Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.tuni.fi/pohtiva/ohjelmalistat/VAS/959

Vasemmistoliitto

Maahanmuuttajapoliittinen toimenpideohjelma


  • Puolue: Vasemmistoliitto
  • Otsikko: Maahanmuuttajapoliittinen toimenpideohjelma
  • Vuosi: 2010
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

Maahanmuuttajapoliittinen toimenpideohjelma

"Lähtökohtana on oltava kaikille yhdenvertaiset velvollisuudet ja mahdollisuudet toimia sekä osallistua oman itsenään yhteiskunnassa."

Hyväksytty puoluevaltuustossa 28.3.2010

YLEISTÄ

Maahanmuuttopolitiikka on politiikkaa, jolla säädellään ihmisten liikkumista valtioiden rajojen yli, ja maahanmuuttajapolitiikka on politiikkaa, jolla säädellään sitä, miten muualta Suomeen muuttaneita täällä kohdellaan: mitä palveluita ja koulutusta tarjotaan sekä miten kotiutuminen Suomeen voi tapahtua. Maahanmuuttopolitiikkaa harjoittavat ensisijaisesti vastaanottavat valtiot. Euroopan unionissa yksittäinen kansallisvaltio ei voi täysin itsenäisesti määritellä omaa maahanmuuttopolitiikkaansa, koska EU muodostaa jäsenmaidensa maahanmuuttopolitiikalle viitekehyksen ja asettaa sille ehtoja. Lisäksi kansainväliset sopimukset, esimerkiksi maahanmuutolle alun perin puitteet luonut Geneven sopimus, rajoittavat valtioiden vapautta säätää maahanmuuttoa koskevia lakeja. Tämä toimenpideohjelma keskittyy maahanmuuttajapolitiikkaan ja esittää toimenpide-ehdotuksia, joiden avulla jo maahan muuttaneiden ulkomaalaisten asemaa ja elinoloja voidaan parantaa Suomessa. Maahanmuuttopolitiikkaa tullaan käsittelemään erikseen omana asiakokonaisuutena.

Maahanmuuttaja on ihminen, joka syystä tai toisesta siirtyy toiseen maahan elämään. Maahanmuuttaja voi muuttaa työn perässä, perheen mukana, paremman tulevaisuuden toivossa tai olosuhteiden pakosta. Useimmiten muuttamisen syyt linkittyvät myös toisiinsa tai ovat vaikeasti määriteltäviä. Sekä maahanmuuttajien että maahanmuuton määritteleminen ja luokitteleminen laissa, sopimuksissa ja julkisessa keskustelussa on poliittista toimintaa, joka heijastaa enemmän vastaanottavan maan poliittista ilmapiiriä kuin maahanmuuttajan todellista tilannetta. Harjoitettava maahanmuuttopolitiikka kertoo siitä, keiden liikkuminen valtioiden rajojen yli nähdään toivottavana ja keiden ongelmana.

Ihmisten liikkuminen maasta toiseen ja takaisin on nykypäivää. Maahanmuuttajiin liittyvä yhteiskunnallinen keskustelu ja siitä syntyvä ilmapiiri on nähtävä osana maahanmuuttajapolitiikkaa. Keskustelu muokkaa yhteiskunnallista ilmapiiriä joko syrjivään tai vastaanottavaan suuntaan. Jos maahanmuuttajaa kohdellaan ikuisesti maahanmuuttajana, hänestä ei ikinä tule yhteiskunnan täysivaltaista jäsentä. Esimerkiksi suomalaisessa yhteiskunnassa myös Suomessa syntyneitä maahanmuuttajien lapsia ja lapsenlapsia puhutellaan edelleen maahanmuuttajiksi, eli rakentavaa keskustelua todella tarvitaan.

Solidaarisuus, vapaus ja yhdenvertaisuus ovat vasemmiston lähtökohtia myös puhuttaessa maahanmuuttajista ja muuttoliikkeistä. Ihminen on aina muutakin kuin se paikka ja kulttuuri, josta hän on kotoisin. Ihmisoikeuksien on toteuduttava jokaisen ihmisen kohdalla, ja tähän Suomi on sitoutunut kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa ja omassa perustuslaissaan. Maahanmuuttajista puhuttaessa on keskityttävä samoihin asioihin kuin muidenkin Suomessa asuvien kohdalla. Epävarma toimeentulo sekä asumisen ja liikkumisen kalleus koskettavat kaikkia Suomessa asuvia etnisestä taustasta ja oleskelulupa-asemasta riippumatta. Kotoutumisen lähtökohtana on pidettävä maahanmuuttajien ja kantaväestön yhtäläisiä oikeuksia ja velvollisuuksia. Suomen lainsäädäntö ja yhteiset pelisäännöt koskevat meitä kaikkia. Näin ollen kyseessä ei ole maahanmuuttajien sulautuminen johonkin kuviteltuun valtaväestöön, vaan lähtökohtana on oltava kaikille yhdenvertaiset velvollisuudet ja mahdollisuudet toimia sekä osallistua omana itsenään yhteiskunnassa.

Asenteet ulkomaalaisia kohtaan on saatava suopeammaksi. Puolueilla ja medialla on tässä erityisen suuri rooli. Valtaväestön totuttaminen eli syrjinnän ja rasismin vastaisessa työssä onnistuminen vaatii avointa julkista keskustelua; näin saadaan poistetuksi ennakkoluuloja, jotka vaikeuttavat maahanmuuttajien kohtaamista. Myös pakolaisstatuksella maahan tulemista on syytä käsitellä osana tätä kokonaisuutta. Pakolaisuus ei ole yksiselitteinen käsite. Ihminen ei ole pakolainen omasta halustaan, eikä kukaan lähde kodistaan vapaaehtoisesti. Onkin tarve kehittää entisestään ihmisten yksilöllistä kohtaamista, sitä että nähtäisiin itse ihminen eikä pelkästään hänen taustaansa. Ihmisten otsassa ei lue pakolainen tai maahanmuuttaja, eivätkä ihmiset vastaa aina mielikuviamme tai ennakkokäsityksiämme. Yleensä ennakko-oletukset syntyvät tiedon puutteesta.

