Globaalipoliittinen ohjelma

1. On aika haastaa globaalikapitalismi

Vasemmisto edistää ihmiskunnan vapautumista markkinoiden ylivallasta. Pääomien intressien sijasta politiikan lähtökohdaksi on otettava rauha, aito demokratia ja vapaus sekä ihmisen ja ympäristön todellinen hyvinvointi.

Vasemmisto pitää globaalikapitalismia kestämättömänä ja haluaa korvata sen demokraattisesti ohjatulla ja kestävällä talousjärjestelmällä. Demokratiaa ja taloutta ei voi erottaa toisistaan, sillä demokraattinen politiikka on myös taloutta uudistava voima.

Talouden sujuva toiminta edellyttää markkinoita, mutta markkinatoimijoille on asetettava rajat ja reilut pelisäännöt kansallisen ja kansainvälisen demokratian keinoin. Markkinataloutta on kehitettävä niin, että sen vaikutukset ovat ekologisesti, sosiaalisesti ja inhimillisesti kestäviä.

Vasemmisto tavoittelee globaalikapitalismin tilalle globaalia demokratiaa. Demokraattinen maailma edellyttää ihmisoikeuksien kunnioittamista ehdoitta ja kaikkialla. Se edellyttää niin kansakuntien, ihmisryhmien ja yksilöiden tasa-arvoisuutta kuin oikeudenmukaista maailmantaloutta, joka palvelee ihmiselämän perustarpeiden tyydyttämistä myös köyhimmissä maissa.

Kiireellisimmät globaalin solidaarisuuden tehtävät ovat ilmastonmuutoksen sekä muiden ympäristökatastrofien pysäyttäminen sekä räikeän eriarvoisuuden ja naisten alistamisen lopettaminen, sillä nämä ovat välttämättömiä keinoja nälän ja köyhyyden poistamiseen.

2. Perusteeton usko kehitykseen

Vallitseva käsitys kehityksestä pohjautuu ajatteluun, jossa "kehitysmaat" kehittyvät jossain historiansa vaiheessa "kehittyneiksi maiksi" eli länsimaisten teollisuusmaiden kaltaisiksi. Ihmisten aitoja vapauksia sekä ekologisesti, sosiaalisesti ja inhimillisesti kestävää maailmaa tavoittelevalle vasemmistolle "kehitys" onkin ongelmallinen käsite.

Kehityspuhe esittää rahatalouden kasvun aina myönteisenä, sillä kasvavan talouden uskotaan pisaroivan kaikille ja parantavan kaikkien tuloluokkien ostovoimaa. On kuitenkin nähty, ettei tämä mekanismi toimi. Talouskasvu ei tarkoita automaattisesti köyhien elinolosuhteiden paranemista.

Ajatus evoluution kaltaisesta kehityksestä ei ota huomioon ihmisten ja instituutioiden välisiä valta- ja riippuvuussuhteita. Kehityksen nimissä onkin monesti lisätty köyhimpien ihmisten riippuvuutta maailmanmarkkinoista tai yksittäisistä työnantajista ja näin köyhdytetty heitä entisestään. Samoin kehityspuhe peittää näkyvistä monenlaisten resurssien rajallisuuden.

Köyhdyttävien valta- ja riippuvuussuhteiden piilottamiseen liittyy myös kehityspuheen tapa esittää kehitysongelmat teknisinä tai tilastollisina ilmiöinä. Kansainvälinen talous ohjaa pitkälti köyhien maiden sisäistä politiikkaa. Entistä suurempi osa "kehityshaasteista" onkin maailmanjärjestelmän ongelmia tai rikkaiden valtioiden politiikkaa. "Kehityshaasteet" eivät siis ole epäpoliittisia tai köyhien valtioiden sisäisiä ongelmia.

2.1 Epäonnistunut kehitysapu

Rikkaat länsimaat ovat kehitysuskonsa mukaisesti pyrkineet vauhdittamaan "kehitysmaiden" kehitystä muun muassa kehitysavulla sekä ulkomaisilla investoinneilla. Perinteisesti kehitysapu on tarkoittanut teknologian siirtämistä, modernisaatiota ja pääomien kasaantumisen edistämistä. Ulkomaisilla investoinneilla on onnistuttu vaurastuttamaan lähinnä köyhien maiden eliittiä ja hyvin kapeaa keskiluokkaa.

Kehitysapu määräytyy yhä sekä tasoltaan, tavoitteiltaan että toteutustavoiltaan pitkälti rahoittajien arvoista, tarpeista ja intresseistä lähtien. Käytettyihin resursseihin nähden kehitysavulla onkin saatu aikaiseksi varsin vaatimattomia tuloksia.

Rahoittajalähtöisyys johtaa myös paikallisen osallistumisen ja sitoutumisen vähäisyyteen. Tällöin saavutetutkin tulokset jäävät herkästi tilapäisiksi. Kohdemaan kansalaisyhteiskunnassa muodostuu harvoin riittäviä rakenteita ja käytäntöjä omaehtoisen kehittämispolitiikan toteuttamiseen.

Toinen keskeinen kysymys kehitysavun suhteen on, tulisiko apu kanavoida kohdemaan hallituksen kautta vai kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden toteuttamiin hankkeisiin. Kumppanuus julkishallinnon kanssa on perusteltavissa köyhien maiden omaehtoisen toiminnan edistämisellä: kansan demokraattisesti valitsemat edustajat päättävät oman kehittämisensä prioriteeteista ja toteutustavoista. Tämä tavoite ei kuitenkaan toteudu, jos kohdemaan hallitus ei ole demokraattinen tai se on korruptoitunut.

Monesti on parempi viedä resursseja suoraan avun tarvitsijoille. Kehitysyhteistyöllä voidaankin esimerkiksi lievittää kriisien aikaista köyhyyttä sekä auttaa konkreettisesti kriiseissä kärsineitä kuten raiskattuja naisia ja lapsisotilaita.

