Maailma muuttuu, koska sitä muutetaan

Vihreän liiton periaateohjelma

Hyväksytty vuosikokouksessa Jyväskylässä 26.5.2002

Sisällys

Maailma muuttuu, koska sitä muutetaan

Kestävä kehitys todeksi
Tarvitaan ekologistarenneutosta
Uusiutuvaan energiaan
Viihtyisä asuminen
Luomua ja lähiruokaa
Tärkeintä on hyvä arki
Oikeus työhön ja toimeentuloon

Moniarvoisuus lähtökohtana
Kaikkien äänien täytyy kuulua
Edustuksellista demokratiaa kehitettävä
Tasa-arvo läpäisyperiaatteeksi
Todellisuus on monikulttuurinen

Ajattele maailmanlaajuisesti, toimi paikallisesti
Muuttoliikkeen syihin puututtava
EU vastuunkantajana maailmassa
Maailmaa ei saa myydä taloudelle
Kohti rauhaa

Maailma muuttuu, koska sitä muutetaan

Vihreän liiton tavoitteena on ekologisesti ja sosiaalisesti kestävä maailma. Ihmisen toiminta on sovitettava luonnon kestokykyyn. Yhteiskunnan pitää perustua tasa-arvoon, yhteisvastuuseen ja erilaisuuden hyväksymiseen. Vastuu toisista ihmisistä ja ympäristöstä ulottuu yli valtioiden rajojen: sosiaaliset ja ekologiset haasteet edellyttävät demokraattista päätöksentekoa paikallisella, kansallisella ja ylikansallisella tasolla.

Yhteiskunnassa tarvitaan ratkaiseva muutos suhteessa ympäristöön. Hyvinvoinnin säilyttäminen tulevaisuudessa on mahdollista vain, jos tuotanto ja kulutus muuttuvat ekotehokkaammiksi. Kestävän yhteiskunnan rakentaminen ei vaadi hyvinvoinnin vähentämistä, vaan ekologista rakennemuutosta, jossa ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys kulkevat käsi kädessä. Aineellisen kasvun sijasta on tavoiteltava laadullista kasvua, informaatio- ja palvelutalouden kukoistusta sekä kestäviä ekotehokkaita tuotteita. Uudelle taloudelle leimallista on inhimillisen pääoman, ei tavaroiden määrän kasvu. Ekologisen rakennemuutoksen keskeinen väline on verotuksen suuntaaminen aineellisen kulutuksen ja luonnon kuormittamisen verottamiseen.

Suvaitsevaisuus ja tasa-arvo ovat kestävän yhteiskunnan perusta. Jokaisella ihmisellä henkilökohtaisiin ominaisuuksiin ja taustaan katsomatta on oltava oikeus tulla kuulluksi ja osallistua päätöksentekoon omaa elämäänsä koskevissa asioissa. Avoimuus päätöksiä valmisteltaessa ja tehtäessä sekä vapaus mielipiteen ilmaisuun on demokratian ydin. Avoimuutta ja mielipiteen ilmaisua on kehitettävä tarjoamalla aktiivisesti sosiaalisia mahdollisuuksia osallistua. Tätä kehitystä voidaan tukea rakentamalla uutta yhteisöllisyyttä ja hyödyntämällä yhteydenpitoa helpottavia teknisiä välineitä, jotka on otettava päätöksenteon avuksi niin paikallisesti kuin kansainvälisestikin. Edustuksellista demokratiaa on vahvistettava lisäämällä vuoropuhelua valittujen päättäjien ja kansalaisten välillä. Näin saadaan keskusteluun uusia ideoita, näkökulmia ja mahdollisimman vankka oikeutus tehtäville päätöksille. Ekologia, oikeudenmukaisuus ja demokratia edellyttävät toisiaan, ja niitä tulee edistää rinnan.

Jokaiselle kansalaiselle on annettava mahdollisuus kohtuulliseen toimeentuloon ja hyvään arkeen asuinpaikasta riippumatta. Sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä peruskoulutuksen saatavuus ja korkea taso on taattava Suomen kaikissa osissa. Jos ansiotyö ei riitä toimeentuloon, sitä on täydennettävä perustulolla.

Teknologia on muuttanut etäisyyksien ja ajan merkitystä. Taloudellinen toiminta on globalisoitunut paljon demokraattista päätöksentekoa nopeammin. Toistaiseksi demokraattinen päätöksenteko ei ole pystynyt vastaamaan globalisaation aiheuttamiin ongelmiin. Ylikansallisen talouden ohjaamiseksi on rakennettava ylikansallinen päätöksenteko- ja oikeusjärjestelmä, jonka tehtävänä on yhteisten pelisääntöjen luominen maapallon kaikkien asukkaiden, yritysten ja valtioiden toiminnalle. Euroopan unionin tulee toimia tässä aloitteentekijänä.

Maailmanrauhan uhat ovat muuttumassa. Valtioiden välisten selkkausten sijaan keskeisiksi ovat nousseet muunlaiset konfliktit, kuten valtioiden sisäiset ristiriidat ja kiistat luonnonvaroista. Maailmanlaajuinen eriarvoisuuden vähentäminen, sosiaalisen hyvinvoinnin kehittäminen, talouden vakauttaminen ja eri kulttuurien välinen vuoropuhelu ovat edelleenkin tehokkaimpia keinoja edistää rauhaa.

Kestävä kehitys todeksi

Ekologisesti kestävän kehityksen keskeisiä periaatteita ovat varovaisuusperiaate, haittojen ehkäiseminen niiden syntylähteillä ja kustannusten periminen haitan aiheuttajalta. Yhteiskunnan sosiaalinen kestävyys edellyttää ratkaisuja korkeaan rakenteelliseen työttömyyteen, syrjäytymiseen ja sosiaalisten erojen kasvuun. Kestävässä yhteiskunnassa on luotava edellytyksiä elämänhallinnalle ja luontoa säästäville elämäntavoille. Taloudellisesti kestävä kehitys ei perustu jatkuvaan aineelliseen kasvuun ja varantojen hävittämiseen vaan toimimiseen luonnon kanssa tasapainossa. Kestävässä taloudessa tuotannon ja kulutuksen koko elinkaaren aikaiset yhteiskunnalle ja ympäristölle aiheutuvat vaikutukset ovat hallittavissa.

Tarvitaan ekologista rakennemuutosta

Jatkuvaan aineelliseen kasvuun perustuva yhteiskunta on luonnon kannalta tuhoisa. Yhteiskunnan ekologinen kestävyys edellyttää talouden ekologista rakennemuutosta, luonnon monimuotoisuuden turvaamista sekä kestävää yhdyskuntakehitystä. Näiden tavoittelussa keskeisiä keinoja ovat laadullinen kasvu, ekotehokkuus, varovaisuusperiaate, taloudellinen ohjaus sekä yritysten ja kuluttajien oma ympäristövastuu. Ekologisuus ei tarkoita sosiaalisten eikä kulttuuristen näkökulmien väheksymistä, vaan ne kulkevat käsi kädessä. Tavoitteena on maailma, jossa kaikki yhteiskunnat toimivat kestävästi. Vihreä kasvu on laadun, osaamisen ja hyvinvoinnin kasvua. Kansantalouden kasvua on tarkasteltava bruttokansantuotteen ohella "vihreällä BKT:lla", jossa otetaan huomioon myös ympäristöpääoma ja ympäristön kuormituksen hinta. Monesta kuluttajalle edulliselta vaikuttavasta tuotteesta maksetaan liian kova hinta ihmisten ja eläinten kärsimyksenä ja ympäristön tuhoutumisena.

Tulevaisuudessa tarvitaan ekotehokasta taloutta, joka säästää luonnonvaroja ja vahvistaa palveluja. Teknologisen kehityksen myötä tuotteiden ja palvelujen valmistukseen tarvitaan murto-osa nykyisin kuluvasta raaka-ainemäärästä. Uusi teknologia ei kuitenkaan yksin riitä; tarvitaan myös yhteiskunnallista ohjausta, vastuullista liiketoimintaa ja muutoksia kulutustottumuksissa. Ekotehokkuudesta hyötyvät kaikki. Ympäristön huomioon ottavien tuotteiden kasvavat markkinat johtavat uusiin keksintöihin, työllisyyden paranemiseen ja uudenlaisen liiketoiminnan mahdollisuuksiin.

Ympäristön pilaaminen on tehtävä kannattamattomaksi kehittäen edelleen ympäristöverojen, normiohjauksen ja merkittävien saastesakkojen käyttöä. On myös solmittava vapaaehtoisia sopimuksia, jotka motivoivat yrityksiä omatoimiseen ympäristönsuojeluun.

Jätteen tuottaminen pitää tehdä mahdollisimman kannattamattomaksi, kierrätys mahdollisimman edulliseksi ja käteväksi. Jätteiden vähentämiseen tarvitaan paitsi vero-ohjausta, normeja ja sopimuksia myös neuvontaa kuluttajille ja yrityksille siitä, miten materiaaleja korvataan ja niiden käyttöä vähennetään. Kaikki pakkaukset, joita ei voi kierrättää tai uusiokäyttää, on pantava verolle.

Suomella on vastuu oman alkuperäisluontomme säilymisestä. Yhdessä sekä luonnonsuojelijoiden että maanomistajien kanssa on etsittävä keinoja luonnonvarojen kestävämmäksi hyödyntämiseksi ja maaseudun elinvoimaisuuden säilyttämiseksi. Maanomistajien omaa vastuuta voidaan tukea muun muassa tekemällä heidän kanssaan sopimuksia luonnonhoitometsien ylläpitämisestä talousmetsissä sekä tukemalla taloudellisin kannustimin ekologisempia metsänhoitomenetelmiä. Etelä-Suomessa tarvitaan suojelualueiden lisäksi talousmetsien ennallistamista; sekä myös metsätalouden ympäristötukeen ja luonnonhoitoon tarvitaan lisävaroja.

Itämeren ja muun vesiluonnon suojelemiseksi ja hyvän ekologisen tasapainon saavuttamiseksi on kiristettävä haja-asutusalueiden jätevesihuollon vaatimuksia, parannettava öljyntorjuntavalmiutta, kohdennettava maatalouden tukia ympäristötukiin, parannettava tukien ympäristöohjaavuutta sekä lisättävä lähialueiden vesiensuojeluyhteistyötä ja vähennettävä liikenteen aiheuttamaa kuormitusta.

Vaikka myrkyllisimpien kemikaalien haittoja on vähennetty, on kemikalisoituminen edelleen vakava ongelma sekä ihmisille että ympäristölle. Huomattava osa käytössä olevien kemikaalien vaikutuksista tunnetaan edelleen heikosti. Haitallisiksi epäiltyjen kemikaalien käyttöä on rajoitettava varovaisuusperiaatetta noudattaen.

Kansainvälisellä tasolla - erityisesti Euroopan unionin toiminnassa - Suomen on oltava innovatiivinen ja aktiivinen toimija ympäristöpolitiikassa. On kehitettävä määrätietoisesti kansainvälistä sopimusjärjestelmää siihen suuntaan, että ympäristönsuojelun tavoitteet ovat kaikille samat. Vain näin voidaan estää tuotannon siirtäminen maihin, jotka houkuttelevat yrityksiä kehittymättömien ympäristö- ja työsuojelusäädöstensä vuoksi. Riittävän toimivaltaisen hallitustenvälisen ympäristöjärjestön perustaminen parantaisi ympäristönäkökulman painoarvoa kansainvälisessä sopimusjärjestelmässä. Kansainvälinen ympäristönsuojelu edistää myös turvallisuutta. Ympäristön tilan huononeminen aiheuttaa merkittävän osan maailman pakolaisuudesta.

Lisää aiheesta: [katso alkuperäisdokumenttia]
Vihreät & luonnonsuojelu
Vihreän liiton maaseutuohjelma
Tiivistelmä: Vihreät & maaseutu
Vihreät & Itämeri

Uusiutuvaan energiaan

Vihreä energiapolitiikka perustuu energiansäästöön ja uusiutuvien energialähteiden käytön suosimiseen. Uusia, luontoa säästäviä energiantuotantotapoja, energiapihiä teknologiaa sekä tuotannon yleistä ekotehokkuutta lisäävää tutkimusta ja teknologian kehittämistä on tuettava julkisin varoin. Ydinvoima on kaikkine riskeineen viime vuosisadan energiamuoto, ja siitä on asteittain luovuttava. Maakaasua voidaan välivaiheen ratkaisuna käyttää, jotta voidaan luopua saastuttavammista ja vaarallisemmista energiamuodoista.

Ilmastonmuutos on yksi aikamme suurimmista haasteista, johon Kioton sopimus ei antanut lopullista ratkaisua. Kasvihuonekaasujen päästöjä on vähennettävä 60 % vuoden 2002 tasosta vuoteen 2050 mennessä: tämäkään ei pysäytä ilmastonmuutosta, vain hidastaa sitä. Ilmastonmuutoksen torjumiseksi on määrätietoisesti suuntauduttava uudenlaiseen energiatalouteen, joka perustuu uusiutuvaan energiaan ja energiapihiin tekniikkaan. Myös liikenne- ja yhdyskuntasuunnittelu vaikuttaa ilmastonmuutokseen. Euroopan unionin on kehitettävä energia- ja hiilidioksidiveroja sekä yhteistyötä energia- ja ilmastoprojekteissa lähialueilla ja kehitysmaissa. Myös päästökaupan mahdollisuuksia vähentää kasvihuonepäästöjä pitää selvittää. Kioton jälkeisten päästötavoitteiden on 20-30 vuoden aikana johdettava tasa-arvoiseen päästötasoon eli siihen, että kaikilla maailman asukkailla on yhtä vähäinen oikeus tuottaa kasvihuonekaasuja.

Lisää aiheesta: [katso alkuperäisdokumenttia]
Vihreät & energia
Mistä energiaa Suomelle?

Viihtyisä asuminen

Sosiaalinen ja ekologinen kestävyys toteutuvat konkreettisesti paikallisessa asuinympäristössä. Laadukas asuminen sekä viihtyisä, esteetön, turvallinen ja terveellinen elinympäristö ovat hyvinvoinnin perusedellytyksiä. Eri asukasryhmien tarpeet tulee ottaa huomioon muun muassa osallistavan suunnittelun ja monipuolisen sosiaalisten vaikutusten arvioinnin avulla. Kaupunkien virkistys- ja viheralueet ovat tärkeitä kohtaamis- ja elpymispaikkoja. Uudisrakentamisessa on käytettävä terveellisiä ja kierrätettäviä materiaaleja ja muutenkin sovellettava ekologisia periaatteita kuten ekotehokkuutta. Lisäksi on järjestettävä talousjätteiden kompostointi. Uusista ja peruskorjattavista kiinteistöistä on tehtävä esteettömiä ja elinkaariasumista suosivia.

Ekologisesti suunnitellut taajamat suosivat tiivistä, mutta samalla viihtyisää yhdyskuntarakennetta, jossa joukko- ja kevytliikenne sekä kunnallistekniikka toimivat tehokkaasti. Eheyttävän yhdyskuntasuunnittelun keinoin luodaan elinympäristön laatua, paikallisia palveluja ja riittävän laajoja vihervyöhykkeitä.

Maankäytön ja liikennepolitiikan järkevällä yhteensovittamisella voidaan merkittävästi vähentää ihmisten ja tavaroiden liikkumistarpeita. Hinta ja helppous ratkaisevat ihmisten valintoja enemmän kuin poliittiset mielipiteet. Siksi esimerkiksi junan käyttämisen tulee olla helppoa ja halpaa, lentomatkailun kallista. Esteettömän joukkoliikenteen on oltava paikallisesti ja valtakunnallisesti kattavaa. Tiet, tietoliikenneyhteydet ja palvelut on pidettävä niin toimivina, että asuminen on mahdollista myös haja-asutusalueilla.

