Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.tuni.fi/pohtiva/ohjelmalistat/KESK/248

Suomen Keskusta

Vaaliohjelma - Koko Suomen voimavarat käyttöön


  • Puolue: Suomen Keskusta
  • Otsikko: Vaaliohjelma - Koko Suomen voimavarat käyttöön
  • Vuosi: 2002
  • Ohjelmatyyppi: vaaliohjelma

Koko Suomen voimavarat käyttöön

- Keskustan vaaliohjelma -
Hyväksytty Keskustan 69. sääntömääräisessä puoluekokouksessa Hämeenlinnassa 16.6.2002

1. Keskustan arvopohja päätöksenteossa

1.1. Ihmisarvo on itseisarvo

Yhteiskunta ei voi rakentua vain kilpailulle ja huippusuorituksille. Suomalaisen elämäntavan on oltava inhimillinen ja antaa tilaa ihmisten omille valinnoille. Keskustalle ihmisarvo on itseisarvo. Jokainen ihmiselämä on ainutlaatuinen ja yhtä arvokas.

Oikeudenmukaisuus toteutuu kun kansalaisia kohdellaan yhdenvertaisesti, syrjimättä ja luovuttamatonta ihmisarvoa kunnioittaen. Jokaisella suomalaisella tulee olla mahdollisuus itsensä kehittämiseen ja henkiseen kasvuun. Koulutus on tehokkain tie syrjäytymisen ehkäisemiseksi.

Suomi rakentuu tavallisten ihmisten omatoimisuuden ja yritteliäisyyden varaan. Jotta koko Suomen ja kaikkien suomalaisten voimavarat voidaan saada täysimittaisesti käyttöön yhteiskunnan rakennustyöhön, tarvitaan sekä mahdollisuutta yksilöllisiin vaihtoehtoihin että inhimillisesti kestävää kehitystä, riittävää turvallisuutta.

Monet sairaat, työpaikkansa menettäneet ja syrjäytyneet joutuvat pohtimaan sitä ihmisarvoa, joka heille yhteiskunnassa annetaan. Jokaiselle on olemassa tehtävä. Julkisella vallalla on rooli tämän tehtävän mahdollistajana. Jokaisella Suomessa asuvalla on oltava mahdollisuus osallistua ja olla osallinen yhteisön elämästä omien voimavarojensa mukaisesti.

Kilpailu on kovaa. Kovassa kilpailussa omasta itsestä huolehtiminen kääntyy helposti itsekkyydeksi. Tavoittelemme vain omaa hyvää, kun tehtävänämme on edistää myös yhteistä hyvää. Pelko tipahtamisesta työmarkkinoilta, taloudelliset ongelmat tai tunne avuttomuudesta jatkuvassa muutoksessa syövät voimavarojamme. Kavennamme näin itsekin tilaa kantaa sitä vastuuta kanssaihmisistä, joka meille kuuluu. Saatamme myös etsiä vääriä ihmisenä olemisen malleja mediasta ja mainonnasta.

Länsimaissa tavoittelemme jatkuvaa yltäkylläisyyttä. Yltäkylläisyyden tavoittelu hinnalla millä hyvänsä on kuitenkin ristiriidassa paitsi globaalin sosiaalisen vastuun myös ekologisen vastuumme kanssa. Olemme pitkään korostaneet aineellisia arvoja ja samalla köyhdyttäneet aineettomien arvojen arvostusta. Näin ei voi jatkua. Ihmisenä oleminen on valitsemista, ei kaiken ahnehtimista.

Ranskan vallankumouksen arvot "vapaus, veljeys ja tasa-arvo" ovat ohjanneet modernin länsimaisen yhteiskunnan rakentumista. Eurooppalaisessa arvopohjassamme olevat arvot "totuus, kauneus ja hyve" sekä arvot "usko, toivo ja rakkaus" täydentävät tärkeällä tavalla tätä arvomaailmaa. Näistä syntyy hyvän ja tasapainoisen inhimillisen elämän kokonaisuus.

1.2. Tilaa omatoimisuudelle ja yhteisvastuulle

Suomen uudistamisen tärkein voimavara on ihmisessä ja hänen sosiaalisessa pääomassaan. Sosiaalinen pääoma - luottamus ja vastavuoroisuus - syntyy arkisissa inhimillisissä kohtaamisissa. Tämä luottamus ja vastavuoroisuus on edellytys yritteliäisyydelle, vauraudelle ja hyvinvoinnille.

Ihmisyys toteutuu yhteisöissä. Kannamme vastuuta ensisijassa itsestämme: siitä, mitä teemme ja mitä jätämme tekemättä. Vastuumme ulottuu kuitenkin lähimmäisten hyvinvointiin, kanssaihmisiin lähellä ja kaukana, tuleviin sukupolviin sekä luontoon ja sen hyvinvointiin. Vastuun kantaminen ei ole taakka, vaan myönteinen mahdollisuus toteuttaa omaa ihmisyyttä ja sitä, mikä elämässä on arvokasta.

Julkisen vallan ja sen järjestelmien ei ole mielekästä levittäytyä sinne, missä ihmiset itse voivat ja haluavat kantaa vastuuta. Myös yksilöllä itsellään, perheellä, lähiyhteisöllä ja muilla yhteisöillä on paikkansa vastuunkantajina. Omatoimisuudelle on raivattava tilaa ja yhteisölliseen vastuunkantoon tarvitaan lisää inhimillisiä voimavaroja. Tämä lähtee meistä itsestämme.

Oma-aloitteisuus ja yhteisöllinen vastuullisuus näivetetään tehokkaimmin levittämällä valtion järjestelmiä sinne, missä niitä ei tarvita. Samalla nakerretaan hyvinvointivaltion todellisia perusteita. Jos toimitaan kaikkialla, ei pystytä todellisuudessa tukemaan niitä, jotka tukea todella tarvitsisivat. Uutta tasapainoa tarvitaan. Hyvinvointiyhteiskunnan laatuominaisuus onkin siinä, että tarjottu tuki on oikea-aikaista ja riittävää, jokaiselle, joka juuri tätä tukea tarvitsee.

Jokaisella on oikeus yksityisyyteen. Terveydenhuollossa, sosiaalitoimessa ja opetusalalla työskentelevät joutuvat painiskelemaan yksityisyyden suojan kysymysten kanssa. Missä menevät yksityisyyden rajat? Milloin kunnioitetaan yksityisyyttä ja itsemääräämisoikeutta ja milloin etusijalle laitetaan elämän suojeleminen ja hyvinvointi? Sairas ja väsynyt kaipaa tukea, mutta hänellä on myös oma tahto. Omaa tahtoa, valintoja ja yksityisyyttä on lähtökohtaisesti suojeltava. Valintojen tueksi on annettava tietoa, tukea ja turvaa. Lähimmäisen tuen tarvetta onkin arvioitava yksilöllisesti, hänen lähtökohtiaan kunnioittaen.

1.3. Voimavaroja vastuuseen

Yhteiskunnan rakenteet eivät riittävästi tue vastuullista ihmisyyttä. Tähän on saatava muutos. Vanhemmilla on oltava mahdollisuus viettää riittävästi aikaa lastensa kanssa, kun heidän elämäntilanteensa sitä eniten vaatii. Lapsille ja nuorille on voitava tarjota turvallinen kasvuympäristö. Vanhempien sukupolvien elämänkokemusta ei ole mielekästä sysätä aktiivisen yhteiskunnan ulkopuolelle vaan heille on tarjottava tilaa omien voimavarojensa mukaan yhteisöjen elämässä. Rakkaudelle ja välittämiselle on annettava tilaa. Kyynisyys ja kovuus joutavat syrjään.

Yhteisvastuu ei toteudu kuitenkaan vain työelämää ja verotusta kehittämällä tai sosiaaliturvaa ja terveydenhoitoa uudistamalla. Tarvitaan myös arkisia inhimillisiä tekoja. Naapuriavun tarjoaminen, pihatalkoisiin osallistuminen tai ystäväpalvelussa mukana oleminen rakentavat arkiturvallisuutta. On sanottava reilusti, että perheen perustaminen ja perheeseen, sukuun ja ystäviin panostaminen on arvokasta ja tarpeellista. Jokaisella on oltava oikeus lähi-ihmisten verkoston rakentamiseen.

Moni kantaa vastuuta lähimmäisestä vapaassa kansalaistoiminnassa. Toimiakseen hyvinvointiyhteiskunta tarvitsee tätä vapaaehtoistyön panosta. Yhteiskunnan on tuettava kansalaistoimintaa kehittämään toimintaansa niin, että se kohtaa ne, jotka tukea tarvitsevat. Yrityksillä on myös rooli yhteisen hyvän rakentamisessa. Yritykset voivatkin astua yhteiskunnan ja kansalaistoiminnan rinnalle hyvinvoinnin aktiivisiksi tukijoiksi. Hyvinvointi ja jaksaminen synnyttävät vaurautta ja oikeaa kilpailukykyä.

1.4. Hajautettu yhteiskunta on myös luonnonmukaisesti turvallinen ja kestävä

Riskit ja kriisit lisääntyvät keskittymisen myötä. Keskittyminen ja uusiutumattomien luonnonvarojen tuhlaileva käyttö lisäävät ristiriitoja eri alueiden ja ihmisryhmien kesken.

