Keskustan puoluevaltuuskunta 24.-25.4.1999

METSÄ 2025 - uuteen metsäohjelmaan

Taustaa

1. Maassamme on laadittu 1900-luvulla useita metsätalouden kehittämisohjelmia. Niille on ollut tyypillistä yhtäältä kestävän metsätalouden tavoittelu metisemme vuotuisen kasvun ja hakkuumahdollisuuden erotuksena, sekä toisaalta tavoitteiden asettaminen verraten pitkälle aikajänteelle. Selvien tavoitteiden ja niihin liittyvän määrätietoisen metsänhoidon ansiosta metsätaloutemme pääsi pysyvään, tuottavan kestävyyden tilaan 1970-luvulla. Menetelmä on ajaton ja yhä käyttökelpoinen. Metsätalouden sydämessä on edelleen puu, sen kasvu ja metsiköiden hoito niin, että puun kasvu ylittää pysyvästi puun käytön. Puita, metsiä ja metsätaloutta on edelleen tarkasteltava riittävän pitkällä aikajänteellä. Tässä muistiossa aikajänteeksi asetetaan perhemetsätalouden harjoittajan aktiivisen toimeliaisuuden sukupolven mitta 25 vuotta; siitä ohjelman nimi Metsä 2025.

Metsäklusteriin tuottavan työn aalto

2. Metsä 2025 on kestävän metsätalouden ja tuottavan työn ohjelma ajatusketjulla

Metsäklusteri on 2000-luvulla edelleen, kotimaisen talouden suhdannevaihteluista puhdistettuna ja kansainvälisen talouden nousuista ja laskuista huolimatta Suomen kansantalouden perusta.

Metsäklusteri saa käyttövoimansa metsätaloudesta, joka on pysyvässä, tuottavan kestävyyden tilassa.

Kestävä, tuottava ja edistyvä metsätalous saa käyttövoimansa puun ja metsien hyvästä kasvusta, jota ohjaa taitava ja riittävä metsänhoito

Tuottavan metsätalouden ytimessä on perhemetsätalous, joka on myös edistyvän metsänhoidon keskus.

Tuottavan työn alkulähde on aurinkoperäisen, uusiutuvan luonnonvaran, metsän hyvä, kestävä ja lisääntyvä kasvu. Metsiemme hyvä hoito luo perhemetsätalouteen uutta ja tuottavaa, mutta ihmisläheistä työtä.

Työn kerrannaisvaikutukset heijastuvat perhemetsiä ympäröivään yhteiskuntaan. Kansantaloudessa tuottavan työn aalto moninkertaistuu koko metsäklusterin ketjussa.

Eettisen kestävyyden periaate ylimmäksi

2. Metsä 2025 on eettisesti kestävän metsätalouden ohjelma. Metsätalous täyttää eettisyyden vaatimuksen silloin, kun se ottaa huomioon sekä ihmisen, hänen työnsä ja taloutensa että luonnon, sen talouden ja ympäristön.

4. Metsätalouden eettisen kestävyyden keskuksessa on kuitenkin ensisijaisesti metsästä ja metsäklusterista työnsä ja toimeentulonsa saava ihminen ja vasta toissijaisesti luonto. Ihmisläheinen, sukupolvesta toiseen kestävä, luonnonvaroja hoitava ja hyödyntävä työ sekä täyttää ihmisen tarpeet että säilyttää luonnon monipiirteineen.

5. Suomalaisessa metsässä luonto on keskipisteenä ja luonnolla on koskematon itseisarvo vain harvinaistapauksissa, jokamiehen oikeudelta suljetuilla luonnonsuojelualueilla.

6. Toimiessaan eettisesti kestävästi metsissä, metsätaloudessa ja koko metsäklusterissa ihmisen teot, pyrkimykset ja arvostukset saavat kansalaisten valtaenemmistön hyväksynnän.

Koulutusta uudelle sukupolvelle

7. Ihmisen iässä ja perhemetsätalouden aikajänteessä Metsä 2025 ulottuu seuraavan sukupolven aikaan. Siksi ohjelman täytyy olla myös koulutusohjelma Metsäalan koulutus kehittyy ja muuntuu kaikilla tasoillaan eettisen kestävyyden suuntaan.

8. Suomeen on kasvamassa uusi sukupolvi, joka näkee metsämme ensisijaisesti säilyttämisen kohteena. Uuden sukupolven koulutuksen painopiste on perhemetsätalouden metsänhoidossa ja puun tuotannossa.

