Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.tuni.fi/pohtiva/ohjelmalistat/KD/648

Kristillisdemokraatit

KD:n eduskuntaryhmän kotitalouspoliittinen ohjelma


  • Puolue: Kristillisdemokraatit
  • Otsikko: KD:n eduskuntaryhmän kotitalouspoliittinen ohjelma
  • Vuosi: None
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän kotitalouspoliittinen ohjelma

Perheet

Suomessa oli vuonna 1998 tilastojen mukaan lähes 2,4 miljoonaa kotitaloutta. Perheitä Suomessa on kaikkiaan 1,4 miljoonaa, joista lapsiperheitä on reilu puolet.

Käsitys perheestä on muuttunut viime vuosikymmeninä yksilöllisempään suuntaan. Perhe nähdään yhä useammin yksilöiden muodostamana ryhmänä. Kristillisdemokraatit korostavat perheen jäsenten sitoutumista perheyhteisöön ja toisiinsa. Perheen jäsenyyden kautta kasvetaan yhteiskunnan jäseneksi ja opitaan yhteisöllisyyttä. Kodit ja perheet ovat yhteiskuntamme voimavara. Perhe on enemmän kuin tunneyhteisö tai jäsentensä muodostama ruokakunta.

Sukupolvien ketjun tärkeyden ymmärtäminen vastauksena yksinäisyyteen

Perheen jäsenyys ulottuu näkemyksemme mukaan sukupolvien yli ja on siten laajempi kuin ydinperhe. Yksilöllistymisen trendi perheessä muuttaa koko yhteiskuntaa, käsitystä yhteisvastuusta ja kanssaihmisistä huolehtimisesta. Siksi perheen merkitys on Kristilliselle liitolle paitsi yksilön tunne-elämän kehityksen kannalta ensiarvoinen, niin myös yhteiskunnallisesti merkittävä.

Perhekulttuurin muuttuminen ja suvun kiinteän yhteyden hajoaminen on lisännyt entistä suurempien väestöryhmien kokeman yksinäisyyden ja sen mukanaan tuoman ahdistavan olotilan. Iso osa vanhuksista kokee yksinäisyyttä. Samoin monet pienet koululaiset joutuvat olemaan pitkiä yksinäisiä iltapäiviä kodeissaan. Pienten koululaisten aikuisen ikävään tarvitaan iltapäiväkerhoihin esim. kiertävä isoisiä ja -äitejä satujen kerrontaan ja kuuntelijaksi.

Vanhempien huolehtimisen ja esikuvallisuuden merkityksen korostamista kasvavalle sukupolvelle. Vanhusten kunnioittamien ja heidän arvokkaina pitäminen luonteviksi. Isoäitien - ja isien kunnioittaminen ja heidän elämän viisautensa hyödyntäminen seuraaville sukupolville. Sukupolvien ketjussa lapsista ja nuorista huolehtiminen on vastuullisen vanhemmuuden erityinen tehtävä.

Aina ei eläminen molempien vanhempien kanssa ole mahdollista. Tällöin on erityisen tärkeää, että lapsen läheisyydessä on sekä naisia että miehiä, sellaisia aikuisia, jotka voivat olla sukupuolimalleina lapselle. Erityiseksi ongelmaksi on muodostunut yksinhuoltajuuden myötä isän ja miehen mallien puute. Miesten määrän lisääminen kyseisiin hoito- ja kasvatusalan ammatteihin on tärkeää.

Myös vuorovaikutuksen vähäisyys eri sukupolvien välillä tulisi ottaa huomioon nykyistä paremmin. Olisikin luotava ns. tukivanhempi- ja tuki-isovanhempi tai -kummiverkostoja. Mikäli lapsen luonnollisesta ympäristöstä ei löydy lapselle läheistä miestä tai naista, voisi tällaisen vapaaehtoistyön kautta löytyä ihmisiä, jotka viettäisivät aikaa lapsen kanssa esimerkiksi viikonloppuna tai loma-aikoina.

Toimeentulo ja verotus

Kristillisdemokraatit haluavat perheiden tueksi vahvasti yhteisöllisyyden ajatukseen kiinnittyvää perhepolitiikkaa, joka luo pitkällä aikavälillä turvalliset edellytykset kestävälle kasvatustyölle ja elämälle. Vaikka sosiaaliturvamme on pitkälti yksilöllinen, tulee yhä enemmän tarkastella eri tukimuotojen ja tulonsiirtojen yhteisvaikutusta ja koko perhettä. On pidettävä huolta siitä, että perheen jäsenyys ei huononna yksilöllistä sosiaaliturvaa, vaan pikemminkin tukee sitä.