Ihmisen talouden ja tuotannon on sopeuduttava luonnon kiertokulkuun. Näin voimme varmistaa ihmisen ja luonnon kestävän liittolaissuhteen ja välttää ylisuojelun. Luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen suojelee maapalloon elämää ylläpitäviä järjestelmiä. Uusiutuvien luonnonvarojen hoidon ja hyödyntämisen periaatteena on oltava niiden ylläpitäminen sukupolvesta toiseen.

Euroopan kansoista suomalaiset ovat säilyttäneet suhteensa luontoon läheisenä ja elävänä. Myös kaupungeissa asuvien mahdollisuudet päästä luontoon on turvattava. Jokamiehen oikeudet takaavat omakohtaisen yhteyden luontoon.

Kunkin sukupolven on jätettävä ympäristönsä vähintään yhtä hyvään tilaan kuin missä se sen vastaanotti. Tätä periaatetta voi ja pitää soveltaa monessa mittakaavassa, niin oman takapihan, kotikunnan, Suomen kuin maapallonkin suhteen.

1.5. Kansanvalta kaipaa puolustajia

Yhteiskunta rakentuu yksilöistä, perheistä, yhteisöistä ja verkostoista. Keskustan mielestä ei ole riittävää, jos yhteinen tahdonmuodostus typistyy yksilöiden kulutus- ja sijoitusratkaisuiksi. Politiikalla ja kansalaistoiminnalla on tehtävä ja entistäkin merkittävämpi rooli. Aktiivinen ja tiedostava kansalaisuus edellyttää kuitenkin sivistystä ja tilaa yhteiselle tahdonmuodostukselle.

Puolueilla ja muulla kansalaisjärjestötoiminnalla on tehtävä aktiivisen kansalaisuuden ylläpitäjinä. Voidakseen onnistua tässä tehtävässä myös Keskustan on uudistuttava. Luottamushenkilöiden kouluttaminen, asiantuntemuksen ylläpitäminen ja monensuuntaisen avoimen viestinnän kehittäminen ovat avainasemassa. Kansalaisyhteiskuntaan syvästi verkostoitunut Keskusta on erinomainen kanava aktiiviselle kansalaisuudelle.

Demokraattisen päätöksenteon vastuu - ja valtasuhteiden on oltava selkeää ja läpinäkyvää. Tämä edellyttää paitsi rehellisyyttä myös hyvää tiedotusta ja avoimia kansalaiskuulemisia. Pienten piirien politiikkaan ei ole varaa.

Kansanvalta kaipaa puolustajia. Talouden ylivalta on pitkälti luovuttamista ja mielikuvia. Keskustan johtamassa Suomessa politiikalla ja muulla kansalaisvaikuttamisella on tilaa. Politiikalla on vaikutettava asioihin, joista markkinat eivät ole kiinnostuneita. Vain yhteisestä tahdonmuodostuksesta syntyy sivistystä, yhteisöjä, yhteiskunta ja inhimillisyys.

2. Työttömyyden nujertaminen luo pohjan hyvinvoinnille

2.1. Työttömyydellä suuret inhimilliset ja taloudelliset kustannukset

Keskustan puoluekokouksen mielestä on selvää, ettei Lipposen hallitusten linjalla työttömyys olennaisesti helpotu. Seitsemän vuoden talouskasvun aikaansaama työllisyyslisä on ollut hyvin vaatimaton mahdollisuuksiin nähden.

Työllisyyden parantaminen ja työttömyyden radikaali vähentäminen ovat seuraavan vaalikauden keskeisiä ja ratkaisevia kysymyksiä.

Hoitamaton työttömyys on jokaisen suomalaisen ongelma, täysin riippumatta siitä, onko työttömyys sattunut henkilökohtaisesti kohdalle. Suurtyöttömyyden pitkittyminen on rikkonut yhteiskunnallisen eheyden ja lisännyt eriarvoisuutta sekä ihmisten että maan eri alueiden välillä. Tasavertaisten mahdollisuuksien Suomi on kulkemassa pois perinteisen hyvinvointiyhteiskunnan perustaltaan.

Työttömyydestä on tullut myös poliittisen järjestelmän koetinkivi: kuinka kauan voidaan peitellä totuutta väitteiden alle? Työttömyyden puolittamislupaus on yhä täyttämättä. Silti pääministeri puhuu - uutena lupauksena - alle viiden prosentin työttömyydestä. Samalla Lipposen hallitus kuitenkin lykkää omia työllisyystavoitteitaan kahdeksan vuoden päähän, seuraavien hallitusten tehtäväksi.

Yritys lakaista työttömyysongelma maton alle ei onnistu. Eurooppalaiset huolestuttavat esimerkit osoittavat, että piilotetut ongelmat ovat syynä entistä suurempien ongelmien muodostumiselle.

Suomi olisi tarvinnut jokaisen työttömäksi sidotun ihmisen työpanoksen ja jokaisen uuden työllistyneen ihmisen veromarkan kouluihin, terveydenhoitoon, alueellisen kehitykseen tasapainottamiseen ja julkisen velan maksuun.

Työttömyyden inhimilliset ja kansantaloudelliset kustannukset lisääntyvät sitä mukaa kun työttömyyden aiheuttama yhteiskunnallinen syrjäytyminen syvenee pitkäaikaistyöttömien sekä kokonaan ilman työkokemusta olevien nuorten mahdollisuus päästä työmarkkinoille vaikeutuu. Tälle ongelmalle Lipposen hallitukset ovat viitanneet kintaalla ja hyväksyneet työttömyyden.

Työttömyyden hiljainen hyväksyminen on todellinen uhka sekä suomalaisten hyvinvoinnille että yhteiskunnan kyvylle pitää yllä hyvinvointipalveluita. Työtaakan kasvu ja kasautuminen hoito-, opetus- ja sosiaalialoilla johtuu julkisen talouden leikkauksista. Lisää henkilökuntaa ei ole tällä menolla varaa palkata. Palvelut heikkenevät myös kuntien voimavarojen puutteessa. Lisäksi hallitus on sälyttänyt oman politiikkansa seuraukset kuntien kannettavaksi. Yrittäjien määrä on kääntynyt selvään laskuun, työtön on pakotettu toimettomuuteen ja työssäkäyvät korkean verotaakan kantoon. Tätä ei pidä hyväksyä, vaan seuraavan hallituksen on ryhdyttävä toimiin talouskasvun varmistamiseksi sekä yrittäjyyden ja työnteon kannustamiseksi.

Konservatiivisen vakautuksen vastapainoksi tarvitaan uudistusten yhdistelmä, joka ei elä kädestä suuhun vaan luo yrittäjyyden ja työnteon avulla kestävää pohjaa tulevaisuuden hyvinvoinnille.

2.2. Itsetuntoinen, yrittävä ja työtätekevä Suomi

Seuraavan hallituksen ohjelmassa on sovittava toimintalinjasta, jolla lisätään työllisyyttä, kannustetaan yrittäjyyttä, lievitetään eriarvoisuutta ja parannetaan julkisen sektorin toimivuutta.

Hallituspohjan vaihdoksen lisäksi yhteiskuntapolitiikan suunta on Suomessa muutettava. Järjestelmien kahlitsemat ihmiset on päästettävä tekemään työtä ja yrittämään.

Keskustan tavoitteena on yhteiskunta, jossa ihmiset voivat parantaa omaa elämäntilannettaan ja vaikuttaa elintasoonsa. Toiveikkaan ja terveen yhteiskunnan merkki on myös se, että suomalaisilla on aito mahdollisuus sosiaaliseen nousuun.

Ideologisesti värittyneet väittämät korkean verotuksen ja keveän verotuksen välillä eivät ole ratkaisu ongelmien ytimeen. Ratkaisevaa on löytää sellainen verolinja, jolla rakennetaan kestävää pohjaa: helpotetaan uusien työntekijöiden palkkaamista ja tuetaan yrittämistä.

Kestävän verolinjan rakentaminen lisää mahdollisuutta hoitaa yhteiskunnan palveluja ja tulonsiirtoja suunnitelmallisesti. Lipposen hallitusten keinoilla yritykset keventää verotusta ovat sattumapeliä: nopean talouskasvun vuosien ja heikompien vuosien mukainen poukkoilu sekoittaa sekä yksityisten ihmisten, perheiden että kuntien järkevän taloudenpidon ja investoinnit.

Äkkinäisen muutosten syynä eivät ole pelkästään talouden suhdanteet. Erityinen syy epävakauteen on siinä, ettei perusta ole kunnossa, työttömyys on liian korkealla ja suuri osa kansantalouden voimavaroista kohdistuu suurtyöttömyyden myötä väärin.

Verotuksen ja sosiaaliturvan uudistusten tärkein päämäärä on päästää ihmiset ansaitsemaan työllään kunnollinen toimeentulo. Työllistyvien ihmisten verotulot ovat tervetulleita erityisesti kunnille, jotka yrittävät järjestää palvelut parhaalla mahdollisella tavalla vaillinaisilla resursseilla.

Monet kunnat joutuvat korottamaan veroprosenttiaan, koska eivät muutoin kykene turvaaman lakisääteisiä peruspalveluita. Veronmaksajat eivät ole enää tasa-arvoisessa asemassa.

Aluekehityksen kannalta tilanne menee nurinkuriseen suuntaan. Kaiken järjen mukaan maaseudulle tulisi houkutella asukkaita alemmalla verotuksella. Nyt juuri pienissä maaseutukunnissa verotus on ollut noususuunnassa. Kehitys lyö korville myös työllisyyttä, koska kunnallisveron korotus rasittaa eniten pienituloisia.

