Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.tuni.fi/pohtiva/ohjelmalistat/KD/661

Kristillisdemokraatit

Kristillisdemokraattien tavoiteohjelma 2003-2007


  • Puolue: Kristillisdemokraatit
  • Otsikko: Kristillisdemokraattien tavoiteohjelma 2003-2007
  • Vuosi: 2002
  • Ohjelmatyyppi: tavoiteohjelma

KRISTILLISDEMOKRAATTIEN TAVOITEOHJELMA 2003-2007

Kristillisdemokraattien tavoitteena on yhteisvastuullinen kansalaisyhteiskunta, jossa ihmiset ottavat vastuuta itsestään ja huolehtivat toisistaan. Haluamme, että yhteiskunnassa ja päätöksenteossa arvostetaan perhettä hyvinvointiyhteiskunnan perustana ja myös yksinasuvien turvaverkkona. Suomen kilpailukykyä on kristillisdemokraattien mielestä vahvistettava sosiaalista oikeudenmukaisuutta noudattaen.

Kristillisdemokraateille vaalikauden keskeiset pyrkimykset ovat työllisyyden parantaminen, syrjäytymisen ehkäisy, peruspalvelujen turvaaminen koko maassa ja perheen aseman parantaminen.

Välittämistä ja yhteisvastuuta

Lähtökohtamme on kristillinen ihmiskäsitys. Se merkitsee ihmisten tasavertaisuutta ja loukkaamatonta ihmisarvoa kaikissa tilanteissa. Keskeiset arvomme ovat oikeudenmukaisuus, vapaus ja vastuu sekä lähimmäisenrakkaus.

Hyvinvointia tulee kasvattaa luontoa ja ympäristöä ylikuormittamatta. Ympäristön hyvinvointi on myös elämänlaatua. Olemme sitoutuneet vastustamaan rasismia yhteiskunnassa. Korostamme vastuuta kestävästä kehityksestä niin paikallisella, kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla maailmanlaajuisen hyvinvoinnin sekä ihmisten ja kansojen välisen tasa-arvon parantamisesta.

Työllisyyden hoitaminen, perheiden tukeminen, väkivallan ja päihdeongelmien ehkäiseminen sekä hoivapalvelujen laadun ja saatavuuden parantaminen ovat esittämiämme konkreettisia toimenpiteitä ihmisarvon kunnioituksen lisäämiseksi. Yksilöitä ja perheitä eli luonnollisia lähiyhteisöjä tulee tukea omatoimisuuteen ja itsestään huolehtimiseen. Hyvinvointi luodaan työnteolla - siksi on parannettava työn tekemisen ja teettämisen edellytyksiä.

Yhteiskunnan tulee huolehtia yksinäisten ja heikompiosaisten turvaverkosta sekä ehkäistä väliinputoamista ja syrjäytymistä. Valtiovallan on huolehdittava kansalaisten perusturvan toteutumisesta asuinkunnan varallisuudesta ja sijainnista riippumatta. Seuraavan hallituskauden aikana on löydettävä toimiva ja oikeudenmukainen malli valtion ja kuntien väliseen vastuunjakoon sekä peruspalvelujen rahoitukseen.

1. PERUSTURVA

Maassamme tuloerot eri väestöryhmien välillä ovat lisääntyneet. Tuloverojen alennukset ovat lisänneet käytettävissä olevia tuloja ylimpään veroluokkaan kuuluville kymmenessä vuodessa yhteensä 12 400 euroa ja alimpaan tuloluokkaan kuuluville, edelleen 10 vuoden aikana, yhteensä 17 euroa. Sosiaalipolitiikan keskeisenä tehtävänä on perusturvasta huolehtiminen ja palvelujen kehittäminen. Eriarvoistumiseen on puututtava tehokkaasti. Työttömien mahdollisuutta lyhytaikaiseen työhön tulee helpottaa muuttamalla työttömyyspäivärahan laskentatapaa siten, etteivät satunnaiset tulot viivästytä työttömyyskorvauksen saamista.

Toimeentulotukea saaneet henkilöt:

[Taulukko poistettu. Kts. PDF-dokumentti]

Lähes joka kymmenes suomalainen eli 450 000 kansalaista sai toimeentulotukea vuonna 2001. Perusturvajärjestelmä on hyvin monimutkainen ja esimerkiksi yksinhuoltaja voi pahimmassa tapauksessa saada toimeentulonsa jopa yhdeksän erilaisen tuen muodossa. Toimeentulotuen saajien suuri määrä osoittaa, että työllisyys- ja veropolitiikka ei ole onnistunut tavoitteissaan. Verotuksen alaraja on edelleen kunnallisverotuksen vuoksi matalammalla kuin perustoimeentulon raja. Ylivelkaantuneiden asemaa tulee helpottaa. Yksityishenkilöiden velkajärjestelyyn pääsemistä helpotetaan ja maksuohjelmia joustavoitetaan.

Pienin toimeentulotuki on käytännössä riittämätön useimmille sen saajille. Pienistäkin syyperusteisista perusturvaetuuksista maksetaan veroa, eivätkä ne muutoinkaan aina riitä välttämättömän toimeentulon turvaamiseen. Kristillisdemokraattien mielestä pienituloisten verotusta on kevennettävä ja parannettava sosiaaliturvan toimivuutta vähentämällä verotuksen ja vähimmäistoimeentuloturvan päällekkäisyyttä. Toimeentulotuen määräytymistä ja maksatusta on yksinkertaistettava ja nopeutettava hakemusten käsittelyä.

2. TERVEYDENHUOLTO

Terveydenhuollon turvaaminen vaatii rahaa

Suomen taloudellinen panostus terveydenhuoltoon on bruttokansantuoteosuuksina mitattuna toiseksi alhaisin kaikista EU-maista. Kuntien valtionosuuksia leikattiin 1990-luvulla voimakkaasti ja noin puolet leikkauksista vaikutti joko suoraan tai välillisesti sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin.

Kotitalouksien omavastuuosuus terveydenhuollon kustannuksista on OECD-maitten huippuluokkaa. Kotitalouksien rahoitusosuus terveydenhuollon kustannuksista on tällä hetkellä noin 22 %, kun se vielä 90-luvun alussa oli noin 15 %. Erityisesti lääkkeet tulevat kalliiksi. Kun suomalainen potilas maksaa lääkkeistään keskimäärin 52%, vertailukelpoisissa maissa Ruotsissa osuus on vain 29% ja Norjassa 21%. Kristillisdemokraatit eivät kannata terveydenhuollon maksukaton ja asiakasmaksujen korottamista. Sairausvakuutuksesta korvattaville matkakustannuksille ja lääkkeille on erilliset maksukatot, joten yhteenlaskettu maksukatto nousee tosiasiallisesti moninkertaiseksi muihin pohjoismaihin verrattuna. Korkeat kustannukset vähentävät erityisesti pienituloisten ja kroonisesti sairaiden hoitoon hakeutumista. Pitkällä tähtäimellä tällainen säästäminen muuttuu lisämenoiksi, sillä sairauden toteamisen ja hoidon viivästyminen nostaa kokonaiskustannuksia.

Lääkekorvausjärjestelmää tulee uudistaa siten, että eri tavoin sairastavat potilaat saatetaan nykyistä yhdenvertaisempaan asemaan lääkkeiden omakustannusosuuden suhteen. Kansaneläkelaitoksen vuosittain maksamat lääkekorvaukset ovat 768 miljoonaa euroa (vuonna 2001). Korvausten määrä on kymmenessä vuodessa yli kaksinkertaistunut. Siitä huolimatta Suomi on OECD tilastossa neljänneksi vähiten korvauksia maksava valtio. Kustannusperusteinen malli vuotuisella omavastuulla yhdistettynä muiden terveydenhoitokustannusten maksukattoihin edistäisi tätä tavoitetta. Uudistuksen yhteydessä tulee karsia turhia hallintokustannuksia sekä tarpeettomia lääkärinlausuntoja, jotta lääkäreiden työpanosta voitaisiin ohjata varsinaiseen potilastyöhön.

Hyvinvointiyhteiskunnassa lääkärinvastaanotolle ei jonoteta viikkoja

Suurimpia ongelmia terveydenhuollossa ovat pitkät odotusajat ja henkilöstön määrän riittämättömyys. Väestön ikäjakauman voimakas painottuminen vanhusväestöön tulee aiheuttamaan eläkemenojen ohella myös hoivakustannusten kasvuun. Ongelmaa pahentaa lisäksi muuttoliike. Paheneva lääkäripula on tuleville vuosille ennakoidun terveydenhuollon kriisin ensioireita. Terveydenhuollon työntekijöiden määrä ja ammattitaito voidaan taata vain riittävällä ja laadukkaalla koulutuksella.

Terveydenhuollon henkilökunta on ylikuormitettua ja potilasjonot moniin hoitoihin ovat pitkät. Erikoissairaanhoidon ruuhkautuminen tulee yhteiskunnalle kalliiksi. On lyhytnäköistä säästämistä antaa potilaiden odottaa sairauspäivärahalla tai toimintakyvyttömänä viikko- tai kuukausikaupalla leikkausta, jonka suorittaminen maksaisi vähemmän kuin kuukauden sairauspäivärahat.

Elintapasairauksia tulee ehkäistä nykyistä tehokkaammin, sillä niiden, etenkin lisääntyneet päihdeongelmat vaativat kasvavan osuuden terveydenhuollon kustannuksista. Tupakan ja päihteiden käytön vähentämistä on tehokkaasti edistettävä erilaisin kampanjoin ja esimerkiksi työterveyshuollon välityksellä. Päihteiden aiheuttamat kokonaiskustannukset ovat vuosittain noin viiden miljardin euron luokkaa. Suuruusluokan hahmottamista auttaa mainitun summan vertailu mm. kansallista terveydenhuoltoa tarkastelleen työryhmän, Kansallisen terveysprojektin, esittämään lisärahoitustarpeeseen, joka on noin yksi miljardi euroa.

Kansalaisten perusoikeuksiin kuuluva toimiva perusterveydenhuolto on turvattava jokaisessa Suomen kunnassa. Kunnille kuuluu palvelujen järjestämisvastuu, valtiolle ohjaus ja rahoituspohjan edellytysten turvaaminen. Valtiovallan on laadittava toimenpideohjelma Kansallisen terveyshankkeen esittämien suositusten pohjalta (STM julkaisu 9.4.2002) ja laadittava rahoitussuunnitelma toimenpiteiden toteuttamiseksi. Kriittiset hankkeet ovat hoitoonpääsyn turvaaminen, psykososiaalisten palvelujen kehittäminen, vanhustenhoito ja työttömyyshuolto. Kaikille yli 75-vuotiaille on Kristillisdemokraattien mielestä tarjottava kaksi ennaltaehkäisevää kotikäyntiä vuodessa. Kristillisdemokraatit korostavat toimivaa avoterveydenhuoltoa sekä perusterveydenhuoltoa kansanterveyden perustana. Yhteistyön lisääminen erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välillä, sekä myös kuntien kesken on tarpeen.

Omaishoito - inhimillinen ja edullinen vaihtoehto

Suomessa on arviolta n. 300.000 omaishoitajaa. Heistä n. 23.000 saa omaishoidontukea.

