KESKUSTAPUOLUEEN TAVOITTEET 1970-LUVUN LOPULLA

Helsinki 11.-13.6.1976

SISÄLTÖ:

I 70 VUOTTA KANSANVALLAN PUOLESTA
Keskustapuolue kansanvallan toteuttajana
Yhteiskunnallisen murroksen kausi
Kansallisen hätätilan uhka

II. NÄIN ON EDETTÄVÄ
Maan talous kuntoon
Perusturva kaikille
Turvallinen elinympäristö
Henkinen vireys

III KESKUSTAPUOLUEEN 70-VUOTISJUHLAKOKOUKSEN ULKOPOLIITTINEN KANNANOTTO

I 70-VUOTTA KANSANVALLAN PUOLESTA

Keskustapuolue kansanvallan toteuttajana

Kansanvalta

Keskustapuolue/maalaisliitto on toiminut 70 vuoden ajan suomalaisen kansanvallan luotettavana tukijana ja kehittäjänä. Ainoana yhtenäisenä poliittisena ryhmittymänä puolue ajoi itsenäistymisen jälkeen maamme valtiojärjestelmäksi tasavaltaa oikeiston kannattaessa kuningaskuntaa ja vasemmiston sosialistista järjestelmää. 1930-luvulla puolue asettui päättävästi torjumaan kansanvallan perusteita horjuttavia äärioikeistolaisia virtauksia. Myös myöhemmin itsenäisyytemme aikana poliittinen keskusta on toiminut johdonmukaisesti parlamentaarisen kansanvallan tukena ja pyrkinyt voimakkaasti lisäämään kansalaisten välittömiä vaikutusmahdollisuuksia. Niinpä keskustapuolue puolustaa kuntien itsenäisyyttä ja vaatii maakuntaitsehallinnon toteuttamista. Valtiosääntöuudistuksessa keskustapuolue on pyrkinyt vahvistamaan kansanvaltaisten valtioelinten todellista valtaa päätöksenteossa sekä kehittämään perustuslakia kansanvaltaa syventävään suuntaan. Johtavana keskustan puolueena maalaisliitto/keskustapuolue on kannanotoillaan ratkaisevasti vaikuttanut maamme valtiollisen ja taloudellisen järjestelmän sisältöön ja kehitykseen Suomen itsenäistymisestä lähtien.

Tasa-arvo

Tasa-arvoperiaatetta noudattaen keskustapuolue työskentelee erityisesti talous- ja sosiaalipolitiikassa vähävaraisten ja pienituloisten puolesta. Tasa-arvopolitiikka on nykyaikainen muoto perinteisestä talonpoikaisesta yhteisvastuusta. Vähävaraisten ja pienituloisten ihmisten olojen kohentamiseen tähtäävällä uudistuspolitiikalla on kyetty eheyttämään yhteiskuntaa, mikä on keskustalaisen maailmankatsomuksen keskeisimpiä arvoja.

Maahamme luotiin vähimmäispalkkajärjestelmä keskustapuolueen aloitteesta - työmarkkinajärjestöt sekä oikeisto ja vasemmisto sitä vastustivat. Eläkeläisten toimeentulon turvaamiseksi puolue on ollut toteuttamassa ja kehittämässä tasa-arvoista kansaneläkkeeseen perustuvaa eläkejärjestelmää. Keskustapuolueen toimenpiteet tähtäävät tasavertaisten elinehtojen turvaamiseen kaikille kansalaisille niin syrjäseuduilla, taajamissa kuin ruuhka-alueillakin.

Hajautettu talousjärjestelmä

Keskustalaisen, hajautetun talousjärjestelmän perustana maalaisliitto-keskustapuolue pyrkii voimakkaasti kehittämään Suomelle ominaista, perhe- ja pienviljelmävaltaista maataloutta. Torpparien vapautus ja siirtoväen asuttaminen ovat tässä työssä olleet keskeisimpiä saavutuksia. Perheviljelmät turvaavat varmimmin elintarvikeomavaraisuutemme sekä laadultaan parhaitten elintarvikkeiden saamisen. Lisäksi tällainen maatalouden perusrakenne tasapainottaa yhteiskunnallisia olojamme.

Talouspoliittisen näkemyksensä mukaisesti keskustapuolue kannattaa yksityistä yritteliäisyyttä ja tukee erityisesti pientä ja keskisuurta yritystoimintaa. Puolue vastustaa tiukasti pääomien ja taloudellisen päätäntävallan keskittymistä harvainvaltaisesti hallittujen yhtiöiden käsiin. Keskustapuolue on ratkaisevasti vaikuttanut siihen, että on perustettu valtionyhtiöitä sellaisille elinkeinoelämän aloille ja niille alueille, joille yksityiset yrittäjät eivät ole tunteneet kiinnostusta, mutta jotka ovat kansantaloudellisesti kannattavia ja aluepoliittisesti perusteltuja. Kansanvaltaisella osuustoimintaliikkeellä on keskeinen merkitys keskustalaisessa talousjärjestelmässä.

Pienomistuksen turvaaminen ja laajentaminen ovat keskustalaisen talousjärjestelmän tärkeimpiä kulmakiviä. Niinpä keskustapuolue on mm. asuntopolitiikassa vaatinut toimenpiteitä, joiden turvin ihmiset voisivat hankkia itselleen omistusasunnon.

Alueellinen tasapaino

Alueellisen tasapainon turvaamiseksi keskustapuolue toimii tarmokkaasti syrjäseutujen puolesta ja ruuhkakeskusten kasvun estämiseksi. Se on parantanut syrjäisten seutujen taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oloja. Puolueen toimesta aloitettiin maassamme varsinainen kehitysaluepolitiikka 60-luvun alkupuolella.

