keskustapuolue

PERHEPOLIITTINEN OHJELMA

Hyväksytty puoluevaltuuskunnan kokouksessa 1.-2.12.1973

KESKUSTAPUOLUEEN PERHEPOLIITTINEN OHJELMA

I Perheen asema ja tehtävät

Perhe on luonnollinen avioliittoon perustuva yhteisö. Se muodostaa yhteiskunnan perusyksikön ja on inhimillisen voiman ja kiinteiden ihmissuhteiden pysyvä lähde. Tasapainoiset kodit ja perheet muodostavat terveen yhteiskunnan perustan. Yhteiskunnassa tapahtuneet muutokset ovat vaikuttaneet perheen rakenteeseen ja siirtäneet osan tehtävistä yhteiskunnalle, mutta jäljelle jääneiden tehtävien merkitys on entisestään korostunut. Samalla perheelle on mm. vapaa-ajan lisääntymisen myötä tullut uusia tehtäviä. Monissa ulkomaisissa tutkimuksissa on todettu että perheen merkitys nimenomaan jälkiteollisessa yhteiskunnassa korostuu.

Perhe on ensisijaisesti vastuussa sen omien tehtävien toteuttamisesta, etenkin kun on kysymys lasten kasvusta ja kehityksestä. Yhteiskunnan velvollisuutena on lainsäädännöllään ja muilla toimenpiteillään tukea perheen kiinteyttä ja pysyvyyttä, auttaa perhettä sosiaalisten epäkohtien poistamiseksi sekä suojella perhettä, sen vapautta, turvallisuutta ja perusarvoja uhkaavia hyökkäyksiä vastaan. Vaikka vanhempien ja lasten muodostama ns. ydinperhe onkin nykyisin ja tulevaisuudessa yleisin perhemuoto, on isovanhempien ja lasten kannalta tärkeää, että jo yhteiskuntasuunnittelussa otetaan huomioon sukupolvien välisen kanssakäymisen tarpeellisuus.

Lasten synnyttäminen, hoitaminen ja kasvattaminen on yhteiskunnan jatkuvuuden kannalta välttämätöntä. Siksi yhteiskunnan velvollisuutena on tukea lapsiperhettä taloudellisesti, jotta perheet voisivat säilyttää kohtuulliseksi katsottavan elintason lasten lukumäärästä riippumatta.

Yhteiskunnan on luotava vanhemmille mahdollisuudet omistautua lastensa hoitamiseen ja taattava vapaa valinnan mahdollisuus lastensa hoidon järjestämisessä. Lasten tulee olla yhteiskunnan tuen ja virikepalvelusten saamisen suhteen tasa-arvoisessa asemassa, perheen asuinpaikasta ja muista tekijöistä riippumatta.

Perhepiirissä tehty työ on arvostettava kodin ulkopuolisen työn veroiseksi. Tämän mukaisesti perheenemäntien sosiaaliturvaa on kehitettävä rinnastamalla kotityöhön käytetyt vuodet ansiotyövuosiin. Perheenemäntien mahdollisuutta palata ammattityöhön on edistettävä ja loma- ja koulutuspalveluja lisättävä ja kehitettävä. Tavoitteeksi on asetettava äidinpalkkajärjestelmän aikaansaaminen.

II Perhepolitiikan suunnittelu ja hallinto

Perhettä koskeva lainsäädäntömme on kehittynyt osaratkaisujen varassa vailla kokonaisvaltaista suunnitelmallisuutta. Se on hajanainen ja sekava. Siksi on tärkeää, että nykyistä lainsäädäntöä uudistettaessa pyritään kokonaisvaltaisuuteen ja pitkän aikavälin tavoitteisiin. Keskustapuolue pitää myös välttämättömänä, että perhettä koskevaa tutkimusta nykyisestään tuntuvasti lisätään ja että valtionhallinnossa tehdään perhepolitiikan tehostamista tarkoittavia uudistuksia. Erityisesti tulisi selvittää mahdollisuudet sellaisen toimintayksikön (esim. perheasiainosasto sosiaali- ja terveysministeriössä) perustamiseen, jolle keskitetysti ja ensisijaisesti kuuluisi perhepolitiikan suunnittelu, hallinto ja lainsäädäntöuudistusten valmistelu.

