Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä
Vammaispoliittinen ohjelma 1.4.2004
Selkokielellä 27.4.2005

Jokaisella on yhtäläinen ihmisarvo

Suomessa noin puolella miljoonalla henkilöllä
on sellainen sairaus tai vamma,
joka vaikuttaa hänen elämäänsä.
Jokaiselle ihmiselle ovat tärkeitä
osallisuus, yhdessä eläminen
ja tekeminen muiden kanssa
sekä yhteisöön kuuluminen.
Ihmisillä on erilaisia kykyjä ja ominaisuuksia.
Ne eivät estä osallistumista,
jos yhteiskunta on rakennettu niin,
että erilaisuus huomioidaan.
Vammaiset ihmiset opettavat muita ihmisiä
kunnioittamaan erilaisuutta
ja sietämään heikkoutta.
Ihmiset oppivat ymmärtämään,
mitä merkitsee keskinäinen yhteys
ja auttaminen.
Jokaisella ihmisellä on
omat vahvuutensa ja heikkoutensa.
Ominaisuuksien
ja kykyjen erilaisuus on rikkautta.
Ihmisarvo kuuluu kaikille,
yhtä hyvin vaikeavammaiselle vauvalle
kuin työikäiselle menestyjälle.
Ihmisarvo ei ole suhteellinen käsite,
vaan se on aina ehdoton ja täysi.

Kristillisdemokraatit edistävät
vammaisten ihmisten
täyspainoista ja yhdenvertaista
osallistumista yhteiskunnassa.

Vammaisten on oikeus koulutukseen

Jokaisella on oikeus toteuttaa itseään
ja kehittää tietojaan ja taitojaan.
Perustuslaki takaa jokaiselle
ilmaisen perusopetuksen.
Kun koululuokalla on oppilas,
jolla on vamma tai sairaus,
huolehtiminen ja välittäminen
tulevat luonnollisella tavalla
mukaan koulupäivään.
Vammaisten lasten oppivelvollisuus
kestää 11 vuotta.
Koulu laatii jokaiselle erityislapselle
opetuksen ja oppimisen etenemistä
koskevan suunnitelman.
Siinä arvioidaan myös
tarvitseeko lapsi koulunkäyntiavustajaa.
Koulussa on oppilashuoltotiimi,
joka tukee vammaista lasta niin,
että hän voi oppia ja kehittyä.
Myös vanhemmat saavat tukea.
Suomen kouluissa noudatetaan
lähikouluperiaatetta.
Se tarkoittaa,
että oppilas käy lähikouluaan.
Se on usein koulu,
joka on lähinnä hänen kotiaan.
Monessa kunnassa
ei ole mahdollista saada erityisopetusta
kaikissa kouluissa.
Silloin vammaiset lapset joutuvat
kulkemaan kauemmas kouluun,
eivätkä he voi käydä lähikouluaan.

Kristillisdemokraattien mielestä
on tärkeää, että vammaiset lapset
osallistuvat samaan koulutukseen
muiden lasten kanssa.

Opettajat tarvitsevat lisää
resursseja ja koulutusta,
jotta he voivat opettaa
myös erilaisia oppilaita.
Myös koulutettuja koulunkäyntiavustajia
tarvitaan lisää.
Kun nuori lopettaa peruskoulun,
hänellä on enemmän
vaihtoehtoja kuin aikaisemmin.
Joku voi aloittaa
työllistymistä tukevan työn
työ- ja toimintakeskuksissa.
Moni haluaa jatkaa opiskelua.
Kuitenkin moni nuori siirtyy eläkkeelle
suoraan koulun jälkeen.
Yhdenvertaisuuslaissa sanotaan,
että jatkokoulutuksen järjestäjän
eli oppilaitoksen täytyy edistää
vammaisen henkilön koulutusta.
Vammaisten nuorten
jatko-opiskelupaikkoja on yhä liian vähän.
Heillä on oltava oikeus
perusopetuksen jälkeen
ammatilliseen koulutukseen
ja valmentavaan ja kuntouttavaan
opetukseen ja ohjaukseen.
Ammattikoulutus tarjoaa
vain vähän vaihtoehtoja.
Ammatillisten opintojen jälkeen
vammaisten ihmisten on vaikea työllistyä.
Ammatilliseen opetukseen
tarvitaan lisää vaihtoehtoja.
Sekä nuoret että työelämän edustajat
toivovat vaihtoehtoja koulutuksen sisältöön.
Oppisopimuskoulutus yhdistää käytännön ja teorian.
Sen avulla saa ammatin.
Kun oppisopimusta solmitaan,
on tärkeä perustaa tukiryhmä,
joka auttaa käytännön asioiden järjestämisessä.
Moni vammainen ihminen saa eläkettä.
Jos eläkkeensaaja
haluaa kokeilla työntekoa,
hän voi laittaa eläkkeen
lepäämään viideksi vuodeksi.
Työpaikoilla on esteitä,
jotka haittaavat vammaisen ihmisen
sopeutumista työyhteisöön.
Nämä esteet täytyy poistaa.
Joillakin ihmisillä on yhä
kielteisiä asenteita vammaisia kohtaan.
Asenteita täytyy parantaa.

Kristillisdemokraatit edellyttävät,
että vammaisen oikeus koulutukseen
on toteutettava hyvin ja
työelämään on voitava siirtyä
kykyjen mukaan.

Vammaiset työelämässä ja työtoiminta

Oikeus työhön on perusoikeus,
silti vammaisista työikäisistä ihmisistä
vain joka kolmas käy töissä.
Vammaisten ihmisten työttömyys
kestää usein pitempään kuin muiden.
Yli puolet työssäkäyvistä vammaisista ihmisistä
on matalapalkkatöissä.
Kun ihmisellä ei ole riittävästi tuloja,
hänestä tulee köyhä.
Tutkimuksen mukaan
monet vammaiset ihmiset
ovat mielestään köyhiä tai erittäin köyhiä.
Heistä melkein jokainen on sitä mieltä,
että hänelle ei korvata riittävästi
vammaisuuden aiheuttamia kustannuksia.
Vammaiset ihmiset tarvitsevat
tukea ja apua työllistymiseen.
Jos vammainen henkilö ei löydä työtä itse,
hänen tulee saada työvoimapalveluita,
esimerkiksi työvalmentajan tukea.
Yksilön palvelu edellyttää,
että eri viranomaiset tekevät hyvää yhteistyötä.
Vammaisen ihmisten työllistyminen
voi vaatia sosiaali- ja terveystoimen,
työvoimaviranomaisten ja
Kansaneläkelaitoksen yhteistyötä.
Tavoitteena tulee olla
vammaisten henkilöiden sijoittuminen
avoimille työmarkkinoille.
Tähän pyrkii edistämään esimerkiksi
vajaakuntoisten työllistämistä koskeva laki.
Vuonna 2004 tuli voimaan laki sosiaalisista yrityksistä.
Ne työllistävät vammaisia ihmisiä.
Lakia on muutettava niin,
että kehitysvammaiset henkilöt
työllistyvät sen avulla.
Työministeriöllä on erittäin hyvä tukirakenneprojekti,
josta sosiaalisten yritysten perustajat
saavat apua ja koulutusta.
On taloudellisesti järkevää,
että vammaiset ihmiset työllistyvät.
Tutkimusten mukaan vammaiset työntekijät
ovat hyviä työntekijöitä,
heillä on muita korkeampi työmotivaatio
ja muita vähemmän poissaoloja.

Kristillisdemokraatit edellyttävät,
että vammaisten henkilöiden mahdollisuuksia
osallistua työelämään parannetaan edelleen.

Palvelusuunnitelma ja apuvälineet

Moni vammainen henkilö tarvitsee
palveluja ja tukitoimia.
Niiden turvaamiseksi
kunta, vammainen henkilö
ja hänen huoltajansa laativat
palvelusuunnitelman.
Kaikissa kunnissa ei laadita palvelusuunnitelmia,
vaikka laki määrää niin.
Joskus vammainen henkilö ei edes tiedä,
että hänelle on tehty suunnitelma.
Kunnat on velvoitettava
tekemään tarvekartoitus,
jossa selvitetään,
millaista palvelua ja tukea
vammaiset kuntalaiset tarvitsevat.
Kartoituksessa on olennaista selvittää,
miten vamma tai sairaus
haittaa ja rajoittaa yksilön elämää.
Eri-ikäisten ihmisten täytyy saada
tasa-arvoisesti samat palvelut.
Yhä enemmän vanhukset käyttävät
kuntien vammaispalveluita.
Kun kunnassa päätetään palveluista,
ikä ei saa määrätä palvelujen tarvetta.
Palvelut tulee antaa
käyttäjän tarpeen mukaan.
Apuvälineteknologia kehittyy
ja auttaa vammaisia ihmisiä
selviytymään paremmin.
Ongelmia tulee,
jos apuvälinepalveluja
ei ole toteutettu
käyttäjien tarpeiden mukaan
ja ammattitaitoisesti.
Kaikki eivät välttämättä saa apuvälineitä,
vaikka tarvitsevat niitä.
Joskus apuvälineitä ei osata käyttää hyödyksi riittävästi,
ja luovutuskäytännöt vaihtelevat asuinpaikan mukaan.
Pyrkimyksenä on,
että jokainen saisi apuvälineen käyttöönsä
todetun tarpeen mukaisesti
kotikunnasta riippumatta.
Useiden eri apuvälinepalveluiden
tuottajien vastuunjakoa on selkiinnytettävä.

Kristillisdemokraatit edellyttävät,
että palvelusuunnitelmat on tehtävä huolellisesti.
Suunnitelma on annettava kirjallisesti
myös vammaiselle henkilölle.
Kaikissa kunnissa tulee olla
tarpeellisia apuvälineitä.
Vastuunjaon erikoissairaanhoidon kanssa on oltava selvä.

