat kohut, ennen muuta vaalirahoituksen epäselvyydet. Poliittisen kulttuurin muutoksen avaimet ovat äänestyskopeissa. Päätöksentekoon tarvitaan rehellisyyttä ja avoimuutta.

Tuleva hallituskausi on haasteellinen. Julkisen talouden velkaantumiskierre on saatava katkaistua hyvinvointia ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta tukevalla tavalla. Väestön ikääntymisen murrosvaihe lisää tavoitteen haasteellisuutta. Kristillisdemokraatit tarjoavat äänestäjille vastuullista ohjelmaa, joka nojaa niihin kestäviin arvoihin, joiden varassa Suomi on selviytynyt vaikeammistakin ajoista.

Koteja puolustaessamme me annamme suojaa niille, jotka ovat rakkaimpiamme. Kodeissa hoivataan lapsia, jotka ovat täysin aikuisten huolenpidosta riippuvia. Kodeissa ja perheissä rakennetaan Suomen tulevaisuus. Kotien tuhoutuminen merkitsee koko yhteiskunnan selkärangan murtumista.

Vapaus uskoa ja ilmaista omaa uskoaan on ihmisen tärkein perusvapaus, sillä se koskettaa syvästi ihmisyyttämme ja maailmankuvaamme. Uskonnonvapaus käy käsi kädessä sananvapauden ja poliittisen ilmaisuvapauden kanssa, jotka ovat vapaiden, demokraattisten yhteiskuntien perusoikeuksia.

Oikeus isänmaahan merkitsee oikeutta omaan maahan, kotiseutuun, äidinkieleen, kulttuuriin ja hyvinvointiyhteiskuntaan. Isänmaan puolustaminen merkitsee myös huolenpitoa koko yhteiskunnasta, kaikkien väestöryhmien hyvinvoinnista. Isänmaan tulevaisuuden kannalta on ratkaisevaa, miten pystymme saamaan velkaantumiskierteen taittumaan. Kreikan talouskriisi on varoittava esimerkki meille. Ei ole isänmaallista syödä lasten pöydästä, elää yli varojen ja jättää velat tulevien sukupolvien maksettaviksi.

Kodin, uskonnon ja isänmaan arvot ovat merkinneet suomalaisille vuosikymmenien ajan ahkeruutta, rehellisyyttä, työn ja ihmisarvon kunnioittamista, perheistä huolehtimista ja yhteisvastuuta. Samat arvot kantavat tämänkin ajan yli.

Päivi Räsänen
Puolueen puheenjohtaja

Kristillisdemokraatit

ARVOISTASI POLITIIKKAA

KOTI, USKONTO, ISÄNMAA

Kristillisdemokraattien vaaliohjelma 2011-2015

Kohti inhimillisempää ja välittävämpää Suomea

Kristillisdemokraattien vaaliohjelma sisältää puolueen keskeisimmät tavoitteet, joiden edistämiseen eduskunnassa puolue sitoutuu tulevalla vaalikaudella 2011-2015. Ne ovat myös puolueen hallitusohjelmatavoitteet.

Kristillisdemokraatit haluavat, että seuraavan vaalikauden aikana valtion velkaantuminen pysäytetään ja talous saatetaan tasapainoon. Valtion velka on yli 70 miljardia euroa, ja velkaa otetaan tulevina vuosina koko ajan lisää. Valtiokonttorin arvion mukaan valtion velan määrä kaksinkertaistuu vuosien 2008 ja 2015 välillä. Vuonna 2015 Suomella arvioidaan olevan velkaa noin 115 miljardia euroa. Tämä tarkoittaa, että kun nyt jokaista kansalaista kohden on noin 13 000 euroa velkaa, niin vuonna 2015 velkaa on noin 20 000 euroa.

Ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi ei rakennu yksistään ulkonaisesta hyvinvoinnista, kuten hyvästä taloudellisesta asemasta, vaan se edellyttää sisäistä tasapainoa, ihmisten keskinäistä huolenpitoa ja toimivia ihmissuhteita. Huolimatta keskimäärin hyvästä taloudellisesta tilanteesta, maassamme ovat lisääntyneet monet henkiset ja sosiaaliset ongelmat ja niiden seurauksina masennus, mielenterveyden häiriöt, yksinäisyys, päihteiden käyttö, ihmisten välisten suhteiden rikkoutumiset. Liiallisen aineellisen tuloshakuisuuden sijaan on korostettava kestävien arvojen merkitystä. Kristilliset arvot takaavat edelleen parhaiten elämän säilymisen, luonnon ja ihmisen hyvinvoinnin ja yhteiskunnallisen turvallisuuden.

Kristillisdemokraatit haluavat huolehtia hyvinvointipalveluista ja kannustaa ihmisiä omaan yrittämiseen ja vastuunkantoon. Huoltosuhteen heikkeneminen luo edelleen paineita hyvinvointipalvelujen rahoittamiselle sekä työvoiman riittävyydelle. On luotava uusia työpaikkoja toteuttamalla sellaista julkisen talouden politiikkaa, joka lisää niin julkisen sektorin, yritysten, kuin kolmannen sektorinkin mahdollisuuksia kasvaa ja työllistää.

Arkielämän ongelmatilanteissa apua tarjoavien viranomaistahojen resurssien on oltava sellaiset,että kansalaisten luottamus avun saamiseen säilyy. Samalla on pyrittävä vahvistamaan kansalaisten yhteisvastuuta lasten, nuorten, vanhusten, sairastuneiden ja eri tavoin syrjäytyneiden hyvinvoinnista. Vaaliohjelmassa ehdotettuja menolisäyksiä on toteutettava valtiontalouden sallimissa rajoissa ja sosiaalisesti oikeudenmukaisessa kiireellisyysjärjestyksessä.

Kulunut vaalikausi on sisältänyt useita takaiskuja demokratialle. Kristillisdemokraatit haluavat yhä tarjota puhtaampaa politiikkaa. Äänestäminen on voitava kokea mielekkäänä. Tämä edellyttää ehdokkailta ja heidät asettaneilta poliittisilta ryhmiltä selkeitä vaihtoehtoja sekä valituilta päätöksentekijöiltä uskottavaa ja suoraselkäistä toimintaa. Tulevalla kaudella on jokaisen suomalaisen äänelle annettava sama painoarvo uuden vaalilainsäädännön kautta. Puolueen vaaleissa saaman äänimäärän tulee vastata mahdollisimman tarkasti sen edustajapaikkojen osuutta päättävissä elimissä.

1. Laina syö lasten pöydästä

Kristillisdemokraatit ovat huolissaan julkisen sektorin kasvavasta velkataakasta. Tulevat sukupolvet maksavat hyvinvoinnistaan tinkimällä sekä huoltosuhteen heikkenemisestä aiheutuvat kustannukset että taantuman vuosien velanoton.

Suomi on selvinnyt taantumasta monia muita maita paremmin. Selviytymisemme on pitkälti johtunut velaksi tehdystä mittavasta elvytyksestä sekä kipeiden päätösten siirtämisestä vaalien jälkeiseen aikaan. Tarvitsemme poliittiseen päätöksentekoon talousrealismia, joka merkitsee säästötoimia, velanoton katkaisemista ja tuottavuuden kasvattamista valtion taloudessa. Velkakierteestä pääsy edellyttää verotulojen ja talouskasvun lisäystä. Verotulojen lisääminen on mahdollista saamalla yritystoiminta jälleen täyteen vauhtiin.

Haluamme, että heikoimmassa asemassa olevat suomalaiset asetetaan säästötoimien ulkopuolelle. Menojen tasapainottamisessa tarvitaan edellistä lamaa parempaa yhteisvastuuta ja heikoista huolehtimista. Tuottavuuden kasvattamisessa edellytämme uusia toimintatapoja ja katseen siirtämistä näyttöpäätteeltä ja papereista ihmisiin. Haluamme verottaa enemmän sitä, mitä ihminen ei tarvitse tai mistä on haittaa ja vähemmän sitä, mitä ihminen tarvitsee.

Yhteiskunnan taloudenhoidon tavoitteena tulee olla ihmisten kokonaisvaltainen hyvinvointi, joka sisältää henkisen, fyysisen ja hengellisen ulottuvuuden. Pahoinvointi yhteiskunnassa on saatava laskuun ja hyvinvointi nousuun. Kristillisdemokraatit katsovat tulevaan vaalikauteen kantaen vastuuta lasten ja lastenlasten hyvinvoinnista. Hyvään taloudenpitoon kuuluu, että omaisuus jätetään lapsille paremmassa kunnossa kuin se on saatu.

Tästä on kyse:

1. Valtion velkaantuminen pysäytetään ja talouden tasapaino saavutetaan vuoteen 2015 mennessä vähentämällä velanottoa 2 miljardilla vuosittain. Valtion velan puolittamisesta on tehtävä selkeä, konkreettinen lyhennyssuunnitelma tämän jälkeen, jotta velan määrä ei nouse pysyvästi ja jotta tulevissa taantumissa taloudellinen asemamme on parempi.
2. Kuntien velkaantumisen pysäyttämiseksi kunnilta siirretään tehtäviä (esimerkiksi toimeentulotuen perusosa ja omaishoitajien palkkiot) Kelalle. Kuntien veropohjaa on vahvistettava esimerkiksi siirtämällä jäteveron tuotto ja puolet alkoholi- ja tupakkaveron tuotosta kunnille. Pääomatulojen verosta ohjataan kunnille 20 prosenttia. Säädettäessä lisätehtäviä kunnille on samalla huolehdittava niiden rahoituksesta.
3. Kokonaisveroastetta korotetaan maltillisesti hyvinvointivaltion säilyttämiseksi ja velkaantumisen hillitsemiseksi. Veronkorotukset tulee kohdentaa siten, että ne eivät haittaa suomalaista työtä ja yrittäjyyttä.
4. Lapsiperheiden tulonsaajille annetaan erityinen ansiotulovähennys, joka helpottaa etenkin pieni- ja keskituloisten asemaa. Verojärjestelmän tulee ottaa paremmin huomioon elatusvelvollisuus ja huollettavien määrä. Verotuksen uudistuksissa arvioidaan veromuutosten vaikutukset rakenteeltaan ja tulotasoltaan erilaisten lapsiperheiden toimeentuloon.
5. Otetaan käyttöön Ruotsin tapaan pankki- ja luottolaitosvero tuomaan vakautta rahoitusmarkkinoille.
6. Alkoholin ja tupakan, sekä makeisten ja virvoitusjuomien verotusta voidaan asteittain kiristää. Makeisvero muutetaan sokeriveroksi. Tavoitteenamme on yhteinen, riittävän korkea alkoholiveron taso koko EU:n alueella.
7. Otetaan käyttöön lyhytaikaisten omistusten myyntivoittovero sekä valuutta- ja pörssivero estämään keinottelua ja tuomaan valtiolle lisää tuloja. Esitämme pörssissä noteerattujen osakkeiden myyntiin kohdistettavan 0,1 prosentin suuruisen veron käyttöönottoa. Valuuttaverossa pyrimme kansainväliseen veroon.
8. Energiaverotus toteutetaan oikeudenmukaisesti sosiaalisuus ja kilpailukyky huomioon ottaen.
9. Työllistävien pk-yritysten verotusta ei kiristetä.
10. Valtion tuottavuusohjelma uudistetaan siten, että se perustuu todellisen tuottavuuden parantamiseen työtapoja, johtamista, jaksamista ja uutta teknologiaa hyödyntämällä pelkän kaavamaisen henkilöstön vähentämisen sijaan.
11. Valtion menojen tarkoituksenmukaisuus on arvioitava ottaen erityisesti huomioon työllisyys.
12. Tutkimus- ja kehitysrahoitus on pidettävä vähintään neljässä prosentissa bruttokansantuotteesta.
13. Harmaan talouden kitkemiseksi lisätään valvontaa ja poliisin ja tullin resursseja. Viranomaisten välisen tiedonvaihdon esteet tulee purkaa.
14. Otetaan käyttöön hyvinvointia laajemmin mittaavat mittarit tuomaan esille poliittisten valintojen seuraukset ihmisten hyvinvointiin. Pelkkä bruttokansantuotteen nousu ei välttämättä lisää ihmisten hyvinvointia.
15. Kelan rahoitus on turvattava kestävällä tavalla, jotta perusturvajärjestelmä voidaan taata.
16. On huolehdittava, että rahapelit pysyvät kotimaisten toimijoiden hallinnassa, jotta tuotto voidaan ohjata kolmannen sektorin palvelujärjestelmien toimintaan. Rahapelien aiheuttamaa riippuvuutta on ehkäistävä ja hoidettava yhteistoiminnassa pelejä tuottavien tahojen kanssa.
17. Kotitalouksien velkaantuminen on katkaistava vaatimalla lainoja myönnettäessä hyvää takaisinmaksukykyä ja harkitsemalla myös omarahoitusosuuden korotusta.
18. Suomen ei tule ottaa vastattavakseen talouttaan huonosti hoitaneiden EU- jäsenmaiden velkoja tai kansainvälisten rahoituslaitosten riskejä minkään järjestelyn kautta, kuten esimerkiksi yhteisten velkakirjojen tai Euroopan Keskuspankin suorittamien jäsenmaiden velkakirjojen ostojen kautta.
19. Rata- ja tieliikennehankkeita olisi voitava rahoittaa eläkerahastoista valtion takuulla.
20. Kannustamme kehittämään internetiin julkisen paikka- ja palvelutietojärjestelmän, joka helpottaa julkista asioimista, demokraattisia vaikutusmahdollisuuksia ja yhteydenottoja.
21. Maantieliikenteen turvallisuutta on lisättävä riittävällä rahoituksella teiden kunnossapitoon ja perusparannukseen. Alempi tiestö on tärkeä osa tieverkkoa, joka on pidettävä kunnossa.
22. Ratojen kunnossapitoon ja korjausinvestointeihin on suunnattava budjettivaroja niin, että Ratahallintokeskuksella on mahdollisuus suunnitelmallisesti pitää pääratojen lisäksi myös ns. vähäliikenteiset radat liikennöitävässä kunnossa.
23. Rakennusalalla otetaan käyttöön työntekijöiden verorekisteröinti tunnistekorttiin liitettävän veronumeron avulla.
24. Seuraavaan hallitukseen nimetään tietoyhteiskuntaministeri, joka vastaa laaja-alaisesti tietoyhteiskunnan kehittämisestä.

2. Yrittäjyys ja työllisyys hyvinvoinnin peruskiviä

Yrittämisestä on tehtävä yrittäjyyttä

Kristillisdemokraatit haluavat rahoittaa suomalaisten hyvinvointia vahvistamalla elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä. Yhteiskunnan tulee kannustaa jäseniään yrittämiseen, vastuunkantoon ja ahkeruuteen. Korkea tuottavuus ja työllisyys sekä kansalaisten hyvä ostovoima luovat pohjaa taloudelliselle menestykselle. Mitä enemmän yritysten ja sitä kautta koko talouden kasvupotentiaalista saadaan lähitulevaisuudessa irti, sitä vähemmän joudutaan miettimään, mitä veroja korotetaan tai mitä julkisia menoja vähennetään.

Pk-yritykset ovat tärkeitä työllistäjiä ja siksi niiden edellytysten turvaaminen on äärimmäisen tärkeää. Suomen menestymisen kannalta on olennaista, että saamme suomalaisia pk-yrityksiä syntymään, kasvamaan ja kansainvälistymään. Tämä edellyttää riskirahoituksen, kaupallistamisen, liiketoimintaosaamisen ja kansainvälistymisen pullonkaulojen purkamista.

Tästä on kyse:

1. Pk-yritysten työllistämisedellytyksiä parannetaan siten, että pkyritykset työllistävät ensi vaalikauden lopussa miljoona suomalaista. Tämä edellyttää palkan sivukulujen vähentämistä ensimmäisen ulkopuolisen työntekijän osalta määräajaksi. Samalla voidaan vähentää harmaata taloutta.
2. Yrittäjän sosiaaliturvaa on parannettava. Yksinään toimivan yrittäjän ongelmia puretaan yrittäjyyshalukkuuden parantamiseksi. Yrityksen osaomistajien ja yrittäjän perheenjäsenten työttömyysturvaa on kehitettävä.
3. Työmarkkinoiden jäykkyys heikentää Suomen kilpailukykyä ja hidastaa talouskasvua. Paikallisella sopimisella voitaisiin mahdollistaa pienyrityksille yrityskohtaisesti parhaat ratkaisut. Työnantajan ja työntekijöiden kesken voitaisiin sopia työehtosopimuksesta poikkeavista järjestelyistä osapuolien vapaaehtoisuuteen pohjautuen. Järjestelmä koskisi sekä normaalisitovuuden että yleissitovuuden piirissä olevia yrityksiä.
4. Vanhemmuuden kustannusten tasaus toteutetaan siirtämällä kustannusvastuu yrityksiltä valtiolle.
5. Kilpailukykyinen yritysverotus on Suomelle elinehto. Maailman maat kilpailevat keskenään kiivaimmin yritysverotuksessa. Suomen tulee huolehtia, että yritysten verotuksellinen toimintaympäristö pysyy kilpailukykyisenä. Energiaintensiivisen vientiteollisuuden energiakustannukset on pidettävä kansainvälisesti kilpailukykyisinä.
6. Listaamattomien osakeyhtiöiden yhdenkertaisen osinkoverotuksen tuottoaste tulee säilyttää vähintään 9 prosentin tasolla yrittäjyyden kannustavuuden lisäämiseksi ja yrittäjyysriskin huomioimiseksi. Osinkoverotuksessa tulee muistaa yhtiön kertaalleen tuloksestaan maksama yhteisöverokannan mukainen vero.
7. Henkilöstön jaksamisesta huolehditaan tukemalla työhyvinvointia.
8. Yritysten perustamiseen kannustetaan riittävällä starttirahoituksella. Erityisesti kannustetaan nuoria ryhtymään yrittäjiksi.
9. Kuljetusalalla otetaan käyttöön virhepisteytysjärjestelmä ja poistetaan ajokieltoon vaikuttavien tekojen joukosta rikesakolla rangaistavat teot, jotta voidaan estää kuljetuspalveluiden siirtyminen ulkomaisille yrittäjille.
10. Sesonkiluonteisia yrityksiä varten esitämme mahdollisuutta sesongin ulkopuolella ajaa yritys joustavasti alas ja yrittäjän oikeutta työttömyyskorvaukseen.
11. Kotimaista kulttuurialaa ja yrittäjiä koskeva tekijänoikeuksien hyvitysmaksujärjestelmä laitetaan ajan tasalle maksun kohteena olevan laitekannan päivittämisen avulla.

Pätkis ei ole makea työsuhde

Kristillisdemokraattien tavoitteena on nostaa työllisyysastetta merkittävästi tulevan vaalikauden aikana. Pitkään jatkunut työttömyys on suurin yksittäinen syrjäytymisriski ja monien sosiaalisten ongelmien aiheuttaja. Työllistäminen on useimmiten parasta syrjäytymisen ehkäisyä. Ylisukupolvinen työttömyys ja sen myötä köyhyyden periytyminen on katkaistava määrätietoisesti. Oikeus työhön on osa ihmisarvoista elämää.

Suhdannepoliittisesti on erityisen ristiriitaista, että tuottavuusohjelman nimissä julkisen sektorin työpaikkoja on vähennetty taantuman aikana. Kuntatalouden kuristaminen on vauhdittanut työttömyyskehitystä ja lisäksi heikentänyt laman aikana kipeästi tarvittavia hyvinvointipalveluja.

Työvoimatarpeen tyydyttämiseksi on otettava käyttöön koko maamme työvoimapotentiaali. Työvoiman ulkopuolella olevat osatyökykyiset, vammaiset, maahanmuuttajat ja työttömät muodostavat yhdessä valtavan voimavaran, joka ratkaisee maamme työvoimapulan, jos onnistumme työllistämään heidät tukitoimin. Työelämä ei ole vain vahvoja, täyden työkyvyn omaavia varten vaan tarvitsemme jokaisen panosta.

Vain neljä prosenttia pitkäaikaistyöttömistä on tutkimuksen mukaan täysin terveitä. Suuri osa pitkäaikaistyöttömistä ei kykene terveydellisistä syistä työhön. Työkyvyn ylläpito ja kuntoutus ovat taloutemme elinehtoja. Suomen on panostettava kansalaistensa työkyvyn ylläpitämiseen nykyistä merkittävästi enemmän. Tämä edellyttää sekä mielenterveys- ja päihdeongelmien ehkäisyä ja hyvää hoitoa että panostamista työtapoihin ja työergonomiaan.

