KESKUSTAPUOLUEEN LIIKENNEPOLIITTINEN OHJELMA

Hyväksytty puoluevaltuuskunnan ylimääräisessä kokouksessa 21.-22.9.1974 Siilinjärvellä.

SISÄLTÖ

Keskustapuolueen liikennepolitiikan tavoitteet
Liikenteen ja liikenneympäristön suunnittelu, liikenneturvallisuus
Tieliikenne
Raideliikenne
Vesiliikenne
Ilmaliikenne
Tietoliikenne
Liikennehallinto

KESKUSTAPUOLUEEN LIIKENNEPOLIITTINEN OHJELMA

Keskustapuolueen liikennepolitiikan tavoitteet

Liikenteen tehtävänä on huolehtia ihmisten ja tavaroiden kuljetuksesta sekä tietoliikenteestä. Koska liikennejärjestelyjen tarve riippuu yhteiskunnan yleisestä kehityksestä ja yhteiskunnan kehitykseen voidaan etenkin alueellisesti vaikuttaa liikenneratkaisujen avulla, on liikennepolitiikka elimellinen osa yleisestä yhteiskuntapolitiikasta.

Keskustalaisen liikennepolitiikan tulee yhteiskuntapolitiikassa omalta osaltaan vaikuttaa kansanvaltaisen ja tasa-arvoisen sekä viihtyisän yhteiskunnan rakentamiseen. Erityisen tärkeää on myös liikennepolitiikalla huolehtia yhteiskunnan tasapainoisesta alueellisesta kehityksestä, jonka toteutuessa ihmisten elinympäristö voidaan muodostaa turvalliseksi ja viihtyisäksi ja käyttää kansamme voimavarat tehokkaasti aineellisen hyvinvoinnin lisäämiseksi. Kaikille väestöryhmille on taattava kohtuulliseksi katsottava palvelujen määrä ja taso. Eri liikennemuotojen toimintaedellytyksiä on kehitettävä siten, että liikennepalvelujen tarvitsijoilla on kaikkialla mahdollisuus valita tarkoituksenmukaisimmaksi katsomansa liikkumis- ja kuljetusmuoto. Myös haja-asutusalueiden asukkaille on järjestettävä heidän tarpeitaan vastaavat liikennepalvelut.

Joukkoliikenteen kehitysmahdollisuuksia on yhteiskunnan toimesta parannettava. Suurten kaupunkiyksiköiden paikallisliikenne voi olla tarkoituksenmukaista järjestää kunnallisena toimintana, mutta yleensä joukkoliikennejärjestelmä on luotava yksityisen yritteliäisyyden varaan sitä tarpeellisessa määrin tukien. Yhteiskunnan kuljetustehtävät, kuten koululaiskuljetukset sekä sosiaali- ja terveydenhuoltoon liittyvät matkat, on nivellettävä tuömatkaliikenteen sekä palvelujenhakumatkojen kanssa yhtenäiseksi järjestelmäksi. Erityisesti myös saaristo- ja kelirikkoalueiden liikenneongelmiin on kiinnitettävä voimakasta huomiota takaamalla kaikille alueen asukkaille tarpeelliset liikenneyhteydet.

Keskustapuolueen mielestä on eri liikenneryhmien toimintaedellytyksiä kehitettäessä otettava päämääräksi oikean työnjaon aikaansaaminen niiden välillä. Eri liikenne- ja kuljetusmuotoja ei tällöin saa nähdä keskenään kilpailevina vaan toisiaan täydentävinä osina valtakunnan liikennejärjestelmässä. Pyrkimyksenä tulee olla käyttäjän sekä kansantalouden kannalta tarkoituksenmukaisten ja halpojen liikennepalvelujen tuottaminen.

Liikenteen aiheuttamien haittojen torjuntaan on myös ryhdyttävä tähänastista määrätietoisemmin. Erityistä huomiota on kiinnitettävä liikenneonnettomuuksien vähentämiseen sekä liikenteen aiheuttaman melun ja saasteen rajoittamiseen.

Liikennesuunnittelun tulee vastaisuudessa entistä tietoisemmin pyrkiä ottamaan huomioon liikenteen tuleva tarve, yhteiskunnan muut kehityssuunnitelmat, käytettävissä olevat voimavarat sekä liikenneratkaisujen yhteiskunnalliset seurausvaikutukset. Liikenteen järjestämisessä on tärkeää ottaa myös huomioon alue- ja ympäristöpoliittiset näkökohdat.

LIIKENTEEN JA LIIKENNEYMPÄRISTÖN SUUNNITTELU, LIIKENNETURVALLISUUS

Keskustapuolueen mielestä liikennepolitiikan tulee liittyä kiinteästi aluepoliittiseen suunnitteluun valtakunnallisella, maakunnallisella ja paikallisella tasolla. Valtakunnallisen liikennesuunnittelun tulee tarkastella valtakunnan liikenneverkkoa yhtenä kokonaisuutena, joka koostuu toisiaan täydentävistä liikenteen muodoista. Määrärahojen ja muiden voimavarojen käyttö on suunniteltava pyrkien mahdollisimman tarkoituksenmukaiseen ja taloudelliseen työnjakoon eri liikennemuotojen välillä. Liikenneväyliä suunniteltaessa tulee perustana olla liikennepoliittisten ratkaisujen pitkän aikavälin suuntaviivat.