Omaishoidon tuella hoidettavat iän mukaan v. 2000

[Taulukko poistettu. Kts. PDF-dokumentti]

Omaishoitajalla on oikeus kahteen vapaapäivään kuukaudessa. Asetuksen mukainen alin hoitopalkkio v. 2002 on 218,95 euroa kuukaudessa. Tuen enimmäismäärää ei ole säädetty. Käytännössä kunnat ovat porrastaneet tuen asiakkaan hoitoisuuden mukaan. Keskimääräinen palkkio tällä hetkellä on noin 300 euroa, joka on verollista tuloa omaishoitajalle. Omaishoidon tuki kartuttaa hoitajan eläkettä KVTEL:n mukaan.

Kunnissa vallitsee kirjava käytäntö siinä, kuka on oikeutettu saamaan omaishoidon tukea. Kristillisdemokraattien mielestä omaishoidon tuen saaminen tulee saada kaikille lain ehdot täyttäville potilaille yhtäläiseksi oikeudeksi kunnasta riippumatta. Kotona tapahtuva vammaisten, pitkäaikaissairaiden ja terminaalivaihepotilaiden hoito on usein inhimillisempää ja myös taloudellisempaa kuin laitoshoito

Omaishoidon tukea tulee korottaa, jotta palkkio vastaisi paremmin omaishoitajien tekemän työn arvoa. Omaishoidon tukeen liittyviä tukipalveluita on monesti saatavilla niukasti ja niistä perittävien maksujen tasoa on kritisoitu. Omaishoitajien jaksamisen parantamiseksi tulee mahdollisuuksia lepoon parantaa lisäämällä lakisääteisten vapaapäivien määrää ja edellytyksiä saada potilas hoitoon ilman laitoshoidon maksuja tai kotihoidosta perittäviä kustannuksia. Kuntien tulee huolehtia omaishoitajien lainmukaisista vapaapäivistä johtuvista sijaisjärjestelyistä . Omaishoitajille samoin kuin perhehoitajille tulee tarjota sama oikeus kuntoutukseen kuin on kunnallisilla viranhaltijoilla ja työntekijöillä. OR="#ff0000">

Kaiken salliva moniarvoisuus on usein arvoristiriidassa elämän suojelemisen kanssa

Kristillinen ihmiskäsitys korostaa jokaisen loukkaamatonta ja yhtäläistä ihmisarvoa ja yksilöllisyyttä. Kristillisdemokraatit työskentelevät myönteisten ja elämää suojelevien arvojen vahvistamiseksi yhteiskunnassa. Suomessa tehdään keskimäärin kymmenen aborttia jokaista 51 syntyvää lasta kohden. Tavoitteena tulee olla, että aborttien tekemisen tarve laskee tuntuvasti eikä kenenkään tarvitsisi tehdä aborttia ainakaan taloudellisista syistä. Sosiaalisin perustein tehdyt abortit ovat ristiriidassa perustuslain edellyttämän ihmiselämän ainutlaatuisen arvon kunnioittamisen kanssa. Aborttia harkitseville naisille ja pareille on esitettävä vaihtoehtoja ja heille tulee olla tarjolla nopea pääsy puolueettomaan neuvontaan esimerkiksi terveydenhuollon, sosiaalitoimen tai perheneuvonnan kautta. Ehkäisyssä käytettävien hormonivalmisteiden tulee olla saatavina vain reseptillä. Kristillisdemokraatit eivät hyväksy eutanasiaa. Kuolevien inhimillistä saattohoitoa tulee mielestämme kehittää. Elämän kunnioittamisen ja suojelemisen tulee olla selkeä periaate myös tieteellisen tutkimuksen rajoja määriteltäessä. Ihmisalkioiden tai sikiöiden välineellistävää hyötykäyttöä tieteellisessä tutkimustoiminnassa taikka ylimääräisten hedelmöitettyjen munasolujen tuottamista lapsettomuushoitojen yhteydessä ei tule Kristillisdemokraattien mielestä sallia.

3. PERHEPOLITIIKKA

Me tahdomme yhteiskunnan, jossa vanhemmilla on aikaa olla lastensa kanssa

Perhepolitiikka on sidoksissa yhteiskunnan hyvinvointiin monella tavalla. Moderni elinkeinoelämä tunnustaa perheen tehtävän yhteiskunnallisen merkityksen. Työntekijöiden henkilökohtaisessa elämässä ja heidän perheissään esiintyvät ongelmat heijastuvat työhön, alentavat tuottavuutta ja sitovat työntekijän energiaa. Kristillisdemokraattien mielestä onnistunut perhepolitiikka on paitsi hyvinvoinnin, myös toimivan markkinatalouden perusta.

Perhepoliittiset ratkaisut vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen mm. väestörakenteen kehittymisen vuoksi. Väestökehitys Suomessa on erittäin huolestuttava, koska ns. huoltosuhde heikkenee nopeasti väestön ikääntyessä ja syntyvyyden laskiessa. Perhepolitiikan tulee olla pitkäjänteistä. Kaikessa lainsäädännössä on huomioitava erikseen päätösten vaikutukset perheisiin. Politiikan kokonaisvaikutusten seurannan ja arvioinnin parantamiseksi tarvitaan mm. Norjan mallin mukainen perheministeri.

Syntyneiden lasten määrä vuosittain

[Taulukko poistettu. Kts. PDF-dokumentti]

Perhe on yhteiskunnan perusyksikkö. Perheessä lapsi sisäistää elämänsä useimmat toimintamallit, perusarvot ja asenteet. Vanhemmat tarvitsevat käytännössä mahdollisuuksia ja aikaa kuunnella, olla läsnä ja ottaa osaa lapsen elämään. Siksi vanhemmuuden ja huoltajuuden tulee olla yhteiskunnan erityisen arvostuksen, huolenpidon ja tuen kohteena. Sosiaaliturvan ja verotuksen muodostamaa kokonaisuutta tulee tarkastella perhekohtaisesti.

Jokaisessa kunnassa tulee olla paikallinen lapsipoliittinen ohjelma, jossa kunta yhteistyössä järjestöjen kanssa linjaa lasten ja nuorten hyvinvoinnin kannalta tärkeimmät tavoitteet ja toimenpiteet. Kunnissa tulee vuosittain seurata ohjelman toteutumista ja kehittää sitä edelleen vuorovaikutuksessa kuntalaisten ja eri sidosryhmien kanssa. Ongelmien ennaltaehkäisyä tulee painottaa. Koko ikäluokan tavoittava peruskoulu oppilashuoltoineen on tärkeä lasten hyvinvoinnin edistäjä ja vanhempien tukija.

Perheen toimeentulo

Lapsilisät tasaavat lapsettomien parien ja lapsiperheiden välistä tuloeroa. Lapsilisä suomalaisessa sosiaaliturvassa on ainoa tätä eroa tasoittava etuus ja siksi Kristillisdemokraattien mielestä sitä ei tule sitoa vanhempien tuloihin tai verottaa. Lasten ja perheiden etu on, että eri hoitomuotoja tuetaan ja kehitetään tasavertaisesti, jolloin perheet voivat tehdä omaan elämäntilanteeseensa sopivan ja lapselle parhaiten sopivan hoitoratkaisun. Lasten kotihoidon tuen hoitorahaa ja hoitolisän perustasoa tulee korottaa.

Noin neljäsosa äitiys- ja vanhempainrahalla olevista saa minimipäivärahaa. He ovat useimmiten opiskelijoita, vastavalmistuneita sekä työttömiä, pätkätyöläisiä tai vanhempia lapsiaan kotona hoitaneita äitejä. Äitiys- ja vanhempainrahan minimitaso tulee nostaa pienimmän työttömyysturvan tasolle. Nykyisin pienin äitiys- ja vanhempainraha on noin puolet työttömyysturvan peruspäivärahasta.

Tavoitteemme on, että perheiden toimeentuloa koskevat perusetuudet, minimiäitiys- ja vanhempainraha, kotihoidontuki sekä peruspäiväraha ovat tasoltaan samansuuruisia.

Mitä paremmin perhe voi, sitä paremmin yhteiskunta voi.

Suomi on Euroopan harvoja maita, joissa verotuksessa ei oteta huomioon mm. perheen elatusvelvollisuutta. Käytännössä tämä merkitsee keskituloiselle yhden tulonsaajan perheelle noin 10 000 euron suuruisen verovähennysoikeuden menetystä verrattuna saman summan ansaitsevaan kahden tulonsaajan perheeseen. Tähän kristillisdemokraatit haluavat muutoksen. Esitämme, että seuraavalla hallituskaudella perheiden verotusta kehitetään esimerkiksi vapaaehtoisen perheverotusmallin pohjalta tai yhden tulonsaajan perheen verovähennysoikeutta laajentamalla.

Työvuorottelujärjestelmää tulee kehittää edelleen. Tutkimusten mukaan perheet kokevat yhdeksi suurimmista ongelmista yhteisen ajan puuttumisen. Yhteinen aika on perheille yhä tärkeämmäksi nouseva arvo, joka on päätöksenteossa myös otettava huomioon. Perheen ja työelämän vaatimuksia on sovitettava yhteen nykyistä paremmin. Kristillisdemokraatit vaativat osa-aikatyön mahdollisuuksien parantamista perheiden arjen helpottamiseksi.

Hoivatyöhön liitettävällä perhevähennyksellä voitaisiin parantaa perheiden taloudellisia edellytyksiä huolehtia lapsen, vanhuksen, vammaisen tai pitkäaikaissairaan hoidosta. Tavoitteenamme on, että tästä hoivatyöstä kertyy myös eläkeoikeutta.

Lastensuojelu

Lastensuojelu ei saa kärsiä kuntien talousvaikeuksien takia. Jokaista lasta tulee kuulla häntä koskevissa ratkaisuissa ottaen huomioon hänen kehitystasonsa. Lastensuojelussa on yhä paremmin kiinnitettävä huomiota perhekeskeiseen ratkaisutapaan. Ongelmiin ajautuneita nuoria ja perheitä tulee tukea sosiaali- ja työllisyyspoliittisin toimenpitein ja näin auttaa ottamaan vastuuta niin itsestään kuin muistakin perheenjäsenistä. Lasten ja nuorten asioihin vaikutetaan useilla eri hallinnonaloilla ja sen lisäksi erilaisten järjestöjen piirissä. Poikkihallinnollinen kokonaisvaikutusten seuranta ja arviointi ei ole nykyisin kenenkään vastuulla. Siksi Kristillisdemokraatit pitävät tärkeänä riippumattoman valtakunnallisen lapsiasiainvaltuutetun perustamista.

4. HUUME- JA PÄIHDEONGELMIEN EHKÄISY

Me haluamme nollasietolinjan huumeiden käytölle.

Yhden päihderiippuvaisen kuntoutuminen säästää kansantalouden menoja arviolta 120 000 euroa vuositasolla. Kliinisen hoitotyön ohella tulee korostaa elämänhallinnan ja henkisen eheytymisen tukemista osana päihdehoitoa. Erityisesti lasten ja nuorten päihdeongelmiin on tartuttava voimakkaasti. Päihdeongelmaisten nuorten hoito edellyttää riittävät, selkeät säädökset ja resurssit sekä mahdollisuuden tahdonvastaisen hoidon luomiselle. Suomen linjana tulee kristillisdemokraattien mielestä olla nollasietolinja huumeiden käytölle. Vieroitushoidon ja huumetutkimuksen resursseja on lisättävä. Kaikilla seutukunnilla tulee olla toimiva huume- ja päihdehoitoketju.

