SDP

Sisäpoliittinen julkilausuma

Sisällysluettelo

1. Solidaariseen, vakaaseen talouspolitiikkaan
2. Työllisyys
3. Yhteistoimintarahastot
4. Julkiset palvelut
5. Verotus
6. Koulutus ja tutkimus
7. Asuntopolitiikka
8. Sosiaaliturva ja terveys
9. Sukupuolten tasa-arvo
10. Työsuhdeturva
11. Maatalous
12. Ympäristö
13. Työajan lyhentäminen
14. Vapaa-aika
15. Valtiosääntöuudistus
16. Vallankäyttö
17. Poliittinen yhteistyö
18. Työväenliike
19. Tasavallan presidentti

SISÄPOLIITTINEN JULKILAUSUMA

Hyväksytty SDP:n XXXII puoluekokouksessa 1981

Sodan jälkeiset vuodet olivat teollisuusmaissa nopean kasvun aikakautta. Myös monissa peruspiirteiltään kapitalistisissa maissa rakennettiin työväenliikkeen ihanteiden mukaista vahvaa valtiota. Sen turvin edistettiin sosiaaliturvaa ja yhteiskunnallista tulojen tasausta. Aktiivisella suhdannepolitiikalla päästiin lähelle täystyöllisyyden toteutumista.

Maailmantalous tuli 1970-luvulla käännekohtaan. Suuret muutokset olivat edessä. Energian hinta nousi jyrkästi, inflaatio kiihtyi, kansainvälinen valuuttajärjestelmä joutui vaikeuksiin ja työllisyysongelmat purkautuivat avoimeksi joukkotyöttömyydeksi. Tulevaisuuden odotukset järkkyivät ja epävarmuus kasvoi. Uudet teollisuusvaltiot marssivat näyttämölle, vanhat ajautuivat kouristuksiin. Kehitysmaiden valtaosa juuttui syvään ahdinkoon. Uusi, jyrkästi työvoiman käyttöä supistava tekniikka teki tuloaan. Monissa maissa talouspolitiikkaa kiristettiin inflaation hillitsemiseksi ja ulkomaankaupan ja valtiontalouden tasapainottamiseksi. Työttömyys kasvoi sen seurauksena entisestään.

Pitkään puolustuskannalla ollut oikeisto kävi samaan aikaan hyökkäykseen. Kun markkinatalous osoitti vakavia toimintahäiriöitä, on alettu entistä ponnekkaammin puhua vapaiden markkinoiden itsesäätelyn ylivoimaisuudesta. Oikeistoradikaalit virtaukset aloittivat voittokulkunsa Englannista ja ovat jatkaneet sitä Yhdysvalloissa.

Uusi oikeistolaisuus hylkää hyvinvointipolitiikan perusteet. Sen ohjelmassa ovat täystyöllisyydestä luopuminen, tuloerojen kasvattaminen ja jo toteutetun yhteiskunnallisen uudistustyön purkaminen. Avain uuteen elpymiseen löytyy oikeiston mukaan tarjonnan edellytyksiä parantamalla. Kun kireällä raha- ja finanssipolitiikalla painetaan kysyntä matalaksi, väitetään »vapaan kilpailun» nostavan kapitalismin uuteen kukoistukseen.

Uusi tilanne on merkinnyt käännettä myös yhteiskunnallisessa ajattelussa. Luottamus poliittisiin puolueisiin ja niiden tarjoamiin perinteisiin ratkaisumalleihin on horjunut. Hyvinvointiyhteiskuntien rakentamisessa toteutunut yhteistyö työväenliikkeen ja edistyksellisten porvarillisten voimien kesken on alkanut rakoilla.

Sodan jälkeisen kasvukauden päätyttyä katsotaan yleisesti siirrytyn pitkäaikaisen hitaan kasvun kauteen. Suomi on avoin talous, jonka tulevaisuus riippuu ratkaisevasti viennin kehityksestä. Teollisuusmaiden pitkä hitaan kasvun kausi ulottaa vaikutuksensa myös Suomeen.

Suomi voi selvitä 1980-luvusta ilman vakavia vaurioita. Ulkomaankaupan ja teollisuuden rakenteen johdosta Suomi on suhteellisen hyvässä asemassa energian hinnan noustessa. Vienti- ja tuontihintojemme suhde ei välttämättä kehity niin kielteisesti kuin muissa teollisuusmaissa. Paljon jää kuitenkin riippumaan siitä, miten Suomi onnistuu talouspolitiikassaan.