2.3. Taisteluun sosiaalista ja alueellista eriarvoisuutta vastaan

Alueellisen, taloudellisen ja poliittisen keskittämisen ideologia rehottaa Suomessa. Kummallista tämä on siksi, että muu Eurooppa pyrkii vahvistamaan maakuntiensa päätösvaltaa sekä niiden taloudellisia ja kulttuurisia erityispiirteitä. Myös maaseudun ja oman maatalouden puolustus on korkeassa kurssissa muissa Euroopan unionin jäsenmaissa.

Monille suomalaisille on syntynyt elävän maaseudun ja kaupunkien vuorovaikutuksen myötä kaksoiselämäntapa, jossa ihmisten identiteetti on osaksi kaupunkilainen, osaksi maalainen. Tämä elämäntavan rikkaus pitää sallia tulevillekin sukupolville luomalla edellytykset muun muassa kahden kunnan jäsenyydelle.

Kaupunki ja maaseutu ovat erilaisia, eivät vastakkaisia. Kun kansantalouden resursseja jaetaan yhä kaavamaisemmin vain kasvukeskuksiin, unohdetaan se tosiasia, että suomalaisten elintason turvana on yhä edelleen uusiutuviin luonnonvaroihin perustuva tuotanto ja teollisuus.

Suomen alueellinen kehitys on vuosituhannen vaihtuessa ajautunut hallitsemattomaan tilaan. Se tapahtuu täysin markkinavoimien ehdoilla. Aluepolitiikkaa ei enää kehityseroja tasaavassa mielessä ole.

Muuttopaineen purkaminen ja työpaikkojen synnyttäminen koko maahan edellyttää poliittisen suunnanmuutoksen lisäksi asennemuutosta. Työllisyyden paraneminen ja taloudellinen kasvu eivät edellytä keskittämistä. Jos muuttoliike poistaisi työttömyyden, ei Suomessa tarvitsisi nyt kärsiä yli kymmenen prosentin työttömyysasteesta.

Keskittäminen ja ihmisten pakkaaminen tiiviille alueelle on aina ollut hallinnon ja keskusvallan keino kaventaa ihmisten itsenäisyyttä ja omatoimisuutta. Samalla keskittäminen yhdenmukaistaa, karsii vaihtoehtoja ja - lisääntyvästä kontrollista huolimatta - altistaa yhteiskunnan kriiseille.

Kärjistyvän kehityksen tasapainottaminen on välttämätöntä maan kokonaisedun vuoksi. Sen jatkuminen uhkaa Suomen kokonaismenestystä; epätasapaino kohdentaa resursseja epätarkoituksenmukaisesti. Hallitsematon muuttoliike syö voimavaroja: muuttovoittoalueille palvelut on rakennettava toiseen kertaan. Vastaavasti toisessa päässä jää käyttämättä henkisiä ja aineellisia resursseja. Kansakunnan voimavarat jäävät vajaakäyttöön.

Vinoutuneen aluekehityksen katkaisemiseksi markkinavoimille tarvitaan riittävä poliittinen vastavoima, joka houkuttelee voimavarojen tasaisempaan kohdentumiseen. EU-alueen suurimmat alueelliset kehityserot ja vastaavasti vaatimattomimmat aluekehitysresurssit ovat yhdessä tuhoisa yhtälö. Suomi tarvitsee aluepoliittisen täyskäännöksen.

Laajojen maantieteellisten alueiden tyhjeneminen asutuksesta vaarantaa luonnonvarojen hoitamisen ja hyödyntämisen. Samaa keskittämisideologiaa palvelee luonnon totaalisuojelu ja museoiminen. Ihmisen taloutta ei voida erottaa luonnosta, mutta se voidaan viisailla keinoilla yhdistää ja sopeuttaa luonnon ja ympäristön mukaisiksi.

Yksisilmäinen - usein näennäinen - tehokkuuden korostaminen on aiheuttanut hyötyjen sijasta valtavia ongelmia ja kustannuksia elintarviketalouteen. Eurooppaa koetelleet eläintautiepidemiat ovat aiheuttaneet tehotuotantoon suuntautuneille maille pahimman takaiskun vuosikymmeniin.

Suomessa on lisääntynyt poliittinen paine pyrkiä tehomaatalouteen päämääränä halvat elintarvikkeet. Suomalaisen kuluttajan onneksi ruoka on kohtuuhintaista ilman tehotuotannon mukanaan tuomia vitsauksia.

Turvallisia elintarvikkeita ja elävää maaseutua ei luoda vaatimuksilla. On turvattava elintarvikkeiden tuotannon ja jalostuksen edellytykset. Tuotanto loppuu tuhansilta tiloilta tänäkin vuonna. Tarvitaan myös poliittisia päätöksiä, jotta epävarmuus maatiloilla ja elintarviketeollisuudessa voidaan poistaa ja luoda uskoa tulevaisuuteen.

3. Keskustan politiikkasuositukset ja tavoitteet vaalikaudelle 2003 -2007

3.1. Verouudistus yrittäjyyden ja työllisyyden edistämiseksi

Keskustan puoluekokouksen mielestä verokevennyksiä ja hyvinvointivaltion rahoitusta ei pidä asettaa vastakkain. Päinvastoin viisas verotuksen keventäminen on edellytys työllisyyden paranemiselle ja siten hyvinvointipalveluiden kestävälle rahoittamiselle.

Keskustan tavoitteena on päästä irti verotuksen näennäiskevennyksistä kestävälle verojen alentamisen linjalle. Tämä edellyttää lisää veronmaksajia ja vähemmän sosiaaliturvan varassa eläviä suomalaisia. Samalla Keskusta on halukas käyttämään verotusta ja sen painotuksia ihmisten ja yritysten valintoja ohjavana välineenä.

Keskusta esittää, että

- Verokevennyksillä edistetään erityisesti kolmea tavoitetta: työllisyyttä, tasapainoa aluekehitykseen ja tukea perheille lasten ja nuorten kasvatuksessa.

- Työtulojen verotusta on kevennettävä ja erityisesti matalapalkkaisen työn kannattavuutta lisättävä alentamalla työnantajamaksuja.

- Tuloverokevennykset on suunnattava pieni- ja keskituloisille nostamalla verotuksen alarajaa.

- Yhden tulonsaajan perheiden asemaa on helpotettava luomalla niitä varten erityinen veronkevennysmalli.

- Yritysverotuksen kilpailukyky pitää säilyttää.

- Perhe- ja pienyrittäjyyttä sekä kotimaista sijoitustoimintaa tukeva yhtiöveron hyvitysjärjestelmä on säilytettävä.

- Elintarvikkeiden arvonlisäverotusta on alennettava.

- Ympäristö- ja energiaverotuksen tuotto pitää turvata ja siirtää painopistettä työn verottamisesta ympäristöverojen suuntaan.

- Maa- ja metsätalousmaan kiinteistöveroa ei pidä toteuttaa.

3.2. Aluekehityksen tasapainottaminen on koko Suomen etu

Suomessa tarvitaan uutta, osaamisen yhteiskuntaan sopivaa aluepolitiikkaa. Koko Suomen etua edistävä ja Suomea yhdistävä aluepolitiikka on muovattava käytännön ohjelmaksi. Se on rakennettavissa niin, että alueellisesti tasapainoisemman kehityksen hyödyt ovat selvästi kustannuksia suuremmat. Uusi aluepolitiikka ei siten ole tukipolitiikkaa, vaan koko Suomen voimavarojen taloudellista käyttöä. Suomalaisten suuri enemmistö kannattaa nykyiseen kiihtyvään keskittämiseen verrattuna tasapainoisemman Suomen rakentamista.

Keskittäminen tulee Suomelle kalliiksi. Palvelut pitää rakentaa toiseen kertaan muuttovoittoaluille. Muuttotappioalueilla olevat voimavarat jäävät hyödyntämättä, kun liikenneyhteydet ja palvelut rapistuvat.

Keskustan tavoitteena on taata jokaiselle suomalaiselle oikeus valita asuinpaikkansa, asumismuotonsa ja elinympäristönsä itse.

Uusi aluepolitiikka pitää rakentaa alueiden - maakuntien ja seutukuntien - osaamisen, vahvuuksien ja aktiivisuuden varaan. Alueiden piilevät voimavarat tulee vapauttaa toteuttamalla kansanvaltainen aluehallinto, joka Suomesta edelleen puuttuu.

Energiapolitiikan suuntaa on muutettava ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä radikaalisti lisättävä. Vain näin voidaan toteuttaa Suomen kansainväliset ympäristösitoumukset kestävällä tavalla.

Keskusta esittää, että

- Maakuntahallintoa vahvistetaan yhdistämällä maakuntien liitot ja muut maakunnalliset kuntayhtymät. Valtion aluehallinnon käytössä olevat resurssit saatetaan näin syntyvän kansanvaltaisen maakuntaitsehallinnon ohjaukseen.

- Valtion hallintoa uudistetaan ja keskushallintoa kevennetään alue-, elinkeino-, yritys- ja työllisyys-politiikan tehostamiseksi.

- Kansallinen aluepolitiikka elvytetään Euroopan Unionin lisäysperiaatteen edellyttämällä tavalla; yritystukea ja kuljetustukea palautetaan. EU-ohjelmien hallintobyrokratiaa vähennetään EU-sääntöjen minimitasolle. Vuonna 2006 päättyvän ohjelmakauden jälkeiset tavoitteet asetetaan ja neuvottelut käydään lähtien Suomen syrjäisestä asemasta ja vaikeasta saavutettavuudesta sekä Suomen alueellisen kehityksen tilasta.