Metsävarat; puuston kasvussa huolestuttava notkahdus

9. Metsävarantomme on runkopuuna mitaten noin 1900 miljoonaa kuutiota. Varanto on rahanarvon heikkenemiseltä suojattu kansallispääoma, joka kasvaa vuosittain noin 4 prosentin koron. Puuston vuodesta toiseen jatkuva, hyvästä kasvusta huolehtiminen on metsätalouden avaintehtävä.

10. Voimallinen panostaminen metsiemme hoitoon nosti puuston vuosikasvun 1950- luvun alun 55 miljoonasta kuutiosta 1980-luvun lopun 75 miljoonaan kuutioon. 1990-luvulla tapahtui käänne. Vuotuinen kasvu ei enää nouse, vaan näyttää notkahtaneen 75 miljoonan kuution tasolle.

11. Puuston kasvun notkahtaminen on huolestuttavaa, sillä metsäntutkimuslaitoksen 1990-luvun metsälaskennat viittaavat yhä selvemmin siihen, että metsiemme kokonaiskasvu on taantumassa, eikä 2000 -luvun alun metsätalous pystyisi ylläpitämään enää edes 75 miljoonan kuution vuosikasvua.

12. Kasvun notkahtamisen pääsyy on jo 1980-luvulla alkanut metsäalan muutos, joka johti 1990-luvulla yhä syvenevään metsänhoidon taantumaan. Metsien hyvän kasvun ja puun jatkuvan tuotannon kannalta erityisen merkittäviä seikoja on kaksi. Ensinnäkin, jo kertaalleen ojitettujen, hyvään kasvuun päässeiden suometsien hoito kunnostusojituksineen ja harvennuksineen on pahoin laiminlyöty. Ja toiseksi, varttuneiden metsien ja erityisesti tukkipuun kasvua nopeimmin lisäävä metsän lannoitus lähes poistui maastamme 1990-luvulla.

13. Metsiemme kasvun putoaminen on vaarassa edelleenkin kiihtyä 2000-luvun alkupuoliskolla. Uuden metsän ensimmäinen hoitotoimi avohakkuun jälkeinen metsänviljely taantui jyrkästi 1990-luvun alussa, kun metsänuudistamisen pakollinen vakuustalletus poistui. Osa metsänuudistusaloja on jäänyt lähes raiskioiksi, jotka uudistuvat luontojaan hitaasti ja jäävät vajaapuustoisiksi jopa vuosikymmeniksi. Metsien kokonaiskasvu tulee jatkossa taantumaan näiden raiskioalueiden vajaakasvun suhteessa.

14. Metsä 2025 ohjelman päätavoite puun tuotannon osalta on kääntää metsien taantuva kasvu metsänhoidon avulla takaisin nousevaksi. Kun monipuolinen metsänhoito palaa metsiimme ja ulottuu läpi talousmetsien pinta-alan, puuston vuosikasvu, kaikki metsät mukaan lukien, voi nousta 1960-luvulla alkanutta kehitystä noudatellen vuoteen 1025 mennessä 100 miljoonaan kuutioon vuodessa.

Metsänviljelystä poistui piiska . mutta porkkanaa ei tullut

15. Metsänhoito taantui 1990-luvulla. Taantuma kävi läpi koko metsänhoidon ketjun. Taloudellisesti merkittäväksi taantuman tekee se, että metsätaloutemme arvokkaimman tuotteen - hyvälaatuisen sahapuun lisätuotanto on vaarassa.

16. Lakisääteinen metsien hakkuun jälkeinen uudistaminen heikkenee parhaillaan. Kun vakuustalletus poistui 1990-luvun alussa, metsänviljelystä poistui piiska. Mutta sen vastineeksi metsänviljely ei saanut porkkanaakaan. Kehnosti viljeltyjä taimikoita on maassamme jo 200 000 hehtaaria, siis tuhansilla metsätiloilla. Kyseessä on metsänhoidon häpeätila, jota ei uskoisi tapahtuneen ulkomaista metsänviljelyn vientiäkin harjoittavalle metsätalousmaalle.

17. Metsänviljely on yksityistaloudessa niin pitkän aikajänteen yli vaikuttava metsänhoidon toimi, että sen rahoitus ei toimi markkinaperiaattein. Metsänviljelyn uusrahoitus on kuitenkin hoidettava eri menetelmin kuin jo ajastaan jälkeen jääneellä avohakkuun vakuustalletuksella.

Taimikonhoito ja ensiharvennukset viivästyneet

18. Myös metsänviljelyn jälkeiset työvaltaiset toimet ovat pahoin jäljessä metsänhoidon tavoitetilasta. Esimerkiksi taimikonhoito oli maksimissaan yli puoli miljoonaa hehtaaria vuonna 1977. Vuonna 1996 se oli pudonnut 28 prosenttiin.

