Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.tuni.fi/pohtiva/ohjelmalistat/DEVA/282

Demokraattinen vaihtoehto

Suomi sillanrakentajaksi


  • Puolue: Demokraattinen vaihtoehto
  • Otsikko: Suomi sillanrakentajaksi
  • Vuosi: 1987
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

Jouko Kajanoja

Demokraattinen vaihtoehto

Suomi sillanrakentajaksi

Presidentinvaaleihin

- Demokraattinen Vaihtoehto osallistuu presidentinvaaleihin, jotta vaalikamppailussa nousisivat esiin polttavan tärkeät sisällölliset kysymykset ja jotta vaaleissa olisi todellinen vaihtoehto.

- Tiedämme, että valtaapitävät olisivat halunneet matalan profiilin vaalikamppailun, joka ei häiritsisi konsensuspolitiikkaa eikä Suomen uittamista EC:n kylkeen ylikansallisen pääoman armoille. Puolueettomuuden korostaminen rauhanpolitiikan sijasta on osa "Suomen kuvan kirkastamista lännessä". Matalan profiilin vaalikamppailu sopisi hyvin matalan profiilin ulkopolitiikkaan. Nykyistä menoa ei asetettaisi kyseenalaiseksi. Tyydyttäisiin korulauseisiin niin yleisellä tasolla, että sellainen keskustelu vain peittäisi näkyvistä nykyisen politiikan ja sen mukanaan tuoman todellisuuden.

- Meille Demokraattisessa Vaihtoehdossa presidentinvaalit eivät ole mikään erillinen mainostoimistojen kanssa laskelmoitu vaalikampanja. Meille presidentinvaalit ovat osa konkreettista yhteiskunnallista toimintaa. Meille kysymys ei ole ylätason korulaisesta. Meille kysymys on Suomen tulevaisuutta ratkaisevista valinnoista ja arkisesta elämisestä tässä ja nyt.

Mitkä ovat tärkeimmät asiat? Tärkein on kysymys rauhasta.

Rauha

Kaksoisnollaratkaisun historiallisuus ja rauhanliike

- Nyt on näköpiirissä sopimus keskimatkan ja lyhyen kantaman ydinohjusjärjestelmien poistamisesta Euroopan ja Aasian maaperältä eli ns. kaksoisnollaratkaisu.

- Jos se syntyy, se on miljoonien ja taas miljoonien järkevien, muissa asioissa eri tavoin ajattelevien ihmisten vaatimusten tulosta. Vaatimukset ovat tietenkin ensisijaisesti kohdistuneet NATOon ja USA:n johtoon, Reaganin hallintoon, jotta ne lähtisivät mukaan Neuvostoliiton aseriisunta-aloitteisiin.

- Jos sopimus syntyy, se on kaikkien järkevien ihmisten voitto. Se on kaikkien niiden toiminnan tulosta, jotka ovat jossakin muodossa osallistuneet rauhantyöhön, rauhanmarsseilla, keräyksissä, vaaleissa, adresseissa. Ja tietenkin se on suuressa määrin Neuvostoliiton määrätietoisten aseidenriisuntaponnistelujen tulosta.

- Nyt meidän on ponnisteltava vielä enemmän, kun ydinaseriisunnan alkaminen on näköpiirissä. Kaikki mukaan rauhantyöhön! Mahdollisuuksia on: työpaikoilla mm. työpaikkojen rauhantoimikunnan osoittamia työmuotoja, ammatillisia rauhanjärjestöjä, asuntoalueilla alueellisia rauhanryhmiä, osallistuminen Suomen Rauhanpuolustajien ja muiden rauhanliikkeiden työhön jne. Meidän on täytettävä paikkamme maailman kansojen rauhanliikkeen ketjussa. Siten varmistamme historiallisen ratkaisun syntyä.

- Kaksoisnollaratkaisu alkaa toteutuessaan palauttaa ihmiskunnalle sen tulevaisuutta. Ensimmäisen kerran historiassa voitaisiin sopia kokonaisten asejärjestelmien poistamisesta, vieläpä ydinaseiden.

-Tiedot erityisesti nuorten ajatuksista kertovat, että monet eivät usko kuolevansa luonnollista kuolemaa. Yksi nuori sanoi, ettei hän näe tulevaisuutta. Sen peittää musta seinä. Tärkein syy on epäilemättä ydinsodan uhka. Mutta varmasti siihen vaikuttavat myös muut uhkat: työttömyys, ekologisen tasapainon horjuminen, väkivallan kasvu... Seurauksena on toivottomuutta, pessimismiä, joka leimaa koko yhteiskunnallista ilmapiiriä.

- Nyt on näköpiirissä ydinaseriisunnan alku. Se on aukko tulevaisuutta peittävään mustaan seinään. Sen merkitys voi ihmisten mielissä ja koko maailman yhteisessä tajunnassa olla arvaamattoman suuri. Meille palautuu optimistisen tulevaisuuden mahdollisuus. Koko yhteiskunnallinen ilmapiiri, elämisemme henkinen ympäristö voi muuttua. Asiaan vaikuttaa myös mahdollisuus käyttää asevarustelusta vapautuvia valtavia voimavaroja ihmisen elinehtojen parantamiseen. Kysymyksessä olisi myös sosialistiselta maaperältä lähteneen rauhanomaisen rinnakkaiselon, määrätietoisten aseidenriisuntapyrkimysten, uuden ajattelun voitto. Se olisi omiaan lisäämään edistyksellisten aatteiden vetovoimaa kapistalistisissa maissa. Samaan suuntaan toimii yhä myöteisempi vaikutelma sosialismista. "Gorbatsovilaisuus" puree.

- Edessä voi olla uusi aikakausi, uuden ajattelun, väkivallasta irtoamisen, järjen, inhimillisen rakentamisen aikakausi. Näin paljosta voi nyt olla kysymys. Voi olla, että elämme näinä kuukausina historian käännekohtaa. Tapahtuuko se, riippuu myös meistä.

Rauhanvoimien tehtävä on osoittaa vaatimukset ydinaseriisunnan seuraavista vaiheista

- Kaksoisnollaratkaisu on vasta alku. Se poistaisi 3-4 prosenttia maailman kaikista ydinaseista. Ydinaseriisunta ei saa pysähtyä ennen kuin ydinaseet on kokonaan poistettu. Nyt on erityisen tärkeää, että rauhanliike ei pysähdy vaan aloittaa jo nyt työn seuraavien vaiheiden puolesta.

- Seuraavia vaiheita voivat olla (1) YDINASEKOEKIELTO ja (2) STRATEGISTEN HYÖKKÄYSASEIDEN VÄHENTÄMINEN ENSI VAIHEESSA PUOLEEN. Erityisen tärkeää on estää ydinasevarustelun kiihtyminen muilla alueilla ja uusien ydinasejärjestelmien kehittäminen. Tällainen on Reaganin hallinnon kehittämä "tähtien sota" -hanke. Tästä syystä on tärkeää, että USA ja Neuvostoliitto voivat sopia (3) ABM-SOPIMUKSEN TIUKASTA TULKINNASTA. Se osaltaan estäisi tähtien sota -hankkeen kehittelyä. Näiden kolmen vaiheen neuvottelemisesta on jo alustavasti sovittu.