Paitsi luonto myös rakennettu ympäristö on osa yhteistä perintöämme. Historiaa ei voi rakentaa uudestaan. Rakennusten ja perinnemaisemien suojelu on myös kestävää alue-, kaupunki- ja elinkeinopolitiikkaa. Yhteiskunnan taloudellinen tuki kulttuuriperinnön säilyttämiseen on moninkertaistettava. Rakennussuojelussa on nähtävä yksittäisten kohteiden lisäksi myös aluekokonaisuuksien ja maisemien arvot.

Lisää aiheesta: [katso alkuperäisdokumenttia]
Vihreät & liikenne
Tasapainoinen vihreä Suomi - aluepoliittinen ohjelma

Luomua ja lähiruokaa

Ruoka ei ole mikä tahansa kulutushyödyke vaan elämän perusedellytys. Jokaisella on oikeus saada ruokaa ja tietää sen alkuperä. Ruoan jakelussa on suosittava lähikauppoja ja suoramyyntiä suurten ostoskeskusten sijaan. Myös kaupungeissa voidaan vähentää oman auton käyttöä "kauppakassina" edistämällä erilaisia tapoja toimittaa päivittäiset tuotteet suoraan kuluttajille.

Maatalouspolitiikassa on luotava kannusteet nykyistä eettisempään ja ekologisempaan tuotantoon. Luomutuotantoa on suosittava ja edistettävä johdonmukaisesti. Vähimmäistavoitteena on, että 20 % Suomen ruoankulutuksesta on luomua vuoteen 2010 mennessä. Lähiruokaa kannattaa suosia sen hyvän ekotaseen takia. Se on myös hyvää aluepolitiikkaa. Maataloustuet tulee säilyttää tasolla, joka mahdollistaa suomalaisen, perheviljelmäpohjaisen maatalouden harjoittamisen jatkossakin.

Kansainvälisesti ensisijaisena tavoitteena pitää olla riittävä ja turvallinen ruoka kaikille. Maatalouskaupassa on toimittava niin, että kehittyneemmät maat avaavat markkinansa köyhien maiden tuotteille samalla, kun sallivat niiden kehittää omaa pieniin yksiköihin perustuvaa tuotantoaan suojattuna. Teollisuusmaiden maatalouden tukiaisilla ei saa heikentää kehitysmaiden ruoantuotantoa tai sen asemaa markkinoilla. Suomen on kehitysmaapolitiikassaan toimittava epäoikeudenmukaisten maanomistusolojen korjaamiseksi.

Eläinsuojelun määräyksiä on kehitettävä eläinten hyvinvointia lisäävään suuntaan. Merkittäviä parannuksia on tehtävissä paitsi tukemalla luomutuotantoa myös kiristämällä tavanomaisen maatalouden eläinsuojelusääntöjä. Teuraseläinten kuljetuksen kestolle tulee asettaa aikarajat ja pyrkiä estämään elävien teuraseläinten kuljettaminen maasta toiseen koko EU-alueella. Eläimillä on oikeus lajityypilliseen käyttäytymiseen. Esimerkiksi nykymuotoinen turkistarhaus on eettisesti kestämätön tuotantotapa, ja siitä tulee luopua siirtymäajalla. Eettisesti kestävä eläintalous on Suomen maaseudulle tulevaisuuden menestystekijä. Eläinten hyvinvoinnilla on myös muita laajoja vaikutuksia. Laiduntamisen voimakas väheneminen Suomessa uhkaa hävittää maastamme satoja historialliseen perinnemaisemaamme olennaisesti liittyviä eliölajeja.

Oikeus puhtaaseen ruokaan ja juomaveteen kuuluu kaikille. Taloudellista etua ei saa asettaa ihmisten perustarpeiden ja luonnon edelle. Terveys- ja ympäristöriskejä ei tule ottaa, sekä biotekniikassa että muussa tuotannossa tulee noudattaa varovaisuusperiaatetta. Geeniteknologian tutkimus- ja tuotekehittely on saatava läpinäkyväksi ja kuluttajille avoimeksi. Eläinten ja kasvien geenimanipulointia alkutuotannossa on vältettävä. Geeniteknologian kansainvälisiä säännöstöjä tulee kehittää pikaisesti.

Lisää aiheesta: [katso alkuperäisdokumenttia]
Napaa lähellä - ruokapoliittinen linjapaperi
Vihreät & eläinsuojelu
Kohti eettistä eläinten pitoa

Tärkeintä on hyvä arki

Toimiva hyvinvointiyhteiskunta perustuu julkisen vallan, yksilöiden, perheiden ja erilaisten yhteisöjen vastuunjakoon. Hyvin toimivat sosiaaliset verkostot - esimerkiksi naapurusto, suku ja ystäväpiiri - tukevat yksilöiden ja perheiden toimintaa ja vähentävät sosiaalisia riskejä. Julkisen vallan tehtävänä on taata tulonjaon oikeudenmukaisuus ja tarpeelliset hyvinvointipalvelut.

Poliittisten päätösten sosiaaliset vaikutukset on arvioitava etukäteen. Peruspalveluissa on tärkeää tukea palvelun käyttäjän valinnanvapautta sekä lähi- ja käyttäjädemokratiaa. Hyvän elämän edellytykset on tarjottava kaikille kansalaisille heidän omista lähtökohdistaan käsin.

Syrjäytymisuhan alaisia lapsia on autettava ajoissa. Toimivilla julkisilla palveluilla voidaan tehokkaasti ehkäistä ongelmia tunnistamalla lasten ja perheiden vaikeudet sekä puuttumalla niihin mahdollisimman varhain. Perhekeskeinen lähestymistapa palvelutarjonnassa on inhimillisesti ja taloudellisesti tehokkainta. Perheiden tukeminen on järkevää sosiaaliseen pääomaan sijoittamista ja oleellista sosiaalisen tasa-arvon kannalta. Perhepoliittisia etuuksia on parannettava.

Päivähoitopalveluja on kehitettävä monipuolisiksi ja vanhempien valinnanvapautta tukeviksi. Lapsen edun on oltava aina etusijalla. Lapsiperheiden asemaa on parannettava helpottamalla työn ja perhe-elämän yhteensovittamista ja vanhemmuuden jakamista. Pienillä koululaisilla on oltava oikeus turvalliseen iltapäivään aikuisen ohjauksessa. Perheille on oltava taloudellisesti mahdollista valita pienten lasten ja muiden hoivasta riippuvaisten omaisten hoitaminen kotona. Omaishoitajien asemaa on kohennettava korottamalla maksettavia palkkioita ja lisäämällä oikeutta vapaapäiviin. Lisäksi on kannustettava yhteisöjen omaehtoisten hoitomallien kehittämistä ja kokeilemista.