Tasapainoisesti kehittynyt, luonnonläheinen yhteisö luo parhaat edellytykset ihmisyyden toteutumiselle ja kehittymiselle. Tämän ohella eri alueiden tasapuolista kehittämistä puoltavat myös kansantaloudelliset ja luonnonvarojen järkevään hoitoon perustuvat näkökohdat.

Omaehtoinen kulttuuri

Omaehtoisen, suomalaisen kulttuurin merkitystä keskustapuolue korostaa ihmisen henkisen vireyden ja tasapainoisuuden pohjana. Keskustalainen kulttuuri- ja koulutuspolitiikka on tähdännyt ihmisen henkisten ja sosiaalisten tarpeiden mahdollisimman täysimittaiseen tyydyttämiseen.

Puolue on vaalinut ja kehittänyt kansan kulttuuria sekä omaperäisiä alueellisia ja paikallisia kulttuureita. Koulutus- ja kulttuuripolitiikan tavoitteena on ollut ihmisyyden kasvun turvaaminen ja kansallisen eheyden luominen.

Paasikiven-Kekkosen linja

Maalaisliitto-keskustapuolueen asema maamme elinetujen mukaisen ulkopolitiikan kehittäjänä ja tukijana on ollut keskeinen. Noudattamamme rauhantahtoinen puolueettomuuspolitiikka on kansainvälisen jännityksenkin kausina turvannut kansallemme mahdollisuuden itsenäisesti kehittää olojaan omien arvojensa ja näkemystensä mukaisesti. Tämän Paasikiven-Kekkosen linjan mukaisen ulkopolitiikan peruspilarina on yya-sopimukseen perustuvien hyvien, ystävällisten ja luottamuksellisten suhteiden vaaliminen suurvaltanaapuriimme Neuvostoliittoon. Perinteisesti lähteistä yhteistyötä pohjoismaisten naapureitten kanssa kehitetään. Hyvien suhteiden ylläpitämiseen pyritään myös kaikkien muiden maiden kanssa. Tälle aktiiviselle ulkopolitiikalle keskustapuolue antaa jatkuvan tukensa.

Osoituksena ulkopoliittisen linjamme menestyksestä on hyvien kahdenvälisten suhteiden lisäksi maamme politiikkaa kohtaan kansainvälisissä yhteyksissä osoitettu luottamus ja arvostus. Se on ilmennyt erityisesti Yhdistyneissä Kansakunnissa edustajiemme osaksi tulleina luottamustehtävinä, turvautumisena suomalaisiin sotilaisiin aroissa rauhanturvaamistehtävissä, sekä maamme toimimisena merkittävien kansainvälisten kokousten isäntänä. Erityisesti Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin isännyys merkitsi suurta tunnustusta harjoittamallemme ulkopolitiikalle.

Kehitysyhteistyötä tulee edistää YK:n hyväksymän maailman uuden taloudellisen järjestelmän hengessä. Tämä edellyttää Suomelta kehitysyhteistyömuotojen ja tavoitteiden uudelleen arviointia. Perusajatuksena tulee olla, että kehitysmaille luodaan edellytykset hyödyntää omia luonnonvarojaan ja taloudellisia mahdollisuuksia sekä kehittää omaa kulttuuriaan.

Puolueettomuutemme kanssa sopusoinnussa olevilla kauppapoliittisilla järjestelyillä on onnistuneesti turvattu ulkomaankauppamme kilpailuasema. Tämän aseman tarjoamia etuja ei valitettavasti kilpailukykyä heikentäneen taloudellisen kehityksen takia useinkaan ole pystytty täysimääräisesti käyttämään. Ulkomaankauppamme lähivuosien haasteena on taloudellisen yhteistyömme jatkuvan kehityksen turvaaminen Neuvostoliiton kanssa, jonka markkinoita leimaa yhä kiristyvä kansainvälinen kilpailu, sekä ennakkoluuloton uusien kauppakumppanien etsiminen nousevan kolmannen maailman maista.

Yhteiskunnallisen murroksen kausi

Keskittävät voimat

Maalaisliitto-keskustapuolue on vaikuttanut omilla periaatteillaan ja käytännön politiikallaan suomalaisen yhteiskunnan kehitykseen ehkä enemmän kuin mikään muu poliittinen voima. Keskustalaisia aatteita vastustavat voimat ovat parlamentaarisen, kansanvaltaisen järjestelmän merkityksen vähetessä ja tiukan eturyhmäpolitiikan voimistuessa sekä keskustapuolueen voiman heikentyessä saaneet entistä lujemman otteen maan asioiden hoidossa. Varsinkin viimeisten vuosien aikana ovat keskittämistä suosivat, ahtaasti materialismiin perustuvat poliittisyhteiskunnalliset ryhmittymät johtaneet yhteiskuntaa ihmisten henkisen ja aineellisen hyvinvoinnin kannalta nurjaan suuntaan.

Ihmisten vaikutusmahdollisuudet omiin asioihinsa ovat selvästi heikentyneet. Byrokratia, teknokratia ja järjestövalta ovat kaventaneet kansanvaltaa. Todellista päätöksentekovaltaa on siirtynyt kansan eduskunnalta etujärjestöille ja virkakoneistolle.

Eriarvoisuus

Toimeentuloerot ovat edelleen niin suuret, että yleisen vaurauden lisääntymisestä huolimatta monilla kansalaisilla on toimeentulovaikeuksia. Eriarvoisuudella on entistä selvemmin alueellinen luonne: kehitysalueet köyhtyvät ja ennestään vauraat alueet vaurastuvat. Eriarvoisuus alueiden sisällä on kasvanut. Eläkepolitiikassa on pääpaino ollut viime vuosina eriarvoisuutta lisäävän ja kalliin ansioeläkejärjestelmän kehittämisen puolella.