Maahanmuuttopolitiikasta tarvitaan nykyistä laajempaa yhteiskunnallista keskustelua. Ihmisten liikkuvuus on tullut jäädäkseen, eivätkä siihen liittyvät kysymykset ja asenteet ratkea ainoastaan virkamiestyönä. Keskusteluun tulee entistä voimakkaammin sitouttaa poliitikkoja, mediaa, virkamiehiä sekä kansalaisjärjestöjä. On varmistettava, että hallituksen maahanmuuttopoliittisen ohjelman toimeenpanoon otetaan entistä voimakkaammin mukaan maahanmuuttajien omia järjestöjä ja että valmistelutyön avoimuutta lisätään. On myös kyettävä vastaamaan kysymykseen, ohjaavatko rasistinen kirjoittelu ja toiminta poliittisten puolueiden toimintaa vai tekevätkö puolueet itse oman ulkomaalaispolitiikkansa?

Suomessa jokainen kunta on velvoitettu laatimaan oman kotouttamisohjelmansa. Kotouttamispolitiikan ongelmia ovat kuntien resurssipula, eriarvoinen kohtelu ja suunnitelmien yksilökohtainen joustamattomuus, mikä johtaa maahanmuuttajien eriarvoiseen kohteluun. Erityisen huomion kohteeksi tulee ottaa kotiäidit, jotka eivät välttämättä ehdi kotouttamissuunnitelman piiriin siihen oikeuttavien kolmen ensimmäisen vuoden aikana. On myös pohdittava kotouttamisajan kestoa ja sen riittävyyttä. Siirtyvätkö vastuut oikeille tahoille esimerkiksi rahoituksen suhteen? Valtio ei ole turvannut kunnille pakolaisten vastaanottamiseen tarvittavia riittäviä resursseja. Tämä on johtanut siihen, että kunnat eivät halua vastaanottaa pakolaisia. Valtion on taattava kunnille resurssit toteuttaa kotouttamissuunnitelmat riittävän kattavasti lain määräämällä tavalla. Kuntien tavat hoitaa kotouttamista on saatettava valtakunnan tasolla entistä yhdenmukaisemmiksi ja maahanmuuttajien tulee päästä kotouttamisohjelman piiriin mahdollisimman pian maahan muuton jälkeen.

Maahanmuuttajajärjestöjen roolia kotouttamisessa tulee lisätä. Maahanmuuttajajärjestön tulee voida hakea ns. "kotouttajastatusta", jolloin järjestö voi osaltaan vastata maahanmuuttajien kotoutumisesta soveltuvin osin yhteistyössä kuntien ja valtion kanssa. Tarkoitus ei ole siirtää vastuuta kunnilta ja valtiolta kolmannelle sektorille, vaan luoda järjestelmä, jossa toimijat aktiivisesti tukevat toinen toistaan omalla osaamisellaan ja asiantuntemuksellaan.

Toimenpide-ehdotuksia:

  • Kotouttamissuunnitelma on tehtävä lakisääteiseksi oikeudeksi kaikille maahanmuuttajille
  • Kotouttamistoimenpiteistä on tehtävä viranomaisia velvoittavia
  • Kaikki maahanmuuttajapolitiikkaan liittyvät päätökset on arvioitava sukupuolivaikutusten kannalta ja toimenpiteiden toimivuutta on seurattava sukupuolinäkökulmasta
  • Perheen ja vanhemmuuden tukemista nuorten ja lasten kotoutumiseksi on erityisesti tehostettava
  • Maahanmuuttajajärjestöjen roolia kotouttamisessa tulee vahvistaa järjestöille myönnettävän "kotouttaja-statuksen" avulla. Valtion vastuulla on varmistaa, että järjestöillä on riittävät resurssit tarjota heidän tehtäväkseen annettuja kotouttamisen palveluita. Järjestöt on otettava entistä laajempaan yhteistyöhön kuntien kanssa, jolloin ne voivat tarjota oman erityisosaamisensa kuntien tueksi kotouttamisen järjestämisessä.

KIELI

Kotoutumisen kannalta kielikoulutus on yksi olennaisimpia osia. Ongelmat kielen opetuksessa eivät yleensä ole lainsäädännössä tai ohjelmissa, vaan niiden käytännön toteutuksessa. Tämä tulee ilmi esimerkiksi siinä, että koulutustarjonta on hajanaista, pääsy koulutukseen vaikeata ja opetus on täysipäiväistä, jolloin muut toimet vaikeutuvat. On pohdittava keinoja, joilla jo työelämässä olevat saadaan kielenopetuksen piiriin. Työnantajan roolia kielenopetuksen järjestämisessä on tuettava. Kielikoulutus täytyy järjestää maahanmuuttajien tarpeista käsin. Kotoutumisen pitää toimia sekä suomeksi että ruotsiksi. Kaksikielisissä kunnissa tämä ei aina toteudu. Kielen valinnan pitää olla tarkoituksenmukaista, jolloin lähtökohtana ovat maahanmuuttajien omat tarpeet ja toiveet. Suomen tai ruotsin kielen oppimisen tueksi ja maahanmuuttajien oman identiteetin rakentamiseksi on turvattava myös oikeus omaan kieleen.

Erityisesti maahanmuuttajanaisten asema on huomioitava kielikoulutusta kehitettäessä. Maahanmuuttajanaisten maahantulotapa on usein perheiden yhdistäminen; tällöin heille eivät kuulu kielenopetuspalvelut. Maahanmuuttajanaisten riski syrjäytyä yhteiskunnasta on suuri, jos he jäävät kotiin eivätkä pääse kielikoulutukseen tai muun kotouttamistoiminnan piiriin. Esimerkiksi kansalaisuuskokeissa voi käydä niin, että kaikki muut perheenjäsenet saavat Suomen kansalaisuuden, mutta äiti jää ilman jäätyään vaille kielikoulutusta.

Toimenpide-ehdotuksia:

  • Kotouttamislakia uudistettaessa kielikoulutus on laajennettava koskemaan kaikkia maahanmuuttajia ja heidän perheenjäseniään
  • Kielenopiskelussa on turvattava mahdollisuus eritasoiseen koulutukseen ja huomioitava kielen eri osaamisalueet (kuullun ymmärtäminen, luetun ymmärtäminen, puhuminen ja kirjoittaminen)
  • Valtion rahaa on lisättävä mm. kielitason testaus- ja kurssimenetelmien kehittämiseen ja opettajakoulutukseen
  • Internetin mahdollisuuksia on hyödynnettävä kielen itsenäisessä opiskelussa
  • On kehitettävä erityinen kieliseteli omatoimiseen opiskeluun liikuntasetelien tapaan
  • Korkeatasoinen, akateeminen kielikoulutus on mahdollistettava suomen ja ruotsin kielessä
  • Yhteiskunnallista osaamista ja osallistumista on vahvistettava kielikoulutuksessa
  • Kielenopetuksen kilpailuttamisessa erityinen huomio on oltava opetuksen laadussa
  • Kotouttamiskoulutukselle ja kielenopetukselle on määriteltävät laatukriteerit
  • On turvattava maahanmuuttajan oikeus omaan kieleen ja kieli on tunnustettava identiteetin rakentajana

KOULUTUS

Koulutus on nähty tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta lisäävänä toimena ja sijoituksena tulevaisuuteen. Näin tulee ajatella myös maahanmuuttajien kohdalla, sillä kaikki koulutus parantaa ihmisen yleistä kykyä selviytyä elämässä ja sen kaikissa muutoksissa. Koulutus on myös avain työmarkkinoille. Parhaiten työllistymisen turvaa peruskoulutuksen jälkeen saatu ammatillinen koulutus tai koulutus ammattikorkeakoulussa tai korkeakoulussa. Maahanmuuttajat kohtaavat koulutuksen saamisessa ja muualla suoritetun koulutuksen hyväksymisessä erityisiä haasteita. Pakolaisista ja turvapaikanhakijoista sekä heidän perheenjäsenistään on moni kokonaan vailla koulutusta ja oman kielen luku- ja kirjoitustaitoa. Monelle maahanmuuttaja-aikuiselle tai nuorena maahan muuttaneelle oppisopimuskoulutus on osoittautunut hyväksi väyläksi työelämään siirtymiselle. Maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten opiskeluun ja koulutukseen voi niin ikään liittyä erityistä tuen tarvetta. Koulutus on maahanmuuttajanuorten kohdalla erityisen tärkeää, jotta nuoret sijoittuvat kiinnostuksensa ja taitojensa mukaisille aloille – näin vähennetään myös työelämän etnistä eriytymistä.

Koulutuksellisen tasa-arvon ja lasten yleisten oppimista koskevien taitojen ja kykyjen kannalta on toivottavaa, että kaikki lapset osallistuisivat esiopetukseen. Useissa selvityksissä on todettu maahanmuuttajataustaisten lasten hyötyvän päivähoidosta suomen tai ruotsin kielen oppimisen kannalta jo kolmannesta ikävuodesta lähtien. Päivähoidossa tulee turvata suomen tai ruotsin opetus toisena kielenä, sekä tarjota lapsille omalla kotikielellä kerhotoimintaa. Maahanmuuttajalasten subjektiivisen päivähoito-oikeuden todellista toteutumista on syytä seurata. Monikielisten luokkien opettaminen vaatii kouluilta erityishuomiota. On luotava oppimisyhteisöjä, joihin kaikki oppilaat ja opettajat tuntevat kuuluvansa. Koulujen tulee uudistua niin, että ne tarjoavat oppijoilleen tasavertaiset mahdollisuudet oppimiseen huolimatta etnisestä, sosioekonomisesta tai kielellisestä taustasta.

Korkeakouluopintojen maksullisuus ulkomaalaisille opiskelijoille tulee nähdä laajempana asiana kuin vain maksujen keräämisenä EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta. Kun tie lukukausimaksuille avataan ulkomaisten opiskelijoiden kohdalla, niin on helppo edetä lukukausimaksuihin kaikkien korkeakouluopiskelijoiden osalta. Suomessa on selvästi havaittavissa tämä suuntaus. Yliopistolain uudistuksen yhteydessä lukukausimaksukokeilu käynnistyi, ja nyt lukukausimaksuja tarjoillaan kaikissa opetusministeriön selvityksissä jollain tapaa laajennettaviksi. Näin ulkomaalaisia opiskelijoita käytetään puskureina ja pyritään ulottamaan samat heikennykset kaikille opiskelijoille.

Toimenpide-ehdotuksia:

  • Kaikkien lasten tulee osallistua esiopetukseen
  • Maahanmuuttajavaltaisten päiväkotien ja koulujen resursseja on vahvistettava, jotta ryhmäkokoja voidaan pienentää sekä palkata lisää avustajia
  • Opetussuunnitelmassa on huomioitava valtaväestön näkökulman lisäksi myös eri vähemmistöt
  • Peruskoulu on kaikkien perusoikeus: peruskoulutusta vaille jääneille aikuisille on tarjottava perusopetus ja erityistä huomiota on kiinnitettävä teini-iässä maahan muuttaneisiin
  • Kouluterveydenhuollon ja oppilastuen henkilöstön koulutusta on vahvistettava
  • Oppisopimuskoulutusta on lisättävä
  • Ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoja on lisättävä
  • Korkeakouluopetus on pidettävä maksuttomana
  • Eri maissa suoritettujen tutkintojen vastaavuuden hyväksymistä on nopeutettava
  • Vanhempia on ohjattava tukemaan nuorta koulunkäynnissä ja perheille on tiedotettava eri koulutusvaihtoehdoista, yhteishakumenettelystä ja koulutuksen merkityksestä
  • Opetusmateriaaleissa tulee esiintyä muitakin kuin valtaväestöön kuuluvia henkilöitä
  • Osaamista osoittavia testejä on kehitettävä myös maahanmuuttajille sopiviksi

TYÖELÄMÄ

Maahanmuuttajia ei pidä lokeroida työvoimareserviksi. Maahanmuuttajilla on sama ihmisarvo, oikeudet ja velvollisuudet kuin kaikilla Suomessa elävillä ja asuvilla. Maahanmuuttajien työllistyminen laaja-alaisesti yhteiskunnan eri aloilla oman osaamisensa mukaan on tärkeää. Kuntien tulee toimia esimerkkeinä palkkaamalla aiempaa enemmän maahanmuuttajia erilaisiin työtehtäviin, mutta rekrytoinneissa kiintiöt eivät kuitenkaan saa syrjäyttää pätevyyttä. Joitain vähemmän koulutusta vaativia tehtäviä voi yleensä suorittaa puutteellisellakin kielitaidolla, ja on suositeltavaa, että työmarkkinoille pääsee myös vaatimattomammalla, työtehtäviin riittävällä kielitaidolla. Valtion pitää tukea työnantajia (esimerkiksi kielisetelien avulla) tarjoamaan työntekijöille kielikoulutusta, vaikka työntekijä pärjäisikin vähemmällä suomen tai ruotsin kielen taidolla työtehtävissään. Kehittyvä kielitaito tarjoaa työntekijälle mahdollisuudet työpaikan vaihtoon, urakehitykseen ja täydennyskoulutukseen hakeutumiseen. Jokaisen maahanmuuttajan koulutus-, ammattitaito- ja osaamistaso on selvitettävä ja on tunnistettava ne tekijät, jotka vaikeuttavat työllistymistä.

Työnantajien ja ammattiyhdistysliikkeen tulee huomioida maahanmuuttajat entistä paremmin työelämässä ja luottamushenkilöiden koulutuksessa. Luottamushenkilöiden ja koko ay-liikkeen tulee tavoittaa maahanmuuttajat pian työsuhteen alkamisen jälkeen, jotta heille voidaan varmistaa samat tieto- ja muut palvelut kuin muillekin työntekijöille.

Maahanmuuttajat työllistyvät usein pienimuotoiseen itsenäiseen yrittäjätoimintaan. Työ- ja elinkeinotoimistoissa tulee olla riittävät voimavarat myös yrittäjänä työllistyvien maahanmuuttajien neuvontaan ja ohjaukseen. Suomeen tulee luoda opastusjärjestelmä maahanmuuttajille, jotka saapuvat tänne töihin. Opastusjärjestelmän tarkoituksena on tehdä kaikki toimijat toimenpiteistä osallisiksi, joita maahanmuutto koskettaa, sekä luoda toimiva järjestelmä hoitamaan syntyviä yhteiskunnallisia haasteita. Ensimmäinen askel on maahantulopaketti työntekijän äidinkielellä, joka auttaa häntä ymmärtämään Suomen työmarkkinoita.

Viranomaisten koulutuksen laaja-alainen vahvistaminen on tärkeässä asemassa maahanmuuttajien kotoutumisessa. Maahanmuuttajalle poliisit, sosiaalityöntekijät ym. viranomaiset edustavat usein auktoriteettia ja korruptoituneisuutta, jota on omasta kotimaasta paettu. Ihmisten vastahakoisuus tarvittaviin toimenpiteisiin ja menettelytapoihin, voi johtua myös viranomaisista, ellei tilannetta tiedosteta tai tunneta. Myös viranomaisten asenteisiin ja toimintaan on kiinnitettävä huomiota.

Kunnissa maahanmuuttaja-asioiden neuvonta ja ohjaus on keskitettävä yhteen asiantuntevaan toimipisteeseen, jossa kyetään ottamaan huomioon asiakkaan erityistarpeet. Viranomaistoimintaa suunniteltaessa ja kehitettäessä on aina pohdittava asioita kantaväestön näkökulmien lisäksi myös maahanmuuttajien kannalta.

Toimenpide-ehdotuksia:

  • On taattava riittävät viranomaisresurssit maahanmuuttajien ohjaukseen ja neuvontaan sekä vahvistettava kuntien yhteistyötä kaikilla toimialoilla
  • Pääsyä työllistämistoimenpiteiden piiriin on nopeutettava
  • Aiemmin hankitun osaamisen tunnustamista ja hyödyntämistä muuntokoulutusten avulla on parannettava
  • Maahanmuuttajille annettavaa yritysneuvontaa ja sosiaalisten yritysten perustamismahdollisuuksia on lisättävä
  • On luotava mahdollisuuksia suorittaa työtehtäviin vaadittavia kortteja ja passeja (esim. hygieniapassi, työturvallisuuskortti) laatimalla opetusmateriaalia eri kielillä
  • Vasemmistoliiton 10 euron minimituntipalkkavaatimus koskee myös maahanmuuttajia

HARMAA TALOUS

Suomalaisten työmarkkinoiden harmaa talous aiheuttaa monia ongelmia. Harmaa talous tuottaa Suomen valtiolle ja kunnille vuosittain viiden miljardin euron menetyksen maksamattomina veroina ja sosiaaliturvamaksuina. Rehellisesti toimivat yritykset joutuvat epäreiluun asemaan, kun ne eivät pysty kilpailemaan laittomasti toimivien yritysten kanssa. Työntekijöille harmaa talous näyttäytyy ihmisoikeuksien polkemisena, mutta myös huonoina työehtoina, maksamattomina vakuutuksina ja eläkemaksuina. Etenkin niin sanotut lähetetyt työntekijät, jotka ulkomaalainen yritys lähettää työskentelemään Suomeen tietyksi määräajaksi, ovat erittäin heikossa asemassa. Harmaata taloutta voidaan torjua määräämällä kotimaisille ja ulkomaisille Suomessa toimiville yrityksille ja työntekijöille samat oikeudet ja velvoitteet.

EU:n alueelta Suomeen tulevien tuhansien vuokratyöntekijöiden työehdoissa ja kohtelussa rikotaan laajasti voimassaolevia työehtosopimuksia sekä työturvallisuutta ja työterveyshuoltoa koskevia säännöksiä. Kysymys on organisoidusta liiketoiminnasta, joka perustuu työehtojen polkemiselle ja ihmiskauppaa muistuttavalle hyväksikäytölle. Ulkomainen vuokratyövoima on myös verotuksen ulkopuolella ja suurelta osin harmaata taloutta. Työvoiman välittäjäyritysten taustalta on paljastunut yhteyksiä myös kansainväliseen talousrikollisuuteen. Työperäisen maahanmuuton edistämisessä on keskeistä, että huolehditaan EU-alueelta tulevan vuokratyövoiman työehtojen valvonnasta ja valvontatehtävien riittävästä resursoinnista sekä harmaan talouden tehokkaasta torjunnasta. Myös kolmansista maista tulevien työntekijöiden työehtojen etukäteisvalvonta on tehtävä aukottomaksi.

Harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjuntaan suunnattujen resurssien tarve kasvaa rajat ylittävän työvoiman liikkuvuuden ja työperäisen maahanmuuton lisääntyessä. Torjunta edellyttää määrärahalisäyksiä ja muita toimia. Lisäksi tarvitaan lainsäädännön muutoksia ja ulkomaista työvoimaa käyttävien yritysten valvonnan tiukentamista. Tilaajavastuulaki on osoittautunut puutteelliseksi, koska laki ei edellytä tilaajan tai teettäjän suoraa vastuuta alihankintaketjuun kuuluvan yrityksen laiminlyödessä työsuhteeseen liittyviä velvoitteitaan. Todellinen tilaajavastuu edellyttäisi myös taloudellista suoritusvastuuta alihankkijayrityksen laiminlyönneistä.

Ulkomaista vuokratyövoimaa käyttävät yritykset on velvoitettava ilmoittamaan tiedot henkilöstöstään sekä palkoista toimitettavista ennakonpidätyksistä, lähdeveroista ja sosiaaliturvamaksuista reaaliajassa verohallinnolle. Tilaaja, pääurakoitsija tai vuokratyövoiman käyttäjäyritys ja ulkomaisen työnantajan täällä oleva edustaja on asetettava vastuuseen verohallinnolle henkilöluettelon päivittämisestä ja tietojen todenperäisyydestä. Käännetyn arvonlisäverovelvollisuuden käyttöönotto ei ole Suomessa edennyt, vaikka verojen maksamatta jättämisestä koituu valtion verotulojen menetyksen (yksinomaan rakennusalalla n. 400 - 500 milj. euroa vuodessa) lisäksi rehellisesti toimiville yrityksille merkittävää kilpailuhaittaa. Käännetyllä arvonlisäverovelvollisuudella tarkoitetaan sitä, että aliurakoitsijan sijasta pääurakoitsija määrätään verovelvolliseksi alihankintapalvelujen myynnistä suoritettavasta verosta. Tämä on erityisen tärkeää siksi, että nykyään urakat muodostavat pitkiä ketjuja ja veron ja maksujen laiminlyöntiä esiintyy nimenomaan ketjujen loppupäässä. Käännettyyn arvonlisäverovelvollisuuteen on siirrytty useissa EU-maissa.

Toimenpide-ehdotuksia:

  • Tilaajan tai teettäjän velvoitteita ja todellista tilaajavastuuta (mm. työsuhdesaatavien suoritusvastuu laiminlyöntitilanteessa) on vahvistettava
  • Arvonlisäveron käännetty verovelvollisuus on otettava käyttöön
  • Ammattiyhdistysliikkeelle on säädettävä joukkokanneoikeus, jotta se voi paremmin suojella työntekijöitä mielivallalta
  • Luottamusmiesten ja henkilöstön edustajien valvonta-, tiedonsaanti-, neuvotteluoikeuksia ja työsuhdeturvaa on parannettava
  • Ulkomaista vuokratyövoimaa käyttäville yrityksille on säädettävä reaaliaikainen ilmoitusvelvollisuus henkilöstöstään verottajalle
  • Ulkomaisen työvoiman työehtojen tarkastusresursseja on lisättävä aluehallintovirastoissa
  • Työsuojeluviranomaisten ja verohallinnon yhteistyötä on lisättävä, tietojen vaihtoa ja molemminpuolista, havaittujen laiminlyöntien oma-aloitteista ilmoittamista on tehostettava.

ASUMINEN

Valtaosa maahanmuuttajista asuu vuokra-asunnoissa pääkaupunkiseudulla. Suurin ongelma maahanmuuttajien asumisesta puhuttaessa liittyy asuinalueiden eriytymiseen. Kehityksen suuntaa, joka johtaa yhä laajeneviin, erillisiin maahanmuuttajien asuinalueisiin, on muutettava kaavoituksen ja sosiaalipolitiikan keinoin ilman että oikeuteen valita asuinpaikka puututaan. Tutkimuksien mukaan kantaväestö muuttaa pois, jos talon tai korttelin asukkaista viidesosa on maahanmuuttajia. Vuokra-asunnonhaussa ei saa tapahtua syrjintää. On varmistettava, että maahanmuuttajien tarpeet sekä asuntopolitiikka kohtaavat esimerkiksi riittävän suurten vuokra-asuntojen tarjontana.

Toimenpide-ehdotuksia:

  • On kiinnitettävä erityistä huomiota kaavoituspolitiikkaan suunniteltaessa uusia asuinalueita
  • Vuokra-, asumisoikeus- ja osaomistusasuntojen tuotantoa on lisättävä
  • Asuntoa osoitettaessa on estettävä asuinalueiden eriytymiseen johtava kehitys
  • On tarjottava kunnallista asumisneuvontaa, tukea ja asumisohjaajia, jotta voidaan välttää ristiriitoja ja saadaan maahanmuuttajat mukaan asukastoimintaan
  • Maahanmuuttajille on lisättävä tiedotusta erilaisista asumisen muodoista

TERVEYS

Maahanmuuttajien terveydestä on tietoa koottuna hyvin vähän. Yleisesti tiedetään, että varsinkin pakolaistaustaisilla voi olla maahantuloa edeltävältä ajalta väkivaltakokemuksia, mikä voi heikentää heidän terveyttään uudessa kotimaassa. Enemmän vaiettu – mutta ehdottomasti toimenpiteitä vaativa – asia on se, että myös Suomessa koettu syrjintä ja väkivalta vaikuttavat maahanmuuttajien terveyteen, hyvinvointiin ja integroitumiseen suomalaiseen yhteiskuntaan. Lasten ja nuorten terveyteen, hyvinvointiin ja elinolosuhteisiin on alettu kiinnittää tutkimuksissa huomiota vasta viime aikoina.

Julkiset terveyspalvelut ovat avainasemassa maahanmuuttajien terveyspalveluja kehitettäessä. Tavoitteena on oltava, että maahanmuuttajat saavat myös terveyspalvelunsa niin sanotun normaaliusperiaatteen mukaisesti. Erityispalveluja antavien järjestöjen tuoma lisä on kuitenkin korvaamatonta ja järjestöjen tekemä työ on huomioitava valtion ja kuntien avustuksia myönnettäessä. Terveyspalveluissa on oltava tarvittavan joustavat aika- ja henkilöresurssit, niin että yksilölliset tarpeet voidaan ottaa huomioon. Perusterveydenhuollon henkilöstöä on koulutettava monikulttuurisuuteen liittyvissä kysymyksissä ja tulkkauspalveluita tulee kehittää ja hyödyntää tehokkaammin.

Yksittäisissä tutkimushankkeissa on todettu, että maahanmuuttajat kärsivät kantaväestöä enemmän masentuneisuudesta ja unettomuudesta. Tutkijat ovat todenneet eri maahanmuuttajaryhmien terveyttä selvittävien tutkimusten tuloksena, että perinteisten terveysongelmien lisäksi jatkossa on syytä kiinnittää huomiota huumeiden käyttöön, prostituoituna toimivien naisten terveyteen, lisääntymisterveyteen, perheväkivaltaan ja lasten ruumiilliseen kurittamiseen.

Seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvä tieto on maahanmuuttajilla usein puutteellista. Avioliiton kautta maahan saapuneiden seksuaaliterveys ja -oikeudet ovat asiantuntijoiden mukaan haavoittuvia. Lisäselvityksiä vaativia erityiskysymyksiä ovat mm. sukupuolitaudit, kondomin käyttöön suhtautuminen, suhtautuminen aborttiin ja ehkäisyyn, tyttöjen sukuelinten silpominen (ns. ympärileikkaus) ja poikien ympärileikkaukset sekä koettu seksuaalinen väkivalta. Tyttöjen sukuelinten silpominen (ns. ympärileikkaus) on Suomessa täysin tuomittava ja rikoslain alainen teko eikä myöskään poikien ympärileikkausta tule hyväksyä kuin lääketieteellisin perustein. Ympärileikkausasiassa on valistustyötä tuettava, sillä maahanmuuttajayhteisöjen sisäinen tiedonjako on tärkeässä asemassa vaikutettaessa ympärileikkauksiin liittyviin asenteisiin. Yhteisön avainhenkilöitä kouluttamalla saavutetaan maahanmuuttajia parhaiten ja voidaan vaikuttaa asenteisiin myös yhteisön sisällä.

Myös maahanmuuttajavanhukset on huomioitava terveydenhoidossa ja erityisesti vanhustenhuollossa. Lähivuosina yhä enemmän omakielistä laitoshoitoa ja kotipalveluja tarvitsevien vanhusten määrä kasvaa. Toisaalta ikää kunnioitetaan vielä monissa maahanmuuttajakulttuureissa enemmän kuin kantasuomalaisessa, ja halua vanhuksista huolehtimiseen perheen piirissä olisi varmasti enemmän kuin mihin erilaiset yhteiskunnalliset rakenteet, asumismuodostamme lähtien, antavat realistiset mahdollisuudet.

Toimenpide-ehdotukset:

  • Nuorille on suunnattava matalan kynnyksen seksuaalineuvontapisteitä, jotka huomioivat erityisesti maahanmuuttajataustaiset lapset ja nuoret, sekä tytöt että pojat
  • Raskauden ehkäisypalvelujen saatavuus maahanmuuttajille on taattava ja on kiinnitettävä erityistä huomiota maahanmuuttaja-asiakkaiden tietotasoon
  • Terveyspalveluissa on mahdollistettava tulkin käyttö
  • Naisten sukuelinten silpomisen (ns. ympärileikkausten) tuomittavuus on tehtävä kaikille selväksi
  • Riittävä seksuaalikasvatus on turvattava kouluissa
  • Joukkotarkastusten kutsuntakirjeet on käännettävä eri kielille
  • Terveydenhuollon henkilöstön on suoritettava monikulttuurisuuden opintoja
  • Terveydenhuollon henkilöstön osaamista tunnistaa kidutuksen ja ihmisarvoa loukkaavan kohtelun uhreiksi joutuneet on parannettava nopean hoidon turvaamiseksi
  • Liikunnan merkitystä on vahvistettava myös maahanmuuttajien ennaltaehkäisevän terveydenhuollon ja kotoutumisen osana
  • Ulkomaalaisten opiskelijoiden on päästävä sosiaaliturvan ja terveydenhuollon piiriin

NAISET JA LAPSET

Maahanmuuttajanaiset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa silloin, jos he ovat saapuneet maahan perheen yhdistämisen tai avioliiton kautta ja heidän oikeutensa asua maassa riippuu heidän puolisostaan. Avioerotapauksissa tai puolison kuollessa tulee turvata oleskeluoikeuden jatkuvuus. Ihmisiä pitää kohdella yksilöinä. Riippuvaisuus puolison statuksesta voi olla kynnys avun hakemiselle esimerkiksi väkivaltatilanteissa. Neuvontapalveluita tulee lisätä, esimerkiksi erotilanteissa tulee saada tarvittaessa oikeusapua.

Maahanmuuttajien työttömyys on Suomessa selvästi kantaväestöä korkeampaa. Maahanmuuttajanaiset ovat miehiä syrjäytyneempiä ja jäävät miehiä helpommin työmarkkinoiden ulkopuolelle. Suomessa maahanmuuttajien tulot ovat kaksi kolmasosaa pienempiä valtaväestöön verrattuna. Maahanmuuttajanaisten tulot ovat vielä alhaisemmat: heidän euronsa on noin 15–20 senttiä.

Maahanmuuttajamiehille ja -naisille tulisi kotoutumisen edistämiseksi tarjota enemmän kieliopetusta sekä tietoa vastaanottavan yhteiskunnan kulttuurista ja tasa-arvosta. Suomessa on toistaiseksi ollut niukasti myös maahanmuuttajamiehille suunnattua ja heidän kotoutumistaan tukevaa toimintaa, eikä heidän tarpeistaan ole riittävästi tutkimustietoa. Maahanmuuttajanaisten kotoutuminen on todettu erityisen vaikeaksi niissä maahanmuuttajaryhmissä, joissa lähtömaan sukupuolijärjestelmä on hyvin erilainen vastaanottavan maan tasa-arvotilanteeseen nähden. Naisten ja tyttöjen elämänpiiri jää helposti sidotuksi kotiin, jolloin yhteiskunnasta syrjäytymisen riski on suuri. Maahanmuuttajanaisten osallistumista sosiaaliseen, kulttuuriseen ja yhteiskunnalliseen elämään tulisikin edistää.

Rasistista väkivaltaa ja sen uhkaa kohdistuu sekä maahanmuuttajamiehiin että -naisiin. Poliisiselvitysten mukaan maahanmuuttajanaiset kokevat Suomessa valtaväestöä kolme kertaa useammin pari- ja lähisuhdeväkivaltaa. Maahanmuuttajanaisiin kohdistuva väkivalta voi ilmetä myös kulttuurisesti haitallisina perinteinä kuten lapsi- ja pakkoavioliittoina, tyttöjen sukuelinten silpomisena ja kunniaan liittyvänä väkivaltana. Maahanmuuttajanaisten usein heikko palvelujärjestelmän ja omien oikeuksien tuntemus viivästyttää aktiivista avun hakemista. Maahanmuuttajanaisten ja -lasten erityistarpeisiin vastaavat palvelut tulee asianmukaisesti resursoida ja niiden saatavuutta tulee parantaa.

Toimenpide-ehdotukset:

  • Neuvoloiden perhetyön osaamista on vahvistettava ja tarvittavat resurssit turvattava
  • On taattava kuntien voimavarat huomioiden myös maahanmuutosta syntyvät epäsuorat kustannukset (esim. perheistä aiheutuva palvelutarve tai opiskelijaterveydenhuolto)
  • Päivähoidon subjektiivisen oikeuden toteutumista tulee seurata kunnissa
  • Maahanmuuttajanaisten kielikoulutusta, yhteiskunta- ja tasa-arvotietoisuutta on vahvistettava: tämä on parasta syrjäytymistä ehkäisevää työtä
  • Suomalaista lainsäädäntöä on tuotava laajemmin esille perheille annetuissa palveluissa – Suomessa ei hyväksytä sovinismia tai naisvihaa, vaan miehet ja naiset ovat tasavertaisia kansalaisia
  • Maahanmuuttajataustaisen väkivallan uhrin on saatava tukea omalla äidinkielellään
  • Huivin käyttö koulussa ja työelämässä tulee sallia, mikäli huivi ei vaaranna henkilön terveyttä tai turvallisuutta

IHMISKAUPPA

Arvioiden mukaan Suomi on vuosittain satojen ihmiskaupan uhrien kauttakulku- ja kohdemaa. Venäjältä ja Baltian maista Suomeen kuljetettavia ihmiskauppiaiden uhreja viedään edelleen lähinnä Ruotsiin ja Norjaan mutta myös muualle Länsi-Eurooppaan. Suomen ihmiskaupasta valtaosa on prostituutiota, mutta myös työvoiman hyväksikäyttöä on Suomessa havaittu esimerkiksi rakennustyömailla ja etnisissä ravintoloissa. Usein harmaan talouden palveluksessa käytettyä työvoimaa on tuotu laittomasti maahan entisen Neuvostoliiton maista, Lähi- ja Kaukoidästä sekä Kaakkois-Euroopasta.

Suomessa seksibisneksessä on poliisin arvion mukaan vuosittain 10 000 naista. Tutkimusten perusteella suuri osa naisista on Suomeen tullessaan ollut tietoisia, mitä työtä he ovat tulleet tekemään. He kuitenkin elävät rikollisten vallan alla ja heidän täytyy työskennellä rikollisjärjestön hyväksi tietty aika. Prostituutio ja paritus ovat lähinnä virolaisen ja venäläisen järjestäytyneen rikollisuuden hallinnassa. Venäjältä tulevan prostituution taustalla on Neuvostoliiton romahtamisen mukanaan tuoma naisten työttömyys.

Suomessakaan ei voida jättää lapsikauppaa huomiotta. Riskiryhmänä ovat erityisesti yksin maahan saapuvat alaikäiset turvapaikanhakijat. On mahdollista, että myös Suomeen myydään lapsia seksuaalista hyväksikäyttöä varten. Viranomaisten tietojen perusteella on varmaa, että Suomi on lapsikaupan kauttakulkumaa.

Suomen lainsäädäntö tuomitsee ihmiskaupan. Suomen rikoslain mukaan alaikäisten seksuaalinen hyväksikäyttö on rikos myös ulkomailla tehtynä. Myös seksipalveluiden ostaminen julkisella paikalla on laitonta. Ihmiskauppaan liittyviä lisäasetuksia rikoslakiin saatiin elokuussa 2004. Lainsäädäntömme sisältää ihmiskaupan, törkeän ihmiskaupan ja törkeän elinkaupan, ja tuomio törkeästä ihmiskaupasta voi olla jopa 10 vuotta vankeutta.

Suomi on mukana kansainvälisessä ihmiskaupan vastaisessa toiminnassa. YK:n kansainvälistä rikollisuutta koskeva yleissopimus ja sen ihmiskauppaa koskeva lisäpöytäkirja allekirjoitettiin vuonna 2000. Samana vuonna Suomi allekirjoitti YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen valinnaisen pöytäkirjan lapsikaupasta, -prostituutiosta ja -pornografiasta. Vuonna 2004 tulivat voimaan lainsäädäntömuutokset, joiden avulla Suomen lainsäädäntö saatettiin kansainvälisiä velvoitteita vastaavaksi.