Terveyden edistämisessä on painotettava ennaltaehkäisyä. Erityistä huomiota on kiinnitettävä sosiaalisten terveyserojen kaventamiseen. Terveellinen ympäristö on tehokkainta ennaltaehkäisevää terveyspolitiikkaa. Terveyttä edistävän liikunnan tärkeyttä kaikenikäisten ihmisten elämässä on korostettava, ja sitä on syytä tukea. Terveyspalvelujen on oltava kattavat asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta. Potilaiden omaa osuutta terveydenhuollon maksuista ei saa lisätä. Terveyspalvelujen järjestämisessä on kannustettava alueellisiin kokeiluihin ja ennakkoluulottomuuteen. Terveydenhuollon kokonaisvaltaisia hoitomuotoja ja -tapoja on kehitettävä ja vaihtoehtoja lisättävä. Perinteisen länsimaisen lääketieteen ja erilaisten täydentävien hoitomuotojen välistä juopaa on kavennettava. Kaikkia terveydenhuollon muotoja on arvioitava kriittisesti ja julkista rahoitusta ohjattava näyttöön perustuviin ja vaikuttaviin hoitomuotoihin. Yhteiskunnan tukea on harkittava vaihtoehtoisten hoitomuotojen tieteelliseen tutkimukseen. Mielenterveyskuntoutujien avohoidolle on saatava riittävät resurssit, jotta raskaan laitoshoidon sijaan ihmiset voivat rakentaa arkeaan palvelujärjestelmään tukeutuen mutta itsenäisesti. Mielenterveyspotilailla ja vammaisilla on oikeus asuntoon ja tarvitsemiinsa henkilökohtaisiin avustaja- ja tukipalveluihin. Heidän mahdollisuuksiaan olla täysivaltaisia yhteiskunnan jäseniä oikeuksineen ja velvollisuuksineen tulee jatkuvasti edistää. Ennalta ehkäisevään mielenterveystyöhön tulee sijoittaa nykyistä suurempia resursseja ja ongelmien syiden tutkimista on tehostettava.

Jokaisella on oikeus väkivallattomaan ympäristöön. Väkivaltaisuus - myös piilevä - on torjuttava.

Iäkkäillä ihmisillä on oltava oikeus asuinpaikasta riippumatta asua tukitoimien turvin mahdollisimman pitkään omassa kodissaan. Palveluita järjestettäessä on kunnioitettava vanhan ihmisen arvokkuutta ja omaa tahtoa. Vanhenevalle väestölle tulee myös taata tasavertainen oikeus kaikkien kansalaispalveluiden käyttämiseen, tekniikan käytön osaamistasosta riippumatta.

Julkisen sektorin ylläpitämä, verovaroin kustannettu peruskoulutus on tärkein kansalaisten tasa-arvoisuuden edellytys. Koulutuspolitiikan tavoitteena on mahdollistaa kaikille hyvät ja tasa-arvoiset mahdollisuudet oppia. Peruskoulussa tehtävät valinnat eivät saa rajoittaa oppilaan tulevaisuuden mahdollisuuksia. Peruskoulussa on taattava lapsille rauhallinen oppimisympäristö ja turvallinen kasvuympäristö. Opetuksen menetelmiä on edelleen kehitettävä tutkivan, soveltavan ja ajattelun taitoja kehittävän oppimisen suuntaan. Lasten koulumatkat eivät saa kasvaa kohtuuttoman pitkiksi. Iltapäivätoimintaa on kehitettävä lasten iltaharrastuksia korvaavan vapaa-ajantoiminnan suuntaan. Taito- ja tietoaineiden on oltava peruskoulussa tasapainoisesti edustettuina. Suomen koulujärjestelmän on tuettava maamme virallisia kieliä sekä muita äidinkieliä puhuvien oppilaiden kohdalla suomen tai ruotsin kielen ja oppilaan oman äidinkielen opiskelua. Koulutus on palvelu, ei markkinahyödyke. Koululaisille on taattava lasten tarpeista lähtevät tuki- ja erityisopetuspalvelut. Laaja yleissivistys on suomalaisen osaamisen perusta. Vihreät arvostavat yleissivistykseen perustuvaa ammatillista osaamista. Peruskoulutuksen on luotava pohja elinikäiselle oppimiselle, jota täydennyskoulutus, aikuiskoulutustuet ja laaja vapaa sivistystyö tukevat. Ympäristö- ja suvaitsevaisuuskasvatus, määrällisen tietotulvan hallintakeinot, vuorovaikutustaidot sekä elämänhallinnan vahvistaminen on saatava osaksi kaikkea kasvatusta. Koulua on kehitettävä myös opettajien ja koulun muun henkilökunnan työympäristönä.

Ammatillisen peruskoulutuksen vetovoimaisuutta ja arvostusta on lisättävä riittävän ammattilaisten määrän takaamiseksi. On erittäin tärkeää taata toisen ja korkea-asteen tutkintoon johtavan koulutuksen maksuttomuus ja opetuksen korkea laatu kaikkialla Suomessa. Kahden korkeakoululaitoksen järjestelmästä on kehitettävä toimiva kokonaisuus korkeakoulujen päämääräerot mielessä pitäen. Riittävä julkinen rahoitus takaa riippumattoman tutkimuksen ja siihen perustuvan opetuksen mahdollisuudet. Erillinen opiskelija-asuntopolitiikka mahdollistaa tasavertaisen koulutukseen hakeutumisen paikkakunnalta toiselle. Opiskelijoiden tasa-arvoisuuden takia on tärkeää, että kokopäiväinen opiskelu on mahdollista ilman lainarahaa. Myös opiskelijoilla tulee olla oikeus toimeentuloturvaan.

Hyvinvointipalvelut ja oikeus turvalliseen arkeen kuuluvat kaikille. Asunnottomuuteen on pureuduttava moniammatillisella yhteistyöllä. Tasapainoisella yhdyskuntasuunnittelulla ehkäistään asuinalueiden eriarvoistumista. Riittävä julkinen asuntotuotanto ja pitkäjänteinen maankäytön suunnittelu estävät asuntojen hintojen karkaamisen käsistä. Asunnontarvitsijoiden saatavilla on oltava kohtuuhintaisia vuokra-, asumisoikeus- ja omistusasuntoja. Erilaisia asumismuotoja tarvitaan, sillä pirstaleisessa pätkätyömaailmassa kaikilla ei ole mahdollisuutta sitoutua omistusasuntoon. Omistusasumiseen liittyviä riskejä pitää vähentää. Asumistukipolitiikka on muutettava erilaisia yhteisöasumismuotoja tukevaksi, ja asumistukijärjestelmän on perustuttava todellisiin asumiskustannuksiin. Asumisen tukijärjestelmät on yhdistettävä yhdeksi yhtenäiseksi asumistukijärjestelmäksi. Merkintä luottotiedoissa ei saa olla asunnonhankinnan yksiselitteinen este. Ylivelkaantuneiden asemaa on helpotettava.

Päihdeongelmista selviämistä tuetaan asuinpaikasta riippumatta turvaamalla sosiaalityölle ja päihdekuntoutukselle riittävät resurssit ja kehittämällä varhaisen puuttumisen menetelmiä. Huumepolitiikan painopisteen tulee olla ennaltaehkäisyssä ja tehokkaassa, yksilöä kunnioittavassa ja monipuolisessa hoidossa. Vieroitus-, korvaus- ja ylläpitohoitoja on lisättävä ja hoitoon hakeutumisen kynnystä madallettava. Prostituoitujen asemaa on kyettävä parantamaan sosiaalipalveluilla, sääntelyllä ja valvonnalla. Prostituution taloudellisiin ja sosiaalisiin syihin on puututtava ja siihen liittyvää ihmiskauppaa vastustettava.

Lääkkeiden kansainvälisiä patenttioikeuksia tulee muuttaa siten, että myös köyhät saavat lääkkeitä käyttöönsä. Kansainvälisesti tavoitteena on kaikkien lukutaito. Kansainvälisen yhteisön on tuettava erityisesti tyttöjen ja vähemmistöryhmien koulutusta. Naisten koulutustason nostaminen ja seksuaaliterveyden edistäminen on hyvä keino hillitä väestönkasvua.

