 |
 |
Numero 18 (3/2005)
|
|
|
 |
||||
etusivu
Tietoarkisto on FSD:n verkkotiedotuslehti, jonka syksyn erikoisnumero ilmestyy myös painettuna. Lehdessä on artikkeleita ja uutisia tutkimus- ja arkistotoiminnan eri alueilta. Tietoarkiston ilmestymisestä tiedotetaan sähköpostilistallamme. Painetun Tietoarkisto-lehden voi tilata maksutta osoitteesta fsd@tuni.fi.
|
|
Eettinen ennakkoarviointi lääketieteessä ja ihmistieteissäArja Kuula Valtakunnallinen terveydenhuollon eettinen neuvottelukunta (ETENE) ja sen lääketieteellinen tutkimuseettinen jaosto (TUKIJA) järjestivät syyskuun lopulla valtakunnallisen seminaarin, jossa käsiteltiin muun muassa tutkimuslain soveltamiseen liittyviä kysymyksiä. Yhdeksi puhujaksi oli kutsuttu allekirjoittanut. Kutsujien toiveena oli saada tietoa eettisestä ennakkoarvioinnissa ihmistieteissä eli ihmistä tutkivissa ei-lääketieteellisissä oppiaineissa, esimerkiksi sosiaalitieteissä ja kasvatustieteissä. Lääketieteellisten tutkimusten ennakkoarvioinnista säädetään laissaLääketieteellinen tutkimus edellyttää eettisen ennakkotarkastuksen läpäisyn ennen kuin varsinaista lupapäätöstä tutkimuksen toteuttamiselle voidaan antaa. Käytännössä eettistä ennakkoarviointia toteuttavat sairaanhoitopiirien eettiset toimikunnat. Arvioinnista on säädetty tutkimuslaissa, joka astui voimaan 1999 (Laki lääketieteellisestä tutkimuksesta 1999/488). Vaikka laki säädettiin vasta 1999, lääketieteellisen tutkimuksen eettisellä ennakkoarvioinnilla on Suomessa varsin pitkä perinne. Eettisiä toimikuntia perustettiin lääketieteellisten tiedekuntien yhteyteen 1960-luvun lopulta alkaen. 1970-luvun kuluessa ne oli perustettu jo kaikkiin maamme lääketieteen tiedekuntiin. (Immonen 1992, 25-27.) Toimikunnat arvioivat esimerkiksi tutkimuksesta tutkittaville koituvia haittoja suhteessa hyötyihin, tutkimuksen turvallisuutta, tutkittavien erityisryhmien huomioimista, tutkittaville suunnattuja informointitekstejä ja tapoja, joilla suunnitellussa tutkimuksessa on huomioitu tietosuoja. Eettisille toimikunnille annetut arvioinnin ohjeet ovat varsin yksityiskohtaisia (ks. Muistilista eettisten toimikuntien jäsenille ja tutkijoille). Tutkimuslaki koskee vain lääketieteellistä tutkimusta, mutta käytännössä Suomessa ennakkoarvioinnin kohteeksi tulevat kaikki tutkimukset, jotka toteutetaan jonkin sairaanhoitopiirin alaisessa yksikössä - tieteenalasta riippumatta. Arvioinnin apuna käytetään soveltuvin osin lääketieteellisen tutkimuksen arviointiin tarkoitettuja ohjeita. Erityisesti tutkittavien informoinnin ja tietosuojakysymysten huomioon ottaminen katsotaan tärkeiksi asioiksi myös ei-lääketieteellisessä tutkimuksessa. Sosiaalitieteen eettiset kysymykset ovat usein yhteisöllisiäLääketieteen eettiset normit ovat yksilökeskeisiä ja painottuvat yksittäisen tutkittavan kohteluun ja informointiin. Sosiaalitieteissä taas jo tutkimuskohteiden perusteella olennaiset eettiset kysymykset voivat olla yhteisöllisiä, kulttuurisia ja poliittisia (Hoyer et. al. 2004). Tarkasteltaessa esimerkiksi terveydenhuollon yksikköä työnsosiologisen tai antropologisen tutkimuksen kohteena, olennaista on suojata tutkittavien luottamukselliset tiedot. Yhtä tärkeää on kuitenkin sovittaa yhteen mielekkäällä tavalla ne intressiristiriidat, joita tutkimuksen vapauden ja yksikön normaalitoimintojen sujuvuuden välillä kenties on. Sosiaalitieteen näkökulmasta tällaisessa tutkimuksessa tutkittavana on myös terveydenhuollon henkilökunta, ei ainoastaan potilaat. Ihmistieteissä ennakkoarviointikäytännöt vaihtelevat maittainSuomessa ei ole institutionalisoitua yleistä eettistä ennakkoarviointia ihmistieteiden tutkimukselle, poikkeuksena sairaanhoitopiirien alaisissa yksiköissä toteutettavat tutkimukset. Esimerkiksi Jyväskylän yliopistossa voi kuitenkin pyytää lausuntoa eettiseltä toimikunnalta, jos tutkimuksen