Täytyykö vanhempien odottaa, että lapsi itse tahtoo huumehoitoon?

Kristillisdemokraattien mielestä tahdosta riippumatonta hoitoa tarvitaan alaikäisille ja raskaana oleville päihderiippuvaisille. Vanhemmilla on oltava lain suoma oikeus viedä alaikäinen lapsi vieroitushoitoon tämän tahdosta riippumatta. Tämä on mielestämme myös lastensuojelulain hengen mukaista. Mikäli hoidon tarpeessa oleva huumeriippuvainen henkilö syyllistyy rikokseen, tulee hänelle tarjota sopimushoitorangaistusta vankeuden sijaan. Laki huumetesteistä tulee saada nopeasti voimaan. Testauksella voidaan todeta nopeasti lapsen ja nuoren huumeitten käyttö ja puuttua tilanteeseen ennen kuin ongelmat pahenevat.

Kuntien peruspalvelujen piirissä toimivaa henkilöstöä tulee kouluttaa laajasti tunnistamaan riskiryhmät ja huumeiden käytön ensioireet. Henkilöstöllä tarvitsee keinoja varhaiseen puuttumiseen ja päihdeongelmaisten sekä heidän perheidensä kohtaamiseen. Huumeiden vastaisessa työssä tärkeää on poikkihallinnollisen yhteistyön parantaminen kuntatasolla mm. koulutoimen, oppilashuoltoryhmien, sosiaalitoimen, poliisin, kolmannen sektorin sekä seurakuntien kesken.

Ehkäisevää päihdetyötä, kuten kampanjoita terveiden ja päihteettömien elämäntapojen edistämiseksi, tulee suunnata jo varhaisnuorille. Nuorisotyön resursseja parantamalla tarjotaan mielekkäitä vaihtoehtoja vapaa-ajan viettoon.

5. ELÄKEPOLITIKKA

Eläkejärjestelmää on kehitettävä nykyisen mallin, kansaneläkejärjestelmän ja ansioeläkejärjestelmän pohjalta. Molemmissa järjestelmissä tulee siirtyä yhtenäiseen indeksijärjestelmään ja ikärajajärjestelmästä tulee pyrkiä eroon. Muutoinkin tavoitteena tulee olla eläkkeellä olevien mahdollisimman yhdenvertainen asema. Pienimpiä kansaneläkkeitä tulee korottaa asteittain. Kansaneläkejärjestelmän rahoitus turvataan nykypohjaisella yhteisvastuullisella maksujärjestelmällä.

Työkyvyttömyyseläkkeelle pääsyyn liittyvät oikeusturvaongelmat tulee selvittää ja poistaa. Yrittäjä-, maatalousyrittäjä- ja muita eläkejärjestelmiä tulee kehittää tasavertaisesti ansioeläkejärjestelmän rinnalla. Lähetystyössä ja kehitysyhteistyössä palvelleita varten tulee luoda erillinen eläketurvajärjestelmä.

6.TALOUS JA TYÖLLISYYS

Meidän mielestämme terve talous on väline tuottaa hyvinvointia

Talouskasvun tulee kohentaa kaikkien kansalaisryhmien asemaa. Kristillisdemokraattien periaatteena on talouskasvun tuloksen jakaminen kolmeen tavoitteeseen: valtionvelan maksuun, verojen alentamiseen ja palveluiden parantamiseen. Talouspolitiikan tavoitteena ovat alhainen työttömyys, ylijäämäinen vaihtotase ja valtiontalouden tasapainottaminen. Keskeisimmät keinot tavoitteisiin pääsemiseksi ovat alhainen inflaatio ja suomalaisten tuotteiden kilpailukyvyn ylläpitäminen.

Kristillisdemokraattien mielestä hallituksen omistajapolitiikkaa on johdonmukaistettava. Omistajapolitiikalla on linjattava suuret suuntaviivat ja otettava myös vastuu strategioiden hyväksymisestä. Valtion pääomistuksessa olevien yhtiöiden politiikassa on varottava nopean aikavälin hyötyjen maksimointia ja suurien riskien ottoa. Valtion tulee omistuksillaan tavoitella pitkän aikavälin luotettavuutta ja vakautta. Omistajapolitiikan linjauksissa on korostettava hyvää työnantajapolitiikkaa ja kestävän kehityksen periaatetta. Kristillisdemokraattien mielestä valtion omistuksessa olevien pörssiyhtiöiden omistajapolitiikka on keskitettävä yhteen ministeriöön. Omistuksesta luopumisesta saatuja myyntituloja tulee käyttää elinkeinokeinoelämän edellytysten välittömään parantamiseen ja valtion velan lyhentämiseen.

Työvoiman saatavuus turvattava

Väestön ikärakenteen muutos tulee vaikuttamaan työmarkkinoihin radikaalisti. Vuoteen 2010 mennessä työmarkkinoilta poistuu eläkkeelle 800 000 työntekijää. Työelämän paineet, työssäjaksaminen ja nopeat muutokset tulevat koettelemaan erityisesti ikääntyvää työntekijäjoukkoa. Kristillisdemokraatit arvostavat jatkuvan kehityksen ja uuden oppimisen ohella myös työvuosien aikana kertynyttä kokemusta ja osaamista. Seuraavan hallituksen on laadittava pitkän tähtäimen suunnitelma työvoiman saatavuudesta työmarkkinoilla ja luotava erityisiä, ikääntyville työntekijöille suunnattuja täydennyskoulutusohjelmia.

Työttömät työnhakijat

[Taulukko poistettu. Kts. PDF-dokumentti]

Vuonna 2000 yhteensä 642 495 eri henkilöä joutui asioimaan työttömyyskassan luukulla. Pohjoismaisen hyvinvoinnin keskeinen tunnusmerkki on korkeasta työllisyysasteesta huolehtiminen. Päätöksenteon kaikissa eri vaiheissa tulee ottaa huomioon päätösten vaikutus työllisyyteen.

Työttömyyden kasautuminen on estettävä

Pitkään jatkunut työttömyys on suurin yksittäinen syrjäytymisriski ja monien sosiaalisten ongelmien aiheuttaja. Monissa työttömissä perheissä on kasvanut sukupolvi, joka on nyt ehtinyt kouluikään näkemättä aikaa, jolloin vanhemmilla olisi ollut työpaikka. Työttömyys ja sen sisältämä syrjäytyneisyys on asiantuntijoiden mukaan periytymässä jo seuraavalle sukupolvelle. Työttömyyden aiheuttamat ongelmat tulevat vastaan lisääntyvässä palvelutarpeessa. Ne vaativat mutkistuessaan usein erilaisia tehostettuja ja räätälöityjä erityispalveluja useilla eri palvelualoilla. Työvoimahallinnon ja kuntien sosiaalitoimen yhteistyötä on lisättävä perheisiin kasautuvan työttömyyden estämiseksi. Työllisyystoimenpiteet on kohdistettava tehokkaasti perheisiin joissa on useampi työtön. Kristillisdemokraattien tavoite on, että yhdessäkään perheessä ei ole samanaikaisesti useampia työttömiä.

Onko työllistämisen välttämättä oltava työlästä?

Työn tekemisen tulee aina olla kannattavaa. Työvoiman palkkaamisen esteitä tulee poistaa. Eräänä keinona työllisyyden parantamiseksi Kristillisdemokraatit ehdottavat , että työnantajille tarjotaan mahdollisuus korvata työttömyysvakuutusmaksut lisätyövoiman palkkaamisella.

Yhteiskunnan selkeä viesti tulee olla, että jokainen ihminen on arvokas ja kykenevä toimimaan jossakin tehtävässä. Tärkeää on syrjäytymiskierteen nopea katkaiseminen, missä työn tekemisen ohella ohjauksella ja kuntoutuksella on keskeinen merkitys. Paras keino torjua syrjäytymistä onkin auttaa työttömiä mahdollisimman pikaisesti edes osa-aikaisesti takaisin työelämään.

7. YRITTÄJYYS JA ELINKEINOELÄMÄ

Me haluamme yrittäjäystävällisen yhteiskunnan

Kristillisdemokraattien näkemyksen mukaan kestävän taloudellisen kasvun, työllisyyden parantamisen ja syrjäytymisen ehkäisemisen tavoitteet saavutetaan parhaiten sosiaalisen ja ekologisen markkinatalouden periaattein. Talouselämä ja sosiaalipolitiikka eivät ole toisistaan riippumattomia, vaan toisiinsa vaikuttavia. Sosiaalisen markkinatalouden periaatteet vapaus, demokratia, kilpailu, rahavakaus, päätöksenteon läheisyysperiaate, yksityisomistus ja ympäristön varjeleminen ovat paras lähtökohta elinkeinoelämälle ja hyvinvoinnin luomiselle.

Elinkeinopoliittisessa päätöksenteossa tulee työllisyyden hoidon olla keskeisin kriteeri. Samalla tulee huolehtia yritysten mahdollisuuksista rahoitusrakenteensa vahvistamiseen. Vakuutus- ja riskirahoitusmahdollisuuksia kehitetään. Työeläkevaroja sijoitetaan pääosin kotimaisten yritysten kehittämiseen.

Valtionyhtiöiden omistuspohjan laajentamisesta kertyvistä varoista pääosa ohjataan uuden tuotannollisen yritystoiminnan edellytysten parantamiseen ja olemassa olevan rakenteen uudistamiseen.

Yritystukijärjestelmää yksinkertaistetaan ja päällekkäisyydet pyritään poistamaan. Yritysten verkottumista edistetään. Pienyrittäjien sosiaali-, lomitus- ja eläkejärjestelmiä kehitetään tasa-arvoisesti muiden alojen kanssa. Merkittävimmät alueelliset rahoitus- ja tukimuodot sekä alueellisen elinkeinopolitiikan ohjaaminen tulee keskittää yhden ministeriön vastuulle.

Arvonlisäverolainsäädäntöä tulee uudistaa pienyrittäjyyttä tukevammaksi. Arvonlisäverotuksessa tulee ottaa huomioon liikevaihdon suuruus myös alv-velvollisuusrajan ylittävien yritysten kohdalla ja porrastaa arvonlisäverotus pieniä yrityksiä kannustavaan suuntaan. Esitys voidaan toteuttaa Suomen Yrittäjien esittämän perusvähennysmallin avulla. Uudistus lieventäisi nykyistä arvonlisäverokynnystä ja kannustaisi pieniä yrityksiä kasvattamaan liikevaihtoaan.

8. VEROTUS

Mitä järkeä on siinä, että yhden päivän pörssivoitoista maksetaan sama vero kuin elinikäisistä säästöistä ja kovasta työnteosta?