Lisää aiheesta: [katso alkuperäisdokumenttia]
Terveyspoliittinen ohjelma
Vihreät & perhe
Vihreät & koulutus

Oikeus työhön ja toimeentuloon

Nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä ei ole kyennyt ratkaisemaan pätkä- ja osa-aikatyöläisten toimeentulo-ongelmia. Sosiaaliturva kaipaa perusteellista remonttia, joka vähentää rakenteellista työttömyyttä ja poistaa kannustinloukut. Sosiaalisen turvaverkon tulee olla aukoton eli jokaisella on oikeus toimeentuloon. Kaikille kansalaisille maksettava perustulo toimii paitsi turvaverkkona myös trampoliinina, joka auttaisi ponnistamaan omaehtoiseen selviytymiseen. Perustulolla tarkoitetaan jokaiselle maksettavaa kuukausittaista rahasummaa, jonka saa omista ansiotuloista riippumatta. Samalla kuitenkin verotus alkaa jo pienistäkin ansiotuloista, jolloin perustulo leikkautuu pois normaalia palkkatuloa saavilta. Perustulojärjestelmässä jokaisesta ansaitusta lisäeurosta jää aina jotain käteen. Se myös vähentää sosiaaliturvaan liittyvää hallinnollista kankeutta, etuuksien saajien alistamista kontrolleihin ja poistaisi passivoivat kannustinloukut. Perustulo vaatii rinnalleen yksilöllistä sosiaalityötä ja erityistilanteet huomioonottavan sosiaalietuusjärjestelmän. Lisäksi on ennakkoluulottomasti kehiteltävä malleja, joissa perustulon päälle voidaan rakentaa kannustinrahoja esimerkiksi kolmannen sektorin työhön ja opiskeluun. Kaikille kansalaisille maksettava perustulo on työllisyysnäkökulmasta mitä tärkein ja vähentää yhteiskunnan harmaata taloutta. Henkilökohtainen taloudellinen turvallisuus taas kannustaa yrittämään. Köyhyys ei kannusta, se lamauttaa ja syrjäyttää. Kun ihmisellä on hyvä olla, hän jaksaa kantaa huolta myös ympäristöstään.

Ennen perustulon käyttöönottoa voidaan alueellisesti kokeilla työmarkkinatukea koskevien sääntöjen joustavoittamista siellä, missä työpaikkoja ei todellisuudessa ole eikä esimerkiksi työmarkkinatuki voi tukea paikallista taloutta.

Työllisyyttä tukee niin ikään vihreä verouudistus, joka voidaan toteuttaa sekä Suomen että Euroopan unionin tasolla. Vihreässä verouudistuksessa verotuksen painopistettä suunnataan työn verottamisesta ympäristö- ja pääomaveroihin. Vaikka 1990-luvulla on otettu tärkeitä askeleita verouudistuksen suuntaan, on verotuksen rakenne vieläkin epätasapainossa. Työllistymistä avoimille työmarkkinoille on helpotettava. Esteenä on pienipalkkaisen työn korkea kokonaishinta, kun työntekijän käteen tulevaan palkkaan lisätään verot, sosiaaliturvamaksut ja arvonlisävero. Työnantajan maksamia sosiaaliturvamaksuja on porrastettava työllisyyttä suosivaksi. Verotuksessa on pyrittävä eurooppalaiseen käytäntöön, jossa osinkotuloja ja työtuloja verotetaan yhdenvertaisesti. Verotus on kuitenkin pidettävä progressiivisena, jotta verotuksen tuloeroja tasoittava vaikutus säilyisi.

Työllisyyttä voidaan edistää sekä vihreällä verouudistuksella ja perustulojärjestelmällä että työtä jakamalla. Työtä voidaan jakaa usealla tavalla kuten viikoittaista työaikaa lyhentämällä tai sapattivapailla. Jakamisella pyritään yksilön työtaakan kohtuullistamiseen ja siihen, että työtä riittäisi useammalle. Erityisen tärkeätä on taata pienten lasten vanhemmille mahdollisuus lyhentää työaikaa.

Elinkeinopolitiikalla on edistettävä työllistävää taloutta. Ympäristön ja työllisyyden arvot eivät ole vastakkaisia, vaan ne kulkevat käsi kädessä. Ympäristöteknologia on yksi maailman nopeimmin kasvavia talouden alueita, ja sen eri alojen kehittämistä on tuettava Suomessakin. Ympäristön huomioon ottava tuotanto on usein myös työllistävää. Yrittäjäksi ryhtyville on taattava perusturva. Etenkin pienten yritysten hallinnollisten velvoitteiden hoitaminen on tehtävä yksinkertaisemmaksi. Työvaltaisten palvelujen arvonlisäveroa on alennettava. Pienyrittäjien asemaa on tuettava esimerkiksi nostamalla arvonlisäverovelvollisuuteen johtavaa liikevaihdon rajaa. Vajaakuntoisten ja muiden työmarkkinoilla huonosti kilpailukykyisten työntekijöiden sijoittumista yritysten palvelukseen pitää tukea erityiseduilla. Kuntien ja valtion kilpailuttamispolitiikka ei saa johtaa pitkällä aikavälillä yksityisiin monopoleihin julkisten monopolien sijaan. Kilpailuttamisen etuja ja haittoja on tarkasteltava tapauskohtaisesti yleisen edun näkökulmasta. Yksityistäminen ja kilpailuttaminen on perusteltua, jos siitä on kansalaisille hyötyä myös pitkällä aikavälillä.

Työelämän säädösten uudistuksissa on turvattava työntekijöiden asema ja työehtosopimusten yleissitovuus. Työsuhdeturvan ja työn vaativuutta vastaavan palkan lisäksi on tärkeää, että yhteiskunta kannustaa työnantajia satsaamaan työssä jaksamiseen. Yksi osa hyvää työilmapiiriä on se, että työnantaja kantaa vastuun siitä, että työpaikalla esiintyvään syrjintään ja sukupuoliseen häirintään puututaan välittömästi.

Lisää aiheesta: [katso alkuperäisdokumenttia]
Vihreät & verotus
Vihreät & perustulo

Moniarvoisuus lähtökohtana

Hyvä arki tarkoittaa muun muassa oikeutta elää elämäänsä tasavertaisena kansalaisena henkilökohtaisista ominaisuuksista riippumatta. Siksi demokratia, moniarvoisuus, monikulttuurisuus ja suvaitsevaisuus ovat keskeisiä vihreitä arvoja. Ihmisoikeuksien ja tasa-arvon edistäminen kuuluu paitsi Yhdistyneiden kansakuntien kaltaisten kansainvälisten organisaatioiden tehtäviin myös jokaiselle paikallisyhteisölle. Demokratian periaatteet on ulotettava kaikille päätöksenteon tasoille. Todelliset asennemuutokset lähtevät ruohonjuuritasolta.

Kaikkien äänien täytyy kuulua

Elämme maailmassa, jossa oikeus ilmaista mielipiteensä on hyvin epätasaisesti jakautunut. "Maan hiljaisten" rinnalla on puhuttava myös "maailman hiljaisista", ihmisistä, jotka eri syistä eivät saa ääntään kuuluviin. Kansalaisjärjestöistä on tullut vuosituhannen vaihteeseen mennessä valtava voima, ja niiden kautta on avautunut osallistumisen mahdollisuuksia yhä laajemmalle joukolle ihmisiä. Kansalaisten järjestäytymis- ja ilmaisunvapaus ja kansalaisjärjestöjen toimintaedellytykset on taattava kaikkialla maailmassa. Valmistelun ja päätöksenteon avoimuus on keskeisessä roolissa kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen vaikutusmahdollisuuksien laajentamisessa. Diktatuureja tulee painostaa uudistuksiin, jotka takaavat vapaat vaalit, demokratian ja poliittiset perusoikeudet. Vuoropuhelu niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin on pitkällä aikavälillä tehokkain keino edistää rauhaa ja vakautta. On tilanteita, joissa väkivallaton, avoin kansalaistottelemattomuus on hyväksyttävää.

Käyttäjä-, työpaikka- ja asukasdemokratian malleja kehittämällä taataan ihmisille mahdollisuus vaikuttaa itseään ja lähiympäristöään koskevaan päätöksentekoon konkreettisella tasolla. Erilaisia demokratiakokeiluja on tuettava niin, että myös lasten ja nuorten ääni kuuluu. Vihreät tukevat erilaisia vaihtoehtoisia, ekologiseen elämäntapaan perustuvia yhteisöjä ja kokeiluja. Tavoitteena on osallistuva ja osallistava demokratia, jossa erilaiset kansalaisyhteiskunnan toimijat ovat todellisia poliittisia voimia.