- Kaikilla alueilla ylläpidetään hyvä peruspalvelujen taso, jotta yritykset voivat saada osaavaa ja elinoloihinsa tyytyväistä työvoimaa.

- Yritysten tasaisempaa sijoittumista kannustetaan ylläpitämällä kunnollisia tie-, lento-, raideliikenneyhteyksiä sekä turvaamalla tietoliikenne, tarvittaessa julkisen vallan väliintulolla.

- Otetaan käyttöön verokannustimia, jotka houkuttelevat osaajia asumaan ja tekemään työtä myös kasvukeskusten ulkopuolella. Myös yrityksille osoitetaan verotuksellisia kannustimia toimia pienemmissä kaupungeissa ja maaseudulla.

- Valtion toiminnot järjestetään alueellisesti uudelleen tietoyhteiskunnan mahdollisuuksien mukaisesti parantaen palvelujen saavutettavuutta.

- Kasvukeskusten maankäyttöä siirretään toimitilarakentamisesta asuntorakentamiseen.

- Ihmisten toivomaa ja toteuttamaa joustavan ajankäytön mallia tuetaan poistamalla byrokraattiset esteet etätyön tekemisessä sekä vapaa-ajan asunnon käytössä.

- Kunnallisverotusoikeus jaetaan todellisten asuinpaikkakuntien kesken.

- Energiaverotusta muutetaan uusiutuvia energialähteitä, erityisesti puun energiakäyttöä suosivaksi.

3.3. Suomi tarvitsee yrittämisen henkeä

Vuoden 2001 aikana yrittäjien lukumäärä on vähentynyt noin 15 000 henkilöllä. Tämä negatiivinen kehitys näkyy mm. työllisyyslukujen heikkenemisenä. Hallitus ei ole -isoista puheista huolimatta - riittävästi paneutunut yrittäjyyden edistämiseen.

Keskustan mielestä nyt olisi kiireesti luotava uutta kasvua erityisesti yrittäjyyttä vahvistamalla ja pienipalkkaisen työn kysyntää lisäämällä. Valtion talouden lähivuosien näkymät ovat huolestuttavat.

Paras tapa kansantalouden kakun kasvattamiseen ovat työttömyyttä vähentävät ja pienyrittäjyyttä edistävät sekä maan eri alueiden elinvoimaa vahvistavat uudistukset.

Keskusta esittää, että

- Pienempipalkkaisen työn työnantajamaksuja alennetaan tuntuvasti.

- Yrittämistä haittaavaa byrokratiaa vähennetään toteuttamalla ns. yhden luukun periaate.

- Pienempien yritysten arvonlisäverorajaa korotetaan ja rajaa loivennetaan luomalla perusvähennys, joka liukuvasti pienenee tilitettävän veron kasvaessa.

- Yrittäjien ja yrittäjiksi aikovien koulutusmahdollisuuksia parannetaan.

- Peruskouluissa, toisella asteella ja korkeakouluissa tehostetaan yrittäjyyskasvatusta huomioiden myös opetushenkilökunnan tietotaito.

- Pienyritysten investointi- ja kansainvälistymisrahoitusta parannetaan.

- Otetaan käyttöön nuorille yrittäjille suunnattu laina.

- Rohkaistaan yritysten sukupolvenvaihdosten toteutumista lahja- ja perintöverotusta keventämällä sekä pitämällä voimassa yhtiöverotuksen hyvitysjärjestelmä.

3.4. Kuntasopimuksella turvattava peruspalvelut kaikille

Kuntien talous heikkeni merkittävästi 1990-luvun puolivälin jälkeen. Se oli seurausta valtion toimenpiteistä, joilla vähennettiin kuntien valtionosuuksia ja verotuloja, mutta samanaikaisesti lisättiin kuntien kustannuksia antamalla niille uusia tehtäviä.

Kuntatalouden yleistä heikkenemistä paljon rajumpi on ollut kuntien välisten taloudellisten erojen kasvu. Suurin syy siihen on ollut hallituksen valtionosuus- ja verotuloleikkausten kohdistuminen heikon tulopohjan kuntiin.

Keskusta esittää, että

- Valtionosuusjärjestelmän uudistus on tehtävä niin, että kunnat pystyvät takaamaan perustuslain edellyttämät palvelut asukkailleen.

- Selvitetään yhteisöveron tuoton jakosuhteen muuttaminen.

- Valtion ja kuntien välille on solmittava vaalikauden mittainen kuntasopimus, jolla saatetaan tasapainoon hyvinvointipalveluista aiheutuvat menot sekä kuntien käytettävissä olevat tulot.

- Kuntia on kannustettava kuntaliitoksiin kiirehtimisen sijasta alueelliseen ja seudulliseen yhteistyöhön.

- Kuntien pitää käyttää ennakkoluulottomasti myös erialisia palvelujen tuottamistapoja.

- Säilytetään seurakunnat yhteisöveron jako-osuuden saajien piirissä kuntien tavoin.

3.5. Antaa kansan päättää

Sinipunapuolueet haluavat keskittää valtaa ajamalla pieniä kuntia yhteen ja johtamalla maakuntien kehitystä valtion aluehallinnon ohjauksessa.

Keskusta ei tätä hyväksy, vaan sitoutuu edistämään ihmisten omia vaikutusmahdollisuuksia niin paikallis- kuin aluehallinnossakin. Vallan ja vastuun pitää olla samoissa käsissä. Mitä enemmän ihmiset kokevat voivansa vaikuttaa, sitä enemmän he kiinnostuvat asioista ja sitä aktiivisempaa heidän osallistumisensa yhteisten asioiden päättämiseen on.

Keskusta esittää, että

- Kuntaliitokset perustuvat jatkossakin neuvoa antaviin kunnallisiin kansanäänestyksiin.

- Valtiovallan porkkanarahoja tulee myöntää myös itsenäisten kuntien välisen vapaaehtoisen yhteistyön edistämiseen.

- Maakuntaitsehallinto varmistetaan valitsemalla suorilla vaaleilla kunnallisvaalien yhteydessä maakuntavaltuustot. Mahdollistetaan ns. pormestarimallin käyttöönotto maakuntajohtajaa valittaessa.

- Seutukuntayhteistyötä kehitetään vapaaehtoisena kuntien välisenä lähiyhteistyönä palveluiden tuotannossa ja tehtävien hoidossa.

3.6. Sosiaaliturvan pitää kannustaa työhön ja aktiivisuuteen

Keskusta kannattaa pohjoismaista hyvinvointiyhteiskunnan mallia, jossa toteutuu sekä yhteisvastuun että yksilön vastuun ja oikeuksien periaatteet.

Sosiaalipolitiikkaa on uudistettava järjestelmäajattelusta ihmiskeskeisyyteen, Järjestelmät eivät ota huomioon ihmisten elämänvalintojen monipuolisuutta.

Pienituloisten asema ei parantunut talouden nousukauden aikana. Vähimmäisetuuksia on leikattu niiltä ihmisiltä, joilla ei ole puolellaan vahvoja etujärjestöjä.

Keskustan mielestä poliittisten päättäjien on huolehdittava heikommassa asemassa olevien ihmisten toimeentulosta ja hyvinvoinnista sekä sen lisäksi sosiaaliturvan ja verotuksen keinoin kannustaa heitä parantamaan omaa asemaansa.

Verotus ei saa johtaa riippuvuuteen sosiaaliturvasta tai ajaa ihmisiä kuntien toimeentulotukiluukulle. Alimpien työttömyyspäivärahojen verollisuus johtaa siihen, että työtön maksaa korvauksestaan veroa noin 20 prosenttia. Tällöin hänen kuukausitulonsa laskevat toimeentulominimin alapuolelle ja hänelle syntyy oikeus hakea kunnallista toimeentulotukea. Rahaa siis siirretään kunnissa taskusta toiseen: ensin kerätään vero, joka maksetaan työttömälle takaisin toimeentulotukiluukulla.

Keskusta esittää, että

- Sosiaaliturvan pitää joustaa niin, että työttömyydestä voi helpommin siirtyä koulutukseen ja työhön.

- Palkan ja sosiaaliturvan yhteensovitukseen on kehitettävä uusia malleja.

- Sosiaaliturvan vähimmäisetuudet korotetaan sellaiselle tasolle, että tarve kuntien maksamaan toimeentulotukeen vähenee.

- Palautetaan työttömyysturvaan suojaosuus, jotta työtön voi työtä tekemällä parantaa toimeentuloaan.

- Tehdään pienimpiin kansaneläkkeisiin tasokorotus.

- Yhtenäistetään eläkeindeksit.

- Eduskunta päättää palauttaa kansaneläkkeiden pohjaosan leikkaukset oikeudenmukaisella tavalla.

- Omaishoidon merkitys tunnustetaan ja sitä vahvistetaan osana hoito- ja hoivajärjestelmiä.

- Ylivelkaantuneiden ongelmiin on saatava ratkaisu niin, että nämä ihmiset voivat päästä elinikäisestä velkavankeudesta ja huolehtia toimeentulostaan tekemällä työtä ja yrittämällä.

- Veteraanien asemaa on parannettava Suomen veteraaniliittojen valtuuskunnan esittämällä tavalla niin, että kunnan järjestämien avopalvelujen korvaamisen edellytyksenä olevaa sotilasvammalain haitta-aseterajaa lievennetään, rintamalisää korotetaan ja veteraanien avokuntoutusta lisätään.

