FSD2221: Mielipiteitä alkoholista: osa-aineisto

alkoholi on kaikenkaikkiaan miellyttävää ja kiehtovaa. Humalassa ollessa juuri mikään ei tunnu epämiellyttävältä tai vast., mutta morkkikset saattavat iskeä aamutuimaan dagenafter-tyyppisesti. Kännistä toipumiseen tarvitsen unta ja roskaruokaa. Seksiä tekee myös mieli. Välillä vannon raittiuden nimeen, mutta parissa päivässä pahinkin skraaba ja morkkis taipuu. Iän myötä palautumisaika tosin tuntuu pitenevän!?... Tarkennus taustatietoihin: Isä ei dokaa ollenkaan, mutsi normaalisti. Tarkennus ikävintä humalassa -listaan: Junttimainen käytös kattaa mielestäni aggret, tappelut, yli menneet flirtit, rötöstelyt, ratit ja muut amatööritouhut.

Haluaisin kertoa sen että jos ihminen juo ja haluaisi lopettaa, se on ehkä kuukauden juomatta ja ihmettelee että mitä nyt sitten eihän tämä ole yhtään sen ihmeellisempää juoda tai olla juomatta. Mutta kun se oivallus piileekin siinä kun olet ollut pidemmän aikaa juomatta, sitten vasta alkaa huomaamaan "avautumista" ja asioiden uudeleen järjestymistä, ihan vastaava jos aloitat uuden harrastauksen etkä oikein pääse jyvälle lyhyellä harjoittelelulla,ihmettelet vaan että mikä noin yksinkertaisessa asiassa voi olla noin ihmeellistä.Puhdas elämä on suuri seikkailu(eikä mitään jeesus hommia, eikä hallelujaa)

Olen ollut varmasti aika tyypillinen suomalainen alkoholinkäyttäjä nuoruuden kännäämisineen ja opiskeluaikojen hörräämisineen. Sittemmin aikuisiällä humalat vähenivät ja tilalle tuli pari siideriä viikonloppuisin sekä viiniä juhlapöytään -linja. Viime tammikuussa huomaamattani pari ensimmäistä viikkoa meni ilman totunnaisia saunasiidereitä, joten päätin pitää saman tien "tipattoman tammikuun". Samoihin aikoihin luin lehtijuttuja, kuinka suomalaiset juovat parisataa kossua vauvasta vaariin vuodessa. Samalla päätin, että minun osaltani se on ohi. Nyt tipaton tammikuu on on venähtänyt puoleksi vuodeksi enkä koe elämäni muuttuneen ainakaan huonommaksi. Huomaan vain alkoholin menettäneen kokonaan merkityksen itselleni.

Alkoholinnauttimisessa on mukavaa tutustua uudenlaisiin makuihin, varsinkin meillä oluenjuojilla. Olut n erinomaisen hyvää naultaan, ja edistä tärkeää asiaa eli maataloustuotantoa. Sinänsä en kyllä hirveästi halua tukea nykyistä vapaamielistä alkoholinsaatavuspolitiikkaa: alkoholi, olutkin, kokonaan pois urheilutapahtumista, nuorisolle ja perheille sunnatuista tapahtumista, monopolioikeuksin varustetuista erilaisista festareista, joissa siis myydään huonoja (perus)tuotteita, ylihintaan ja erittäin ikävissä ja raukkamaisissa olosuhteissa. Hämäläisissä tapahtmissa pitäisi olla tarjolla sahtia, Suomenlinnassa suomenlinnan panimon tuotteita, Tampereen messuissa PUP:n tuotteita. Varsinais-Suomessa Laitilan wirvoitusjuomia ja Vainio-Ketolan erikoisia maalaisoluita.

Vanhempien pitäisi ottaa enemmän vastuuta lapsistaan ja heidän alkoholin käytöstä. Kauheaa katsoa nuoria ympäripäissään etenkin kun käsitykseni mukaan kulutusmäärät ja kerrat ovat lisääntyneet. On tietysti niitä teinejä, joiden kaaliin ei mene mitään vaikka kuinka valistaisi. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kannattaa puhua avoimesti alkoholista kotona ja tutustuttaa teinit alkoholiin ja ennen kaikkea siihen miten se vaikuttaa. Tällöin aiheen ympäriltä ehkä vähän karisee se salamyhkäisyys ja tunne, että tää on cool, koska viinamäen hommelit on hoidettava vanhemmilta salassa. Silti on oltava selkeät rajat ja tuotava esille ne faktat miksi lasten ei pidä käyttää alkoholia. Se, että tutustuttaa lapset alkoholiin ei sitten tarkoita sitä, että käy hakemassa heille perjantaipussin silloin kun muksu niin haluaa. Rajoja täytyy olla. Illallisella silloin tällöin lasi viiniä / siideriä on mielestäni ok. Toinen juttu: känniset laskettelijat heti pois rinteestä!!! Todella typerää laskea kännissä. Sen verran pitää ajatella muutakin kuin omaa napaa ja kunnioittaa toisia, että ei laske humalassa. Eihän sitä autollakaan ajeta kännissä. Lasketellessa nopeus kasvaa sen verran suureksi, että siinä saa tosi pahaa jälkeä aikaan jos liiskaa jonkun tai kaatuu itse. Ja turha sälyttää vastuuta hiihtokeskuksille, ei henkilökunta siellä huomaa jokaista idioottia, joka rinteeseen yrittää kammeta kännissä. Kyllä jokaisen pitää ottaa itse vastuu tekemisistään eli ei niitä suksia enää jalkaan kun on jo muutama maistunut!