III Perhetietouden jakaminen ja perheneuvonta

Perheen perustaminen vaatii tietoa ja taitoa, joiden jakamisessa sekä kodeilla että yhteiskunnalla on omat velvollisuutensa. Tällä hetkellä yhteiskunnan toimesta tapahtuva perhekasvatus on erittäin puutteellisesti järjestetty. Avioliiton kiinteyden säilyttämisen ja perhe-elämän ristiriitojen sekä mielenterveydellisten ongelmien ennaltaehkäisemisen kannalta on välttämätöntä, että maassamme ryhdytään tehokkaasti jakamaan monipuolista perhetietoutta.

Perhetietoudella tarkoitetaan sitä tietoa ja taitoa, mikä naisella ja miehellä tulisi olla puolison valintaan liittyvissä kysymyksissä sekä avioliiton ja perhe-elämän tavanomaisimpien tilanteiden hoitamisessa. Erityistä painoa tällöin pantava perheenjäsenten keskinäisten suhteiden, avoimen keskustelun ja yleensä yhdessäelämisen taitoon liittyvien kysymysten selvittelylle. Sen ohella on kiinnitettävä huomiota myös sellaisiin käytännön perhetiedollisiin kysymyksiin kuin perheen talouden hoito, asuminen, perhesuunnittelu, lasten kasvatus ja koulutus, perhelainsäädäntö jne.

Pääkanavina perhetietouden jakamisessa tulee käyttää peruskoulua, nykyisiä aikuisopetusmuotoja sekä eri tiedotusvälineitä. Peruskouluissa perhetietouden jakaminen kuuluu osana kansalaistaitoon, jonka merkitystä oppiaineena on syytä korostaa. Perhetietouden jakaminen edellyttää opetus- ja havaintomateriaalin suunnittelemista sekä opettajien ja kurssittajien koulutuksen järjestämistä.

Laaja-alaisen avioliittoa ja perhettä koskevan tietouden lisääminen ja syventäminen ei kuitenkaan tee tarpeettomaksi yksittäistapauksissa annettavan perheneuvonnan ja avioerosovittelun tehostamista. Ihmisillä tulee olla mahdollisuus saada neuvoa ja apua erilaisiin avioliitossa ja perhe-elämässä ilmeneviin kysymyksiin. Neuvontaa tarvitaan myös ns. jälkihoitona sellaisissa tapauksissa, joissa perhe on hajonnut. Perheneuvontaa ja sovittelua on siksi laajennettava koko maan kattavaksi palveluksi ja alan työmuotojen ja koulutuksen kehittämistä on tuettava.

IV Perhekustannusten tasaus

Perheen perustaminen ja lasten saaminen on siirtynyt entistä nuoremmille ikäryhmille. Alle 24-vuotiaat naiset synnyttävät puolet kaikista lapsista. Nuorten perheiden taloudellinen asema ei ole seurannut yleistä elintason nousua, koska nuorten tulot ovat muiden työikäisten tasoa alhaisemmat ja koska perhepoliittiset tulonsiirrot ovat jääneet jälkeen muusta sosiaalipoliittisesta kehityksestä. Lapsiperheille suunnatun tuen osuus sosiaalimenoista on pudonnut noin kolmanneksen siitä mitä se oli vuonna 1950. Mainittuna vuonna tämä osuus oli maassamme 39,8 % sosiaalimenoista, eli korkein Pohjoismaissa, mutta vuonna 1972 kaikkein alhaisin, enää 13,2 %.