Rakennemuutos

Yritysmaailmassa pienet, usein syrjäseudulla toimivat yritykset ovat joutuneet vaikeuksiin. Lainsäädäntö on suosinut suuria, kasvavia yrityksiä. Raju rakennemuutos on koetellut erityisesti pienviljelmiä ja pienyrityksiä. Monet ihmiset ovat täten joutuneet luopumaan mielekkäästä työstään ja viihtyisästä elinympäristöstään. Rakennemuutos on järkyttänyt alueellista tasapainoa. Syrjä-Suomi on kokenut tyhjentymisaallon satojentuhansien ihmisten joutuessa muuttamaan ruuhkakeskuksiin. Keskittymisen aiheuttamat suunnattomat kustannukset ovat turha taakka kansantaloudellemme. Alueellinen keskittyminen rasittaa luontoa, erityisesti ruuhkautumisalueilla. Luonto saastuu ja köyhtyy. Tyhjentyvillä alueilla vaikeutuu puolestaan uusiutuvien luonnonvarojen hoito ja hyväksikäyttö.

Arvojen murros

Kansallinen kulttuuri on joutunut väistymään ulkomaisen massakulttuurin tieltä. Materialistisen edun tavoittelu on tapahtunut ihmisten henkisen tasapainon kustannuksella. Arvojen nopea murros on aiheuttanut vieraantumista, rikkinäisyyttä ja epävarmuutta ihmisten elämään sekä sosiaalisia ongelmia, joiden hoitaminen vaatii yhteiskunnalta suunnattomia voimavaroja.

Kansallisen hätätilan uhka

Taloudelliset vaikeudet

Harjoitetun politiikan virheet heijastuvat selvimmin nykyisinä taloudellisina vaikeuksina. Laaja työttömyys, nopea inflaatio ja ulkomaankaupan alijäämäisyys rasittavat yhtäaikaisesti talouttamme, mitä ei ole koskaan aikaisemmin koettu. Kansainvälisen laman ohella tähän tilanteeseen on vaikuttanut viime vuosikymmenien aikana harjoitettu talouspolitiikka. Talouspolitiikan ylimmäksi tavoitteeksi nostettiin keskustapuolueen vaikutusmahdollisuuksien heikennyttyä taloudellisen kasvun nopeuttaminen ulkomaisten esikuvien pohjalta. Keskeisin keino on ollut elinkeino- ja tuotantorakenteen luonnottoman raju muuttaminen.

Haavoittuva kansantaloutemme

Omaksuttu taloudellisen kehityksen malli ei ole sopiva suomalaisiin oloihin. Kansantaloutemme rakenne on harjoitetun talouspolitiikan seurauksena huonontunut ja tullut helposti haavoittuvaksi. Olemme kohtalokkaasti riippuvaisia ulkomaisista raaka-aineista, energiasta ja tuotantovälineistä. Palveluelinkeinojen ja hallinnon osuus on kasvanut suhteettoman suureksi. Pääomia ei ole käytetty riittävästi tuotannollisen toiminnan, perustuotannon ja teollisuuden kehittämiseen. Maatalouden kehittämismahdollisuuksia on edesvastuuttomasti rajoitettu. Edellytykset taloudellisen kasvun jatkamiselle ovat voimakkaasti heikentyneet.

Viimeisimmän nousukauden aikana jatkettiin katteettoman kasvun politiikkaa. Kun omat voimavarat eivät riittäneet tyydyttämään kulutuksen ja kokonaisinvestointien tarpeita lisättiin ulkomaisen velan ottoa ennätyslukemiin. Väljä tulo-, raha- ja finanssipolitiikka lisäsivät suhdanteiden poikkeuksellisen voimakasta ylikuumentumista. Söimme osan tulevaisuudestamme. Lamakauden kohdatessa ja kansantaloutemme tuottavuuden kasvun pysähtyessä meillä ei enää olekaan mahdollisuutta merkittävästi lisätä ulkomaista velkaamme pitääksemme tuotantoelämämme rattaat pyörimässä ja torjuaksemme ankaran työttömyyden. Tämä on johtamassa kansalliseen hätätilaan.

On aika muuttaa kehityksen suuntaa.

II NÄIN ON EDETTÄVÄ

Kansallisen olemassaolomme elinehto on kansantaloutemme kuntoon saattaminen lähivuosien aikana. Tämä edellyttää työn ja säästämisen saattamista kunniaan, pitkän aikavälin rakennepoliittisia tervehdyttämistoimia sekä nykyisten taloutemme tasapainottomuusilmiöiden, inflaation, maksutaseen vajauksen ja työttömyyden tehokasta torjumista.

Taloudellisista rajoituksista johtuen ei lähivuosina ole varaa suuria kustannuksia vaativiin yhteiskunnallisiin uudistuksiin. Siksi uudistustyön tulee olla tarkoin harkittua. Pääpaino on pantava kaikkein kipeimpien ongelmien ratkaisuun ja ennen muuta vähävaraisten ja pienituloisten ihmisten toimeentulon turvaamiseen.

Elinympäristömme turvallisuuden ja viihtyisyyden lisäämiseksi ja kansalaisten sosiaalisen ja henkisen hyvinvoinnin parantamiseksi on tehtävä ensisijaisesti laadullisia uudistuksia, jotka eivät useinkaan vaadi suuria taloudellisia voimavaroja.