Jaa jaa... Tämä kyselyhän sitten päättyikin tämän 21-25 -vuotiaan osalta jo toiseen kysymykseen: "Minkä ikäisenä olit ensi kertaa humalassa?" Vastaus: "En vielä minkään ikäisenä, eikä ole pahemmin tarkoituskaan." Hivenen poikkeuksellistahan tuo on, mutta osaisinpa noin suoralta kädeltä luetella ainakin kymmenkunta ystävääni tai muuten tuntemaani ihmistä, joiden vastaus ja tuntomerkit olisivat samat kuin itselläni: korkeintaan pientä siiderin/viinien maistelua silloin tällöin, muuten ihan normaali seuraelämä (satunnaisesti baarissa yms.) ja paria tapausta lukuunottamatta eivät ole edes mitään seurakuntanuoria tai muuten ideologisesti päihteiden vastaisia. Voihan tietysti olla niin, että tällaisilla kielellisesti suuntautuneilla humanisteilla nuo kielenkannat irtoavat ihan riittävän helposti muutenkin, ja juttukin vielä pysyy ymmärrettävänä. Tiukkapipoja emme joka tapauksessa ole, emmekä tee juomattomuudestamme sen suurempaa numeroa, eivätkä sitä muut ystävämme tai satunnaiset tuttavuudetkaan pahemmin kummastele. Mutta olkaa huoleti: Tässä kyselyssä tarjotuilla vaihtoehdoilla saatte kyllä juuri haluamanne vastaukset pönkittämään mielikuvaa kaikkien suomalaisten humalahakuisuudesta!

Haluaisin aloittaa alusta. TOOL - Sober (levyltä Undertow) there's a shadow just behind me shrouding every step i take making every promise empty pointing every finger at me waiting like a stalking butler who upon the finger rests murder now the path of "must we" just because the son has come jesus, won't you fucking whistle something but the past and done jesus, won't you fucking whistle something but the past and done why can't we not be sober i just want to start this over and why can't we drink forever i just want to start this over i am just a worthless liar i am just an imbecile i will only complicate you trust in me and fall as well i will find a center in you i will chew it up and leave i will work to elevate you just enough to bring you down mother mary, won't you whisper something but the past and done mother mary, won't you whisper something but the past and done why can't we not be sober i just want to start this over and why can't we sleep forever i just want to start this over i am just a worthless liar i am just an imbecile i will only complicate you trust in me and fall as well i will find a center in you i will chew it up and leave trust me.. trust me.. trust me.. trust me.. trust me.. why can't we not be sober i just want to start things over and why can't we sleep forever i just want to start this over i want what i want i want what i want i want what i want i want what i want

Minulle erittäin ajankohtainen aihe. Olen vähentänyt vuoden, kahden aikana huomattavasti alkoholin käyttöä, ehkä iän vuoksi, ehkä siksi, että en todellakaan pidä niistä ominaisuuksista, jotka pääsevät kännissä vallalleen, koska eivät ole aitoa itseäni. Puhumattakaan niistä järkyttävistä, kahden päivän kankkusista, jolloin morkkin tulee kahta hirveämmäksi, kun ei saa mitään aikaiseksi vaan aika menee oksentamiseen ja syntyjen ja syvien miettimiseen. Olen siis jo vähentänyt alkoholin käytön aika minimiin olematta kuitenkaan absolutisti, sen vuoksi en ruksannut kohtiin alkoholin vähentämisestä vaihtoehtoa kyllä. Kokemukseni tästä alkoholinkäytön ja ennenkaikkea humalahakuisen juomisen vähentämisestä ovat omasta puolestani olleet vain ja ainoastaan positiiviset. Osaan onnitella itseäni, kun pystyn hallitsemaan juomistani ja sitä myöten käytöstäni, eikä kaksi seuraavaa päivää mene kankkusen potemiseen vaan voin tehdä juuri mitä haluan.

Krapulapillerin keksijä on todennäköisesti seuraava suomalainen nobelisti. PS: Älkää uskoko ihmisiä, jotka väittävät juovansa maun vuoksi, ruoan ohessa tms. Kaikki juovat alkoholia, koska se on päihde. Jo pieni annos alkoholia (lasi viintä) aiheuttaa pienen päihtymystilan (lämpimän olon, ruokahalun heräämisen), jota alkoholin nauttija tavoittelee. Itse käytän toisinaan kannabista vastaavassa tarkoituksessa, eli pienen päihtymyksen, mukavan pikku "surinan" tai ruokahalun aikaansaamiseksi. Varsinaiseen Päihtymykseen isolla Peellä sopii alkoholi kuitenkin huomattavasti paremmin. Itse asiassa harvalla aineella saa itsensä niin sekaisin menettämättä tajuntaa tai henkeään. Eläköön alkoholi, eläköön humala!

Puolisoni on myös varsin kohtuullinen käyttäjä, mutta juo itsensä humalaan kuitenkin selvästi useammin kuin minä. Jostain syystä minun on vaikea suhtautua häneen humalassa, vaikkei hän käyttäydy mitenkään rumasti tms. En haluaisi olla mikään natsi tässä asiassa, koska hänen juomisessaan ei sinänsä ole mitään huolestuttavaa. En vain mahda sille mitään, että minua ärsyttää. Miksei hänkin voisi juoda yhtä vähän kuin minä, tai ainakin silloin kun selvästi ei ole tarkoitusta ryypätä kunnolla. Hän kuitenkin haluaa ottaa esim. kolme-neljä kaljaa vaikka olisi nimenomaan sovittu että lähdetään juhlista aikaisin seuraavan päivän menon vuoksi. Hänelle ei tule krapulaa, eikä pieni hiprakkansakaan ehkä häiritse sovittua aikataulua, mutta silti munua ärsyttää.