Tärkein tavoite on YDINASEETON MAAILMA VUOTEEN 2000. Lisäksi on muistettava (4) ns. TAVANOMAISEN ASEISTUKSEN RIISUMISEN välttämättömyys. Tavanomaiset aseet ovat yhä tehokkaampia. Ero ydinaseisiin ei ole enää kovin suuri. Myös tavanomaisten aseiden vaikutuksesta voi syntyä ns. ydintalvi, joka poistaa inhimillisen elämisen mahdollisuuden maapallolta.

- Meille Pohjolan asukkaille tärkeä seuraava vaihe on POHJOLAN YDINASEETTOMAN VYÖHYKKEEN toteuttaminen. Ydinasevyöhykettä eniten vastustanut NATO-Norjan ja -Tanskan oikeisto on sitonut vyöhykeratkaisun laajempiin eurooppalaisiin aseriisuntaratkaisuihin. Nyt sellainen on näköpiirissä, joten siitäkin syystä ponnisteluja vyöhykkeen puolesta on syytä kiihdyttää. Ja ennen kaikkea siksi, että vyöhyke saa Pohjolan kansojen keskuudessa yhä laajempaa tukea.

- Lisäksi meille Pohjolassa on tärkeää YDINASEIDEN LOITONTAMINEN JA POISTAMINEN POHJOISILTA MERILTÄ.

- NL on vähentänyt ydinaseistustaan Pohjolaa reunustavalta alueeltaan. USA menettelee päinvastoin. Sen uusi meristrategia merkitsee ydinaseistuksen lisäämistä erityisesti Norjan merellä. Kaksoisnollaratkaisu saattaa lisätä USA:n tämänsuuntaisia pyrkimyksiä. Sukellusveneissä, laivoissa ja lentokoneissa Norjan merellä on yhä enemmän risteilyohjuksia ja muita ydinkärjin varustettuja aseita. Asia on meille hyvin konkreettinen. Lentoradat kulkevat Suomen yli, risteiluohjukset matalimmillaan 30 metrin korkeudessa.

Suomen ulkopolitiikan johdon jätettävä taakseen matala profiili ja valittava linjakseen aloitteellinen rauhan ulkopolitiikka

- Kyseessä ovat myös Suomen valtion toimenpiteet. Kohdistamme vaatimuksemme sen johdolle. Suomen ulkopoliittinen johto voi hengittää kansojen rauhantahdon tahtiin. Se voi jättää taakseen matalan profiilin ja ottaa omakseen rauhanliikkeen vaatimukset.

- On tietenkin hyvä, että Suomen ulkopoliittinen johto on ilmaissut tukensa kaksoisnollaratkaisulle ja ydinaseriisunnan jatkamiselle. Mutta nyt ei ylimalkaisuus riitä vaan tarvitaan konkreettisia aloitteita ja toimintaa niiden puolesta.

- Suomi voi nostaa päätään WIENIN ETY-SEURANTANEUVOTTELUISSA. Kysymys on muun muassa Tukholman sotilaallista turvallisuutta koskevien neuvottelujen jatkamisesta. NATO pyrkii syrjäyttämään puolueettomat ja sitoutumattomat maat Tukholman neuvotteluissa vain kuuntelijan rooliin. Kokemus osoittaa, että niiden osallistuminen on tuonut myönteisiä tuloksia. Tiedot kertovat, että Suomi on jäämässä aloitteettomuuttaan jälkijunaan Wienin neuvotteluissa. Kuitenkin Suomi on tärkeässä asemassa sotilaallisten neuvottelujen koordinaattorimaana. Suomi voi ottaa tehtäväänsä ja mahdollisuuksiaan vastaavan aktiivisen ja itsenäisen otteen Wienissä. "Tässä hankkeessa ei saa olla niin sanoakseni eurooppalaisia statisteja, ei myöskään puolueettomien ja sitoutumattomien maiden joukossa", sanoi pääsihteeri Gorbatsov päivällispuheessaan presidentti Koiviston vierailulla.

- Suomen ulkopoliittinen johto voi osaltaan vaatia vauhtia ja määrätietoisuutta POHJOLAN YDINASEETTOMAN VYÖHYKKEEN valmisteluun ja tehdä vyöhykkeen aikaansaamiseksi uusia aloitteita. Vyöhykkeen selvittämiseksi istuu pohjoismaiden hallitusten asettama työryhmä. Nyt työryhmä toimii ilman määräaikaa ja toimeksiantoa esitysten valmistelemisesta. Työryhmä vain selvittää. Suomi voi esittää, että työryhmälle annetaan lyhyt mutta riittävä määräaika ja että työryhmälle annetaan tehtäväksi ehdotuksen tekeminen ydinaseettomasta vyöhykkeestä ja sen toimeenpanosta. Kaksoisnollaratkaisu tekee Pohjolan ydinaseettoman vyöhykkeen tärkeämmäksi ja mahdollisemmaksi kuin koskaan. Suomi voi esittää, että pohjoismaat julistautuvat yksipuolisesti ydinaseettomiksi, jos NATOn ydinasevaltiot eivät vielä suostu antamaan ydinasevalloilta pyydettyjä takeita. Neuvostoliitto on luvannut takeet myös yksinään.

- Suomen ulkopoliittinen johto voi jatkaa ja täsmentää ehdotuksiaan YDINASEIDEN POISTAMISEKSI POHJOISILTA MERILTÄ. Aihe on nyt polttopisteessä. Pääsihteeri Gorbatsov esitti 1.10.1987 Muurmanskissa laajan ohjelman pohjoisten alueiden turvallisuuden ja yhteistyön lisäämiseksi. Ohjelmaan sisältyy aseriisunnan lisäksi taloudellista yhteistyötä (erityisesti Kuolassa ja Barentsin merellä), tieteellistä tutkimusta, energiayhteistyötä, ympäristönsuojelua ja merikuljetuksia koskevia yhteistyöehdotuksia. Pääsihteeri Gorbatsovin haasteeseen on syytä tarttua, sen koko laajuudessa. Se vaatii Suomelta aktiivisuutta. Suomi voi edistää niitä paitsi omalta osaltaan myös Pohjoismaiden Neuvoston, ministerikokousten, Pohjoismaiden Investointirahaston jne. piirissä.

- Porvarillisten lehtien käynnistämä kohu presidentti Koiviston Neuvostoliiton vierailun tiedonannosta osoittaa, että maamme ulkopoliittisesta linjasta käydään kädenvääntöä. Suomen ulkopoliittinen linja ei ole mikään valmiina kaikkiin tilanteisiin annettu kaava. Siitä on käyty ja käydään jatkuvaa kamppailua, jossa kommunisteilla on perinteisesti tärkeä edelläkävijän rooli.

Ulkopoliittisen linjan muuttamiseksi toimivien pyrkimykset ovat ilmiselvät. "Suomen kuvaa kirkastetaan lännessä", kuten sanonta kuuluu.

Suomen ja Neuvostoliiton YYA-sopimuksen periaatteisiin nojaava aloitteellisuus kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden hyväksi on puolestaan aivan toista kuin USA:n ja sen NATO-liittolaisten ajama voimapolitiikka. Onkin tärkeää, että Suomi toimii viime vuosia aktiivisemmin Suomen ja Neuvostoliiton tiedonannossa yhteisesti vahvistettujen linjanvetojen toteuttamiseksi.