Maan talous kuntoon

Kansantaloutemme tervehdyttämisen perusedellytys on, että kokonaiskysyntä ja kokonaistarjonta saatetaan tasapainoon eli että kulutus ja investoinnit saadaan vastaamaan omia tuotantomahdollisuuksiamme. Viime vuosina ulkomaisen velkaantumisen avulla ylläpidetyn tasapainottomuuden jatkamiseen ei ole enää mahdollisuuksia. Koska kokonaiskysynnän voimakas, yhtäkkinen supistaminen ei ole mahdollista, on päähuomio kiinnitettävä tuotannon kehittämiseen. Tuotantomahdollisuuksien turvaamisessa keskeisessä asemassa ovat omavaraisuuden lisääminen, käytettävissä olevien voimavarojen aikaisempaa tehokkaampi hyväksikäyttö sekä työvoiman ja pääoman lisääminen tuotannollisessa toiminnassa.

Omavaraisuutta lisättävä

Tuotannon kansallista omavaraisuutta on lisättävä, sillä raaka-aineiden ja muiden tuotantotarvikkeiden tuonti rasittaa kauppatasettamme voimallisesti. Lähivuosina joudumme rakentamaan tuotantomme lisääntyvästi kotimaisten voimavarojen varaan, mikä merkitsee erityisesti puuraaka-aineen ja muiden uusiutuvien luonnonvarojen entistä tarkempaa hyödyntämistä sekä oman erityisteknologiamme ja ammattitaitomme hyväksikäyttöä. Ulkomaisiin raaka-aineisiin ja tuotantotarvikkeisiin pohjautuvan tuotannon laajentamiseen on suhtauduttava pidättyvästi.

Investoinnit kansantaloudellisesti kannattaviksi

Koska investoinnit on entistä suuremmassa määrin rahoitettava kotimaisen pääomanmuodostuksen varassa, on kiinnitettävä erityistä huomiota säästämisedellytysten turvaamiseen. Tällöin on kehitettävä tähänastista monipuolisempia säästämismuotoja mm. luomalla työntekijöille mahdollisuus sijoittaa omaan yritykseensä. Investointien kansantaloudellista kannattavuutta on lisättävä. Investointien kansantaloudellinen kannattavuus edellyttää myös erityistoimenpiteitä teknologian kehittämiseksi sekä ammattikoulutuksen tehostamiseksi.

Kulutus- ja investointikysynnän suuntautuminen tuontiin viimevuotisissa määrin on johtunut suureksi osaksi siitä, että työvoimaa ja pääomaa on suunnattu liian vähän alkutuotantoon, maa- ja metsätalouteen ja teollisuuteen. Runsaat kaksi kolmannesta investoinneista on suunnattu ei-tuotannollisiin investointeihin, joista suuri osa on mennyt keskittymisestä aiheutuviin kansantalouden kannalta tuottamattomiin liitännäisinvestointeihin. Kansalaisten perustarpeiden tyydytyksen ja yleensä kulutusmahdollisuuksien turvaamiseksi on sekä työvoimaa että pääomaa suunnattava entistä suuremmassa määrin alkutuotantoon sekä teollisuuteen. Tämä on välttämätöntä myös siitä syystä, että voidaan huolehtia uusiutuvien luonnonvarojen ja elinympäristön hoidosta sekä tuottavuuden kohottamisesta, mikä on välttämätöntä vientiponnistelujen onnistumiseksi.

Työllisyys hoidettava

Lähivuosien tärkeimpiä tehtäviä on työllisyyden kunnollinen hoitaminen. Tärkein edellytys sen onnistumiselle on kilpailukykyisen ja kansantaloudellisesti kannattavan tuotantotoiminnan luominen. Erityistä huomiota on kiinnitettävä siihen, että ihmisille järjestetään työ- ja toimeentulomahdollisuudet omalta kotiseudultaan. Jotta tuotantotoiminnan edellyttämä työvoiman saanti voidaan tulevaisuudessa turvata, on suurta painoa pantava työvoiman koulutukseen, työviihtyvyyden ja -turvallisuuden lisäämiseen sekä työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen työolosuhteita koskevassa päätöksenteossa. Työvaltaisen pienyritystoiminnan edellytykiä on parannettava.

Talouselämää koskevaa lainsäädäntöä uudistettava

Talouselämää koskevaa lainsäädäntöä on uudistettava siten, etteivät sen ohjaavat vaikutukset ole ristiriidassa kansantalouden tervehdyttämispyrkimysten kanssa. Lainsäädännön avulla yritystoimintaa on pyrittävä ohjaamaan niin, että yritykset omaehtoisesti käyttäytyisivät mahdollisimman pitkälle kansantalouden keskeisten tavoitteiden mukaisesti.

Tuotantotoimintaan kohdistuvaa verotusjärjestelmää on kehitettävä siten, että poistetaan siihen nykyisellään sisältyvät keskittymistä ja itsearvoista kasvua kiihdyttävät ja suuryrityksiä yksipuolisesti suosivat piirteet.

Valtion elinkeinoelämälle antama tuki on kohdistettava nykyistä enemmän pienelle ja keskisuurelle teollisuudelle sekä maa- ja metsätaloudelle.

Kilpailulainsäädäntöä tulee kehittää siten, että pienelle ja keskisuurelle yritystoiminnalle luodaan suuryritysten kanssa yhtäläiset kilpailumahdollisuudet. Tämä edellyttää mm. suuryrityksiin kohdistuvaa tehostettua hintavalvontaa pienyritysten saadessa toimia hintakilpailun pohjalta.

Välttämättömät taloudellisen lainsäädännön ohjaustoimenpiteet on suunnattava pääsääntöisesti suuryrityksiin. On huolehdittava siitä, ettei yksityistä yritteliäisyyttä tukahduteta tuotannon keskittymisellä eikä byrokraattisella ja liiallisella valvonnalla.

Maamme tuotantorakenne on perustettu liiaksi ulkomaisten energialähteiden varaan. Tästä syystä halvan energian aikana laaditut energian tarvearviot ja niiden mukaiset investointisuunnitelmat on tarkistettava vastaamaan taloudellisen kehityksen muuttuneita ehtoja.