Vammaisten ihmisten oikeudet palveluihin

Vammaispalvelulain henki on,
että vammaisuus on yksilön rajoitusten
ja ympäristön suhteesta syntyvä tila.
Kun haluamme parantaa vammaisten ihmisten elämää,
meidän täytyy muuttaa ympäristöä.
Voimme muuttaa sekä asenteita
että fyysistä ja toiminnallista ympäristöä.
Vaikeavammaisten henkilöiden
tarvitsemia palveluja ja tukitoimia koskee
erityinen kunnan järjestämisvelvollisuus.
Tämä tarkoittaa,
että vammaispalvelulaki määrää,
että kunnilla on velvollisuus järjestää
vaikeavammaisten henkilöiden
tarvitsemia palveluja ja tukitoimia.
Kunnat kuitenkin soveltavat lakia hyvin eri tavoin
ja palvelut saattavat jäädä saamatta.
Kuntien taloudellinen ahdinko
ja tietämättömyys ovat johtaneet siihen,
että kuntien talousarvioihin
ei ole aina varattu tarpeeksi rahaa palveluihin.
Vammaisten oikeudet eivät toteudu yhdenvertaisesti.
Tulkkipalvelujen järjestämisvastuu on kunnilla.
Tulkkipalvelun saamisessa on ollut vaikeuksia.
Uudessa sosiaali- ja terveydenhuollon
tavoite- ja toimintaohjelmassa vuosille 2004 - 2007
kunnille annetaan toimenpidesuositus,
että tulkkipalvelut on turvattava.
Kristillisdemokraattien vaativat,
että ohjeen suositukset toteutetaan.
Nykyään pidetään tärkeänä,
että ympäristöt rakennetaan esteettömiksi.
Esteettömän ympäristön tulisi tarkoittaa
fyysisten esteiden poistamisen lisäksi
kommunikaation esteiden poistamista.
Menossa on hankkeita,
joissa erilaisten tulkkipalvelujen saamista
parannetaan alueyhteistyöllä.
Toivottavasti hankkeet korjaavat tilannetta.
Viime aikoina on diagnosoitu
uusia lieviä neurobiologisia oireyhtymiä.
Niistä kärsivien henkilöiden kuntoutuksen, opetuksen
ja työllisyyden kehittäminen vaatii työtä.
Oireyhtymien lääkinnällinen hoito
on usein välttämätöntä.
Kalliit lääkkeet on välttämätöntä saada
Kelan korvattaviksi.
Vammaisten henkilöiden
suoraa tai piilotettua syrjintää
tapahtuu liian usein.
"Vammaisten henkilöiden ihmisoikeudet Suomessa"
-selvityksessä todetaan,
että viranomaiset määräävät
yhä vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumista.
Perusoikeuksien tulisi toteutua
ilman erillisiä vaatimuksia tai huomautuksia.
Vammaisella henkilöllä
ei aina ole voimavaroja ja edellytyksiä
taistella oikeuksistaan.
On väärin, jos koko vapaa-aika
menee etuuksien ja palveluiden vaatimisen
tai sosiaalilainsäädännön opiskeluun.
Erityisesti vammaisia koskevia
sosiaali- ja terveydenhuollon
palveluja ja tukitoimia on yli 40.
Niiden tuntemisessa
on ongelmia kenellä tahansa,
jolla ei ole juridista tietotaitoa.
Kehitysvammalakia ja vammaispalvelulakia
sovitetaan yhteen.
Kun lakeja muutetaan,
on pidettävä huolta siitä,
että kenenkään edut eivät huonone.

Kristillisdemokraatit edellyttävät,
että palveluista huolehditaan siten,
ettei vammaisen henkilön tarvitse
tarpeettomasti taistella oikeuksiensa puolesta.

Asuminen

Asuminen on yksi elämän perusasia.
Asumisen ja asumispalveluiden
lähtökohtina pitää olla
yksilöllisyys ja yksilölliset tarpeet.
Asumisessa täytyy olla vaihtoehtoja.
Itsenäinen asuminen on olennainen osa
vammaisten ihmisten itsenäistymistä.
Vammaisille henkilöille on oltava tarjolla
riittävästi esteettömiä ja toimivia asuntoja.
Se tukee omaa selviytymistä.
Itsenäisen asumisen tukipalvelujen saanti on turvattava.
Kristillisdemokraatit vaativat, että
erilaisia asumiskoteja ja palveluasuntoja
on saatava lisää yhteistyössä
kuntien ja vammaisjärjestöjen kanssa.
Joillekin kehitysvammaisille henkilöille
henkilökohtainen avustaja
voi olla parempi vaihtoehto kuin ryhmäasuminen.
Koska jotkut vammaiset henkilöt
ja heidän omaisensa pitävät laitosasumista parempana,
myös laitospaikkoja on oltava tarjolla.
Vammaisten ihmisten asumisen tarpeet
on otettava mukaan kuntasuunnitelmaan.
Kaavoituksessa tarpeet on otettava huomioon niin,
että yleiset palvelut ovat helposti saavutettavissa.

Kristillisdemokraatit katsovat,
että yksilöllisten tarpeidenmukainen asuminen on
vammaisen henkilön perusoikeus.

Avustajapalvelut

Vammaisjärjestöt haluavat,
että jokaisella vaikeavammaisella on
oikeus henkilökohtaiseen avustajaan.
Oikeuden on koskettava myös
kehitysvammaisia henkilöitä.
Henkilökohtainen avustaja
voi auttaa esimerkiksi pukeutumisessa,
peseytymisessä, kotiaskareissa,
harrastuksissa ja ansiotyössä.
Jos näissä asioissa ei saa apua,
vammaisen henkilön elämänpiiri kapenee,
ja hän saattaa syrjäytyä.
Kaikki kunnat eivät
ole järjestäneet avustajapalvelua.
Avustajajärjestelmää pitäisi kehittää
kustannusten tasoitusjärjestelmän avulla,
jossa Kansaneläkelaitos on tukikanavana.
Järjestelmä takaisi
samanlaisen avustajakäytännön koko maahan.
Alueellinen yhdenvertaisuus
ja avustajapalveluiden kehittäminen
eivät saa juuttua valtion ja kuntien välisiin kiistoihin.
Kun koululaisille järjestetään
aamu- ja iltapäivätoimintaa,
on otettava huomioon
erityisopetuksessa olevat vammaiset lapset.
Heille on järjestettävä aamu- ja iltapäivähoito
koko perusopetuksen ajaksi.
Olisi hyvä,
jos sama henkilö toimisi kouluavustajana
ja henkilökohtaisena avustajana
myös koululaisen vapaa-aikana.
Myös vammaisten tukihenkilöiden palkkaamista
on kehitettävä.

Kristillisdemokraatit edellyttävät,
että jokaisen vaikeavammaisen henkilön
oikeus avustajaan
toteutetaan pikaisesti.

Omaishoito ja vammaisen lapsen vanhempien asema

Maassamme on noin 300 000 vanhuksia
ja vammaisia hoitavaa omaishoitajaa.
Heistä vain noin 26 000 saa omaishoidon tukea.
Kun omaishoidon tukea myönnetään,
hoidon tarve arvioidaan
vanhustenhuollon mukaan.
Kuitenkin vammaiset ja kehitysvammaiset henkilöt
tarvitsevat erilaista hoitoa kuin vanhukset.
Avun tarve on erilainen esimerkiksi silloin,
kun vanhus hoitaa puolisoaan
tai kun työikäinen henkilö hoitaa vammaista lastaan.
Vammaisen lapsen vanhemmat
tarvitsevat neuvontaa, tukea ja palveluja.
He joutuvat usein taistelemaan
lapsen oikeuksien puolesta.
Monen isän ja äidin on vaikeaa huolehtia
sekä perheen toimeentulosta
että vammaisen lapsen tarpeista.
Kristillisdemokraatit vaativat,
että lapsen omaishoitajan asemaa parannetaan.
Laki takaa omaishoitajalle
kaksi vapaapäivää kuukaudessa,
mutta vain jos hän on sitoutunut hoitoon
lähes ympärivuorokautisesti.
Tiukka ehto kohtelee kaltoin sellaista isää tai äitiä,
jonka vaikeavammainen lapsi on kouluikäinen.
Vaikka vanhempi hoitaa lastaan kaiken sen ajan,
jota työnteko tai lapsen kouluaika ei vie,
hän ei voi saada vapaapäiviä.
Laki määrää, että kunnan on osoitettava
tilapäishoitopaikka tai hoitaja.
Aina kunnat eivät tee näin.
Väsyneiden vanhempien
on vaikea löytää itse
hoitopaikkaa tai pätevää hoitajaa.
Tilapäishoitajan on hallittava
lapsen sairauden vaatiman hoito.
Vain silloin hoito on turvallista.
Alle 10-vuotiaan lapsen vanhemmalla
on oikeus jäädä pois työstä,
jos lapsi sairastuu.
Lakia on muutettava niin,
että tämä oikeus koskee myös
yli 10-vuotiasta sairastunutta vammaista lasta.
Kun omaishoidon tuen tarvetta kartoitetaan,
vaikeavammaiselle nuorelle
on taattava mahdollisuus itsenäiseen elämään.
Se toteutuu monesti paremmin,
jos hän muuttaa pois kotoa
ja saa henkilökohtaisen avustajan.
Omaishoidon tuen myöntäminen perustuu
kunnan vapaaseen harkintaan.
Monet kunnat ovat nuukia,
ja joka kolmas omaishoitaja ei saa tukea,
vaikka täyttää tuen ehdot.
Kunnat säästävät enemmän rahaa,
kun ne maksavat omaishoidon tukea,
sillä lopulta omaishoito tulee kunnalle
halvemmaksi kuin kallis laitoshoito.
Omaishoidon tukea täytyy kehittää.
Sen tulee tasavertainen oikeus
kaikille tuen ehdot täyttäville hakijoille.