Yksilön ja sitä kautta yhteisöjen toimintaedellytysten parantamisessa koulutus on ykkössijalla. Koulutus lisää tietoisuutta omista oikeuksista, mikä on pohja parempien resurssien ja uusien mahdollisuuksien vaatimiselle. Koulutus myös parantaa mahdollisuuksia saada palkkatöitä ja saavuttaa siten taloudellista itsenäisyyttä.

Kestävien tulosten aikaansaamiseksi oleellista on kohdemaan julkisen hallinnon kehittäminen ja sitouttaminen kehitysyhteistyöhön ja sen tavoitteisiin kuten hyvään hallintoon ja sukupuolisen tasaarvon edistämiseen. Ydinkysymys on löytää kussakin tapauksessa oikea tasapaino avun kanavoinnissa hallituksen ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden välillä.

Vaatimukset:

• Suomen kehitysyhteistyörahoitus on nostettava yhteen prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2015 mennessä eikä ilmastonmuutoksen torjumisen rahoitusta saa laskea kehitysyhteistyöksi
• Kaikkien kehitysyhteistyöhankkeiden suunnittelussa ja arvioinnissa on huomioitava sukupuolten tasa-arvo ja hankkeilla on tuettava tyttöjen ja naisten koulutusta, toimeentuloa ja tasa-arvoa
• Kehitysyhteistyörahoja ei saa käyttää maksullisen koulutuksen tukemiseen

2.2 Köyhdyttämisestä vapauden vahvistamiseen

Maailma on jakautunut kohtuuttoman hyvä- ja huono-osaisiin ihmisiin. Köyhyys ei kuitenkaan ole luonnonlaki, vaan yhteiskunnallisten rakenteiden ja politiikan tuotos: enemmistö maailman ihmisistä on köyhdytetty. Köyhyys on poistettavissa niin globaalissa Etelässä kuin Pohjoisessa.

Köyhyyden syy ei ole yhteiskunnallinen "alikehitys". Köyhyys ei poistu odottamalla tai vauhdittamalla "kehitystä" vaan murtamalla ihmisten ja instituutioiden väliset köyhdyttävät valta- ja riippuvuussuhteet.

Vasemmisto ymmärtää köyhyyden aitojen vapauksien ja ihmisoikeuksien puutteena, joten keskeinen tehtävä köyhyyden poistamisessa on ihmisten omien yhteiskunnallisten liikkeiden tukeminen. Paras tapa haastaa köyhyys on vahvistaa köyhien ja marginalisoitujen omaa kykyä vaatia oikeuksiaan.

Köyhyyden poistamisen tulee kasvaa paikallisista malleista ja vaihtoehdoista. Ennen kaikkea tarvitaan olemassa olevien resurssien oikeudenmukaista jakoa. Jo ekologisten rajojen vuoksi on välttämätöntä, että resursseja ja varallisuutta tasataan maailmanlaajuisesti. Tämä vaatimus erottaa vasemmiston vain hyväntekeväisyyttä harjoittavasti oikeistosta, joka ei halua puuttua omistus- ja valtasuhteisiin.

Köyhien ja marginalisoitujen ihmisten aseman parantaminen edellyttää suoraa poliittista ja muuta tukea edistyksellisille muutosvoimille kaikilla tasoilla. Tämä voi tarkoittaa myös poliittista tukea valtiolle, esimerkiksi resursseja veronkierron selvittämiseen tai parempien sopimusten neuvottelemiseen monikansallisten yritysten kanssa.

Maailmantalouteen pätee sama tosiasia kuin kansantalouksiin: pienet tuloerot tekevät yhteiskunnista kiinteämpiä ja samalla niiden taloudellinen toimivuus paranee. Tähän havaintoon perustuu myös pyrkimykset mitata taloudellisen toiminnan arvoa monipuolisemmin ja bruttokansantuloa paremmilla mittareilla.

Köyhyyden vähentäminen ei saa tarkoittaa tyytymistä vain äärimmäisen köyhyyden poissaoloon. Ihmisten pitäminen juuri ja juuri hengissä ei ole laadullinen tai mielekäs hyvinvointitavoite. On myös muistettava, etteivät "köyhät" kansakunnat ja Etelän kansalaiset välttämättä halua tulla länsimaiden kaltaisiksi.

Vaatimukset:

• Sikäli kun teknisiä mittareita politiikkatoimien arvioinnissa käytetään, on käytettävä hyvinvoinnin kannalta bruttokansantuloa oleellisempia mittareita (esimerkiksi GPI, Genuine Progress Indicator)

3. Globaalit instituutiot demokratian asialle

Globaalin demokratian synnyttämisessä ensimmäinen askel on saattaa nykyiset globaalit ja kansainväliset instituutiot, kuten YK ja EU, aidosti demokraattiseen hallintaan. Sotilasliitoista, on luovuttava kokonaan, sillä ne toimivat lähtökohtaisesti demokratiaa ja hyvinvointia vastaan.

3.1 YK:sta vahva maailmanjärjestö

Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirja ja ihmisoikeuksien julistus sekä kansainväliset ihmisoikeussopimukset ilmaisevat poliittisen tahdon rakentaa maailmanyhteisöä rauhan, ihmisten tasa-arvon ja demokratian pohjalle. Suomen on edistettävä YK:n vuosituhatjulistuksen tavoitteiden toteutumista ja oltava mukana kehittämässä YK:sta tehokas globaalipolitiikan foorumi.

YK:ta vaivaa demokratiavaje, globaali rasismi ja rahan valta. YK:n demokratisointi edellyttää veto-oikeuden lakkauttamista turvallisuusneuvoston pysyviltä jäseniltä sekä riippumattoman rahoituksen järjestämistä. Yleiskokouksen rinnalle tulee luoda sekä maailman eri alueiden väkilukuun suhteutettu parlamentti että kansalaisjärjestöjen edustajista koottu foorumi.