Talouden aineelliset kehitysmahdollisuudet ovat joka tapauksessa rajalliset. Rajoituksia asettavat yhteiskuntajärjestelmästä riippumattomat luonnonvara- ja energiaongelmat. Siksi yhteiskunnallinen uudistustyö on suunnattava ensi sijassa laadullisiin parannuksiin ja rakenteellisiin muutoksiin, joiden toteuttaminen ei ole määrällisestä kasvusta riippuvainen.

1. Solidaariseen, vakaaseen talouspolitiikkaan

Sosialidemokratian tavoitteena on ihmisten tasa-arvon edistäminen. Hitaan taloudellisen kasvun aikana se edellyttää entistä enemmän ihmisten välistä solidaarisuutta. Siksi talous- ja yhteiskuntapolitiikan tulonjakovaikutuksiin on kiinnitettävä erityistä huomiota ja toimenpiteet suunnattava siten, että ne parhaiten palvelevat heikoimmassa asemassa olevia.

Suomen talouden kehitys ja talouspolitiikka ovat olleet perinteisesti epävakaita. Työllisyys ja kilpailukyky ovat heilahdelleet rajusti. Heilahduksia ovat jyrkentäneet kerran vuosikymmenessä suoritetut suurdevalvaatiot. Sosialidemokraatit ovat vaatineet irrottautumista inflaatio-devalvaatio -kierteestä. Vain siten voidaan päästä vakaan taloudellisen kehityksen ja tasaisemman työllisyyden tielle.

Sosialidemokratian vaatimuksia toteuttamalla tässä on osittain onnistuttu. Vuosien 1977-1978 elvytyspolitiikalla vältettiin suurdevalvaatiot, valuuttakurssiratkaisut olivat aikaisempaa varovaisempia. Kun uusi nousukausi oli tosiasia vuonna 1979, toteutettiin SDP:n vaatimuksesta historiallisesti ainutkertaiset revalvaatiot, vaikkakin vitkastellen.

Uusi valuuttakurssipolitiikka yhdessä järkevän tulopolitiikan kanssa luo perustaa aikaisempaa tasaisemmalle kehitykselle. Vakaa sisäinen kehitys on edellytys sille, että Suomi voisi edes osittain välttyä kapitalistisen maailman kriisi-ilmiöiltä 1980-luvulla.

2. Työllisyys

Jokaisen kansalaisen perusoikeuksiin kuuluu oikeus työhön. Tämän oikeuden turvaaminen on yhteiskunnan keskeinen velvollisuus. Hitaan taloudellisen kasvun aikana työllisyyden hoitaminen vaikeutuu, mutta siitä huolimatta sosialidemokraatit eivät tingi täystyöllisyystavoitteesta.

Työllisyyden hoidon perusedellytyksenä on talouspolitiikka, joka pitää inflaation kurissa ja tasaa suhdanteita sekä edistää maan eri alueiden tasapainoista kehittämistä. Myös veropolitiikan on suosittava työvoiman käyttöä, mikä tulee ottaa huomioon mm. sosiaaliturvamaksuista päätettäessä ja yritysverotusta uudistettaessa.

Samalla kun uutta teknologiaa valikoiden hyväksi käyttäen tuetaan jatkuvaa teollista kehitystä, on nähtävä, että teollisuuden mahdollisuudet tarjota suoraan uusia työpaikkoja ovat automaation ja rationalisoinnin vuoksi rajalliset.

Uudet työpaikat syntyvätkin pääosin palvelualoille. Lasten päivähoito, vanhustenhuolto, terveydenhoito, koulutus ja tutkimustoiminta, kulttuuri- ja virkistyspalvelut sekä ympäristönsuojelu ovat aloja, joilla on tarvetta luoda uusia työpaikkoja.

On toteutettava nuorten yhteiskuntatakuu, jonka mukaisesti kaikille nuorille on pystyttävä tarjoamaan työ, koulutus tai harjoittelupaikka. Nuorten työnsaanin helpottaminen edellyttää mm. työharjoittelun olennaista lisäämistä koulutuksen yhteydessä. Välillisiä työvoimakustannuksia on alennettava silloin, kun yritys ottaa palvelukseensa nuoria työttömiä työnhakijoita.

