Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.tuni.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SDP/483

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue

Ulkopoliittinen asiakirja


  • Puolue: Suomen Sosialidemokraattinen Puolue
  • Otsikko: Ulkopoliittinen asiakirja
  • Vuosi: 1987
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

ULKOPOLIITTINEN ASIAKIRJA

Liitteenä Kannanotto alueellisiin kriiseihin

Hyväksytty SDP:n 34. puoluekokouksessa Helsingissä 4.-7.6.1987

Aseiden tuhovoima, ympäristön saastuminen ja luonnonvarojen rajallisuus uhkaavat elämän perusedellytyksiä. Teollistunut maailma on lisännyt tehokkuuttaan ja luonut käyttöönsä yhä uusia välineitä elinolojensa parantamiseksi. Samalla on syntynyt uusia ristiriitoja ja suuria uhkia. Ihmisten enemmistö elää edelleen nälän tuntumassa. Rauha, luonnonehtojen mukainen taloudellinen kehitys ja kolmannen maailman kansojen oikeuksien huomioon ottaminen ovat yhteiskunnallisen uudistustyön edellytyksiä.

MAAILMANLAAJUINEN KEHITYS

Kilpailu pääoman mahdin ja tekniikan sovellutusten keinoin on jakanut teollisen maailman osittain uudella tavalla. Tarve yleiseurooppalaiseen yhteistyöhön talouden, tieteen ja tekniikan aloilla korostuu. Muutokset koskevat sekä sosialistisia että markkinatalousmaita.

Kehitysmaat eivät ole kyenneet murtamaan taloudellista riippuvuuttaan teollisesta maailmasta. Valtioiden velkaantuminen on ollut voimakkainta Latinalaisessa Amerikassa ja taloudellinen kasvu vähäisintä Afrikassa.

Kehitysongelmien ratkaiseminen vaatii maailmanlaajuista yhteistyötä ja suunnitelmallisuuden lisäämistä kansainvälisissä taloussuhteissa. Tämä tavoite korostaa kansainvälisten kauppasuhteiden ja valuuttajärjestelmän uudelleenjärjestämisen tarvetta. Se merkitsee samalla maailman voimavarojen ja tuotannon väistämätöntä uusjakoa niin yhteiskuntien sisällä kuin kansakuntien välilläkin. Velkaongelmaan on haettava ratkaisua velkoja- ja velallismaiden yhteisin ponnistuksin. Korkoja alentamalla sekä muin toimin on taattava, että velkojen hoitokuluihin ei vuosittain kulu kohtuutonta määrää, vaan riittävä osa velallismaiden vientituloista jää niiden oman talouden kehittämiseen.

Kansainvälinen yhteistyö taloussuhteissa on välttämättömyys myös ylikansallisten yhtiöiden nopeasti kasvaneen vallan rajaamiseksi. Keskeisimpien maailmanlaajuisten ympäristöongelmien, kuten aavikoitumisen syyt ja ratkaisumahdollisuudet on osoitettu nk. Brundtlandin komission raportissa. Siinä esitetyille tavoitteille on syytä antaa täysi tuki.

Kansainvälisen kehitysyhteistyön merkitys etenkin vähiten kehittyneille maille on kasvanut. Kansainvälinen apu on vastannut 80-luvulla lähes kymmenettä osaa vähiten kehittyneiden maiden kansantuotteesta. Kehitysyhteistyön tulos näkyy maataloustuotannon kasvussa. Viimeisen 10 vuoden aikana on elintarviketuotanto noussut kehitysmaissa kokonaisuutena yli väestön kasvun. Hälyyttävän poikkeuksen tässä suhteessa tekevät eräät Afrikan maat.

Kehitysyhteistyön tuloksia tiedollisten ja taidollisten voimavarojen siirrosta on vaikea ilmaista numeroin. Esimerkiksi opetuksen ja terveydenhoidon alalla saavutetut tulokset ovat kuitenkin luonteeltaan pysyvämpiä kuin pelkät taloudelliset voimavarain siirrot. Kestävässä, pitkäjänteisessä kehitysyhteistyössä tulee painopisteen olla investoinneissa ihmiseen.

YK on asettanut teollistuneille jäsenvaltioilleen tavoitteen osallistua kansainväliseen kehitysyhteistyöhön ensivaiheessa 0,7 prosentin osuudella bruttokansantuotteestaan. Tähän tavoitteeseen on yltänyt toistaiseksi vain muutama valveutunut maa. Toteutunut keskiarvo on puolet tavoitteesta. Kansainvälisten tulonsiirtojen järjestelmä on kehitettävä olennaisesti laajemmaksi ja kattavammaksi niin laadullisesti kuin määrällisestikin.