Kristillisdemokraattien mielestä verotuksen rakenteessa tulee noudattaa perusperiaatetta, jonka mukaisesti kiristetään verotusta sellaisen kulutuksen ja toiminnan osalta, jota halutaan vähentää. Vastaavasti kevennetään työn ja työllistämisen sekä välttämättömyyshyödykkeiden, kuten ruoan verotusta. Työllistävien pienyritysten työvoimakustannusten keventämistä tulee Kristillisdemokraattien mielestä jatkaa ja luoda arvonlisäverotukseen liukuva perusvähennysjärjestelmä (kts.luku Yrittäjyys ja elinkeinoelämä). Verojärjestelmää tulee uudistaa työllisyyden ja perheiden tukemisen näkökulmasta. Mahdollinen tuloverotuksen keventäminen on suunnattava pienten ja keskituloisten tuloverotuksen keventämiseen.

Suomessa elintarvikkeiden arvonlisäverokanta on korkea verrattuna moniin muihin EU-maihin Ruoan arvonlisäveroa tulee alentaa kolmella prosenttiyksiköllä nykyisestä 17 prosentista 12 prosenttiin.

Kevennys vähentäisi vuotuisia elintarvikemenoja noin 85 eurolla henkilöä kohden ja parantaisi kotimaisen elintarviketuotannon toimintaedellytyksiä. Tämä veroalennus kohdentuisi kaikkiin väestöryhmiin hyödyttäen erityisesti lapsiperheitä. Se kohdistuisi myös työttömille ja pienituloisille eläkeläisille, jotka eivät hyödy tuloverotuksen keventämisestä. Pienten asteittaisen korotuksen ongelmana on, ettei niiden vaikutukset välttämättä ulotu hintoihin. Veron alennuksen tulee Kristillisdemokraattien mielestä olla vähintään 3 prosenttiyksikön kertaluokkaa, jotta voidaan varmistaa alennuksen vaikutukset kuluttajahintoihin.

Alennuksen laskennallinen vaikutus verokertymään on n.90 miljoonaa euroa prosenttiyksikköä kohden. Viiden prosenttiyksikön alennus merkitsee valtion taloudessa 450 miljoonan euron tulon menetystä. Tämä vaje katetaan kristillisdemokraattien esityksen mukaan osittain tuloveronkevennysvarasta ja osittain korottamalla muita veroja.

Esimerkkejä, summat vuoden 2001 tason mukaan:

Savukeveron tuotto noin 600 milj.euroa.

Virvoitusjuomaveron tuotto noin 33 milj.euroa.

Tuloverokevennykset

Hallituksen esitys (TA 2003) vuosittain noin 315 miljoonaa euroa Uusia verotuloja:

Pörssivero 0,15%, vuoden 2001 liikevaihdon perusteella arvioituna 350 milj.euroa

Kristillisdemokraatit ovat valmiita tekemään verotuksen rakenteeseen muutoksia, joilla hillitään keinottelua, tupakointia ja ympäristöä rasittavaa kulutusta sekä toisaalta tuetaan kotimaista kysyntää ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Jo 0,15 prosentin suuruinen pörssivero sekä lyhytaikaisen omistuksen myynnistä saatavien voittojen nykyistä korkeampi verotus mahdollistaisivat kristillisdemokraattien esittämien tavoitteiden toteuttamisen. Savukkeiden verotuksen kiristäminen on perusteltua kansanterveydellisistä näkökohdista. Kioton ilmastotavoitteiden toteuttaminen tulee vaatimaan jatkossa muutoksia myös energiaverotukseen.

9. ASUNTOPOLITIIKKA

Elinkaariajattelua asumiseen

Asuntopolitiikan tehtävänä on yhdessä muun yhteiskuntapolitiikan kanssa tukea ihmisten hyvinvointia. Asuminen on yksi arjen hyvinvointia mittaava tekijä ja se liittyy keskeisesti fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen, sosiaalisiin suhteisiin sekä työssäkäyntiin. Asuntopolitiikalla voidaan vaikuttaa myös työllisyyteen ja aluepolitiikkaan. Vanhusten ja vammaisten asumisen fyysisiä esteitä poistettava. Kodinomaiseen asumiseen on panostettava sekä laitosten että palvelutalojen suunnittelussa ja rakentamisessa.

Ihmisten tarpeiden huomioiminen, pitkäjänteinen suunnittelu ja rakentamisen laatu ovat kestävän asuntopolitiikan periaatteita. Asumisterveyttä tulee edistää rakennusaikaista valvontaa lisäämällä ja terveellisillä materiaalivalinnoilla. Ekologisella rakentamisella voidaan lisätä myös asumisen taloudellisuutta energiansäästöä ja materiaalien kestävyyttä parantamalla. Kosteusvaurioista kärsivien asukkaiden oikeusturvaa ja vahingonkorvausmenettelyä on parannettava. Uudistuotantoon ja perusparannuskohteisiin tulee saada vähintään viiden vuoden virhevakuutukset.

Kasvavien taajamien ongelma on jo pitkään ollut kohtuuhintaisten asuntojen puute. Yhteiskunnan varoilla tuettuun asumiseen sovellettavia asunnonhakijoiden tulorajoja olisi nostettava. Näin varmistettaisiin se, että yleishyödylliset rakennuttajat käyttäisivät voimavaroja vuokra-asuntotuotantoon. Nykyisellään asukasvalinta on varsin tiukkojen tulorajojen vuoksi liian rajoitettua.

Omistusasuminen on suomalainen ja kansantaloudellisesti edullinen asumisenmuoto. Kristillisdemokraatit eivät pidä kiinteistöveron tason merkittävää korotusta mahdollisena. Korotukset vaikeuttaisivat vuokra-asuntomarkkinoita ja rasittaisivat mm. pienituloisten taloutta. Asuntolainojen verovähennysoikeuksiin ei tule puuttua.

Kohtuuhintaisten arava-asuntojen, osaomistus- ja asumisoikeusasuntojen tarjontaa lisätään. Valtion korkotuella rakennettujen vuokratalojen perusparannukset tulee hoitaa kohtuullisin kustannuksin.

Opiskelijoiden asumistukijärjestelmä muutetaan yleisen asumistuen mukaiseksi, jolloin poistuvat opiskelijoiden asumistuen pienemmästä tasosta ja kesäajasta johtuvat ongelmat. Vanhojen ja uusien ASP-sopimusten korkoetuja tulee tasoittaa. Keinottelu sääntelystä vapautuvilla aravavuokra-asunnoilla on estettävä.

10. SIVISTYS

PERUSKOULU JA ESIOPETUS

Yhtä tärkeää kuin on välittää oppilaille tietoa maailmasta, on myös opettaa, miten tätä tietoa käytetään

Kristillisdemokraatit korostavat laaja-alaisen koulutuksen ja korkeatasoisen sivistyksen merkitystä yhteiskuntamme menestystekijöinä. Koulutuksen on tuettava ymmärtävää, elinikäistä ja elämänlaajuista oppimista, persoonallisuuden kehitystä ja kansalaiseksi kasvamista. Koulutuspolitiikan yleisenä tavoitteena on suomalaisen osaamis- ja koulutustason kohottaminen kaikilla koulutuksen aloilla. Kansallisen koulutuspolitiikan tavoitteena tulee olla koko ikäluokan kouluttaminen. Koulutuksen arviointijärjestelmiä tulee kehittää valtakunnallisella ja paikallisella tasolla. Osaaminen ja kouluttautuminen tulee hyödyntää jatkossa yhä paremmin työelämässä. Erityisesti jatko- ja työllisyyskoulutuksen panostukset ohjataan täsmällisesti ja suunnitellusti työelämän ja elinkeinoelämän tarpeita vastaaviksi.

Valtiovallan tulee huolehtia yhdenvertaisten koulutusmahdollisuuksien toteutumisesta koko maassa. Koulutuksellisen tasa-arvon turvaamiseksi parannetaan syrjäseutujen koulutusmahdollisuuksia mm. tietotekniikan avulla ja ohjaamalla erityistukea alueille, joilla on pitkät koulumatkat ja vaikeat kulkuyhteydet. Valtion tulee tehostaa koulutuksen järjestäjien toiminnan arviointia. Peruskoulun ylemmillä luokilla ja lukiossa on turvattava riittävä oppilaanohjaus ja tuki jatko-opintoja ajatellen. Koulutukseen hakeutuvat usein ne, joiden taustasta löytyy kouluttautumisen perinteitä. Oppilaita, joiden taustalla ei tätä ole, tulee erityisesti koulun toimesta tukea ja rohkaista jatkamaan opintoja ja löytämään erilaisia suuntautumisvaihtoja.

Koulujen tulee omaksua myös oppilaiden osallisuutta, kansalaistaitoja ja sisäistä yrittäjyyttä kasvattavia työskentelytapoja. Uusilta sukupolvilta edellytetään entistä suurempaa oma-aloitteisuutta, itsenäistä tiedon hankintakykyä, kriittistä tiedonkäsittelyä ja sen soveltamista. Koulujen avoimuutta ja vuorovaikutusta yhteiskunnan suuntaan on lisättävä.

Oppilaitosten ja eri koulutusasteiden välistä yhteistyötä eri oppilaitoksissa suoritettujen opintojen hyväksilukemisen edistämiseksi on lisättävä ja kehitettävä joustavia polkuja koulutusportaalta toiselle.

Me haluamme koulun, johon lapset kaipaavat

Koulun tulee olla oppilaille turvallinen ja mielekäs paikka. Oppilashuolto on koululaisten työterveyshuoltoa ja sen tulee olla jokaisen oppilaan oikeus. Oppilashuollon resursseja ja opetusryhmien kokoja kunnissa on valtakunnallisesti seurattava. Oppilaiden on saatava riittävä ohjaus ja tuki oppimisessa. Koulujen työrauhaan on panostettava voimakkaasti. Lukuvuosittain on koulukohtaisesti kartoitettava koulukiusaamisen laajuus ja seurattava oppilaiden ja opettajien hyvinvointia. Koulujen tulee laatia selkeä toimenpideohjelma kiusaamisen torjumiseksi sekä kouluviihtyvyyden ja turvallisuuden lisäämiseksi. Opettajille tarvitaan lisää mahdollisuuksia täydennys- ja jatkokoulutukseen ja heidän työssä jaksamistaan on tuettava.

Koulutuksen on tuettava lasten ja nuorten elämänhallinta- ja vuorovaikutustaitoja sekä empatiakykyä. Koulun kasvatuksen ja opetuksen tulee olla sidoksissa kristilliseen etiikkaan, joka on kulttuuriperintömme tärkeä osa. Yhteiskunnassa tarvitaan sisäistettyä ja vahvaa käsitystä oikeasta ja väärästä, etnistä suvaitsevaisuutta ja muutoksen sietokykyä. Tätä tavoitetta tukevien aineiden, eettisen ja yhteiskunnallisen kasvatuksen sekä uskonnonopetuksen osuutta on vahvistettava opetussuunnitelmissa. Koulujen tulee myös kasvattaa ymmärtämään kestävän kehityksen merkitys ja ihmisen toiminnan vaikutus ympäristöön.