19. Ensiharvennukset ovat vielä taimikonhoitoa pahemmin rästissä. Erityisesti ojitettujen soiden männiköiden ja hieskoivikoiden harvennukset ovat viivästyneet. Tasaisen metsänhoidon tilassa ensiharvennusten hehtaareja on sama määrä kuin taimikonhoitoakin. Rästiin jääneitä ensiharvennuksia odottaa maassamme noin 200 000 hehtaaria

Lannoitus romahti eniten

20. Metsiä lannoitettiin vuonna 1975 neljännesmiljoona hehtaaria. Vuonna 1996 lannoitus oli pudonnut 7 prosenttiin. Vielä 1989 männiköitä pystykarsittiin 13.500 hehtaaria. Vuonna 1996 pystykarsinta oli pudonnut 17 prosenttiin. Metsäojitettujen soiden kunnostusojitukset ovat 1990-luvulla olleet vain 30 prosenttia tarpeesta.

21. Johtopäätös kuluneen 1990-luvun kehityksestä on, että työvaltaiset metsänhoidon toimet eivät palaa metsiimme 1990-luvun käyttöön vakiintunein menetelmin. Metsänhoidon taantuman oikaisu heti 2000-luvun alusta on Metsä 2025 -ohjelman tärkein tavoite.

22. Taimikonhoidon ja sitä seuraavan ensiharvennuksen tavoitteet, jo kertyneet rästit huomioiden asetetaan niin, että taimikonhoito nousee vuoteen 2005 mennessä 500 000 hehtaarin ja ensiharvennukset 250 000 hehtaarin tasolle.

23. Lannoitus antaa metsänhoidon toimista parhaan taloudellisen katteen. Silloin, kun lannoitus lisää tukkipuun tuotosta seuraavassa hakkuussa, lannoituksen sisäinen korko on säännöllisesti yli 10 prosenttia. Ravinteiltaan laimeammalla, mutta monipuolisemmalla puuntuhkalla korko on 5- 10 prosenttia. Metsänhoidon ja metsän lisäkasvun puolesta kannattavia lannoituskohteita on pääosa ensiharvennuksen jälkeisiä kasvatusmetsiämme. Puuntuhka sopii erityisesti ojitettuihin metsiin.

24. Metsänlannoitus katsottiin 1990-luvun alussa niin kannattavaksi yksityismetsätalouden metsänhoidon toimeksi, että sen arvioitiin jatkuvan liiketaloudellisin perustein esimerkiksi pankkilainalla metsänparannusrahoituksen asemesta. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Metsänlannoitus romahti 1990-luvulla lähes täysin.

25. Menetelmiltään ja tavoitteiltaan metsänlannoitus on muuntunut. Metsänlannoitus on saanut sekä ympäristötehtäviä että ympäristövelvoitteita. Terveyslannoitukset ilman ja maan saasteita vastaan tunnustetaan merkittäväksi metsien terveyden parantamisen kannalta. Puun energiakäytöstä tuleva tuhka on osa suometsien terveyslannoituksia.

26. Valtioneuvoston periaatepäätös 1998 vesien suojelun tavoitteista vuoteen 2005 asettaa metsän lannoitukselle omat ehtonsa. Metsänlannoituksen tulee olla täsmälannoitusta. Metsänlannoitetta ei saa joutua metsäojiin, eikä metsää tule lannoittaa sellaiseen vuodenaikaan, että pintahuuhtoma vie ravinteet mukanaan. Myöskään karuilla metsätyypeillä, pohjavettä keräävillä ja suodattavilla hiekkakankailla ei tule lannoittaa.

27. Metsänlannoitukselle asetetaan tavoite kasvatusmetsiin siten, että se nousee vuoteen 2005 mennessä 200 000 hehtaariin ja säilyttää tämän tasonsa vuoteen 2025 saakka. Metsänlannoituskohteet valitaan ensi sijassa metsäluonnon terveyden ja hyvälaatuisen tukkipuun tuotoksen kannalta. Puun tuhkalannoituksia suositaan.

28. Pystykarsinta on työvaltainen, pitkäkestoinen metsänhoidon toimi. Nuorten metsien pystykarsintaan sijoitetut varat ja työ antavat tuloksen vasta kymmenien vuosien kuluttua. Pystykarsinnan vuotuiset työsuoritteet ovat olleet suorassa suhteessa metsärahoitukseen. Vuotuinen pystykarsinta on siksi heitellyt tilastossa vuodesta toiseen. Pystykarsinnalla on metsätalouden työn kannalta merkittävä etu: pystykarsinnan työhuippu ajoittuu kevättalveen, jolloin työttömyys on maaseudulla suurimmillaan.

