Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.tuni.fi/pohtiva/ohjelmalistat/KESKP/206

Keskustapuolue

Keskustapuolueen liikuntapoliittinen ohjelma


  • Puolue: Keskustapuolue
  • Otsikko: Keskustapuolueen liikuntapoliittinen ohjelma
  • Vuosi: 1971
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

keskustapuolue

LIIKUNTAPOLIITTINEN OHJELMA

KESKUSTAPUOLUEEN LIIKUNTAPOLIITTINEN OHJELMA

Kansalaisilla on oltava tasapuoliset mahdollisuudet liikunnan harjoittamiseen. Hyvä fyysinen kunto ja hyödyke, jonka arvo kasvaa jatkuvasti vapaa-ajan lisääntyessä, tekniikan edistyessä ja elintason kohotessa. Liikuntapolitiikan tavoitteena on terve ihminen.

Vastuu koko kansan liikuntakulttuurista on yhteiskunnan, poliittisten puolueiden ja liikuntajärjestöjen.

YLEISTÄ

Ihmisen liikunnan tarve kasvaa jatkuvasti. Lähes kaikkien toimintojen koneellistuminen, automaation lisääntyminen, liikenneyhteyksien parantuminen ja enenevä vapaa-aika vähentävät ihmisen jokapäiväistä fyysistä ponnistelutarvetta. Samalla kuitenkin ihmisten henkinen paine lisääntyy, elämänrytmi kiihtyy. Ns. elintasoihminen on liian usein sekä fyysiseltä kunnoltaan heikko että henkiseltä vireydeltään ylirasittunut. Tehokas, toimiva, monipuolinen ja viihtyisä yhteiskunta tarvitsee jäseniä, jotka ovat terveitä niin fyysisesti, henkisesti kuin sosiaalisestikin.

Monipuolisen liikunnan harrastamisesta, jatkuvasta kunto- ja terveydenhuollosta pitäisi saada jokaisen ihmisen pysyvä elämäntapa. Tehostettu terveydenhuolto ja liikunnan harjoittaminen säästää kansakunnan varoja sairaanhoitokustannuksissa. Keskustapuolueen mielestä yhteiskunnan on toimenpiteillään suosittava ja tuettava tällaista kehitystä.

Ajattelu- ja suhtautumistapa urheiluun ja liikuntaan on saatava muuttumaan niin, että nähtäisiin koko liikuntakulttuurin laaja-alaisuus ja sen merkitys jokaisen ihmisen työkyvyn ja -vireyden ylläpitäjänä. Liikuntakulttuuri kattaa urheilun, kuntoliikunnan, liikuntakasvatuksen, retkeilyn, kuntoutuksen sekä alan tutkimustoiminnan.

Keskustapuolue on sitä mieltä, että demokratiaa liikunnan alalla on lisättävä. Eri liikuntamuotojen tasapuolinen arvostaminen, harjoitusmahdollisuuksien luominen, liikuntapalvelusten käyttömahdollisuuksien lisääminen ja liikuntapoliittisen valistustyön tekeminen on liikuntademokratiaa. Erityisesti nuorison kasvatuksessa ja harrastustoiminnassa on urheilulla ja liikunnalla merkittävä asema. On harjoitettava sellaista liikuntapolitiikkaa, että jokainen varallisuuteen ja asuinpaikkaan katsomatta pääsee osalliseksi monipuolisista liikuntapalveluksista.

Keskustapuolue pyrkii lisäämään liikuntademokratiaa erityisesti siten, että liikunnanharjoittamismahdollisuuksia lisäsätään ja kehitetään tasapuolisesti koko maassa huomioonottaen kaikki väestöryhmät erityisesti ne vähävaraiset ihmiset, joilla ei toistaiseksi ole ollut mahdollisuutta riittävään kuntohuoltoon, puhumattakaan vapaa-ajasta ja sen suomista virkistysmahdollisuuksista.

Keskustapuolue vaatii käytännössä demokratian lisäämistä liikunta- ja urheilujärjestöissä. Päällekkäisyys liikunta- ja urheilujärjestöjen organisaatiossa on poistettava. Kaikkien väestöryhmien on päästävä vaikuttamaan liikunta-asiain päätöksentekoon.

Liikuntakulttuuri on osa yhteiskuntaa. Se on otettava huomioon kaikessa valtakunnallisessa, maakunnallisessa ja kunnallisessa suunnittelussa.