Esiopetuksessa on erityisesti kiinnitettävä huomiota monipuoliseen ja vaihtoehtoja tarjoavaan oppimisympäristöön. Esiopetuksessa on huolehdittava lapsen kokonaispersoonallisuuden tukemisesta ja opetuksen tulee perustua lasten yksilöllisten tarpeiden ja valmiuksien tukemiseen. Esiopetusta kehitetään laaja-alaisen koko persoonallisuuden kehityksen huomioonottavan kasvatuksen ja opetuksen periaattein ja opetusmenetelmin. Esiopetusryhmien koko ja henkilöstömitoitus tulee olla päivähoidon mitoitusta vastaava. Esiopetuksen ja peruskoulun yhteistyötä on lisättävä pedagogisen jatkuvuuden turvaamiseksi. Kristillisdemokraattien mielestä päivähoito tulee voida hallinnollisesti sijoittaa koulutoimeen kuntien niin halutessa. Se edistäisi kasvatuksellista yhteistyötä päivähoidon ja koulun välillä.

Miksi lapset ovat yksin iltapäivät ja lähtevät harrastuksiin, kun vanhemmat tulevat töistä?

Kristillisdemokraatit tahtovat suunnata lasten harrastustoiminnan koulun jälkeiseen iltapäivään . Koulujen kerhotoiminnan avulla ehkäistään nuorten oppilaiden syrjäytymistä, tuetaan oppimista ja luodaan turvallisuutta lasten iltapäiviin. Tavoitteena tulee olla myös oman vapaa-ajan käytön suuntaaminen mielekkäällä ja terveellä tavalla.

Kristillisdemokraattien tavoitteena on, että koululaisten iltapäivätoiminta järjestetään kunnissa yhteistyössä eri toimijoiden kesken. Päävastuun laadusta ja toteuttamisen koordinoinnista tulee olla kunnalla. Kunta voi myös ostaa palvelun järjestöiltä, seurakunnalta tai yksityiseltä taholta. Kunnan nuoriso- ja harrastustoiminta tulee suunnitella siten, että toimintaa tarjotaan ennen kaikkea iltapäivisin, jolloin perheille jää enemmän yhteistä aikaa. Valtion talousarviossa nuorisotyön tukemisessa tulee huomioida järjestöjen aktiivisuus iltapäiväaikaan sijoittuvan toiminnan järjestämisessä.

AMMATILLISEN OSAAMISEN KEHITTÄMINEN

Ammattikorkeakouluilla on keskeinen asema alueellisen kehityksen vahvistajina. Niiden verkostoitumista alueen muiden toimijoiden, kuntien, yritysten ja kulttuurielämän kanssa on edelleen vahvistettava. Valtakunnallisia koulutuksen ennakointi- ja arviointimenetelmiä kehitetään siten, että syntyy tiivis yhteys ammattikorkeakoulujen sekä käytännön työelämän ja elinkeinoelämän välillä. Talous- ja tuotantoelämä ei kuitenkaan saa liiaksi säädellä koulutuksen kasvatuksellisia perustavoitteita. Maakuntia, joissa ei ole omaa yliopistoa on tuettava verkostoyliopistojen ja korkeakoulutoiminnan kehittämisessä. Koulutuksen vahvistaminen ja osaamiskeskusten muodostuminen on maakuntien kehityksen kannalta keskeistä. Elinikäisen oppimisen ja koulutuksen periaatteen mukaisesti kehitetään joustavaa mahdollisuutta siirtyä tasolta toiselle ja oppilaitoksesta toiseen korkea-asteella ja toisen asteen koulutuksessa. Koulutuksen valtakunnallisen tason ohjauksessa tulee siirtyä oppilasmääräkohtaiseen sopimiseen koulutusalakohtaisen sopimisen sijasta, jotta ammatillisen koulutuksen mahdollisuudet vastata alueen tarpeisiin vahvistuvat. Ammattikorkeakoulujen toimintavapautta opetuksen ja hallinnon kehittämisessä lisätään.

Korkean osaamisen turvaamiseksi myös ammatillisen koulutuksen vetovoimaa on kyettävä nostamaan. Lukio-opetuksen ja ammatillisen koulutuksen yhteistyötä lisätään entistä monipuolisemman pohjakoulutuksen turvaamiseksi myös ammattiopiskelijoille. Opettajien täydennyskoulutusta ja yhteyksiä elinkeinoelämään tulee vahvistaa. Aikuiskoulutuksessa tulee säilyttää oppilaitosten joustavuus ja kyky vastata työelämän kulloisiinkiin tarpeisiin alueilla mahdollisimman tehokkaasti. Aikuiskoulutuksen tavoitteena tulee olla työvoiman osaamisen kehittäminen ja sen jatkuva ylläpitäminen. Aikuiskoulutuksen tuloksellisuutta ja koulutuksen jälkeen työhön sijoittumista seurataan ja arvioidaan kansallisella ja alueellisella tasolla.

YLIOPISTOT

Yliopistojen perusopetus turvataan riittävällä perusrahoitusosuudella. Julkisella rahoituksella on turvattava korkeatasoinen akateeminen perusopetus. Kristillisdemokraatit pitävät tärkeänä sitä, että seuraavan vaalikauden aikana löydetään pitkäjänteinen, ennustettava ja tuloksellisuuteen kannustava rahoitusmalli.

Suomen on edelleenkin panostettava korkeaan osaamiseen ja tietotaitoon. Tutkimusmäärärahojen osuutta BKT:sta tulee kasvattaa vähitellen. Yliopistojen resursseja informaatiolukutaitokoulutukseen ja oppimiskeskusten materiaalihankintoihin on asteittain lisättävä. Kristillisdemokraatit kannattavat SYL:n näkemystä alemman korkeakoulututkinnon aseman vahvistamisesta osana maisteriopintoja. Alemman tutkinnon suorittaneille tulisi Kristillisdemokraattien mielestä luoda entistä joustavampia mahdollisuuksia suorittaa ylempi tutkinto työn ohella monimuoto-opiskeluna. Opintoviikkojen yhteismitallisuutta eri alojen kesken tulee parantaa.

Ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin perustuvaa koulutuksen duaalimallia tulee edelleen kehittää molempien osapuolten hyvässä yhteistyössä. Kristillisdemokraatit eivät näe ammattikorkeakoulun jatkotutkinnon kehittämistä ristiriidassa yliopistollisen loppututkinnon arvostuksen kanssa. Molemmilla tutkinnoilla on sijansa työmarkkinoilla.

OPISKELIJAPOLITIIKKA

Suomalaisen yliopistolaitoksen vahvuus on, että se mahdollistaa opiskelun erilaisissa elämäntilanteissa opiskelijan sosiaalisesta asemasta riippumatta. Tästä tulee pitää kiinni ja edelleen on syytä kehittää opiskelijoiden mahdollisuuksia luoda yksilöllisiä opiskelupolkuja. Opintojen aikainen työssäkäynti antaa opiskelijalle kykyä tarkastella opintojansa myös suhteessa työelämän vaatimuksiin ja luo uskoa opintojen jälkeiseen työllistymiseen. Opiskeluajan rajoittamisen sijaan kristillisdemokraatit kannattavat erilaisten kannustimien luomista valmistumisen nopeuttamiseksi. Opintotukiviikkojen määrä pitkissä tutkinnoissa (180 ov) tulee olla 60 kk kun se lyhyemmissä opinnoissa on 55 kk ( käsiteltävänä TA 2003).

Opiskelija-asuntoja on lisättävä nykyisestä. Kristillisdemokraatit esittävät valtion tuen lisäämistä opiskelija-asuntojen tuotantoon. Asuntoja voidaan hankkia myös yhteiskunnalle edullisemmalla tavalla ostamalla asuntoja olemassa olevasta rakennuskannasta opiskelijoiden asuinkäyttöön. Asumisen kustannuksia eri puolilla maata opiskelevien opiskelijoiden kesken on tarpeen tasata.

MAAHANMUUTTAJIEN KOULUTUS

Maahanmuuttajien työllistymistä edistävään koulutukseen, työharjoitteluun ja kielenopetukseen on tehokkaasti panostettava. Kielikursseille tulee päästä 3 kk kuluessa maahanmuutosta ja kaikki perheenjäsenet on pyrittävä tavoittamaan kotouttamiskoulutukseen. Erityisesti maahanmuuttajanuorten opiskelua ja koulunkäyntiä on tuettava. Korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien työllistämispolkuja ja opintojen mahdollista täydentämistä on tehostettava.

TAIDE JA KULTTUURI

Aitoa kansainvälisyyttä ja ihmisten välistä yhteyttä kehitetään vahvan oman identiteetin pohjalta. Omasta ympäristöstään välittäminen ja sosiaalinen vuorovaikutus pohjautuvat eettiseen ja esteettiseen ymmärrykseen, jota taiteiden kokeminen tukee. Taidekasvatus tarjoaa keinoja myös erilaisissa vaikeuksissa olevien ja kriiseistä toipuvien kuntoutumiseen ja elämänhallintaan. Lasten ja nuorten taiteen kokemista ja esittämistä on tuettava peruskoulun opetuksessa ja vapaan kulttuurityön piirissä paikallistasolla. Lapsia ja nuoria tulee ohjata monikulttuurisuuden arvostamiseen ja vuorovaikutukseen.

Kirjastojen lainaus- ja palvelutoiminta on kuntien sivistyksellistä peruspalvelua. Kuntien yhteistyötä kirjastotoimen kehittämisessä on syytä lisätä. Ajantasainen ja monipuolinen lainausmateriaali turvataan ottaen huomioon myös aikuiskoulutuksen kasvavat tarpeet.

LIIKUNTA

Lasten, nuorten ja erityisryhmien liikuntamahdollisuuksia tulee kehittää. Liikunta tukee oppimista ja terveen itsetunnon kehittymistä. Jopa kolmasosalla koulutulokkaista on puutteita perusliikuntataitojen hallinnassa. Nykyinen koululiikuntaan käytetty tuntimäärä ei kata lasten ja nuorten liikkumisentarvetta riittävästi. Kristillisdemokraattien mielestä koulujen iltapäivätoiminnassa tulee painottaa liikuntaa muiden taitoaineiden ohella. Myös ikääntyvän väestön liikuntamahdollisuuksiin on panostettava.

11. AVOIN HALLINTO, TIEDONVÄLITYS JA DEMOKRATIA

Kristillisdemokraatit korostavat hallinnon avoimuutta ja kansalaisten kuulemista myös suoran demokratian keinoin poliittisen päätöksenteon rinnalla. Politiikassa ja hallinnossa työskennellään kansalaisten palveluksessa. Valtion keskushallintoa on uudistettava entistä tehokkaammin päätösten vaikutusten arviointia hyödyntämällä ja poikkihallinnollista yhteistyötä hallinnonalojen välillä lisäämällä. Kansalaisten tulee voida kokea, että politiikkaan voi vaikuttaa äänestämällä ja osallistumalla. Kiinnostus ja arvostus yhteisten asioiden hoitamista kohtaan ansaitaan hallinnon ja politiikan entistä tehokkaammalla ja vaikuttavammalla yhteistyöllä. Seuraavan hallituksen tavoitteena tulee olla politiikan vaikuttavuuden lisääminen. Tämä edellyttää puolueilta keskeisten ydinkysymysten esille nostamista vaaleissa hallitusohjelman pohjaksi. Vaaleissa esillä olleiden ydinkysymysten tulee määritellä myös hallitusohjelman painopisteet. Kansallista onnistumista tulee arvioida valtio- ja kuntapolitiikan kokonaisuutta tarkastellen. Hyvässä demokratiassa myös oppositiolla on todellinen rooli.