29. Pystykarsinnalle asetetaan tavoite männyn kasvatusmetsiin siten, että se nousee vuoteen 2005 mennessä 25 000 hehtaariin (10 prosenttiin kaikkien ensiharvennusmetsien pinta-alasta) ja säilyttää tämän tasonsa vuoteen 2025.

30. Soistuneiden metsien ojitus 1960-1980 oli tärkein yksittäinen metsänhoidon toimi, mikä nosti metsiemme kasvun nykyiselle tasolleen. Noin 5 miljoonan metsähehtaarin ojitus oli myös Suomen kansantalouden merkittävin ponnistus metsän perustuotannon hyväksi niin käytettyjen rahoituspanosten kuin työnkin osalta. 1990-luku toi mukanaan suometsätalouden väheksynnän ennalta arvaamattomine ilmiöineen; ojaston ylläpitoa ei pidetä enää tärkeänä ja osa ojastoa ilmeisesti tukittaneen.

31. Ojitetut metsät alkavat soistua uudelleen jo 20-30 vuoden kuluttua ojituksesta, ellei ojastoa pidetä kunnossa. Kunnostusojitus on normaali, säännöllinen, kannattava ja työllistävä metsänhoidon toimi. Myös kunnostusojitus on niin pitkäjänteistä metsänhoitoa, että yksityismetsätalous katsoo sen heikosti kannattavaksi.

32. Maamme 9,4 miljoonasta soistuneesta hehtaarista on metsäojitettu 4,7 miljoonaa hehtaaria. Jos lasketaan 15 prosenttia ojituksista epäonnistuneiksi, luonnontilaan on jäämässä 0,7 miljoonaa hehtaaria. Säännöllisen metsänhoidon piirissä on siten 4,0 miljoonaa hehtaaria. Kun kunnostusojituksen kierto on 210- 25 vuotta, vuotuinen ojitustarve on tasapainotilassa 160 000-200 000 hehtaaria vuodessa. Läheskään tähän ei ole maassamme päästy.

33. Soistuneille, jo kertaalleen ojitetuille metsille asetetaan kunnostusojituksen tavoite jo kertyneet rästit huomioon ottaen siten, että ojitus nousee vuoteen 2005 mennessä 200 000 hehtaariin.

Rahoitus

34. Metsänhoitoa on rahoitettu maassamme perinteisesti metsänparannusrahoitukseksi kutsutulla halpakorkoiselle, pitkäaikaisella metsänparannuslainalla tai suoralla metsänparannustuella. Rahoitus on tullut vuosittain valtion budjetista. Menetelmä ei ole enää toiminut halutulla tavalla 1990-luvulla.

35. Vuotuista budjettirahoitusta pitkäjänteisempi olisi metsänhoidon rahasto, jolla metsätalouden pitkäkestoiset, kansantaloudelle edulliset, mutta yksityismetsätaloudelle hitaasti tuottavat toimet rahoitettaisiin. Metsänhoidon rahasto (MERA) tai Uuden Metsän Rahasto (UMRA) ratkaisisi myös metsänviljelyn ongelman.

36. Rahaston pääoma karttuisi kolmella tavalla. Valtion vuotuinen, budjetista tuleva metsärahoitus muodostaisi alkupääoman. Lisäpääomaa saataisiin metsäklusteriin kuuluvien valtionyhtiöiden yksityistämisestä. Vaihtuvaa pääomaa tulisi perhemetsien uudistushakkuista.

37. Suomessa tehdään vuosittain keskimäärin 114 000 kauppaa, joissa hehtaari tai pari hakataan paljaaksi. Metsäkaupan arvo on keskimäärin 50 000 markkaa, josta 5 000 markkaa tarvitaan metsänviljelyyn. Jos viljelyraha koottaisiin rahastoon, vuotuista päomaa kertyisi noin puoli miljardia markkaa. Metsänviljey maksettaisiin rahastosta; metsätilallisen omistusosuus rahastossa supistuisi sitä mukaa, kuin metsäviljely tilalla etenee.

38. Metsänhoidon muut toimet kuin normaalin päätehakkuun jälkeinen metsänviljely rahtoitettaisin metsärahaston korkotuloista myönnettävillä pitkäaikaisilla metsänhoidon lainoilla.