Tästä on kyse:

1. Yhdymme "Kestävän talouskasvun ja työllisyyden ohjelman" (VNK 16/2010) tavoitteisiin. Siinä EU 2020 -ohjelman kansallisena tavoitteena on 20-64-vuotiaiden 78 prosentin työllisyysaste Suomessa.
2. Työllistämistoimenpiteitä tehostetaan etenkin nuorten ja pitkäaikaistyöttömien tilanteen helpottamiseksi. Edellytämme tehostettuja työllistämistoimia sen varmistamiseksi, ettei yhdenkään perheen ainoa huoltaja tai molemmat huoltajat joudu työttömiksi.
3. Työn ja sosiaaliturvan yhteensovittamisen parantaminen on ensiarvoisen tärkeää. Lyhytkestoisen työn vastaanottamiseen liittyvät kannustinloukut tulee purkaa, jotta lyhyenkin työsuhteen vastaanottaminen on kannattavaa.
4. Koulutustarjonnassa tulee nykyistä paremmin ennakoida työvoimatarpeet niin valtakunnallisesti kuin alueellisestikin. Työvoimapoliittisten koulutusten rahoituksessa tulee nykyistä paremmin huomioida erityisen tuen piiriin kuuluvien opiskelijoiden opetuksen ja tukipalvelujen resursointi. Korkeasti koulutettujen työllisyyttä ja urakehitystä tulee tukea mm. uraohjauksen ja täydennyskoulutuksen avulla.
5. Työttömyyden hoidossa tulee tehokkaasti toimia julkisen sektorin rajat ylittävällä sosiaali- ja terveystoimen sekä työ- ja elinkeinotoimistojen yhteistyöllä, jotta kaikki työllistymistä rajoittavat tekijät otetaan huomioon kokonaisvaltaisesti.
6. Sairauden vuoksi työhön kykenemättömät pitkäaikaistyöttömät saatetaan eläkejärjestelmän piiriin.
7. Tukityöllistämistä ei pidä leimata halventavasti tempputyöllistämiseksi. Tuettu työllistäminen yksityisiin yrityksiin, kuntiin tai järjestöihin on keino saada työtön työllistymisen polun alkuun.
8. Rakenteellisen työttömyyden alentamiseksi on välttämätöntä synnyttää työpaikkoja myös niille, joilla on vain vähäinen ammatillinen koulutus tai sitä ei ole lainkaan. Tähän tarvitaan sekä työpaikoilla tapahtuvaa koulutusta, että yrityksiä ja yhteisöjä kannustavaa yhteistyötä työvoimaviranomaisten kanssa.
9. Vammaisten työllisyysastetta tulee määrätietoisesti nostaa kouluttamalla yrityksiin tuetun työllistymisen työhönvalmentajia vammaisten avuksi. Vammaisten ja osatyökykyisten työllistämismahdollisuuksia tulee lisätä myös osatyökyvyttömyysetuutta ja osasairauspäivärahaa kehittämällä. On myös selvitettävä, voidaanko suurille työnantajille säätää velvollisuus työllistää vammaisia työntekijöitä.
10. Työttömyyspäivärahaan oikeutetun tulee saada rahansa yhtä nopeasti ja säännöllisesti kuin työntekijä saa palkkansa.
11. Työttömän soviteltuun päivärahaan säädetään 200 euron vapaa ansio-osuus.
12. Työllisyysmäärärahojen kohdentamisessa otetaan huomioon korkean työttömyyden alueet erityistuen avulla.

3. On sairasta säästää terveydestä

Kristillisdemokraatit pitävät terveydenhuollon tärkeimpinä tavoitteina väestön sairastavuuserojen pienentämistä ja elintavoista aiheutuvien terveysongelmien vähentämistä terveydenhuollon oikeudenmukaisuutta lisäämällä. Jokaisella on oltava tasa-arvoiset oikeudet ja mahdollisuudet päästä hoitoon sitä tarvitessaan iästä, asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta. Terveyspalvelut tulee järjestää koko maan kattavina julkisina peruspalveluina, joita yksityiset palvelut täydentävät. Verorahoitteisuus takaa parhaiten kansalaisten tasa-arvoisen kohtelun palvelujen käyttäjinä. Perusterveydenhoito laitetaan kuntoon merkittävällä lisäpanostuksella terveyskeskusten toimintaan. Jokaisella suomalaisella tulee olla työterveyshuollon tasoiset terveydenhoitopalvelut.

Terveydenhuollon resurssit tulee kohdentaa hoidon vaikuttavuuden, laadun ja kustannustehokkuuden kannalta oikein. Sen sijaan että terveysmenot kasvaisivat 2-3 miljardilla eurolla, ennaltaehkäisevän terveydenhuollon ohjelmalla tämä summa voidaan saada kirityksi umpeen ja väestön parantuva terveys näkyy myös työkyvyssä ja työn tuloksissa. Suomalaisia on kannustettava syömään viisaasti ja liikkumaan tarpeeksi.

Sosioekonomisella asemalla on selvä yhteys henkilön terveyteen. Alempien sosiaaliryhmien terveys on huonompi, ennenaikainen kuolleisuus suurempi sekä toiminta- ja työkyky heikompi. Jos koko väestössä toimintakyky olisi yhtä hyvä kuin korkeakoulutetuilla, toimintakyvyn rajoitusten takia apua tarvitsevien suomalaisten lukumäärä puolittuisi. Terveyserojen kaventaminen edellyttää sitä, että palveluja kohdennetaan nykyistä enemmän niitä tarvitseville.

Tästä on kyse:

1. Työ- ja kouluterveyshuollon ulkopuolisille ryhmille, kuten työttömät, eläkeläiset, kotiäidit ja pienyrittäjät tarjotaan lakisääteisiä ennaltaehkäiseviä terveystarkastuksia ja terveysneuvontaa terveyskeskusten aikuisneuvoloissa.
2. Terveydenhuollon maksuille säädetään yhtenäinen maksukatto. Asiakasmaksuja ei tule korottaa, sillä korotukset kasvattavat väestöryhmien välisiä terveyseroja. Lääkekorvausjärjestelmää muutetaan niin, että uudet, hoitotasoa parantavat lääkkeet, jotka johtavat kustannussäästöihin sekä potilaiden parempaan elämänlaatuun, ovat käytössä varallisuudesta riippumatta.
3. Mielenterveyspalveluiden hoitotakuu uudistetaan. Takuuseen sisällytetään oikeus hakea nopeaa apua matalan kynnyksen hoitopaikoista jonottamatta. Näin ehkäistään nuorten aikuisten köyhtymiseen ja syrjäytymiseen johtavaa varhaista eläköitymistä.
4. Terveydenhuollon henkilökuntaa tulee kouluttaa ja palkata riittävästi, jotta hoitojonoista päästään eroon. Jonojen purkaminen tu-lee halvemmaksi kuin tukien ja palvelujen maksu ja työpanoksen menetys jonotusaikana. Terveydenhuollon tehokkuutta voidaan merkittävästi lisätä yhtenäistämällä sähköiset potilastietojärjestelmät sekä etähoidon että erikoisosaajien konsultaation mahdollistavalla telelääketieteellä.
5. Valtionosuuslainsäädäntöä uudistetaan edistämään terveyttä. Kuntien saamaa terveydenhuollon valtionosuutta säätelevä sairastavuuskerroin lasketaan nyt työkyvyttömyyseläkkeellä olevien alle 55-vuotiaiden lukumäärän perusteella. Sairastavuuskerroin ei kannusta vähentämään työkyvyttömien määrää.
6. Terveydenhuollon hajanaista rahoitusjärjestelmää uudistetaan niin, että se kannustaa entistä kustannustehokkaampaan hoitoon. Tehottomuutta ja turhia kustannuksia aiheuttavien terveydenhoidon erillisten rahoituskanavien yhteistoimintaa kehitetään.
7. Alkoholista aiheutuvat kustannukset ovat merkittävästi suuremmat kuin saatavat verotulot. Tehokkain tapa vähentää alkoholin kokonaiskulutusta on vaikuttaa hintaan, saatavuuteen ja markkinointiin. Alkoholin mielikuvamainonta tulee kieltää.
8. Päihteistä aiheutuvien ongelmien ehkäisemiseksi tehostetaan päihdevalistusta sekä nuorten päihteiden käyttäjien ja päihdeäitien hoitoonohjausta, mahdollistetaan heidän kohdallaan myös tahdosta riippumaton hoito ja autetaan päihdeongelmaisia perheitä nopeuttamalla perheellisten päihdevieroitukseen pääsyä. Laadukkaaseen päihdehoitoon tulee päästä tarvittaessa välittömästi. Päihdepalveluissa hyödynnetään kolmannen sektorin, erityisesti kristilliseltä arvopohjalta toimivien järjestöjen osaamista.
9. Lasten kokonaisvaltaista terveyttä edistetään parantamalla neuvolatyön ja kouluterveydenhuollon resursseja, lisäämällä ehkäisevää työtä sekä ns. varhaista puuttumista. Lasten ja nuorten pääsyä psykiatriseen hoitoon nopeutetaan.
10. Toisen asteen opiskeluterveydenhuollon saatavuus ja laatu tulee varmistaa. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) kaltainen opiskeluterveydenhoito tulee laajentaa koskemaan myös ammattikorkeakouluopiskelijoita. Erityisesti on painotettava mielenterveyspalvelujen riittävyyttä.
11. Omaishoidon tuki muutetaan subjektiiviseksi oikeudeksi tilanteissa, joissa potilas olisi ilman omaishoitoa laitoshoidon tarpeessa. Tuen maksaminen siirretään KELA:n hoidettavaksi, jotta sen saaminen ei ole kiinni kunnan taloudesta. Omaishoitajien jaksamisesta huolehditaan takaamalla yksi viikoittainen vapaapäivä ja riittävät tukipalvelut. Omaishoitajien eläketurvaa parannetaan ja verotus korjataan oikeudenmukaiseksi.
12. Keliaakikkojen ruokavaliokorvauksen taso määritellään uudelleen ja korvaus sidotaan indeksiin.
13. Raskaudenkeskeytysten määrää vähennetään lisäämällä seksuaalikasvatusta ja keskeytystä harkitsevien neuvontaa käytössä olevista tukitoimista ja kotimaisesta adoptiosta. Sikiödiagnostiikkaa on käytettävä sikiön elämän ja terveyden kannalta tarpeellisiin toimenpiteisiin, ei syntyvän elämän valikointiin. Sikiön vammaisuuden perusteella tehtävien aborttien muita abortteja korkeampi ikäraja poistetaan. Kristillisdemokraatit eivät hyväksy ihmisalkioiden välineellistävää käyttöä tieteellisessä tutkimuksessa. Terveydenhoidon henkilökunnalle on annettava oikeus omantunnon syistä kieltäytyä suorittamasta raskaudenkeskeytyksiä.

4. Avioliitto on miehen ja naisen välinen

Kristillisdemokraatit asettavat perheen yhteiskunnan hyvinvoinnin keskiöön. Hyvinvoinnin lähtökohtana on, että perheissä voidaan hyvin. Muuttuvassa yhteiskunnassamme kristilliset arvot antavat vahvan perustan perhepolitiikalle.

Perheiden hajoaminen ja työmarkkinoiden epävakaus on lisännyt hyvinvointivaltion antaman turvan ja toimeentulon tarvetta. Lapsiperheiden asema tulonjaossa on heikentynyt. Heikointa tulokehitys on ollut yksinhuoltajilla sekä monilapsisissa perheissä ja perheissä, joissa on alle kolmivuotias lapsi. Lapsiperheiden köyhyysaste on kymmenessä vuodessa lähes kolminkertaistunut. Yli 150 000 suomalaislasta elää niin sanotun köyhyysrajan alapuolella.

Lapsiperheiden saamat perhepoliittiset tulonsiirrot kotitaloutta kohden ovat jääneet viime lama-ajan tasolle ja reaalisesti laskeneet yli kymmenen prosenttia vuodesta 1990. Tukiin tehdyt pienet korotukset eivät ole olleet riittäviä paikkaamaan köyhien ja köyhtymisvaarassa olevien lapsiperheiden taloutta. Huoltosuhteen parantamiseksi tarvittava syntyvyyden lisääminen edellyttää nykyistä lapsimyönteisempää yhteiskuntaa. Se merkitsee mm. perhetukien korotuksia valtion talouden sallimissa rajoissa sekä perheen ja työn parempaa yhteensovittamista.