Tarvitaan aidosti demokraattinen maailmanjärjestö, joka kerää globaaleja veroja. Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin kaltaisten instituutioiden toiminnot tulee demokratisoida tai siirtää soveltuvin osin muille, demokraattisemmille organisaatioille.

Suomen on toimittava kaikkien ylikansallisten järjestöjen demokratisoimiseksi. Liike-elämän ehdoilla toimivien yhteistyöhankkeiden todelliset vaikutukset on arvioitava köyhyyden vähentämisen näkökulmasta. Lisäksi tarvitaan tehokkaita suuryritysten valvontamekanismeja.

3.2 EU solidaariseksi toimijaksi

Euroopan unioni on keskittynyt avaamaan markkinoita sekä vähentämään talouden säätelyä ja heikentämään julkistaloutta. Tämä on johtanut jäsenvaltioiden väliseen verokilpailuun, palveluiden yksityistämiseen ja työntekijöiden aseman heikentämiseen. Tällä uusliberalistisella politiikallaan EU ei voi saada Euroopan saati globaalin Etelän ihmisten luottamusta. Euroopan unionia on uudistettava niin, että EU:n toiminta tukee pohjoismaisen solidaarisuusmallin mukaisen yhteiskunnan kehittämistä.

Eurooppa tarvitsee tehokkaita demokraattisia pelisääntöjä, jotka turvaavat koko unionin alueella kansalaisoikeudet, työntekijöiden aseman ja työelämän reilut pelisäännöt, hyvinvointivaltion ylläpitämiseen riittävät verotulot sekä ympäristön suojelemisen. Tämä edellyttää esimerkiksi finanssialan tiukkaa sääntelyä.

Euroopan unionin on edistettävä näiden samojen tavoitteiden toteutumista koko maailmassa. EU:n on oltava vahva rauhan, demokratian ja oikeudenmukaisen maailmantalouden rakentaja. Itsekkäästi toimivien suurvaltojen ja vastuuttomien suuryhtiöiden aikakauden kuuluu jäädä historiaan. EU:n on sitouduttava kansainvälisen oikeuden ja globaalin yhteistyön vahvistamiseen.

Vaatimukset:

• Suomen EU-politiikan kärkitavoitteena täytyy olla hyvinvointivaltion rahoituspohjaa tuhoavan verokilpailun lopettaminen EU:ssa
• Euroopan keskuspankille on annettava oikeus eurovaltioiden suoraan lainoittamiseen

3.3 Sotilasliitoista rauhaan

Demokratian ja kaiken ihmisyyden ehdoton edellytys on rauha. Sotilasliitot on purettava ja on edistettävä yleistä aseidenriisuntaa.

Kriisien hallintaa on arvioitava konfliktialueiden ihmisten näkökulmasta. Ensisijaista on konfliktien poliittinen sovittelu ja siviilikriisinhallinta. Sotilaallisen kriisinhallinnan tehtävänä pitää olla yksinomaan siviilien suojelu poikkeuksellisissa akuuteissa tilanteissa. Sekä inhimillisesti että taloudellisesti edullisinta on konfliktien ennaltaehkäisy ja muuntaminen demokratian menetelmin soviteltaviksi ennen kuin ne eskaloituvat aseellisiksi konkflikteiksi.

Suomen on oltava aloitteellinen ydinaseiden täydellisessä riisunnassa sekä itsenäisenä kansainvälisen yhteisön jäsenenä että yhteistyössä toisten EU-maiden kanssa. Suomella on luonteva rooli sotilaallisesti liittoutumattomana rauhanrakentajana ja tätä roolia on entisestään vahvistettava.

Vaatimukset:

• Suomen sotilaallinen liittoutumattomuus on rauhaa ja vakautta edistävä turvallisuuspoliittinen ratkaisu, joka sulkee pois jäsenyyden Natossa
• Suomen tulee edelleenkin osallistua YK:n rauhanturvaamistehtäviin mukaan lukien suojeluvastuun mukaiset rauhanpalauttamis- ja -rakentamistehtävät
• Siviilikriisinhallinnan voimavaroja on lisättävä siirtämällä niitä sotilaallisesta kriisinhallinnasta siviilipuolelle
• Siviilikriisinhallinnassa on panostettava kansalaisyhteiskunnan elvyttämiseen ja sukupuolten tasa-arvon tukemiseen
• Suomen on edistettävä naisten tasavertaista osallistumista rauhanneuvotteluihin, sillä neuvottelujen tulos vaikuttaa siihen, millaisiksi sukupuolten väliset asetelmat muodostuvat jälleenrakentamisen aikana ja niiden jälkeen
• Ydinaseiden riisunta on nostettava Suomen EU-politiikan tavoitteeksi ja siihen on sisällytettävä myös taktisten ydinaseiden riisunta
• Suomen on allekirjoitettava tavanomaisten aseiden rajoittamista tarkoittava TAE-sopimus * Suomen pitää edistää mahdollisemman tiukkaa kansainvälistä asekauppasopimusta, jolla asekaupalle saadaan myös kansainväliset pelisäännöt
• Suomen tulee lopettaa oma asevientinsä maihin, jotka rikkovat ihmisoikeuksia, käyvät sotaa tai ovat konfliktialueita

4. Maailmantaloudelle suitset

Korkea talouskasvu on siirtynyt nopeasti kehittyviin maihin, kuten Kiinaan ja Intiaan. Suomi ja Eurooppa eivät voi lähteä kilpailemaan näiden maiden kanssa siitä, kuka myy työntekijänsä ja luonnonvaransa halvimmalla. Koko maailman yhteinen etu on turvata työntekijöille kaikkialla inhimilliset työolot ja palkat ja vastustaa suurpääomien ehdoilla käytävää kilpailua.

4.1 Rahoitus hallintaan

Maailman rahoitusjärjestelmä on uudistettava perinpohjaisesti. Läpinäkyvyyden lisääminen ilman rakenteellisia uudistuksia ei paranna nykytilannetta juuri lainkaan.