Demokraattisessa yhteiskunnassa julkisuus toimii välittäjänä valtion ja kansalaisyhteiskunnan välillä. Yhteiskunnalliselta päätöksenteolta edellytetään avoimuutta ja myönteistä suhtautumista julkisuuteen. Viranomaisten tiedotusvelvollisuus on ulotettava kohtuullisessa määrin myös asioiden valmisteluun. Avoimella tiedonvälityksellä tarjotaan kansalaisille edellytykset yhteiskunnalliseen osallistumiseen.

Joukkoviestimet kehittävät vastuullista ja korkeatasoista ohjelmatarjontaa erityisesti lasten ja nuorten kehitystä ajatellen. Ohjelmantuottajien vastuuta ohjelmatarjonnan sisällöstä tulee lisätä. Nopeasti uudistuvan viestintäteknologian säätelemisen lisäksi tarvitaan tiedonvälityksen etiikkaa koskevaa lainsäädäntöä. Yhteiskunnan tulee turvata sananvapauden toteutumisen edellytykset, mutta myös suojata yksityistä henkilöä vahingolliselta julkisuudelta.

Informaatioteknologia ja kriittinen medialukutaito kaikille kuuluvia kansalaistaitoja

Koulujen ja oppilaitosten viestintäkasvatusta kehitetään siten, että nuoret oppivat arvioimaan kriittisesti tarjolla olevaa tietoa ja käsittelemään todellisen ja fiktiivisen kuvauksen merkitystä. Kansalaisia tulee kasvattaa perusasteelta lähtien kriittiseen medialukutaitoon ja luoda edellytyksiä informaatioteknologian hallintaan.

Yhteiskunnan tukeman joukkoviestinnän tehtävänä on välittää totuudellista ja tasapuolista tietoa ympäröivästä maailmasta ja olla kanava kansalaisten mielipiteen ilmaisulle. Pääperiaatteiltaan nykymuotoinen yleisradiotoiminta turvataan julkisen palvelun toteuttajana. Sen ohjelmasisällön tulee palvella erilaisia väestöryhmiä ja sisältää myönteisiä kristillisiä ja kansallisia arvoja tukevaa ohjelmistoa. Median tehtävä on tukea erityisesti lasten ja nuorten kasvua eettiseen vastuullisuuteen. Markkinaperiaate ei saa olla ainoa tuotantoa ohjaava tekijä.

Siirtyminen uuteen tekniikkaan ei saa merkitä sitä, että pohjoismainen tv-katselualue rajoittuu. Pohjoismaalaisten mahdollisuus katsoa naapurimaiden tv-ohjelmia tulee turvata. Se lisää kielellistä tasa-arvoa ja yhteenkuuluvuutta ja sillä on myös sivistyksellistä ja kulttuurista merkitystä.

Virtuaalitappaminen ja väkivaltaviihde alentaa kynnystä väkivallalle

Väkivaltaviihde turruttaa sietämään väkivaltaa. Virtuaalisesta väkivallasta puuttuvat aidot tunteet ja kipu. Opittu väkivaltainen malli vaikuttaa asenteisiin ja saattaa alentaa kynnystä myös todelliselle väkivallan käytölle. Väkivaltaviihde antaa vääriä eväitä moraaliseen arviointiin eikä se yleensä sisällä pohdintaa väkivallan oikeutuksesta. Tämän päivän nuori altistuu viihteen välityksellä näkemään keskimäärin 200 000 erilaista väkivallantekoa ja 16 000 murhaa ennen kuin täyttää 18 vuotta. Väkivaltaviihde pitää myös yllä väkivaltaista kuvaa todellisuudesta. Kristillisdemokraattien mielestä väkivaltaviihdettä tulee rajoittaa televisiossa, videofilmeissä ja tietokonepeleissä.

Kuvaohjelmien sääntelyä koskevan uuden lain myötä ennakkotarkastusta supistettiin merkittävästi. Laki on osoittautunut liian löysäksi ja sitä on korjattava. Tarvitaan parempia mahdollisuuksia rajoittaa raaistavan ja väkivaltaa suosivan kuvamateriaalin levittämistä. Käytännön elämässä viestinnän rajat aikuisten ja alaikäisten välillä eivät ole selkeitä eivätkä helposti valvottavissa, siksi ennakkotarkastus on kaikkien levityksessä olevien videoiden ja tv-ohjelmien osalta välttämätöntä. Yhteiskunnan on tehtävä voitavansa myös väkivallalle perustuvien pelien tarjonnan rajoittamiseksi.

K18- haittavero

Käsittämättömän väkivallan lisääntyminen viestimissä on lisännyt puolueelle tulevan kansalaispalautteen mukaan myös yleistä kansalaisten turvattomuuden tunnetta. Kristillisdemokraatit esittää uutta K18-haittaveroa, jonka avulla voitaisiin vähentää väkivaltaviihteen tarjontaa. Uuden veron maksajiksi joutuisivat televisio, elokuvateatterit ja videovuokraamot "saastuttaja maksaa" -periaatteella. Kristillisdemokraatit ehdottavat myös valtakunnallisen joukkoviestinnän neuvottelukunnan perustamisen. Sen tehtävänä olisi käsitellä periaatteelliselta kannalta mediaan liittyviä eettisiä kysymyksiä.

Kansainvälisen lapsen oikeuksien yleissopimuksen henki edellyttää suojelemaan lapsia julkaisuilta, jotka vahingoittavat heidän nykyistä ja tulevaa kehitystään. Nykyisellään lainsäädäntö jättää käytännön elämässä monia rajoja auki tavalla, joka ei ole lasten eikä aina täysi-ikäistenkään kannalta hyödyksi. Suomen tulee EU:ssa ja muissa kansainvälisissä yhteyksissä määrätietoisesti vaikuttaa lapsipornon hallussapidon ja levittämisen kriminalisoimiseksi.

12. KESTÄVÄ KEHITYS

Me haluamme yhteiskunnan, jossa talouselämää, sosiaalista kehitystä ja ympäristönsuojelua kehitetään tasapainoisesti.

Kohti vihreää BKT:ta

Kristillisdemokraatit korostavat sosiaalista ja ekologista markkinataloutta, jossa tuotantoa ja kulutusta kehitetään kestävään suuntaan. Kestävän kehityksen tueksi tarvitaan konkreettisia toimia, vihreää verotusmallia ja ympäristövaikutusten huomiointia kansantuotteessa. Ihmisellä on oikeus ansaita toimeentulonsa luonnonvaroja järkevästi hyödyntäen mutta samalla luontoa ja ympäristöä varjellen. Tuleville sukupolville tulee tarjota monimuotoinen ja puhdas luonto. Kristillisdemokraatit ehdottavat Vihreän BKT:n käyttöönottoa pohjoismaissa. Yhteistyö talouselämän ja ympäristön kanssa on välttämätöntä niin taloudellisia intressejä, kuin ympäristön ja ihmisen hyvinvointiakin ajatellen.

Kestävä kehitys maailmanlaajuisella tasolla

Sodat, ympäristökatastrofit ja inhimillinen hätä eivät kosketa yksin kehitysmaita, vaan niiden vaikutukset ovat globaaleja. Kehitysyhteistyö on paitsi köyhimpien maiden auttamista, myös globaalien uhkien ennaltaehkäisyä. Kansalaisjärjestöillä ja lähetysjärjestöillä on kehitysyhteistyössä merkittävä rooli. Jatkossakin painopistealueina korostuvat terveydenhuolto, perusopetus ja lukutaitokampanjat, vesihuollon ja muiden teknisten perusedellytysten turvaaminen sekä naisten ja lasten aseman parantaminen. Suomen kehitysyhteistyöpanosta tulee nostaa asteittain takaisin 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Suomen tulee sitoutua vuosittaiseen 35 miljoonan euron korotukseen kehitysyhteistyörahoissa.

Suomen tulee kantaa oma vastuunsa maailman miljoonista pakolaisista. Tavoitteena on, että pakolaiset voivat aikanaan palata omalle kotiseudulleen ja rakentaa elämän edellytyksiä kotiseudullaan. Paluumuuttajien ja turvapaikanhakijoiden asemaa ja hakemusten käsittely tulee tehostaa. Maahanmuuttajien kotoutumista Suomeen tulee edistää mm. kielenopetusta tehostamisella ja lisäämällä monikulttuurista vuorovaikutusta hallinnon, päätöksenteon ja palvelujen tuotannon tasolla. Rasismi, muukalaisvihamielisyys ja etninen syrjintä on yhteiskunnassa selkeästi torjuttava .

Suomi ja pohjoismaat ympäristöalan osaajiksi

Vakavimmat ympäristöuhat tänä päivänä koskevat suuria alueita ja vaikuttavat globaalilla tasolla. Ongelmat, joita ei voida ratkaista yksin kansallisella ympäristöpolitiikalla, liittyvät ilmastomuutokseen, metsätuhoihin, trooppisiin sademetsiin, vesistöihin ja pulaan puhtaasta vedestä.

Suomen on yhdessä pohjoismaiden kanssa on oltava rohkea edelläkävijä globaalin yhteistyön edistämiseksi ja johdettava kehitystä nykyistä kestävämpään suuntaan. Itämeren ekosysteemi kärsii vakavista ongelmista, pohjakuolemasta ja öljypäästöistä. Pohjoismaista yhteistyötä maiden hallitusten tasolla syytä jatkaa ja edelleen kehittää Pohjanmeren ja Itämeren kunnostamiseksi.

Vastuullista ympäristövaikuttamista ja sitoutumista tarvitaan kansalliselta tasolta kuntatasolle ja aina yksilötasolle saakka. Kioton ilmastosopimus on ratifioitava ja sen tavoitteen toteutettava nopealla aikataululla. Kristillisdemokraatit esittävät, että Pohjoismaat ja Itämeren alue muodostavat ensimmäisen kokeilualueen kansainvälisessä päästökaupassa. Kansainvälinen päästökauppa on sopimuksen mukainen lisätoimenpide kansallisten toimenpiteiden ohessa.

Ilmastomuutos

OR="#ff0000">Ilmastokysymykset ja energiapolitiikka ovat vahvassa yhteydessä toisiinsa. Kristillisdemokraatit peräänkuuluttavat jatkuvan kasvun sijaan ympäristövaikutuksista tietoista "älykästä" kulutusta, vastuullista energiankäyttöä ja materiaalin kulutusta. Ympäristökustannukset on sisällytettävä tuotteisiin, kuljetukseen ja kulutukseen. Me haluamme yhteiskunnan, jossa talouselämää, sosiaalista kehitystä ja ympäristönsuojelua kehitetään tasapainoisesti.