Tästä on kyse:

1. Seuraavaan hallitukseen nimetään perheministeri, jonka vastuualueeseen tulee koota laajasti perheitä koskevat asiat.
2. Lapsilisiä ei sidota vanhempien tuloihin tai veroteta. Lapsilisän tarkoituksena on kattaa osittain lapsesta aiheutuvat menot ja tasata lapsiperheiden ja lapsettomien välisiä tuloeroja. Lapsilisän yksinhuoltaja- ja sisaruskorotusta nostetaan. Myös 17-vuotiaat on taloustilanteen salliessa otettava lapsilisän piiriin. Lapsilisää ei tule laskea tuloksi toimeentulotukea myönnettäessä.
3. Perheen ja työelämän yhteensovittamista edistetään parantamalla osa-aikatyön ja etätyön sekä työajan joustojen mahdollisuuksia. Vanhempainvapaajärjestelmää joustavoitetaan. Vanhempainvapaan lisäämisessä päätös vapaan käyttäjästä tulee jättää perheelle.
4. Vanhemmilla tulee olla mahdollisuus valita lapselleen sopiva hoitomuoto. Kotihoidon tukea korotetaan. Lapsen viikoittain kodin ulkopuolisessa hoidossa viettämää aikaa lyhennetään mm. kehittämällä päivähoitomaksujärjestelmää ja osittaista hoitotukea. Alle 3-vuotiaiden hoidossa tulee suosia perhepäivähoitoa, jossa lapset saavat pienessä ryhmässä kodinomaista hoitoa.
5. Elatustuen täyttä määrää yhdelle lapselle korotetaan. Elatustuen tasoa nostamalla voidaan kohdistaa lisätukea pienituloisille yksinhuoltajakotitalouksille, joiden taloudellinen toimeentulo on kehittynyt heikoimmin.
6. Perheiden palveluissa vahvistetaan vanhemmuuden ja parisuhteen tuen näkökulmaa. Avioerojen ja niiden aiheuttamien ongelmien vähentämiseksi autetaan perheitä riittävän varhaisessa vaiheessa jo ennen kriisin puhkeamista, lisätään perheasiain sovittelupalveluja ja palautetaan sovittelu avioeron ehdoksi silloin, kun avioparilla on yhteisiä alaikäisiä lapsia.
7. Lapsiperheiden kotipalvelua lisätään ennalta ehkäisevänä toimena. Apua on saatava jo ennen kuin uupumus tekee mahdottomaksi hoitaa perhettä tai ennen kuin perhe otetaan lastensuojelun piiriin. Erityistä tukea tarjotaan yksinhuoltajille ja monikkolasten vanhemmille.
8. Lastensuojelukerrointa uudistetaan ohjaamaan painopistettä korjaavasta toiminnasta varhaiseen puuttumiseen ja ehkäisevään toimintaan. Avohuollon tukitoimia on tarjottava riittävän varhaisessa vaiheessa.
9. Lastensuojelun riittävä henkilöstömitoitus turvataan lainsäädännöllä. Lastensuojelussa korostetaan perhekeskeisyyttä. Sijoitusratkaisuissa pyritään lisäämään perhehoitoa tarjoamalla nykyistä vahvempaa tukea sijaisperheille ja merkittäviä parannuksia perhehoitajien palkkiojärjestelmään. Perhehoitajille tulee turvata myös oikeus perhevapaisiin, ennen muuta kotihoidontukeen ja äitiys- isyys ja vanhempainpäivärahaan.
10. Lähisuhde- ja perheväkivallan uhrien auttamiseksi lisätään turvakotipaikkoja Euroopan Neuvoston suosituksen mukaisesti nykyisestä 123 paikasta 530 perhepaikkaan. Ikääntyneisiin kohdistuvan lähisuhdeväkivallan tunnistamista kehitetään.
11. Haluamme säilyttää lainsäädäntömme pohjana kristillisen avioliittokäsityksen. Avioliittolaki tulee säilyttää koskemassa vain yhden naisen ja yhden miehen muodostamaa parisuhdetta.

5. Ihmisarvo on markkina-arvoa tärkeämpää

Kristillisdemokraatit tekevät työtä ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin puolesta. Hyvinvoinnin vastakohtana voidaan pitää syrjäytymistä. Syrjäytymisellä tarkoitetaan taloudellista, sosiaalista, terveydellistä ja koulutuksellista huono-osaisuutta. Pidämme tärkeänä sosiaalisten ja terveysongelmien ennaltaehkäisyä, varhaista puuttumista sekä syrjäytymisvaarassa olevien tukemista. Sosiaaliturvan tu-lee auttaa yksilöä ja yhteisöjä ihmisen omanarvontuntoa kunnioittaen ja tukien, eli kannustaen omatoimisuuteen ja itsestään huolehtimiseen, mikäli mahdollista.

Suomalaisten keskimääräinen hyvinvointi on kohentunut viimeisen kymmenen vuoden aikana, mutta eri väestöryhmien väliset tuloerot, samalla hyvinvointierot ja eriarvoisuus ovat kasvaneet. Kotitalouksien velkaantuminen on viimeiset seitsemän vuotta ollut rajua. Velkaantumisaste eli kotitalouden velkojen suhde käytettävissä oleviin varoihin on jo 120 prosenttia.

Vähävaraisimpien kansalaisten riittävän toimeentulon turvaaminen on paitsi periaatteellinen kysymys, myös tärkeää monenlaisten ongelmien ennaltaehkäisemiseksi. On havaittu, että ihmiset voivat huonommin niissä yhteiskunnissa, joissa on suuret tuloerot ja jyrkät luokkaerot kuin niissä, joissa ollaan mahdollisimman lähellä taloudellista ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Päätavoitteitamme ovat oikeudenmukainen ja tasapuolinen sosiaalihuolto sekä köyhyyden, erityisesti lapsiperheiden köyhyyden, vähentäminen. Tarvitaan monipuolisia toimenpiteitä, jotka lisäävät suomalaisten hyvinvointia.

Tästä on kyse:

1. Toimeentulotuen perusosa siirretään Kelan hoidettavaksi tuen saajien yhdenvertaisuuden parantamiseksi. Uudistus on toteutettava ottaen huomioon muiden kuin taloudellisten tukitoimien tavoittavuus ja muun tuen tarpeen seuranta.
2. Toimeentulotuen ansiotyön tulorajaa korotetaan. Ansiotulorajan korottaminen on suorin keino helpottaa kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien taloudellista tilannetta. Työmarkkinatuen tarveharkinta tulee asteittain poistaa.
3. Tulottomien ja pienituloisten minimisairauspäivärahan 55 päivän karenssi on poistettava.
4. Selvitetään, mitkä yhteiskunnalliset asiat kurjistuttavat yksineläjien arkea ja tehdään toimenpideohjelma tilanteen korjaamiseksi. Noin 30 prosenttia yksinasuvista elää köyhyysriskirajan alapuolella. Palvelujärjestelmissä tulee kiinnittää huomiota erityisesti yksinelävien sosiaalisen tuen puutteiden korjaamiseen.
5. YK:n vammaisia koskeva yleissopimus ratifioidaan viipymättä.
6. Perusturva nostetaan sellaiselle tasolle, että se takaa pitkäaikaissairaille ja vammaisille henkilöille sosiaalisesti hyväksyttävän elintason. Vammaisten itsenäistä asumista edistetään ja pyritään luopumaan laitosmaisesta asumisesta. Invalidien autoveron palautuksen enimmäismääriä nostetaan.
7. Vammaispalveluiden yhdenvertainen toteutuminen henkilön asuinpaikasta riippumatta turvataan. Jotta kehitysvammaiset saisivat yhdenvertaisesti henkilökohtaista apua, lakiin lisätään velvoite antaa apua myös itsenäiseen päätöksentekoon ja oman elämän hallintaan. Edunvalvontajärjestelmän riittävistä resursseista on huolehdittava.
8. Pikaluottotoimintaa tulee voimakkaasti rajoittaa velkaongelmien vähentämiseksi. Sosiaalista lainoitusta velkaantuneille lisätään.
9. Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan ja vakuutusoikeuden käsittelyaikoja lyhennetään. Moni joutuu kestämättömään rahapulaan odottaessaan etuuksien saapumista.
10. Pitkäaikaisasunnottomuus on poistettava kokonaan. Asunto on osa perustuslain takaamaa ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa.
11. Vankien terveyspalveluita kehitetään. Rikosseuraamuslaitoksen mukaan vangeilla on muuhun väestöön verrattuna huomattavasti korkeampi sairastavuus, ja mielenterveyden häiriöt sekä päihderiippuvuus ovat lisääntyneet.

6. Vanhuksilla ei ole aikaa odottaa

Inhimilliseen vanhuuteen kuuluu riittävä toimeentulo ja ikääntymisen vaiheeseen oikein mitoitettu apu. Laatusuositusten sijaan tarvitaan lakisääteisiä määräyksiä riittävästä henkilöstömitoituksesta ikääntyneiden hoidossa ja toimintakykyyn nähden riittävistä tukipalveluista ja hoivan tasosta. Jokaisella tulee olla oikeus turvalliseen vanhuuteen ja riittävän ostovoimaiseen eläkkeeseen. Monen kokemus on: "kun ikäännyt, tulet taakaksi". Vanhustenhoito on nostettava sellaiselle tasolle, jolla jokainen päättäjä ja työtätekevä veronmaksaja itse haluaisi vanhuutensa viettää.

Keskimääräisen eliniän noustessa ja samalla työvoiman tarpeen kasvaessa, kun hoidettavien määrä kasvaa, on reilua, että teemme sa-man osuuden eliniästämme töitä kuin ennenkin on tehty. Kannatamme keskimääräisen eläköitymisiän nostoa. Ensisijaisesti haluamme edistää parempaa työhyvinvointia, jolloin voidaan päästä lähemmäksi 65-vuoden eläköitymisikää. Lakisääteistä eläkeikää ei tule nostaa niin kauan kuin nuorisotyöttömyys ja keskimääräinen työttömyysaste ovat korkealla tasolla.

Tästä on kyse:

1. Eläkkeelle jäämisen tulee olla joustavaa ja työnteon jatkamiseen kannustavaa. Vanhuuseläkeiän yli työssä jatkavien ansiotulojen verotusta kevennetään. Eläköitymisiän nostamiseksi voidaan ns. supereläkekarttumaa kasvattaa kannustimena jatkaa työssä 63-68 ikävuosina.
2. Verottoman eläketulon alarajaa sekä eläketulovähennyksen rajoja nostamalla helpotetaan niiden 200 000 suomalaisen eläkkeensaajan asemaa, jotka elävät köyhyysrajan alapuolella. Eläkkeiden erilaiset indeksijärjestelmät yhdistämällä saadaan järjestelmä, joka seuraa nykyistä paremmin yleistä ansiokehitystä. Eläkeoikeutta tulee syntyä riittävästi omaishoidosta ja oman lapsen hoidosta. Työeläkelain leskeneläkesäädösten tulee taata avioeron vuoksi yksin jääneelle pelkän kansaneläkkeen lisäksi aina osa leskeneläkkeestä.
3. Työkyvyttömyyseläkkeelle pääsyyn liittyvät oikeusturvaongelmat poistetaan. Myös osittainen työhön paluu tehdään joustavammaksi. Työkyvyttömyyseläkkeellä on noin 270 000 ihmistä. Eläketurvakeskuksen tutkimuksen mukaan noin 30 000 heistä haluaisi työelämään.
4. Vanhustenhoitolaki säädetään pikaisesti, jotta turvataan ikääntyneiden tarpeen mukainen laadukas hoito kotona, laitoksessa tai vanhainkodissa. Laissa tulee turvata ikäihmisen oikeus mahdollisimman pysyvään kotiin, yhdessä puolison kanssa viimeisten elinvuosien aikana. Vanhustenhuolto tulee pitää peruskuntien vastuulla.
5. Ikääntyneiden avo- ja laitoshoidon laatua parannetaan kouluttamalla ja palkkaamalla riittävä määrä suomen tai ruotsin kieltä osaavia työntekijöitä. Geriatrian osaamista vahvistetaan sekä terveyden- että sosiaalihuollon koulutuksen kaikilla tasoilla. Omaishoitoa ja perhehoitoa kehitetään julkisia terveys- ja sosiaalipalveluja täydentävinä hoidon ja hoivan muotoina
6. Ikääntyneiden palveluissa korostetaan terveyden edistämistä ja kuntoutusta ja lisätään ikääntyneille tarkoitettuja liikuntapalveluja. Tarpeettomasta ja vanhuksen toimintakykyä heikentävästä lääkkeiden liikakäytöstä on päästävä eroon tehostamalla tapoja kontrolloida kokonaislääkitystä ja lisäämällä hoitotyöstä vastaavien lääkinnällistä osaamista.
7. Vanhustenhoidon turvallisuutta parannetaan lisäämällä henkilökunnan ns. omavalvontaa ja kehittämällä ilmoitusmenettelyä tapahtuneista vaaratilanteista.
8. KELA:n maksaman kuntoutuksen 65-vuoden epäoikeudenmukainen raja poistetaan. Ikääntyneiden vammaisten ihmisten sekä ikääntyneinä vammautuneiden oikeudet palveluihin ja tukitoimiin vammaisuuden perusteella tulee taata samoin perustein kuin muun ikäisillekin vammaisille henkilöille.
9. Potilaan oikeus hyvään saattohoitoon tulee turvata. Kuolevien potilaiden inhimillistä ja tasokasta saattohoitoa kehitetään ja tehdään se hoitopaikasta riippumatta kaikille mahdolliseksi. Saattohoitokotien kehittämät hoitomallit otetaan osaksi yhteiskunnan muuta sairaanhoitojärjestelmää. Eutanasiaa ei tule laillistaa.

7. Ketään ei jätetä opintien varteen

NÄPIT IRTI USKONNONOPETUKSESTA

Koulutuspolitiikassa on vastattava ajan haasteeseen - tarpeeseen kasvattaa tulevaisuuden tekijöitä, jotka rakentavat maamme menestystä. Koulutuksen on tuettava ymmärtävää oppimista, elämänhallinta- ja vuorovaikutustaitoja sekä kestävien elämänarvojen omaksumista. Euroopan nopein ikääntymisvauhti vaatii meiltä myös eurooppalaista osaamisen ja kilpailukyvyn kärkeä. Laaja-alainen koulutus ja korkeatasoinen sivistys ovat merkittäviä yhteiskuntamme menestystekijöitä. Koulutukseen panostaminen on yhteiskunnalta sijoitus niin henkiseen kuin taloudelliseenkin hyvinvointiin.

Peruslähtökohtamme on sivistyksellinen tasa-arvo; jokaiselle annetaan tasavertaiset mahdollisuudet itsensä kehittämiseen ja oppimiseen. Maksuttomuus yleissivistävässä koulutuksessa, toisella ja korkea-asteella on koulutuksellisen tasa-arvon toteutumisen perusedellytys. Toisena peruslähtökohtana pidämme kaikkien opinnoista huolehtimista. Haluamme suunnata lisäresursseja siihen, että heikoimmatkin oppilaat pääsevät läpi koulupolun, valmistuvat ammattiin ja kasvavat vastuulliseen ja tasapainoiseen aikuisuuteen. Menestyksen edellytyksenä on mahdollisimman monen pärjääminen.

Tästä on kyse:

1. Päivähoidon nykytilanteesta, haasteista ja ongelmista tehdään kattava selvitys ja selvityksen pohjalta uudistetaan varhaiskasvatusta koskeva vanhentunut lainsäädäntö. Laissa säädetään varhaiskasvatuksen ryhmien enimmäiskoosta. Esiopetus säilytetään vapaaehtoisena oikeutena. Maahanmuuttaja- ja romaniperheiden lapsia tulee kannustaa osallistumaan esiopetukseen.
2. Subjektiivinen päivähoito-oikeus rajataan puolipäiväiseksi silloin, kun jompikumpi tai molemmat lapsen vanhemmista on kotona, jos kokopäiväistä päivähoitotarvetta ei ole todettu lastensuojelun avohuollossa tarpeelliseksi tukitoimenpiteeksi.
3. Perusopetuksen tasa-arvoinen toteutuminen eri puolilla Suomea turvataan riittävillä resursseilla ja lisäämällä maltillisesti pakollisten viikkotuntien määrää. Suhtaudumme varauksella laajaan valinnaisaineiden lisäämiseen. Riittävän yhtäläinen opetussisältö turvaa parhaiten lasten tasa-arvoa ja yhtäläisiä jatko-opintomahdollisuuksia. Perusopetuksen uudistuksen lisäkustannukset tulee korvata kunnille täysimääräisesti.
4. Perusopetuksen opetusryhmien enimmäiskoosta säädetään lailla. Kaikilla kouluasteilla opiskelijoiden määrää suhteessa opettajaan tulee laskea opetuksen laadun ja opintojen läpäisyasteen parantamiseksi.
5. Tehostettua ja erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden opetuksen ja tukitoimien sekä oppimisvaikeuksien varhaisen tunnistamisen on toteuduttava riittävinä ja yhdenvertaisina koko maassa.
6. Opinto-ohjausta lisätään lakisääteisesti kaikilla kouluasteilla oppilaiden uravalintojen tukemiseksi. Tavoitteelliseen ja yksilölliseen opinto-ohjaukseen panostamalla voidaan ohjata oikeaan ammattiin sekä myös ehkäistä syrjäytymistä, turhia välivuosia ja koulupudokkuutta. Opinto-ohjauksessa tulee ottaa huomioon erityisryhmät.
7. Haluamme säilyttää nykyisenkaltaisen oman uskonnon opetuksen. Oman uskonnon ymmärtäminen ja oman uskonnollisen identiteetin pohdinta on lähtökohta muiden uskontojen ja katsomusten ymmärtämiselle.
8. Suomessa on kansainvälisen huipputason kulttuuria monilla aloilla. Korkea taso perustuu laajaan kulttuuriharrastukseen ja -työhön. Lasten ja nuorten taiteen kokemista ja tekemistä on tuettava peruskoulussa ja vapaan kulttuurityön piirissä. Taiteen perusopetuksen riittävästä tarjonnasta on pidettävä huolta.
9. Perusopetuksen ja toisen asteen nivelvaiheeseen panostetaan laajan nuorisotyöttömyyden ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoja lisätään. Ilman opiskelupaikkaa jäävien syrjäytymistä ehkäistään riittävillä kymppiluokka-, ammattistartti-ja nuorten työpajatoiminnoilla. Lisäksi tarvitaan vahvaa panostusta etsivään nuorisotyöhön ja nuorten työllistämiseen.
10. Maahanmuuttajanuorten suomen tai ruotsin kielen taitoon ja jatko-opintomahdollisuuksiin panostetaan tarvittavin tukitoimin.
11. Yliopistoille ja ammattikorkeakouluille turvataan riittävä ja tasapuolinen perusrahoitus niin opetukseen kuin tutkimukseenkin. Yliopistojen, ammattikorkeakoulujen, niiden yksiköiden ja sivutoimipisteiden erityisosaamista tarvitaan alueellisesti kattavasti koko maan elinvoiman säilyttämiseksi, osaavan työvoiman sekä tutkimus- kehitys ja innovaatiotoiminnan turvaamiseksi.
12. Opiskelijoiden siirtymistä toiselta asteelta yliopistoihin ja korkeakouluihin voidaan nopeuttaa järjestämällä pääsykokeet kahdesti vuodessa saman alan yhteisvalinnoilla.
13. Opintotuki sidotaan indeksiin ja opintotuen tulorajojen poistamista erityisesti perheellisiltä opiskelijoilta selvitetään. Perheellisten opintotukea korjataan lapsikohtaisella korotuksella.
14. Kristillisdemokraatit pitävät arvossa maamme kaksikielisyyttä ja kaksikielistä kulttuuritaustaamme. Jokaisen kansalaisen tulee saada kielilain turvaamat peruspalvelut omalla kielellään suomeksi tai ruotsiksi. Myös muiden kielivähemmistöjen, kuten saamenkielisten, romanikieltä puhuvien ja viittomakielisten oikeudet on turvattava säädösten edellyttämällä tavalla.
15. Maksuttomien ja kaikille avoimien kirjastojen avulla varmistetaan kansalaisten sivistykselliset perusoikeudet. Kirjastoissa panostetaan osaamistason nostamiseen ja palvelujen laatuun.
16. Koulutuksen vientiä lisätään merkittävästi.
17. EU- ja Eta-alueiden ulkopuolisilta opiskelijoilta voidaan periä opiskelumaksua suomalaisissa korkeakouluissa.

8. Työ on paras kotouttaja

Kristillisdemokraatit eivät hyväksy muukalaisvihamielisyyttä, syrjintää eikä rasismia missään muodossa. Suvaitsevaisen maahanmuuttajailmapiirin luominen on sekä poliittisten päättäjien, viranomaisten että tiedotusvälineiden vastuulla. Tietämättömyys elättää ennakkoluuloja. On tärkeää ymmärtää maahanmuuton syitä ja muuttajien haasteita, etteivät kielteiset ilmiöt saa kasvualustaa. Kristillisdemokraatit haastavat suomalaiset kasvamaan muualta muuttaneiden ihmisten hyväksymisessä luopumatta omien perinteidemme ja arvojemme kunnioittamisesta.

Kotoutumisen myötä maahanmuuttaja haluaa lopulta kokea asuvansa Suomessa kuin kotimaassa, ei ulkomailla. Kotoutumista edistää, kun häntä kohdellaan ensisijaisesti ihmisenä, jolla on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin kantasuomalaisilla. On tärkeää saada maahamme pysyvästi jäävät kotoutumaan ja osaksi yhteiskuntaamme mahdollisimman pian ja hyvin. Se edellyttää oikeita toimia päättäjiltä ja viranomaisilta, mutta myös kantasuomalaisten kotoutumista monikulttuuristuvaan Suomeen.

Tulevina vuosina tarvitsemme maahanmuuttajia työvoimana, kun väestömme vanhenee ja työelämään tulevien määrä supistuu. Harkitusti toimien emme luo ongelmia, vaan ratkomme niitä. Maahanmuuttajat tuovat mukanaan monipuolista inhimillistä, sosiaalista ja kulttuurista pääomaa kielitaito mukaan lukien. Näitä tietoja ja taitoja on hyödynnettävä määrätietoisesti yhteiseksi hyväksi.