Toimenpide-ehdotuksia:

  • Ihmiskaupan uhrien tunnistamisjärjestelmää ja siihen liittyvää koulutusta tulee kehittää
  • Siviilikriisinhallinnan kehittämisessä ihmiskauppa on huomioitava merkittävänä riskinä kriisialueilla, ja on turvattava kriisinhallintaan sekä rauhan turvaamiseen osallistuvan henkilöstön riittävä koulutus koskien ihmiskauppaa ja sen tunnistamista sekä uhrien auttamista
  • Ihmiskaupan ennaltaehkäisyssä etusijalla tulee pitää työlainsäädännön noudattamista kaikilla työpaikoilla sekä taistelua laitonta työvoimaa vastaan
  • Suomen on ajettava uutta EU-lainsäädäntöä ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta ja siirtotyöläisten hyväksikäytöstä työvoimatarkoituksessa
  • Ihmiskaupan tutkintaa ja syytteeseenpanoa on tehostettava
  • Poliisitoimen, syyttäjävirastojen ja kansalaisjärjestöjen sekä muiden palveluntarjoajien yhteistyötä on tiivistettävä

SANASTOA

Geneven sopimus
Pakolaisuuden edellytykset määritellään Geneven pakolaissopimuksessa, joka laadittiin 1951. Vuonna 1961 YK:n yleiskokous hyväksyi sopimukseen lisäpöytäkirjan, jossa täsmennetään pakolaisten asemaa. YK:n jäsenvaltioista 145 on allekirjoittanut pakolaissopimuksen. Pakolaissopimuksen keskeinen säännös on palautuskielto. Sen mukaan sopimusvaltio ei saa palauttaa pakolaista alueille, joissa hänen henkeään tai vapauttaan uhataan rodun, uskonnon, kansalaisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen vuoksi. YK:n määritelmän mukaan esimerkiksi sotaa tai luonnonkatastrofia pakenevat eivät ole pakolaisia, eikä sukupuoleen perustuvaa vainoa tunnusteta sopimuksessa, mutta useissa maissa määritelmää on laajennettu ja pakolaisstatus myönnetään muillekin kuin henkilökohtaisen vainon kohteiksi joutuneille. Pakolaisstatuksen myöntää UNHCR esimerkiksi pakolaisleireillä tai viime kädessä kansalliset viranomaiset turvapaikkahakemuksen ja haastattelun perusteella.
Harmaa talous
Muuten laillinen liike- tai yritystoimintaa, josta ei kuitenkaan suoriteta veroja ja/tai muita lakisääteisiä maksuja, esimerkiksi sosiaaliturva- ja eläkemaksuja. Euroopan Unioni laskee harmaaseen talouteen kuuluvaksi myös laittoman siirtolaisuuden ja laittoman kaupan. Paperittoman työvoiman on usein pakko tehdä töitä alle minimipalkan ja ilman sosiaali- tai työttömyysturvaa.
Ihmiskauppa
Ihminen, joka siirretään hyväksikäyttötarkoituksessa erehdyttämällä tai pakon avulla orjuuden kaltaisiin oloihin.
Kansalainen
Valtiossa syntyperänsä tai hankkimansa aseman perusteella kansalaisoikeuksistaan nauttiva ja kansalaisvelvollisuuksistaan huolehtiva ja vastaava henkilö.
Kiintiöpakolainen
Otetaan Suomeen YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n pakolaisleiriltä, Suomen kiintiö on tällä hetkellä 750 henkilöä vuodessa.
Maahanmuuttaja
Maahan ulkomailta muuttava henkilö, voidaan jaotella maahantulon syyn perusteella esimerkiksi pakolaisiin, siirtolaisiin ja paluumuuttajiin.
Pakolainen
Henkilö, joka pakenee kotoaan, koska pelkää joutuvansa vainotuksi rodun, uskonnon, kansalaisuuden, sosiaalisen aseman tai poliittisen mielipiteen johdosta. HUOM. Esimerkiksi sota, nälänhätä tai ympäristökatastrofit eivät ole YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n pakolaisstatukseen oikeuttavia syitä.
Siirtolainen
Pysyvästi tai tilapäisesti toiseen maahan asumaan muuttanut henkilö.
Suomalainen
Pysyvästi Suomessa asuva henkilö / Suomen kansalainen, syntyperältään suomalainen.
Turvapaikanhakija
Henkilö, joka on ilmoittanut hakevansa turvapaikkaa maasta, joka on sitoutunut ottamaan vastaan turvapaikanhakijoita.
Työvoiman vuokraus
Työvoiman vuokrauksella tarkoitetaan sopimukseen perustuvaa järjestelyä, jossa työvoimaa vuokraava yritys luovuttaa vastiketta vastaan työntekijöitään toisen yrityksen (työn teettäjän) käyttöön. Työvoimaa vuokralle antaneen yrityksen ja suomalaisen työn teettäjän välillä vallitsee kahden elinkeinonharjoittajan velvoiteoikeudellinen sopimussuhde. Edellä mainittu järjestely koskee myös luonnollisia henkilöitä sopimuksen osapuolena. Ulkomaisella yrityksellä on yleensä työnantajan velvollisuudet, vaikkakin suomalaiselle työn teettäjälle siirtyvät ne työnantajalle säädetyt velvollisuudet, jotka liittyvät välittömästi työn tekemiseen. Tällaisia ovat esimerkiksi työaikaan ja työturvallisuuteen liittyvät velvoitteet. Työ tehdään työn teettäjän johdon ja valvonnan alaisena yleensä tämän tiloissa sekä työvälineillä ja tarveaineilla. Työntekijät ovat kuitenkin työsuhteessa vuokralle antaneeseen yritykseen ja palkan maksaa ulkomainen työnantaja. Kun vuokratyöntekijän työnantajana on ulkomainen yritys, jolla ei ole Suomessa kiinteää toimipaikkaa ja joka ei ole perustanut tänne tytäryritystä tai muuta yhtiötä, se ei ole velvollinen perimään veroa Suomeen vuokratyöntekijän palkkatulosta. Tämän vuoksi vuokratyöntekijän on itse huolehdittava verojensa maksamisesta täällä ansaitsemastaan palkkatulosta.
UNHCR
Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutettu
Ulkomaalainen
Vieraan valtion kansalainen tai kansalaisuutta vailla oleva henkilö.