Liikenneverkon suunnittelu ja rakentaminen on osa liikennepolitiikkaa. Liikenteellisissä ratkaisuissa on otettava huomioon taajamien ja haja-asutusalueiden erilaiset liikenneongelmat, jotka esiintyvät muun muassa ruuhkina taajamissa sekä pitkinä etäisyyksinä ja alhaisina joukkoliikenteen palveluina haja-asutusalueilla. Tieverkko on tämän vuoksi jäsenneltävä toiminnallisesti, teknisesti ja hallinnollisesti.

Koko valtakunnan alueen kattavan päätieverkon rakentamisen lisäksi on huolehdittava olemassa olevan muun tieverkon parantamisesta ja kunnossapidon tehostamisesta. Erityisesti on huolehdittava harvaan asuttujen alueiden tieverkon kehittämisestä ja kunnossapidosta. Yksityisteitä tulisi aikaisempaa enemmän muuttaa paikallisteiksi. Niinikään paikallisteitä olisi muutettava valtion ylläpitämiksi teiksi siellä, missä nämä tiet ovat muussakin kuin yksityisessä ja paikallisessa käytössä. Saariston elinmahdollisuuksien kehittämiseksi liikenneyhteyksiä on parannettava korvaamalla lossit kiinteillä yhteyksillä, että liikennetarpeet tulevat tarkoituksenmukaisella tavalla tyydytetyiksi liikenteen ruuhkautumista ja häiriötä välttäen. Samoin saariston liikennevälineissä, kuten losseilla ja lautoilla, on kanta-asukkaille annettava etuoikeus.

Väliasteen liikennesuunnittelun tulee niveltyä valtakunnalliseen liikenne- ja kuljetussuunnitteluun, ja toisaalta kuntien liikennepoliittiseen suunnitteluun. Kuntatasolla liikenne ja kuljetukset on suunniteltava kuntasuunnittelun osana, jolloin ne saadaan palvelemaan kuntalaisia taloudellisesti ja tarkoituksenmukaisesti.

Liikenneverkon suunnittelussa on pyrittävä liikenteen aiheuttamien ympäristöhaittojen vähentämiseen. Liikenneympäristön tasoa voidaan parantaa lisäämällä istutuksia ja muita maisemanhoitotoimia, tientekoaineen ottopaikkojen suunnitelmallisella valinnalla ja hoidolla sekä hankkimalla tarkoituksenmukaiset jätemassojen kaatopaikat jne. Maiseman, asutuksen ja tiluskuvioiden tarpeetonta pirstomista on vältettävä ja mikäli tällaisia haittoja ja vahinkoja aiheutuu korvausten määrittely ja maksu on hoidettava nykyistä oikeudenmukaisemmin ja joustavammin. Tieliikenteen elintarviketuotannolle aiheuttamat saastehaitat on selvitettävä ja täysimääräisesti korvattava.

Taajama-alueiden yleinen liikenne on järjestettävä paikalliselle liikenteelle soveltuvaa, valtakunnallisesta päätieverkosta erillään olevaa katu- ja kaavatieverkkoa käyttäen.

Taajamissa tulee ohikulkuteiden lisäksi parantaa ensisijaisesti nykyisiä teitä ja katuja. Erityisesti kevyen liikenteen mahdollisuuksia on kehitettävä taajama-alueilla ja niiden ympäristössä muun muassa erottamalla niille omat väylät.

Maa- ja metsätalouden keräilyliikenteen sekä haja-asutusalueita palvelevan jakelu- ja huoltoliikenteen verkko on suunniteltava, rakennettava ja kunnossapidettävä yleisen liikenneverkon yhteydessä siten, että tuotteet saadaan taloudellisesti ja tarkoituksenmukaisesti jalostus- ja kulutuspisteisiin. Tällöin esimerkiksi metsäautotiet ovat ensisijassa valtion ja puutavarayhtiöiden kustannettavia hankkeita. Niitä rakennettaessa on otettava huomioon myös asutuksen tarpeet.

Työmatkoihin päivittäin kuluvaa aikaa on pyrittävä järjestelmällisesti vähentämään. Tehokkaimmin tämä on toteutettavissa estämällä ruuhkautuvien ja laajojen suurkeskusten synty aluepolitiikan keinoin. Liikenneverkkoa rakennettaessa on otettava huomioon työmatka- ja palveluliikenteen tarpeet. Ruuhkautuneilla kaupunkiseuduilla on työmatkaliikenteen epäkohtia pyrittävä poistamaan liukuvia työaikoja ja työaikojen porrastusta käyttäen. Samalla on huolehdittava siitä, että haja-asutusalueilla asuvat ihmiset voivat kohtuullisen matka-ajan puitteissa käydä vakinaisessa ansiotyössä. Haja-asutusalueiden joukkoliikenteen mahdollisuuksia on tämän vuoksi parannettava, jotta haja-asutusalueiden asukkaiden liikenneyhteydet taajamiin saadaan tyydytetyksi riittävän alhaisilla kustannuksilla. Tämän päämäärän saavuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet on selvitettävä yhteiskunnan toimesta ja tarvittaessa käytettävä valtion tulo- ja menoarviossa rahoitettavia tukitoimenpiteitä.