Tästä on kyse:

1. Maahanmuuttajan kotoutumisen lähtökohtana on työllistyminen, ja sille on annettava kunnon edellytykset. Tärkeintä on työllistää nykyiset maahanmuuttajat, joista kohtuuttoman suuri osa on työttöminä. Työllistämällä heidät saamme voimavaroja tukea vaikeuksissa eläviä lähellä ja kaukana.
2. Maahanmuuttajille turvataan oikeus oppia hyvin jompikumpi kotimaisista kielistä oman ammattikielen oppimisen tarve ja koulutustaso huomioon ottaen. Erityishuomiota on kiinnitettävä kotona olevien äitien sekä puolisoina maahan muuttavien kielitaidon karttumiseen.
3. Maahanmuuttajille kerrotaan kotouttamisvaiheessa suomalaisen yhteiskunnan periaatteet ja ne maahanmuuttajan kulttuuriset tavat, jotka ovat ristiriidassa lainsäädäntömme kanssa. Kulttuurieron sitä edellyttäessä kerrotaan naisten ja tyttöjen oikeuksista ja sukupuolten välisestä tasa-arvosta maassamme sekä naisille ja tytöille että miehille ja pojille.
4. Maahanmuuttajien taloudelliset etuudet tulee saattaa samalle tasolle kuin muissa EU-maissa ja vastaamaan Suomen kansalaisen perusturvaa.
5. Maahanmuuttaja-termiä käytetään vain sellaisissa tilanteissa, joissa sillä on erityistä merkitystä esimerkiksi palvelun saamisen kannalta tai sen lisätessä yhdenvertaisia mahdollisuuksia.
6. Suomessa opiskelevien ulkomaalaisten opintojen osana tulee olla pakollinen, riittävän laaja kielikoulutus, joka antaa mahdollisuuden työllistyä maahamme. Vastavalmistuneelle myönnetään lyhytaikainen työnhakuviisumi, jos vastavalmistunut ei saa heti työpaikkaa, mutta haluaa jäädä maahamme työhön.
7. Maahanmuuttoviraston henkilökuntaa lisätään turvapaikkahakemusten käsittelyn nopeuttamiseksi. Se on sekä turvapaikanhakijan että valtion kannalta edullisinta.
8. Suomen tulee jatkossakin ottaa vastaan nykyinen määrä pakolaisia humanitäärisistä syistä. Rikkaana länsimaana meidän on kannettava osamme inhimillisen hädän lievittämisessä. Pakolaisten valinnassa otetaan huomioon heidän kulttuuriset edellytyksensä sopeutua Suomeen. Pakolaispolitiikkamme tulee olla ihmisarvoa kunnioittavaa ja harkittua.
9. Pakolaisuutta ehkäistään ensisijassa järkevällä kehitysyhteistyöllä ja humanitaarisella avulla. Pakolaisten auttamisen heidän kotiseuduillaan on laskettu olevan jopa seitsemän kertaa tehokkaampaa kuin heidän sijoittamisensa Suomeen.
10. Työvoiman vapaan liikkumisen myötä Suomessa on tuhansia EUkansalaisia töissä työehdoilla, jotka vaivoin täyttävät minimivaatimukset. Työehtojen sekä vero- ja muiden velvollisuuksien suhteen pitää noudattaa Suomen määräyksiä ja niiden noudattamista tulee valvoa aktiivisesti ja riittävillä resursseilla.
11. Suomi toimii aktiivisesti sen varmistamiseksi, että EU:n tasolla toimitaan romanivähemmistöjen aseman parantamiseksi lähtömaissaan kuten Bulgariassa ja Romaniassa.
12. Ulkomaalaislakia muutetaan siten, että Suomessa asuvan henkilön yli 60-vuotiaalle tai vaikeasti sairaalle omaiselle voidaan myöntää oleskelulupa, jos henkilö on huomattavan riippuvainen sukulaisestaan. Huomattavaa riippuvuutta arvioitaessa otetaan huomioon hakijan terveydentila, jokapäiväisestä elämästä suoriutuminen, mahdollisuus turvautua kotimaassa oleviin omaisiin ja henkinen hyvinvointi mahdollisen taloudellisen riippuvuuden lisäksi.
13. Rikoksesta johtuvat karkottamisasiat on voitava päättää yleisissä tuomioistuimissa ja tavallisilla valitusmahdollisuuksilla. Näin vältytään pitkältä karkotusprosessilta maahanmuuttovirastossa ja hallintotuomioistuimissa eikä maahanmuuttajan tarvitse elää epävarmuudessa.
14. Kansainvälisen kaupan yhteyksissä ja kehitysyhteistyössä hyödynnetään kohdemaista Suomeen muuttaneiden henkilöiden asiantuntemusta, yhteyksiä, kielitaitoa ja kulttuurien tuntemusta.

9. Kyllä kunnille, ei himmeleille

Lukuisat kunnat ovat taloudellisesti vaikeassa tilanteessa. Kuntien talouskriisin ongelmat palvelujen tuottamisessa kohdistuvat juuri niihin, jotka ovat niistä eniten riippuvaisia eli pienituloisiin, joille laadukkaat kuntapalvelut ovat paras turva. Vain nopea ja syvällinen vero- ja valtionosuusuudistus pelastaa nämä kunnat ja niiden asukkaiden lähipalvelut.

Meneillään olevan Paras-hankkeen suurin vika on sen kaavamaisuus. Se ei ota huomioon olosuhteita maan eri osissa. Kun hallituksen aluepolitiikka on ollut keskittämispolitiikkaa, on kehitys kulkenut yhä hankalampaan suuntaan. Kuntakoko ei ole ratkaiseva kunnan menestyksen ja palvelujen laadun ja tehokkuuden kannalta. Meillä on tehokkaita ja taloudeltaan vahvoja, mutta myös tehottomia isoja ja pieniä kuntia. Rakenteiden sijasta pääpaino pitää siirtää palveluihin ja niiden tarvitsijoihin. Kuntapalveluista riippuvaisia ovat lapset, nuoret, sairaat, vammaiset ja vanhukset sekä eri syistä haavoittuvassa asemassa olevat perheet.

Tästä on kyse:

1. Kunta- ja palvelurakenneuudistusta jatketaan ottaen huomioon erilaisten alueiden tarpeet. Vahvat peruspalvelut ja riittävät erityispalvelut taataan asuinkunnasta riippumatta kaikkialla. Toimivat peruspalvelut edellyttävät, että kuntien tulopohja saadaan vahvaksi, vakaaksi ja ennakoitavaksi. Palvelujen tuottamisessa on löydettävä ennakkoluulottomasti uusia toimintatapoja ja kumppanuutta kuntien, yhteisöjen ja yksityisen sektorin välillä.
2. Valtion ja kuntien välinen tehtävien ja rahoituksen jako käydään huolella läpi. Sellaiset tehtävät, joilla ei ole selkeää paikallisen päätöksenteon edellytystä ja joiden toteuttamiseen valtion paikallishallinnolla on mahdollisuudet, tulee siirtää pois kuntien vastuulta. Tehtävien siirtäminen kunnilta valtiolle ei saa merkitä palvelujen heikkenemistä.
3. Kunnallisen demokratian vahvistamisesta tehdään selvitys. Kunnallishallintoon liittyy vahvasti paikallinen demokratia. Kuntayhtymissä demokratia toimii huonosti. Kunnalliset yhtiöt ovat myös etääntyneet kauas kansanvaltaisesta päätöksenteosta. Jos vaaleilla valituilla valtuutetuilla ei ole todellista päätösvaltaa, he eivät koe tehtäväänsä mielekkääksi.

10. Turvallisuus tarvitsee tekijänsä

Turvallisuus perustuu kansakunnan vankkaan moraaliin, rehellisyyteen ja yhteisvastuuseen, joka ilmenee hyvänä sosiaalitoimena ja riittävänä tulonjaon tasaisuutena. Sosiaalisista ongelmista ja lisääntyneestä päihteidenkäytöstä aiheutuneet ongelmat sekä ulkomailta tuleva rikollisuus ovat heikentäneet turvallisuutta. Rikosten määrä tulee saada vähenemään muun muassa puuttumalla mahdollisimman varhain syrjäytymiseen, koulukiusaamiseen ja perheongelmiin. Päihdeongelmien hoito on tehokasta rikostorjuntaa, sillä alkoholiin liittyviä tapaturma- ja väkivaltakuolemia on vuosittain noin tuhat. Vuonna 2008 kaikista pahoinpitelyrikoksista 61 prosenttia tehtiin alkoholin vaikutuksen alaisena. Uusintarikollisuutta voidaan vähentää huolehtimalla vankiloiden kuntouttavista resursseista. Tavoitteena on saada Suomesta rikostilastojen perusteella Euroopan turvallisin maa.

Tästä on kyse:

1. Pahoin ruuhkautuneelta syyttäjälaitokselta ja tuomioistuimilta ei vähennetä henkilöstöresursseja tuottavuusohjelman nimissä. Resurssien tasaisesta jakautumisesta huolehditaan niin, ettei rikosprosessiin tule pullonkauloja. Hovioikeusmenettelyä kehitetään edullisempaan, nopeampaan ja oikeusturvan takaavaan suuntaan. On selvitettävä, voitaisiinko siirtyä Ruotsin malliin, jossa kuulemiset tallennetaan alioikeudessa ja hovioikeudessa otetaan vastaan kuuleminen vain osassa tapauksia. Perustuslaki takaa kansalaisille oikeuden saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä. Nykyisin tutkinnan ja lainvoimaisen tuomion välinen aika on liian pitkä.
2. Lainsäädännön ja hallinnon kieltä kehitetään niin, ettei kansalaisten oikeusturva vaarannu tulkinnanvaraisuuden ja ilmaisujen epäselvyyden vuoksi.
3. Poliisin kenttätyön resursseja on asteittain mahdollisuuksien mukaan lisättävä.
4. Seksuaalirikoslainsäädäntöä uudistetaan siten, että se turvaa paremmin seksuaalisen itsemääräämisoikeuden. Seksuaalisen teon määritelmästä poistetaan seksuaalisen tyydytyksen tavoittelu ja raiskauksen tunnusmerkistö täyttyy myös ilman väkivallankäyttöä, jos menettely on selkeästi toisen tahdon vastaista. Seksuaalisesta häirinnästä tehdään rangaistavaa. Seksuaalirikosten rangaistuksia on tiukennettava.
5. Kannatamme Lastentalo-toimintamallia, jossa lapseen kohdistuvan rikoksen asiantunteva selvitystyö tapahtuu saman katon alla. Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön syyteoikeuden ei tule vanhentua. Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä vankeuteen tuomitut tai syyntakeettomana tuomitsematta jätetyt on velvoitettava psykiatriseen hoitoon ja heitä on valvottava uusimisen estämiseksi.
6. Näpistyksistä säädetään sellainen rangaistus, joka suojaa riittävästi yritysten omaisuudensuojaa ja henkilökunnan turvallisuutta. Säädetään yrityslähestymiskiellosta.
7. Valtion tuottavuusohjelmalla ei enää vähennetä vankilan henkilöstöä, ettei uusintarikollisuuden torjuminen ja vankiloiden turvallisuus vaarannu. Vapautuvien vankien tukiverkostoja vahvistetaan.
8. Ulkomaisten rikollisjärjestöjen tunkeutuminen Suomeen tulee määrätietoisesti tukahduttaa ja panostaa erityisesti prostituution, ihmiskaupan, ihmissalakuljetuksen ja huumerikollisuuden estämiseen. Suomen tulee yhdessä EU:n kanssa tiivistää kamppailua kansainvälistä rikollisuutta vastaan. Europol-yhteistyön resursseja on lisättävä. Huumeiden käyttöä ja salakuljetusta torjutaan parhaiten suhtautumalla täysin torjuvasti huumeiden käyttöön ja lisäämällä yhteistyötä poliisin, rajavalvonnan ja tullin välillä koko unionin alueella. Tullilaitoksen mahdollisuuksia valvoa kasvavaa rajaliikennettä tulee vahvistaa lisäämällä sekä henkilöstöä että läpivalaisulaitteita ja huumekoiria.