39. Yksityismetsätalouden lainoitus oli 1980-luvulla noin 150 miljoonaa markkaa vuodessa. 1990-luvulla metsänparannuslainoitus on pudonnut jyrkästi. Metsätilallisia kannustettiin maksamaan lainansa pois etuajassa. Metsänparannuksen rahoitus on 1990-luvun lopussa suunnattu suoraan tukeen lainojen asemasta.

40. Metsätaloudelle lainalla on avustukseen verrattuna kuitenkin etuja. Ensikis, laina istuu vapaseen yrittämiseen paremmin kuin avustus. Metsän kasvattaja ymmärtää lainan sijoitukseksi tulevaan tuotantoon. Sen sijaan suora tuki ei kohenna metsäyrittämisen mainetta muun yrittämisen rinnalla.

41. Toiseksi, vaikka laina on pitkäaikainen ja halpakorkoinen, sen korot ja kuoletukset on silti hoidettava ajallaan. Jos lainoja on useita, velanhoidon vuotuiset menot ovat sitä luokkaa, että tarvitaan vuotuinen puun myynti. Metsänhoidon lainat kannustavat yksityismetsätaloutta säännöllisiin hakkuisiin. Myös valtio rahoittajana voi olla varma, että sen myöntämä laina maksetaan takaisin. Onhan lainan vakuus varmin ja pysyvin, minka talous tuntee; maa itse.

42. Metäsnhoidon lainoituksen kolmas etu on painavin. Pitkäaikainen lainoitus luo maaseudulle työtä. Kysymyksessä on työn ja ylijäämän kytkentä. Metsäyrityksessä työtä syntyy jo metsänhoidon lainasta maksettavasta ennakkorahoituksesta, millä työ, esimerkiksi taoimikonhoito, pystykarsinta tai lannoitteiden levitys maksetaan. Eikä työ pysähdy sittenkään, kun taimikko on hoidettu, puut pystykarsittu ja lannoitteet levitetty. Metsän kasvattaja tarvitsee lainojensa säännölliseen hoitoon metsän säännöllistä ylijäämää, eli säännöllisiä hakkuita ja säännöllistä työtä. Kansantalouden kannalta katsoen metsänhoito ja sen lainoitus ovat muuntuneet metsätalouden ylijäämäksi ja tuottavaksi työksi.

43. Metsäohjelma 2025:n keskeinen rahoitustapa on juuri pitkäaikainen, halpakorkoinen metsänhoidon lainoitus. Vuotuiselle metsänhoitolainoitukselle asetetaan tavoite siten, että se nousee 150 miljoonaan markkaan vuonna 2005 ja säilyttää tämän tason vuoteen 2025. Lainojen käytännön hoito yksityistetään. Lainat ovat korkotuettuja ja niiden korot, vapaavuodet ja takaisinmaksun ajat lasketaan markkinatilanteen mukaan.

Metsänhoidon ja sen hallinnon virtaviivaistaminen

44. Metsänhoitoon luotuja 1990-luvulla valta-aseman saanut tukijärjestelmä on luonut metsäbyrokratian verkon. Esimerkiksi ensiharvennuspuun korjuu energiapuuksi ja nuoren metsän kunnostushakkuut ylipäänsä ovat olleet niin monimutkaisia, että metsäbyrokratian verkko ei kannusta metsänhoitoa. Yksityismetästalouden kannattavuutta rasittaa myös ylisuunnittelu ja -valvonta.

45. Metsäohjelman tavoite on virtaviivaistaa yksityismetsätalouden metsänhoitoa niin, että vastuuta ja valtaa siirretään ylhäältä alaspäin, ministeriöstä ja metsäkeskusksista metsätiloille. Kyseessä on nykyaikainen läheisyysajattelu, jonka osuutta metsänhoidossakin tulee vahvistaa. Metsänkorjuussahan läheisyysajattelu on toteutunut jo muun muassa metsurileimauksessa.

46. Virtaviivaistettu metsänhoito perustuu etappiajatteluun. Kasvavassa, hoidetussa metsässä on metsänkasvattajan itsensä helposti määritettäviä etappeja, joiden yhteydessä metsänhoidon tilan voi todeta. Metsänviljelyn jälkeen savutetaan esimerkiksi taimikonhoidon etappi ja taimikonhoidon jälkeen ensiharvennuksen etappi. Kohtuullisella koulutuksella metsäänsä itse hoitava metsätilallinen pystyy määrittämään etappiin kuuluvan metsänhoiton tilan ilman taimikonhoidon ja ensiharvennuksen suunnitelmia ja niihin liittyvää säännöllistä valvontaa.