Absolutismi on mielestäni kunnioitettavaa, varsinkin nykypäivänä. Surullista on, että jo yläasteen aloittaneet joutuvat etsimään erilaisia aatesuuntauksia tukemaan omia ajatuksiaan. Jos sanoo ettei halua juoda, syrjiminen on taattua. Absolutismia ja sXe-aatetta sen sijaan kunnioitetaan edes vähän. Olen harkinnut useasti lopettavani alkoholinkäytön. Sosiaalinen riippuvuus silti saa minut jatkamaan, enkä tiedä kestäisinkö enää kaikkia elämän kolhuja ilman alkoholia. Huumausaine sekin on, suurin osa Suomestakin vain taitaa olla koukussa. Ja sitten jeesustellaan muista humehista. Tekopyhyys kunniaan.

Ehkä olen hieman vainoharhainen, mutta minusta tuntuu että nuoria naisia syyllistetään paljon juomisesta. Miehet saavat juoda paljon ja usein, mutta naisten pitäisi ottaa vain  hillitysti lasillinen ja samalla paheksua sopivasti miesten juomista. Media kiinnittää paljon huomiota siihen, että naisten humalahakuinen juominen on lisääntynyt ja miettii sen vaikutusta yhteiskuntaan. Miehet sen sijaan saavat ryypätä niin paljon kun sielu sietää - hei, hehän on miehiä, miehet ovat aina juoneet ja miesten kuuluukin juoda. Toisaalta taas olen jo sen verran täti, että surettaa esim. Far Outissa esiintyvä ryyppämisen yletön ihannointi. Aina on kisaan osallistuvilla hyvä pössis päällä ja viinan juonnilla kehuskellaan. Sitä se kai sitten oli juuri täysi-ikäiseksi tulleena, nyt on mennyt hohto tuollaisesta. Luotan siis että nämäkin nuoret viisastuvat juotuaan liian monta kertaa muistinsa :P

En käytä alkoholia lainkaan, enkä mitään muitakaan päihteitä. Olen kokeillut alkoholia yhden kerran elämässäni ihan vain tehdäkseni empiirisen kokeen alkoholin vaikutuksista itseeni. Syyni raittiuteeni eivät ole uskonnolliset eivätkä terveydelliset (vaikka tietenkin on mukava välttyä alkoholin terveyshaitoilta). Alkoholijuomat eivät vain yksinkertaisesti kiinnosta minua. On ihan sama juovatko muut ihmiset vai eivät, en kuitenkaan välitä olla ihmisten seurassa silloin kun he ovat humalassa. Toivoisin, että alkoholin juominen ei olisi normi suomalaisessa yhteiskunnassa. On naurettavaa, että ihminen joutuu selittelemään omaa juomattomuuttaan. Opiskelijana haluaisin, että opiskelijoille olisi olemassa enemmän sellaista (ei-uskonnollista)toimintaa, jossa juominen tai juomisesta puhuminen ei olisi pääsasia.

Ensi syyskuussa tule tasan 2 vuotta siitä, kun lopetin alkoholin käytön kokonaan. "Harrastukseni" kesti junnuiästä lähes 40-vuotiaaksi. Juomiseni ei mielestäni ollut mitenkään huolestuttavaa (eipä tietenkään!). En myöskään ollut agressiivinen humalassa. Nautin viikolla töiden jälkeen tuopin iltapäivälehden kera (lähes joka päivä) ja viikonloppuisin meni sitten parit sixpackit ja joskus viinit päälle. Bileissä tietysti runsaamminkin. Ja aamuisin krapulaoluet (yleensä ennen aamiaista). Käyttö oli jatkuvaa ja keskiolut kuului lähes kaikkeen olennaisena osana ja huomasin sen "ohjaavan" tekemisiäni yhä enemmän. Erään pitkän viinanhuuruisen viikonlopun jälkeen jouduin sairaalaan sydämen rytmihäiriöiden vuoksi. Tuolloin totesin ongelmani ja päätin hakea apua. Kävin n. 10 kertaa A-klinikalla terapiassa ja sain tukea päätökselleni lopettaa viinan juominen. Tuosta päätöksestä tulee siis syksyllä 2 vuotta ja päivääkään ei ole kaduttanut eikä janottanut! Terveisiä Koillisen A-klinikan henkilökunnalle!

Käytin aiemmin huomattavasti enemmän alkoholia ja säännöllisesti kerran viikossa. Annokset saattoivat enimmillään olla jopa 10 illassa, sietokyky oli noussut koska aina vaan piti enemmän juoda saadakseen saman vaikutuksen kuin ennenkin. Nyt olen ollut ollut pitkän ajan juomatta mitään alkoholia vaativan kirjallisen työn takia ja aionkin tästä eteenpäin pitää juomisen kurissa juomalla harvemmin ja pitämällä kerta-annokset selkeästi pienempinä. Plussana huomasin että tauon jälkeen ei tarvitsekaan juoda niin paljon, jo kahdella juomalla on vaikutusta, aikaisemmin ei ollut. Kuiva kausi oli todella kannattava ja elimistökin sai vähän puhdistautua.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana kehittämää humalahakuista "hyvän jätkän" käyttäytymismallia on vaikea lähteä muuttamaan, vaikka nykyisin haluja rauhoittumiselle kuitenkin olisi. Sinkkuna on valitettavan helppoa eksyä viikonloppuisin baariin kavereiden kanssa, ellei halua jäädä kotiin nyhjöttämään ja tuntemaan itseään luuseriksi. Baariin on vaikea mennä vain parille ja jättää hyvän humalan mahdollisuus käyttämättä. Onneksi "aikuiset" velvollisuudet kuten työ sekä pelko terveyden menettämisestä ovat hillinneet tätä tarvetta. Positiivisinta vähään aikaan oli hiljattain huomata, että päivä huvipuistossa hyvien ystävien kanssa oli humalatilaa vastaava todella vapauttava kokemus!

