Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.tuni.fi/pohtiva/ohjelmalistat/KOK/116
Kansallinen Kokoomus
Vapaus on väkevä voima
- Puolue: Kansallinen Kokoomus
- Otsikko: Vapaus on väkevä voima
- Vuosi: 1971
- Ohjelmatyyppi: erityisohjelma
VAPAUS ON VÄKEVÄ VOIMA
Kansa kysyy - kuka vastaa?
Onko meillä selvää demokratiaa? Onko laki kaikille sama? Noudatetaanko koettua parlamentaarista käytäntöä maata hallittaessa? Miksi eduskuntaa vähätellään? Kuinka kauan ulkoparlamentaariset ryhmittymät saavat hallita maata? Miksi kansan tahtoa ei ole noudatettu hallituskysymyksissä? Miksi sosiaalidemokraatit luopuvat periaatteistaan? Miksi keskustapuolue ja liberaalit ovat loitonneet äänestäjiensä tahdosta? Miksi hallituspuolueet jatkuvasti kiristävät verotusta?
Vastaukset ovat valinnan perusta
Nämä ja kymmenet muut kysymykset ovat suomalaisten mielissä tänään. Näihin kysymyksiin eivät hallituspuolueet ole kyenneet vastaamaan. Ne ovat jättäneet äänestäjänsä epätietoisuuteen ja turvattomuuteen. