KANSALLISEN EDISTYSPUOLUEEN YLEISOHJELMA

(Hyväksytty puoluekokouksessa 12.3.1939)

Yksilön oikeus

Kansallisen Edistyspuolueen valtiollinen ja yhteiskunnallinen ajattelutapa perustuu käsitykseen yksilön arvosta sekä tietoisuuteen kansalaisten henkilönomaisen vapauden ja vastuun siveellisestä merkityksestä kaikelle arvokkaalle kehitykselle yhteiskunnassa. Tälle pohjalle rakentuu vakaumus kansalaisten samanlaisesta oikeudesta.

Yhtäläinen muodollinen oikeus ei kuitenkaan riitä. Valtion on lisäksi pyrittävä lieventämään ja poistamaan erilaisista varallisuussuhteista, ammattialoista sekä muista ulkonaisista syistä johtuvia vastakohtaisuuksia sekä luomaan edellytyksiä yhteiskunnan kaikkien jäsenten samanlaisille mahdollisuuksille lahjainsa mukaiseen kehitykseen. Vain siten tulevat kansan laajimmatkin kerrokset osallisiksi vapauden ja oikeuden suomista suurista arvoista.

Valtiojärjestys

Kansalaisten oikeudellinen tasavertaisuus toteutuu täydellisimmin tasavallan pohjalle rakentuvassa kansanvaltaisessa ja parlamentaarisessa valtiojärjestyksessä. Tämän Kansallisen Edistyspuolueen omaksuman kannan mukaisen valtiojärjesteImän perusteisiin kuuluu, että Eduskunnan luottamusta nauttiva hallitus johtaa maan politiikkaa ja itsenäisen harkintansa mukaan Tehokkaasti huolehtii maan hallinnosta.Valtioasiain menestyksellistä hoitamista häiritseviä sekä tasavallan ulkonaista arvovaltaa heikentäviä tiheään sattuvia hallitusvaihdoksia on pyrittävä karttamaan.

Voimassa oleva valtiojärjestys on pidettävä olojemme järkkymättömänä perustuksena. Valtiosäännön tarkistamista ei Kansallinen Edistyspuolue kuitenkaan vastusta, mikäli sellainen osoittautuu todellisen tarpeen vaatimaksi ja voi tapahtua valtiojärjestyksen perusteita loukkaamatta valtiollista oikeudenmukaisuutta silmällä pitäen olisi varsinkin vaalijärjestelmässä pyrittävä suurempaan suhteellisuuteen.

Perustavia oikeussäännöksiä on tuettava kehittämällä oikeita menettelytapoja ja arvokkaita perinteitä. Maan suuret kysymykset on valtiollisessa elämässä asetettava etualalle. Eduskunnan jäseniltä ja muilta valtiollisen elämän johdossa olevilta henkilöiltä on vaadittava vastuuntuntoa koko kansaa, myöskin tulevia sukupolvia, eikä vain omia valitsijoitaan kohtaan.

Valtion yleiset tehtävät

Valtion ensisijaisena tehtävänä on huolehtia kansan itsenäisyyden säilyttämisestä sekä voimassa olevan valtio-, yhteiskunta- ja oikeusjärjestyksen ylläpitämisestä, niin että kansalaisten henki ja omaisuus sekä heille taatut vapaudet ja oikeudet turvataan.

Näiden tarkoitusperien toteuttamiseksi on:

noudatettava rauhanomaista ulkopolitiikkaa, jolla pyritään ylläpitämään hyviä suhteita kaikkiin ulkovaltoihin, tukemaan kansainvälistä oikeusjärjestystä ja aikaansaamaan yhteisymmärrystä ja yhteistoimintaa sellaisten kansain kanssa, joiden ulkopolitiikalla on samanlaiset tarkoitusperät kuin meidän;

ylläpidettävä maantieteellispoliittista asemaamme vastaavaa tehokasta maanpuolustusta ja huolehdittava siitä, että sitä niin johdetaan ja hoidetaan, että kansassa säilyy voimakas puolustustahto; samalla on kiinnitettävä huomiota tuotannollisen toimintamme sekä liikenneolojemme kehittämiseen sellaisiksi, että ne pystyvät palvelemaan myöskin maanpuolustuksen tarpeita; kehitettävä järjestysvaltaa siten, että se, kansan yleisen oikeudentunnon tukemana, kykenee tehokkaasti ylläpitämään laillista järjestystä

järjestettävä virkamiesolot sellaisiksi, että valtion palveluksessa on voimassa olevalle valtio-, oikeus- ja yhteiskuntajärjestykselle uskollinen, pätevä sekä tehtäväänsä kiintynyt ja asemaansa tyytyväinen virkamiehistö; sekä

järjestettävä oikeudenhoito ja hallinnollinen virkakoneisto, varmuutta vaarantamatta, nopeasti toimivaksi, samalla pitäen silmällä. että kansalaiset helposti ja kohtuullisin kustannuksin voivat turvautua niihin.

Oma-aloitteisesti ja mahdollisia tyytymättömyyden ilmauksia odottamatta on jatkuvalta parannus- ja uudistus sekä valistustoiminnalla saatava kansan kaikki kerrokset antamaan arvoa isänmaalle sekä lailliselle valtio- ja yhteiskuntajärjestykselle ja poistettava kumoukselliselle toiminnalle altis maaperä sekä, missä yhteiskunnan vastaista kiihoitustyötä kansan keskuudessa tai kumouksellista toimintaa harjoitetaan, ehkäistävä se tarkoituksenmukaisin ja tarmokkain toimenpitein.

Talouselämä

Itsenäisyytemme lujittaminen edellyttää kestävää taloudellista pohjaa.

Maan taloudellisten mahdollisuuksien tehokas hyväksi käyttäminen sekä siihen perustuva kansan yleisen hyvinvoinnin jatkuva lisääntyminen riippuu tarkaisevasti kansalaisten oma-aloitteisesta ja omavastuisesta vapaasta toiminnasta; sen vuoksi oli vastustettava pakkotaloutta ja tuotannon sosialisoimista, mikäli maali etu ei sellaista vaadi. Kansalaisten vapaan toiminnan kannustamiseksi on turvattava yksityinen omistusoikeus ja yrittämisvapaus niissä rajoissa, mitkä kansan yhteinen etu sekä huolenpito muiden oikeuksista ja toimintamahdollisuuksista asettaa, mutta ehkäistävä sellaisten monopoliasemien syntymistä, jotka tekevät terveen kilpailun mahdottomaksi ja siten saattavat kansalaiset riippuviksi niiden haltijoista. Yksityisten taloudellisen toimintavapauden tulee merkitä myöskin oikeutta yhteistoimintaan lakien ja hyvien tapojen sallimien päämäärien saavuttamiseksi.

Valtion suhtautumisessa sekä kotimaiseen tuotantoon että ulkomaiseen kauppaan on nykyaikaisen vapaamielisen talouspolitiikan periaatteita noudatettava. Mikäli valtion, taloudellisen tasapainon sekä kaikkien kansalaisten yrittämisvapauden säilyttämisen vuoksi on asetettava rajoituksia tai erityisiä rasituksia, on huolehdittava siitä, etteivät ne vähennä yleistä ostokykyä eivätkä myöskään estä taloudellisen toiminnan kehittymistä ja tämän edellytyksenä olevaa pääomanmuodostusta. - Ulkomainen pääoma on estettävä valtaamasta liiaksi alaa talouselämässämme, erityisesti maan luontaisten rikkauksien hyväksikäyttämisessä sekä sotatarviketeollisuudessa.

Valtion on edistettävä taloudellista tuotantoa ylläpitämällä ja tukemalla taloudellista tutkimustyötä ja koetoimintaa, kehittämällä alempaa ja ylempää ammattiopetusta sekä avustamalla neuvonta- ja valistustoimintaa, jolloin on pidettävä huolta siitä, että ansiotyössäkin olevat voivat käyttää opetusta ja neuvontaa hyväkseen.

Maataloustuotantoon sekä siihen liittyvään metsätalouteen, joilla kansantaloudessamme ja yhteiskuntaoloissamme on ensiluokkainen ja ratkaiseva merkitys, oli taloudellisen toiminnan edistämisessä erityisesti kiinnitettävä huomiota. Milloin talouden suoranaiset rahalliset tukemistoimenpiteet, kuten maan- ja metsänparannustöissä, maatalouden luotto-olojen parantamisessa, uudismaan raivauksessa varsinkin syrjäseuduilla, viljelyspalstatoiminnassa y.m., ovat yhteiskunnan kannalta tärkeitä, oli niihin tarkoituksenmukaisella tavalla ryhdyttävä. Poikkeuksellisissa taloudellisissa oloissa ei ole kartettava muitakaan tukemistoimenpiteitä, mikäli ne ovat kansantaloudellisesti välttämättömät.

Maan luontaisvarojen hyväksikäyttämisiä on tarmokkaasti edistettävä, mutta samalla mahdollisuuksien mukaan suojeltava niitä tulevienkin sukupolvien toimeentulon turvaamiseksi.