Keskustapuolue katsoo, että liikenneturvallisuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota liikenneverkon ja liikenneväylien suunnittelussa, rakentamisessa ja kunnossapitämisessä. Uusia, turvallisempia väyliä on aikaansaatava, mutta päähuomio on kiinnitettävä nykyisen liikenneverkon turvallisuusolosuhteiden parantamiseen. Kiireellistä toteuttamista vaativien turvallisuustoimenpiteiden suorittamiseksi on varattava erityismäärärahoja. Lainsäädäntöä on kehitettävä siten, että vähäiset parantamistoimet, kuten tien levittäminen jalkakäytävää tai jalankulku- ja pyörätietä varten nykyisen tiealueen viereen, voidaan joustavasti ja viivytyksittä suorittaa.

Ajoneuvojen kuljettajien sekä muiden liikenteeseen osallistuvien ihmisten taitoja ja tottumuksia on ryhdyttävä kehittämään turvallisen ja joustavan liikenteen aikaansaamiseksi jo kasvatus- ja peruskouluvaiheessa. Liikenneturvallisuutta edistäviä opetusmenetelmiä on tutkittava ja toteutettava jatkuvasti. Liikennetietoutta on jaettava kaikille kansalaispiireille.

Kuljettajien ajotaidon, näön ja terveyden valvonnasta on huolehdittava nykyistä tehokkaammin. Samoin ajoneuvoja tulee kehittää yhä turvallisemmiksi ja niiden katsastuksen on vastattava lisääntyvän liikenteen vaatimuksia. Katsastustoimen teknisiä edellytyksiä on parannettava ja sen määrärahoja sen vuoksi lisättävä. Veropoliittisin keinoin on vaikutettava liikennevälineiden turvallisuustasoon.

Erityistä huomiota on kiinnitettävä kevyen liikenteen mahdollisuuksiin ja turvallisuuteen. Jalankulkijoiden, pyöräilijöiden sekä varsinkin lasten, vanhusten ja vammautuneiden oikeuksia liikenteessä on edistettävä lainsäädännöllä, liikennevalvonnalla, tutkimuksiin perustuvilla liikenneverkon ja liikenneympäristön teknisillä parannuksilla sekä kaikkiin liikennöijäryhmiin kohdistuvalla tehokkaalla asennemuokkauksella ja ohjauksella. Tarvittaessa on ryhdyttävä muuhun liikenteeseen kohdistuviin alueellisiin rajoitustoimenpiteisiin kevyen liikenteen olosuhteiden parantamiseksi.

Tieliikenne

Tieliikenteeseen, joka on maamme yleisin liikennemuoto, sisältyvät ammattimaiseen moottoriajoneuvoliikenteeseen kuuluvat henkilö- ja tavaraliikenne sekä yksityinen henkilöauto- ja kevyt liikenne. Tieliikenteessä tulee säilyttää liikennemuotojen valinnan vapaus.

Joukkokuljetuspalvelujen tuottaminen ja tarjonta tapahtuu joko valtion tai kunnallisten liikennelaitosten tai yksityisyrittäjien toimesta. Liikenneratkaisujen tekemiseen vaikuttaa nykyisin ensisijassa liikenteen kannattavuus ja muut liiketaloudelliset näkökohdat ja vasta toissijaisesti väestön liikennetarpeet. Tämä on lisännyt väestön eriarvoisuutta ja varsinkin harvaan asuttujen alueiden väestö on joutunut yhä epäoikeudenmukaisempaan asemaan.

Taajamissa on joukkoliikenteen kannattavuus yleensä taattu ja tämän vuoksi niissä on väestön kohtuullinen palvelutaso saavutettavissa ilman valtion tukitoimenpiteitä. Julkisten yhteisöjen ja yksityisten tarjoamien joukkoliikennepalvelujen määrällinen riittävyys on niissä useimmiten hyvä ja puutteet ovat lähinnä laadullisia ja korjattavissa suunnittelutoimenpitein. Liikennereitit ja palvelujen ajoittaminen on suunniteltava siten, että liikennetarpeet tulevat tarkoituksenmukaisimmalla tavalla ja liikenteen ruuhkautumista välttäen tyydytetyiksi.