Suomen ja Neuvostoliiton suhteet ovat hyvä esimerkki aseiden sijasta yhteistyöhön ja luottamukseen perustuvasta turvallisuudesta. Ja tiedonanto ei ole suinkaan vain vanhan toistoa, vaikka siinä pidetään kiinni hyväksi koetusta, vaan siihen on yhteisesti kirjattu myös koko joukko uuden ajattelun ajankohtaisia periaatteita ja tavoitteita.

Suomi aseriisunnan edelläkävijäksi ja purkamaan militarismia

- Suomi voi omassa maassaan purkaa militarismia ja toteuttaa aseistariisuntaa tässä ja nyt.

- Vaikka Suomen armeija ei ole suuren suuri, on Suomessakin viime vuosina valittu asevarustelun kiihdyttämisen tie. Suomen aseistautumisen kasvu on yleensä reilusti ylittänut esimerkiksi kansantuotteen kasvun. Viime vuosina Suomen varustelun vauhti on ollut myös useimpia muita maita nopeampaa.

- Muillakin tavoin Suomea militarisoidaan.

- Ns. avainhenkilöitä toimittajia myöten "maanpuolustuskoulutetaan" eli opetetaan ennalta sopeutumaan sotatilaan entistä laajemmin.

- Kriisilakeja valmistellaan sodan ja rauhan "välitilaa" varten. Tarkoituksena on kaventaa kansalaisten demokraattisia oikeuksia ja vähentää eduskunnan valtaa (vaikka kriisitila itse asiassa edellyttäisi entistä laajempaa demokratiaa). Herää epäilys, että kriisilakeja valmistellaan tukahduttamaan Suomen kansan enemmistön tahto. Kokemus ns. öljykriisin ajoilta osoitti, että niitä ollaan valmiita käyttämään hyvinkin helposti.

- Ajan henkeen kuuluvat armeijan piiristä kantautuvat ehdotukset naisten asevelvollisuudesta ja "puolipalkka-armeijasta" Lappiin.

- Televisiosta, videoista, iltapäivälehtien sivuilta ja ympäristöstämme työntyy olohuoneisiimme ja tajuntaamme yhä enemmän väkivaltaa. Sekin on sopeuttamista väkivallan maailmaan, sodan moraaliin. Eduskunnassa säädetyssä videolaissa noudatetaan sanatarkasti elokuvatarkastusta koskevan lain muotoiluja yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Suomen suhteita ulkovaltoihin vahingoittava kohta oli hallituksen lakiesityksestä jätetty pois! DeVan eduskuntaryhmä esitti tilalle viholliskuvien synnyttämisen kieltämistä koskevan lisäyksen. Eduskunnan enemmistö ei sitä hyväksynyt.

- DeVan eduskuntaryhmä esittää SUOMEN ARMEIJAN JA ASEHANKINTOJEN SUPISTAMISTA vuoden 1988 valtionbudjetissa. DeVan ehdotuksen toteuttaminen osoittaisi muilta eduskuntaryhmiltä todellisuuden tajua ydinaseiden maailmassa. Kuka enää voi uskoa Suomen armeijan hävittäjien, tankkien ja sotilasmäärän merkitykseen ydinsodassa? Myös presidentti Koivisto on todennut, että Suomen "uhkakuva" (armeijan sanastoa) ei ole laajamittainen tavanomainen sota Suomen alueella vaan ydinsota. Tältä pohjalta olisi johdonmukaista siirtää painopiste pois maavoimista. Esimerkiksi vuoden 1988 budjettiehdotuksessa hallitus esittää uusien tankkien ostamista 300 000 000 markalla. Sillä summalla saisi 3000 aravavuokra-asuntoa. Kenraalien kaavailemat hävittäjäkonehankinnat maksaisivat tänään noin 5 miljardia markkaa. Yksin sillä summalla ratkaistaisiin pitkälle Suomen asumis- ja lasten päivähoito-ongelmat. Siinä olisi järkeä ja todellisuudentajua. Ja erityisesti siinä, että Suomesta tulisi näin edelläkävijä aseidenriisunnassa. DeVa esittää myös varusmiespalvelun ja siviilipalvelun lyhentämistä, kertausharjoitusten vähentämistä ja sitä, että siviilipalvelusmiesten rankaiseminen heidän vakaumuksensa vuoksi lopetetaan.

- Militarisoinnin voimistumisen ja kriisilakien valmistelun sijaan tarvitaan YK:n suosittelema RAUHANLAKI, joka mm. edistäisi rauhankasvatusta ja toimisi sotapropagandan ja viholliskuvien esittämistä vastaan. Rauhantyötä tulisi tukea, eikä vaikeuttaa, kuten Holkerin hallitus tekee esittäessään rauhanjärjestöjen valtionavun supistusta.

Kansaivälistyminen

- Toinen presidentinvaalien ydinkysymys on se, miten Suomi kansainvälistyy. Peruskysymys on Suomen suhde talouden kansainvälistymiseen. Se ratkaisee yhä enemmän koko Suomen sisäpoliittisen kehityksen arkielämämme yksityiskohtia myöten. Se ratkaisee yhä enemmän myös Suomen aseman maailmassa, olemmeko rauhan, solidaarisuuden ja kansojen välisen yhteistyön puolella vai olemmeko riiston, alistamisen, aseellisen voiman käyttöön turvautumisen puolella.

- Kansainvälistyminen on välttämätöntä ja se voi olla myönteistä. Nykyinen Suomen yksipuolinen sitominen kapitalismin ylikansallisen pääoman keskuksiin ja siitä seuraava "hallittu rakennemuutos" ovat erityisen tuhoisa tapa kytkeä Suomi kansainvälistymiseen. Ylikansallistumisen sijasta tarvitaan tasavertaista kansainvälistä yhteistyötä.

Suomea kytketään EC:n kylkeen ylikansallisen pääoman armoille

- Asian on hyvin ytimekkäästi ilmaissut silloinen pankinjohtaja Harri Holkeri vuonna 1985 seuraavasti: "Kansainväliset pääomaliikkeet ja monet niihin vaikuttavat tekijät tulevat määräämään kehitystämme. Jotka hallitsevat näitä asioita, hallitsevat myös kehitystä Suomessa aivan toisella tavalla kuin puoluetoimistot. Ne joutuvat... sopeuttamaan suomalaista yhteiskuntaa päällemme kaatuvaan kehitykseen."

- Pian tämän jälkeen käytti puheenvuoron silloinen pääministeri Kalevi Sorsa. Hän ilmoitti, että työttömyys tulee Suomessa kasvamaan. Näin sanoin tasavallan pääministeri. Hän siis katsoi, ettei asialle voida mitään. Kehitys kaatuu päällemme, nyt kasvava työttömyys. Sanoo pääministeri tumput suorana. Ja sopeuttaa Harri Holkerin ohjeiden mukaan suomalaisia työttömyyden kasvuun: sieltä se tulee, kasvava työttömyys, paras alkaa totuttautua!