Kristillisdemokraatit edellyttävät,
että omaishoitoa koskevaa lainsäädäntöä muutetaan.
Omaishoito tarvitsee riittävät ja
oikein kohdennetut voimavarat,
jotta vammaisia ja kehitysvammaisia lapsia
voidaan hoitaa kotona.
Tämä on viisasta myös taloudellisesti,
sillä omaishoito on huomattavasti edullisempaa
kuin laitoshoito.

Kuljetuspalvelut ja autonhankintatuki

Itsenäinen ja aktiivinen elämä
on mahdollinen vain henkilölle,
joka voi liikkua vapaasti.
Vammaisen henkilön itsenäisyyteen
vaikuttavat erityisesti kuljetuspalvelut,
mahdollisuus liikkua
ja mahdollisuus asua
sillä paikkakunnalla,
missä haluaa.
Jotkut kunnat rajoittavat
vammaispalvelulain takaamien
matkojen pituutta ja määränpäätä.
Jotkut kunnat tulkitsevat lakia niin,
että vammaisten henkilöiden
on ollut vaikea tehdä työ- ja opiskelumatkoja.
Joissakin kunnassa maksuista on riidelty.
Joissakin kunnissa lapset ja nuoret
eivät saa heille kuuluvia kuljetuspalveluja.
Monet vammaiset henkilöt
ovat närkästyneitä matkojen yhdistämiskokeiluista.
Kuljetusten käyttäjät ovat kokeneet,
että heidän yksityisyytensä kärsii,
kun muille matkustajille
paljastuu matkan syy ja kohde.
Kristillisdemokraatit edellyttävät,
että vaikeavammaisella henkilöllä
tulee olla turvallisuussyistä
mahdollisuus käyttää
myös vakiotaksia ja saattajaa.
Kuljetusten käyttäjällä
tulee olla oikeus valita matkan ajankohta.
Vaikka yhdistämiskokeilut ovat
perusteltuja ja taloudellisesti järkeviä,
niiden tulee vain täydentää yksilöllisiä kuljetuspalveluja.
Matkojen yhdistämisellä ei voida korvata kuljetuksia,
jotka myönnetään yksilöllisen tarpeen perusteella.
Liikkumisen esteitä on yhä paljon.
Esteellinen, perinteisesti suunniteltu ympäristö
loukkaa monen vammaisen ihmisen liikkumisvapautta.
Se jättää heidät taloudellisen
ja sosiaalisen kanssakäymisen ulkopuolelle.
Moni vammainen henkilö pystyy liikkumaan
itsenäisesti omalla autolla.
Vammaiset henkilöt ovat ehdottaneet,
että autoveron palautusjärjestelmä
kehitetään autonhankintatueksi.
Ehdotus on kannatettava.

Kristillisdemokraattien mielestä
vammaisen henkilön itsenäisyyttä ja yksityisyyttä
ei pidä rajoittaa kuljetuspalvelujen yhdistämisellä.
Ympäristö on tehtävä sellaiseksi,
että vammaisten henkilöiden on helppo liikkua.