47. Metsäohjelma 2025:n tavoite on virtaviivaistaa metsänhoito lainoituksen yhteydessä. Taimikonhoito, ensiharvennus ja pystykarsinta lainoitetaan samoin periaattein siten, että tavoitteena ja trkastelussa on vain metsänhoidon tila etapin jälkeen. Tila on esimerkiksi runkoluvun haarukka taimikonhoidon jälkeen, pohjapinta-alan haarukka ensiharvennuksen jälkeen ja karsittujen laatumäntyjen runkoluku pystykarsinnan jälkeen. Metsänhoidon lainan nostamisen ehto on etapin saavuttaminen metsätilallisen itsensä ilmoituksen mukaan. Valvonta hoidetaan pistokokein. Sekä taimikonhoito- että ensiharvennuspuun käytölle tai myynnille ei aseteta ehtoja.

Uusi yhteys metsänhoitoyhdistyksen ja metsänomistajan välille

48. Yhteiskunnan muutoksen myötä yhteys metsänhoitoyhdistyksen ja metsänomistajan välillä on päässyt katkeamaan etenkin silloin, kun metsätilallinen ei asu itse tilallaan.

49. Uusi metsänhoitolaki auttaa jo uuden yhteyden luomisessa neuvonnan ja metsätilan välille.

50. Yhteyden vahvistamiseen on lisäksi otettavissa verkko- ja tietoyhteiskunnan keinot. Perhemetsien verkosta on rakennettavissa internetin kaltainen järjestelmä, jossa solmuina ovat metsänhoitoyhdistykset ja niiden ajan tasalla olevat tietokannat metsien tilasta. Verkon etäpisteissäkin toimivat metsätilalliset pysyvät tiedon lähteellä ja voivat , vaikuttaa metsätilaansa metsänhoitoyhdistysten solmujen kautta. Perhemetsien metsäverkon kehittäminen tietoyhteiskunnan suuntaan on metsien tietomaa Suomelle luontaisia 2000-luvun haasteita.

Puunjalostus energiatavoitteisena

51. Puun kasvatus on monitavoitteista myös talousmetsissä. Energiapuun tuotannon menetelmät ovat hioutuneet metsätaloudessamme 20 vuoden aikana. Energiapuu metsähakkeena ei kuitenaan näy vielä määrällisesti energiataloudessamme. Sen sijaan ergiatavoitteinen puunjalostus on edennyt metsäteollisuudessamme vahvana. Sen ansiosta olemme Euroopan johtava puuvoiman maa.

52. Metsä 2025 -ohjelma vahvistaa edelleen puunjalostusta ja energiapuun tuotantoa kehittämällä metsänhoitoa, -kasvatusta ja -koruuta niin, että energia sivutuotteenaan tuottavat metsätalouden ja -teollisuuden osat vahvistuvat.

53. Metsäohjelman ylläpitämän metsänhoidon ansiosta markkinahakkuita voi maassamme edelleen lisätä. Osa lisähakkkuuta tulee ensiharvennuksista energiapuuna sekä muista harvennuksista ja hakkuista energiapuuna. Tukkipuun osuus säilyy korkeana metsänlannoituksen ja harvennusten ansiosta.

54. Markkinahakkuille asetetaan tavoite siten, että vuosihakkuu nousee 80 miljoonaan kiintokuutiometriin vuoteen 2025 mennessä.

55. Sahapuun tuotannossa tukista saadaan energiaosuutena aina vähintään 25 prosenttia (kuori 12 %, sahanpuru 13%). Lisäksi bioenergiaa saadaan selluun menevän pintahakkeen sivutuotteena. Siksi sahapuun tuotannon edistäminen on samalla bioenergian tuotannon edistämistä.

56. Sahatavaran tuotannolle asetetaan tavoite siten, että sahatavaran tuotanto nousee 15 miljoonaan sahakuutioon vuoteen 2025 mennessä.

57. Sellun tuotanto on järeän metsäteollisuuden osa-alue, jossa bioenergian tuotanto on suurimmillaan. Energiatavoitteinen puunjalostusohjelma tavoittelee sellun tuotannon ja siitä saatavan hienopaperin tuotannon lisäämistä.

58. Sellun tuotannolle asetetaan tavoite siten, että vuodesta 1975 alkanut kehitys jatkuu ja vuonna 2025 saavutetaan vuosituotannon taso 11 miljoonaa tonnia vuodessa.