LIIKUNTAPOLITIIKAN TAVOITTEET

Keskustapuolue pitää seuraavia liikuntapoliittisia tavoitteita tärkeinä:

1. Kuntoliikunta

Liikuntapolitiikan tärkein tavoite on henkisesti, fyysisesti ja sosiaalisesti terve ihminen. Valtion, kuntien, työnantajien ja liikuntajärjestöjen on luotava kaikille jäsenilleen ikään, sukupuoleen, varallisuuteen, ammattiin tai asuinpaikkaan katsomatta mahdollisuuksia monipuoliseen kuntohuoltoon. Myönteisen asenteen aikaansaaminen omakohtaista liikunnan harjoittamista kohtaan tuottaa parhaat liikuntapoliittiset tulokset. Keskustapuolue pitää kuntoliikunnan alueella tärkeinä seuraavia liikuntapoliittisia tavoitteita:

  • Eri urheilu- ja liikuntamuotojen harjoittamismahdollisuuksiin on kiinnitettävä tasapuolisesti huomiota.
  • Yhteiskunnan varoja liikuntatoimintaan on lisättävä ja niitä on ohjattava nykyistä enemmän kuntoliikunnan edistämiseen.
  • Yhteiskunnan on tuettava kuntoliikuntakeskusten perustamista ja toimintaa. Suunnitelmallinen yhteistyö urheiluopistojen, liikunta- ja vapaa-aikakeskusten, kuntokoulujen ja Työterveyslaitoksen kanssa on välttämätöntä koko maan kattavan, palvelukykyisen kuntohuoltoverkoston aikaansaamiseksi.
  • Päähuomio urheilulaitosten rakentamisessa on kiinnitettävä monipuolisen liikunta-, urheilu- ja vapaa-aikakäyttöön soveltuvien laitosten kuten esimerkiksi urheilu- ja uimahallien ym. kuntoliikuntatilojen lisäämiseen.
  • Erilaisten vapaa-aikakeskusten yhteyteen on varattava tiloja ja välineitä liikunnan harjoittamiseen.
  • Kuntien, järjestöjen ja eri laitosten palvelukseen on palkattava liikuntaneuvojia ja kuntohuoltajia.
  • Liikuntapoliittista valistusta on lisättävä lehdistössä, radiossa ja televisiossa.
  • Julkiset tilat, kuten esimerkiksi koulut, on saatava täysteholliseen käyttöön, siis myös liikuntakäyttöön siltä osin kuin tilat siihen soveltuvat. Tilojen on urheilusuorituspaikoiltaan täytettävä kansainväliset mitat.
  • Taajamien liikenne- ym. suunnittelussa on jalankulkijoille ja pyöräilijöille ja muille kuntoilijoille varattava riittävästi turvallisia teitä ja reittejä.
  • Osa vuosilomasta pitäisi järjestää talvikaudeksi.

2. Kilpa- ja huippu-urheilu

Vaikka painopisteen koko kansan liikuntapolitiikassa pitääkin olla kuntoliikunnassa, on myös kilpaurheilulla oma tärkeä tehtävänsä. Erityisesti nuorilla ihmisillä kilpailu kuuluu olennaisena osana liikunnan luonteeseen ja on innoittamassa nuorisoa terveitten harrastusten pariin. Kilpaurheilun asemaa suosittuna liikuntatoiminnan muotona ja terveenä viihteenä on kannatettava.

Huippu-urheilu on vain osa kilpaurheilutoimintaa. Kansainvälinen urheilutoiminta on nykyään lähes kokonaan huippu-urheilua. Kansakunnat ovat kiinnostuneita huippu-urheilusta, sen jatkuvasta kehittämisestä ja urheilun merkeissä tapahtuvasta kansainvälisestä kanssakäymisestä. Näin urheilu tarjoaa erinomaiset ja suositeltavat mahdollisuudet eri yhteiskuntamuotoja edustavien maiden ja kansojen väliselle yhteistyölle. Kaikenlainen kansallisuuteen, ihonväriin, rotuun, poliittiseen vakaumukseen tai uskontoon kohdistuva syrjintä on oltava vierasta sekä kansalliselle että kansainväliselle urheilutoiminnalle. Näiden periaatteiden loukkaamattomuutta on Suomen valvottava aktiivisesti.