Maamme pienet ja keskisuuret yritykset ovat merkittäviä työllistäjiä. Ideointikykyistä ja työvaltaista pienyritteliäisyyttä on rohkaistava ja tuettava sekä riippumattomuutta suuryrityksistä vahvistettava. Erityisesti kaupan ja muun yritystoiminnan keskittyminen on jatkuvasti vaikeuttanut pienyrittäjien asemaa yritysten välisten sopimusten kohtuuttomien ehtojen vuoksi. Lakisääteinen yrittäjäsuoja tulee toteuttaa pikaisesti. Paikalliseen omatoimisuuteen ja pienyhteisöihin perustuvalle yritys- ja osuustoiminnalle on luotava riittävät toimintaedellytykset.

3. Yhteistoimintarahastot

Suomen talouden elinehto on kilpailukykyinen teollisuus, jonka aseman turvaaminen maailmanmarkkinoilla edellyttää myös tehokkuutta lisääviä investointeja. Investointeja ja uusia työpaikkoja luovaa tulonmuodostusta voidaan parhaiten edistää silloin, kun se vastaa kaikkien tulonsaajaryhmien etuja.

Tämä tavoite voidaan liittää sosialidemokratian pyrkimyksiin demokratian laajentamisessa. Yhteistoimintarahastojen muodossa tapahtuva omistuksen laajeneminen ja yrityksen investointien rahoitus tarjoavat merkittävän keinon yrityksen kehittämiseksi taloudellista demokratiaa edistävällä tavalla.

Yhteistoimintarahastot tulee luoda siten, että ne ovat yrityskohtaisia. Järjestelmän piiriin tulee lukea suuryritykset. Pienille ja keskisuurille yrityksille tulee antaa mahdollisuus liittyä vapaaehtoisesti järjestelmän piiriin. Yhteistoimintarahaston pääoma on muodostettava siten, että rahastosiirron perustana on yrityksen voitto. Rahaston omistaisi yrityksen henkilökunta yhteisesti. Se päättäisi myös rahaston pääoman tuoton käytöstä. Uudistuksen rinnalla tulisi työeläkerahastoja kehittää taloudellisen demokratian välineiksi.

SDP korostaa, että rahastoissa ei ole kyse yksilöllisestä tulonlisästä työntekijöille, vaan työlle sinänsä kuuluvasta oikeudesta valtaan ja vastuuseen. Osakesäästämisen kaltaiset ratkaisut eivät tätä tavoitetta turvaa. Rahastojen on perustuttava laajojen joukkojen haluun ja valmiuteen ottaa asioista vastuuta yhä laajemmilla tasoilla talouselämässä. Pohjaa tälle valmiudelle on luotava siten, että laki yhteistoiminnasta yrityksissä todella toimii työpaikoilla. Työväenliikkeen kannalta on tässä vaiheessa keskeisintä korostaa näiden ratkaisujen myönteistä merkitystä taloudellisen demokratian ja vastuuntuntoisuuden kehittymisen kannalta. Yritysten kasvavat investointitarpeet on nähtävä sellaisena ulkoisena edellytyksenä, joka osaltaan kiirehtii tällaisia ratkaisuja.

4. Julkiset palvelut

Oikeisto on monissa länsimaissa vaatinut julkisen talouden ja palvelujen rajua supistamista ja niiden korvaamista yksityiseen eduntavoitteluun perustuvilla palveluilla. Myös Suomessa ovat samansuuntaiset vaatimukset nostaneet päätään. Sosialidemokraattinen puolue on vuosikymmenten uudistustyön tuloksena saanut ajetuksi läpi laajan sosiaaliturvan ja yhteiskunnallisten palvelujen järjestelmän. Sen tavoitteena on turvata ihmisille turvallinen ja terveellinen elinympäristö taloudellisesta asemasta riippumatta. Palvelujen lisäksi tarvitaan paljon ihmisten omaa toimintaa ja yhteistoimintaa, jotta elämän sisältö olisi rikasta ja monipuolista.