Parantamalla kulkuyhteyksiä, varsinkin maanteitä ja rautateitä, sekä lento-, puhelin- ja muuta liikennettä ynnä satamaoloja, huolehtimalla suurien luonnollisten voimalähteiden käyttöön ottamisesta ja maan sähköistämisestä sekä muidenkin tuotannon edellytysten kehittämisellä on valtion osaltaan edistettävä myös teollisuutta, kaivostoimintaa, kauppaa, merenkulkua sekä muuta liiketoimintaa ja siten joudutettava kansan vaurastumista.

Niitä tuottavia maa-, metsä-, teollisuus-, kaivos-, liikenne-, voima- y.m. omaisuuksia, joita on valtion hallussa, on hoidettava järkiperäisesti ja tuloa tuottavasti sekä siten, että niiden hoidossa yhteiskunnan taholta muutoinkin asetettavat vaatimukset tulevat riittävässä määrässä huomioonotetuiksi.

Viennin lisäämiseksi on tarmokkaasti toimittava ja samalla pyrittävä saamaan se nykyistä monipuolisemmaksi sekä ulottuvaksi mahdollisimman moneen maahan. Sitä varten on edistettävä suoranaisten laivayhteyksien lisäämistä etäisiinkin maihin. Päteviä, tarmokkaita henkilöitä on kehitettävä viennin palvelukseen sekä siirtymään ulkomaankauppamme asiamiehiksi kaukaisiinkin maanosiin.

Kansainvälisiä yhteistyötä taloudellisella alalla on pyrittävä edistämään kannattamalla yrityksiä poistaa kansainväliselle kanssakäymiselle ja kansainväliselle kaupalle asetettuja tarpeettomia esteitä.

Vakaan pohjan pysyttämiseksi kaikelle taloudelliselle toiminnalle sekä kansalaisten omaisuuden ja heidän työnsä tulosten turvaamiseksi on rahan arvo pidettävä mahdollisimman vakaana ja valtiotalous terveenä.

Haitallisia taloudellisen elämän heilahduksia on pyrittävä lieventämään tarkoituksenmuukaisella suhdannepolitiikalla, varsinkin valtion ja kuntien talouden hoidossa.

Vähäväkisten tukeminen

Sekä oikeudenmukaisuus että inhimillinen vastuuntunto ja kansan kokonaisuuden etu vaativat yhteiskuntaa ja valtiovaltaa valvomaan etenkin heikompien jäsentensä etua ja oikeutta. On pidettävä silmällä taloudellisesti ja sivistyksellisesti heikompien väestöpiirien, varsinkin keskiluokan, työläisten sekä pienviljelijä- ja kalastajaväestön omakohtaisen toiminnan ja yhteistoiminnan tukemista ja ammattitaidon kohottamista sekä toimeentulon vakiinnuttamista, päämääränä: varallisuutta, tyydyttävä elintaso ja sivistysmahdollisuuksia kaikille.

Maaseudun asujaimiston olojen kehittäminen vaatii huomiota m.m. liikenneyhteyksien parantamiseen, raja- ja muiden syrjäseutuolojen kohottamiseen rintamaiden tasalle sekä asutustoiminnan järkiperäiseen ja tarmokkaaseen edistämiseen.

Yleisenä tarkoitusperänä pidettäköön, että jokainen työkykyinen ja työnhaluinen mies ja nainen, olipa henkisen tai ruumiillisen työn tekijä, saa työtä, ja palkkatarkkailulla sekä muilla tehokkailla keinoilla on pyrittävä turvaamaan heille kohtuullinen palkka työstään. Työnvälitystä on edelleen kehitettävä. Ajoissa suoritetuilla työolojen parannuksilla sekä rauhallisilla sovitteluilla ja sopimuksilla ja erilaisia yhteistyön muotoja kehittämällä on pyrittävä välttämään työtaisteluita sekä poistamaan yhteiskunnallisen tyytymättömyyden syitä. Työntekijöille ja työnantajille on varattava järjestäytymis- ja neuvotteluoikeus samanlaisten perusteiden mukaan.

Sosiaalivakuutusia on edelleenkin kehitettävä.

Ammattientarkastus on järjestettävä mahdollisimman tehokkaaksi.