Oikeus elämään

Odottavat äidit osallistuvat
äitiysneuvoloissa ultraäänitutkimuksiin.
Seulonnoissa tutkitaan esimerkiksi,
onko sikiöllä Downin oireyhtymä.
Joskus tutkimus paljastaa kehityshäiriöitä,
joihin ei ole parantavaa hoitoa.
Vanhemmille kerrotaan,
että tuleva lapsi on vammainen,
ja heille saatetaan tarjota ainoaksi ratkaisuksi
raskauden keskeyttämistä eli aborttia.
Vanhemmat joutuvat
tekemään vaikean ratkaisun.
Kristillisdemokraatit edellyttävät, että
neuvoloissa pitää kertoa aktiivisesti
ja myönteisesti vammaisuudesta.
Vanhemmille on kerrottava
vammaisena elämisen mahdollisuuksista
ja yhteiskunnan lakien mukaisista
palveluista ja tukitoimista.
Kattava seulontaohjelma pyrkii
löytämään syntymättömät vammaiset lapset.
Monen mielestä tämä viestittää,
että vammaisten ihmisten ihmisarvo
ei ole yhtä tärkeä kuin muiden ihmisten.
Se ei ole oikein.
Kristillisdemokraatit ehdottavat, että
alkoholistiäitien hoitamiseen
kiinnitetään enemmän huomiota.
Vuosittain satoja syntymättömiä lapsia
vammautuu pysyvästi,
koska odottava äiti käyttää alkoholia.
Nykyisin päihdehoidon ja äitiyshuollon
resurssit ja säädökset eivät riitä ehkäisemään
päihteitä käyttävien äitien lasten vammautumista.
Tarvitaan lisää resursseja.
Jokainen raskaana olevan äidin päihteetön päivä
parantaa syntyvän lapsen tulevaisuutta.
Lääketieteen tehtävä on
ehkäistä ja parantaaniin sairauksia kuin vammaisuutta,
mutta se ei saa koskaan tapahtua
ihmisarvoa ja elämää loukaten.
Yhteiskunnan tulee viestittää,
että kehitysvammaisella on
yhtä ehdoton oikeus elämään kuin kaikilla muillakin.
Jotta vammaiset voivat kokea itsensä
täysvaltaisiksi yhteiskunnan jäseniksi,
heidät on toivotettava alusta lähtien tervetulleiksi.

Kristillisdemokraatit edellyttävät,
että äitiysneuvoloiden toimintaa kehitetään
ottamaan huomioon nykyistä paremmin
vammaisten oikeudet ja ihmisarvon kunnioitus.
Vastasyntyneiden terveyden edistämisessä
painopiste tulee siirtää sairauksien
ja vammaisuuden varsinaiseen ehkäisemiseen,
esimerkiksi äitien päihdeongelmiin.

Vammaisuus rikkautena

Kenenkään ihmisarvo ei saa riippua siitä,
kuinka paljon hän tarvitsee läheistensä
tai yhteiskunnan tukea ja hoivaa.
Yhteiskunnan sivistyksen mittari on aina ollut se,
miten yhteiskunta suhtautuu erilaisuuteen.
Sivistynyt yhteiskunta
pitää huolta heikoimmista jäsenistään.
Vammaisuus ei ole rasite yhteiskunnassa.
Vammaisuuden kohtaaminen opettaa
muita ymmärtämään,
että erilaiset ominaisuudet ja kyvyt ovat rikkautta.
Valtio, kunnat ja kansalaisjärjestöt
ovat yhdessä saaneet aikaan parannuksia
vammaisten ihmisten oikeuksiin,
koulutusmahdollisuuksiin
ja jokapäiväiseen elämään.
Haasteita ja työtä on paljon tulevaisuudessakin.
Kristillisdemokraatit ehdottavat,
että kun palvelujen rahoitusta mietitään,
olisi pohdittava
kustannusten osittaista siirtämistä
Kelan hoidettaviksi.
Hyvä päätöksenteko edellyttää aina,
että kansalaisia kuullaan
heitä koskevissa asioissa.
Vammainen henkilö voi elää
hyvää elämää lähiyhteisössä,
kun hän saa laadukkaita palveluja
ja kun kunnioitetaan hänen oikeuttaan
päättää omista asioista.
Myös toimivat ihmissuhteet
luovat perustaa hyvälle elämälle.
Kun yhteiskunta on hyvä vammaisille ihmisille,
se on hyvä kaikille.