Finanssialaa pitää säädellä tiukemmin ja rahoitusmarkkinoiden läpinäkyvyyttä on lisättävä sekä spekulatiivisuutta vähennettävä. Ottaen huomioon markkinoilla esiintyvien johdannaisten monimutkaisuus ja riskialttius, ne kaikki on asetettava luvanvaraisiksi periaatteella "se mikä ei ole sallittua on kiellettyä".

Lisäksi tarvitaan vähintään euroopanlaajuinen finanssitransaktiovero, joka peritään arvopapereiden ja rahan kaupankäynnistä. Transaktioverolla tulee tavoitella vakauden edistämistä ja riskien ehkäisemistä: vero on sitä pienempi, mitä pidempään omistaja pitää arvopaperin hallussaan. Veron avulla kerätään varoja yleishyödyllisiin tarkoituksiin ja vähennetään keinottelua.

Markkinoiden läpinäkyvyys ja hallittavuus turvataan parhaiten poistamalla toimintamahdollisuudet niin sanotuilta pankkisalaisuusalueilta eli veroparatiiseilta. Veroparatiisien avulla pyöritetään talouskriisejä aiheuttavaa keinottelua, sillä suuryritykset ja sijoittajat välttävät niiden avulla valtaosan verovelvoitteistaan. Lisäksi kansainvälinen rikollisuus nojaa pitkälti veroparatiiseihin.

Rehellisesti toimivien yritysten pitää saada toimia ilman veroparatiisien aiheuttamaa epätasa-arvoista kilpailuasetelmaa ja valtioiden on saatava verotulonsa. Suomen pitää siirtyä jarruttajasta edelläkävijöiden joukkoon niin veroparatiisien vastaisessa taistelussa, pääomaliikkeiden rajoittamisessa kuin ylikansallisten verojärjestelmien luomisessa.

Vaatimukset:

• Suomen omat veroparatiisirakenteet pitää purkaa ja hallintarekisterit avata
• Yrityksiltä pitää edellyttää yhtiörakenteensa maakohtaisen kirjanpidon julkistamista, jotta yritysten, valtioiden ja veroparatiisien väliset rahavirrat tulevat ilmi
• Veroparatiisit on suljettava tarvittaessa taloudellisin pakottein
• Harmaan talouden ja veronkierron estämiseen on suunnattava viranomaisresursseja huomattavasti nykyistä enemmän
• Pankkilaitos on pilkottava kolmeen osaan: reaalitalouteen kytkeytyviin liikepankkeihin, imaginääritaloudessa operoiviin sijoituspankkeihin sekä vakuutussektoriin ja näistä vain liikepankkien toimintaedellytykset turvataan tarvittaessa verovaroin ja vastineeksi niiden toimintaa säännellään nykyistä tiukemmin ja spekulaatiot kielletään
• Valuuttakaupan massiivisen spekulaation suitsimiseksi tarvitaan välittömästi valuutanvaihtovero Spahnin mallin mukaisena kaksiportaisena verona, jota peritään kaikesta valuuttakaupasta

4.2 Köyhille maille tilaa maailmankaupassa

Maailman kauppajärjestelmään tarvitaan tasa-arvoisuutta edistävät säännöt. Köyhillä mailla on oltava oikeus suojella ja kehittää omaa talouttaan sekä aito mahdollisuus myydä tuotteitaan kansainvälisille markkinoille.

Globalisaatio ja kansainväliset kauppasopimukset ovat vaikeuttaneet köyhien maiden asemaa. Keskeisenä syynä ei kuitenkaan ole kansainvälinen tavarakauppa, vaan riippuvuus pääomamarkkinoista, pääomien piilottamisen helpottuminen sekä kauppasopimusten yhteydessä toteutetut, kauppaan liittymättömät uudistukset. Näitä ovat erityisesti patenttisuojan globaali vahvistaminen ja investoijien oikeuksien lisääntyminen.

Köyhimpien maiden pysyvä ongelma on talouspoliittisen itsenäisyyden ja liikkumavaran puute. Tämän aiheuttavat erityisesti köyhien maiden suuret ulkoiset velat, alhaiset perusvientituotteiden hinnat ja pääomapako. Julkinen sektori on usein hyvin vaatimaton ja sitäkin hallinnoidaan - tai puretaan - kansainvälisten rahoituslaitosten vaatimuksesta.

Kansainvälisten kehitysrahoituslaitosten tavoitteina ovat erityisesti hyvä hallinto ja köyhyyden vähentäminen. Kuitenkin köyhyyden väheneminen ja korruption poistuminen ovat todella mahdollisia vasta, kun hallinto on ensi sijassa vastuussa omille kansalaisilleen eikä rahoituslaitoksille. Sama ongelma on nähtävissä myös velkakriisin suossa rämpivissä Euroopan valtioissa. Tässä mielessä ulkoinen poliittinen ohjaus, jolle köyhien maiden taloustilanne on ne altistanut, vaikeuttaa tärkeitä pyrkimyksiä ja pitää köyhät maat jälkikolonialistisessa ohjauksessa.

Vaatimukset:

• Suomen on vaadittava kansainvälisiä rahoituslaitoksia luopumaan demokraattista sääntelyä ja ihmisoikeuksia murentavista lainaehdoista

4.3 Velat mitätöitävä

Valtioiden velkakriisejä on esiintynyt satojen vuosien ajan. Kuitenkin viime aikoina rahoitussektorin suhteellisen koon ja vallan kasvu yhdessä pääomien vapaan liikkuvuuden kanssa on johtanut siihen, että velkakriisejä esiintyy tiheämmin. Velkakriisit eivät ole satunnaisia tapauksia tai pelkästään valtioiden holtittomuudesta johtuvia, vaan järjestelmätason poliittisia ongelmia.

Niiden ratkaisemiseen tarvittaisiin pysyvä poliittinen velkasovitteluelin. Nykyisin kriisejä ratkaistaan velkojien mielenliikkeiden ehdoilla. Tämä on haitallista jo siksikin, että toimiva velkasovittelu edellyttää velkojien intressien sivuuttamista velkaantuneen valtion kansalaisten hyvinvoinnin nimissä.