Demokratian edellytyksiä ovat demokraattisen valtiomuodon lisäksi kattava lukutaito ja sananvapaus. Suomessa tämä tarkoittaa mm. medialukutaidon kehittämistä ja tasavertaista kykyä osallistua tietoyhteiskuntaan iästä, sukupuolesta ja koulutustasosta riippumatta. Myös vaihtoehtoisten medioiden tukeminen vahvistaa sananvapautta. Julkisen tiedonvälityksen tarkoitus on täydentää markkinaehtoista mediaa ja sillä tulee olla vahva palvelufunktio. Yhteiskunnan tehtävänä on myös tarjota monenlaista tietoa ja siksi ylläpitää esimerkiksi käyttäjilleen ilmaista kirjastoa. Julkisesti tuetut kulttuuripalvelut tarjoavat ihmisille elämänlaadun kannalta tärkeitä elämyksiä, mutta ne voivat myös välittää yhteiskunnalliseen keskusteluun sellaisia ajatuksia ja ideoita, jotka markkinaehtoisessa mediassa ja kulttuurissa jäisivät syrjään. Oikeus omaehtoiseen kulttuuriin on sosiaalinen perusoikeus.

Edustuksellista demokratiaa kehitettävä

Demokratiaa on vahvistettava luomalla kansalaisille uusia osallistumisen ja politiikan teon paikkoja, joissa he voivat suoraan vaikuttaa niin lähiyhteisönsä kuin koko maailmankin asioihin. Tällaisia paikkoja ovat mm. asuinalueilla ja työpaikoilla olevat itsehallintoelimet, kansainvälisten järjestöjen paikallisyhdistykset, kaupunginosayhdistykset, kuluttajayhdistykset ja puolueosastot. Toisaalta parlamentarismia on vahvistettava. Edustuksellista demokratiaa tulee Suomessa täydentää kansanäänestyksillä ja kansalaisten aloiteoikeudella. Tietotekniikkaa on viisasta soveltaa ennakkoluulottomasti etsittäessä uusia demokratian keinoja. Perustavanlaatuinen demokratian edellytys on kansalaisten oikeus saada tietoa. Hallinnon avoimuutta, läpinäkyvyyttä ja asiakirjojen julkisuutta on edistettävä kaikilla politiikan kentillä. Tietotekniikkaa on hyödynnettävä kaikin mahdollisin tavoin, jotta kansalaisten osallistumis- ja tiedonsaantimahdollisuudet paranisivat.

Vaalijärjestelmän poliittista suhteellisuutta on parannettava. Kohtuuttoman korkeista vaalipiirikohtaisista äänikynnyksistä on päästävä eroon. Vaalitapaa voidaan muuttaa suhteellisemmaksi ja kansalaisen kannalta kiinnostavammaksi ottamalla käyttöön vaalitapa, jossa äänestäjä voi siirtää äänensä kakkosehdokkaalle, mikäli ensisijainen ehdokas ei saa riittävää kannatusta.

Ihminen äänestää myös euroillaan. Siksi on myös reilujen markkinoiden kannalta olennaista, että ihminen tietää, mitä ostaa. Tuotteista on oltava saatavissa tieto, miten niiden valmistaminen on rasittanut ympäristöä ja millaisin työehdoin ne on tehty.

Kansalaisten on saatava tietää edustajiensa sidoksista. Korruption kitkeminen, rahan vallan näkyväksi saattaminen ja hyvän hallinnon edistäminen ovat maailmanlaajuisia tehtäviä. Vaali- ja puoluerahoitus on saatava julkiseksi ja järjestötyöhön ohjattujen julkisten varojen jakoperiaatteet päivänvalon kestäviksi. Korkeissa viroissa määräaikaisuus ja viranhaltijoiden kierrättäminen on kannatettavaa.

Päätöksenteon tulee olla aina niin lähellä kansalaista kuin mahdollista. Alue- ja paikallistasolle on annettava valtaa ja vastuuta, ja kuntien ja valtion väliin tulee kehittää demokraattisia päätöksentekomenetelmiä. Aluehallinnon uudistuksessa on pyrittävä siihen, että maakuntavaltuustot valitaan suorilla vaaleilla esimerkiksi kunnallisvaalien yhteydessä. Julkiset asiakirjat tulee julkaista tietoverkossa. Asiakirjoissa ja laeissa on käytettävä ymmärrettävää kieltä - sellaista, jota jokainen ymmärtää. Sananvapauden säilyminen tietoverkoissa on taattava.

Tasa-arvo läpäisyperiaatteeksi

Demokratiaan kuuluu kyky kunnioittaa erilaisia tapoja järjestää elämänsä. Tasa-arvo ei tarkoita tasapäisyyttä. On monia yhtä arvokkaita tapoja olla nainen, mies, ihminen. Seksuaalinen tasavertaisuus, sukupuolten välinen tasa-arvo ja vammaisten oikeudet ovatkin vihreille tärkeitä. Vaikka monella tasolla Suomessa on tasa-arvo edennyt, on edelleen lukuisia puutteita, jotka estävät tasa-arvon ja ihmisoikeuksien toteutumista.

Tasa-arvotavoitteen on oltava läpäisyperiaatteella osana kaikkea päätöksentekoa. Osana sosiaalisten vaikutusten arviointia on kehitettävä poliittisten päätösten sukupuolivaikutusten arviointia. Kaikkien merkittävien lakien kokonaisuudistusten sukupuolivaikutukset on arvioitava. Perheväkivalta on Suomessa vakava ongelma. Sen poistamiseen yhteiskunnasta tulee pyrkiä kaikin keinoin. Kaikille tulee taata samat oikeudet seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Tämä tarkoittaa esimerkiksi adoptio-oikeutta ja oikeutta avioliittoon.

Sukupuolten välisen tasa-arvon kannalta keskeistä on perheen ja työelämän yhteensovittaminen. Vanhemmuuden kustannukset tulee jakaa yhtäläisesti molempien vanhempien työnantajien kesken, ja isien osallistumista vanhemmuuteen tulee tukea esimerkiksi vain isälle tarkoitetun vanhempainloman pidennyksen eli isälisän avulla; isyyttä tulee tukea myös huoltajuuskiistoja ratkottaessa. Palkkaerojen poistamisessa julkisen sektorin tulee näyttää esimerkkiä, sillä palkkauksen on oltava riippuvainen vain henkilön työtehtävästä ja osaamisesta, ei hänen henkilökohtaisista ominaisuuksistaan kuten sukupuolesta tai ihonväristä. Työn vaativuuden arviointi on yksi keino toteuttaa palkkatasa-arvoa. Suomalaiset työmarkkinat ovat voimakkaasti jakautuneet sukupuolen mukaan. Tämä ei koske ainoastaan palkkaa vaan myös työ- ja koulutusaloja. Tätä jakautuneisuutta on pienennettävä tasa-arvokasvatuksella ja sukupuolinäkökulman huomioonottavalla ammatinvalinta- ja opinto-ohjauksella.

Lisää aiheesta: [katso alkuperäisdokumenttia]
Vihreät & tasa-arvo
Vihreät & ihmisoikeudet
Vihreät & vammaiset

Todellisuus on monikulttuurinen

Hyvinvoiva ja tasa-arvoinen yhteiskunta perustuu monikulttuurisuuteen. Samalla tavalla kuin paikalliset kulttuurit myös maahanmuuttajien kulttuurit ovat sivistysvaltiolle rikkaus. Monikulttuurisuus- ja suvaitsevaisuuskasvatuksen tulee olla keskeisessä roolissa koulujärjestelmässä: monimuotoisuutta on opittava kunnioittamaan. Maahanmuuttajien kotoutuessa suomalaiseen yhteiskuntaan ja koulutusjärjestelmään on heille järjestettävä oman kielen ja kulttuurin opetusta. Kulttuuripolitiikalla edistetään sekä demokratiaa että tasa-arvoa.