IHMISOIKEUDET

Suuressa osassa maailmaa ihmisiltä riistetään yhä heidän oikeutensa perusturvallisuuteen, kuten ravintoon, terveydenhoitoon ja henkilökohtaiseen vapauteen. Summittaiset teloitukset, kidutus ja muu epäinhimillinen kohtelu kuuluvat monen kansakunnan arkipäivään. Sodat ovat saaneet yhä raaempia muotoja, kuten lapsisotilaiden ja kemiallisten aseiden käytön.

Ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja rauhan välillä on kiinteä yhteys. Kansainvälisen jännityksen lisääntyminen voimistaa ihmisoikeuksien loukkauksia. Toisaalta ihmisoikeuksien polkeminen lisää jännitystä ja sodan vaaraa. Kansoilla ja yksilöillä on oikeus rauhaan ja kehitykseen.

Taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet sekä kansalais- ja poliittiset oikeudet ovat yhtä lailla keskeisiä.

Kansainvälistä työtä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien puolesta on tehostettava YK:ssa ja muissa järjestöissä. Kaikkien valtioiden tulisi hyväksyä maailmanlaajuiset ihmisoikeusasiakirjat, erityisesti taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia sekä kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevat kansainväliset sopimukset vuodelta 1966.

Pakolaisten hätä on maailman hätä. YK:n toiminnalle pakolaisten hyväksi on annettava lisää taloudellista ja poliittista tukea. Rikkaiden valtioiden on kehitettävä myös omia valmiuksiaan ottaa vastaan pakolaisia eri puolilta maailmaa.

ALUEELLISET KRIISIT

Voimapolitiikasta haetaan yhä ratkaisuja alueellisiin ongelmiin. Kansakuntien väliset ristiriidat purkautuvat sotilaallisiksi voimainkoetuksiksi, rakenteelliset eriarvoisuudet pyritään murtamaan asein ja armeijoiden avulla tuetaan riiston rakenteita. Ainoa varma lopputulos voimapolitiikasta on inhimillinen kärsimys.

Kansojen on itse saatava päättää tulevaisuudestaan, ristiriidat on selvitettävä rauhanomaisesti poliittisin ratkaisuin sisäisiin asioihin puuttumattomuuden ja alueellisen koskemattomuuden periaatteiden pohjalta.

ASEETON RAUHA JA YHTEISTYÖ

Sosialidemokraattisen rauhanpolitiikan tavoitteena on aseista vapaa maailma. Ydinaseet on kiellettävä ja hävitettävä. Kansallinen turvallisuus syntyy kansojen yhdessä sopimista turvallisuusjärjestelyistä. Aseet rakennetaan sotimiseen. Kestävä rauha rakentuu sopimiseen.

Johtavien suurvaltojen Neuvostoliiton ja Yhdyvaltojen välinen vuoropuhelu on herkin mittari asevarustelusta tai aseidenriisunnan mahdollisuuksista. Nämä maat ja niiden johtamat sotilasliittoutumat kantavat myös päävastuun jännityksen vähentämisestä.

Kahden johtavan suurvallan päämiesten huipputapaaminen Reykjavikissa vuonna 1986 nähtiin toivottuna käänteenä kyräilystä keskusteluun. Tapaamisessa saavutetun yhteisymmärryksen perustan tulee johtaa ydinaseiden huomattaviin supistuksiin päämääränä ydinaseeton maailma.

Suurvaltojen lähiajan tavoitteena on oltava supistaa strategisia ydinasejärjestelmiään vähintään puolella. Neuvostoliiton joustavuus Eurooppaan sijoitettujen keskimatkan ohjusten vähentämisneuvotteluissa on avannut mahdollisuuksia kokonaisen asejärjestelmän poistamiselle. Sosialidemokraatit vaativat niin Suomessa kuin kansainvälisestikin, että Eurooppa kuten muutkin maanosat tulee välittömästi vapauttaa kaikista keskimatkan ohjuksista. Lisäksi tulee aloittaa lyhyemmän kantaman ydinasejärjestelmien hävittäminen.

1980-luvun keskeinen aseidenriisuntatavoite on myös estää uusien järjestelmien, etenkin ydinasejärjestelmien synty. Tämän vuoksi kaikki ydinkokeet tulee välittömästi lopettaa ja on solmittava mahdollisimman nopeasti täydellinen ydinkoekieltosopimus. Näin voidaan katkaista ydinaseiden laadullinen kehittäminen ja kääntyä todelliseen aseidenriisuntaan.