Suomessa osataan tehdä kaikesta asiasta synti - kyllä aina kieltosääntö löytyy raamatusta tai muusta vastaavasta julkaisusta. Jos alkoholiin suohtauduttaisiin normaalisti, eikä hysteerisesti, ja jo pienestä pitäen opetettaisiin nuorille kohtuullisen viinin nauttimisen salat, niin varmaan kännihakuinen ja agressiivinen örveltäminen jäisi vähemmälle. Muistan joku vuosi sitten ilmestyi tutkimus (muistaakseni Englannissa tehty) joka tutki keski-ikäisten johtavassa asemassa olevien miesten kuolleisuutta verrattuna elintapoihin. Yllättävää kyllä kohtuullisesti nautiskelevat ja myös rentoutumisen ymmärrtävät herrat elivät pidempään kun raivoraittiit maratonin harrastajat. Tutkimustulos vaiettiin äkkiä kuoliaaksi, koska ei sopinut kristillisiin arvoihimme.

Alkoholijuomien nauttimisessa tuntuu itselleni olevan humalatilaa tärkeämpää juomiin liittyvät viitteet, ajatukset, juomat jonkin tunnelman merkitsijöinä. En voi sanoa juovani olutta tai viiniä pelkästään hyvän maun vuoksi, vaikka se onkin yksi syy, vaan maukkauden lisäksi jostain tulee juoman "merkitys", joka tekee tilanteesta sellaisen kuin sen kuuluu olla. Juomien alkoholipitoisuutta en tarvitsisi mihinkään, mutta siitä huolimatta pussikalja rantakalliolla auringon laskiessa ei toimi ilman kolmosolutta. Samoin vasta hyvän viinin nautiskelu tuo illanistujaisiin oikean tunnelman. Kumma juttu. (Ihan kiva tosin että on tällaisia "riittijuomia" joilla voi markkeerata itselleen ja muille tietyn tilanteen arvoa/merkitystä/tunnelmaa.)

Vähän alkoholia käyttävänä olen usein ollut hämmästynyt suomalaisten suhtautumisesta alkoholia käyttämättömiin henkilöihin. Juon itse vähän vain siksi, ettei alkoholista tule minulle hyvää oloa enkä väkisinkään pysty nauttimaan alkoholin mausta; taustalla ei siis ole minkäänmoista eettistä tai uskonnollista vakaumusta. Vaikka selitän juomattomuuteni aina näin, olen varsin usein joutunut tilanteeseen, jossa hiukan nauttinut kanssajuhlija tulee luokseni kyselemään, että mitä oikein haluan juomattomuudellani näyttää ja miksi sillä tavoin moralisoin muiden juomista. Monesti suorana oletuksena on, että minun täytyy olla jonkinlainen uskonnollinen "hihhuli", koska en juo. Varsin usein saan kuulla alkoholista kieltäytyessäni (sukujuhlissakin), ettei minun aina pitäisi olla "niin tiukkapipoinen", vaikka niukka juomiseni ei mitenkään ole tekemisissä minkäänlaisen tiukkapipoisuuden tai moralisoinnin kanssa. Itse en halua puuttua toisten juomiseen; minusta kukin saa nauttia alkoholia niin paljon kuin sopivaksi tuntee. Vaikuttaa siltä, että suomalaisiin on iskostunut humalahakuinen juomiskulttuuri niin syvälle, että kaikkien oletetaan poikkeuksetta juovan (paljon) ja jos et juo, sitä paheksutaan ja sinulta vaaditaan hyvää selitystä normista poikkeamiselle. Tästä syystä itse olenkin tietyissä tilanteissa alkanut ottaa tarjotun alkoholin vastaan, koska on helpompaa juoda kuin tuntea joutuvansa pakotetuksi "selittelemään".

Joskus ottaa päähän se, kun menee jopa kaksi viikkoa siten, että juon pullon olutta jopa viitenä iltana viikossa. Sitä vaan tekee mieli juoda sen maun takia samaan tapaan kuin karkkiakin tulee syötyä. Aina sitä vaan marssii sinne lähikauppaan ja ostaa muiden ostosten lisäksi pullon koffia, vaikka just on edellisenä päivänä ajatellut, että nyt täytyy olla viikko juomatta mitään. Joskus se ei vaan pysy, ja sitä lankeaa siellä kaupassa bisseen ja salmiakkiin. Sama juttu kahvin kanssa: vaikka yrität lakkoa, niin sitä tulee aina ajateltua, että huomenna sitten aloitan sen kahvilakon. Kahvin kanssa ongelma on pahin. Kannabiksen kanssa minulla ei ole koskaan ollut tuota ongelmaa. Käyttö pysyy aina totaalisesti hanskassa ja päätökset on helppo pitää. Olen usein käyttämättä esim. 6 kk vaikka minulla olisikin koko ajan kotikasvatettua kukkaa kaapissa kymmeniä grammoja. Johtuu kai päihteen täysin erilaisesta luonteesta. Olen tosin huomannut, että käytettyäni kannabista, ei tule alkoholiakaan nautittua pitkään aikaan olutpullollistakaan. Ainakin omalla kohdallani se näyttää tasapainoittavan normaalia elämää. Vaikutus jatkuu viikkoja siten, että osaan nauttia paremmin niistä asioista, joita itselläni elämässä on. Niinpä jää sitten koffikin kaupan hyllylle. :)

Ehkä ymmärsin väärin, mutta kysely tuntuu tehdyn lähtöoletuksella, että kaikki juovat känniin. Jos unohdetaan käyttäjät, joille känni on toisarvoinen asia, ei kyselyä voi ainakaan alkoholikyselynä pitää, paremminkin kännääjäkyselynä. Selvitätte suhdetta alkoholiin ja erityisesti humalaan, mutta siitä näkökulmasta, että se on kaikille pääasiallinen tavoite. Saatte siis selvitettyä lähinnä kännääjien suhteen känniin, ette niinkään koko alkoholia käyttävän kansan suhdetta humalaan. Sama tilanne kuin muutaman vuoden takainen seksitutkimus, jossa seksuaalisesti aktiivisia parikymppisiä haastattelemalla saatiin selville, että he ovat seksuaalisesti aktiivisia...