3.7. Perhe, koti ja lähiyhteisöt ovat tärkeintä sosiaalista pääomaa

Vanhemmuuden arvostaminen on Keskustan perhepolitiikan tavoitteiden ydin. Vanhempia on kannustettava ja rohkaistava ottamaan vastuu omista lapsistaan. Vanhemmat tarvitsevat kasvatustehtäväänsä myös lähiyhteisön tukea esimerkiksi Laukaan kunnassa toteutetun mallin mukaan. Neuvolan, päiväkodin ja koulun on autettava kasvua vastuulliseen vanhemmuuteen.

Monet perheet tarvitsevat lisää aikaa lapsilleen. Työelämän ja perheen yhteensovittaminen edellyttää myös elinkeinoelämältä sosiaalista vastuuta. Kansantalouden kilpailukyky rapautuu pitkällä tähtäimellä, jos perheet voivat pahoin. Tarpeen on myös korjata työnantajamaksujen perintää niin, että äitiyslomien ja hoitovapaiden kustannukset eivät kasaudu pienten lasten äitien työnantajille.

Tavoite tulee olla että isät ja äidit voivat sujuvammin yhdistää kotityötä, ansiotyötä sekä perhevelvoitteiden hoitamista.

Keskusta esittää, että

- Valtiovallan on jatkossa sitouduttava vakauteen ja ennakoitavuuteen perhelinjauksissaan.

- Perheiden köyhyysongelmien kannalta kiireellisintä on korottaa alimman äitiyspäivärahan tasoa.

- Lapsilisien taso on sidottava indeksiin.

- Kotihoidon tuki palautetaan leikkausta edeltävälle tasolle.

- Yhden tulonsaajan perheiden asemaa on parannettava luomalla niitä varten erityinen veronkevennysmalli.

- Päivähoitojärjestelmää kehitetään paremmin sopivaksi perheiden tilanteisiin, helpottamaan työn ja perheen yhteensovittamista.

- Vastuullista vanhemmuutta on tuettava.

3.8. Terveydenhuolto kuntoon

Julkinen terveydenhuolto on viime vuosina ajautunut yhä pahenevaan tilaan. Henkilöstöpula, erikoissairaanhoidon pitkät jonot ja terveysasemien väliaikaiset sulkemiset kertovat siitä, että potilaat eivät pääse lääkärivastaanotolle ja hoitoon.

Keskustan mielestä perusterveydenhuollon on oltava kunnossa. Jokaisen hoitoa tarvitsevan on päästävä lääkärinvastaanotolle. Jonotusaikojen ei pidä muodostua liian pitkiksi, sillä potilasjonot tulevat yhteiskunnalle kalliiksi kaikella tavalla. Myös terveydenhuollon maksujen on oltava potilaalle kohtuulliset.

Julkisen terveydenhuollon kilpailukyvystä on huolehdittava paremmin henkilöstöresurssien turvaamiseksi. Koulutusmäärien lisäämisen ohella tarvitaan kannustavia työaikojen ja töiden järjestelyjä sekä mahdollisuuksia urakehitykseen.

Kansalaiset tarvitsevat paremmat terveyspalvelut jo nyt, eivät vasta vuosien päästä. Hoidon taso, saatavuus ja hoitokäytännöt vaihtelevat alueittain. Alueellisten hyvinvointipalveluiden kehittämiseen tarvitaan kunnollinen strategia.

Keskusta esittää, että

- Julkinen perusterveydenhuolto on pidettävä kunnossa riittävien resurssien avulla.

- Jonotusajat lääkärinvastaanotolle ja hoitoon eivät saa olla liian pitkät.

- Terveydenhuollon maksujen on oltava kohtuulliset.

- On huolehdittava riittävän ja ammattitaitoisen terveydenhuollon henkilöstön saatavuudesta ja pysyvyydestä.

- Tarvitaan kokeilua alueellisten hyvinvointipalveluiden kehittämiseksi.

3.9. Osaaminen on menestyksen perusta

Suomalaisten hyvinvoinnin ja menestyksen ydin on osaamisessa ja sivistyspääoman kasvattamisessa. Jokaisella kansalaisella tulee olla yhtäläiset mahdollisuudet kouluttautua, sivistyä ja tuoda oma panoksensa hyvinvoivan Suomen rakentamiseen. Koulutuksen maksuttomuus on turvattava myös käytännössä.

Keskustan puoluekokouksen mielestä Suomen koulutusjärjestelmän perusta on rakenteeltaan toimiva. Katsomme myös, että koulun aloittamisikä tulee säilyttää seitsemässä vuodessa.

Koulutuksellinen tasa-arvo ei nykyään toteudu riittävällä tavalla. Liian pienet taloudelliset voimavarat ovat heikentäneet erityisesti pienten kuntien kykyä tarjota tasokasta perusopetusta.

Oppimistulosten jyrkkä erilaistuminen ja kyläkoulujen lakkauttamiset viestittävät kuntien vaikeuksista perusopetuksen järjestämisessä. Perusopetus on vaarantunut myös suuremmilla paikkakunnilla. Muun muassa ylisuuret ryhmäkoot lisäävät riskiä lasten ja nuorten häiriökäyttäytymiseen, kasvattavat tuki- ja erityisopetuksen tarvetta sekä tekevät jopa korjaamatonta vahinkoa nuorten tulevaisuudelle.

Sadat koulurakennukset ovat tulleet peruskorjausikään ja kosteus- ja homevaikeudet vauhdittavat korjaamisen ja uudisrakentamisen tarvetta. Keskustan mielestä peruskoulujen, lukioiden ja kirjastojen perustamiskustannusten erillinen rahoitus on säilytettävä ja turvattava määrärahojen riittävä taso.

Työttömyyden, työikäisten vähenemisen ja orastavan työvoimapulan vuoksi on aika nostaa ammatillinen koulutus ja aikuiskoulutus lähiajan koulutuspolitiikan keskeisimmäksi asiaksi. Kaikista nuorista ei voi tulla maistereita. Yhteiskunta tarvitsee myös taitavia miehiä ja osaavia naisia mm. autonkuljettajiksi, siivousalalle ja metallimiehiksi.

Keskusta esittää, että

- Esiopetuksen kuljetuksille myönnetään valtionosuus ja uudistetaan opetustoimen valtionosuusjärjestelmä siten, että se turvaa koulutuksen tasa-arvon ja takaa perustuslain edellyttämät koulutuspalvelut kaikissa kunnissa.

- Taataan riittävä tuki- ja erityisopetus sekä oppilaanohjaus ja varmistetaan kouluterveydenhuollon ja muiden oppilashuollollisten palveluiden toimivuus.

- Opettajien täydennyskoulutukseen ohjataan lisää varoja.

- Säilytetään lukiokoulutuksen yleissivistävyys, nostetaan ammatillisen koulutuksen arvostusta ja tuetaan toisen asteen oppilaitosten yhteistyötä.

- Panostetaan väestön koulutustason nostamiseen ja taataan erityisesti niille, joilta puuttuu ammatillinen tutkinto, mahdollisuus tutkinnon suorittamiseen.

- Yliopistojen taloudellista autonomiaa vahvistetaan.

- Yliopistoja ja ammattikorkeakouluja kehitetään rinnakkain niiden oman perustehtävänsä mukaisesti.

- Turvataan julkisen tutkimus- ja kehitysrahoituksen riittävä taso ja sen ohjautuminen tasapuolisemmin eri tieteen aloille.

- Opintotuen parantamisessa kiireellisintä on muuttaa asumislisä ympärivuotiseksi sekä nostaa opintoraha kustannuksia vastaavaksi.

- Toisen asteen opiskelijoilta poistetaan vanhempien tulosidonnaisuus.

- Taataan tieto- ja kirjastopalveluiden saatavuus.

3.10. Maaseutu on yhteinen valinta ja maatalous sen tärkein elinkeino

Maaseutu ei ole kaupungin vastakohta, mutta se on erilainen. Maaseutu ei tarvitse erityiskohtelua, mutta maaseudun ihmisille kuuluvat samat oikeudet ja palvelut kuin muillekin.

Oikeisiin asioihin panostavalta maaseutupolitiikalta vaaditaan ennen muuta maaseudun olosuhteiden tiedostamista. Maaseutu on nähtävä sellaisen kuin se on: 90 prosenttia Suomen pinta-alasta, jossa asuu kotimaisten tilastojen mukaan miljoona ja EU:n maaseutumääritelmän mukaan kaksi ja puoli miljoonaa ihmistä.

Nämä luvut kertovat suuruudellaan ja ilman muita perusteluja sen, että maaseutu tarvitsee omia, juuri siihen kohdistuvia toimenpiteitä.

Maatalouspolitiikka on tulevaisuudessa yhä enemmän yhteiskuntapolitiikan taitolaji. Siihen vaikuttaa monia ristikkäisvoimia kuten WTO-neuvottelujen paine, EU:n laajeneminen ja yhteisen maatalouspolitiikan vaatimukset, erilaiset yhteiskunnalliset liikkeet ja valtion budjettikuri.

Keskusta esittää, että

- Ryhdytään valmistelemaan välittömästi seuraavan ohjelmakauden, vuoden 2007 jälkeisen ajan EU:n maaseutupolitiikassa tarvittavia uusia keinoja.

- Varmistetaan, että myös maaseudulla on saatavissa kattavat, nopeat tietoliikenneyhteydet sekä postin palvelut ja sanomalehtien kanto myös harvaanasutuilla alueilla.