- EEC-vapaakauppasopimusta 1970-luvun alussa solmittaessa esitetyt varoitukset ovat osoittautuneet oikeiksi. Itse asiassa kehitys yksipuolisen läntisen yhdentymiskehityksen seurauksena on ollut osittain vielä pahempi kuin silloin osasimme varoittaa. Työttömyys on tasoltaan nelinkertaistunut. Suomesta on viety pääomaa ulkomaille vuodesta 1970 lähtien vajaan 20 miljardin markan edestä. Siitä on valtaosa viety viime vuosina. Pääoman vienti on jyrkästi kiihtynyt. Suomesta viedyllä pääomalla on luotu (tarkemmin: suomalaisten yritysten omistuksessa on) ulkomailla yli 70 000 työpaikkaa Tiedonantajan ja Talouselämälehden (25/87) yhtäpitävien laskelmien mukaan (kyseessä eivät ole markkinointimiehet vaan pelkästään tuotannolliset työpaikat). Ulkomailta tuodun pääoman omistuksessa on Suomessa noin 20 000 tuotannollista työpaikkaa (vastaava pääoman tuonti on ollut noin 6,5 miljardia markkaa). Eli hallitsemattomien pääomaliikkeiden seurauksena Suomessa on menetetty 70 000 työpaikkaa ja saatu 20 000 työpaikkaa. Lopputuloksena on 50 000 työpaikan menetys yksiviivaisesti laskien.

- Yhdentymiskehitystä EC:n suuntaan aiotaan kiihdyttää. Pääministeri Harri Holkeri sanoo linjapuheessaan 1987: "Euroopan yhteisö (eli EC) on luomassa sisäiset yhteismarkkinat, joissa jäljellä olevat tavaroiden, palvelusten ja tuotannontekijöiden vapaan liikunnan esteet on tarkoitus poistaa vuoteen 1992 mennessä... Siksi kaupan esteitä on poistettava samassa tahdissa myös Suomen ja EC:n välisestä kaupasta. "Eli - Suomi yhdentyy täyttä vauhtia EC:hen, samaa vauhtia kuin varsinaiset EC-maat, jos Holkeriin on uskomista. Ja miksei olisi.

- Suomalaisen teollisuuspääoman nykyinen kiistaton ykkösmies vuorineuvos Kari Kairamo antaa Holkerille reilun tunnustuksen Kauppalehdessä: "Olemme ihan on-line (eli viivalla) kuuluu elektroniikkamiehen määritelmä siitä, miten kauppapolitiikkaamme on ainakin toistaiseksi hoidettu. Esimerkillisellä tavalla, ehkä paremmin kuin mitään muuta hyvin hoidetuista sektoreistamme... Olemme niin ennakkoluulottomia ja ajoissa liikkeellä" jatkaa Kairamo ihasteluaan. Mutta kunnon edunvalvojan tavoin vuorineuvos Kairamo lisää vielä uuden vaatimuksen: "Kauppa- ja teollisuusministeriöön on perustettava osasto myymään Suomea maailmalle..."

- Mitä Suomen entistä tehokkaampi myyminen tuo tullessaan? Jo alkaneet, voimistuvat seuraukset voidaan ryhmitellä kolmen otsikon alle: (1) harmonisointi eli varsinaisen yhdentymiskehityksen voimistuminen, (2) pääomien voimistuva vienti ja tuonti ja siihen liittyen ylikansallisen kasinopääoman markkinoiden kasvu sekä (3) vaikutus Suomen ulkopolitiikkaan, sen mataloituvan profiilin rauhanaloitteissa, yksipuolistuvaan länsisuuntautumiseen, kääntymiseen yhä enemmän ylikansallisen pääoman linjoille suhteessa kehitysmaihin ja moneen muuhun kysymykseen.

Harmonisointi

- Harmonisointi tarkoittaa sitä, että kehittyneiden kapitalististen maiden lainsäädäntöä, standardeja, verotusta, työsuojelunormeja yms. samankaltaistetaan. Perustelu on ymmärrettävä, vaikkei hyväksyttävä. Pääoma haluaa siirtää tuotantolaitoksia mahdollisimman helposti maasta toiseen, jos esimerkiksi henkilökunta jossakin maassa ryhtyy lakkoilemaan ja vaatimaan enemmän. Jos säädökset ovat samankaltaisia kussakin maassa, on siirtyminen helppoa. Ei tarvitse ottaa huomioon kansallisia erityispiirteitä.

- Samankaltaistaminen on tietenkin usein järkevää. Saman tehtaan tuotteita voidaan standardien yhdenmukaistuessa myydä monessa maassa. Ongelma on se, että nyt samankaltaistuminen tapahtuu lähinnä "huonoimman mukaan" eli sen maan säädökset otetaan käyttöön, jossa ne ovat erityisen hyvät pääoman kannalta ja siten usein erityisen huonot tavallisten kansalaisten kannalta.

- Tanska on samankaltaistumisessa Suomea hieman edellä EC:n varsinaisena jäsenmaana - Holkerin lupauksista huolimatta. Siten siellä on jo konkreettisemmin kohdattu harmonisoinnin seurauksia. Tanskassa on todettu, että harmonisoinnin seurauksena joudutaan sallimaan uudelleen käyttöönotettavaksi sellaisia kemikaaleja, jotka aiemmin kiellettiin työelämässä syöpävaarallisina ja sikiövaurioita aiheuttavina. Suomessa on vast'ikään valmistunut toimikunnan mietintö, jossa esitetään sähkölaitteiden tarkastusta heikennettäväksi perusteena yhdenmukaisuus EC:ssä.

- Asia on tietenkin hyvin laajakantoinen. EC:n ns. valkoinen kirja, jonka on määrä tulla toteutetuksi vuoteen 1992 mennessä, sisältää mm. suosituksen, että pyritään yhdennettyihin tulopoliittisiin sopimuksiin EC-maissa. Ammattiosastojen ääni ei ole kovin hyvin kuulunut Suomessa ammattiliittojen johtoon Helsinkiin. Voi vain kuvitella, kuinka hyvin ammattiosastojen ääni kuuluu EC:n päämajaan Brysseliin. Sosiaalipolitiikkaa samankaltaistetaan myös lähinnä huonoimman mukaan. Thatcherin Englanti on usein mallimaa.

- Tässä on ilmiselvästi kyse Suomen ITSENÄISYYDESTÄ, ITSEMÄÄRÄÄMISOIKEUDESTA. Esimerkiksi standardien samankaltaistaminen voi tietenkin olla monasti hyvä asia. Mutta (1) samankaltaistaminen ei saa heikentää kansallisia elinoloja eikä kaventaa demokratiaa. Ja (2) samankaltaistumisen tulee mahdollisuuksen mukaan tapahtua niin, että se ei rajoita yhteistyötä kapitalististen ja sosialististen eikä teollistuneiden ja kehitysmaiden välillä. Nykymeno ei täytä kumpaakaan ehtoa. Tarvitaan uusi suunta.