Yhteiskunnan tulee varmistaa perheen tukiverkoston toimintakyky. Keskeinen tukiverkosto muodostuu terveydenhuollosta, koulutuksesta ja turvatusta päivähoidosta. Perhepolitiikan tulee olla pitkäjännitteistä. Se edellyttää kestäviä poliittisia ratkaisuja. Perheiden elämänhallintakykyä tuetaan pitkäntähtäimen talouspolitiikalla, joka antaa perheille mahdollisuuden oman taloutensa ennustettavuuteen ja hoitoon.

Toimeentulon ja hyvinvoinnin perusta on työ. Kotitalouksissa tehtyä työtä ei useinkaan mitata markoissa vaikka sillä on taloudellista merkitystä taloudelle suuntaan taikka toiseen. Kodin ulkopuolella tehtävän työn arvostaminen on rahalla mitattavissa ja sen perusteella arvioidaan hyvinvointia ja ihmisarvoakin. Hyvinvoinnin merkityksen korostamisen pelkästään rahalla mitattuna johtaa kieroutuneeseen yhteiskuntaan, jossa elämän makuinen elämä unohdetaan. Kotitalouden ja sen jäsenten kokonaisvaltainen ruumiin, sielun ja hengen hyvinvoinnin vaaliminen on muutakin kuin pelkkää rahaa. Hyvinvointi, hyvä olo lähtee kodista, sen ilmapiiristä ja siellä tehtävästä työstä. Työn käsitteen väljentäminen myös kotityölle on modernin yhteiskunnan merkittävä voimavara.

Kotitalouksien talouteen vaikuttavat tekijät muuttuvat elämän kaaren aikana usein perhekoon mukaan. Ansiotyöstä saatavien taloudellisten resurssien riittävyys tai riittämättömyys on usein ahdistavaa monelle pienten lasten perheille. Useimmiten molempien huoltajien ansiotyö mahdollistaa perheen talouden turvan, mutta se tuo mukanaan ikuisen kiireen ja niukan yhteisen ajan perheen kesken, jolloin perheen sisäinen hyvinvointi on helposti vaakalaudalla.

Suomen Kristillisdemokraattien tavoite on luoda perheille valinnan mahdollisuuksia. Yhteiskunnan ei tule päätöksillään ohjailla tai priorisoida valintoja esimerkiksi lasten hoitomuodoissa. Joustava perhe- ja työelämä edellyttää erilaisten valintojen tekemistä erilaisissa ja muuttuvissa elämäntilanteissa. Nuorten perheiden "pesimisaika" tulee rauhoittaa silloin kun perhe muodostetaan ja lapset ovat pieniä. Tämä merkitsee sitä, että perheille on turvattava mahdollisuus panostaa kotiin ja hoivatyöhön perheessä osoittamalla yhteiskunnan arvostus kotona hoivatyötä tekevän puolison työlle. Lasten kotihoidon tukea sekä sairaan, vanhuksen tai vammaisen hoitajalle maksettavaa omaishoidon tukea tulee kehittää. Kotona tehdystä hoivatyöstä tulee kertyä myös eläkettä. Kristillisdemokraatit haluavat edistää perhepolitiikkaa, joka tähtää oikeudenmukaiseen lapsiperheiden verotuksen suhteessa lapsettomiin perheisiin. Verotuksessa tulee siirtyä osittaiseen perheverotukseen ja ottaa huomioon myös ne perheet, joista vain toisella vanhemmista on ansiotuloja. Tällä hetkellä Suomi on Kreikan ja Ruotsin ohella ainoita EU-maita, joissa verotuksessa ei huomioida elatusvastuuta.

Kotitalouksien, perheiden hyvinvointiin kuuluu työn ja levon rytmityksen saattaminen kohdalleen. Kaupalli sen ja tehokkaan yhteiskunnan keskellä on huolehdittava ansiotyön ja vapaa-ajan, perheen yhteisen ajan vietosta. Sen mahdollisuuden tarvitsee myös yhden hengen kotitalous. Hyvinvoinnin perustaksi on valtakun nallisesti suositeltava viikoittaista lepopäivää, että perheet voivat olla yhdessä ja viettää kiireetöntä vapaata.

Kasvatus ja koulutus

Kristillisdemokraatit korostavat kodin ja perheen ainutlaatuista tehtävää yhteisöllisyyden, henkisten voimavarojen ja turvallisuuden luojana. Nykyistä paremmin tulisi ymmärtää perheen merkitys myös rajojen asettamisessa: ne osaltaan luovat turvallisuutta lapsille ja nuorille sekä opettavat elämään yhteiskunnan "pelisääntöjen" mukaisesti. Kodista ja perheestä saatu perusta antaa valmiuksia selviytyä paitsi henkilökohtaisissa mutta myös kansainvälisissä muutoksissa ja kriiseissä.