11. Puhdasta ruokaa omalta maalta

JÄTEVESILAKI PÖNTÖSTÄ ALAS

Kristillisdemokraattien tavoitteena on säilyttää koko Suomi asuttuna ja elinvoimaisena. Maaseutuasuminen houkuttelee monilla laatutekijöillä, väljyydellä ja luonnonläheisyydellä.

Peruspalvelut, liikenneyhteydet ja yrityspalvelut vaikuttavat maaseudun elinvoimaisuuteen. Riittävien peruspalvelujen säilyminen maaseudulla parantaa sekä maatalousväestön että taajamissa työssäkäyvien elinmahdollisuuksia kotiseudullaan.

Maatalouden tuotantoedellytykset on turvattava koko maassa. Euroopan unionin maatalouspolitiikkaa on sovellettava niin, että luonnonolosuhteet otetaan tarkoin huomioon koko Suomessa. Päätöksenteon tulisi olla pitkäjänteistä, jotta maataloustuottajat voivat tehdä omat tuotantoratkaisunsa ja investointinsa luottaen tulevaisuuden maatalouspolitiikan linjaan.

Tästä on kyse:

1. Maaseudun elinkeinorakennetta monipuolistetaan parantamalla maatalouden sivuelinkeinojen ja muun yritystoiminnan edellytyksiä. Matkailu-, hoivapalvelu- ja kulttuurialoilla on edistettävä verkottumista, tuotteistamista ja markkinointia. Maatalousyrittäjyyttä laajennetaan energiayrittäjyyteen. Energiaomavaraisuusratkaisut voivat rakentua esim. biolaitoksen tai pienen CHP-voimalan varaan ja tällaisten suunnitteluun, markkinoille tuomiseen ja käyttöönottoon tulee kannustaa.
2. Perheviljelmien kannattavuutta tuetaan ja huolehditaan, että niiden edellytykset kehittyä maaseudun työnantajina ja samalla rakennetun maiseman hoitajina säilyvät. Maatilojen säilymisellä on ratkaiseva merkitys syrjäseudulla asuvien turvallisuuden tunteelle. Vaikka maatilojen määrä laskee, tavoite on, että tilojen kannattavuus ja maataloustulo tilaa kohden kasvaa ja tilojen työansio euroa/tunti nousee.
3. Suomen asema maailman parhaana ruokaturvamaana on säilytettävä. Ruoan puhtaus ja terveellisyys nousee puhtaasta ympäristöstä, väärentämättömistä tuotteista ja kasveista. Haluamme säilyttää Suomen geenimanipulaatiosta vapaana puhtaan ruuan tuotantoalueena. Tilateurastamoja, meijereitä ja leipomoita ei saa tappaa liian tiukalla ja kalliilla lainsäädännöllä.
4. Haja-asutusalueiden jätevesiasetus kumotaan ja korvataan se vesistöjen suojelua edistävällä lainsäädännöllä.
5. Jotta maaseutu olisi myös hyvinvoivaa Suomea, tulee parantaa kyläkoulujen ja -kauppojen toimintaedellytyksiä, estää postipalveluiden heikkeneminen ja lisätä valtion rahoitusta alemmanasteisen tiestön sekä nopeiden tietoliikenneyhteyksien kehittämiseen.
6. Kyliä on kehitettävä vahvoiksi toimijoiksi Leader-rahoituksella. Elinkeinoelämän, koulutuksen ja kuntien verkostoituminen lisää mahdollisuuksia selviytyä epäedullisistakin etäisyyksistä. Alueellisen kehityksen edistämiseksi parannetaan etätyön tekemisen edellytyksiä taajamien ulkopuolella.
7. Viljelijöiden jaksaminen ja sitä kautta eläinten hyvinvointi varmistetaan riittävillä lomitus- ja tukipalveluilla. Suomi kehittää elintarviketuotannon eettisyyttä ja toimia eläinten kohtelun parantamiseksi koko Euroopan unionissa.
8. Kakkosasuntojen muuttamista vakituisiksi asunnoiksi helpotetaan, ja tutkitaan mahdollisuudet vapaaehtoiseen verotuksen jakoon kahteen eri kuntaan asuinkuukausiin suhteutettuna. Kuntien tulojen lisäämiseksi tulisi mökkien kiinteistövero jättää huomioimatta verotulojen tasauksia laskettaessa.
9. Suomen metsäpolitiikkaa tulee tehdä pohjana aktiivisen muutoksen tulevaisuudenkuva, joka pitää sisällään metsän- ja puunjalostuksen uusien tuotteiden kehittämisen, puutuoteteollisuuden kehittämisen, bioenergian ja biolaitosten sivutuotteiden voimakkaan lisäämisen, puuntuotannon tehostamisen, virkistyskäytön lisäämisen, suojelutason nostamisen ja metsäntutkimuksen.
10. Metsätilojen rakennetta kehitetään niin, että metsätalous tu-lee kannattavaksi elinkeinoksi ja puunmyynti tehostuu. Metsänomistajien omaa päätösvaltaa metsiensä käytöstä laajennetaan. Kestävän metsänhoidon ja metsien monimuotoisuuden rahoitus varmistetaan kansallisen metsäohjelman mukaisesti. Metsänhoitoyhdistysten asema avustajana puukaupoissa on turvattava.
11. Puurakentamista edistetään uudistamalla rakentamismääräyksiä ja suosimalla puuta julkisessa rakentamisessa. Metsäsektorin tutkimus- ja tuotekehitysvaroja lisätään ja panostetaan pitkälle jalostettujen puutuotteiden kehittämiseen.

12. Perinne säästää luontoa

Kristillisdemokraatit korostavat ihmisen ja luonnon tasapainoa ja siihen pyrkimistä määrätietoisesti. Vastaus ympäristöongelmiin löytyy ihmisestä itsestään. On palattava vanhojen ekologisten perinteiden, kohtuullisen elämäntavan, kestävien tavaroiden ja säästäväisyyden kulttuuriin Talous ja kuluttaminen tulee sopeuttaa luonnon asettamiin rajoihin. Luonnolla on itseisarvoa - maapalloa ei saa nähdä ihmisen rajattomien mielihalujen kulutushyödykkeenä. Ympäristöasioita on katsottava pitkällä aikavälillä ja globaalisti. Saastuminen ja ympäristöpakolaisuus eivät pysähdy valtioiden rajoihin. Siksi on pyrittävä edistämään kestävää kehitystä, joka luo elinmahdollisuuksia ja ympäristöystävällisempää taloutta lähellä ja kaukana. Suomalaisen elämäntyylin on muututtava luontoa säästävämmäksi liikkumisessa, asumisessa, ruuan tuotannossa ja energian käyttämisessä.

Energia on ihmisen elämän perustarve. Tarvitsemme lämpöä, sähköä ja polttoaineita kaikkialla. Energian tarve korostuu Suomessa kylmien talvien sekä harvaan asutun maan, pitkien välimatkojen ja energiaintensiivisen teollisuutemme vuoksi. Siksi tarvitsemme toimivaa ja vastuullista energiapolitiikkaa, joka turvaa yhteiskuntamme elinvoimaisuuden nyt ja tulevaisuudessa. Kotitaloudet, palvelut, julkinen sektori ja liikenne ovat avainasemassa energian säästötavoitteiden saavuttamisessa.

Tästä on kyse:

1. Ilmastopolitiikassa Suomen tavoitteena tulee olla laaja, globaali ja sitova ilmastosopimus sekä oikeudenmukainen osuus Suomen kannettavaksi. Kehittyvien maiden pyrkimyksiä parantaa elintasoa siten, että päästöt lisääntyvät mahdollisimman vähän, on tuettava mm. teknologiayhteistyötä edistämällä. Suomen tulee täyttää omat päästötavoitteensa pitkän aikavälin strategian mukaisesti.
2. Luonnon monimuotoisuus on turvattava. Monia eläin- ja kasvilajeja uhkaa sukupuutto. On viimeiset hetket pelastaa luonnon monimuotoisuus maalla ja merellä. Siksi tuemme voimakkaasti metsien ja merten monimuotoisuuden tutkimista, suojelemista ja rahoitusta elämän turvaamiseksi.
3. Itämeren tilaa parannetaan ohjaamalla valuma-alueen 85 miljoonan ihmisen käyttäytymistä politiikalla sekä vapaaehtoistoimin. Päätökset maataloudesta, jätevesistä, laivoista, merten aluesuunnittelusta ja kansainvälisistä sopimuksista ovat avain Itämeren tilan parantamiseen.
4. Tulevaisuuden ympäristön hyvinvointi rakentuu tämän päivän valintoihin. Kuluttajien mahdollisuuksia tietää valintojensa vaikutukset lisätään mm. kattavien tuotemerkintöjen kautta.
5. Suositeltavin energiamuoto on energian säästö. Suomen oman energiatuotannon tulee olla monipuolista, hajautettua, omavaraista ja kilpailukykyistä. Päämääränämme on energiajärjestelmä, joka minimoi ympäristökuormitusta ja turvaa kestävän energiatuotannon. Siinä tutkimustyö ja tuotekehitys ovat avainasemassa. Ympäristötehokkaalla tekniikalla on hyvät edellytykset kasvattaa myös vientiä kansainvälisten ympäristövelvoitteiden lisääntyessä.
6. Biovoimasta luodaan kilpailuvaltti Suomelle. Tarvitsemme voimakkaita panostuksia uusiutuvaan kotimaiseen energiaan. Biovoima on kotimaista, työllistävää energiaa, jonka aluepoliittiset vaikutukset voivat olla tulevaisuudessa merkittäviä.
7. Uusien ja vanhojen rakennusten energiatehokkuutta parannetaan harkitusti huomioon ottaen mm. sisäilman laatu ja huolto. Sähkön ja lämmön yhteistuotannossa syntyvää kaukolämpöä tulee käyttää ja suosia (siellä missä infrastruktuuri on jo olemassa). Esimerkiksi ilmalämpöpumput, maalämpö, tuulivoima, aurinkovoima ja paikalliset biovoimalat (metsäenergia, biokaasu) täydentävät haja-asutusalueilla.
8. Tuulivoiman rakentaminen toteutetaan tuulipuistoina hyvin valituille paikoille, joissa voimaloiden aiheuttamat haitat ovat mahdollisimman pienet.
9. Älykkäät sähkönsiirtoverkot ja ajantasainen mittaus mahdollistavat uudet energiansäästöön kannustavat hinnoittelumallit, kulutushuippujen tasaamisen ja pientuottajan osallistumisen sähkömarkkinoille.
10. Liikennettä siirretään raiteille yhä enemmän. Raideverkostossa osoitetaan nopeimmat panostukset rataverkon kunnostustarpeisiin ja pääradan välityskyvyn kasvattamiseen. Maaliikenteessä panostetaan polttokennoautojen, sähköautojen ja vähäkulutuksisten, biopolttoaineita käyttävien ja hybridiautojen käyttöönottoon. Kaikissa uusissa liikenneratkaisuissa huomioidaan infrastruktuurin ja käytön suhde siten, että pyritään mahdollisimman keveisiin ja muunneltaviin ratkaisuihin.
11. Valtion suora joukkoliikennetuki ulotetaan useammille paikkakunnille sujuvan joukkoliikenteen ja ekologisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