Merkittävä osa köyhien maiden ulkoisista veloista on perusteiltaan epäoikeutettuja. Velat tulisi mitätöidä joko epälegitiimin syntymistavan tai kansalaisten toimeentulon minimisuojan vuoksi. Siirtomaaperintönä monen köyhän maan itsevaltias tai eliitti anasti velkarahat kun taas länsimaat tuputtivat luottoa oman elinkeinoelämänsä pönkittämiseksi.

Norjan vasemmistohallitus antoi mallia muille velkojille vuonna 2006 päättämällä peruuttaa omat epälegitiimit saatavansa ja myöntämällä, että kyseiset lainarahat olivat päätyneet Norjan oman telakkateollisuuden tukemiseen. On myös selvää, että olemassa olevissa velkahelpotusohjelmissa ei ole otettu kantaa velkojen oikeutukseen.

5. Ihmisten oikeudet ennen markkinoita

Globaalikapitalismille ominainen demokraattisen sääntelyn purkaminen ja pääoman intressien ensisijaisuus ovat vaikeuttaneet palkkatyön tekijöiden asemaa kaikkialla maailmassa. Ylikansallisten suuryhtiöiden ja sijoittajien valta ja niitä tukevat talousopit ovat johtaneet työntekijöiden saavuttamien etujen ja oikeuksien heikentämiseen niin rikkaassa pohjoisessa kuin köyhässä etelässäkin. Samaan aikaan palkkatyön piiriin on tullut satoja miljoonia uusia ihmisiä Kiinan kaltaisissa maissa, joissa työntekijöiden perusoikeuksia ei ole koskaan tunnustettu.

Työntekijöiden oikeuksista erityisesti järjestäytymisvapaus ja neuvotteluoikeus ovat talouden ja yhteiskunnan demokratisoimisen sekä tasaisemman tulonjaon ja kestävän köyhyyden poistamisen edellytyksiä, joiden kiistäminen on eri puolilla maailmaa ollut valtaapitävien keino puolustaa etuoikeuksiaan. Samaan aikaan ylikansallinen talouseliitti on pitänyt huolen siitä, että vastahankaisiakin valtioita pakotetaan kauppasopimuksilla ja kansainvälisten rahoituslaitosten politiikalla purkamaan työntekijöitä suojaavaa sääntelyä.

Varsinkin globaalissa etelässä sääntelyn purkaminen on edesauttanut laajan epävirallisen talouden syntyä. Myös ylikansalliset yritykset ovat mukana rakentamassa tuotantoketjuja, joissa talouden riskit ulkoistetaan lain ja työehtosopimusten suojan ulkopuolella työskenteleville ihmisille. Epävarman ja riittämättömän toimeentulon lisäksi epävirallisen työn tekijät kantavat itse riskin sairaudesta, raskaudesta, työkyvyttömyydestä, työsuojelusta ja -terveydenhuollosta sekä vanhuudesta ja ovat muita alttiimpia petoksille ja syrjinnälle sekä työnantajan seksuaaliselle häirinnälle ja väkivallalle. Erityisen vaikeassa asemassa turvattomilla työmarkkinoilla ovat naiset, lapset ja nuoret, erilaiset vähemmistöt sekä usein täysin vaille oikeuksia jäävät siirtotyöläiset.

Oikeudenmukainen työelämä voi toteutua vain työntekijöiden järjestäytymisen kautta. Työntekijöiden vapautta järjestäytyä ja puolustaa omia etujaan voidaan kuitenkin tukea myös työpaikan ja työntekomaan ulkopuolelta. Perusoikeuksien suojan pitäisi kuulua esimerkiksi kaikkien EU:n tekemien kauppasopimusten sekä kaikkien julkisten hankintojen ehtoihin. Myös kehitysyhteistyöllä tulee edistää työntekijöiden mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elämäänsä.

Vaatimukset:

• Kauppasuhteet eivät saa milloinkaan ajaa ihmisoikeuksien yli. Kaupan vapauttamisen ehtona on aina oltava se, että kauppasopimusten osapuolet noudattavat ihmisoikeuksia, työntekijöiden perusoikeuksia ja ympäristönsuojelua koskevia kansainvälisiä normeja.
• Verovaroin ei pidä hankkia tuotteita, joiden tuotannossa on käytetty lapsityövoimaa, loukattu työntekijöiden oikeuksia tai tuhottu luontoa
• Ammattiyhdistysliikkeen mahdollisuudet toimia inhimillisen työelämän eteen pitää varmistaa työntekijöiden perusoikeuksien kansainvälistä suojaa vahvistamalla

5.1 Naisille valtaa

Talouden uusliberalistinen globalisoituminen on pahentanut epätasa-arvoa niin maiden välillä kuin niiden sisälläkin. Globalisaation hyödyt ovat kasautuneet harvoille. Kun erot rikkaiden ja köyhien välillä kasvavat, naiset ovat uudessa tilanteessa miehiä haavoittuvammassa asemassa. Naisilla on miehiä vähemmän valtaa vaikuttaa omaan elämäänsä niin kodeissa, yhteisöissä kuin valtioissakin.
Köyhyys on naisistunut eli jatkuvasti suurempi osa köyhistä on naisia ja siihen ovat syynä aivan tietyt yhteiskunnalliset ja kulttuuriset tekijät.

Kaikkialla maailmalla naiset tekevät miehiä enemmän työtä mutta kaikkialla maailmalla naiset saavat vähemmän palkkaa kuin miehet. Valtaosaa naisten tekemästä työstä ei tilastoida työksi, sillä siitä ei makseta palkkaa. Palkaton kotityö, lähipiirissä tehtävä hoito- ja hoivatyö, maanviljely kodin tarpeisiin sekä monenlaiset vapaaehtoistyöt, joita ei arvosteta työksi lainkaan, ovat ennen kaikkea naisten harteilla. Palkatta tehtävien töiden tekemättä jättäminen kuitenkin kaataisi minkä tahansa yhteiskunnan.