59. Varsinaisen energiapuun tuotanto ei ole Suomessa edennyt. Metsähaketta tuotetaan edelleen vain noin 0,5 miljoonaa kiintokuutiometriä vuodessa. Taso on sama kuin 1980-luvun alussa. Jos otetaan vertailuksi Ruotsi, ero on huomattava. Samassa 15 vuoden jaksossa Ruotsi pystyi 10-kertaistamaan metsähakkeen tuotannon. Ruotsi tuottaa metsähaketta 1990-luvun lopulla yli 10 miljoonaa kiintokuuntiota vuodessa.

60. Suomessa turve on energialähteenä samassa asemassa kuin Ruotsissa metsähake. Turvetuotanto on saavuttanut 1990-luvun puolivälissä sille asetetun kasvun tavoitteen, ja tuotanto vakiintunee nykytasolleen 20-25 miljoonaa turvekuutiota vuodessa. Kotimaisen energian kasvupontetiaali haetaan nyt metsähakkeesta. Ruotsin esimerkki näyttää, että kehitys on mahdollinen verraten lyhyessäkin ajassa.

61. Metsähakkeen tuotannolle asetetaan tavoite siten, että vuosikymmenen 1990 tasolta 0,5 miljoonaa kiintokuutiometriä vuodessa noustaan tasolle 10 miljoonaa kuutiometriä vuoteen 2025 mennessä. Metsähake on osaksi metsänkorjuun latvus- ja oksatähdettä, osaksi nuorten metsien harvennuksesta tulevaa kuitupuuksi kelpaamatonta puuta.

Puun korjuu: hankintahakkuut takaisin energiapuun avulla

62. Tukkipuun korjuu on 1990-luvulla koneellistunut, nykyaikaistunut ja vauhdittunut. Ensiharvennuspuun ja energiapuun korjuuu on sen sijaan polkenut paikoillaan ja jäänyt tavoitteistajälkeen. Hankintahakkuiden osuus on pudonnut ja putoaa vuosi vuodelta yhä alemmaksi.

63. Metsäohjelman tavoite on nostaa hankintahakkuiden osuus vuoteen 2025 mennessä enrgiapuun korjuun ja metsänhoitolainoitetun ensiharvennuksen avulla yli 30 prosentin.

Metsäluonnon suojeluun läheisyysperiaate

64. Kulunut 1990-luku oli, osin Euroopan Unionin mukanaan tuomaa, vanhojen metsien suojelun, metsien monimuotoisuuden säilyttämisen ja ylipäänsä aktiivisen luonnonsuojelun kautta. Kausi huipentui Natura-ohjelmaan, joka tulee päätökseensä 1990-luvun loppuun mennessä. Yksityismetsätalouden (perhemetsätalouden) harjoittamista on kuitenkin rasittanut epätietoisuus siitä, mikä on metsien suojelun seuraava tavoite.

65. Metsäluonnon suojeluun on vakiintumassa 1990-luvulla keskusjohtoisuuden linja. Suojelun suunnitetelu, linjaukset ja käytännön toimet on hoidetty ylhäältä, pääkonttorin tasolta tavalla, jossa kentän, metsätilallisen taso on unohtunut. Metsänhoitoyhdistykset metsien ja luonnon tietopohjana syrjäytettiin mm. Natura-ohjelman valmistelussa. Kotimaan luonnonsuojelusta puuttuu se läheisyysperiaate, minkä esimerkiksi Euroopan unioni haluaisi toteutuvan, tai millä Suomi vie nykyisin metsä- ja ymparistöalan tietotaitohankkeita ulkomaille. Keskusjohtoisuuden taakka rasittaa niin valtionhallintoak uin kansalaisjärjestöjäkin.

66. Metsä 2025 -ohjelman tavoite on läheisyysperiaatteen ulottaminen perhemetsien metsäluonnon suojeluun. Keskeinen linja on, että yksityismetsiä koskevan suojelun aloite tulee metsätilalliselta itseltään. Muutuin kuin metsätilallisen ehdottama metsäluonnon lisäsuojelu yksityismailla jäädytetään 25 vuodeksi vuodesta 2000 alkaen. Tästä säädetään lailla. Vuosina 1998 ja 1999 toteutetaan jäljelle jääneet yksityismetsätalouden maavaihdot ja metsien hankinnat usojeluun. Vuodesta 2000 metsien lisäsuojelun tarve toteutetaan valtion mailla ja tarvittaessa maavaihdoin valtion maiden ja yhtiöiden maiden kesken.