- Muutetaan kunnallisveron kantamista siten, että vero maksetaan koti- ja kesämökkikuntaan siinä suhteessa kuin niissä asutaan ja tehdään työtä.

- Lisätään paikallis- ja yksityisteiden eli järjestäytyneiden tiekuntien teiden kunnossapidon määrärahoja.

- Luodaan investointitukiin polku, jolla maatilat voivat siirtyä muuhun maaseutuyrittämiseen.

- Neuvotellaan artiklan 141 edellyttämä vakavien vaikeuksien tuki niin, että koko Suomeen saadaan yhtenäinen, pitkäaikainen tukijärjestelmä ja siihen riittävät voimavarat.

- Muutetaan maatalouden ympäristötukiohjelman nimi ympäristönhoitokorvaukseksi ja turvataan sille pysyvä rahoitus.

- Helpotetaan pienten tilojen oikeutta saada investointitukia ja ohjataan niitä mm. tilojen konerenkaisiin.

- Alennetaan elintarvikkeiden arvolisäverokanta eurooppalaiselle tasolle.

3.11. Itämeren puhdistaminen ympäristönsuojelun kärkeen

Itämeren ongelmana on rehevöityminen ja jatkuva kuormittuminen erilaisilla raskasmetalli-, öljy-, sekä myrkkypäästöillä. Ravinteet ja ympäristömyrkyt tulevat Itämereen valuma-alueiden vesistöreiteiltä. Näillä alueilla on 14 valtiota ja noin 90 miljoonaa asukasta. Myrkkyjen ja ravinteiden pitoisuudet ovat Itämeressä nousseet moninkertaisiksi Atlantin valtamereen verrattuna.

Itämeren pelastamistoimilla on kiire. Itämeren suojelusopimuksen täytäntöönpanolla kykenemme omalta osaltamme vähentämään ravinnekuormitusta, mutta yhden maan vaikutusmahdollisuudet ovat rajalliset. Suojelutoimiin sitoutumista vaikeuttaa myös se, että tervehdyttämisen tuloksia näkevät vasta seuraavat sukupolvet.

Keskusta esittää, että

- Itämeren pelastaminen nostetaan Suomen ympäristönsuojelun ykkösasiaksi. Itämeren pelastamista ja puhdistamista edistäviin hankkeisiin tarvitaan Itämerivaltioiden satsausten lisäksi valtava Euroopan unionin panostus muun muassa Puolan, Baltian ja Venäjän päästöjen vähentämiseksi.

- Suomen on omalla alueellaan edelleenkin vähennettävä vesistöjen hajakuormitusta.

- Suomessa on erityistä huomiota kiinnitettävä järvialueiden suojavyöhykkeiden toimivuuteen sekä jätevesien johtamis- ja purkuratkaisujen ongelmiin.

- Euroopan unionin laajentumisneuvotteluissa on pidettävä huoli siitä, että Itämeren alueen uudet jäsenvaltiot sitoutuvat omalta osaltaan Itämeren pelastusohjelmiin.

3.12. Turvallisuus on avoimen ja vapaan yhteiskunnan edellytys

Rikollisuuden ja turvattomuuden tunteen kasvu lisää yhteiskunnan kustannuksia, aiheuttaa inhimillisiä kärsimyksiä ja vie osalta ihmisiä mahdollisuuden rakentaa tulevaisuuttaan.

Tämä näkyy konkreettisesti edelleen rehottavan harmaan talouden kohdalla, joka on paitsi kansantaloudellinen taakka myös työ- ja yrittäjämoraalia rappeuttava ilmiö.

Huumausaineiden käytön yleistyminen lisää voimakkaasti sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttöä ja kustannuksia.

Huumeongelma on tuhoisaa yhä useampien ihmisten terveydelle ja koko yhteiskunnan turvallisuudelle. Lisääntyvä rikollisuus, raaistuva väkivalta, pahoinvoivat perheet ja levoton katukuva ovat huumekaupan seurauksia.

Huumeongelman torjunnassa tarvitaan sekä keppiä että porkkanaa. Huumausainerikoksista on jatkossakin rangaistava, mutta sen ohella huomiota on kiinnitettävä huumeriippuvaisten hoidon ja neuvonnan kehittämiseen. On pyrittävä vähentämään sekä huumeiden kysyntää että tarjontaa.

Tehokkainta rikollisuuden torjuntaa on syrjäytymisen ja eriarvoistumisen ehkäisy. Useat rikolliseksi päätymistä edistävät tekijät ovat yhteydessä huono-osaisuuteen ja syrjäytymiseen eli siihen, että meille syntyy pysyvästi työelämään ja muuhun lailliseen yhteiskuntaan kuulumattomien ihmisten väestönosa.

Keskusta esittää, että

- Poliisin ja rajavalvonnan riittävät voimavarat turvataan. Erityistä huomiota on kiinnitettävä huumerikollisuuden torjuntaan sekä lähipoliisitoimintaan.

- Kansalaisten yhdenvertaisuus edellyttää, että poliisipalvelut ovat kohtuullisessa ajassa saatavissa kaikkialla Suomessa ja että poliisipalvelujen keskittämistä ei jatketa.

- Keskussairaalapaikkakunnille sairaaloiden yhteyteen on perustettava huumevierotuksen osaamiskeskuksia, joissa yhdistyy lastensuojelun, päihdetyön sekä lääketieteen asiantuntemus, joihin myös ympäristökunnat voivat tukeutua.

- Turvallisuussuunnitelmat ja päihteidentorjuntaohjelmat on laadittava jokaisessa kunnassa ja saatava toteutettua myös käytännössä. Huomiota on erityisesti kiinnitettävä viranomaisyhteistyön tehostamiseen ja toimenpiteiden seurantaan.

- Oikeudenkäyntimenettelyjen joustavuutta ja ripeyttä on parannettava sekä oikeudenkäyntikustannusten kohtuullisuus taattava.

- Rikosten uhrien ja todistajien asemaa on parannettava.

- Törkeisiin väkivalta- ja huumausainerikoksiin syyllistyneiden pääsyä ehdonalaiseen vapauteen on tiukennettava.

4. Suomi aktiiviseksi ja vastuulliseksi osallistujaksi kansainvälisessä yhteisössä

Eurooppa ja maailma ovat muuttuneet viimeisten vuosikymmenten aikana voimakkaasti. Euroopan kahtiajako päättyi sosialistisen järjestelmän luhistumiseen. 1990-luvun alusta alkaen markkinatalous on levittäytynyt koko maanosaamme, ja on käynnistynyt yleiseurooppalainen yhdentyminen.

Markkinavoimat ovat vapautuneet maailmanlaajuisesti. Globalisaation rinnalle ja sen vastavoimaksi tarvitaan nykyistä vahvempaa valtioiden rajat ylittävää yhteistyötä ja koko ihmiskuntaa koskevaa poliittista päätöksentekoa. Ilman sitä ei ihmiskunnan polttavia ongelmia voida ratkaista.

Syyskuun 11. päivän terrori-iskut muuttivat maailmaa. Yhtäältä iskut paljastivat maapalloistumisen pimeää puolta, toisaalta ne vauhdittavat kansainvälisen yhteistyön tiivistymistä. Olisi tärkeää saada aikaan koko ihmiskuntaa koskevaa poliittista päätöksentekoa jo ennen kuin WTC-iskujen kaltainen tilanne pakottaa siihen. Näin voitaisiin varmistaa pelisääntöjen sopimisen demokraattisuus.

Ääriliikkeiden eteneminen Ranskassa ja useissa muissa Euroopan maissa on vakava muistutus tyytymättömyydestä yhteiskunnallisiin oloihin - kuten työttömyyteen, syrjäytymiseen ja turvattomuuteen - ja vaihtoehdottomuudesta niiden parantamiseksi.

Osansa kasvavasta kritiikistä on saanut myös Euroopan unioni, joka pyrkii käyttämään valtaa, mutta jonka vallankäytön tuloksia ihmiset pitävät byrokraattisena holhouksena.

Maailmanlaajuinen eriarvoistuminen ja erilaiset kriisipesäkkeet toimivat niinikään sytytyslankoina erilaisille ääri-ilmiöille. Globaalin ihmiskuntapolitiikan tavoitteena tulisi olla näiden ääriliikkeiden vetovoiman ja polttoaineen vähentäminen. Maailmanlaajuisen politiikan tärkein väline on Yhdistyneet Kansakunnat. Sen asemaa on vahvistettava luomalla turvallisuusneuvoston rinnalle kehitysneuvosto. Maailmanlaajuiset parlamentaarisen valvonnan tehokkaat keinot on pikaisesti selvitettävä ja koottava yhteen nykyisiä elimiä esimerkiksi niin, että YK:n yhteyteen perustettaisiin parlamentaarinen yleiskokous.

4.1. EU:n keskityttävä Euroopan mittaisiin haasteisiin

Euroopan unioni kohtaa samanaikaisesti kolme toisiinsa liittyvää suurta haastetta: EU laajentuu, sen tulee avautua maailmanlaajuiseen yhteistyöhön ja yhdentymiseen ja sen tulee uudistaa päätöksentekojärjestelmäänsä näiden tehtävien edellyttämällä tavalla.

Seuraavaa, vuonna 2004 käynnistyvää hallitusten välistä konferenssia valmisteleva konventti on vaikeiden kysymysten edessä. Keskustan mielestä konventin olisi tarkoituksenmukaisinta etsiä useampia visioita unionin tulevista tehtävistä, toimivallasta ja päätöksentekomuodoista.