Harvaan asutuilla alueilla on linja-autoliikenne lähes ainoa käytettävissä oleva joukkoliikennemuoto. Linja-autoliikenteen kannattavuus ei kuitenkaan aina ole riittävä, ja tämän vuoksi liikennöitsijät supistavat ja lakkauttavat kannattamattomien reittien liikennettä. Kohtuullisten liikennepalvelujen turvaaminen kaikille väestöryhmille on kuitenkin myös harvaanasutuilla alueilla elämisen ehto. Tämän vuoksi on luotava järjestelmä, jonka puitteissa kannattamattomiakin reittejä voidaan liikennöidä.

Niillä alueilla, joilla liikennöinti linja-autokalustolla ei ole tarkoituksenmukaista, on lisättävä kevyemmän kaluston, kuten pienoisbussien ja taksien käyttöä säännöllisessä reittiliikenteessä ja alueellisella toimintatuella turvattava liikennöimisen kannattavuus.

Siellä, missä joukkoliikenteen tarpeita ei kyetä tyydyttämään, on selvitettävä mahdollisuudet taksin käytön helpottamiseen. Tällöin on myös yksityinen henkilöauto katsottava välttämättömäksi välineeksi ja sen käyttömahdollisuus turvattava. Oman auton hankkimis- ja käyttökustannusten alentamista on niissä olosuhteissa pidettävä perusteltuna. Myös muun tarpeellisen henkilöautoliikenteen osalta on kohtuuttomia rasituksia ja rajoituksia vältettävä.

Pienten 1 - 15 autoa omistavien linja-autoyrittäjien määrä on vähentynyt voimakkaasti. 1960-luvulla heidän lukumääränsä aleni 461:stä 365:een. Samana aikana yli 15 autoa omistavien määrä kasvoi 59:stä 107:aan. Keskustapuolue ei pidä tapahtunutta kehitystä onnistuneena. Erityisesti harvaan asuttujen seutujen liikennetarpeet voidaan tyydyttää kuntakeskuksia asemapaikkanaan pitävien pienyrittäjien toimesta. Tämän vuoksi pienyrittäjien toimintamahdollisuudet ja myös uusien yrittäjien pääseminen alalle on turvattava.

Taksiliikenteen toiminta- ja palveluedellytyksiä on kehitettävä joukkoliikenteen tehokkaana osana niin taajamissa kuin harvaanasutuilla alueillakin. Useampia liikennelupia omistavien taksiyhtiöiden syntymistä keskustapuolue ei kuitenkaan pidä tarkoituksenmukaisena kehityksenä. Taksilupia myönnettäessä tulisi yhdelle henkilölle antaa yleensä vain yksi liikennelupa. Luvat tulisi siis mieluummin myöntää niille ammattimaisille taksinkuljettajille, joilla ei vielä ole liikennelupaa.

Joustavuutensa ansiosta kuorma-autoliikenne on kyennyt muita kuljetusmuotoja nopeammin lisäämään osuuttaan maamme tavarankuljetusjärjestelmässä ja siitä on muodostunut tärkein kuljetusmuoto. Kuorma-autoliikenteen toimintaedellytyksiä parannettaessa on kiinnitettävä huomiota eri kuljetusmuotojen yhteistyön kehittämiseen. Keskustapuolueen mielestä tulisi yhteistyötä parantaa erityisesti kuorma-autoliikenteen ja valtion rautateiden kesken. Tavaraliikenteen suunnittelussa on käytettävissä olevat kuljetusmuodot otettava huomioon siten, että valtion tukitoimenpiteet kohdistuvat tasapuolisesti eri kuljetusmuotoihin. Valtion ja muiden julkisten yhteisöjen tulisi nykyistä enemmän käyttää yksityisen yritystoiminnan tarjoamia kuljetuspalveluksia ja noudattaa kuljetusmaksuiksi hyväksyttyjä suosituksia. Hintasäännöstelyn taksojen tarkistuksiin aiheuttamat haitat tulee poistaa.

Yritysten koon suhteen on kuorma-autoliikenteessä tapahtunut vastaavanlaista kehitystä kuin linja-autoliikenteessä. Keskustapuolue katsoo, että suurten yritysten rinnalla pienyrittäjien toimintamahdollisuudet on lupa- ym. liikennepoliittisin toimenpitein turvattava.

Liikennehenkilökunnan terveydenhuoltoon, työsuojeluun, työaikajärjestelyihin ja muihin sosiaalisiin olosuhteisiin on kiinnitettävä tehostuvaa huomiota.

Raideliikenne

Valtion rautateiden (VR) tehtävänä on harjoittaa rautatieliikennettä ja muuta siihen liittyvää kuljetustoimintaa sekä huolehtia valtion ratojen sekä niihin liittyvien rakennusten ja laitteiden rakentamisesta ja ylläpitämisestä. VR:n kilpailukyvyn säilyttämisen ja parantamisen edellytyksenä on kuljetuspalvelujen tason jatkuva kohottaminen sekä kuljetusnopeuden, käyttövarmuuden ja junaturvallisuuden että matkustusmukavuuden osalta. Kasvavan palvelukyvyn vuoksi sekä ottaen huomioon myös energia- ja ympäristöpoliittiset näkökohdat, on keskustapuolueen mielestä yleistä liikennepolitiikkaa VR:n osalta tarkistettava osoittamalla nykyistä enemmän varoja kaluston uusimiseen. Sen hankintaohjelmaa on vuosittain nopeutettava. Rataverkkoa on kehitettävä siten, että se mahdollistaa rautatieliikenteen häiriöttömän hoidon muuttuvissa olosuhteissa ja parantaa yhteyksiä maan eri osien välillä. Edellä mainituista syistä on myös kiirehdittävä kaikkien tärkeimpien ratojen sähköistämistä.