Kunnollisen työn lisäksi naiset tarvitsevat oikeuden omistaa maata. Maanomistus on edelleen monin paikoin edellytys köyhyydestä irtautumiselle, mutta edelleen on maita, joissa nainen ei lain tai paikallisen patriarkaalisen perinteen mukaan saa omistaa maata. Näin ollen naiset ja heidän vastuullaan olevat huollettavat eivät voi nousta köyhyydestä.

Rahattomuus johtaa epäitsenäisyyteen ja vapauden menettämiseen ja alistaa siten monenlaisen sorron ja riiston kohteeksi. Köyhyydellä, heikolla sosiaaliturvalla ja huonolla työelämällä onkin suora yhteys ihmiskauppaan ja seksiteollisuuteen.

Naisten taloudellista riippumattomuutta voi esimerkiksi palkkatyön, maanomistuksen ja mikrolainojen lisäksi parantaa toimivalla joukkoliikenteellä sekä saavutettavissa olevilla terveyspalveluilla. Saatavilla olevat terveyspalvelut vähentävät epätoivottuja raskauksia, puoskaroituja abortteja sekä synnytys- ja vauvakuolemia.

Pysyvä muutos vaatii kuitenkin lukutaitohankkeita perustavanlaatuisempia muutoksia. On vahvistettava naisten demokraattisia osallistumismahdollisuuksia niin vaaleissa, yritys- ja koulumaailmassa kuin kansalaisjärjestöissä ja ammattiyhdistysliikkeessä. Valtioiden hallituksia on vaadittava avoimuuteen ja YK:n Pekingin toimintaohjelman toteuttamiseen. Vasemmiston on tuettava demokratiaa ajavia liikkeitä.

Vaatimukset:

• Lasten sukuelinten silpominen on tuomittavaa ja siihen liittyvää valistusta on lisättävä * Suomen on toimittava aktiivisesti ihmiskaupan lopettamiseksi sekä ihmiskaupan uhrien ja prostituoitujen auttamiseksi
• Ihmiskaupan tunnistusjärjestelmää, tutkintaa ja syytteeseenpanoa on tehostettava
• Ihmiskaupan uhriksi joutumisen pitää olla peruste turvapaikan saamiseen
• Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä on erotettava ihmiskauppaan liittyvien rikosten tutkintajärjestelmästä
• On taattava oikeus ehkäisyyn ja monipuoliseen tietoon seksuaaliterveydestä sekä turvalliseen ja ainoastaan naisen omasta tahdosta riippuvaan aborttiin
• YK:n on saatava oikeus antaa ankariakin sanktioita valtioille, jotka laiminlyövät ihmisoikeuksien toteutumisen valvomisen ja edistämisen

5.2 Maahanmuuttoa ihmisten eikä valtioiden ehdoilla

Maahanmuuttopolitiikan lähtökohdaksi on otettava ihmisten oikeus liikkua ja pyrkiä parempaan elämään. Ihmiset liikkuvat sekä pakosta että omasta tahdostaan. Suurin osa maahanmuutosta on pakotettua, esimerkiksi pakenemista sotaa, vainoa, kurjuutta ja nälkää pakoon. Vapaaehtoisen muuttamisen mahdollisuus koskee lähinnä rikkaita ja koulutettuja ihmisiä. Kansainvälisen yhteisön pitää puuttua nykyistä tehokkaammin muuttamiseen pakottaviin syihin, mutta samalla pakenemaan joutuvia ihmisiä on autettava kaikilla käytettävissä olevilla keinoilla.

Rajat rajoittavat ihmisten liikkumisvapautta kaikkialla maailmassa ja tiukka rajavartiointi on johtanut muun muassa oikeudettoman työvoimareservin syntyyn niin Euroopassa kuin muuallakin maahanmuuton kohdemaissa. Tämä johtaa lopulta kaikkien työntekijöiden neuvotteluaseman heikkenemiseen. Siksi rajojen merkitystä liikkumisen estäjänä tulee vähentää kaikkialla maailmassa.

Maahanmuuttajat työelämässä ovat joka tapauksessa todellisuutta ja maahanmuuttajien pitäminen uhkana johtaa sisäänpäin kääntymiseen. Työperäistä siirtolaisuutta on kuitenkin niin kauan kuin työvoiman kysyntä ja tarjonta toimivat nykyisellä tavalla ja maailmanlaajuinen eriarvoisuus vallitsee.

Kaikilla maailman ihmisillä tulee olla oikeus ja mahdollisuus asua omaksi kokemassaan maassa ja oman yhteisönsä kanssa. Niille, jotka joutuvat muuttamaan muihin maihin, on taattava tasa-arvoiset oikeudet ja yhdenvertainen kohtelu.

Globaalisti suurin osa siirtolaisuudesta tapahtuu köyhien kehitysmaiden sisällä tai niiden välillä välillä, mutta osa jättää kotinsa myös löytääkseen paremman tulevaisuuden rikkaasta Euroopasta. Monet näistä muuttajista kuitenkin kohtaa linnake-Euroopan pahimmat puolet. Rajoja vartioivat sotilasvoimat, epämääräiset vastaanottoleirit, pidätystilat ja säilöt, oikeudettoman aseman eurooppalaisilla työmarkkinoilla. Suomen onkin vaikutettava Euroopan unioniin ja sen jäsenmaihin, jotta eurooppalainen maahanmuuttopolitiikka olisi solidaarista ja globaalin vastuun tunnustavaa.