Avaruuden militarisointi on päättäväisesti estettävä. Vuoden 1972 ohjustorjuntajärjestelmiä rajoittavan ABM-sopimuksen kirjainta ja henkeä on tiukasti noudatettava. Tämä estäisi avaruuteen sijoitettavien ohjustorjuntajärjestelmien kokeilemisen ja kehittämisen.

Ydinaseriisunnan edistämiseksi on tärkeää luoda ydinaseettomia vyöhykkeitä ja käytäviä, kuten Pohjolassa, Keski-Euroopassa ja Balkanilla on ehdotettu tehtävän. Merkittävänä edistysaskeleena on pidettävä saavutettua sopimusta Eteläisen Tyynenmeren vyöhykkeestä. Sitä tulee kaikkien ydinasevaltojen kunnioittaa.

On tärkeää sopia myös tavanomaisten aseiden ja asevoimien supistamisesta. Näitä kysymyksiä on käsiteltävä myös osana ETYK-prosessia. Niissä tulee käsittelyyn myös merellisistä luottamusta ja turvallisuutta lisäävistä toimenpiteistä sopiminen. Kaikkien ETYK-valtioiden tulee ottaa nämä tavoitteet huomioon omassa puolustuspolitiikassaan.

Aseidenriisunta on käynnistettävä myös tavanomaisten aseiden osalta, ja asekauppa on saatava kansainväliseen valvontaan.

Pitkään jatkuneet neuvottelut kemiallisten aseiden kieltämisestä on saatettava pikaiseen päätökseen ja aloitettava kemiallisten asevarastojen täydellinen hävittäminen.

SUOMEN ULKOPOLIITTINEN LINJA

Presidentti Mauno Koiviston johdolla Suomi on ulkopolitiikassaan jatkanut presidenttien Paasikiven ja Kekkosen johdolla vakiinnutetun linjan menestyksellistä toteuttamista. Tämä politiikka on rakentunut ensisijaisesti luottamuksellisille suhteille naapurimaiden kanssa ja tähdännyt rauhanomaisen yhteistyön kehittämiseen kaikkien kansojen kanssa. Keskeisintä Paasikiven-Kekkosen linjassa on yya-sopimukseen perustuva yhteistoiminta Neuvostoliiton kanssa. Suomalainen puolueettomuuspolitiikka ei ole itsekkään eristäytyvää, vaan tähtää rauhan ja kansainvälisen yhteistoiminnan edistämiseen.

Kansainvälisesti näyttävin osa Suomella on edelleen siinä ETY-kokousten sarjassa, joka sai alkunsa Helsingin konferenssista ja sen päätösasiakirjasta. Euroopan puolueettomien ja sitoutumattomien maiden ryhmän aktiivisena jäsenenä Suomi on osoittanut, että sen rauhantahtoinen puolueettomuuspolitiikka paitsi vastaa meidän kansamme elinetuja, myös edesauttaa liennytystä ja yhteistyötä koko Euroopan mitassa.

Viime vuodet ovat merkinneet Suomen suunnitelmallista ja asteittaista avautumista myös ETYK-maiden piirin ulkopuolelle, Aasiaan, Afrikkaan ja Latinalaiseen Amerikkaan. Kauppamme ja kehitysyhteistyömme kolmannen maailman kanssa on kasvanut. Vastakkaisista kehityssuuntauksista huolimatta Suomi on jatkanut työtään YK:n ja muiden kansainvälisten järjestöjen sekä aseidenriisunnan puolesta.

Turvallisuutta ei voi rakentaa aseiden varaan. Pienelle, sotilasliittoihin kuulumattomalle maalle olisi taloudellisestikin ylivoimaista yrittää pysytellä varustelukilvassa ja asejärjestelmien jatkuvassa teknisessä kehittelyssä. Suomen turvallisuus nojautuu ensisijaisesti taitavaan ulkopolitiikkaan, jonka tulee vastakin tähdätä kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden lujittamiseen.

Suomen rauhanpolitiikan ensisijaisena tavoitteena tulee olla ydinaseriisunta. Suomen tulee osallistua aktiivisesti ja aloitteellisesti pyrkimyksiin yleisen ja täydellisen aseidenriisunnan toteuttamiseksi. Omassa kansallisessa turvallisuuspolitiikassaan Suomen tulee toimia sopusoinnussa yleisen rauhan- ja aseidenriisuntapolitiikkansa kanssa.

Yhdistyneiden Kansakuntien päämäärät ja periaatteet ovat säilyttäneet pysyvän merkityksensä, vaikka järjestö kaikilta osilta ei ole onnistunutkaan perustehtävässään, rauhan turvaamisessa. YK:n rauhanturvatoiminnalla, kriisejä koskevilla poliittisilla neuvotteluilla, sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen ohjelmillaan, ihmisoikeuksien puolustamisella ja kansainvälisen oikeusjärjestyksen vahvistamisella on merkittävästi lujitettu rauhan rakenteita. YK on kaikille valtioille avoin, arvokas foorumi, jossa pienetkin valtiot voivat tuoda esiin näkökohtansa. YK:n vakiintuneessa taloudellisessa ja poliittisessa tilanteessa Suomen tulee jatkaa ponnistuksiaan YK:n ja sen erityisjärjestöjen, kuten Unescon ja ILOn toimintakyvyn parantamiseksi.

Kasvava kansainvälinen vastuu edellyttää Suomelta parempaa kykyä ottaa vastaan myös pakolaisia. Uusien valmiuksien rakentaminen kuuluu valtiolle, kunnille, seurakunnille ja kansalaisjärjestöille.

SUHTEET NEUVOSTOLIITTOON

Suomen turvallisuuden ja vakaan kansainvälisen aseman kulmakivenä ovat hyvät ja luottamukselliset naapuruussuhteet Neuvostoliittoon. Nämä suhteet on jatkuvasti kyettävä pitämään riippumattomina kansainvälisen politiikan vaihteluista, mille luo edellytykset ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimuksen toteuttaminen keskinäisen yhteisymmärryksen hengessä.

Suomen ja Neuvostoliiton keskinäisen luottamuksen ylläpitämisessä keskeinen merkitys on molempien maitten poliittisten johtohenkilöiden säännöllisillä tapaamisilla. Hyvien naapuruussuhteitten lujittamista edistävät olennaisesti myös laajenevat yhteydet poliittisten puolueiden ja kansalaisjärjestöjen välillä.

Suomen ja Neuvostoliiton välisellä kaupalla ja taloudellisella yhteistoiminnalla on keskeinen merkitys maamme kansantalouden tasapainoiselle kehitykselle. Tämän vuoksi hallituksen on jatkettava aloitteellisesti niiden pulmien selvittelyä, jotka ovat aiheutuneet maailmantalouden heilahteluista. Kaupan rakennetta on määrätietoisesti monipuolistettava ja taloudellisen yhteistyön uusia muotoja on ennakkoluulottomasti sovellettava.

Suomalais-neuvostoliittolaista kulttuuriyhteistyötä on lujitettava ja monipuolistettava, niin että se tavoittaa kaikki kansalaispiirit ja erityisesti aktivoi nuorisoa yhteistoimintaan. Venäjän kielen opetukseen on kiinnitettävä kasvavaa huomiota sekä kouluissa että vapaassa sivistystoiminnassa. Sosialidemokraatit tukevat jatkossakin Suomi-Neuvostoliitto-Seuraa ja sen pyrkimystä uudistaa järjestökoneistonsa ja toimintamuotonsa ajan vaatimuksia vastaaviksi.

POHJOISMAISET SUHTEET

Pohjolan kansojen yhteistyö perustuu pitkään perinteeseen, jonka rakennusosina ovat yhteinen kulttuuri ja historiallinen yhteenkuuluvuus. Näiden siteiden lujittaminen on Pohjolan kaikkien kansojen etujen mukaista, myös ja erityisesti yhdentymiskehityksen kiihtyessä läntisessä Euroopassa.

Pohjoismaiden Neuvoston ja muiden yhteistyöelinten toimintaa on kehitettävä ottaen huomioon eri Pohjoismaiden ulkopoliittiset lähtökohdat. Yhteiskunnallisten järjestöjen asemaan pohjoismaisessa yhteistyössä tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota.

Pohjoismaisen yhteistyön sisällön osalta korostuvat teollinen ja taloudellinen yhteistyö. Tähän työhön sisältyy maastamuuttajien sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien turvaaminen ja alueellisten kehitysvääristymien korjaaminen. Pohjoismaiden taloudellisella yhteistyöllä on mahdollisuus tasata alueellisia kehitysedellytyksiä eri Pohjoismaiden sisällä ja niiden kesken. Pohjoismaisen kulttuurin ainutlaatuisuutta voidaan ja tulee puolustaa ylikansallisen viestinnän paineita vastaan. Tämä tapahtuu parhaiten yhteistyön kehittämisellä sähköisen viestinnän alueella. Ruotsin kielen asema kouluopetuksessa on turvattava.

Pohjoismaiden yhteistoiminnalla Yhdistyneissä Kansakunnissa ja muissa kansainvälisissä järjestöissä on suuri merkitys turvallisemman ja oikeudenmukaisemman maailman rakentamisessa. Keskinäisen luottamuksen lisääminen Pohjois-Euroopassa tukee alueen kaikkien valtioiden turvallisuuspyrkimyksiä. Tavoitteena tulee olla alueen pitäminen kansainvälisen jännityksen ulkopuolella.

Ydinaseettoman vyöhykkeen perustaminen Pohjolaan on ensiarvoisen tärkeä Pohjois-Euroopan turvallisuuden kannalta. Järjestelyn turvallisuutta lisäävä vaikutus heijastuisi laajalti alueen ulkopuolellekin. Ydinasevaltojen tulee ilmoittaa kunnioittavansa valtioiden pysyvää ydinaseettomuutta sekä sitoutuvansa siihen, ettei ydinaseettomia maita vastaan käytetä tai niitä uhata ydinaseilla.

Ydinasevaltojen tulisi myös omilla aseidenriisuntapoliittisilla toimenpiteillään myötävaikuttaa Pohjolan ydinaseettoman vyöhykkeen perustamiseen. Tässä yhteydessä tulisi sopia myös Itämeren ydinaseettomuuden turvaamiseksi tarvittavista järjestelyistä. SDP pitää tärkeänä saavutuksena sitä, että Pohjolan sosialidemokraatit ovat voineet yhdistää ponnistuksensa ydinaseettoman Pohjolan luomiseksi. Yhteispohjoismaisen virkamiestason selvityksen jälkeen on perusteltua odottaa Pohjoismaitten hallituksilta yhteistä tahdonilmaisua.

KEHITYSYHTEISTYÖ

Kansainväliselle yhteisölle antamiensa sitoumusten mukaisesti Suomen tulee nostaa julkinen kehitysapunsa 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta tämän vuosikymmenen aikana. On käynnistettävä myös selvitys siitä, miten ja missä aikataulussa maamme kehitysapu on nostettavissa yhden prosentin bruttokansantuoteosuuteen. Tulee kiinnittää huomiota myös yksityisen talouselämän mahdollisuuksiin ja velvoitteisiin voimavarojen lisäämisessä.

Kehitysyhteistyömme sisältöä arvioitaessa ja suunniteltaessa on ensisijaisesti painotettava sen vaikutusta vastaanottajamaassa. Sen on lisättävä taloudellisia voimavaroja ja murrettava sosiaalista ja taloudellista eriarvoisuutta. Kehitysyhteistyön on voimistettava vastaanottajamaan taloudellista ja poliittista riippumattomuutta ja vahvistettava demokratiaa. Kehitysyhteistyö ei milloinkaan saa uhata luonnon uusiutumiskykyä.

Kehitysyhteistyömme vastaanottajamaiden määrää ei ole tarvetta lisätä. Päähuomio on kiinnitettävä avun laatuun. Avun kohdistamisen vähiten kehittyneille maille tulee jatkua nykytasolla, ja Afrikan maiden erityistarve tulee huomioida. Pohjoismaiden alueellista yhteistyötä SADDC-maiden kanssa on voimistettava. Tämä toiminta on esimerkki kehitysyhteistyön uusista muodoista. Kehitysyhteistyön ja kaupallisen toiminnan ero on pidettävä selkeänä sekä käsitteellisesti että hallinnollisesti, eivätkä Suomen kaupalliset edut saa ohjata kehitysyhteistyön toteuttamista. Suomen tulee pysyttää monenväliseen kehitysyhteistyöhön osoittamansa määrärahat korkealla tasolla.

Kehitysyhteistyöpolitiikalle on luotava selkeämmät suuntaviivat, ja niiden toteuttamiselle entistä paremmat toimintaedellytykset. Saatujen kokemusten valossa on aika säätää kehitysyhteistyöstä erillinen laki, jolla määritellään Suomen kehitysyhteistyön laadulliset tavoitteet, toimintaperiaatteet ja seurantamenettelyt.

Kehitysyhteistyön laadullisten tavoitteiden kannalta on tärkeätä lisätä kansalaisjärjestöjen panosta ja tukea kehitysjoukkotoiminnan laajentamista.

KAUPPAPOLITIIKKA

Viime vuosikymmenien aikana kapitalistinen maailmantalous on voimakkaasti yhdentynyt. Länsi-Euroopassa taloudellinen yhteistyö on kiihdyttänyt myös poliittista yhdentymistä. Kaupan esteiden poistaminen ja ylikansallisten yhtiöiden voimistuminen ovat heikentäneet suunnitelmallisen ulkomaankaupan toteuttamismahdollisuuksia. Suomen on käytettävä hyväkseen uuden teknologian ja kehitysmaiden merkityksen kasvun avaamia mahdollisuuksia kehittyvässä kansainvälisessä työnjaossa.

Ulkomaankauppa on Suomen kansantaloudelle elintärkeätä. Suomen kauppapolitiikan on osaltaan toteutettava yleisiä ulkopoliittisia tavoitteita. Suomen tulee pyrkiä kansainvälisen monenkeskisen kauppajärjestelmän vahvistamiseen, kaupan esteiden vastavuoroiseen poistamiseen sekä kansainvälistä kauppaa rajoittavien vinouttavien toimien ehkäisemiseen ja niistä Suomen taloudelle aiheutuvien haittavaikutusten torjumiseen. Euroopan kehityksen kannalta on ratkaisevaa, miten Länsi-Euroopan markkinatalousmaat kykenevät luomaan vakaan ja säännellyn pohjan keskinäiselle kanssakäymiselle. Avainasemassa on Euroopan Talousyhteisö, jonka kanssa Suomi on solminut vapaakauppasopimuksen. Sopimus muodostaa taloudellisen pohjan Suomen ja EEC:n välisille suhteille. Suomen tulee tarkoin seurata talousyhteisön kehitystä ja tarvittaessa ennakkoon tehdä esityksiä asemamme turvaamiseksi eurooppalaisella vapaakauppa-alueella. Tätä varten tulee toimia yhdessä muiden EFTA-maiden kanssa ja pyrkiä kehittämään EFTA:sta välinettä, jonka avulla EEC:hen kuulumattomien markkinatalousmaiden edut huomioitaisiin eurooppalaisen vapaakauppa-alueen tulevaisuudesta päätettäessä.

Sosialististen maiden avautumiskehitys ja uusien talouden johtamismenetelmien etsintä avaavat uusia näköaloja. Suomen edut tärkeimmillä markkina-alueillamme tapahtuvien muutosten yhteydessä on turvattava. Erityistä huomiota tulee kiinnittää Neuvostoliiton ja muiden sosialististen maiden sekä kehitysmaiden kanssa käytävän kaupan tasapainoiseen lisäämiseen. Kaupan ja taloudellisen yhteistyön on osaltaan edistettävä kansainvälisen yhteistyön tasaveroista ja tasapainoista kehitystä sekä turvattava Suomen talouden ja kulttuurin omaehtoinen kehitys.

Kansainvälistyvä talous velvoittaa myös kansojen väliseen vastuuseen. Työvoiman lisääntyvä liikkuvuus Suomesta ja Suomeen edellyttää kykyä vastata siitä aiheutuviin sosiaalisiin velvoitteisiin.

SDP:n KANSAINVÄLINEN TOIMINTA

Sosialidemokraattinen työväenliike on kansainvälinen. Se toimii aina kiistojen rauhanomaista ratkaisua tavoitellen ja pyrkii edistämään poliittista ja taloudellista tasa- arvoa sekä turvaamaan rauhantilan maailmanlaajuisesti. Toiminnan edellytyksenä on kansainvälinen solidaarisuus.

Poliittisena liikkeenä SDP vaikuttaa Suomen harjoittamaan ulkopolitiikkaan, toimii Sosialistisessa Internationaalissa ja luo kahdenvälisiä puoluesuhteita, joista ensisijaisia ovat suhteet naapurimaihin.

Sosialistinen Internationaali on sosialidemokraattisten ja sosialististen puolueiden tärkein yhteistyöelin. Sosialistinen Internationaali on juuriltaan eurooppalainen. Sen toiminta-alue on viimeisimmän kymmenen vuoden aikana laajentunut oleellisesti myös kolmanteen maailmaan, erityisesti Latinalaiseen Amerikkaan. Työ voimakkaana rauhanliikkeenä aseidenriisunnan ja liennytyksen puolesta on SI:n arvostettu toimintalohko, jolla SDP:n vaikutus on ollut näkyvä. Järjestön jäsenpohjan laajenemisen myötä on entistä suuremman painon saanut myös toiminta rakenteellisen eriarvoisuuden poistamiseksi teollisuus- ja kehitysmaiden väliltä. Rauhanomaisten ratkaisujen etsintä alueellisissa konflikteissa on keskeinen osa SI:n toimintaa.

Kahdenvälisissä suhteissaan SDP on erityisesti vaalinut suhteita Pohjoismaisiin veljespuolueisiin. SDP on mukana laaja-alaisessa kalottiyhteistyössä.

Työväen yhteistyötä on Pohjolassa harjoitettu jo yli 100 vuotta. Pohjoismainen puolueyhteistyö toimii vakiintuneissa muodoissa, joihin kuuluu sekä puolueiden johdon että kenttätason yhteydenpitoa. Yhteistyön syventämiseen on kuitenkin edelleen mahdollisuuksia ja syytä.

SDP:n kanssakäyminen veljespuolueiden kanssa keskittyy yhteistyöhön Sosialistisessa Internationaalissa. Kahdenvälisen yhteistyön tehostamiseen on tarvetta.

Kehitysmaiden edistykselliset ryhmät ja vapautusjärjestöt hakevat enenevästi yhteyttä myös SDP:n kanssa. Näitä yhteyksiä haluamme aktiivisesti rakentaa.

SDP oli edelläkävijä avatessaan puolueen suhteet Neuvostoliiton Kommunistiseen Puolueeseen vuonna 1968. Tätä tärkeätä yhdeydenpitoa SDP haluaa kehittää edelleen samoin kuin kahdenvälisiä suhteita muihinkin sosialististen maiden johtaviin puolueisiin.

Järjestötyössä kansainvälisten asiain tulee olla luonnollisena osana. Kansainvälisen tiedon ja tietoisuuden lisääminen on osa puolueen perustehtävää. Viime vuosien aikana jäsenet ovat osallistuneet kouriintuntuvasti solidaarisuustyöhön. Kansainvälisen Solidaarisuussäätiön luomat omat kehitysyhteistyöprojektit ovat antaneet tehtävää laajasti järjestökentällekin.

Ammattiyhdistysliikkeessä toimiville sosialidemokraateille kansainväliset kysymykset asettavat erityisen haasteen. Ylikansallisten yritysten kasvu ja pääomien nopea kansainvälistyminen ovat kysymyksiä, joita ay-liike ei voi vain seurata sivusta. Pohjoismaisen ammattiyhdistysliikkeen vaatimus työntekijäin luottamusmiesjärjestelmän ulottamisesta yli kansallisten rajojen ns. konserniluottamusmiehet tunnustamalla on esimerkki rakentavista malleista, joilla työntekijät voivat valvoa etujaan. Tämän tyyppisiin ongelmiin tarttuminen edellyttää sekä poliittisen että ammatillisen työväenliikkeen yhteistyötä kansainvälisesti.

SDP:n 34. puoluekokous haluaa rohkaista puolueen jäseniä ja kannattajia osallistumaan laajasti rauhanliikkeen työhön ja solidaarisuusjärjestöjen toimintaan. Kansalaisten ymmärryksestä rakentuu kansojen yhteisymmärrys.

KANNANOTTO ALUEELLISIIN KRIISEIHIN

(Ulkopoliittisen asiakirjan liite)

Voimapolitiikasta haetaan yhä ratkaisuja alueellisiin ongelmiin. Kansakuntien väliset ristiriidat purkautuvat sotilaallisiksi voimainkoetoksiksi, rakenteelliset eriarvoisuudet pyritään murtamaan asein ja armeijoiden avulla tuetaan riiston rakenteita. Ainoa varma lopputulos voimapolitiikasta on inhimillinen kärsimys.

Lähi-idän kriisin ratkaisun on perustuttava YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmiin 242 ja 338, jotka edellyttävät Israelin vetäytymistä vuonna 1967 ja sen jälkeen miehittämiltään alueilta sekä alueen kaikkien valtioiden niin Israelin kuin arabimaidenkin oikeutta elää rauhassa turvallisten ja tunnustettujen rajojen sisällä. Palestiinalaisten oikeus kansalliseen itsemääräämiseen ja valtiolliseen järjestäytymiseen on taattava. Pysyvän rauhan saavuttamiseksi alueella tulisi aikaansaada laajapohjaiset kansainväliset neuvottelut, joihin kaikki asianosaiset voisivat osallistua. PLO:n asema palestiinalaisten edustajana on tunnustettava ja taattava sen oikeus osallistua neuvotteluihin sekä palestiinalaisten oikeuksien täytäntöönpanosta että Lähi-idän ongelman kokonaisvaltaisesta ratkaisemisesta.

Irakin ja Iranin välisessä sodassa inhimillisen elämän arvo on riistetty kummaltakin kansakunnalta. Sota on saanut yhä raaempia muotoja, kuten lapsisotilaiden ja kemiallisten aseiden käytön. Sotiviin osapuoliin on kohdistettava voimakkaampi kansainvälinen painostus sotatoimien pikaiseksi lopettamiseksi. Asetoimitukset ja taloudellinen tuki sotiville osapuolille on katkaistava.