Tavaraliikenteessä VR keskittyy ensisijaisesti suurissa erissä kokonaisiin vaunu- ja junakuormin tapahtuviin pitkän matkan kuljetuksiin. Kuljetuspalvelujen määrää ja tasoa on parannettava kysynnän ja kilpailutilanteen mukaan. On lisättävä vaunujen keskikuormaa, parannettava vaunuston kiertonopeutta ja pyrittävä eri toimenpitein lyhentämään kuormaus- ja purkausvaiheiden viemää aikaa.

Henkilöliikenteessä VR keskittyy toisaalta suurten asutuskeskusten lähiliikenteeseen ja toisaalta etäällä olevien paikkakuntien välisen liikenteen hoitaamiseen. Tälle liikenteelle on pitkistä matkustusajoista ja kilpailutilanteesta johtuen asetettava korkeat laatuvaatimukset. Kuljetuspalvelujen tarjontaa on lisättävä erityisesti viikonloppuisin ja jatkoyhteyksiä tehostettava yhdessä linja-autoliikenteen kanssa.

VR:n osallistuminen pääkaupunkiseudun ja muiden suurten keskusten lähiliikennepalvelujen kehittämiseen tulee tapahtua muiden kuljetusmuotojen ja alueen kuntien kanssa järjestetyn työnjaon puitteissa.

Aluesuunnittelussa on raideliikenteen tarjoamat mahdollisuudet otettava nykyistä paremmin huomioon.

VR:n palveluluonteesta johtuu, että rautatieliikennettä on liikenne- ja aluepoliittisista syistä pidettävä myös sellaisilla rataosilla, joilla se ei ole liiketaloudellisesti kannattavaa, mutta joilla VR voi tarkoituksenmukaisimmin huolehtia alueen liikennepalvelujen tasapuolisesta jakamisesta. Sosiaalipoliittisista syistä on VR:n alennuslippujärjestelmää laajennettava kaikkia kansaneläkkeen nauttijaryhmiä koskevaksi. Rautateillä on pyrittävä nykyistä enemmän porrastettuihin etäisyysalennuksiin ja muutoinkin noudatettava kehitysalueystävällistä tariffipolitiikkaa. Vaunukuormaliikenteen arvotariffijärjestelmästä on asteittain luovuttava.

VR:n on yhteistyössä TVH:n kanssa laadittava suunnitelmat liikenneturvallisuuden vaatimien eritasoristeyksien rakentamisesta, kiirehdittävä tasoristeyksien varustamista riittävillä turvalaitteilla ja jatkettava sähköratojen aitaamista tiheästi asutuilla alueilla. Liikenteen ohjaus- ja turvalaitteita on muutoinkin kehitettävä ja poistettava turvatoimia haitanneet lainsäädännölliset esteet.

Henkilökuntapolitiikassa VR:n on liikenne- ja konepajatoimintojen ylläpitämisessä otettava huomioon yleiset yhteiskunnalliset ja aluepoliittiset näkökohdat, työllisyyden turvaaminen sekä henkilökunnan viihtyvyys ja työolosuhteet. Erityisesti on luotava edellytyksiä terveydenhuollon ja työsuojelun parantamiselle sekä henkilöstösuunnittelun ja koulutuksen kehittämiselle.

Vesiliikenne

Keskustapuolueen mielestä on tärkeää kaikin tavoin parantaa vesiliikenteen toimintaedellytyksiä. Vesiliikenne on suunniteltava valtakunnallisen kuljetusjärjestelmän toimivaksi osaksi. Erityisesti energian hinnan kohoaminen on tehnyt vesiliikenteen entistä edullisemmaksi.

Maassamme on pikaisesti suoritettava kaikki satamat käsittävä tutkimus. Tällöin on pyrittävä satamakohtaisten suositusten antamiseen eri satamien kehittämiseksi sekä satamien yhteistoiminnan edistämiseksi. Tutkimusten tulisi selvittää myös liikenteen yhteiskuntataloudellisesti tarkoituksenmukainen jakautuminen satamittain ja satamaryhmittäin sekä eri vaihtoehtojen aiheuttamat kustannukset. Samalla olisi laadittava ehdotukset julkisen vallan vaikutettavissa oleviksi maksu-, liikenteenhoito- ja investointipoliittisiksi toimenpiteiksi sekä tutkittava kuljetusketjujen käyttömahdollisuudet.