Vähemmistökieliä tulee tukea koulutus- ja kulttuuripolitiikassa. Saamelaisten oikeudet maahan, veteen ja perinteisiin elinkeinoihin tulee varmistaa lainsäädännöllä. Romaniväestön asemaa ja koulutusta on parannettava. Viittomakielen käyttäjille on taattava riittävät tulkkipalvelut.

Vähemmistöjen kunnioittaminen on Euroopan unionin keskeisiä arvoja, mutta käytännössä se on liian usein sanahelinää. Eri kulttuureiden mukaisia elämäntapoja sekä talouden muotoja on kunnioitettava. Monikulttuurisuudelle on annettava niin paljon elintilaa kuin se lainsäädäntömme, vakiintuneiden hyvien tapojen ja keskinäisen tasavertaisuuden nimissä on mahdollista. On kehitettävä välineitä, joilla vähemmistöjen ja vähemmistökielten asemaa voidaan parantaa koko unionin alueella. Paikallisten kulttuurien tukeminen tarkoittaa läheisyysperiaatteen ottamista vakavasti. Eri alueilla tulee olla tulevaisuudessakin mahdollisuus päättää itse omasta päätöksentekojärjestelmästään ja siitä, miten esimerkiksi peruspalvelut järjestetään.

Vihreät puolustavat maailmankatsomuksen ja uskonnon vapautta. Monikulttuurisessa yhteiskunnassa valtion tulee kohdella eri uskonnollisia yhteisöjä tasaveroisesti. Vihreät arvostavat eri kirkkojen tekemää humanitaarista työtä kotimaassa ja ulkomailla. Ihmisillä on oltava oikeus arvokkaaseen, oman maailmankatsomuksensa mukaiseen kuolemaan.

Ajattele maailmanlaajuisesti, toimi paikallisesti

2000-luvun keskeinen poliittinen haaste on ohjata ihmiskuntaa globaalin markkinatalouden oloissa kohti yhteisvastuullisuutta ja tasa-arvoa. Elintasokuilua kaventamalla ehkäistään konflikteja sekä valtioiden välillä että valtioiden sisällä. Alueellisen eriarvoistumisen ehkäiseminen vaatii toimenpiteitä sekä valtioiden sisällä että globaalisti. Aluepolitiikka ja kehitysyhteistyö sekä ihmisoikeuksia, ympäristöä ja demokratiaa kunnioittava kauppapolitiikka ovat välttämättömiä. Politiikan tavoitteita on yhä tärkeämpi kyetä asettamaan Euroopan ja koko maailman tasolla. Toimi paikallisesti, ajattele maailmanlaajuisesti!

Muuttoliikkeen syihin puututtava

Suomen sisäisestä muuttoliikkeestä maksetaan inhimillisesti liian kova hinta. Ihmisillä on oltava mahdollisuus riittävään toimeentuloon ja hyvään elämään asuinpaikasta riippumatta. Tämä vaatii aktiivista ja kannustavaa maaseutupolitiikkaa. Kansallisen elinkeinopolitiikan on toimittava niin, että työpaikkoja syntyy myös nykyisten kasvukeskusten ulkopuolelle. Etätyömalleja ja niitä tukevia rakenteita on aktiivisesti kehitettävä. Tämä vaatii tehokkaiden ja samanhintaisten tietoliikenneyhteyksien tarjoamista kaikille ihmisille ja yrityksille asuin- ja sijaintipaikasta riippumatta. Maaseudun perinteistenkin elinkeinojen toimintaedellytykset tulee turvata. Liikennepolitiikalla voidaan tukea eri alueiden elinvoimaisuutta esimerkiksi kehittämällä nopeita ja edullisia junayhteyksiä sekä kattavaa linja-autoverkostoa.

Kuntien eriarvoistuminen ja laaja kunnallinen itsemääräämisoikeus ovat johtaneet kansalaisten saamien palvelujen laadun ja saatavuuden merkittäviin eroihin asuinpaikkojen välillä. Kuntien itsemääräämisoikeutta ei pääsääntöisesti saa rajoittaa, mutta valtio voi suosituksilla pyrkiä ohjaamaan kuntien palvelutuotantoa. Kunnille on taattava taloudelliset edellytykset järjestää lain vaatimat palvelut. Hallinnon järjestelyissä lähtökohtana on oltava kuntalaisten oikeus palveluihin, eivät kuntarajat. Kuntien yhdistymistä toiminnallisiksi kokonaisuuksiksi on edistettävä voimakkaasti.

Maahanmuuttopolitiikan haasteena on luoda laillisia tapoja päästä maahan turvapaikanhakujärjestelmän ohella. Käytännössä tämä tarkoittaa työperusteisen maahanmuuton helpottamista. Euroopan unionista on rakennettu linnoitus, jonka rajoilla kuolee ihmisiä salakuljettajien käsiin. Hallitsematon muuttoliike ja muurien rakentamiseen keskittyvä maahanmuuttopolitiikka on aiheuttanut sen, että Euroopan unionin alueella asuu miljoonia ihmisiä vailla kansalaisuutta. Heille on taattava oikeus osallistua päätöksentekoon sekä muut perusoikeudet oleskelumaassaan. Ihmisten perus- ja kansalaisoikeuksien on ensisijaisesti määräydyttävä tosiasiallisen asuinpaikan mukaisesti.

Jokaisella ihmisellä on oikeus tavoitella itselleen ja perheelleen ihmisarvoisia olosuhteita. Suomen on otettava vastaan huomattavasti nykyistä enemmän maahanmuuttajia. Maahanmuuttopolitiikka ei saa johtaa sosiaalisesti vinoutuneeseen muuttoliikkeeseen, jossa koulutetut ihmiset siirtyvät köyhistä maista rikkaisiin. Suomen on kannettava vastuunsa maailman pakolaisista ja tarjottava turvapaikka nykyistä useammalle pakolaiselle. Pakolaisuutta aiheuttavia syitä on ehkäistävä kansainvälisin toimin, vaarantamatta vainon kohteeksi joutuvan henkilökohtaista oikeutta hakea turvapaikkaa. Ihminen hakee turvapaikkaa turvattomuuden ja hädän vuoksi. Turvapaikan hakijoita ei tule kohdella rikollisten tavoin.

Euroopan unioni vastuunkantajana maailmassa

Euroopan unionilla voi olla keskeinen rooli uusien avauksien tekijänä kansainvälisessä politiikassa. Euroopan unionin toiminta ilmastoneuvottelujen veturina on osoittanut, että unioni on halutessaan valmis ottamaan tämän roolin. Vihreän politiikan tavoitteena onkin aktivoida Euroopan unionia globalisaation hallinnassa esimerkiksi edistämällä epätervettä valuuttakeinottelua vähentävän Tobinin veron käyttöönottoa ja veroparatiisien purkamista.

Unionin tasolla on luotava verotuksen, sosiaaliturvan ja ympäristölainsäädännön miniminormit, joilla ehkäistään epätervettä verokilpailua. Vihreä visio Euroopasta on hajautettu federaatio, jossa unioni on vahva toimija niillä aloilla, joissa ylikansallinen yhteistyö on tarpeellista. Muulloin alue-, paikallis- ja kansallisvaltiotasolla on päätäntävalta.

Euroopan unionin laajentuminen tuo vakautta ja rauhaa Eurooppaan. Vanhojen ja uusien jäsenmaiden on oltava tasavertaisia rakennettaessa demokraattisemmin ja avoimemmin toimivaa Euroopan unionia.