Vaatimukset:

• Työelämän pelisääntöjen tulee olla samat kaikille, työolojen ja palkkojen polkeminen maahanmuuttajia hyväksikäyttämällä tulee laittaa kuriin tilaajavastuulakia vahvistamalla sekä valvontaa ja sanktioita tiukentamalla
• Työluvan saamista on helpotettava ja pysyvämmin maassa oleskeleville on myönnettävä työnteko- ja opiskeluoikeus oleskeluluvan tyypistä riippumatta
• EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevien maahanmuuttajien asemaa on parannettava
• Ulkomaalaisten säilöönotto on lopetettava ja maahanmuuttoviraston mielivaltaiset käännytys- ja oleskelulupapäätökset on saatava kuriin
• Eri maissa suoritettujen tutkintojen vastaavuuden hyväksymistä on helpotettava
• Suomen pakolaiskiintiötä on nostettava tuntuvasti, esimerkiksi tuplattava nykyisestä.

6. Luonnonvarat palvelemaan globaalia hyvinvointia

Ihmiskunnalla on edessään suuria ympäristöuhkia. Fossiilisten polttoaineiden käyttöön perustuva energiatalous on ylittänyt maapallon kestokyvyn. Maailman ylikulutuspäivä eli päivä, jolloin ihmiskunta on kuluttanut uusiutuvien luonnonvarojen kyseisen vuoden tuotannon, oli vuonna 2010 jo elokuun 21. päivä. Ihmiskunta on 1970 luvulta lähtien tuottanut kasvihuonekaasupäästöjä enemmän kuin ekologiset järjestelmät kykenevät tuottamaan ja käsittelemään.

Maailmassa ei ole loputtomasti hyödynnettävissä olevia resursseja. Kamppailu energiasta ja luonnonvaroista uhkaa ajaa kansakunnat syveneviin ristiriitoihin ja elinympäristömme uhkaa tuhoutua. Ympäristöpakolaisuus on kasvava ongelma. Ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuuden vähenemisvauhti ja häiriöt typen globaalissa kierrossa ovat hälyttäviä maailmanlaajuisia ongelmia.

6.1 Ilmastonmuutos kuriin oikeudenmukaisesti

Ilmasto-ongelma on teollisten rakenteiden tuottama. Ilmastonmuutos iskee kuitenkin pahiten köyhimpiin ihmisiin, yhteisöihin ja valtioihin, joilla ei ole varaa varautua äärimmäisten sääolojen, kuten kuivuuden ja tulvien yleistymiseen. Siten rikkaiden maiden ja yhteisöjen tehtäväksi jää suojata ilmastoa, koska ne ovat ongelman aiheuttaneet.

Suomen ja Euroopan unionin tulee sitoutua riittäviin päästövähennyksiin ja vaatia samaa muilta. Päästövähennykset tulee tehdä tehokkailla ja tasapuolisilla keinoilla, kuten globaalilla hiiliverolla. Lisäksi energiankulutusta on vähennettävä merkittävästi. On irtauduttava hiilipohjaisista energiamuodoista ja siirryttävä uusiutuviin energialähteisiin. Lentoliikenne ja tavaroiden kuljetukset tulisi hinnoitella niiden todellisia ekologisia ja sosiaalisia kustannuksia vastaavaksi.

Euroopan unionin tulee myös ottaa käyttöön hiilitullit, joilla estetään hiilivuoto sekä saadaan unionin ulkopuoliset maat toteuttamaan päästövähennyksiä. Hiilitullit pitää toteuttaa siten, että niillä luodaan köyhiin maihin kestävää kehitystä, eikä vaikeuteta näiden maiden tilannetta entisestään. Köyhät maat tarvitsevat tukea ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja siihen sopeutumisessa.

Suomen tulee torjua sellaiset mekanismit, jotka johtavat uusiin ympäristöongelmiin ja luonnon monimuotoisuuden tuhoamiseen, kuten sademetsien korvaamiseen puupelloilla, metsäkatoon, aavikoitumiseen ja epäterveeseen päästöbisnekseen. Päästökauppa ei saa johtaa päästövähennysten kiertämiseen, keinottelumekanismeihin ja uuteen talouskuplaan.

Globaalilla tasolla toteutettu kasvihuonekaasuvero olisi tehokas, oikeudenmukainen ja demokraattinen tapa vähentää kasvihuonekaasupäästöjä. Vero nostaisi fossiilisten polttoaineiden hintoja, ja tekisi uusiutuvista energianlähteistä taloudellisesti nykyistä houkuttelevampia. Päästöjen mittakaavan vuoksi tulot olisivat valtavat, ja niiden korvamerkitseminen ilmastonmuutoksen torjuntaan ja kestävien käytäntöjen kehittämiseen vauhdittaisi päästöttömään yhteiskuntaan siirtymistä.

Vaatimukset:

• Suomen tulee sitoutua päästövähennyksiin säätämällä erillinen ilmastolaki
• Euroopan unionin tulee ottaa käyttöön hiilitullit, joilla estetään hiilivuoto sekä saadaan unionin ulkopuoliset maat toteuttamaan päästövähennyksiä
• Ilmastopolitiikan lähtökohtana tulee olla ilmasto-oikeudenmukaisuus sen sijaan, että pyritään pääsemään pienimmillä mahdollisilla muutoksilla
• On otettava käyttöön globaali kasvihuonepäästövero

6.2 Jatkuvan kasvun tavoittelusta luovuttava

Erilaisten resurssien tuotanto ja omistus ovat yhä voimakkaammin markkinaehtoistuneet. Sekä maan että raaka-aineiden hinnoittelu on entistä voimakkaammin kiinni pörsseissä määriteltävissä hinnoissa. Lisäksi myös raaka-aineiden tulevaa hintakehitystä ennustamaan pyrkivät johdannaiset ovat kasvattaneet osuuttaan. Raaka-aineiden, kuten öljyn, hintojen nousu on kuitenkin vain pieneltä osin hyödyttänyt köyhimpiä yhteisöjä.

Kasvava ihmisväestö, lisääntyvä viljelysmaan käyttö muuhun kuin ruoantuotantoon sekä kaupunkien kasvaminen viljelymaiden tilalle ovat aiheuttaneet raaka-aineiden kysynnän rajun kasvun. Energia- ja polttoainekasvien viljeleminen köyhien maiden maatalousalueilla uhkaa paitsi ruokaturvaa myös maapallon ilmastoa. Näin ollen myös suomalaisten valtioyhtiöiden sellu- ja palmuöljyviljelmät ovat osa ongelmaa, ei ratkaisua.

Lisäksi elektroniikan valtava kysynnän kasvu on lisännyt kaivosalan tuotteiden tarvetta. Kaivosalan itsesäätely maailmantaloudessa on epäonnistunut, koska seurantajärjestelmät eivät toimi ja olemassa olevat säädökset ovat heikkoja sekä huonosti valvottuja. Kaivos- ja porausoikeudet ovat korruption pesäke.

Myös Suomen oman teollisuustuotannon kilpailukyky perustuu halpojen kaivosmetallien ja muiden raaka-aineiden saatavuuteen, jota EU yhteisellä kauppapolitiikallaan voimallisesti ajaa. Siksi myös valvonnan ja tiukkojen minimiehtojen vaatiminen näille aloille on johdonmukaista. Suomen pitääkin vaatia kaivostoimintaan voimakkaampaa sääntelyä niin työntekijöiden oikeuksien, veronmaksun kuin ympäristöolojenkin suhteen.

Vaatimukset:

• Suomalaisyritysten ja erityisesti valtion omistamien yritysten eettistä ja ekologista vastuullisuutta on lisättävä yritysten ohjausta, sääntelyä ja sanktioita sekä julkisten hankintojen ehtoja ja seurantaa vahvistamalla

6.3 Jokaiselle oikeus ruokaan ja veteen

Maan omistus keskittyy entisestään globaalissa Etelässä. Keskittymisen syiden arvioiminen ja niihin puuttuminen on olennaista, koska maanomistus on tärkeä oikeudenmukaisen ja osallistavan kehityksen lähtökohta. Maareformeja on edistettävä ja niiden kautta on taattava pienviljelijöiden oikeus maasta saataviin tuotteisiin.

Suurten elintarvikejättien kehittämät siemenpatentit sekä pienviljelijöiden velkauttaminen ja pakkosiirrot uhkaavat tuottaa uuden ryhmän maaorjia, jotka sidotaan velalla muiden omistamaan maatilkkuun. Pelkkään yksityiseen maanomistukseen perustuvat mallit ovat tuhoisia köyhien kannalta, ja niiden rinnalla tuleekin edistää maa-alojen yhteisomistusta tai kyläomistusta.

Ruoan kaupan vapauttaminen kaikesta sääntelystä edistää yksityisiä kaupallisia etuja, kun taas ennakoitava ruoan hinta vapauttaa ihmiset sen tarpeettomasta varastoinnista. Peruselintarvikkeiden hintojen säätely onkin tietyissä oloissa välttämätöntä. Maataloustuotteilla keinottelevat pörssipelurit vaarantavat satojen miljoonien pienviljelijöiden toimeentulon ja köyhien ihmisten ruokaturvan, joten elintarvikekaupan valvonta ja sääntely on edelleen välttämätöntä.

Suurten Etelän kansalaisliikkeiden, esimerkiksi pienviljelijöiden Via Campesinan, mukaan ruokaturvassa on kyse viime kädessä vapaudesta ja demokratiasta: oikeudesta itse määritellä oman elämänsä perusehtoja. Ylikansallinen ruokabisnes pyrkii tekemään maatyöläiset riippuvaisiksi suurfirmoista.

Globaali vesikriisi kärjistyy ja vaatii pikaista ratkaisua. Se ei tapahdu veden yksityistämisellä vaan vesijalanjälkeä pienentämällä ja vesivarojen käytön eriarvoisuutta kaventamalla.

Vaatimukset:

• Ruokaturvan ja pienviljelijöiden toimeentulon varmistamiseksi ruoantuotannossa on alettava tukea ja suosia lähituotantoa ja reilun kaupan periaatteita kaikkialla maailmassa

6.4 Jättihankkeista paikallisten vapauteen

Pyrkimys nostaa elintasoa raaka-aineiden ja resurssien lisääntyvällä tuotannolla ja käytöllä johtaa herkästi resurssikiroukseen. Tällöin jatkuva uusien maa-alojen valjastaminen tuotantoon, esimerkiksi kaivoksiksi, johtaa paikallisten yhteisöjen syrjäyttämiseen asuinseuduiltaan, sillä vapaata maata ei enää ole. Tällainen "kehitys" ei lisää millään tavoin kyseisten maiden kansalaisten osaamista ja vapautta.

Vastaavasti ympäristöongelmien ratkomiseen on muun muassa Maailmanpankki tarjonnut ratkaisuksi jättihankkeita, kuten suuria patoja ja ydinvoimaloita. Nämä hankkeet, kuten tuotannon jatkuva laajentaminenkin, vievät valtaa entistä kauemmaksi paikallisilta yhteisöiltä ja tuottavat ennakoimattomia seurauksia.

Myös ympäristöongelmien kuten ilmastonmuutoksen käsittely teknisinä ongelmina siirtää valtaa yksilöiltä, yhteisöiltä ja parlamenteilta teknisille asiantuntijoille. Asiantuntijavallan lisääntymisestä kärsivät eniten ne, jotka eivät elä teollisissa yhteiskunnissa, kuten maailman metsiä asuttavat alkuperäiskansat ja etniset vähemmistöt.

Mikäli inhimillistä vapautta halutaan edistää, ihmisille on annettava mahdollisuus huolehtia omista energiatarpeistaan ja ruoantuotannostaan hajautetusti ja ympäristön näkökulmasta kestävästi. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi pienimittakaavaisen aurinko-, tuuli-, bio- ja vesivoiman tukea sähkön tuotannossa ja siirrossa. Se tarkoittaa myös EU:n kehitys- ja kauppapolitiikan muuttamista pien- ja yhteisötuottajia tukevaksi.