Koulutus on tärkeä menestystekijä, mutta se ei voi painottua vain kognitiiviseen osaamiseen vaan laajemmin myös elämänhallinnan taitoihin; henkinen hyvinvointi, sosiaaliset taidot, muutosten ja pettymysten sietokyky sekä tasapainoinen ja moniulotteinen tunne-elämä ja tunteiden ilmaisukyky ovat keskeisiä edellytyksiä, joiden varassa ihminen pärjää elämänsä eri tilanteissa. Ihmissuhdetaitojen perusteeksi tarvitaan parisuhde koulutusta ja avioliittokouluja ja -leirejä nuorille avioliittoon aikoville.

Liian monet nuoret kuolevat tänä päivänä huumeisiin ja sortuvat alkoholismiin. Raittiitten ja terveitten elämäntapojen normalisoiminen tulisi saattaa humalahakuisuuden tilalle. Vanhemmat tarvitsevat tiivistä opetusta siitä, miten voin varjella lasta ja nuorta huumeilta ja päihteitten käytöltä jo koulunkäynnin alkaessa.

Julkisen kasvatustehtävän niin päivähoidossa kuin oppilaitoksissakin tulisi olla selkeästi arvomääriteltyä. On muistettava, että objektiivisesti arvovapaata kasvatusta, opetusta, tiedettä tai yhteiskunnallista päätöksentekoa ei ole olemassa.

Lukutaidon ja perusopetuksen ulottaminen teollisen aikakauden alussa kaikkiin kansanryhmiin loi demokraattisen hyvinvointiyhteiskunnan perustan ja edellytykset sosiaaliselle ja sivistykselliselle tasa-arvolle. Tietoyhteiskunnassa menestystekijöitä ovat tiedonhallinta- ja omaksumiskyky sekä IT-lukutaito ja riittävä tietotekninen osaaminen, joihin on koulutuksessa panostettava.

Uusavuttomuuden ehkäiseminen

Perheiden yhteiset hetket ja kotona valmistetun ruuan ääreen istuminen ovat vähentyneet. Uusavuttomat eivät tiedä miten kotia hoidetaan. Osittain se johtuu yhteiskunnan ja työelämän rakenteellisesta muuttumisesta agraariyhteiskunnasta kaupunkilaisuuteen. Erilainen uusavuttomuus on myös tullut vanhenevan väestön kompastukseksi: ei pysytä teknistyvän elämän paineessa mukana, on hankalaa oppia kännyköiden ja internetin käyttöä sekä maksupalveluiden uusia tapoja.

Uusavuttomuuden torjumiseksi tulee kehittää nuorten elämäntaitojen opettamista myös kodinhoitoon liittyvissä asioissa. Peruskouluihin tarvitaan kotitalousopintojen ohella perhekasvatusta. Kotiin liittyvien käytännön elämää opastavien erilaisten talouskoulujen vapaaehtoisen suorittamista tulee arvostaa korkealle.

Turvallinen ja terveellinen ruoka

Euroopan ruokaskandaalien tuottama pelko on nostattanut keskustelun suomalaisen luomutuotannon kehittämisestä sekä elintarvikeomavaraisuudesta. Elintarvikkeiden saatavuus ja laatu ovat pitkälti kiinni perheviljelmiin perustuvasta elintarviketuotannosta. Luomuviljelyn kehittäminen ja luonnontuotteiden (marjat ja sienet) hyödyntäminen on tärkeää. Valvonnan on oltava kattavaa. Pellolta pöytään -periaatteen toteuttamisen ja ruuan jäljitettävyyden tulee olla aukotonta. Lähiruoalla on tärkeä merkityksensä tulevaisuuden suomalaisessa ruokapöydässä.

Yhdyskuntasuunnittelu ja asuminen

Kristillisdemokraatit korostavat yhdyskuntasuunnittelun merkitystä ikääntyvän väestön arkiturvallisuuden ja arjessa selviytymisen takaamiseksi. Palveluympäristöä on kehitettävä ikäihmisiä huomioiden. Myös lasten osallisuutta oman lähiympäristönsä kehittämiseen on huomioitava. Kaavoituksessa ja rakentamisessa huomioitava lasten ja vanhusten tarpeet siten, että vuorovaikutus voisi säilyä heidän keskuudessaan esteittä.

Tulevaisuuden kodit tulevat toimimaan kasvatuksen myötä myös yhä tietoisimpina valintojensa ja elämäntapojensa vaikutuksista ympäristöön, ilmaan, veteen ja luontoympäristöön. Asumisessa huomioidaan ekologisia materiaalivalintoja ja tehdään ratkaisuja, jotka tukevat materiaalien pitkää elinkaarta. Kodin tulee myös fyysisenä ympäristönä palvella perheen jäseniä heidän eri elämänvaiheissaan.