Sisävesiliikenteen yhtenäiseen suunnitteluun ja muuhun liikenteeseen kytkemiseen on pyrittävä. Sisävesien matkailuliikenteelle on turvattava riittävät edellytykset valtakunnallisen matkailun osana. Uiton ja muun vesitse tapahtuvan tavarankuljetuksen käyttömahdollisuudet on selvitettävä kokonaissuunnittelun yhteydessä ottaen huomioon olemassa olevan autokaluston käyttömahdollisuudet. Nippu-uittoväylien rakentamisesta ja kunnossapidosta on huolehdittava vesiteiden suunnittelun, rakentamisen ja ylläpidon yhteydessä. Samalla on turvattava kalastuselinkeinoa joko pää- tai sivuelinkeinona harjoittavien toimintaedellytykset.

Saimaan kanavan tarkoituksenmukaisen käytön edellytyksiä on parannettava, jotta sen avulla edistettäisiin vaikeiden muuttotappioalueiden kehitystä. Edelleen on tutkittava öljyn varastointimahdollisuudet Kaakkois-Suomessa, mihin on suorat vesitieyhteydet muun muassa Neuvostoliitosta. Myös uusia kanavahankkeita koskevia tutkimuksia on jatkettava.

Valtion on tuettava vesiliikennettä sisävesien ja saaristojen liikenneyhteyksien parantamiseksi. On perustettava venesatamia ja merkittävä venereittejä. Toimintakykyisten kalastussatamien sekä suunnitelmallisesti sijoitettujen veneilysatamien aikaansaamiseen on keskustapuolueen mielestä kiinnitettävä huomiota erityisesti paikallissuunnittelussa. Vesistöjen virkistysmahdollisuuksien turvaamiseksi ja edustavien luonnonvaraisten alueiden säilyttämiseksi olisi laadittava venesatamien ja venereittien yleissuunnitelmia. Veneväylä- ja venesatamaverkosto palvelisi kaikkia vesistön käytölle asetettavia tavoitteita. Saaristoalueilla on kehitettävä yhdysveneliikennettä ja luotava valtion tukitoimenpitein säännölliset veneliikenneyhteydet alueiden palvelutason turvaamiseksi.

Vesiliikenteen turvallisuusjärjestelyt on hoidettava aina kauppamerenkulusta sisävesien pienveneilyyn saakka. Väyliä on syvennettävä ja kalustoa parannettava. Alusten kuljettajien pätevyyteen ja alusten liikennekelpoisuuteen on kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota. Vesiliikenteen vesistölle ja sen muulle käytölle, kalastolle ja ranta-alueille aiheuttamia melu- ym. haittoja on pyrittävä vähentämään ja todetut haitat korvaamaan.

Ilmaliikenne

Keskustapuolue edellyttää, että ilmaliikenne suunnitellaan tehokkaaksi ja tarkoituksenmukaiseksi osaksi kansainvälistä ja valtakunnallista kuljetusjärjestelmää. Erityisesti on huolehdittava siitä, että valtakunnan eri osa-alueet saatetaan palvelukykyisen lentoreittiliikenteen avulla toistensa yhteyteen. Valtion ylläpitämiä lentokenttiä on rakennettava tuotantotoiminnan, hallinnon ja opetustoiminnan yksiköiden haja-sijoittamisen edellytysten parantamiseksi. Kalustohankinnoissa on pyrittävä henkilö- ja tavaraliikenteen palvelutason korottamiseen erityisesti kotimaan reiteillä, joilla on myös lentolippujen ja kuljetusmaksujen hinnat pidettävä niin alhaisina, että lentoliikenne voi osaltaan olla tasaamassa etäisyystekijän aiheuttamaa valtakunnan eri osa-alueiden eriarvoisuutta.

Pienkone- ja helikopterikenttäverkosto on toteutettava siten, että koko valtakunnan alue saadaan tehokkaan pelastuspalvelu- ja sairaankuljetustoiminnan piiriin. Näihin palvelutehtäviin soveltuvaa kalustoa on hankittava eri puolille maata ja pätevää henkilökuntaa niiden käyttöön koulutettava. Siviili-ilmailun ja puolustuslaitoksen välistä yhteistoimintaa on kehitettävä muiden palvelujen parantamiseksi.

Lentoliikenteen turvallisuuden edistämiseksi on tehtävä tämän liikennemuodon yleistymistä vastaavassa määrässä tutkimus- ja kehittämistyötä. Vastaavasti on toimitettava lentomelu- ja muiden ympäristöhaittojen vähentämiseksi sekä maankäyttösuunnittelun ohjaamiseksi siten ettei asuntoalueita, kouluja, sairaaloita yms. rakenneta lentokenttien melualueelle. Myös kalustohankinnoissa ja kenttien suunnittelussa, jopa tarvittaessa kenttien yökäyttöä rajoittaen, on pyrittävä edistämään lähialueiden viihtyvyyttä.