Pääomien ylikansallistuminen

- Suomesta on vuodesta 1970 lähtien viety pääomaa ns. suorina sijoituksina eli ostettu tuotantolaitoksia ulkomailla tai perustettu niitä ulkomaille vajaan 20 miljardin markan edestä. Tätä pääomaliikettä ovat eduskunta ja Suomen Pankki viime vuosina voimakkaasti helpottaneet. Seuraukset näkyvät suorien pääomasijoitusten jyrkkänä kasvuna sekä Suomesta ulkomaille että ulkomailta Suomeen. Omistajat katoavat kansallisvaltioiden horisontin taakse. Demokratia kaventuu entisestään.

- Erityisen voimakkaassa kasvussa on ollut pääoman vienti arvopapereiden hankintaan eli pääoman vienti portfolioina, kuten asia tilastoissa ilmaistaan. Kysymys on siitä, että suomalaisella pääomalla ostetaan ulkomaisia osakkeita eli suomalainen pääoma ryhtyy kansainväliseen pörssikeinotteluun. Tämä pääoman vienti oli aikaisemmin hyvin vähäistä. Nyt se on kasvanut niin jyrkästi, että tänä vuonna on ensimmäisen kerran tilastoitu tällainen pääomien maastavienti. Summa on 932 miljoonaa markkaa tämän vuoden kesäkuun loppuun mennessä. Vienti on vasta hyvässä alussa. Sitä osoittaa sekin, että Suomeen vastaavia pääomasijoituksia oli tehty ulkomailta vuoden 1986 loppuun mennessä noin 7 miljardia markkaa. Ilmeisesti täältä saa melko hyviä voittoja. (Samoista tilastoista käy ilmi, että Suomesta on viety ulkomaille asuntojen hankintaan kesäkuun loppuun mennessä 591 miljoonaa markkaa. Monien kasvavien asunto-ongelmien vastapainoksi joillakin on varaa hankkia itselleen asuntoja Espanjan rannikolta tai Kanarian saarilta!)

- Pääomasijoitusten tai paremminkin arvopaperisijoitusten taustalla on syvällinen muutos kapitalistisessa taloudessa. Aikaisemmin kun kapitalistinen talous ajatui laskusuhdanteeseen, lamaan tai kriisiin, vähenivät yritysten voitot oleellisesti ja yrityksiä meni joukkomitassa konkurssiin. Nyt niin ei ole käynyt. Voitot ovat 1970-luvun puolivälin kriiseistä alkaen pysyneet suurina. Voitot ovat jopa kasvaneet. Tämä on historiallisesti uusi ilmiö kapitalismissa. Tärkein syy on ilmeisesti yritysten kiihtynyt monopolisoituminen tieteellisteknisen kehityksen seurauksena.

- Jos Suomessa pääoma- ja palkkatulojen suhde olisi säilynyt ennallaan vuosina 1977-1986, olisi yritysten pitänyt maksaa tänä kautena noin 90 miljardia markkaa enemmän palkkoja ja yli 10 miljardia markkaa enemmän sosiaaliturvamaksuja. Palkkoja pitäisi nyt korottaa noin 5 markalla tunnissa eli noin 800 markalla kuukaudessa, jos haluttaisiin palauttaa palkkatulojen ja pääomatulojen kansantulo-osuudet vuoden 1976 tasolle eli jakaa syntynyt kansantulon kakku nyt samassa suhteessa kuin se silloin jaettiin pääomanomistajien ja palkansaajien kesken.

Veroja ja sosiaaliturvamaksuja yritykset olisivat joutuneet samana ajanjaksona maksamaan noin 50 miljardia markkaa enemmän, jos yritysten verotus olisi säilynyt ennallaan eivätkä yritykset olisi saaneet ylimääräisiä helpotuksia. Vastaavia helpotuksia eivät palkansaajat ole verotuksessaan saaneet. Päinvastoin, palkansaajien ja eläkeläisten osalta on tapahtunut selvää verotuksen kiristymistä. Kaiken kaikkiaan yritykset ovat tulonjaon muutoksen seurauksena saaneet ylimääräistä rahaa vuosina 1976-1986 vähintään noin 140 miljardia markkaa.

- Näin tulee ymmärrettäväksi, mistä kasinotalouden pääomat ovat peräisin. Marxilaiset tutkijat kutsuvat ilmiötä pääomien suhteelliseksi liikakasaantumiseksi (myös porvarilliset tutkijat myöntävät ilmiön, mutta käyttävät siitä eri nimeä). Meillä olisi tietenkin osoittaa pääomille erittäin tarpeellisia ja kaikin puolin hyödyllisiä sijoituskohteita: asumisolojen parantaminen, matalien palkkojen ja eläkkeiden korottaminen, lasten päivähoidon parantaminen, koulutuksen kehittäminen, ympäristönsuojelu, aluepolitiikka yms. Mutta niihin eivät pääomanomistajat ylikasautuvia pääomiaan sijoita.

- Nykykehitystä kuvaa terävimmin ylikansallinen kasinopeli. Miten sitä pelataan? Asiaa on havainnolistanut SYP:n sijoitustoiminnasta vastaava pankinjohtaja Björn Wahlroos.

Hän kuvasi, miten sijoittajan pöydällä on tietokone, jonka kuvaruutuun sijoittaja saa halutessaan pörssitiedot mistä tahansa maailman kolkasta. Samalla hän saa tietoja, joiden perusteella voi päätellä todennäköisen voittoprosentin. Saman tietokoneen välityksellä sijoittaja voi antaa määräyksiä myydä ja sijoittaa.

Wahlroos kuvasi innostuneena, miten pelikenttänä on maapallo ja suuria summia voi nopeasti siirtää maapallon laidalta toiselle etsimään aina suurinta mahdollista voittoa.

- Mitä kasinopelin rahoille tapahtuu, mihin ne menevät? Tästä kertoi kuuluisa yhdysvaltalainen sijoittaja George Soros vieraillessaan Suomessa. Hän kertoi epäilemättä rehellisessä haastattelussa, että kaikkein voitollisimpia kohteita ovat nyt Reaganin tähtien sota -hankkeeseen kytkeytyvät sijoituskohteet. Tuosta hankkeesta tilauksia saavissa yrityksissä ovat voittoprosentit erittäin korkeita.

Toinen erityisen voitolliseksi mainostettu kohde ovat sellaiset osakkeet, joita vastaavat tuotantolaitokset sijaitsevat kehitysmaiden ns. vapaavyöhykkeillä. Vapaavyöhykkeitä on mm. Etelä-Koreassa, Singaporessa ja monessa muussa kehitysmaassa. Nimi johtuu siitä, että alueet ovat vapautettuja monista kansallisista veroista, työlainsäädännön tai työehtosopimusten määräyksistä jne. Ne on perustettu houkuttelemaan ylikansallista pääomaa.

Tyypillisiä tuotantolaitoksia ovat esimerkiksi vaatetus- tai lelutehtaat. Henkilökunta saattaa olla 80 prosenttisesti 17-25-vuotiaita naisia. Palkkataso on tällä ryhmällä vielä muita alempi ja ammatillinen järjestäytyminen vähäisempää. Ikärakenteen nuoruus johtuu siitä, että tuotantolaitoksen työprosessi on niin kuluttava, ettei sitä kestä pitkään.