Metsien sertifiointi

67. Metsien sertifioinnin ja puun alkuperän varmentamiseen on suomalaisen kannalta sopivin kansallinen tai eurooppalainen ratkaisu, joka turvaa perhemetsätalouden tulevaisuuden ja hyödyntää sen vahvuudet vientimarkkinoilla.

68. Myös metsien sertifiointiin ulotetaan läheisyysperiaate. Parhaiten metsien hoidon tason toteaminen ja puun alkuperän takaaminen toteutetaan metsänhoitoyhdistyksen tasolla. Keskusjohtoisuuden linja ei sovi sertifioinnin luotettavuus- ja avoimuusperiaatteeseen.

69. Metsien sertifiointi on otettava osaksi metsien tietoverkkoa. 2000-luvulla paperin keskieurooppalaisen ostajan on päästävä halutessaan internetin kautta suoraan kuvayhteyteen suomalaisiin perhemetsiin, jopa videoituun hakkuutapahtumaan. Menetelmä on jo suomalaisen tietoyhteiskunnan ulottuvilla.

Viljelymetsät hiilen nieluna

70. Kioton ympäristökokous hyväksyi joulukuussa 1997 metsät hiilen nieluiksi silloin, kun metsiä viljellään entuudestaan metsättömille alueille. Suomessa metsänieluja ovat peltojen metsitykset ja suopohjien metsitykset. Peltoja on metsitetty 1990-luvulla noin 10 000 ha vuodessa. Suopohjia on vapautunut turvetuotannolta nostokauden 1997 jälkeen jo yli 9000 hehtaaria.

71. Metsäohjelma 2025:n tavoite on, että peltoja metsitetään 2000-luvulla harkitusti, maatalouden muu rationalisointi huomioon ottaen, 5000 hehtaaria vuodessa. Vuoteen 2025 mennessä yhteensä 125 000 hehtaaria. Suopohjia metsitetään 2000 hehtaaria vuodessa, vuoteen 2025 mennessä 50 000 hehtaaria. Peltojen ja suopohjien metsityksen tavoitteena on kasvattaa tukkipuuta ja kuitupuuta sekä energiametsiä. Peltojen ja suopohjien metsitys rahoitetaan fossiilipolttoaineilta kerätyistä energiaveroista irroitetuin varoin siinä suhteessa kuin metsät sitovat hiiltä vuoteen 2025 mennessä. Rahoitus liitetään osaksi metsänhoitolainoitusta.

Mekaanisen metsäteollisuuden koulutusohjelma

72. Mekaaninen metsäteollisuus on jäänyt muusta metsäteollisuudesta suhteellisesti ja tarpeettomasti jälkeen kaudella 1975-2000. Metsäohjelma 2025:n tavoite on edistää tukkipuuta tuottava metsänhoitoa. Oleellinen, metsäklusterin toimintaan kuuluva seuraava ketjun osa, kehittynyt mekaaninen metsäteollisuus erityisesti pienissä ja keskisuurissa yrityksssä vaatii uutta ajattelua koulutuksessa.

73. Metsäohjelma 2025:n tavoitteena on vahva, pienyrittäjyyteen kannustava mekaanisen metsäteollisuuden koulutusohjelma. Sen luonnollinen paikka on Joensuuhun ja sen ympärisötön sijoittuvassa metsäosaamiskeskusessa.

Kansainvälinen metsäyhteistyö

74. Kioton kokous hyväksyi metsänielut osaksi yhteistoteutuksen periaatetta. Suomelainen, tunnustettu ja korkealle arvostettu metsänhoito saa tästä uuden tietotaidon kanavan. Rahoitus kytkeytyy Kioton periaatteen mukaisesti hiilidioksidin päästömaksuihin. Metsien viljely hiilinieluiksi saa rahallista lisäarvoa, kun sekä kotimaassa että sovitut ehdot täyttävällä tavalla ulkomaille viljeltyjen metsänielujen hiilen sidonnan voi vähentää Suomen hiilidioksidin päästöistä.

75. Metsäohjelma 2025:n tavoite on valita suomalaisen metsäalan kehitys-, lähialue-, ja EU-yhteistyön uudeksi linjaksi metsitys ja metsänhoito yhteistoteutuksen periaatteella. Maantieteelliset suunnat ovat kehitysavun maat sekä lähialueiden yhteistyö Venäjälle, Baltian maihin ja EU-laajennuksen jälkeen entisiin Itä-Euroopan maihin. Yhteismetsitysten tavoite vuoteen-2025; kehitysmaat 100 000 hehtaaria, Venäjä 50 000 hehtaaria, Baltian maat 25 000 hehtaaria, uudet EU-maat 10 000 hehtaaria.