Tietoliikenne

Keskustapuolue edellyttää, että maamme tietoliikenteen kehittämisen yhteydessä on turvattava eri väestöryhmien ja eri alueiden mahdollisuudet käyttää liikennepalveluja tasapuolisesti. Posti- ja lennätinlaitoksen palvelujen hinta on säilytettävä kohtuullisena ja alueellista tasausta on tarvittaessa suoritettava valtion varoista. Uusia mentelmiä on otettava käyttöön siinä järjestyksessä, etteivät ne lisää eriarvoisuutta väestöryhmien ja alueiden välillä.

Teleliikenneverkkoa on kehitettävä entistä tehokkaammaksi, nopeammaksi ja koko maan kattavaksi.

Puhelintiheyttä on lisättävä poistamalla asuinpaikasta johtuvat erot puhelimien hankintamahdollisuuksista. Vanhuksille ja pysyvästi sairaille on annettava käyttöön puhelin alennettuun hintaan tai ilmaiseksi. Harvaan asutulla alueella on lisättävä julkisia puhelupaikkoja.

Puhelintariffit on tasattava eri alueiden välillä. Puhelun hinta on tehtävä riippumattomaksi etäisyydestä ja saman verkkoryhmän sisällä myös kestosta.

Puhelinliikenteen automatisointi ja kaukovalintaan kytkeminen on saatettava loppuun nopeutetussa aikataulussa. Erityisesti kehitysalueiden kaupunki- ja kuntakeskukset on liitettävä välittömästi kaukovalinnan piiriin elinkeinoelämän toimintaedellytysten parantamiseksi. Laitehankinnat ja muut tekniset edellytykset on turvattava.

Valtakunnan ulkomaisten suhteiden asianmukaiseksi hoitamiseksi on ulkomaille suuntautuva tietoliikenne saatava nopeasti ajan vaatimuksia vastaavaksi.

Keskustapuolue edellyttää postinkuljetusjärjestelmän suunniteltavan sellaiseksi, että se kaikissa olosuhteissa takaa postilähetysten luotettavan saapumisen vastaanottajalle varmasti ja nopeasti. Samanlainen palvelutaso on taattava maan eri osissa sekä eri väestöryhmien kesken. Suunnitelmista ja kokeiluista postin lauantaikannon lopettamiseksi on luovuttava. Postinkantajien viisipäiväinen työviikko ja lauantaikanto asiakkaille on turvattava riittävin paikka- ja henkilöjärjestelyin. Postinkanto koteihin on hoidettava kaikkialla maassa, myös haja-asutusalueilla, aivan asuntojen lähietäisyydelle. Postinkantajien toimintamahdollisuuksia on kehitettävä muun muassa järjestämällä maaseudun autopostilinjojen hoitajille samanlainen autoveron palautus kuin taksiautoilijoilla. Lähtevän postin vastaanottaminen on liitettävä maaseudun postinkuljettajien tehtäviin.

Postin toimipaikkaverkkoa on pyrittävä tihentämään. Jokaiseen kyläkeskukseen kuuluu koulun ja kaupan ohella posti. Erityisesti postiasema I-verkosto on tärkeä sen kautta tapahtuvan rahaliikenteen vuoksi. Niillä alueilla, missä kiinteää postitoimipaikkaa ei voida jatkaa tai etäisyydet ennestään ovat pitkät, on järjestettävä autopostitoimiston kulku. Postitoimipaikkoja ei saa vähentää pelkästään väkilukuun perustuvin laskelmin.

Postiautoliikennettä on ylläpidettävä riittävässä laajuudessa, myös matkustajaliikenne huomioon ottaen. Sitä ei saa vähentää, ellei liikennettä muutoin hoideta. Vastaavasti on postinkuljetusta järjestettävä joustavasti myös muita liikennemahdollisuuksia hyväksikäyttäen.

Liikennehallinto

Keskustapuolueen mielestä ei liikennehallinnon nykyinen tila vastaa liikennepolitiikan toteuttamiselle asetettavia vaatimuksia.

Päävastuu maan liikennepolitiikasta kuuluu liikenneministeriölle, mutta sen vaikuttamismahdollisuudet liikennehallinnon hajanaisuudesta johtuen eivät ole riittävät. Esimerkiksi merenkulkuasiat kuuluvat edelleen kauppa- ja teollisuusministeriölle ja muu vesiliikennehallinto jakautuu kolmen ministeriön ja neljän eri keskusviraston kesken. Liikenneministeriön alaisilla suurilla keskusvirastoilla on käytössä liian suuri päätäntävalta. Ne eivät useinkaan ole ottaneet huomioon kaikkia asiaan liittyviä vaatimuksia. Tämän vuoksi olisi keskusvirastojen päätäntävaltaa eräiden yhteiskunnalliselta kannalta merkittävimpien ratkaisujen teossa ja tavoitteiden asettelussa keskitettävä liikenneministeriöön ja toisaalta hajautettava läänin- ja piirihallintotasolle.