Etusija energiainvestoinneissa on pantava energiaa säästäville investoinneille sekä tuotannon kotimaisuusasteen kohottamiselle. Kansantaloutta pahasti rasittava energiainvestointien ylimitoitus on lopetettava. Ennen uusien ydinvoimaloiden perustamispäätöksiä on tarkoin selvitettävä ydinvoimaloiden turvallisuus ja ympäristövaikutukset.

Elintarvikeomavaraisuus turvattava

Elintarvikeomavaraisuuttamme tulevaisuudessa uhkaavat vaarat on ennakolta torjuttava. Maa- ja metsätalouden maan siirtyminen pois viljelijäväestöltä on estettävä. Yhteiskunnan hallussa olevan maan luovuttaminen kohtuuhintaan lisäalueeksi sitä tarvitseville viljelijöille on tehtävä mahdolliseksi. On autettava nuoria viljelijöitä tilan hankkimisen ja kehittämisen aiheuttamissa vaikeuksissa sekä luotava mahdollisuudet ihmisten siirtymiselle muista ammateista alkutuotannon pariin. Maatilatalouden kehittämisrahaston rahoitusmahdollisuudet on turvattava.

Maataloustulolaki on säädettävä sellaiseksi, että se takaa maaseutuväestölle yhtäläisen tulotason muiden väestöryhmien kanssa. Maataloudessa tapahtunut tuotantokustannusten nousu on hyvitettävä välittömästi nousun tapahduttua. Alueellista tuotantotukea on kehitettävä maaseudun säilyttämiseksi elinvoimaisena koko maassa.

Tuotantoa tulee ohjata siten, että saavutetaan niiden tuotteiden omavaraisuus, joiden osalta se luonnonolosuhteista johtuen on mahdollista. Elintarvikkeiden ja rehujen kotimaista varastointia on lisättävä siten, että omavaraisuus turvataan kotimaisella tuotannolla kaikissa olosuhteissa. Tarpeettomien ulkomaisten elintarvikkeiden tuonti on lopetettava. Maataloustuotteiden markkinointiin tulee ohjata riittävästi varoja. Markkinoinnin hoitamiseksi on perustettava erityinen maataloustuotteiden markkinointirahasto.

On säädettävä luontaiselinkeinojen turvalaki.

Verorasituksen kiristyminen pysäytettävä

Kansalaisten verorasituksen kiristyminen on pysäytettävä. Julkisen hallinnon on tultava toimeen mahdollisen tuottavuuden kasvun mukanaan tuomalla tulonlisäyksellä. Tämä edellyttää valtion ja kuntien hallintobyrokratian keventämistä, päällekkäisten toimintojen purkamista ja ennen kaikkea päätöksenteon siirtämistä maakunta- ja kuntatasolle.

Verotuksen painopiste on mm. inflaation seurauksena siirtynyt kohtuuttomasti välittömään tulon ja omaisuuden verotukseen. Yritysten tärkeimmäksi verotusmuodoksi ovat liikevaihtoveron ohella kohonneet erityisesti työvaltaisia ja pieniä yrityksiä rasittavat sosiaaliturvamaksut ja muut sosiaalikulut. Sosiaaliturvamaksut on porrastettava siten, että ne rasittavat vähemmän kehitysalueilla toimivia pienyrityksiä. Verotuksen kehittämisessä tulee tavoitteena olla verotuksen painopisteen siirtäminen välilliseen verotukseen. Tällöin on välillistä verotusta kehitettävä niin, että se rasittaa enemmän suurituloisia. Välillisen verotuksen kohteena tulee ensisijaisesti olla turha tai peräti vahingollinen kulutus sekä sellaiset tuotteet, joiden valmistukseen käytetään runsaasti ulkomaisia ja uusiutumattomia raaka-aineita ja energiaa ja joiden valmistuksella on ympäristöä pilaavia vaikutuksia.

Uuteen tulopolitiikkaan

Viime vuosina maassamme harjoitettu löysä tulopolitiikka on eräs talousongelmiemme keskeinen syy. Tästä syystä tulopolitiikan perusteet on harkittava uudelleen. Tulopoliittiset ratkaisut on mitoitettava siten, että ne pysyvät tuottavuuden kasvun rajoissa, eivätkä heikennä talouskehitystämme. Tulopoliittiset sopimukset tulee rajoittaa palkka- ja maataloustu|oratkaisuihin. Niihin ei tule liittää sellaisia sosiaali-, vero- tai hintapoliittisia ja muita toimenpiteitä, joista päättäminen kuuluu eduskunnalle. Samoin tulee eri osapuolten yhdessä kehittää menettelytavat, joilla tehtyjen sopimusten sitovuus voidaan varmistaa.

Perusturva kaikille

Yhteiskunnan velvollisuutena on huolehtia kansalaistensa perusturvasta, henkisestä, sosiaalisesta ja aineellisesta turvallisuudesta.

Tuloerojen kaventaminen

Lähivuosina, jolloin ei juuri ole mahdollisuuksia yleisen tulotason nostamiseen, on keskityttävä aineellisen perusturvan järjestämiseen niille kansalaisille, joilta se vielä puuttuu. Tämä edellyttää toimeentuloerojen kaventamista ja tulopoliittisten ratkaisujen uudenlaista painottamista pienituloisten hyväksi sekä pieni- ja keskituloisten verotuksen keventämistä.