Valtion ja kunnan palvelujen purkaminen merkitsisi sitä, että heikoimpien asema romahtaisi ja hyvätuloisille annettaisiin entistä enemmän. Sosialidemokratia ei hyväksy tällaista epäsolidaarisuutta, vaan puolustaa päättäväisesti julkisia palveluja ja niiden kehittämistä. Vähäosaisen väestön aseman parantaminen hitaan kasvun aikana edellyttää sitä, että hyvässä asemassa olevat tinkivät eduistaan.

Sosialidemokraattien on kohdistettava työnsä painopiste lähelle ihmistä sisällöllisiin ja rakenteellisiin uudistuksiin. Eriarvoisuutta, vieraantumista, työttömyyttä sekä sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia aiheuttaviin tekijöihin on puututtava niiden alkulähteillä. Samalla tulee julkisille palveluille asettaa entistä korkeammat vaatimukset. Palvelut pidetään yllä kansalaisten verovaroin, siksi niiden on toimittava tehokkaasti. Valtion ja kuntien laitoksissa tulee vallita kansalaispalvelun henki. Byrokratisoituminen on estettävä.

5. Verotus

Oikeudenmukaisuuden toteuttamisen ja tuloerojen tasaamisen tulee olla henkilöiden verotuksen keskeinen tehtävä. Pääoma- ja yrittäjätulot on saatettava verotuksellisesti samaan asemaan palkkatulojen kanssa.

SDP esittää, että pikaisesti toteutetaan palkkaverojärjestelmä, jossa keskituloisten palkansaajien marginaalivero olisi nykyistä alhaisempi ja jossa tavallisen palkansaajan, jolla ei ole errityisvähennyksiä esimerkiksi suurista koroista, ei enää tarvitsisi antaa veroilmoitusta. Mahdollisimman pikaisesti tulisi poistaa veroilmoituksen antamispakko.

Muodolliseen nettovoittoon perustuva yritysverotus aiheuttaa epäkohtia. Se voimistaa edelleen suhdannevaihteluita ja on hallinnollisesti raskas sekä julkiselle vallalle että yrityksille. Vero on vaikeasti ennakoitavissa ja rasittaa pientä ja keskisuurta yritystoimintaa kohtuuttomasti.

SDP:n tavoitteena on yritysverotuksen uudistaminen 1980-luvulla siten, että voiton verottamisesta siirrytään asteittain voimavarojen verottamiseen. Näin voidaan kannustaa tehokasta tuotantoa, samalla kun voimavarojen tuhlaus käy kannattamattomaksi. Yritysten omistajien henkilökohtaiset tulot ja aineelliset edut on sen sijaan saatava nykyistä tehokkaammin progressiivisen tuloverotuksen piiriin.

Yritysverotus tulee uudistaa siten, että sen kokonaistuotto ei muutu. Uudistuksen yhteydessä tulee pyrkiä myös siihen, että työn ja pääoman kustannussuhde muuttuu työllisyyttä suosivaan suuntaan. Tämä merkitsee, että yritysten uutena veropohjana tulee olla ensisijaisesti pääomakanta tai energiankulutus ja vasta toissijaisesti työpanos.

6. Koulutus ja tutkimus

Korkeatasoinen koulutus on ihmisten kehityksen, henkisen kasvun ja hyvinvoinnin perusedellytys.

Yleissivistävää koulutusta on laajennettava 10-vuotiseksi. Samanaikaisesti on kehitettävä peruskoulun ja keskiasteen sisältöjä ja työtapoja, tehostettava oppilaan ohjausta sekä luotava ja syvennettävä koulun ja työelämän välisiä yhteyksiä.

Aikuiskoulutuksen suunnittelu on 1980-luvun koulutuspolitiikan keskeisiä tehtäviä. Aikuiskoulutuksen on tuettava yhteiskunnan rakennemuutoksen hallitsemista ja työllisyyden turvaamista sekä otettava huomioon vapaa-ajan tarpeet.

Tieteen ja teknologian perustaa on olennaisesti vahvistettava aineellisia ja henkisiä voimavaroja lisäämällä niin tutkijoiden koulutukseen kuin tutkimustyön suorittamiseen.

7. Asuntopolitiikka

Asunto-olojen parantumisesta huolimatta on eriarvoisuus asunnontarvitsijain välillä korostunut. Kynnys perheen kokoa vastaavaan asuntoon on kohtuuttoman korkea. Monet asuvat yhä hyvin ahtaasti, mutta yliväljä asuminen lisääntyy jatkuvasti.