- Meidän mielestämme nykyinen kehityssuunta vain kärjistää ongelmia. On valitettava päinvastainen suunta. Pääomien maastavienti on pantava kuriin. Sitä on vähennettävä ratkaisevasti nykyisestä ja sallittava vain erityisen perustelluissa tapauksissa ja demokraattisessa valvonnassa. Suomalaisen pääoman osallistuminen ylikansalliseen kasinopeliin on kokonaan estettävä. Ulkomaisen pääoman oikeuksia Suomessa on rajoitettava. Esimerkiksi ulkomaisten yhtiöiden oikeus omistaa suomalaisen yhtiön osakkeita on poikkeustapauksia lukuunottamatta pudotettava takaisin 20 prosenttiin ja sekin on tehtävä luvanvaraiseksi. Ylikansallisten yritysten toimintavapautta Suomessa on olennaisesti rajoitettava asettamalla esimerkiksi riittävän uhkasakon varmistamat työllistämisvelvoitteet, etteivät yritykset voi keinotella ammattiyhdistysliikken kustannuksella siirtämällä tuotantoa maasta toiseen.

Ylikansallistuminen ja ulkopolitiikka

- Ylikansallistuminen on jo sinänsä ulkopolitiikkaa, Suomen kansainvälisiä suhteita. Mutta sillä on syvällinen vaikutus myös perinteiseen ahtaasti käsitettyyn ulkopolitiikkaan eli Suomen "poliittiseen" asemaan.

- Pääministeri Harri Holkeri sanoi ulkopoliittisessa avauspuheessaan Paasikivi-seurassa: "Etsimme jatkossa kansainväliseen yhteistyöhön osallistumiselle sellaiset muodot, jotka mahdollistavat itsenäisen kansallisen päätösvallan säilymisen." Puhuessaan pari vuotta sitten "kansainvälisten pääomaliikkeiden seurauksena päällemme kaatuvasta kehityksestä" pankinjohtaja Holkeri oli epäilemättä rehellinen. Pääministeri Holkeri ei. "Itsenäisen kansallisen päätösvallan säilyminen" onttous on käsitelty jo edellä harmonisoinnin ja pääomien ylikansallistumisen käsittelyn yhteydessä. Mutta ulkopoliittisessa avauspuheessaan pääministeri Holkeri halunnee erityisesti peitellä ylikansallistumisen vaikutuksia Suomen ulkopolitiikkaan.

- Kun Suomi 1970-luvun alussa puuhasi EEC-vapaakauppasopimusta, syntyi aktiivinen Ei-EEC-liike. Kamppailu toi tuloksia, seurauksia lieventävää lainsäädäntöä ja kaupan kehittämistä sosialististen maiden kanssa. Nyt ei puhuta mitään lievennyksistä tai tasapainottavista ratkaisuista sosialististen maiden suuntaan. Nyt tarvitaan uusi entistä voimakkaampi kamppailu. Sitä vaatii myös Suomen ulkopoliittisen aseman vahvistaminen.

- Suomi on mukana EUREKA-hankkeessa. Kyseessä on uusinta teknologista kehitystä edistävä ja sen pohjalle tuotantoa kansainvälisenä yhteistyönä rakentava hanke. Se on syntynyt Ranskan aloitteesta ja käsittää Euroopan kapitalistisia maita. Euroopan sosialististen maiden toimesta on käynnistetty SEV:n tieteellistekninen ohjelma vuoteen 2000. Se on laajempi ja konkreettisempi kuin EUREKA-hanke. Ja se on myös kapitalistisille maille avoin (EUREKA on sosialistisilta mailta suljettu kaiketi ennen muuta hankkeidensa mahdollisten sotilaallisten sovellutusten vuoksi). Suomen ulkomaankauppaministeri kertoi, että Suomi ei edes neuvottele liittymisestä SEV:n hankkeeseen. Syytä hänellä ei ollut kertoa. Miksi ihmeessä Suomi ei neuvottele liittymistään SEV:n hankkeeseen! Se tasapainottaisi Suomen asemaa, vahvistaisi Suomea sillanrakentajana. Ja se toisi varmuudella Suomeen uutta pitkälle kehittynyttä tuotantoa ja parantaisi työllisyyttä.

- On kyse Suomen ulkopoliittisesta asemasta, sen monista erityiskysymyksistä jopa sotilaspolitiikkaa myöten. NKP:n kansainvälisen osaston neuvonantaja professori Nikolai Kovalski on monien muiden tavoin todennut "EC:n toiminnan siirtyneen taloudelliselta puolelta entistä enemmän myös sotilaspoliittisiin asioihin". Tämä tietenkin tekee Suomen yhdentymiskehityksen EC:n kylkeen ulkopoliittisesti entistäkin arveluttavammaksi.

- Turun Sanomat kirjoitti pääkirjoituksessaan ennen vaaleja näin: "Suomen ulkopolitiikan oppirakennelmassa saattaa olla uudelleen arvioinnin aika... Suomen kauppa- ja talouspolitiikka on hiljaa liukunut Ruotsin mallin mukaan enemmän eurooppalaiseen (tässä siis ei tarkoiteta Eurooppaa vaan Euroopan kapitalistisia maita - jk) suuntaan, mitä itäkaupan vaikeudet lähivuosina korostavat... Kysymys on siitä, mitä on Suomen ja Neuvostoliito suhteiden ja eurooppalaisuuden keskinäinen järjestys Suomen kohdalla... Ulkopoliittisen oppirakennelman muutos saattaa olla välttämätön." Tulevaa hallitusratkaisua kaavaillen Turun Sanomat asetti vielä pääkirjoituksessaan kysymyksen "minkälainen vaikutus kokoomuksen hallitusvastuulla olisi nimenomaan tietynlaisen eurooppalaistumisen antamaa taustaa vasten".

- Turun Sanomat tietää, mistä kirjoittaa. Pääkirjoituksesta vastaava päätoimittaja on Jarmo Virmavirta. Hän on aiemmin ollut Kokoomuksen tiedotuspäällikkö. Pääkirjoitus on ulkopoliittisesti sitäkin mielenkiintoisempi, kun myöhemmin runnottiin läpi Kokoomuksen-sosiaalidemokraattien yhteishallitus.

- "Koiviston hallituskautena maamme ulkopoliittinen uskottavuus erityisesti lännessä on lisääntynyt. Puolueettomuutemme on saanut uusia piirteitä, joiden varaan tulee maamme ulkopoliittista linjaa kehittää nyt ja tulevaisuudessa." Näin kirjoittaa sosiaalidemokraattinen valtio-opin professori Risto Sänkiaho. Hänen mielestään Koiviston Neuvostoliiton vierailun kommunikean muutospyrkimys ilmentää "tiettyä avausta länteen". Se puolestaan johtuu mm. Länsi-Euroopan yhdentymiskehityksestä. "Tämä on esimerkki Koiviston linjasta", Sänkiaho sanoo. (On Suomen kannalta hyvä, että presidentti Koivisto päätyi hyväksyttyyn kommunikeaan. Se oli takaisku pääoman pyrkimyksille. Siitä johtuu asiasta virinnyt ärtynyt keskusteluja turhautuneet puheet "irti kommunikeoista". Kommunikea on myönteinen asiakirja, joka linjaa Suomen rauhan ja yhteistyön politiikkaan. Nyt on tärkeää, että Suomi ryhtyy kommunikeassa osoitettujen linjanvetojen toteuttamiseen.)