Perustoimeentulojärjestelmä lakisääteiseksi - vähimmäispalkka

Yhtenäisen perusturvan aikaansaamiseksi on asteittain kehitettävä lakisääteinen, kaikki väestö- ja ammattiryhmät kattava perustoimeentulojärjestelmä. Sen keskeisen osan muodostaa jo sovellettava vähimmäispalkkajärjestelmä. Vastaava vähimmäistulo on taattava myös yrittäjä- ja maatalousväestölle, joista suuri osa elää nykyisin yleisesti hyväksytyn vähimmäistoimeentulorajan alapuolella. Pienviljelijäin toimeentulo on turvattava muun muassa pinta-alalisäjärjestelmää kehittämällä. Opintotukijärjestelmää on täydennettävä osaksi perustoimeentulojärjestelmä.

- vähimmäiseläke

Kaikille eläkeläisille on turvattava vähimmäispalkkaa vastaava vähimmäiseläke. Vähimmäiseläkejärjestelmästä tehty suunnitelma on toteutettava muutaman lähivuoden kuluessa asteittain taloutemme kestokyvyn mukaista aikataulua noudattaen. Sosiaalivakuutusjärjestelmää on yleisesti kehitettävä niin, että sen korvaustaso vastaa perusturvavaatimusta, myös perheen emäntien osalta. Ylisuurten eläkkeiden muodostuminen on estettävä toteuttamalla lakisääteinen eläkekatto.

- lasten kotihoidontuki

Yhteiskunnallinen muutos on aiheuttanut uudentyyppisiä ongelmia. Perheen asema yhteiskunnan toimintojen perusyksikkönä on horjumassa, mikä on lisännyt turvattomuutta. Perusturvan järjestämisessä on tämän vuoksi kiinnitettävä erityistä huomiota perheen aseman vahvistamiseen. Perustoimeentulojärjestelmä on ulotettava lapsiperheisiin siten, että kodeille taataan niiden tärkeä kasvatustehtävän edellyttämä riittävä tulotaso. Oleellisena osana tätä järjestelmää tulee olla lasten kotihoidon tuki, äidinpalkka, joka kohtelee kaikkia perheitä tasavertaisesti ja takaa valintamahdollisuuden eri lastenhoitovaihtoehtojen kesken.

- tasavertaiset terveyspalvelut

Kaikille kansalaisille asuinpaikasta riippumatta on taattava tasavertaiset mahdollisuudet terveyspalvelujen saantiin. Erityisesti on huolehdittava siitä, että välttämättömät peruspalvelukset voidaan järjestää yksinään asuville, vanhuksille ja sairaille ihmisille niin haja-asutusalueilla kuin kaupungeissakin. Vähävaraisten kuntien taloutta on vahvistettava niin, että ne pystyvät järjestämään asukkailleen riittävät palvelukset. Eriarvoisuutta aiheuttava kuntien kalleusluokitus on poistettava.

Turvallinen elinympäristö

Kunnollinen asunto, ehyet ihmissuhteet, mielekäs työ sekä turvallinen ja viihtyisä elinympäristö ovat hyvän elämän perusta. Näiden tavoitteiden toteutumisen keskeisenä edellytyksenä on, että ihmisille turvataan työ- ja toimeentulomahdollisuudet siinä ympäristössä, jossa he ovat tottuneet elämään.

Kunnollinen asunto

Yhteiskunnan tehtävänä on lakisääteisesti huolehtia siitä, että jokaiselle kansalaiselle tarjotaan mahdollisuus hankkia kunnollinen asunto maksukykyään vastaavin kustannuksin. Asumiskustannusten nousun estämiseksi on alue- ja muiden suurrakentajien asuntorakentaminen saatettava kustannus- ja hintavalvontaan. Valtion varoin lainoitetuissa vuokrataloissa on kiireisesti toteutettava mahdollisuus lunastaa asunto omaksi vuokranmaksun yhteydessä.

Kauniit, luontoon sijoittuneet kyläyhteisöt ja vanhat, viihtyisät kaupunginosat on säilytettävä elinkelpoisina ja asuntojen peruskorjaukseen on ohjattava enenevästi määrärahoja. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaat ja ympäristön kannalta tärkeät vanhat rakennukset tulee valtion tuella säilyttää. Asuntotuotantomäärärahoja on ohjattava riittävästi myös haja-asutusalueille.

Pääpaino on siirrettävä kerrostalovaltaisesta asuntotuotannosta luonnonmukaiseen pientalotuotantoon. Kansalaisille on luotava taloudelliset edellytykset pientaloissa asumiseen. Nukkumalähiöiden rakentamisesta on luovuttava ja toteutumattomat kerrostalovaltaiset asema- ja rakennuskaavat on uudistettava vastaamaan perinteisen ja uudelleen hyväksytyn luonnonläheisen asumisen vaatimuksia.

Ihmisen vaikutusmahdollisuuksia parannettava

Ihmisten vaikutusmahdollisuuksia kotikuntansa ja elinympäristönsä kehittämiseen on parannettava. Kunnallista itsehallintoa on vahvistettava. Kansanvaltaa tulee lisätä perustamalla kunnanosahallinto sellaisiin kuntiin, joissa se on tarpeen kunnan väkiluvun tai muiden syiden perusteella. Väliportaanhallintoa on kehitettävä toteuttamalla kansanvaltainen maakuntaitsehallinto, jolle on siirrettävä valtaa keskushallinnolta. Kunnallisen veroäyrin hinnan vaihtelun poistamiseksi tulee valtion varoista täydentää niiden kuntien verotuloja, joissa verotulot asukasta kohti ovat vähäisimmät ja siten luotava kaikille kunnille yhtäläiset taloudelliset edellytykset huolehtia peruspalveluksista. Toteutettaessa maakuntaitsehallintoa on otettava huomioon eri alueiden erilainen taloudellinen kantokyky.