Kasvihuoneilmiön seuraukset ja otsonikerroksen ohentuminen vaikuttavat erityisesti pohjoisilla alueilla. Fossiilisten energiamuotojen käyttöä on vähitellen vähennettävä sekä energiatuotannosta että liikenteestä. Vaihtoehtoisten ja uusiutuvien energialähteiden käyttöönottoon on sijoitettava nykyistä enemmän voimavaroja ja näitä tuotantotapoja tulee suosia ja kehittää. Energian käyttöä on edelleen tehostettava ja energian säästöä suosivia toimia on lisättävä. Jätteiden hyödyntämistä tulee lisätä metaanipäästöjen vähentämiseksi. Päämääränä on energiajärjestelmä, joka minimoi ympäristökuormitusta ja turvaa kestävän energiatuotannon. Tämän tavoitteen saavuttamisessa tutkimustyö ja tuotekehitys energia-alalla on avainasemassa. Kioton sopimuksen velvoitteiden täyttäminen on aloitettava heti.

Luonnonsuojelu

Perustuslain mukaan vastuu ympäristöstä kuuluu kaikille. Maassamme on verraten kattava luonnonsuojelualueiden verkosto. Uusia, erityskohteita varjelevia luonnon- ja kansallispuistoja on perustettava harkiten. Luonnonsuojelualueiden hoitoon on kiinnitettävä nykyistä suurempaa huomiota ja siksi esimerkiksi kansallispuistojen palveluvarustuksen ylläpitoon ja kehittämiseen tarvitaan lisävaroja. Luonnonsuojelualueiden perustamisen yhteydessä on huolehdittava oikeudenmukaisesta lunastus- ja korvausmenettelystä maanomistajille. Oma-aloitteisia ympäristöarvojen säilyttämistoimenpiteitä edistetään parantamalla kansalaisiin, kuntiin ja yrityksiin kohdistuvia kannustejärjestelmiä.

13. LIIKENNE JA SISÄINEN TURVALLISUUS

Haluamme ohjata liikennekehitystä kestävään suuntaan

Liikenneratkaisujen perustana tulee olla kestävä kehitys ja liikenneturvallisuus. Yleisinä tavoitteina ovat tehokkuus, edullisuus, joustavuus ja turvallisuus niin henkilöliikenteessä kuin tavaraliikenteessäkin. Eri liikennemuotojen yhteiskäyttöä ja työnjakoa tulee edistää. Raskaalle liikenteelle on löydettävä kilpailukykyisiä vaihtoehtoja. Tarvitaan panostusta rataverkoston ja junaliikenteen kilpailukyvyn parantamiseksi.

Liikennepalveluja on kehitettävä yleisten yhteiskuntapoliittisten tavoitteiden mukaan. Liikennepolitiikalla on keskeinen osuus alueiden ja niiden elinkeinoelämän kehittämisessä. Suuret liikenneinvestoinnit tulee toteuttaa osana alueiden kehittämisstrategioita. Eri liikennemuotojen yhteisiä matkakeskuksia kehitetään kansalaisten ja elinkeinoelämän tarpeista käsin. Yhdyskuntasuunnittelussa on luotava kevyen liikenteen väyläverkostoja kaupunkikeskustoihin ja laajennettava joukkoliikennettä. Liikennepalveluissa on huomioitava lasten, vanhusten ja erityisryhmien tarpeet.

Liikenneturvallisuutta parannetaan liikennevalvontalaitteita hyödyntämällä, asennekasvatuksen keinoin sekä tiukentamalla rattijuopumusta ja vesiliikennejuopumusta koskevia säädöksiä. Huumeiden käytön osalta tulee noudattaa nolla-sietolinjaa.

Merenkulun kansainvälistä kilpailukykyä, turvallisuutta ja valmiuksia ympäristövahinkojen torjuntaan on parannettava. Ilmaliikenteessä tulee hyödyntää Suomen edullinen sijainti mannerten välisten lentoreittien varrella.

Riittävät tietoliikenneyhteydet on saatava koko maahan. Tietoliikenneyhteyksien syntymistä ei voida jättää kokonaan markkinoilla tapahtuvan kehityksen varaan, sillä syrjäisimpien alueiden kohdalla markkinamekanismit johtaisivat palveluaukkoihin tai palveluiden kohtuuttomiin kustannuksiin. Valtioneuvoston periaatepäätös tarjota tiedonsiirtoyhteyksiä tasapuolisesti koko maassa pitää aikatauluttaa ja myös käytännössä toteuttaa.

Me haluamme turvallisuutta kaduille

Suomella on tavoitteena olla Euroopan turvallisin maa. Yleinen turvallisuutemme on tällä hetkellä monilla mittareilla mitattuna korkealla tasolla. Rajavalvonta on tehokasta ja kansainvälisen poliisiyhteistyön avulla on voitu torjua pahimpien rikollisverkostojen toimintaa Suomessa. Suomalaisten arkiturvallisuutta uhkaavat kuitenkin nopeasti kasvava huumerikollisuus ja sen myötä ammattirikollisuuden kasvu. Poliisi pitää realistisena tavoitteena tällä hetkellä huumausainerikosten kasvun hillitsemistä, kun se vielä muutama vuosi sitten oli näiden rikosten kasvun pysäyttäminen. Huumausainerikokset ovat kaksinkertaistuneet vuosina 1996-2001. Todella hälyttävää on nuorten henkilöiden tekemien, yleensä sattumanvaraisten, henkirikosten määrän kasvu. Alle 20-vuotiaiden tekemät tai tekemiksi epäillyt henkirikokset ovat kolminkertaistuneet vuosina 1998-2001. Nuorten väkivaltaista käyttäytymistä ei voida kristillisdemokraattien mielestä ratkaista rikosoikeudellista ikärajaa säätelemällä vaan tehokkaalla varhaisella puuttumisella ja pitkäjänteisellä, vastuullisella lapsi- ja nuorisopolitiikalla. Väkivaltakulttuuria tulee torjua myös väkivaltaviihteen tarjontaa rajoittamalla.

Poliisin toimintaedellytyksiä on vahvistettava. Kenttätyöstä on viime vuosien aikana siirretty satoja poliisin virkoja muihin tehtäviin. Poliisin kenttätyön resurssien lisääminen on kristillisdemokraattien mielestä kriittinen tavoite lähitulevaisuudessa. Avoinna olevien poliisin virkojen täyttämisestä on laadittava suunnitelma toteuttamisaikatauluineen tavoitteena saada nykyiset puuttuvat 1000 poliisinvirkaa täytettyä vaalikauden aikana (1000 viran kustannusvaikutus 40 miljoonaa euroa vuodessa). Rikosten selvitysastetta on nostettava. Tullin mahdollisuuksia valvoa jatkuvasti kasvavaa rajaliikennettä tulee vahvistaa sekä henkilöstöä että välineistöä, kuten läpivalaisulaitteita ja huumekoiria lisäämällä.

14. ULKO- JA TURVALLISUUSPOLITIIKKA

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tavoitteena on rauhan turvaaminen, kriisien ennalta estäminen, hyvät ja luottamukselliset suhteet naapurimaihimme, aktiivinen rooli EU:ssa ja muissa kansainvälissä järjestöissä sekä uskottavan kansallisen puolustuskyvyn ylläpito.

Tulevaisuudessakin sotilaallisen maanpuolustuksemme tulee perustua yleiseen asevelvollisuuteen ja alueelliseen puolustukseen. Alueemme maantieteellinen laajuus ja taloudelliset voimavaramme huomioon ottaen ei ole mahdollista turvautua yksinomaan ammattiarmeijaan. Varusmieskoulutusta antavien joukko-osastojen, aluehallintoesikuntien ja varikkojen sijoittuminen eri puolille maata on sekä puolustuspoliittinen että aluepoliittinen ratkaisu. Puolustusvoimat on pidettävä edelleen houkuttelevana työnantajana.

Panostus valmiusyhtymien kehittämiseen ei saa johtaa reservin koulutuksen laiminlyöntiin. Maa-, meri- ja ilmavoimien tasapuolista kehittämistä on tarkasteltava kokonaisuutena siten, että puolustushaarojen eri järjestelmien yhteensoveltuvuus turvataan. Kalliiden moniteknologisten järjestelmien käyttö- ja ylläpitotehtäviin on taattava riittävä erikoishenkilöstö. Meillä ei ole varaa myöskään jäädä yksinomaan ulkomaisen puolustusvälineteollisuuden varaan. Omaa teollisuustuotantoa on tuettava kilpailukyvyn turvaamiseksi ja kehittämiseksi muun muassa suuntaamalla puolustusvoimien hankintoja kotimaiselle teollisuudelle.

Suomen etu on vahvistaa vakautta ja hyvinvointia Pohjolassa ja sen lähialueella sekä saada äänensä kuuluviin myös turvallisuuspoliittisissa asioissa. Suomella ei tällä hetkellä ole tarvetta muuttaa turvallisuuspolitiikan perusratkaisuja. Suomi seuraa NATO:n kehittymistä ja laajentumista itään. Rauhanturvatoiminnassa Suomi on onnistunut rakentamaan myönteisiä asenteita ja toimimaan välittäjänä. Voimankäyttöön perustuvat operaatiot ulkomailla soveltuvat huonosti asevelvollisuusarmeijan ja suomalaisen rauhanturvatoiminnan keinovalikoimaan, minkä vuoksi Suomen tulee edelleen panostaa operaatioihin, jotka perustuvat perinteiseen rauhanturvaamiseen.

Suomen tulee edelleen vahvistaa pohjoismaista yhteistyötä sekä kahdenvälisessä ulkopolitiikassa että Euroopan unionin piirissä. Suomen ja Venäjän yhteistyössä haluamme vahvistaa avoimuutta ja yhteistyötä. Edelleen ajankohtaisia asioita ovat ympäristö- ja energiakysymykset, liikenteen ongelmien ratkaiseminen, kaupankäynti sekä lähialueyhteistyö, johon kuuluvat mm. terveydenhuolto ja lasten aseman parantaminen.

Maailmanlaajuisesti suurimmat ongelmat ja riskit liittyvät tällä hetkellä valvomattomiin aseisiin, ympäristöuhkiin, alueellisiin kriiseihin ja kansanryhmien välisiin jännitteisiin. Sekä kansainvälisissä järjestöissä että oman toimintansa kautta Suomi haluaa ennalta ehkäisevästi hoitaa rauhattomuuden pesäkkeitä sosiaalisin, taloudellisin ja humanitaarisin keinoin. Suomen tulee ulkopolitiikassaan korostaa ihmisoikeuksia ja ihmisarvon kaikinpuolista kunnioittamista. Ilmiöihin, jotka johtavat ihmisyyttä loukkaaviin tekoihin, on puututtava ajoissa. Sodan uhkaa vähennetään aseriisunnan keinoin. Jokaisella valtiolla on oikeus kansalliseen puolustukseen, joka osaltaan vaikuttaa kriisien aiheita tai terroritekoja ennalta ehkäisevästi.

15. EUROOPPAPOLITIIKKA

Kansalaisten Eurooppaan

Eurooppapolitiikan tavoitteena on laajaa yhteistyötä tekevien kansallisvaltioiden Eurooppa, siten että Euroopan unionia kehitetään itsenäisten valtioiden yhteistyöelimenä. On tärkeää, että EU keskittyy tulevassa toiminnassaan niihin kysymyksiin, joiden osalta voidaan saada aikaan todellista lisäarvoa kansalliseen toimintaan nähden.