- Suomessa tätä länsisuuntausta yritetään peitellä, sitä yritetään toteuttaa vaivihkaa, yritetään salata sanojen ja tekojen ristiriita, kuten edellä esitetty Holkerin puheiden sisäinen ristiriitaisuus selvästi osoittaa. Havainnollisesti tuo vilpistely tuli esiin myös Suomen liittyessä EFTA:n täysjäseneksi. Silloinen ulkomaankauppaministeri Jermu Laine markkinoi ratkaisua pelkkänä muodollisuutena. Mutta jäähyväishaastattelussa Kauppalehdessä Jermu Laineelta lipsahti mielipide, jonka mukaan EFTA-ratkaisu oli hänen uransa merkittävimpiä saavutuksia.

Holkerin hallitus on jättänyt ensi kertaa vuosikausiin valtion budjetista pois kaikki maininnat idänkaupan kehittämisestä.

- Sen sijaan länteen, ylikansallisen pääoman suuntaan "Suomen kuvaa kirkastetaan". Siihen perustuu myös Suomen ulkopolitiikan "matala profiili". Aloitteellisuus rauhan ja solidaarisuuden sekä yhteiskuntajärjestelmien välisen yhteistyön kysymyksissä johtaisi Suomen arvostelemaan lähinnä NATO-maiden politiikkaa ja ylikansallisten yritysten toimintaa. Tätä ei haluta tehdä, koska se saattaisi haitata suomalaisen pääoman pyrkimyksiä ylikansallisen pääoman piirissä. Halutaan, että Suomi kelpaa ylikansalliselle pääomalle. Siksi pitää olla kiltti ja hyväksytty, samanlainen.

- Kaksinaamaisuutta kuvaa osuvasti silloisen pääministeri Sorsan haastattelu syyskuussa 1985 International Herald Tribune -lehdessä. Viitaten Suomeen Sorsa vastasi: "Voitteko nimetä maan, jossa markkinavoimat toimisivat yhtä vapaasti, jossa ei ole terrorismia ja jossa rukoileminen kouluissa on osa jokapäiväistä arkielämää". Näin rehellisesti Sorsa tuskin kehtaisi puhua Suomessa.

- Tällaiselle kehitykselle on sanottava ei. Suomea ei saa myydä, elinolojamme turmella. Urho Kekkosen parasta ulkopoliittista perintöä ei saa tärvellä vaan sitä pitää parantaa. Suomen ulkopolitiikkaa on rakennettava sen ainutlaatuisen kokemuksen varaan yhteistyön rakentajana yli yhteiskuntajärjestelmien rajojen. Meidän on yhteisvoimin rakennettava sille riittävän vahva vaihtoehto, joka pohjautuu yleiseurooppalaiseen, myös sosialistiset maat käsittävään yhteistyöhön. Se vaihtoehto merkitsee tasa-arvoa, turvallisuutta ja demokratiaa eikä eriarvoisuutta, turvattomuutta ja alistamista.

Vaihtoehto: Suomi sillanrakentajana

Suomen ja Neuvostoliiton taloudellinen yhteistyö

- Ennakkotiedot kertovat, että Suomen ja Neuvostoliiton välisen kaupan osuus Suomen ulkomaankaupasta on tänä vuonna 16 % (viennistä 17,5 % ja tuonnista 14,5 %). 1980-luvun alussa Suomen ja Neuvostoliiton välisen kaupan osuus Suomen ulkomaankaupasta oli 26 %. Ei siis ole liioiteltua sanoa, että osuus on romahtanut. Hallitus lähtee budjettiesityksessään siitä, että Suomen vienti Neuvostoliittoon supistuu tänä ja ensi vuonna molempina 10 %. Pelkästään se merkitsisi 30 000 lisätyötöntä Suomeen.

- DeVan aloitteesta toteutettiin viime syksynä kansan välikysymys Suomen ja Neuvostoliiton välisestä kaupasta. Välikysymyksen allekirjoitti noin 50 000 suomalaista. Toimintaa täytyy jatkaa. Välikysymys tuotti osaltaan suuren määrän konkreettisia aloitteita Suomen ja Neuvostoliiton välisen kaupan laajentamiseksi. Mahdollisuuksia on: maakaasu, Kuola, Sokli, yhteisyritykset, kompensaatio-kaupat, muu tuotannollinen yhteistyö, avaruusyhteistyö, yhteistyö teknologian kehittämisen sekä keskinäisen kaupan ja kehitystyön rahoittamisen alueella, yhteistyö suomalaisten pienten ja keskisuurten yritysten kaupankäyntiedellytysten parantamiseksi Neuvostoliiton kanssa yms. Valtion yrityksille ja laitoksille voidaan laatia kehittämis- ja työllistämisohjelma idänkaupan tarjoamien mahdollisuuksien turvin. Ne voivat olla edelläkävijöitä kone- ja laitetuonnin lisäämisessä sekä tuotannollisen yhteistyön ja yhteisyritysten kehittämisessä Neuvostoliiton kanssa. Se mitä kipeimmin tarvitaan, on tahto yhteistyömahdollisuuksien toteuttamiseen, kaupan laajentamiseen supistamisen sijasta.

- Kysymys on suomalaisten työllisyydestä ja toimeentulosta.

- Mutta ei vain siitä vaan myös rauhasta. Tutkijat ovat sanoneet, että sodan vaihtoehto ei ole vain rauha vaan yhteistyö. Ilman sitä rauha ei ole pysyvä, se on vain sotien välinen tila. Tätä ajatusta on vienyt eteenpäin pääsihteeri Mihail Gorbatsov, joka historiallisessa artikkelissaan 17.9.1987 kytkee turvallisuusjärjestelmään kansainvälisen yhteistyön "kaikilla aloilla: sotilaspoliittisella, taloudellisella, ekologisella, humanitaarisella ja muilla". Muurmanskin puheessa 1.10.1987 Gorbatsov esitti itse asiassa aloitteellisen ja konkreettisen Pohjolalle tarkoitetun alueellisen sovellutuksen artikkelistaan. Eli todella on mihin tarttua. Miksi Suomi ei ole aloitteellinen pohjoismaiden ja Neuvostoliiton yhteisyritysten perustamiseksi, yhteisten energia-, ympäristönsuojelu-, tieteellisen ja kulttuuriyhteistyön kehittämiseksi?

- Toteuttamalla kaupan supistamisen sijaan toisenlaista linjaa, laajentamalla Suomen ja Neuvostoliiton välistä kauppaa ja lisäämällä ja syventämällä aloitteellisesti muuta yhteistyötä toteutetaan myös rauhantyön edelläkävijän tehtävää. Tällä tavoin Suomi ja Neuvostoliitto toimivat koko maailmalle mallina rauhanomaisesta rinnakkaisolosta. Ja molempia hyödyttävästä yhteistyöstä.

Suomen ja SEV:n yhteistyö

- Myös muiden sosialististen maiden osuus Suomen ulkomaankaupasta on viime vuosina selvästi vähentynyt.