Ruuhkakeskusten paisuminen estettävä

Suurkaupunkien taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristölliset ongelmat ovat viime vuosina voimakkaasti kärjistyneet. Kasvupyrkimysten sijasta on turvattava suurkaupunkien nykyiselle väestölle kunnolliset asunnot, lisättävä elinympäristön viihtyvyyttä ja lähiöiden palvelutasoa.
Suurkaupunkien paisuttaminen merkitsee niiden asukkaille verorasituksen kiristymistä, asuntopulan jatkumista, pidentyviä työmatkoja, palvelutason alentumista sekä viihtyvyyden ja turvallisuuden vähentymistä.

Ruuhkakeskusten paisumisen ehkäiseminen on kehitysalueiden ja Etelä-Suomen syrjäalueiden etujen mukaista. Etelässä tämä tarjoaa mahdollisuuden maakuntien sisäisen kehityksen tasapainottamiseen. Haja-asutusalueiden väestöpohja on pyrittävä säilyttämään vähintään nykyisellään ja taattava väestölle riittävät peruspalvelukset. Valtioneuvoston on vahvistettava tätä vastaavat työpaikka- ja väestösuunnitteet.

Jokaisella on oikeus mielekkääseen ja omia edellytyksiä vastaavaan työhön sekä turvalliseen ja viihtyisään työympäristöön. Työympäristö ja työolosuhteet tulee sovittaa ihmisen mukaan eikä päinvastoin. Ihmisen tulee saada vaikuttaa omaan työhönsä ja työympäristöönsä.

Työpaikkademokratia toteutettava

Näitä tavoitteita voidaan parhaiten edistää toteuttamalla työpaikkademokratia yrityksissä ja virastoissa. Työntekijöiden on saatava mahdollisuus vaikuttaa suoraan omaan työympäristöönsä myös suuryrityksissä. Työpaikkademokratia on toteutettava siten, että se luo työpaikoille johdon sekä eri työntekijä- ja toimihenkilöryhmien välille hyvät mahdollisuudet yhteistyöhön ja hyvän yhteistyöhengen. Kaikille työntekijöille on annettava tasavertaiset mahdollisuudet osallistua työpaikkademokratian toteuttamiseen. Työpaikkademokratiaelinten tehtävistä ja valintaperusteista on säädettävä lailla.

Valtakunnallisella tasolla on työpaikkademokratian toteutumista ja kehittämistä seuraamaan asetettava parlamentaarinen neuvottelukunta.

Kansanvalta ay-liikkeeseen

Ammattiyhdistysliikkeellä on merkittävä tehtävä yhteiskunnassa. Tästä syystä kaikille työntekijöille on turvattava tasavertaiset vaikutusmahdollisuudet ammattiyhdistysliikkeessä. Yhdistyslainsäädännön uudistamisen yhteydessä on siksi määrättävä myös etujärjestöjen sisäisestä demokratiasta. Ammattiyhdistysliikkeessä on käytettävä yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta ja suhteellisia ja salaisia vaaleja järjestöportaan kaikilla tasoilla. Etujärjestöjen tehtävistä, työehtosopimusneuvottelujen kulusta ja sisällöstä sekä työtaistelujen periaatteista on määrättävä lakisääteisesti.

Henkinen vireys

Uusi suhde työhön

Ihmisen tyytyväisyyden perusehtoja on mielekäs ja taipumuksia vastaava työ. Vaikka työ onkin tekniikan edistyessä ja työolojen yleisesti parantuessa keventynyt ja inhimillistynyt, on työn luonne useilla aloilla kuitenkin muuttunut entistä mekaanisemmaksi, yksitoikkoisemmaksi ja henkisiä voimia kuluttavammaksi.

On luotava uusi suhde työhön. Jokaiselle tulee pyrkiä turvaamaan sellainen työ, että se tuottaa tekijälleen sisäistä tyydytystä. Työntekijän tulee pystyä kokemaan työn merkitys sekä työyhteisön että koko yhteiskunnan kannalta. Tämä antaa työhön tavoitteellisuutta, mikä puolestaan lisää tyytyväisyyttä koko elämään.

Loma- ja vapaa-aika

Henkisen ja fyysisen vireyden ylläpitämiseksi on jokaiselle turvattava riittävästi loma- ja vapaa-aikaa. Tähän on luotava mahdollisuudet ammatista ja asuinpaikasta riippumatta. Lomaetuisuuksien lisäämisessä tulee yhteiskunnan toteuttaa nykyistä enemmän sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja tasapuolisuutta. On lisättävä sosiaalisilla perusteilla toimivaa vapaa-ajan palvelua.

Henkinen tasapaino ja suorituskyky on selvässä yhteydessä fyysiseen kuntoon. Varsinkin henkisen työn tekijöitä uhkaa nykyisenä aikana jatkuva vaara ruumiillisen kunnon rappeutumisesta. Urheilun ja muun kuntoliikunnan mahdollisuuksia kaikille kansalaisille on lisättävä ja monipuolistettava.

Koulutus

Kaikkien kansalaisten henkisen hyvinvoinnin keskeinen edellytys on laajuudeltaan ja sisällöltään sellainen koulutus, joka kannustaa jatkuvaan itsenäiseen tiedon hankintaan ja luovaan henkiseen toimintaan. Näin henkinen kehitys voi itsekasvatuksen avulla jatkua koko ihmisen elämän ajan. Koulutuksen tulee tasapuolisesti edistää väestön tiedollisia, taidollisia ja persoonallisuuden muita edellytyksiä suorittaa niitä tehtäviä, jotka yhteiselämässä ja sen vaatimassa tuotannossa tarvitaan. Kasvatustyöllä ja koulutuksella tulee antaa nykyistä selvempi kuva ihmisen todellisista tarpeista ja mahdollisuuksista parempaan elämään ja terveelliseen elinympäristöön.