Sri Lankan kriisi on kehittynyt sisällissodaksi, jota leimaavat etniset ja uskonnolliset ristiriidat sekä laajamittaiset ihmisoikeuksien loukkaukset. Sota vaarantaa myös alueen rauhaa ja turvallisuutta. Sotatoimet on pikaisesti saatava loppumaan ja yhteiskunnallinen rauha on palautettava. Ratkaisujen on perustuttava kansallisten vähemmistöjen ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteelle.

Etelä-Afrikan rotusortopolitiikka on aiheuttanut laajenevan kriisin koko eteläisessä Afrikassa. Mikäli ihmisoikeuksien järjestelmällisen riiston annetaan jatkua, tulee muutos olemaan yksi Afrikan mantereen väkivaltaisimmista taisteluista. Etelä-Afrikka miehittää kansainvälisen oikeuden ja YK:n päätöslauselmien vastaisesti Namibiaa. Se ei ole sallinut YK:n turvallisuusneuvoston päätöksen 435 täytäntöönpanoa Namibian itsenäisyyden toteuttamiseksi. SDP tukee Etelä-Afrikan vapautusliikkeen ANC:n vaatimusta rotusorron kumoamisesta sekä täysien poliittisten ja sosiaalisten oikeuksien ulottamisesta maan koko väestöön. SDP antaa tukensa Namibian vapautusliikkeen SWAPO:n taistelulle itsenäisyyden puolesta. Pakotepolitiikkaa Etelä-Afrikkaa vastaan on tehostettava. Taloudellista tukea Etelä-Afrikan ympärillä oleville SADCC-yhteisön maille on lisättävä. Kauppasuhteiden katkaisu Etelä-Afrikkaan on vahvistettava lailla. Hallituksen tulee käyttää painostustoimenpiteenä myös diplomaattiedustuksen tason laskemista ja edustajan kotiinkutsumista sekä edustuston sulkemista.

Väli-Amerikassa on viime vuosina ollut useita alueellisia ja valtioiden sisäisiä selkkauksia. Nicaraguaa koskevissa erimielisyyksissä on kysymys pienen kansainvälisesti tunnustetun maan oikeuksista säilyttää itsemääräämisoikeutensa. SDP haluaa tukea Nicaraguan oikeutta itsenäiseen kansalliseen kehitykseen ja pitää tärkeänä Nicaraguan ilmoittamaa pyrkimystä toteuttaa poliittista moniarvoisuutta, sekatalousjärjestelmää ja sitoutumatonta ulkopolitiikkaa. Sotilastoimet tai niiden tukeminen Nicaraguan hallitusta vastaan asettuu sekä kansainvälisen oikeuden periaatteita että Haagin kansainvälisen tuomioistuimen päätöksiä vastaan. SDP tukee alueen maiden omia tavoitteita rauhanomaisen ratkaisun rakentamiseksi. Suomen antamaa kehitysapua Nicaragualle on lisättävä ja maahan on lähetettävä Suomen virallinen edustaja koordinoimaan kehitysyhteistyötämme.

El Salvadorin pitkäaikaisen sisällissodan lopettaminen edellyttää syvällisiä uudistuksia ja ennen kaikkea ulkopuolisen sotilaallisen sekaantumisen lopettamista. SDP ilmaisee solidaarisuutensa veljespuolueelleen Kansalliselle Vallankumouspuolueelle (MNR).

Demokratian paluu Argentiinaan on antanut uusia mahdollisuuksia muille vielä sotilasdiktatuurin alaisuudessa oleville Latinalaisen Amerikan kansoille.

SDP tukee päättäväisesti Chilen kansaa sen pyrkimyksissä demokratian palauttamiseksi sekä yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja tasa- arvokehityksen aikaansaamiseksi maassa.

Kansojen on itse saatava päättää tulevaisuudestaan, ristiriidat on selvitettävä rauhanomaisesti poliittisin ratkaisuin sisäisiin asioihin puuttumattomuuden ja alueellisen koskemattomuuden periaatteiden pohjalta. Asianomaisten maiden tehdä kaikki voitavansa, jotta luotaisiin olosuhteet rauhanomaiselle neuvotteluratkaisulle Kamputsean ja Afganistanin konflikteissa.

Länsi-Saharan alueen ihmisten itsenäistymistahtoa on kunnioitettava ja Polisario-järjestön pyrkimystä maan vapauttamiseksi tuettava.