Laajentuvan unionin on toimiakseen tehokkaasti ja saavuttaakseen ihmisten luottamuksen keskityttävä vain todella tärkeisiin ja yhteisiin - aidosti kaikkia eurooppalaisia koskettaviin asioihin. Ne liittyvät yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, talous-, raha- ja kauppapolitiikkaan, sisämarkkinoiden toimivuuden turvaamiseen, ympäristöpolitiikkaan sekä terrorismin ja kansainvälisen rikollisuuden torjuntaan. EU:n tehokkuutta ja olemassaolon oikeutusta ei tule mitata sillä, miten usealla politiikan sektorilla se toimii, vaan sillä miten se pystyy tuomaan lisäarvoa jäsenvaltioidensa muutoin toteuttamaan politiikkaan. Direktiivit on palautettava siihen asemaan mihin direktiivit kuuluvatkin - kansallista pelivaraa kunnioittavaksi lainsäädäntöohjeeksi.

Kaikissa asioissa päätöksenteon tulee olla mahdollisimman lähellä niitä ihmisiä, joita päätökset koskevat. EU:n ja jäsenmaiden välistä toimivaltajakoa tulee selkeyttää ja yksinkertaistaa. Unionilla tulee olla yksinomainen toimivalta vain harvoissa erikseen määriteltävissä asioissa. Niissä päätöksenteon tulee olla tehokasta. Muissa asioissa päätösvallan tulee olla ensi sijassa tai kokonaan jäsenmailla. Uskottavuuden kannalta EU:n päätöksiä on noudatettava, erityisesti yhteisen valuutan kriteerejä on jokaisessa maassa noudatettava. Keskusta ei kannata unionille omaa verotusoikeutta.

Päätösvaltaa ja varainkäyttöä on mahdollisuuksien mukaan hajautettava takaisin jäsenvaltioille.

Erilaisuus luo dynaamisuutta laajentuvassa unionissa

Näillä näkymin vuonna 2004 toteutuva unionin seuraava laajentuminen on historiallinen mahdollisuus yhdistää Eurooppaa, lisätä maanosan vakautta, vaikutusvaltaa ja turvallisuutta sekä synnyttää maailman suurin yhteismarkkina-alue.

Keskustan mielestä jopa yli 500 miljoonan asukkaan unioniksi laajeneva EU vahvistaa parhaiten kansalaisten hyvinvointia sallimalla jäsenvaltioiden erilaisuuden. Euroopan vahvuus ja dynaamisuuden lähde muodostuu erilaisten yhteiskunnallisten ratkaisujen keskinäisestä kilpailusta esimerkiksi yrittäjyydessä, verotuksessa, sosiaaliturvassa, koulutuksessa ja julkisten palvelujen järjestämisessä. Samalla on pidettävä kiinni yhteismarkkinoiden periaatteiden mukaisesta neljästä vapaudesta (ihmisten, palveluiden, tavaran ja pääoman vapaa liikkuvuus), jotka luovat tarvittavaa yhdenmukaisuutta.

Monimuotoisen kulttuurin elinvoima ja eri kulttuurien suvaitseminen ovat eurooppalaisen hyvinvoinnin perusedellytyksiä. Samalla ne lisäävät kansalaisten luottamusta unioniin.

Laajentuvan unionin tulee voida myös sisäisesti eriytyä. Koko unionin kannalta on parempi, että tiiviimpi yhteistyö tapahtuu unionin puitteissa kuin sen ulkopuolella.

Keskustan mielestä Suomen maatalous ja heikoimmassa asemassa olevat alueet eivät saa joutua laajentumisprosessin maksumiehiksi. Liittymisehdoilla on huolehdittava suomalaisen maatalouden kilpailukyvystä ja siitä, että uusien jäsenmaiden maatalous ei muodostu EU:n tuella tai liian suurilla kiintiöillä markkinoita sotkevaksi ylituotannoksi ja että tuoteturvallisuudesta pidetään kaikissa olosuhteissa kiinni. Suomen jäsenyysneuvotteluissa sovitulla tavalla maatalouden pohjoinen tuki on ulotettava pysyvänä järjestelynä koko maahan, ja unionin on periaatteidensa mukaisesti kannettava osuutensa sen kustannuksista.

Uusien jäsenmaiden tulo ei poista tarvetta tasoittaa aluekehityksen eroja vanhoissa jäsenmaissa. Suomen pohjois- ja itäosissa tarvitaan jatkossakin EU:n korkeimman tukitason aluepolitiikkaa. Mikäli 2006 vuoden jälkeen alkava uusi ohjelmakausi uhkaa vähentää yhteisön rahoitusta vanhojen jäsenmaiden aluepolitiikkaan, on tämä menetys korvattava tehostamalla kansallista aluepolitiikkaa.

Hakijamaille asetuista laajentumiskriteereistä on pidettävä kiinni. Kriteereistä ei ole syytä tinkiä vauhtisokeuden vallassa. Vaikka suurin mielenkiinto kohdistuukin euroissa mitattaviin alue- ja maatalousratkaisuihin, on huolehdittava myös hakijamaiden poliittisten ja oikeudellisten järjestelmien tasosta. Ei voi olla hyväksyttävää, että hakijamaista riittää edelleen turvapaikan tarpeessa olevia kansalaisia.

Ministerineuvostoa kehitettävä johtavana toimielimenä

Unionia on kehitettävä itsenäisten valtioiden liittona, ei liittovaltiona. Unionin oman päätöksenteon on nojattava kansanvaltaan ja avoimuuteen. Toimivallan jako unionille ja jäsenvaltioille kuuluviksi asioiksi on tehtävä sellaiseksi, että ihmiset ymmärtävät sen. Unionille kuuluvissa asioissa unionin on toimittava tehokkaasti ja sille on turvattava kyky tehdä päätöksiä.

Keskusta on valmis avoimesti harkitsemaan kaikkia sellaisia muutoksia unionin päätöksentekosuhteisiin, jotka turvaavat em. tavoitteet.

Päätöksenteon kansanvaltaisuus ja avoimuus toteutuvat unionissa parhaimmin siten, että jäsenmaiden hallitusten edustajista koostuvaa ministerineuvostoa kehitetään unionin johtavana toimielimenä, jonka jäsenten toimintaa kansalliset parlamentit tehokkaasti valvovat. Ministerineuvoston asemaa tulee selkeyttää ja vahvistaa muun muassa työskentelymenetelmiä kehittämällä ja päätöksentekokykyä vahvistamalla.

Ministerineuvoston ja viime kädessä Eurooppa-neuvoston mahdollisuuksia ohjata komission valmistelutyötä lainsäädäntö- ja budjettiasioissa on vahvistettava. Keskusta tukee komission roolia riippumattomana virkamieselimenä ja aloitteentekijänä. Lainsäädäntö- ja budjettipäätöksenteossa Euroopan parlamentilla on ministerineuvoston rinnalla tärkeä rooli.

Euroopan unionin toiminnan on nojauduttava jäsenvaltioiden ja kansalaisten tasavertaisuuteen.

Pohjoiselle ulottuvuudelle oma budjetti

Pohjoinen ulottuvuus on vakiinnutettava toimivaksi osaksi EU:n sisä- ja rajat ylittävää politiikkaa ja pohjoisten alueiden kokonaisvaltaista kehittämistä. Tämän tulee näkyä erityisesti alueellisen yhteistyön, kaupan ja liiketoiminnan, ympäristö- ja energiayhteistyön, telekommunikaation sekä liikenteen aloilla.

Pohjoisen ulottuvuuden politiikan on parannettava alueen turvallisuutta laaja-alaisen ympäristöyhteistyön avulla. EU:n tavoitteet on konkretisoitava työllisyyttä ja hyvinvointia edistäviksi hankkeiksi kuten infrastruktuurin parantamiseksi. Nykyisten ohjelmien lisäksi EU:n budjettiin tarvitaan Pohjoisen ulottuvuuden toteuttamiseen oma budjettikohtansa. Pohjoisen ulottuvuuden politiikalla on kehitettävä unionin sisäistä tasapainoa.

4.2. Turvallisuuteen vaikuttavat ratkaisut Suomessa ja lähialueilla

Euroopan unionin jäsenmailla pitää voida tulevaisuudessakin olla yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan rinnalla myös kansallista ulkopolitiikkaa, ja niiden erilaisia turvallisuuspoliittisia perusratkaisuja tulee kunnioittaa.

Keskusta kannattaa Suomen turvallisuuspoliittista peruslinjaa eli sotilaallista liittoutumattomuutta, joka nojaa itsenäiseen ja uskottavaan puolustukseen. Tämä vastaa kansallisia turvallisuuspoliittisia etujamme. Suomen puolustuksen kannalta oleellisia tekijöitä ovat yleinen asevelvollisuus, aluepuolustusjärjestelmä ja kansalaisten puolustustahdon ylläpitäminen. Samalla Suomen tulee valppaasti seurata turvallisuuspoliittisessa ympäristössään tapahtuvia muutoksia ja kyettävä tarvittaessa reagoimaan niihin.

Suomen tulee pyrkiä pysyttäytymään kaikkien sotien ja selkkausten ulkopuolella, ja edistämään rauhaa ja turvallisuutta kaikkialla maailmassa. Suomen tulee keskittyä turvallisuuspolitiikassaan omalla vastuullaan olevan unionin ulkorajan valvomiseen ja puolustamiseen.