Yhteiskunnan toimenpitein tulee turvata perheen elämänvaiheeseen ja kokoon nähden sopivan asunnon saanti heikoimmassa taloudellisessa asemassa oleville, tukea tarvitseville erityisryhmille ja erityisesti nuorille lapsiperheille. Asumistukijärjestelmää kehittämällä on alennettava näiden ryhmien asumiskustannuksia.

Yhteiskunnan ei pidä verotuksella eikä muutoinkaan edistää tuhlailevan väljää asumista.

Asuntorakentamisen määrällinen kehitys tulee pitää tasaisena, ja valtion lainoittaman tuotannon osuutta on nostettava. Rahoituksellisin keinoin on vapaarahoitteisen asuntotuotannon vaihteluja tasoitettava. Vuokra-asuntotuotantoa tulee lisätä.

Ensiasunnon hankkijan rahoitusosuutta on alennettava. Asumisen pääomakustannuksia tulee laskea niin valtion kuin rahalaitostenkin lainaehtoja tarkistamalla.

Valtionrahoitusta täydentämään luodaan asuntosäästöpalkkio- ja siihen liittyvä korkotukijärjestelmä. Uustuotannon rinnalla on tehostettava koko olemassa olevan asuntokannan käyttöä mm. lisäämällä peruskorjausta ja myöntämällä kunnille lainoja vanhojen asuntojen hankintaan erityisesti puutteellisesti asuvien olosuhteiden parantamiseksi.

Vuokra-asuntojen muuttamista omistusasunnoiksi on rajoitettava tukemalla kuntien mahdollisuuksia vuokra-asuntojen ostamiseen myös vanhasta asuntokannasta.

Tasa-arvoon tähtäävän ja asumiskustannusten nousua hillitsevän asuntopolitiikan toteuttaminen edellyttää, että valtion asuntomäärärahojen reaalinen taso ja perusteltuihin uudistuksiin pohjautuva kehitys turvataan. Yhteiskunnan vero- ja maksupolitiikassa pitää ottaa huomioon erilaisten veroluonteisten maksujen ja verojen vaikutukset asumiskustannuksiin.

8. Sosiaaliturva ja terveys

Sosiaalinen perusturvallisuus on sekä kansakunnan että yksityisen kansalaisen täysipainoisen kehityksen välttämätön edellytys. Yhteiskunnalliset palvelut eivät kuitenkaan poista tukea tarvitsevan lähimmäisen henkilökohtaisen auttamisen tarvetta ja velvollisuutta osana sosialidemokratian arkipäivän solidaarisuutta.

Yhteiskunnan on kyettävä 1980-luvulla ratkaisemaan pienten lasten hoitoon liittyvät ongelmat. Kansakunnan tulevaisuus on lapsissa. Vanhempainlomaa on edelleen pidennettävä, ja jokaiselle perheelle on luotava todellinen valinnanvapaus lasten hoidon järjestämisessä takaamalla kunnollinen päivähoitopaikka sitä tarvitseville. Se edellyttää kunnallisten päivähoitopaikkojen lisäämistä.

Lapsilisäjärjestelmää kehittämällä ja työsuhdeturvaa parantamalla on luotava mahdollisuus siihen, että toinen vanhemmista voi joustavasti jäädä hoitamaan lasta kotiin työpaikkansa säilyttäen lapsen toisen ikävuoden aikana.

Lapsilisää tulee maksaa myös 18 ikävuoteen saakka. Vammaisten lasten hoitotukea on edelleen korotettava. Samalla tulee kehittää päivähoidon antaman varhaiskasvatuksen sisältöä. On turvattava erityisryhmien kuten vammaisten lasten, heidän vanhempiensa sekä myös vuorotyötä tekevien vanhempien tarvitsemat palvelut.

Sosiaali- ja terveydenhuollon on luotava kunnissa edellytykset erityisesti pitkäaikaissairaiden, vanhusten ja vammaisten tarvitsemien palvelujen joustavaksi kehittämiseksi uudistamalla suunnittelu- ja valtionosuuslainsäädäntö ja saattamalla koko sosiaalihuolto valtionavun piiriin. Perusterveydenhuolto on laajennettava maan kaikkiin osiin, ja hoidon jatkuvuus ja joustavuus on turvattava. Voimavarat sosiaali- ja terveydenhuollon tavoitteiden toteuttamiseksi on turvattava.