Myös kansainvälisessä urheiluelämässä ja olympia-aatteen piirissä on demokraattisuuden päästävä vallalle. Kansainvälinen Olympiakomitea itsetäydentävänä instituutiona ei ole demokraattinen eikä palvele olympia-aatetta. Se on valittava demokraattisesti tai se on kokonaan lakkautettava ja perustettava YK:n yhteyteen kansainvälinen urheilujärjestö samoin kuin on olemassa esimerkiksi UNESCO. Se vastaisi olympialaisten järjestämisestä yhdessä kulloisenkin järjestäjämaan kanssa, osallistuisi suurten kansainvälisten urheilutilaisuuksien järjestelyihin, tukisi liikuntatietouden ja -valistuksen levittämistä ja edistäisi alan tutkimustoimintaa.

Huippu-urheilu vaatii harjoittajaltaan valtavasti ponnistuksia ja taloudellisia uhrauksia. Hänen mahdollisuutensa opiskella ja sijoittua työelämään usein heikkenevät verrattuna muihin samanikäisiin. Nykyiset amatöörisäännöt ovat vanhentuneet. Ne on uusittava nykyajan vaatimuksia vastaaviksi. Urheilun aiheuttamat kustannukset ja työansion menetykset on korvattava täysimääräisenä. Menestyville urheilijoille on pyrittävä järjestämään nykyistä enemmän stipendejä, jotka mahdollistaisivat urheilijoille ammattikoulutuksen hankkimisen ja kykyjen mukaisen sijoittumisen työelämään kilpaurheilun lopettamisen jälkeen.

Edustus- ja huippu-urheilijain valmennus on keskitettävä urheilujärjestöille. Valtion Urheiluneuvoston on myönnettävä varoja valmennus- ja koulutustoimintaan. Valmennuksesta vastaavien järjestöjen on harjoitettava entistä kiinteämpää yhteistyötä keskenään sekä yliopistojen liikuntatieteellisen tutkimuksen tuloksia sekä ulkomailta saatuja tietoja ja kokemuksia.

3. Liikuntakasvatus ja -tutkimus

Liikuntakasvatus koskee kaikkia oppilaitoksia lastentarhoista yliopistoihin saakka sekä aikuiskasvatuksen koko kenttää. Liikuntakasvatuksen tärkein tehtävä on saada liikunnan harjoittamisesta pysyvä, kouluvuosienkin jälkeen jatkuva elämäntapa eikä vain satunnainen harrastus nuoruusvuosina. Liikuntakasvatuksen avulla on nuorille jaettava perustietoutta ja taitoja liikunnan alalta. Samalla on korostettava hyvän fyysisen kunnon merkitystä henkistä vireyttä ja esimerkiksi oppimistuloksia parantavana tekijänä. Liikuntakasvatukselle on koulujen opetusohjelmissa varattava riittävästi tunteja noudattaen UNESCON suosituksia. Oppilaitosten liikuntakasvatusmenetelmät on muokattava sellaisiksi, että oppilaiden oma-aloitteisuus ja yksilöllisyys voisi kehittyä. Oppilaitoksiin on palkattava liikunnanohjaajia työskentelemään niidenkin oppilaiden parissa, joilta omakohtainen kuntohuolto on jäänyt hoitamatta. Liikuntakasvatusta ja -valistustyötä ei pidä rajoittaa pelkästään nuorisoon, vaan se on ulotettava kaikenikäisiin väestöryhmiin. Yhteiskunnan, järjestöjen ym. yhteisöjen on kiinnitettävä huomiota myös vanhusten liikunnanharjoittamismahdollisuuksiin.

Jotta liikuntakasvatusta voitaisiin harjoittaa ja tehostaa, on opettaja-, ohjaaja- ja valmennuskoulutusta kehitettävä. Koulujen liikuntakasvatus on annettava mahdollisimman aikaisessa vaiheessa - mieluimmin jo peruskoulun III luokalla alan erikoisopettajien hoidettavaksi. Opettajakoulutuksessa on entistä enemmän kiinnitettävä huomiota liikuntakasvatuksen opetusmenetelmien hallintaan ja liikuntakasvatuksen tavoitteisiin. Liikunnanopettajien koulutus on keskitettävä Jyväskylän Yliopistoon. Myös opistotasoisen tutkinnon suorittaneille on taattava mahdollisuus päästä opiskelemaan yliopistoon. Opettaja-, ohjaaja- ja valmentajakoulutuksessa on fysiologisten tutkimuslaitosten, liikuntakeskusten ja urheiluopistojen yhteistyötä lisättävä ja huolehdittava siitä, että liikunnan eri alueet tulevat koulutuksessa tasapuolisesti huomioon otetuiksi. Erityistä huomiota on kiinnitettävä kuntoliikunnan ohjaajakoulutukseen ja kuntohuoltajien koulutukseen.