Itämeren alueen turvallisuuspoliittinen asetelma on muutostilassa. Baltian maat, Viro, Latvia ja Liettua kutsuttaneen Naton jäseniksi järjestön loppuvuodesta 2002 Prahassa pidettävässä kokouksessa. Venäjä ja Naton ovat neuvotelleet sopimuksen, joka merkitsee Venäjän mahdollisuutta osallistua jossain määrin Naton päätöksentekoprosesseihin.

Naton luonne on muutoksessa. Jo vuonna 1999 se otti tärkeäksi tehtäväkseen yhteisen puolustuksen rinnalle osallistumisen kriisinhallintatoimiin. Omaksumansa käytännön mukaan Nato osallistuu kriisinhallintaoperaatioihin yhdessä rauhankumppanuusmaiden kanssa.

Samaan aikaan EU pyrkii luomaan itsenäistä, sotilaallista kriisinhallintakykyä. Pääosa EU:n jäsenmaista on myös Naton eurooppalaisia jäsenmaita. Näin ollen käytettävät sotilaalliset resurssit ovat samoja, joita käytetään Nato-yhteistyössä.

Kriisinhallintajärjestelmän luominen edellyttää sellaisen päätöksentekoprosessin aikaansaamista, johon myös Euroopan unioniin kuulumattomat Nato-maat osallistuvat. Tällaisen rakennelman luominen on osoittautunut ongelmalliseksi. Keskusta kannattaa EU:n puitteissa osallistumis- ja päätöksentekotapaa, joka eri tilanteissa sallii tarvittaessa Suomelle pidättäytymisen päätöksenteon ja osallistumisen ulkopuolelle.

Keskustan puoluekokouksen mielestä puolustusvoimiemme kehittämisen tulee lähteä Suomen turvallisuuden tarpeista. Muut tehtävät, kuten osallistuminen rauhankumppanuusohjelmiin ja kriisinhallintatoimiin, tukevat tätä perustehtävää kansainvälisen vastuun kantamisen ohella.

Suomen on turvallisuuspolitiikassaan otettava huomioon myös uudet, tällä hetkellä perinteistä sodankäyntiä merkittävämmät uhat, kuten ympäristökatastrofit, elintasokuilu, sairaudet sekä terrorismi. Nämä uhat tulee huomioida turvallisuuspoliittisissa suunnitelmissa sekä määrärahoissa nykyistä paremmin.

Kahden edellisen turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon valmistelun ongelmista johtuen eduskunta edellytti vuoden 2001 selonteon käsittelyn yhteydessä, että vuoden 2004 selontekoa valmistellaan parlamentaarisesti. Näin eri poliittiset mielipiteet otetaan valmistelussa huomioon. Keskusta sitoutuu seuraavan turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon parlamentaariseen valmisteluun.

Keskusta tekee turvallisuuspoliittista linjaa koskevat päätöksensä puoluekokouksessa.

Jos vuoden 2004 turvallisuuspoliittisen selonteon valmistelu päätyisi suosittamaan sotilaallista liittoutumista, on siitä järjestettävä kansanäänestys.

4.3. Ympäristö ja energia uuden Venäjä-politiikan kulmakivinä

Yhteistyö Venäjän kanssa ympäristö- ja energiakysymyksissä edistää turvallisuutta omalla lähialueellamme, tuo kaupallisia mahdollisuuksia omalle talouselämällemme sekä vakauttaa globaalia tilannetta. Suomalaisten kotimarkkinat ovat laajennettavissa Itämeren alueelle.

Meriliikenteen lisääntyminen Suomenlahdella kasvattaa paikallisen ympäristökatastrofin riskiä. Suomen on tarjottava Venäjälle selkeitä yhteistyömahdollisuuksia ja osaamista esimerkiksi rahtilaivojen meriturvallisuuden parantamiseen.

Suomella on niin poliittiset kuin teknisetkin valmiudet auttaa Venäjän luoteisosaa myös tietoyhteiskunnan kehittämisessä. Näin voitaisiin luoda Suomeen merkittävästi uusia työpaikkoja, kehittää toimivaa alihankintaverkostoa alan yrityksille sekä edistää tietoteollisuutemme vientiä Venäjälle. Kauppa on edelleen luonteva osa toimivaa naapuruutta.

Lähialueyhteistyön tulee olla kirjaimellisesti lähialueiden välistä politiikkaa. Sitä on mahdotonta suunnitella ilman yhteistyötä idänkauppaa harjoittavien yritysten, tutkimusosaamista omaavien instituuttien sekä alueellista yhteistyötä harjoittavien maakuntien kanssa.

Venäjän tuntemuksen tasoa on nostettava niin talous- kuin poliittistenkin elämän piirissä, jotta voimme parhaalla mahdollisella tavalla saavuttaa molemminpuolisen luottamuksen tuomat edut. Myös kansalaisyhteiskunnan kontakteihin on panostettava nykyistä enemmän.

Vaarallisten tarttuvien tautien torjuminen sekä prostituution, huume- ja muun rikollisuuden ja korruption kitkeminen edellyttävät Suomen ja Venäjän yhteisiä, entistä voimakkaampia toimia.

4.4. Pohjoismaista yhteistyötä tiivistettävä

Sosiaaliturva- ja muut kansalaisten asiointia helpottamaan tarkoitetut sopimukset eivät toimi käytännössä tyydyttävällä tavalla. Lukuisat käytännön ongelmat tulivat esille suurlähettiläs Ole Norrbackin Pohjoismaisen Neuvostolle laatimassa raportissa. Erityisiä ongelmia on silloin, kun etuuden saajaan joudutaan soveltamaan useamman kuin kahden maan säännöksiä. Tällöin etuuden saajasta tulee usein väliinputoaja. Sopimusten täytäntöönpanoa ja seurantaa on tehostettava.

Keskusta edellyttää, että kaikkiin pohjoismaisiin sopimuksiin otetaan määräykset ensisijaisesti vastuussa olevasta valtiosta. Silloin kansalainen saa välittömästi vastuuvaltion säännösten mukaisen etuuden. Lopullisen kustannusvastuun valtioiden välillä selvittävät viranomaiset keskenään ilman, että kansalainen joutuu sopimuksesta johtuvan riidan sijaiskärsijäksi.

Keskustan mielestä pohjoismaisen yhteistyön merkitystä ja arvostusta on nostettava. Kiinnostusta lisää toiminnan laajentaminen nykyistä enemmän kansalaisjärjestöjen ja tavallisten kansalaisten väliseksi yhteistyöksi. Myös rahoituksen painopistettä on siirrettävä kansalaisjärjestöjen suuntaan.

Pohjoismaisessa yhteistyössä on vielä paljon kehitettävää. Huolimatta erilaisista järjestelyistä suhteessa Euroopan unioniin, on pohjoismaiden linjattava yhdessä sellaisia Eurooppa-politiikan kysymyksiä, joissa mailla on selkeä yhteinen etu. Tällä alueella jo aloitettua yhteistyötä on edelleen tiivistettävä.

4.5. Perustarpeista huolehdittava kehitysyhteistyössä

Suomen kehitysyhteistyössä tulee painottaa erityisesti neljää sektoria: koulutusta, perusterveydenhoitoa, väestöpolitiikkaa ja ruokaturvaa. Parannus näissä perustarpeissa heijastuu positiivisesti kaikkeen muuhun kehitykseen. Koulutusjärjestelmien kehittymättömyys koskettaa ensimmäisenä tyttöjä ja hidastaa näin tasa-arvon vahvistumista kehitysmaissa. Kehitysmaiden HIV/AIDS -epidemian saaminen hallintaan edellyttää toimivaa terveyden- ja sairaanhoitoa. Valistustyö on mahdollista lukutaidon ja yleisen koulutustason nousemisen kautta.

Ruokaturvaa parantavat tavoitteet ja toimet ovat Suomen kehitysyhteistyössä viime vuosina jääneet liiaksi sivuun. Tämä on suuri virhe, koska kaksi kolmasosaa köyhimmistä ihmisistä elää kehitysmaiden maaseudulla ja suurin osa heistä pienimuotoisesta maataloudesta. Heikosti kehittyvä maatalous johtaa aliravitsemustilanteen pahenemiseen, köyhien maiden ruokaturvan yleiseen haavoittuvuuteen sekä myös kiihtyvään maaltapakoon, kun toimeentulomahdollisuudet maaseudulla kaventuvat.

Ihmisten mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä ja olla päättämässä itseään koskevissa asioissa on myös oleellista hyvien kehitysmahdollisuuksien turvaamiseksi. Tämä johtaa tarpeeseen tukea demokraattisen päätöksenteon vakiintumista siellä, missä näin ei ole vielä tapahtunut. Yleinen ihmisoikeuksien kunnioittaminen on välttämätön lähtökohta tuloksiin johtavan kehityspolitiikan toteuttamiselle.

Suomen tulee kehitysavun määrärahojen osalta yltää vähintään EU-maiden keskitasolle, mieluummin kuitenkin yli. Hollannin, Tanskan, Norjan ja Ruotsin kehitysavun osuudet ovat olleet jo parikymmentä vuotta YK:n määrittelemän tavoitteen yläpuolella. Suomen tulee määrätietoisesti edettävä kohti YK:n asettamaa kehitysavun tavoitetta, joka on 0,7% bruttokansantuotteesta.

Suomella ja suomalaisilla tulisi kansainvälisissä yhteistyöelimissä olla muukin kuin rahoittajan asema. Tämä edellyttää riittävän kehitysyhteistyön osaamisen ylläpitämistä ja jatkuvaa kehitysyhteistyön vaikuttavuuden arviointia.