Nuorten perheiden taloudellisen aseman suhteellinen heikentyminen on osaltaan vaikuttanut syntyvyyden alenemiseen. Tämän epäsuotuisan kehityssuunnan torjumiseksi on välttämätöntä, että yhteiskunnan toimesta perheisiin kohdistuvaa tukitoimintaa nykyisestään tuntuvasti tehostetaan.

Perhekustannusten tasausta on kehitettävä. Tavoitteeksi on asetettava sellainen tukijärjestelmä, jossa perhe- ja asuntopoliittiset tulonsiirrot, opintotuki ja perheelliselle annettavat sosiaalipalvelut kuten kodinhoito- ja päivähoitopalvelu muodostavat aukottoman ja tuen jakaantumisen kannalta tarkoituksenmukaisen kokonaisuuden

Perhepoliittisen tuen jakaantumisessa on viime vuosina ollut nähtävissä alueellista eroavuutta. Asuntolainojen korkoavun ja lasten päivähoitoon kohdistetun julkisen vallan tuen keskittyminen Suomen asutuskeskuksiin on vaikuttanut alueellisia tuloeroja jyrkentävästi. Perheille lapsista annettavan tuen tulisi jakaantua siten, ettei lapsia heidän asuinpaikkansa, syntyperänsä tms. seikan perusteella aseteta eri asemaan.

Alueellinen tasapuolisuus toteutuu Keskustapuolueen näkemyksen mukaan parhaiten siten, että asuntopolitiikassa alue- ja väestöpoliittiset näkemykset otetaan nykyistä enemmän huomioon ja että lasten kotona tapahtuvaa hoitoa tuetaan ensisijaisesti muihin päivähoitomuotoihin verrattuna. Kotihoidon tukeminen esim. alle kouluikäisten lapsilisän tuntuvan korotuksen muodossa antaa myös vanhemmille vapaan valintamahdollisuuden lastensa päivähoidon järjestämisessä. Lapsilisän määrää tällöin tulee asteittain nostaa vähintään kolmanneksen minimipalkasta. Verotuksen kautta myönnettävistä tulonsiirroista voidaan samalla luopua.

Lasta kotona hoitaneelle vanhemmalle on työaikajärjestelyin ja koulutustoimenpitein taattava mahdollisuus palata ansiotyöhön. Äitiysrahan maksamisaikaa on nostettava asteettain yhteen vuoteen sekä varattava toiselle vanhemmista mahdollisuus työsuhteen katkeamatta hoitaa lasta tämän kolmen ensimmäisen ikävuoden ajan. Isällä tulee olla yhden viikon loma lapsen synnyttyä tai heti sen jälkeen. Sairausvakuutuslain puitteissa on järjestettävä ansioäideille mahdollisuus saada palkallista lomaa lapsen sairastuttua. Vuorotyön järjestämistä perheellisille äideille tulee mahdollisuuksien mukaan välttää. Samoin Keskustapuolue pitää välttämättömänä osa-aikatyön lisäämistä. Erityisesti julkisen sektorin tulisi toimia tässä mielessä esimerkkinä muille.

V Perhe- ja avioliittolainsäädäntö

Perhe- ja avioliittolainsäädännön tarkoituksena on tukea perheen kiinteyttä ja pysyvyyttä sekä mahdollisuuksia perheenjäsenten keskinäisten suhteiden ja jokaisen persoonallisuuden jatkuvalle kehittämiselle. Lainsäädäntöä uudistettaessa on edettävä harkiten ja asiatietoon nojaten sekä otettava huomioon yhteiskunnassa vallitsevat erilaiset näkemykset. Tavoitteena on myös pidettävä puolisoiden välisen tasa-arvon ja perhedemokratian toteutumista.

Avioliittolainsäädännön omaisuusjärjestelyjä koskevissa kysymyksissä Keskustapuolueen näkemyksen mukaan on lähdettävä puolisoiden varallisuuden erillisyysperiaatteesta ja siitä, että kotona tehdyn työn arvo otetaan riittävästi huomioon.