Elintarvikkeiden tuotanto ja tukeminen sekä ravinto- ja nautintoaineiden vero- ja hintapolitiikka on suunnattava terveellisemmän kansanravitsemuksen aikaansaamiseen. Terveyskasvatuksella on edistettävä terveelliseen elämäntapaan tähtääviä henkilökohtaisia valintoja.

Rintamaveteraanien vapaaehtoinen varhaiseläke tulee toteuttaa kattavan järjestelmän puitteissa. Koska veteraanien valtaosa on jo eläkkeellä, vanhustenhuollon tarpeisiin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Rintamaveteraanien ja sotainvalidien muun sosiaaliturvan osalta on edelleen parannettava kuntoutumismahdollisuuksia sekä muita terveyden- ja sairaanhoidon palveluja.

Yhteistyössä ammattiyhdistysliikkeen kanssa on toteutettava työttömyysturvan kokonaisuudistus. Työttömyysturvan piiriin tulee päästä jokaisen, joka on työkykyinen, työnhaluinen ja joka etsii työtä tai määrätyt edellytykset täyttävää koulutusta. Työttömyyden aikainen toimeentuloturva on jaettava perusturvaan ja vakuutusmuotoiseen ansioturvaan. Perusturvan ja ansioturvan hallinnollisen yhtenäisyyden saavuttamiseksi on järjestelmän valvonta keskitettävä sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalle.

9. Sukupuolten tasa-arvo

Suomi on tasa-arvolainsäädännön osalta jäämässä jälkeen muista Euroopan maista. YK:n yleiskokouksen hyväksymän naisten syrjinnän kieltävän sopimuksen hyväksyminen Suomessa edellyttää monia lainmuutoksia. SDP vaatii, että syrjintäsopimuksen hyväksymisen yhteydessä säädettäisiin yleinen tasa-arvolaki. Tässä laissa on erityisesti kiinnitettävä huomiota naisten syrjinnän estämiseen ja tasa-arvon edistämiseen työmarkkinoilla.

10. Työsuhdeturva

Työsuhdeturvan parantaminen on työelämän uudistamisen kiireellisimpiä tehtäviä. Työnantaja ei saa katkaista työsuhdetta, ennen kuin toimenpiteen sopimusten ja lakien mukaisuus on selvitetty.

Työsuhdetta koskevat riita-asiat on voitava käsitellä niin nopeasti, ettei työsuhteen omavaltaisella katkaisulla tai muilla työsuhdetta koskevilla yksipuolisilla tulkinnoilla voi enää saavuttaa tilapäistäkään hyötyä.

11. Maatalous

Järkevän maatalouspolitiikan harjoittamista on vaikeuttanut toistuva lyhytjänteinen eduntavoittelu ja siitä aiheutuva epävarmuus. Maataloustuotantoa on kehitettävä siten, että maamme väestölle turvataan korkealaatuisten kotimaisten peruselintarvikkeiden saanti kohtuulliseen hintaan.

Nykyinen maataloustuotanto on kohtuuttomasti riippuvainen tuontitarvikkeista. Tämä riippuvuus on myös lisännyt maataloustuotteiden ylijäämien viennistä aiheutuvaa rasitusta. Maatalouden tuotantotavoitteet on asteittain saatettava maamme väestön tarpeiden tasolle.

Maataloustuloratkaisujen tekemiseen on liittynyt kohtuuttomia ongelmia ja suppeiden avainryhmien erityispyrkimyksiä. Nykyinen avoin maataloustulon neuvottelumenettely ei ole osoittautunut onnistuneeksi. Ratkaisujen kustannusvaikutusten on oltava sopusoinnussa muiden alojen ratkaisujen kanssa.

Maataloustuloratkaisuilla tulee tasoittaa viljelijöiden välisiä tuloeroja. Pienviljelijäin toimeentulon turvaamiseksi on myös lisättävä sivuansiomahdollisuuksia ja muutettava maataloustuen painopistettä tilakohtaisen tuen suuntaan.

12. Ympäristö

Monipuolisen ja rikkaan elämän mahdollisuus on turvattava myös tuleville sukupolville. Yhteisten luonnonvarojen tuhoaminen ja niillä keinottelu on estettävä. Ympäristönsuojelu on erottamaton osa yhteiskuntapolitiikkaa. Siksi yhteiskunnan muiden tavoitteiden ja niiden toteuttamisen tulee olla sopusoinnussa ympäristönsuojelutavoitteiden kanssa.