- Suomen kansallisten etujen turvaamiseksi on myönteisten aloitteiden aika koskien kaikkia SEV-maita. Sellainen olisi Suomen hallituksen aloitteesta käynnistettävät neuvottelut uudesta tasosta Suomen ja SEV:n suhteissa. SEV-maat edustavat monilla aloilla erittäin korkeaa tasoa ja nopeasti kehittyvää teknologiaa. Ennen kaikkea SEV-maat edustavat mittavia, tasaisia ja nopeasti kasvavia markkinoita ja yhteistyökumppaneita suomalaiselle tuotannolle verrattuna kapitalististen maiden kriisitalouksiin.

- Suomi solmi vuonna 1973 yhteistyösopimuksen SEV:n kanssa. Siitä on ollut hyötyä. Esimerkiksi yhteistyökomission kemian työryhmän aloitteesta on syntynyt konkreettisia tuloksia. Samaan aikaan on perusteltua todeta, että SEV:n puitteissa on suuri määrä sopivia yhteistyökohteita, joiden suhteen ei tehdä mitään (yksi näistä on aiemmin mainittu SEV:n tieteellistekninen ohjelma vuoteen 2000). On ryhdyttävä kiireesti selvittämään, mitä uusi taso SEV-yhteistyössä käytännössä edellyttää. Selvityksen tulee kohdistua sekä uuden yhteistyötä olennaisesti tiivistävän yleisen yhteistyösopimuksen solmimiseen että välittömiin monenkeskisiin ja kahdenkeskisiin yhteistyösopimuksiin.

Suomi ja yleiseurooppalainen yhteistyö

- Suomen asema sillanrakentajana paranee tietenkin jo sillä, että Suomi ylläpitää tiiviitä yhteistyösuhteita sekä kapitalistisiin että sosiasistisiin maihin. Siinä suhteessa nyt on pula toimista sosialististen maiden suuntaan.

- Taloussuhteita Euroopan kapitalistisiin maihin ei tietenkään pidä katkaista. Niitä pitää kehittää, mutta tasavertaisen ja Suomen itsemääräämisoikeuden säilyttävällä pohjalla.

- Suomi voi toimia aloitteellisesti yleiseurooppalaisuuden rakentamiseksi ja yleiseurooppalaisen talouskokouksen koollekutsumiseksi. Tarvitaan "talousetyk", jossa hahmotellaan suuntaviivoja kaikille hyödylliselle yhteistyölle. On varmaa, että Euroopan kapitalistisia maita hyödyttäisi läheinen yhteistyö Euroopan sosialististen maiden kanssa. Aloitteita on tehty tähän asti lähinnä sosialististen maiden taholta.

- Suomi voi varmuudella olla aloitteentekijä myös kolmikanta-yhteisyrityksissä Euroopan kapitalististen ja sosialististen maiden kesken.

- Aloitteellisuutta tarvitaan myös muilla aloilla, esimerkiksi humanitaarista yhteistyötä koskevan ETY-kokouksen toteuttamiseksi Moskovassa, kuten Neuvostoliitto on ehdottanut. Suomaiset yliopistot voivat laajentaa tieteellistä yhteistyötä yleiseurooppalaisella pohjalla.

Solidaarisuus

- Meidän on kannettava vastuumme kehitysmaiden kansojen kohtaloista. Meillä on DeVassa vahvat perinteet solidaarisuustyössä. On toimittava, jotta Suomi katkaisisi diplomaatisuhteensa Etelä-Afrikan rotusortohallitukseen. Korulauseet eivät auta. Suomi tarvitsee ulkopoliittisen johdon, joka rohkeasti tukee Angolaa, Nicaraquaa ja muita vapautuneita maita ja imperialisminvastaisia vapautusliikkeitä. Suomalaiset pankit ja yritykset ovat velkojana ja koronkiskurina nälkäänäkeviltä mailta. Ne velat on muutettava tueksi, mutta ei suurille vientiyrityksille ja ylikansallisille pankeille vaan kehitysmaiden kansoille. Suomi voi konkreettisesti olla kärjessä maailman enemmistön odottaman uuden kansainvälisen taloudellisen järjestyksen rakentamisessa. Suomi voi avata sen mukaisia suhteita kehitysmaihin tässä ja nyt.

- Auto- ja kuljetustyöläisten Etelä-Afrikan rotusorron vastainen boikotti osoitti, että ay-liike ja muu kansalaistoiminta voi vaikuttaa tähän oleellisesti.

Ekologia.

Lapsillamme ei ole maailmaa, jossa elää, jos jatkamme nykyiseen malliin ympäristömme tuhoamista. Meillä on ymmärrys ihmisen ja luonnon tasapainosta ja vankat perinteet ympäristökamppailuista. Ne on saatava vastaamaan tämän päivän vaatimuksia. meidän on esimerkiksi estettävä suunnitteilla olevien suurien hiilivoimaloiden rakentaminen. Niiden sijasta on lisättävä maakaasun käyttöä. Suomi voi näyttää esimerkkiä myös rikki- ja typpipäästöjen rajoittamisessa. On ryhdyttävä toimiin pääsihteeri Gorbatshovin esittämän pohjoisten alueiden ympäristösuojeluohjelman laatimiseksi. Sitä edellyttää meidän kansallinen ja kansainvälinen vastuumme ekologisesta tasapainosta. Kysymys on maailmanlaajuisista ongelmista. Moni nykyinen itsestäänselvyys on yhdessä arvioitava kokonaan uudelleen.

Arkielämä.

Edellä esitetyt asiat ratkaisevat meidän jokaisen tulevan arkisen elämän. Palkkojen jäädytys, joukkotyöttömyys, eriarvoisuuden lisääntyminen perustellaan "kansainvälisellä kilpailukyvyllä" eli väärällä kansainvälistymisellä. Eläkeläisten laihalla kukkarolla on käyty ja lupauksia rikottu ja nyt uhataan kiristää entisestään eläkeläisten vero-ruuvia. Perusteluksi esitetään "verouudistuksen" rahoitus. Talonpojat ovat tappolinjalla pahemmin kuin koskaan. Siinäkin perustelut ovat ylikansallisia ja puhutaan rakennemuutoksesta. Kuntia kuritetaan. Kulttuuria ja tiedettä kaupallistetaan. Nekin ovat osa Suomen sopeuttamista väärään ylikansallistumiseen. Meidän on osoitettava, että Suomen alistaminen voimistaa Suomessa ihmisten alistamista. Suut pyritään tukkimaan lakkosakoilla. Meidän tehtävämme on osoittaa, että kyse on jokaisen arkisista elinoloista. Meidän tehtävämme on osoittaa syyt ja tarvittavat muutokset.

Demokraattinen vaihtoehto.

Me jatkamme hyvää perinnettämme ja viemme asiat kansan käsittelyyn, ohjelmamme ja ehdotuksemme jokaisen ulottuville. Me emme alistu konsensus-rintaman ylimielisyyden hymistelyyn, emme kabinettipolitiikkaan, emme markkinointitoimistojen suunnittelemiin poliittisiin mainostemppuihin. Me olemme presidentinvaaleissa vaihtoehto nykymenolle, ainoa, joka esittää selkeää konkreettista muutosta vasemmalle. Me toimimme muutoksen, vaihtoehdon puolesta. Siihen työhön me kutsumme jokaista mukaan.

1.11.1987