Keskusvirastoissa tulisi noudattaa samoja kansainvaltaisia periaatteita kuin poliittisessa päätöksenteossa. Tärkeimpiin keskusvirastoihin on perustettava eduskunnan voimasuhteiden mukaan valittu poliittisesti vastuunalainen lautakunta. Luottamusmiesten vaikutusvaltaa liikenteen suunnittelussa on lisättävä myös maakunta- ja läänitasolla muun muassa seutukaavaliittoja apuna käyttäen.

Keskustapuolueen päämääränä on kansalaisten, yhteiskunnan ja elinkeinoelämän liikennetarpeita tyydyttävän liikenneverkon aikaansaaminen koko maahan. Tämän valtakunnallisen perustavoitteen toteuttamiseksi on tarpeen, että ylin ratkaisuvalta liikennepoliittisissa asioissa säilytetään edelleen eduskunnalla, jolle liikenneverkkojen kehittämisehdotukset on tehtävä yksilöityinä valtion tulo- ja menoarviossa.

Liikenneverkon ja muiden kuljetusolosuhteiden suunnittelussa ja ylläpidossa on valtakunnallisten tavoitteiden ohella otettava huomioon alueelliset ja paikalliset olosuhteet. Liikennepoliittista päätöksentekoa on jaettava alueittain väliasteen (piirihallinto-) viranomaisten tehtäväksi, joilla on edellytyksiä etenkin väliportaan kansanvaltaistamisen jälkeen ottaa huomioon sellaisia paikallisia näkökohtia, jotka vaikuttavat ihmisten viihtyvyyteen asuinympäristössään, yhdyskuntarakenteen tasapainoiseen ja palvelukykyiseen muotoutumiseen sekä elinkeinotoimintojen tarkoituksenmukaiseen sijoittumiseen. Nykyiset läänin liikenneturvallisuuslautakunnat on muutettava laajempipohjaisiksi liikenneturvallisuusneuvottelukunniksi ja myöhemmässä vaiheessa lakisääteisiksi läänin liikennelautakunniksi, jotka nimeäisi väliasteen hallinnon uudistuksen tapahduttua maakunnan- tai lääninvaltuusto.

Liikennehallinnon uudistamismenettelyn yhteydessä on selvitettävä mahdollisuudet oikeusturvan parantamiseksi pakkolunastus- ja tiekorvausasioissa. Korvausten määräämis- ja maksattamismenettelyä on nopeutettava ja yksinkertaistettava.

Kunnille on annettava nykyistä enemmän liikennepoliittista päätösvaltaa. Liikenteen yleisjärjestely on kuitenkin siinä määrin valtion toimialaan kuuluvaa toimintaa, ettei yleisten liikenneväylien rakentamisesta ja kunnossapidosta aiheutuvia kustannuksia ole oikeudenmukaista jättää kuntien vastattaviksi muilta kuin taajama-alueiden katuverkon ja rakennuskaavateiden osalta. Taajamien katurasitusten oikeudenmukaisempaan jakamiseen on lainsäädännössä luotava edellytykset. Tasapuolisuus kuljetuspalvelujen jakamisessa valtakunnan eri osissa ja erilaisissa olosuhteissa edellyttää, että yksityisteiden avustaminen sekä haja-asutusalueiden joukkoliikenteen ja muiden kuljetusmuotojen tukeminen ovat valtion kustannettavia toimenpiteitä. Näitä avustuksia on huomattavasti lisättävä ja tukitoimenpiteitä tehostettava.

Keskustapuolueen mielestä on kunnallisten liikennelautakuntien työtä tehostettava laajentamalla samalla niiden tehtäväkenttää. Liikennelautakuntien pakollisuus sekä valtion osallistuminen niiden kustannuksiin on säädettävä lailla. Liikennelautakuntien tulisi yhdessä kunnan muiden toimielinten sekä valtion viranomaisten ja paikallisten elinkeinoelämän edustajien kanssa huolehtia siitä, että eri puolilla kuntaa asuvat, kaikenikäiset ihmiset voivat tarpeittensa mukaan ja turvallisesti liikkua kunnan alueella ja sen ulkopuolelle. Pysyvän ansiotyön mahdollisuus sekä julkisten ja yksityisluonteisten peruspalvelujen saanti on turvattava yhtenäisen liikenne- ja kuljetusjärjestelmän avulla kaikille kuntalaisille. Yhteiskunnan rahoitustukea on ohjattava erityisesti maaseudun lähiliikennepalvelujen kehittämiseen ja ylläpitämiseen. Vain siten voidaan jakaa tasapuolisesti hyvinvointia ja viihtyvyyttä, käyttää hyväksi valmiit palveluyksiköt sekä välttyä turhilta kaupungistumiskustannuksilta. Suurkaupungeissa on niiden kasvua hillitsemällä luotava perusta liikenneongelmien ratkaisemiselle. Ruuhkaseutujen on keskinäisessä yhteistyössä turvattava asukkailleen mahdollisimman nopeat, joustavat ja halvat liikennepalvelut. Näiden ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan tehokasta kunnallista liikennehallintoa ja siis liikennelautakuntien toimintaedellytysten nopeaa kehittämistä.