Maamme ympäristönsuojelulainsäädännössä on pahoja puutteita. Puutteet ovat selvimpiä meluntorjunnan, jätteiden hyötykäytön ja kemikaalien aiheuttamien ympäristöhaittojen ehkäisyn aloilla. Myös ympäristöhallinto on edelleen hajanainen ja voimavaroiltaan heikko. Siksi on viipymättä perustettava ympäristöministeriö ja järjestettävä tehtävien hoito alue- ja paikallistasolla.

Kestävän kehityksen rakentamiseksi on Suomenkin mukautettava taloutensa ja elämäntapansa ympäristöä säilyttäväksi. Tuotantoa ja kulutusta on kehitettävä energiaa ja raaka-aineita säästäväksi. Vastuu sopeutumisen onnistumisesta lankeaa kaikille teollisuudesta kotitalouksiin ja maa- ja metsätaloudesta kuluttajiin saakka.

Ympäristönsuojelun tavoite on sopusointu ihmisen ja luonnon välillä. Uusi tieto ja teknologia on saatettava palvelemaan tämän tasapainon ylläpitämistä.

13. Työajan lyhentäminen

Työajan lyhentämistä vuorotyötä tekevien ja eräissä raskaissa ammateissa työskentelevien osalta on jo kyetty toteuttamaan siirtymällä 36 tunnin viikottaiseen työaikaan.

Ensisijaisesti on tutkittava keskimääräistä viikkotyöajan lyhentämistä ja sellaisten vapaa-aikajärjestelyjen toteuttamista, jotka tekevät perheen yhteisen vapaa-ajankäytön sekä työntekijöiden koulutuksen mahdolliseksi.

Tulevissa ratkaisuissa olisi kyettävä mahdollistamaan elinikäisen työajan lyhentäminen joustavan yksilöllisen eläkkeelle siirtymisen kautta. Lisäksi tähän tulisi liittää iän mukana lisääntyvän loman käyttö.

Tulevaisuudessa entistä tärkeämmäksi tulee nousemaan työ- ja perhe-elämän yhteen sovittaminen mm. vanhempainlomaa kehittämällä.

Elinikäistä työaikaa voidaan lisäksi lyhentää toteuttamalla palkallinen opintovapaajärjestelmä, joka samalla antaa työntekijöille mahdollisuuden vastata ammatti- ja yhteiskuntarakenteen muutoksiin.

Työajan lyhentämisellä on kyettävä edistämään myös täystyöllisyyden saavuttamista.

Tätä voidaan toteuttaa siten, että mm. henkilöt, joilla on täydet eläke-etuudet, jättäytyisivät pois työelämästä, ja että varhaiseläkkeelle siirtyvien tilalle otettaisiin nuoria työntekijöitä.

14. Vapaa-aika

Ihmisten vapaa-ajan käyttöä ohjaa lisääntyvässä määrin keskittynyt, kaupallinen ja monikansallinen viihde- ja huviteollisuus. Sen vaikutus ajan käytön tapoihin on yhdenmukaistava ja pinnallistava. Valtaosa väestöä lapsista eläkeläisiin jää sen köyhdyttävän, vieraannuttavan ja jopa raaistavan tarjonnan armoille.

Tilanne edellyttää vastatoimia. Kansallisen kulttuurin kaikki mahdollisuudet on otettava käyttöön. Ihmisen arkeen on tehtävvä tilaa aidoille elämyksille. Yksilöön sisältyvä luova voima ja tarve vuorovaikutukseen toisten kanssa on saatava rikastamaan yhteisön elämää. Sosialidemokratian tulee rohkaista ihmisiä itsenäisyyteen, erilaisuuteen, elävään kulttuuritoimintaan ja luovaan ilmaisuun.

15. Valtiosääntöuudistus

Perustuslakien epäkansanvaltaiset määräenemmistösäädökset ovat olennaisesti vaikeuttaneet yhteiskunnan uudistustyötä. Valtiosäännön uudistaminen on välttämätöntä. Kansan valitsemasta eduskunnasta on kehitettävä keskeinen valtioelin, jonka rinnalla ei ole muita sen kanssa kilpailevia valtioelimiä.