toteuttaminen voi aiheuttaa tutkittaville fyysisiä, psyykkisiä tai oikeusturvaan liittyviä haittoja. Jyväskylän yliopistossa käytäntönä on, että lausuntoa haetaan kokeellisiin tutkimusasetelmiin. Tämä korostuu liikuntatieteellisissä ja psykologisissa tutkimuksissa. Laajimmin ihmistieteiden eettinen ennakkoarviointi on käytössä Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Australiassa. Näissä maissa tutkimuslaitoksen eettinen elin arvioi, onko suunnitellussa tutkimuksessa huomioitu tutkimuseettiset kysymykset ja tutkittavan oikeudet asianmukaisella tavalla. Esimerkiksi Kanadassa tutkimusaihe ei määritä ennakkoarvioinnin tarvetta, ainoastaan se, ovatko tutkimuksen kohteena ihmiset. Siten Kanadassa arvioitaisiin ennakkoon esimerkiksi vaikkapa kirjaston tietoteknisten palveluiden toimivuutta koskeva kysely. Norjassa arvioidaan ennakkoon tutkittavien informointi, koska siellä yksityisyyden suoja on katsottu keskeisimmäksi tutkimuseettiseksi riskiksi ihmistieteissä. Ruotsissa eettinen ennakkoarviointi tarvitaan, jos tutkitaan arkaluonteisia tietoja ilman tutkittavan nimenomaista suostumusta tai jos tutkimusmenetelmä on sellainen, että se puuttuu ihmisen fyysiseen ja psyykkiseen koskemattomuuteen. Tällöin viitataan lähinnä rekisteritutkimuksiin ja psykologisiin kokeellisiin tutkimuksiin. Vastuu tutkimuksesta on aina tutkijallaSuomalaisessa käytännössä toteutuu sekä tieteen vapaus että ajatus tieteen itseohjautuvuudesta. Ihmistieteissä itseohjautuvuus on hyvin olennaista. Pahimmillaan erillisen elimen suorittama eettinen ennakkoarviointi voi luoda mielikuvan, että ennakkotarkastuksessa saatu hyväksyntä tutkimussuunnitelmalle pyyhkii pois kaikki mahdolliset ongelmat jo ennen itse tutkimusprosessia. Moraalinen vastuu tutkimuksesta on kuitenkin aina tutkijalla itsellään, ei millään tarkastuselimellä. Erityisesti hyöty/riski-analyysit ihmistieteiden ennakkoarvioinnissa ovat olleet toistuvan kritiikin kohteena. Yksi syy kritiikkiin on se, että ihmistieteiden riskit eivät ole empiirisesti todennäköisyyksinä laskettavia. Riskien ennakoiminen edellyttääkin siten eettisen elimen jäseniltä lähinnä sosiologista mielikuvitusta, ei niinkään tosiasioihin perustuvaa todennäköisyyksien kalkylointia. Tämä on saanut aikaan hyvin epäjohdonmukaisia ennakkoarviointeja ja riskien liioittelua (esim. Haggerty 2004). Tutkimusaineiston elinkaaren suunnittelu on eettistä toimintaa parhaimmillaanPakollista eettistä ennakkoarviointia ihmistieteisiin ei Suomeen olla suunnittelemassa. Arviointibyrokratian pystyttämisen sijasta Suomessa voitaisiinkin panostaa tutkittavien informoinnin ja aineiston elinkaaren huolellisempaan suunnitteluun. Ainakin arkistotyössä mainitut seikat tuottavat vuodesta toiseen ongelmia, kun pohditaan yksittäisten tutkimusaineistojen arkistointimahdollisuuksia. Eettisesti oikein on kerätä aineistot paitsi tietosuojasäännöksiä noudattamalla myös niin, että aineistot voivat olla tieteellisessä jatkokäytössä. Näin tutkittavia ei tarvitsisi vaivata toistuvasti samoja aihepiirejä tutkivilla hankkeilla. LähteetHaggerty, K. D.: Ethics Creep: Governing Social Science Research in the Name of Ethics. Qualitative Sociology, Vol. 2, No 4, 2004. Hoeyer, K. et. al.: Conflicting notions of research ethics. The mutually challenging traditions of social scientists and medical researchers. Social Science and Medicine 61 (2005), 1741-1749. Immonen, T.: Ihmiseen kohdistuva lääketieteellinen tutkimus: Eettisten toimikuntien asema. Teoksessa Lahti, R. (toim.): Biolääketiede ja laki. Sosiaali- ja terveyshallitus, Helsinki 1992, 1. Laki lääketieteellisestä tutkimuksesta 1999/488 Muistilista eettisten toimikuntien jäsenille ja tutkijoille. ETENE/Lääketieteellinen tutkimuseettinen jaosto 7.2.2001. Saatavilla: http://www.etene.org/tukija/dokumentit/Muistlco.pdf [viitattu 21.11.2005].
|