Kansallinen kulttuuri

Sivistystyön keskeisenä päämääränä tulee olla kansainvälisesti kehittyneen, oloihimme soveltuvan kansallisen kulttuurin vaaliminen ja kehittäminen korostamalla sen erikoispiirteitä. Elinvoimainen ja itsenäinen kansallinen kulttuuri on välttämätön edellytys tulokselliselle kansainväliselle kulttuurivaihdolle. Kansalaisia on suojeltava kaupallisen, ylikansallisen massakulttuurin vaaroilta. Samalla taattava kulttuurin monipuolisuus, vapaus ja rikkaus niin, ettei kulttuuria valjasteta taloudellisten ja puoluepoliittisten toimintojen välikappaleeksi.

Harrastetoiminta

Kaupallisen massakulttuurin sijasta kansalaisille tulee luoda mahdollisuudet omaehtoiseen, hyödylliseen harrastetoimintaan. Siksi yhteiskunnan tulee tehokkaasti huolehtia haja-asutusalueiden kulttuuripalvelusten saatavuudesta. Erityisesti tulee kiinnittää huomiota ruuhkautumisen puristuksessa ponnistelevan suurkaupunki-ihmisen henkisen vireyden ja tasapainoisuuden elvyttämiseen.

Kristillisellä elämänkatsomuksella on tärkeä sija ihmisten henkisen turvallisuuden lähteenä. Kansankirkoille ja muille kristillisille yhteisöille on taattava mahdollisuudet toimia vapaasti ja täyttää tehtävänsä ihmisten sisäisen tasapainon ja yhteiskunnan eheyden lujittajina.

III KESKUSTAPUOLUEEN 70-VUOTISJUHLAKOKOUKSEN ULKOPOLIITTINEN KANNANOTTO

Maamme Paasikiven-Kekkosen linjan aktiivisen rauhantahtoisen ulkopolitiikan jatkuminen on turvattava kehittämällä edelleen yya-sopimukseen perustuvia hyviä ja luottamuksellisia suhteita Neuvostoliiton kanssa sekä pitämällä yllä hyviä suhteita kaikkiin maihin, erityisesti muihin pohjoismaihin.

Puoluekokous antaa vankkumattoman tukensa Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksen Helsingissä allekirjoitetulle päätösasiakirjalle ja korostaa siihen sisällytettyjen periaatteiden, sopimusten ja suositusten toteuttamisen tärkeyttä.

Puoluekokous kiirehtii ETYK:n jatkotoimien aloittamista muistuttaen, että Belgradin seurantakonferenssin on määrä toteutua jo vuoden kuluttua.

Euroopan keskusta- ja talonpoikaispuolueiden järjestämän turvallisuus- ja yhteistyökokouksen puoluekokous toteaa olleen toistaiseksi ainutlaatuisen tapahtuman turvallisuuskonferenssin jälkeen suunniteltujen seurantakokousten sarjassa. Pikku-ETYK:ssä asetettu koordinointiryhmä, joka suunnittelee kokoukseen osallistuneiden puolueiden ja järjestöjen yhteistoimintaa tulevaisuudessa, on tärkeä konferenssin tulosten pysyvän merkityksen kannalta.

Maamme omaksuma "suomalainen ratkaisu" kauppapolitiikassa niin itään kuin länteen on kaikkiin suuntiin tasapuolinen ja avoin turvaten kansamme elintärkeät edut kilpailijamaihin nähden.

Länsikauppamme tasapainoittamisen ohella on kauppapolitiikassa turvattava sosialististen maiden, erityisesti Neuvostoliiton kanssa käymämme kaupan kehitys, sillä idänkauppa toimii tärkeänä vakauttavana tekijänä kansantaloudessamme.

Maailman taloudellisen rakenteen nopeasti muututtua ja edelleen muuttuessa on harkittava kokonaan uudelleen ns. kolmannen maailman ja teollistuneiden maiden väliset suhteet ottaen huomioon Yhdistyneiden kansakuntien julistaman uuden taloudellisen järjestyksen suositukset ja henki. Suomen kehitysyhteistyöhön käytettyjen varojen voimakas kasvu on toisaalta aiheuttanut ongelmia. Nämä tekijät ovat aiheuttaneet tilanteen, jossa Suomen kehitysyhteistyön perustelujen, laadun, laajuuden, tehokkuuden ja hallinnollisen tarkoituksenmukaisuuden perusteellinen kokonaisselvitys on tarpeen.

Perinteellisen hedelmällisen pohjoismaiden veljespuolueiden välisen yhteistyön lisäksi puoluekokous lausuu julki tyytyväisyytensä siitä, että mm. pikku-ETYK:n yhteydessä on syntynyt mahdollisuuksia laajempaankin yhteistyöhön puoluetasolla.

Puoluekokous lausuu julki ilonsa siitä, että puolueen kahdenväliset suhteet sekä Neuvostoliiton Kommunistisen Puolueen että muiden Itä-Euroopan maiden talonpoikaispuolueiden kanssa ovat kehittyneet suotuisasti, ja toteaa, että nämä ainutlaatuiset puoluetason kosketukset ovat vaikuttaneet myös maittemme välisiin virallisiin suhteisiin merkittävällä tavalla.

Puoluekokous toteaa tyydytyksellä Keskustapuolueen mahdollisuudet toimia "sillanrakentajana" yhteiskuntajärjestelmältään ja ideologialtaan erilaisten puolueiden ja järjestöjen välillä sellaisten keskeisten kysymysten kuin elintarvikehuollon, perustuotannon edellytysten kehittämisen, elinympäristön, ympäristönsuojelun ja muiden elämisen laatuun liittyvien kysymysten merkeissä.