Verotus

Valtion ja kuntien suoranaista ja välillistä verotusta kehittäessä on noudatettava oikeudenmukaisuuden vaatimuksia, niin että jokainen kansalainen tulee suorittaneeksi taloudellisen kantokykynsä mukaisen osan yhteisistä menoista, ja sitä silmällä pitäen pyrittävä keventämään vähäväkisten verokuormaa. Ansiottoman arvonnousun sekä ylellisyyden verottamiseen on kiinnitettävä huomiota. Kunnallisverotus eri kunnissa olisi pyrittävä saamaan tasaisemmaksi.

Väestöpolitiikka

Niinhyvin oikeus- ja kohtuus- kuin väestöpoliittisistakin syistä on yhteiskunnan tuettava vähävaraisia lapsirikkaita perheitä ja kodin perustamista, kehitettävä äitiys ja lastenhuoltoa, parannettava niin maaseudun kuin asutuskeskustenkin asunto-oloja ynnä asuntojen saantimahdollisuuksia sekä vähävaraisen kansan ravitsemusta ja kotitaloutta.

Urheilu- ja ulkoilumahdollisuuksien parantamisesta on huolehdittava ja kansanraittiutta sekä terveitä elintapoja edistettävä.

Naisen asema

Naisten ja miesten tasa-arvoisuutta on johdonmukaisesti sovellettava lainsäädänössä ja käytännöllisessä elämässä.

Uskonnollinen elämä

Tunnustaen uskonnollisen vakaumuksen suuren merkityksen kansan terveelle kehitykselle on pyrittävä vahvistamaan kaikkia tässä suhteessa edullisesti vaikuttavia tekijöitä.

Sivistytyö

Sivislyselämän. kaikinpuoliseen syventämiseen on kohdistettava sekä julkisen vallan että vapaan kansalaistoiminnan ponnistuksia. Kansamme kaikki kerrokset on saatava mukaan henkisen viljelyn tehostamiseen

Kaiken todellisen sivistyksen ehtona on henkinen vapaus. Sen vuoksi on omantunnon ja ajatuksen vapautta sekä siihen liittyvää sanan-, lausunto- ja yhdistymisvapautta suojattava sekä vastustettava ahdasmielisyyttä ja suvaitsemattomuutta.

Kansamme eri kieliryhmien välisissä suhteissa on pyrittävä suvaitsevaisuuteen ja tasapuolisuuteen, lähinnä väestösuhteen pohjalla, mutta käytännöllisiä tarpeita asianmukaisesti huomioonottaen. Suomalaiskansalliselle sivistykselle on annettava kaikki se tuki ja huolenpito, joka sille kansan suuren enemmistön ja siten koko kansamme kehityksen elinehtona kuuluu. Samalla on kuitenkin ruotsinkielisen kansanosan sivistystarpeita valtion ja itsehallintoyhdyskuntien toimenpitein tyydytettävä. Ruotsinkielisen väestönosan sivistyksellistä kehitystä sen oman kielen varassa ei ole estettävä eikä vaikeutettava.

Tasapuolisten sivistyksellisten kehitysmahdollisuuksien turvaamiseksi kaikille kansalaisille on toteutettava yhtenäinen koulujärjestelmä, kansakoulu pohjakouluna, sekä pyrittävä siihen, että niin kansa- kuin ammatti-, oppi- ja korkeakouluissa sekä yliopistoissa kaikki, varallisuudestaan riippumatta, voivat saada sekä tietopuolista että käytännöllistä valmennusta elämää varten, samoin kuin siitäkin, että koululaitos kokonaisuudessaan saatetaan lähemmäksi elävää elämää. -Nuoria lahjakkaita miehiä ja naisia sekä luovaa työtä on erityisesti luettava.-

Sivistystyön maaperästä kasvava kohottava ja jalostava kansallistunto on kansakunnan elämän henkinen voimanlähde, ja jatkuva yhteiskunnallinen edistystoiminta vahvistaa kansallista yhteenkuuluvaisuutta, kansallista eheyttä. Erityisesti nykyisessä maailmanhistorian vaiheessa vaatii Suomen tulevaisuus vahvistamaan valtakuntaamme luomalla sen asujaimistosta elävän kansallistunnon yhdistämä, eheä kansakunta.

Edellä viitoitettujen periaatteiden pohjalla tahtoo Kansallinen Edistyspuolue toimia yksilön oikeuksia kunnioittavassa, vapaamielisessä, kansanvaltaisessa, yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta, tervettä kehitystä ja uudistusmieltä puoltavassa, sivistystä suosivassa, puolustusystävällisessä sekä kansan kokonaisuuden etua silmämääränään pitävässä hengessä toteuttaakseen kansakunnan elämän eri aloilla ne tarkoitusperät, jotka puolueen yksityiskohtainen ohjelma kulloinkin sisältää.