Asuntomenot vievät kaikissa kotitalouksien käytettävissä olevista tuloista reilun neljänneksen. Seuraavaksi suurin menoerä on liikkuminen (16 %), tämän jälkeen ruoka (14%). Kasvavien taajamien ongelma on jo pitkään ollut kohtuuhintaisten asuntojen puute. Nyt olisi nostettava yhteiskunnan varoilla tuettuun asumiseen käytettäviä hakijoiden tulorajoja. Asumisoikeusasuntojen rakentamislupia on lisättävä. Valtion korkotuella rakennettujen vuokratalojen perusparannukset tulee hoitaa kohtuullisin kustannuksin. Opiskelijoiden asumistukijärjestelmä muutetaan yleisen asumistuen mukaiseksi, jolloin opiskelijoiden asumistuen pienemmän tason epäoikeudenmukaisuus ja kesäajan ongelmat poistuvat. Erityisesti tarvitaan lisää kooltaan ja hinnaltaan sopivia asuntoja itsenäistymisvaiheessa oleville nuorille.

Maaseudut ovat hyvän asumisen ympäristöjä. Maaseudun elinvoimaisuuteen on panostettava entistä määrätietoisemmin. Pien- ja perheyritystoiminnan kehittämiselle pyrittävä luomaan mahdollisuuksia. Kaupunkimaisessa asumisessa luotava edellytyksiä viihtyisyydelle. Riittävästi tilaa perhekoon mukaan ja luonnon huomioiminen kaupunkikuvaa rakennettaessa.

Viihtyisän ympäristön ohella panostetaan asuntojen toimivuuteen, muunneltavuuteen ja terveellisyyteen. Rakentamisessa tulee käyttää hyväksi eri asiantuntijoiden monipuolista osaamista sekä asukkaiden ja asukasyhdistysten mielipiteitä. Ihmisten tarpeiden huomioiminen sekä pitkäjänteinen suunnittelu luovat asumispolitiikalle hyvän perustan sekä inhimillisesti että yhteiskuntapoliittisesti. Vanhusten ja vammaisten laitoshoidon vähentämisen vuoksi on asumisen fyysisiä esteitä purettava. Kodinomaiseen asumiseen on panostettava sekä laitosten että palvelutalojen suunnittelussa ja rakentamisessa.

Ekologisesti kestävä kehitys ja ympäristöarvot tulee huomioida myös rakentamisessa. Rakentamisen ekologisuus voi lisätä myös asumisen taloudellisuutta esimerkiksi energian säästömenetelmien kautta sekä terveellisyyttä rakennusmateriaalien valintojen kautta.

Palveluiden saatavuus

Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä kansalaisten yhdenvertaisuus ja turvallisuus sekä maan henkinen ja aineellinen kehitys edellyttävät toimivaa ja kauaskantoista aluepolitiikkaa. Koulutuksen, työn, sosiaaliturvan ja palveluiden pitää olla kansalaisten tavoitettavissa kaikilla maamme alueilla. Perheiden yhteiskunnallisen tukiverkoston ydin muodostuu perusterveydenhuollosta (neuvolapalvelut, hammashoito, lasten- ja nuorten terveyspalvelut ja neuvonta, vanhusten hoito), päivähoidosta ja koulutuksesta sekä turvallisesta asumisesta ja elinympäristöstä. Yhteiskunnan tulee huolehtia tämän tukiverkoston toimivuudesta ja luotettavuudesta.

Ihmisten viihtymiseen asuinpaikkakunnillaan vaikuttaa palveluiden läheisyys ja laadullisuus ja onko niitä riittävästi tarjolla. Postipalvelut tulee säilyttää jokaisessa kunnassa. Päivittäistavaroiden, elintarvikkeiden hankkiminen kymmenienkin kilometrien takaa ei ole järkevää. Kauppojen häviäminen näivettää entisestään kylien elämää.

Kotitalouksia koskevia tilastotietoja

Vuoden 1998 tilastojen mukaan Suomessa oli 2,355 miljoonaa kotitaloutta, perheitä kaikkiaan 1 397 660. Erilaisia perhetyyppejä: aviopari ilman lapsia 30,6%, avopari ilman lapsia 11,1%, aviopari ja lapsia 37,7%, avopari ja lapsia 7,1 %, äiti ja lapsia 11,5%, isä ja lapsia 2,1% .

Kotitalouksien käytettävissä olevat tulot olivat vuonna 1998 keskimäärin 146 415 markkaa. Kulutusmenot olivat keskimäärin 131 605 markkaa. Elintarvikkeisiin meni 13,6 %, alkoholijuomiin ja tupakkaan 2,8%, vaatteisiin 4,5 %, asunto ja energia menot olivat korkeimmat 27,3%, liikenteeseen hupeni 16,2%, tietoliikenne 2,7%, virkistys ja kulttuuri 10,1%, hotellit, ravintolat ja kahvilapalveluihin 4,0%, muihin menoihin ja koulutukseen 10,6%.