On typerää että alkoholin juominen ja kunnon perskännien ottaminen on yleisesti niin hyväksyttävää mm työpaikoilla. Krapulassa töihin/kouluun tulemisellekin vain nauretaan myötätuntoisesti, samalla kuin esim. kannabiksen käyttäminen samaan tarkoitukseen on täysin hyväksymätöntä, vaikka seuraavana päivänä olisi iloinen ja täysin työkykyinen. Koko alkoholikasvatus on todella surkeaa Suomessa, virallisella tasolla alkoholilainsäädäntöä (kuin myös muiden päihteiden) tulisi vapauttaa, eikä enää holhota kansaa. Asioihin pitäisi suhtautua avoimemmin ja luonnollisemmin, ehkäpä niistä ei pitäisi tehdä niin suurta numeroa. Tosin välillä tuntuu kuin olisi jo liian myöhäistä, jos lakeja nyt yhtäkkiä vapautettaisiin se saisi luultavasti aikaan vain enemmän todellisia rappioihmisiä. Ehkäpä tulevalle nuorisolle voitaisiin yrittää saada terveempi kasvatus päihteisiin, ehpäpä eurooppalaisempi näkökulma. Päihteitä käytetään ja ne ovat arkipäivää (kaikki päihteet), ihmisten tulisi kuitenkin tajuta itse mikä käyttö on järjellistä ja mikä ei, aineesta riippumatta. On turha yrittää väkisin estää ihmisiä saamasta alkoholia. Alko on laadukas kauppa ja asenteet ovat sielläkin muuttuneet jo järkevämpään suuntaan, en kuitenkaan näe minkäänlaista järjellistä selitystä klo 21 alkoholinmyynnin aikarajalle. Miten alkoholin myynnillä ja jollain aikarajalla on tekemistä keskenään???

Alkoholissa on kaikkein ovelinta se tapa, millä saa itseensä koukkuun, ainakin yhden illan ajaksi. Muutaman lasillisen jälkeen kokee olevansa täysin iloinen ja illan olevan täynnä hekumallista jännitystä. Sitten päättää tietysti kokeilla, tulisiko VIELÄ parempi olo, jos joisi vähän lisää... Yhtäkkiä ne kaksi peräkkäin juotua tequila-paukkua pasahtaa päähän, josta katoaa viimeisetkin järjen rippeet. On sitten hyvä miettiä seuraavana päivänä, oliko se juominen todella niin hauskaa. Omituista on, että seuraavana aamuna ei todellakaan voi ymmärtää, mikä teki siitä illasta niin erityisen loistavan...

Jos alkoholi ja tupakka on laillista, myös osa tällä hetkellä laittomista aineista olisi loogista laillistaa(tosin se vaatisi myös parempaa tiedotusta vaaroista, etenkin alkoholin). Parempi valtion niiden myyntiä on kontrolloida kuin rikollisten...Valtio saa verotuloja ja parempi turvallisuus käyttäjillä ja epäluulot käyttäjiä kohtaan vähenee. Alkoholi on huonoin päihde, jota olen kokeillut. En käytä muitakaan päihteitä paljon, kannabista maksimissaan kerran viikossa, mutta siitä ei ole koitunut minkäänlaisia haittoja. Kaikkien paitsi rikollisten kannalta on parempi laillistaa muitakin aineita, jotta niiden levitys saadaan valtion käsiin ja verotettavaksi. Valtio tukee rikollisorganisaatioiden toimintaa kieltolaeilla. Ja kaikki tietää, että esim. stadissa kyllä saa aineita, jos haluaa, ei poliisilla riitä resurssit valvontaan.

Kyllä minä lähes ymmärrän, että juttu koskee vain humalaa, mutta kun se väittää koskevansa alkoholinkäyttöä...kysymykset eivät juuri anna tilaa ei-humalahakuiselle alkoholinkäytölle. Ja kun kuitenkin käytän ei-humalahakuisesti sen verran paljon alkoholia (lasi kerrallaan, mutta sen verran usein, että käyttöä on hyvä vahtia), että luulisi alkoholinkäyttöartikkelissa olevan tilaa meillekin. Älkää vain sitten artikkelissa väittäkö, että kaikki juovat humalahakuisesti tai jotain sinne päin. Minunlaiseni on liki mahdotonta vastata näihin. Eli jos suhde (vahvaan) humalaan on, ettei halua olla sen kanssa missään tekemisissä, ompi vastaaminen melko toivotonta. Kokeilkaa vaikka! (Tarkoittaisiko vaikka viertel illassa, että juo itsensä humalaan 7 päivänä viikossa? Ei koskaan enemmän kuin aivan kevyessä humalatilassa, mutta silti naisena lähellä suurkulutusta)

Humalatilan määritteleminen on aina vaikeata. Joskus yhden oluen jouminen tuntuu jo jaloissa, toisinaan on illalisen aikana jounnut lähes pullon viiniä ja ihmettelee jälkeenpäin vaikutuksen vähyyttä. Itse tiedän käyttäväni huomattavasti vähemmän alkoholia kuin keskiverto ikäiseni. Harvoin tunnen olevani valmis "päästämään irti todellisuudesta" niin että joisin itseni todella juovuksiin. Alkoholi käyttö on enimmäkseen sosiaalinen tapa, jonka sivuvaikutukset ovat usein positiiviset, kuten edellämainittu rentous ja hauskanpito. Kyllä nämä molemmat saavutetaan ilman alkoholiakin, ainakin henkilökohtaisesti. 5 viikon tipaton kausi ei esimerkiksi tuottanut vaikeuksia, pahinta oli vain saada muut ymmärtämään ettei tässä tarvitse juoda ollakseen "menossa mukana."