Lisää aiheesta: [katso alkuperäisdokumenttia]
Kohti vahvaa alueiden Eurooppaa - kannanotto EU:n kehittämiseen
Vihreät & globalisaatio

Maailmaa ei saa myydä taloudelle

Globalisaatio on tehnyt valtioista entistä riippuvaisempia toisistaan. Talous- ja ympäristöpolitiikan ohella useat ihmisten arjen ongelmat vaativat maailmanlaajuista tarkastelua. Talouden hallitsematon globalisaatio uhkaa paitsi kehitysmaiden mahdollisuuksia kohentaa kansalaistensa elinoloja myös pohjoismaista hyvinvointivaltiota. Epäterve verokilpailu valtioiden välillä on asettanut paineita karsia julkista sektoria eli suomalaisen tasa-arvon kannalta keskeisiä hyvinvointipalveluja. Talous on väline, jonka on toimittava kansalaisten hyväksi. Kaikki ei ole kaupan.

Kansallisen talouspolitiikan lisäksi keskeiseksi politiikan välineeksi ovat muodostuneet ylikansalliset talousjärjestöt, kuten Maailman kauppajärjestö WTO ja Maailmanpankki, joiden toimintaa ei voida pitää demokraattisena. Ympäristö, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, demokratia ja ihmisoikeudet ovat arvoja, joiden on voitava ohjata ja tarvittaessa myös määrätä taloudellista päätöksentekoa. Myös siksi on keskeistä kehittää uusia ylikansallisia demokraattisia yhteistyön ja sääntelyn muotoja sekä kansainvälistä oikeusjärjestelmää ja vahvistaa Yhdistyneiden kansakuntien roolia kansainvälisessä politiikassa. On tärkeää, että uuden maailmanjärjestyksen laatimisessa ovat mukana kaikki. Äärimmäinen köyhyys ja kärsimys ovat kaikkien yhteinen ongelma, ja ne on kyettävä ratkaisemaan. Tämä edellyttää YK:n toiminnan perusteellista uudistamista ja tehostamista.

Todellisessa vuoropuhelussa ollaan valmiita myös kuuntelemaan. Kaupan sääntelyn tavoitteeksi on otettava työntekijöiden oikeuksien, ihmisoikeuksien, ympäristönsuojelun ja tasa-arvon edistäminen kaikkialla maailmassa. Epäreilun kilpailun oloissa vapaakauppa vain kärjistää olemassa olevia ongelmia. Peruspalveluja ja elämän perusedellytyksiä, kuten vesihuoltoa, ei tule saattaa vapaakauppasopimusten piiriin, vaan niistä on voitava päättää paikallisesti. On etsittävä keinoja rajoittaa yhtiövaltaa.

Köyhillä mailla on oltava mahdollisuus kehittää talouttaan suojatuissa oloissa esimerkiksi nostamalla jalostusastetta kotimaisin voimin. Reilun kaupan kriteereistä on luotava tulevaisuudessa sääntö, ei poikkeus. Kansainvälisten kauppa- ja talousjärjestöjen päätöksentekojärjestelmä on demokratisoitava, ja niiden on taattava kehitysmaiden mahdollisuudet osallistua päätöksentekoon ja saada mielipiteensä kuuluviin ilman muiden maiden painostusta.

Kehitysyhteistyömääräraha tulee nostaa prosenttiin bruttokansantuotteesta ja vähintään 0,7 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä. Suomen tulee edistää köyhimpien maiden velkojen anteeksiantamista ja niille on ohjattava varoja koululaitoksen kehittämiseen, naisten tasa-arvoisen aseman edistämiseen ja terveydenhuollon sekä ympäristönsuojelun tehostamiseen. Kehitysyhteistyöpolitiikalla ei ole mielekästä vain korjailla muilla politiikan sektoreilla tehtyjä virheitä, vaan Suomen ja EU:n harjoittaman politiikan tulee olla johdonmukaisesti kehitysmaiden köyhien etujen mukaista. Esimerkiksi julkisen vienninedistämisen eli verorahoilla tuettujen vientiluottojen ja -takuiden pitää noudattaa sitovia ja korkeatasoisia ympäristö- ja ihmisoikeusnormeja, jotta kauppapolitiikalla ei aiheuteta ongelmia, joita kehitysyhteistyöllä joudutaan korjaamaan.

Kohti rauhaa

Aseistariisunta luo pitkällä aikavälillä rauhan edellytyksiä. Henkilömiinakielto on saatava voimaan maailmanlaajuisesti. Aseviennin on oltava niin tiukasti säänneltyä, ettei aseita päädy ihmisoikeuksia rikkovien tahojen käsiin. Mitä vähemmän maailmassa käytetään rahaa aseisiin, sitä parempi. Euroopan unioni ei tarvitse omaa armeijaa, vaan on keskityttävä kehittämään monipuolista kriisinhallintavälineistöä. Olennaista on konfliktin ennaltaehkäisy monipuolisin keinoin. Kylmän sodan jälkeisessä maailmassa perustelut Suomen sotilaalliselle liittoutumattomuudelle ovat muuttuneet, itse periaate ei. Suomen on säilyttävä puolueettomana ja korostettava ulkopolitiikassaan kriisinhallinta-, rauhanturva- ja välitystehtäviä. Suomen on säilyttävä sotilaallisesti liittoutumattomana, eikä Suomen tule liittyä Natoon. Kansainvälisen turvallisuuden rakentamisessa on korostettava ja vahvistettava Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön ja YK:n roolia.

Aseellisen palvelun ja siviilipalvelun on Suomessa oltava keskenään tasavertaisia vaihtoehtoja. Niillä pitää olla sama keskipituus, ja palveluksen suorittaminen on tehtävä mahdolliseksi myös Suomen ulkopuolella esimerkiksi kehitysyhteistyötehtävissä. Aseetonta ja siviilipalvelusta on kehitettävä vastaamaan nykyistä paremmin normaali- ja poikkeusolojen pelastus- ja väestönsuojelutarpeisiin. Totaalikieltäytyjiä on kohdeltava samanarvoisesti heidän uskonnollisesta, eettisestä tai muusta taustastaan riippumatta. Aseellisesta palveluksesta kieltäytyminen täytyy sallia myös poikkeusoloissa, koska yhteiskunnan toimivuus poikkeusoloissa edellyttää muutakin kuin asevoimia. Siviilipalveluspaikkojen määrää on lisättävä muun muassa siirtämällä siviilipalvelusta suorittavien asumiskustannukset valtion maksettaviksi.

Ase- ja huumekauppaa sekä nais- ja lapsikauppaa harjoittavien rikollisjärjestöjen toimintaedellytyksiä on heikennettävä esimerkiksi pankkisalaisuutta raottamalla ja veroparatiiseja purkamalla. Kansalaisoikeuksien rajoittaminen ei ole oikea tie. Naiskaupan uhreille on taattava turvalliset olosuhteet hakea apua ilman karkotusuhkaa. Kuolemanrangaistus on poistettava kaikkialta maailmasta. On kamppailtava määrätietoisesti lapsityövoiman käyttöä, kidutusta, syrjintää ja siviileihin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Suomi on tilastojen mukaan Euroopan väkivaltaisimpia maita, nämä ongelmat ovat siis lähellä meitäkin. Syyt on analysoitava ja etsittävä keinoja muuttaa tilannetta.

Lisää aiheesta: [katso alkuperäisdokumenttia]
Vihreän liiton turvallisuuspoliittiset teesit

Vihreän politiikan haasteena on esittää jatkuvasti konkreettisia ja rohkeita avauksia, oli sitten kysymys uusista ympäristöpoliittisista innovaatioista, osallistuvan demokratian parantamisesta tai sosiaalisesti oikeudenmukaisemmasta kauppapolitiikasta. Avoimuus uusille ajatuksille ja puolueen sisäinen demokratia ovat keinoja löytää heikkoja signaaleja, joista voi kehittyä ratkaisut myös tulevaisuuden ongelmille. Maailma muuttuu, koska sitä muutetaan.