16. Vallankäyttö

Valtaa tulee käyttää demokraattisesti. Sosialidemokraatit eivät hyväksy pyrkimyksiä vallan keskittämiseen. Vallankäyttöä keskittävät ratkaisut luovat usein yhtä paljon ongelmia kuin ratkaisevatkin.

Puolueet ovat olennainen osa demokraattista järjestelmää. Siksi myös puolueiden vallankäytön tulee perustua sisäiseen demokratiaan ja jäsenten laajoihin vaikutusmahdollisuuksiin.

Kansalaisilla tulee olla puolueiden lisäksi mahdollisuus vaikuttaa ympäristöönsä ja yhteispäätöksentekoon myös muun kansalaistoiminnan kautta. Sosialidemokratia kehottaa kannattajiaan osallistumaan monipuolisesti kansalaistoimintaan.

17. Poliittinen yhteistyö

Vakaa ja hallittu taloudellinen kehitys ja uudistustyön jatkaminen on mahdollista vain poliittisten puolueiden laajan yhteistyön turvin. Nyky-yhteiskunta edellyttää yhteistyökykyä myös poliittisten puolueiden ja etujärjestöjen välillä.

SDP on valmis laajaan yhteistyöhön maamme ulkopoliittisen linjan takaamiseksi sekä yhteiskunnallisen edistyksen ja taloudellisen kehityksen turvaamiseksi.

18. Työväenliike

SDP tukee ammattiyhdistysliikettä sen toiminnassa palkkatyöntekijäin taloudellisen ja sosiaalisen aseman parantamiseksi. SDP korostaa ammattiyhdistysliikkeen itsenäisyyttä sekä työntekijöiden ja toimihenkilöiden toimintamahdollisuuksien laajentamista työpaikoilla. Kaikkien palkansaajajärjestöjen välistä yhteistyötä tulee edelleen jatkaa ja kehittää.

SDP:n ja ammattiyhdistysliikkeen yhteistyön merkittävimmät tehtävät lähivuosina ovat toiminta täystyöllisyyden tavoittamiseksi, työelämän uudistaminen sekä tuotantorakenteen kehittäminen ja sopeuttaminen muuttuneisiin olosuhteisiin.

Työväen urheiluliikkeen eheytyminen oli suuri saavutus. SDP kehottaa jäseniään lisäämään toimintaa työväen urheiluliikkeessä TUL:n vahvistamiseksi entisestään.

Saavutettuun kokemukseen nojaten SDP pitää hyödyllisenä jatkaa yhteistyötä SKP:n ja kansandemokraattisen liikkeen kanssa työväen joukkojärjestöjen yhtenäisyyden lujittamisessa sekä niissä käytännön uudistuspyrkimyksissä, joista voidaan erikseen sopia.

Sosialidemokraattisen naisliikkeen yhdistyminen on lisännyt sosialidemokraattien mahdollisuuksia ponnistella tasa-arvotavoitteen saavuttamiseksi ja yhteiskunnallisen päätöksenteon rikastuttamiseksi.

Sosialidemokraattisen nuoriso- ja varhaisnuorisotoiminnan, opiskelijaliikkeen sekä sivistys- ja kulttuuritoiminnan ja sosiaalisten palvelujärjestöjen toiminnan tehostaminen on sosialidemokraattisen työväenliikkeen yhteinen tehtävä, joka tarvitsee kaikkien sosialidemokraattien tuen.

19. Tasavallan presidentti

Tasavallan presidentin asema Suomen valtiollisessa elämässä on keskeinen. Maan ulkopolitiikan johtaminen on presidentin tärkein tehtävä.

Presidentti Urho Kekkonen on vakiinnuttanut maamme aktiivisen, rauhantahtoisen puolueettomuuspolitiikan peruslinjan. Sen ansiosta maamme asema on vakaa kansainvälisen tilanteen muutoksista riippumatta. SDP on tukenut ja tukee presidentti Kekkosen ulkopolitiikkaa.

SDP asettaa seuraaviin presidentin valitsijamiesvaaleihin oman sosialidemokraattisen ehdokkaan. Ehdokkaan nimeää puolueen sääntöjen mukaisesti SDP:n puolueneuvosto.

Jaarli Turenki 1981