en ymmärrä Suomessa vallitsevaa liberaalia alkoholikulttuuria. alkoholin käyttöön suorastaan yllytetään - niinkuin tälläkin tulevalla lehtijutulla. Suomessa on somaa olla humalassa, se on sympaattista ja huvittavaa. ei väliä sillä että ihmisiä kuolee auto-onnettomuuksissa tai joku juo perheensä ja itsensä perikatoon  tai pahoinpitelee vaimonsa kuoliaaksi - hänellä on oltava siihen oikeus koska muista viis. Pyhä Yksilönvapaus. ihmiset ajattelevat että minulla kuitenkin on oltava oikeus juoda koska minusta se on hauskaa. naapuri hoitakoon omat ongelmansa kunhan ei tule minua häiritsemään. - tämän ajattelun ongelma on että itse asiassa kaikki mitä naapuri tekee epäsuorasti vaikuttaa myös minuun. Mutta se nyt on tietysti liian monimutkaista keskivertoihmiselle.

En haluaisi käyttää vähempää alkoholia. Haluaisin osata käyttää sitä sopivasti, humaltuen mukavasti ilman itsekontrollin ja suhteellisuudentajun täydellistä menetystä. Silloin voisin käyttää sitä useammin, vain vähemmän kerralla. Olen kuitenkin vähitellen tajunnut, että en sitä taitoa tule koskaan oppimaan ja olenkin viimeisen vuoden aikana vähentänyt juomistani merkittävästi. Kun ennen join jopa kaksi kertaa viikossa itseni humalaan on nykyään ihme jos juon edes yhden kännin kuussa. Enkä minä niitä örvellyksiä kaipaakaan mutta harmittaa, että kohdallani asia on joko-tai. Mutta koska on valittava, niin mieluummin yksi olut tai viinilasi maun vuoksi ja sitten stoppi, kuin lähes koomaa vastaava känni, josta toipuminenkin kestää pari-kolme päivää.

Kantani alkoholia - tai paremminkin humalajuomista - kohtaan on kielteinen paitsi kristillisestä vakaumuksestani johtuen,myös periaatepäätöksestä pitäytyä irti aineesta,joka aiheuttaa  niin paljon ongelmia perheissä kun se nyky-Suomessa tekee.Alkoholi on paska aine:se hajottaa perheitä ja saa lapset kärsimään,syöksee sen koukkuun joutuneen ihmisen vaikeaan noidankehään ja maksaa yhteiskunnalle "turhaan" alkoholistien hoitokustannuksina.Miksi olla mukana siinä pelissä?Miksi tukea alkoholijuomien valmistajia jatkamaan ongelman ruokkimista?Sitäpaitsi,humalaiset ovat mielestäni oikeasti ärsyttäviä eikä alkoholia voi pitää sen parempana huumeena kuin mitään muutakaan.Haluan itse olla oman itseni herra,enkä antaa jonkun tuhoisan litkun tehdä sitä.

Alkoholistin lapsi, joka aina on kontrolloinut omaa alkoholinkäyttöä. Stressaavissa edustustehtävisä juotin ja join itsekin monta vuotta ilmaista viinaa (kunnon merkkejä - ei mitään paskaa) varsin paljon. Lopetin stressaavan edustustyön, ikää on tullut - en juurikaan juo alkoholia enää (kun ei ole enää työnantajaakaan, joka antaisi juoda omaan laskuunsa). Alkoholi ei tuo enää sellaista mielihyvää - ainoastaan krapulan. Juon silloin tällöin pari keskikaljaa saunan yhteydessä. Olen harkinnut senkin lopettamista. Alkoholilla ei merkitystä elämässä - onneksi sain nuorempana maistella eri alkoholijuomia, kunnon konjakkeja ja viskejä oman mielihaluni mukaan, firman laskuun. Siinä ei ole enää mitään hohtoa. Toisaalta olen nähnyt lapsuudessa, ystävissä, asiakkaissa yms. mitä alkoholi huonoimillaan saa aikaan - kaikki eivät pysty kontroloimaan toimiaan. Se on vahinko ja se on totuus ja se voi olla helvetti sekä itselleen että ennen kaikkea läheisille.

Olen juonut kaksitoista vuotiaasta asti aina silloin tällöin ja 7: männestä vuosiluokasta eteenpäin lähes jokainen viikonloppu + muut ilon aiheet, kuten ilmaisen viinan tarjoilut erinnäköisissä pr -tilaisuuksissa ja tietenkin suuret juhlat, joita riittää polttareista tupareiden kautta, siskon kaiman kissan ristiäisiin ja koulun päättäereistä - vappuun. Poltin myös noin kolmevuotta päivittäin hashista ja noin 1o -vuotiaasta tupakkaa, aina 25 - vuotiaaksi saakka. Olen myös kokeillut lähes kaikkia huumeita heroiinia lukuunottamatta. Nyt olen elänyt päihdevapaata elämää noin vuodenpäivät. Lopetin kahvin ja alkoholin juomisen ja kaikkien etäisestikään päihteeksi miellettävien tuotteiden nauttimisen. Voin siis todeta nuoresta iästäni huolimatta kokemuksen syvällärintaäänellä seuraavaa: Koko länsimainenkulttuuri (lue elämäntapa) ja sen käsitteistö on päihdyttävää. Sokeristakin tulee ihan oikeasti humalaan, joten "virallinen" päihdekulttuuri imetään veriin jo kiltteyspalkkioina ja lapsuuden karkkipäivinä "Ohhoh, ootpas ollut kilttipoika. Isi ostaa sulle 200 grammaa rasvaa ja sokeria ruskeaksi levyksi muotoiltuna niin tulet iloiseksi." Ruoka, juoma, vauhdikas meininki, viihde ja sosiaalinen kanssakäyminenkin kaikki todellisuudessa (ei vain todellisuuden tulkintana) päihdyttävät. Sitä enemmän päihdytään mitä enemmän vedetään. Olet varmasti kuullut vertauksia rankat duunit, rankat huvit. Nälkä kasvaa syödessä ja tavannut lapsen asteelle degeneroituneen aikuisen miehen häveliään sävyisen tokaisun; "näihin tulee muuten himo" - samalla, kun hän jo kourii kolmatta kourallistaan vähäisistä suolapähkinöistäsi. Näin ollen katson, että on tekopyhää kritisoida ihmisiä vain päihteiden (alkoholi tms.) käytönmukaan. Kysymys on elämänhimon tyydyttämisen mekanismista, jota kukin tyydyttää tavallaan tai murtautuu kehästä. Pollareille terkkuja... Elämä(sosiaalinen todellisuus)ON huumetta! Kysymys ei ole Jeesustelusta tai terveys vouhotuksesta tämä on todellisuus haluamme sitä tai emme. Free toimittaja H:ki