13. Puolustus on koko kansan asia

Kotimaamme turvallisuuteen liittyvät kysymykset ja keinovalikoimat ovat kristillisdemokraateille asioita, joita ei voi alistaa tavanomaisen kustannuslaskennan alaisuuteen. Olemme valmiita maksamaan sen hinnan, jonka kotimaamme rauhallisten, ja ihmisten aineellisen sekä henkisen hyvinvoinnin mahdollistavien olosuhteiden turvaaminen vaatii. Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan lähtökohtana tulee olla koko maan puolustuksen järjestäminen.

Ulko- ja turvallisuuspoliittiset kysymykset ovat kansallisesti niin merkityksellisiä, että niissä on haettava mahdollisimman laajaa parlamentaarista yhteistä näkemystä. Yhtenäisyys on ollut kansakuntamme voimavara menneisyydessä ja luotamme siihen, että niin on myös jatkossa.

Tästä on kyse:

1. Yleinen asevelvollisuus on paras ja taloudellisin tapa järjestää puolustus harvaan asutussa ja laajassa maassa. Puolustusvoimat tulee ylläpitää ja varustaa hyvin turvallisuudesta ja toimivuudesta tinkimättä. Varusmieskoulutusta antavien joukko-osastojen, aluehallintoesikuntien ja varikkojen sijoittuminen eri puolille maata on puolustuspoliittinen ratkaisu, jolla on myös merkittäviä aluepoliittisia vaikutuksia.
2. Suomi huolehtii huoltovarmuudestaan kansallisella tasolla omatoimisesti tai kahdenvälisin sopimuksin. Kansallisen huoltovarmuuden perusta on omavarainen vesi- ja ruokahuolto, jotka täytyy pystyä turvaamaan kaikissa olosuhteissa.
3. Osallistumalla kansainvälisiin kriisinhallintaoperaatioihin Suomi kantaa osansa kansainvälisestä yhteisvastuusta. Kansainvälisissä yhteistyöverkostoissa tulee aktiivisesti tarjota rauhanrakentajan roolia, yhtenä vaihtoehtona mahdollisen neuvottelutien löytämiseksi. Operaatioista, joissa suomalaiset sotilaat voidaan nähdä sodan osapuolina, pidättäydytään.
4. Suomi harjoittaa sekä omaa itsenäistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaansa että vaikuttaa EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kautta. Tavoitteena ovat hyvät ja luottamukselliset suhteet erityisesti naapurimaihimme, aktiivinen rooli EU:ssa ja kansainvälisissä järjestöissä sekä uskottavan kansallisen puolustuskyvyn ylläpito. Suomi edistää kestävää kehitystä, vakautta ja rauhaa sekä ihmisarvon ja -oikeuksien toteutumista koko maailmassa.
5. Suomi seuraa Naton uudistumista, sen toimintakyvyn kehitystä ja kansainvälistä merkitystä. Emme näe tarvetta viedä maatamme sotilasliittoutumien jäseneksi. Mikäli sotilaallisesta liittoutumattomuudesta ja itsenäisestä puolustuksesta halutaan tulevaisuudessa luopua, tulee siihen olla kansalaisten selkeän enemmistön tuki. Yhteistyötä Naton kanssa kehitetään edelleen osallistumalla kumppanuussopimuksin rauhankumppanuustoimintaan ja EU -Nato -yhteistyöhön.
6. Lähi-itä on monien kulttuurien, kansojen ja uskontojen kohtaamispaikka, ja alueen tapahtumilla on maailmanlaajuinen vaikutus. Kristillisdemokraatit haluavat tukea pysyvän rauhan saavuttamista alueella ja tunnustavat Israelin valtion oikeuden turvallisiin rajoihin.

Yhteinen vastuu kehityksestä

1. Kehitysyhteistyöpanos nostetaan YK:n suosittamaan 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta vuoteen 2015 mennessä. Kehitysyhteistyön harkinnanvaraista valtiontukea saavat kansalaisjärjestöt tulee lisätä Verohallinnon luetteloon tahoista, joille tehdyt lahjoitukset voi vähentää verotuksessa.
2. Kristillisdemokraatit kannattavat reilun kaupan periaatteilla toimivaa järjestelmää, jossa kehitysmaiden köyhille tarjotaan mahdollisuus nousta ahdingosta omalla työllään ja suojaamalla omaa tuotantoaan sen kehityksen herkkinä aikoina. Kansainvälisen kaupan vapauttamista koskevia WTO -neuvotteluja tulee jatkaa. Maailmanpankissa ja IMF:ssa tulee ajaa johdonmukaisesti Suomen kehityspoliittista linjaa. Vaatimus ihmisoikeuksien kunnioittamisesta tulee määrätietoisesti ottaa esiin kehitysyhteistyössä ja kansainvälisessä kauppapolitiikassa.
3. Kehitysyhteistyön tavoitteellisuutta ja tuloksellisuutta parannetaan koordinoimalla se paremmin muiden EU:n jäsenmaiden kanssa ja lisäämällä tässä yhteistyössä sen valvontaa, seurantaa ja tuloksellisuuden mittaamista.

14. Jäsenvaltiot maksakoot pelimerkkinsä itse

Kristillisdemokraatit toimivat Euroopan Unionissa samojen arvojen pohjalta ja edistämiseksi kuin Suomessa. Unionin on tunnustettava kristillinen arvoperintö osana yhteistä eurooppalaista identiteettiä ja sitouduttava siihen avoimesti.

EU:n on keskityttävä toiminnassaan niihin asioihin, joissa yhteistyöllä voidaan saavuttaa olennaista lisäarvoa kansalliseen politiikkaan. Vaikka on kehitettävä yhteisiä standardeja ja järjestelmiä ja sitä kautta sisämarkkinoita, EU:n ei pidä tunkeutua aloille, jotka perussopimuksissa on rajattu jäsenmaille kuuluviksi. Tällaisia ovat esimerkiksi opetus-, sosiaali- ja terveystoimi. Suomen on rohkeasti pidettävä EU:ssa kiinni toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteesta.

Tästä on kyse:

1. Suomen ei tule ottaa vastattavakseen talouttaan huonosti hoitaneiden EU- jäsenmaiden velkoja tai kansainvälisten rahoituslaitosten riskejä minkään järjestelyn kautta, kuten esimerkiksi yhteisten velkakirjojen tai Euroopan Keskuspankin suorittamien jäsenmaiden velkakirjojen ostojen kautta.
2. EU 2020 -strategia tulee panna täytäntöön alueen maailmanlaajuisen kilpailukyvyn parantamiseksi. EU:n ja jäsenmaiden antamien julkisten tukien tulee olla tasapuolisia, eivätkä ne saa vääristää kilpailua. Työllisyys- ja yritystuet kuuluu rahoittaa kansallisesti samoin reaktiot nopeisiin rakennemuutoksiin, eli globalisaatioon sopeutumisrahasto tulee purkaa.
3. EU:n budjetti säilytetään noin yhden prosentin osuutena alueen bruttokansantulosta. Torjumme pyrkimykset EU:n omiin rahoituslähteisiin, kuten EU-veroihin. Rahoitusvirtojen valvontaa ja petosten estämistä tulee tehostaa.
4. Kasvu- ja vakaussopimusta tiukennetaan ja estetään vapaamatkustaminen toisten jäsenmaiden kustannuksella. On pidettävä kiinni tavoitteesta saada julkinen velka alle 60 prosentin bktosuuteen kaikkien jäsenmaiden, myös suurten, kohdalla.
5. Vuodesta 2013 alkavan uuden "Yhteisen maatalouspolitiikan" (YMP) tulee parantaa maatalouden elinkelpoisuutta Suomessa. Tukien tulee korjata objektiivisia kilpailuhaittoja, kuten kasvukauden lyhyyttä ja pitkiä välimatkoja.
6. Rakennerahastojen avulla on puututtava ensisijaisesti jäsenmaiden sisäisiin alueellisiin eroihin, ja niitä on suunnattava EU 2020 -tavoitteiden mukaisesti innovatiivisen, kestävän talouskehityksen aikaansaamiseksi. Bkt-raja rahoituksessa tulee saada liukuvaksi ja sen lisäksi kehitetään muita mittareita kuten väestörakenteen nopea muutos tai harva asutus, joiden perusteella varoja myönnetään.
7. Tutkimusrahoituksen tasoa nostetaan ja rahoitusta suunnataan projekteihin niiden todellisten ansioiden perusteella. Tutkija- ja opiskelijavaihdon ja korkeakoulujen yhteistyön lisääminen tuo hyötyjä. Tulee vihdoinkin toteuttaa eurooppalainen patentti.
8. Ajetaan pohjoisen ulottuvuuden ja Itämeri-yhteistyön asiaa. Rovaniemelle tulee saada EU:n arktinen keskus. On estettävä miljardilasku Suomen vientiyrityksille, joka on uhkaamassa vaatimuksesta käyttää erityisen vähärikkistä polttoainetta Itämerellä.
9. Euroopan unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen roolin vahvistamisen tulee tapahtua jäsenmaiden tasavertaisuuden ja avoimuuden pohjalta. EU:n on keskityttävä rauhanturvaamiseen, humanitaariseen apuun ja siviilikriisinhallintaan, ja unionin tulee edistää demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltion periaatteita sekä torjua terrorismia, laitonta maahanmuuttoa ja ihmiskauppaa. Ulkosuhteissa korostetaan ihmisoikeuksia, vuosituhattavoitteiden saavuttamista ja yhteistä koordinaatiota kehitysmaiden auttamisessa.

Suomen Kristillisdemokraatit r.p.
Karjalankatu 2C, 7.krs.
00520 HELSINKI
puh. (09) 348 822 00
kd@kd.fi, etunimi.sukunimi@kd.fi