Liikuntatieteellistä tutkimusta on tehostettava. Tutkimustoiminta ja ylemmänasteinen opettajakoulutus on kokonaan keskitettävä Jyväskylän yliopistoon. Tutkimustoiminnan piiriin on saatava kaikki liikunnan eri alueet, ja tutkimustulokset on saatava palvelemaan yhteiskuntapolitiikkaa, liikuntajärjestöjä ja yksityisiä ihmisiä.

LIIKUNNAN ORGANISAATIO

1. Valtion osuus

Urheilujärjestöjen toimintaa on keskitettävä ja saatava koko maata koskevissa asioissa aikaan laajempaa demokratiaa päätöksentekoon keskittämällä valtakunnallinen liikuntapolitiikan johto Valtion Urheiluneuvostolle. Tämän elimen on vastattava valtakunnan liikuntapolitiikan pääsuuntalinjoista. Se jakaisi myös valtion urheilumäärärahat. Myös toimeenpanevaa urheiluasiain hallintoa on vahvistettava perustamalla opetusministeriöön liikunta-asiain osasto.

2. Keskusjärjestöt

Keskustapuolue pitää päämääränä sitä, että liikuntaorganisaatioiden yhteistyö lisääntyy ja että järjestötasolla saadaan aikaan olosuhteet, joissa yhtyminen yhdeksi valtakunnanliitoksi on mahdollista.

3. Maakuntataso

Eri keskusjärjestöjen piiriorganisaatiot olisi yhdistettävä maakuntatasolla ja suunnattava toiminnan painopiste liikuntatyöhön.

4. Kuntataso

Jokaiseen kuntaan on asetettava liikuntalautakunta, joka johtaisi ja avustaisi paikallisten liikunta- ja urheiluseurojen toimintaa. Jokaiseen kuntaan on palkattava liikunnanohjaajia. Liikunnan ja urheilun perusohjaus- ja valmennus pitäisi tapahtua kuntien toimesta, jolloin erityistä huomiota on kiinnitettävä tasapuolisuuteen eri liikunta-aloja kohtaan. Varat tähän olisi osoitettava veikkausvoittovaroista. Kuntien on rakennettava yhteistoiminnassa nuoriso- ja liikuntajärjestöjen kanssa monikäyttöisiä koulu-, nuoriso- ja urheilutiloja, joiden rahoituksesta osa järjestetään huviveron tuotosta.

5. Taloustoiminta

Koska yhteiskunnalla on päävastuu koko kansan liikuntakulttuurista, on sen myös suunnattava varoja liikuntatoimintaan. Tässäkään suhteessa ei Suomi saa jäädä jälkeen yleisestä kansainvälisestä kehityksestä. Liikunta- ja urheilutoiminnan osuutta veikkausvoittovaroista on lisättävä. Kansantaloudellisesti on edullista investoida kansanterveyttä edistäviin liikunta-, urheilu- ja kuntoutustarkoituksiin. Kasvavista veikkausvoittovaroista liikunta- ja urheilutoiminnan saamaa lisäystä ei pidä ohjata urheilun päällekkäisorganisaatioiden paisuttamiseen. Yhteiskunnan kokonaisvaltainen kehittäminen edellyttää, että ihminen itse pystyy mukautumaan sekä henkisesti että fyysisesti aikansa kasvaviin vaatimuksiin. Tämän vuoksi on välttämätöntä, että julkisia varoja ohjataan enenevässä määrin liikuntapalvelusten tuottamiseen.

Myös elinkeinoelämän on entistä enemmän tuettava ja arvostettava liikuntajärjestöjen suorittamaa työtä kansan hyväksi fyysisen kunnon ylläpitämiseksi ja parantamiseksi.