Päätinpä kertoa, että on olemassa myös ihmisiä, jotka eivät juo lainkaan.. Mutta jo kohdassa 5 huomasin, että tämmöisille ihmisille ei ole varattu omaa saraketta.. Siispä kulutan aikaanne ja vastailen näin. Olen 21-vuotias opiskelijanainen Helsingistä ja suhteeni alkoholiin on: (tai siis ei ole..) Olen absolutisti. Sillä erotuksella tosin, että käyn kyllä ehtoollisella ja siellä ihan alkoholipitoista viiniä juon. Koskaan en ole kännissä ollut, eikä tämä tarkoita sitä, että olisin jotenkin nynny tms. Päätökseni absolutismista tein 15-vuotiaana riparin jälkeen. Syinä mm. vanhempien kunnioittaminen ja uskoontulo. Sitä ennen en myöskään ole ollut kännissä, maistanut kylläkin. Absolutismini on joissain tilanteissa hankalaa, esim. ystäväni polttareissa minua ei ollut otettu huomioon.. Omat juomat siis aina mukaan. Minua ei haittaa olla seurassa, jossa juodaan. Tätä usein minulta kysytään. En siis tuomitse muiden juomista, tämä on vain oma elämäntapani. Yhtenä syynä mutten juuri tajusin, että kun en ole koskaan juonut, niin rajaa humaltumiseen en siis tunne. Tämän vuoksi en edes maista. Elämästä selviää myös näin:)

alkoholi on kaikkia koskettava aihe; jokaisella on siitä mielipiteitä. Alkoholinkäytön taustalla on kyllä jokaisen yksilön oma historia: itse olen ollut streittari josta siirtynyt kohtuukäyttöön -osa tutuista kokee minut nykyään alkoholistiksi tämän linjan rikottuani. Ja sananlasku 'ilo ilman viinaa on teeskenneltyä' on aivan naurettava ja vanhanaikainen; tuskin teiniailkoholistien vanhemmat haluaisivat allekirjoittaa tätä?? Itse olen joskus pohtinut vapauden käsitystä, alkoholiin liittyen; aikaisemmin (esim. isovanhempieni aikaan) Suomessa ihminen sai valita oman kulutuksensa täysin rauhassa, nykyään mainokset syyltävät elämäntapakulutusta ja kuinka sivistynyttä on nauttia alkoholista, luoden mielikuvia joukkoharhasta 'kun kaikki muutkin, niin kai minunkin sitten pitäisi juoda'. Turhaan! Elämäntapabrändäys ja alkoholi ei liity toisiinsa. jääden innolla odottamaan artikkelia.. :)

Omalla kohdallani olen osannut kontroloida nyt vanhempana ja toivottavasti viisaampana,etta voi ottaa baarissa yhden tai kaksi ja lahtea kotiin.Kun jain yksin,lupasin itselleni,mika on tarkeinta,etta en aio istua nurkkabaarissa ja itkea kaljalasiin,en mene enaa naimisiin ,enka asumaan kenenkaan kanssa,ja olen pitanyt lupaukset itselleni....Alkoholistin on tehtava lupaus itselleen,se on ainoa tie pysytella kohtuullisuudessa..nautin kahvista aamulla ja olen onnellinen.Alkoholi ei johda elamaani...Alkoholistille on parasta loytaa tosi rakkaus,kuten minakin viela loysin,han ei juo,paitsi joskus,ja uusia harrastuksia,niin alkoholista ei enaa tule elaman tarkein asia!

alkoholi on todellakin 'viisasten juoma', ja valitettavasti en voi juuri lukea itseäni ko. ryhmään! kun on alkanut aikanaan käyttää alkoholia on siitä tavasta vaikea päästä eroon, ja monilla (ainakin itselläni) tilanne vuosien mittaan pahenee, ei parane; on siis helppo ymmärtää miksi niin monelta lopulta menee perhe, rahat, terveys, kaikki joskus melkein toivoisin että alkoholi olisi kiellettyä aivan kuin muutkin huumeet, niin ehkäpä en nyt joutuisi kamppailemaan liiallisen juomisen kanssa toisaalta on myös totta että monessa mielessä yhteiskunta näyttää kannustavan ylilyöntejä:  on olemassa täysraittiita, ja sitten ongelmakäyttäjiä, ja välille ei tunnu jäävän paljoakaan; mielestäni pitäisi osa resursseista suunnata vapaan ja hallitun kohtuukäyttämisen edistämiseen, näin voitaisi ehkä estää tilanne jossa monet joutuvat valitsemaan raivoraittiuden välttyäkseen alkoholismilta