Suomen tulee ajaa voimakkaasti avoimuuden ja hyvän hallinnon periaatetta EU:ssa. Unionin toiminnan perustana tulee olla jäsenvaltioiden tasavertaisuus koosta riippumatta. Kansallisvaltioilla on edelleen keskeinen tehtävä kansalaistensa asioiden hoitajina. Europarlamentin valtaa ei tule lisätä kansallisten parlamenttien kustannuksella, vaan europarlamentin tulee ensisijaisesti valvoa unionin toimielimiä asioissa, joissa niillä on ylikansallista toimivaltaa.

Euroopan valtioilla, jotka täyttävät taloudelliset ja oikeudelliset vaatimukset sekä noudattavat ihmisoikeuksia, on oikeus EU:n jäsenyyteen. EU:n kauppa- ja tullipolitiikassa tulee huomioida aiempaa paremmin yhteistyökumppanien ihmisoikeuspolitiikka ja sen kehitys. Kansainvälisen rikollisuuden vastaista yhteistyötä sekä ympäristöasioiden hoitoa tulee lisätä unionissa.

Euroopan unioniin tulee luoda yhtenäinen lainsäädäntö elämänsuojelusta. Geenitekniikan avulla tuotetut elintarvikkeet tulee ensi tilassa merkitä. On kehitettävä EU:n laajuista veropolitiikkaa, joka rajoittaa terveydelle haitallisten nautintoaineiden kulutusta.

Euroopan unionin tulee edistää siirtymistä luontoa säästävään teknologiaan ja energiamuotoihin sekä toteuttaa Kioton sopimuksen edellyttämät päästörajoitukset. Norjan ja Venäjän maakaasuvarojen laajemmaksi hyödyntämiseksi tulee unionin tukea uusien runkolinjojen rakentamista. Itä-Euroopan ongelmallisten ydinvoimaloiden uusimiseen ja turvallisuuden parantamiseen on panostettava yhdessä.

16. TASAPAINOINEN ALUEKEHITYS JA KUNTAPOLITIIKKA

Tarvitsemme vahvoja ja verkostoituneita alueita

Alue- ja maaseutupolitiikan tavoitteena on koko maan pitäminen asuttuna ja monipuolisen elinkeinorakenteen turvaaminen maan kaikissa osissa. Pyrkimyksenä on työllisyyden parantaminen ja asuinpaikasta johtuvien elintasoerojen kaventaminen mahdollisimman vähäisiksi. Valtion palveluyksiköitä tulee hajasijoittaa silloin, kun ne voivat toimia tehokkaasti sijaintipaikkakunnastaan riippumatta. Elinkeinoelämän, koulutuksen ja kuntien verkostoitumisella rakennetaan vahva maan kattava alueiden verkosto, jossa alueiden sisäinen yhteistyö toimii kaupunkien ja niitä ympäröivien maaseutukuntien välillä.

Seuraavan vaalikauden aikana on ratkaistava myös seutu-, alue- ja keskushallinnon välinen työnjako ja keskinäinen neuvottelujärjestelmä. Alue- ja maaseutupolitiikkaa ei voi irrottaa muusta politiikasta, vaan kaikkia politiikan ohjelmahankkeita ja tavoitteita on arvioitava aina myös alueiden kehittämisen näkökulmasta. Mm. tiehallinnon, opetusministeriön ja työhallinnon ratkaisuilla on kaikilla erittäin keskeinen merkitys alueiden ja maaseudun elinkeinoelämän kehittämisessä.

Uusien työpaikkojen luomisessa käyttämätön keino ovat alueellisesti kohdennetut verohelpotukset. Oikeudenmukaisuuden toteuttaminen ja yrittäjien tasapuolinen kohtelu edellyttävät toimivaa kuljetuskustannusten tasausjärjestelmää, joka voisi toimia sekä suoran tuen että veronkevennysten kautta. Samaan tähtäisi energiakustannusten keventäminen alueellisin perustein. Monet investointituet voidaan toteuttaa kilpailulainsäädännön estämättä. Sekä valtiovallan että alueiden päätöksin tulee energiapolitiikassa suosia uusiutuvia ja työllistäviä energialähteitä.

Suomen erityisolosuhteet, kuten sääolot, harva asutus, pitkät etäisyydet ja Venäjän raja edellyttävät EU:n panostusta ja pysyviä erityisratkaisuja suomalaiseen alue- ja rakennepolitiikkaan. Pohjoinen ulottuvuus on saatava myös taloudellisesti vaikuttavaksi ohjelmaksi EU:ssa. Lähialueyhteistyötä kehitetään alueella asuvan väestön elinolosuhteiden parantamiseksi sekä yhteiskunnallisen vakauden ja turvallisuuden edistämiseksi.

EU:n aluepolitiikan rinnalla voimistetaan kansallista aluepolitiikkaa, jolla sekä täydennetään että vahvistetaan unionin alue- ja rakennepolitiikkaa. Suomen maantieteellinen sijainti ja ilmasto on otettava huomioon jatkossakin EU:n aluepolitiikassa. Vuonna 2006 päättyvän EU-ohjelmakauden jälkeisen ajan muuttuvaan tilanteeseen tulee varautua kansallista politiikkaa kehittämällä.

Kansalliselle aluepolitiikalle on pyrittävä saamaan mahdollisimman laaja toimintavapaus. Julkisten ja yksityisten palvelujen turvaaminen maan kaikissa osissa on aluepolitiikan keskeinen tavoite.

Aluekeskus- ja osaamiskeskusohjelmien toteutukseen tulee osoittaa riittävät määrärahat. Tutkimus- ja tuotekehitysrahoitusta tulee kasvattaa ja yritysten innovaatiotoimintaa kannustaa. Elinkeinoelämän yhteistyötä yliopistojen, korkeakoulujen ja muiden oppilaitosten kanssa tulee tehostaa.

Meidän mielestämme kuntapolitiikka on hyvinvointipolitiikkaa

Valtion tulee turvata kaikkien kuntien edellytykset huolehtia peruspalvelujen rahoituksesta. Kuntien edellytyksiä turvata keskeisten peruspalvelujen saatavuus kohtuullisen veroprosentin puitteissa parannetaan tasapuolisesti koko maassa. Kuntatalous ja valtion talous on nähtävä aikaisempaa paremmin yhtenä kokonaisuutena. Vuosittaisista budjettiratkaisuista tulee päästä pitkäjänteiseen julkisen talouden suunnitteluun ja hallintaan sopimalla perusratkaisuista kuntien kanssa yhtä talousarviovuotta pidemmäksi ajaksi. Kuntarakenteen järkevää uudistumista kannustetaan kunnallista itsehallintoa kunnioittaen. Seutuhallintoa kehitetään kansanvaltaiseen suuntaan. Keskushallinnon keskinäistä yhteistyötä on lisättävä ja kehitettävä neuvottelumenettelyä seutukuntien ja alueiden suuntaan. Kuntien, seutujen, alueiden ja valtion kesken on kehitettävä luottamuksellinen ja kokonaisvaltaista politiikkaa edistävä neuvottelusuhde.

17. MAASEUTUPOLITIIKKA

Me kaikki tarvitsemme maaseutua

Hyvä maaseutupolitiikka on kokonaisvaltaista, alueita ja niiden toimintaedellytyksiä tukevaa politiikkaa. Maakuntakeskusten ja niitä ympäröivien maaseutukuntien yhteistyötä on lisättävä. Maaseudun elinkeinorakennetta tulee monipuolistaa koulutuksen ja erilaisten täsmähankkeiden avulla. Maaseutupolitiikan kokonaisohjelman pohjalta tulee laatia selkeä toimenpideohjelma ydinmaaseudun elinvoimaisuuden parantamiseksi. Viranomaisten ja alueellisten hankkeiden yhteistyötä on lisättävä.

Maatalouden sivuelinkeinojen ja muun pienimuotoisen yritystoiminnan edellytyksiä tulee parantaa.

Mm. matkailu- ja kulttuurialoilla on edistettävä verkottumista ja tuotteistamista sekä kehitettävä maatalous-, kalastus- ja luonnontuotteiden jalostusta ja markkinointia. Maatalousväestön sosiaali-, lomitus- ja eläketurvaa kehitetään tasa-arvoisesti muiden ammattiryhmien kanssa. Neuvontajärjestelmän toimivuus tulee turvata. Perheviljelmien jatkuvuudesta tulee huolehtia kehittämällä luopumistukijärjestelmää nykyistä joustavammaksi ja kannustavammaksi.

Etätyötä tulee edistää ja helpottaa työmatkakustannuksia mm. säätämällä matkakuluvähennyksen ehdot nykyistä joustavammiksi. Maaseutualueilla tulee kristillisdemokraattien mielestä poistaa matkakuluvähennysten yläraja. Maaseutukunnissa sijaitsevien ns. kakkosasuntojen muuttamista vakituisiksi asunnoiksi on helpotettava. Verotulojen jakamisesta ns. ykkös- ja kakkosasunnon kuntien kesken tulee vaalikauden aikana neuvotella. Luonnontuotealan tuloverotus on vaalikauden aikana yhtenäistettävä ja kehitettävä elintarvikealan yrittäjyyskoulutusta.

Haluamme puhdasta lähiruokaa suomalaisten ruokapöytiin

Keskeisten elintarvikkeiden huoltovarmuus , kansallista kulutusta vastaava tuotanto ja elintarvikehuolto on turvattava kaikissa olosuhteissa. Suuret elintarviketuotannon ongelmat ja niiden aiheuttamat terveysriskit ovat lisänneet vaatimuksia tuottaa ruoka mahdollisimman lähellä kuluttajia. Tällöin myös ruoan laadun ja turvallisuuden valvontaa on helpompi toteuttaa. Elintarvikevalvonnan tasoa tulee tiukentaa. Maassamme on voitava tarkistaa ja seurata geenimanipuloituja tuotteita ja siksi niistä on oltava selvä tuotemerkintä.

Euroopan unionin maatalouspolitiikkaa tulee uudistaa niin, että Suomi saa koko maan kattavan luonnonolosuhteisiin pohjautuvan erityistukioikeuden. Maatalouspoliittista päätösvaltaa tulee palauttaa takaisin kansalliselle tasolle ja purkaa maataloutta säätelevää byrokratiaa. Erittäin laaja ja vaikea maataloustukien hallinnointi-, tarkastus- ja valvontajärjestelmä tulee yksinkertaistaa, väärinkäytösten estämistä ja tutkimista laiminlyömättä. Suomen tulee kehittää eettisesti kestävää elintarviketuotantoa ja toimia eläinten kohtelun parantamiseksi myös Euroopan Unionissa.

Metsäpolitiikassa on vaalittava kansallista yhteisymmärrystä. Metsätaloudessa erityistä panostusta ohjataan nuorten metsien hoitoon. Puun käyttöä ja jalostusta edistetään. Mekaanisen puunjalostuksen pienimuotoista kehittämistä lähellä raaka-ainelähteitä kehitetään osana maaseutupolitiikkaa. Jätepuun energiakäyttöä edistetään vero- ja työllistämistukikeinoin. Maa- ja metsätaloudessa otetaan huomioon kansalliset ja kansainväliset ympäristönäkökohdat.

Lähetekeskustelu PLV 26.4.2002

Työvaliokunta 20.8.2002

Muutokset annettujen palautteiden pohjalta 1.9.2002

Puoluehallitus 7.9.2002