Äitini on ollut alkoholisti siitä asti, kun täytin 17 ja isäni kuoli. Se on ollut ainoana lapsena raskas taakka, joka on vaikuttanut juomiseeni ehkä siten, että itse varon, etten joisi liikaa ja liian usein. Minulle on myös vastenmielistä humaltua yksin kotona tai humaltua kotona vain mieheni kanssa. Yleensä otamme ehkä kerran kuussa ruuan kanssa tai muuten vaan mieheni kanssa pari lasia viiniä, mutta isommat alkoholimäärät tulee otettua sitten juhlissa. Ystävättären kanssa otetaan ehkä kerran puolessa vuodessa muutama lasi viiniä ja istutaan koko ilta puhumassa henkeviä. Alkoholismi voi vaikuttaa varmaankin usean sukupolven ajan eteenpäin, tiedän ,että jos saan lapsia, tarkkailen omaa juomistani heidän nähden ja yritän opettaa, että voi rentoutua, mutta ei ole itse tarkoitus tulla humalaan, ja että ALKOHOLI EI TOSIAAN RATKAISE ASIOITA, PÄINVASTOIN.

Noin vuoden ajan olen kärsinyt moraalisesta krapulasta joka kerta juotuani, vaikka olisin juonut vain yhden punaviinilasin. Se ei siis riipu alkoholin määrästä tai siitä, mitä olen humalassa tehnyt. Ehkä se on enemmän "paluuta arkeen" ja velvollisuuksien mieleen palautumista. Pelkoa, että nyt en sitten saakaan kaikkia suunnittelemiani juttuja tehtyä jne. Ehkäpä syynä ovat myös ne ihmiset, jotka kovaan ääneen paheksuvat alkoholin käyttöä ja kysyvät, eikö ihmisten kanssa voi muutoin olla tekemissä kuin punaviinipullon ääressä. Ja ikään kuin joka kerta juotuani he saavat lisää perusteluita väitteilleen, ja yritän mielessäni väittää heille vastaan.

Mielestäni alkoholi on pahin tuntemani huume. Mikään ei ole kamalampaa kuin hirveä krapula, joka vain vuosi vuodelta pahenee. Krapulani ovat muuttuneet niin pahoiksi, että voin puhua melkein psykoosista, tuntuu ettei saa henkeä, kuolemanpelko, särkee munuaisia, tärisen ja ahdistaa. Krapulassa yritän saada itseni koottua siten että pystyn syömään jugurtin ja sen jälkeen avaamaan kaljan, mikä usein johtaa uuteen kännäys päivään. Juon melkein aina perjantaista sunnuntaihin. Viikolla en kännää, mutta juon päivittäin yhden oluen. En siis ymmärrä miksi juon. Olen miettinyt että pitäisikö mennä AA:han, mutta ajatus on ahdistava, silloinhan myönnän ongelmani. Kaikki korkeasti koulutetut ystäväni juovat, teemme paljon erilaisia asioita, mutta olut on aina kuvioissa mukana. Olen polttanut vuosia päivittäin kannabista, se ei aiheuta minulle mitään ikävää, eli en voi hyväksyä, että ihmiset(poliitikot)jotka varmasti juovat, välillä reippaamminkin, kieltävät kannabiksen. Alkoholi ja koko kännäys on ihanankamalaa. P.S. Kiitän sydämmellisesti NYT lehden toimitusta, olen asunut jo pari vuotta Saksassa Hampurissa, NYT internet sivu on minun kultainen kanavani Helsinkiin.

Varmaan joskus vanhempana, kun on vakaassa parisuhteessa ja ehkä suunnittelemassa perheen perustamista (eli omakotitaloa, volvoa ja kersoja), juomisen voi lopettaa. En kuitenkaan koe, että tämän hetkinen dokaamiseni olisi ongelma. En juo yksinäni, vain seurassa, ja olen ollut pitkiäkin ajanjaksoja ilman viinaa. Mielestäni kun on vielä nuori ja sinkku, voi aivan hyvin vähän sekoilla. Tosin olen huomannut, että en enää pysty juomaan samalla tavalla, kuin esimerkiksi vuosi sitten. Kunto ei enää kestä, ja krapulat saattavat olla todella kamalia nykyään. Vatsa menee paljon useammin sekaisin, josta joutuu kärsimään useamman päivän kuin vain seuraavan krapula-aamun.

Hassua on se että, vaikka sitä välillä jo tässä aikuisiässä osaa ottaa viiniä kuten viisaat ikään, tulee lopulta aina tarve vetää aivan naamat. Vaikka se tila ei ole mitenkään haluttava ja jälkeen päin aina kaduttaa ja on hirveä morkkis. Onkohan aivoissani joku vääntymä, joka vaatii humalaa aina välillä? Nollaako se aivot? Vai antaako se tilaisuuden olla ääliö, jos muuten olen aika korrekti ja helppo? Joskus kadehdin ihmisiä, jotka eivät juo koskaan itseään humalaan. Itsehallinnan menettäminen on kamalaa ja silti sitä välillä haluaa olla aivan rajaton. Ehkä muitakin keinoja olisi kuin juominen, sen on vain omaksunut.

Toivottavasti voisitte tehdä jutun tuoreemmasta näkökulmasta, kuin "Kännääminen on kivaa","Suomipoika-suuri ryyppysankari" tai "Viinaa, viinaa, enemmän viinaa"... Voisi olla mielenkiintoista nähdä erilaisia tarinoita vaikkapa kuukausiliitteessä reportaasina "suomalainen alkoholi käyttäjä"... Mallina vois olla skaalaa rapajuoposta, lääkekonjakin käyttäjään... Mökkitissuttelijasta ravintolaryypiskelijään... Saunaoluenottajasta perjantaipullolaiseen,jne. ,jne., nuoria, vanhoja.... erilaisia tavallisia ihmisiä... Jotenkin olis kiva jos juomista käsiteltäs muutenkin kun tappeluiden, irtosuhteiden, rattijuoppouden yms. näkökulmasta!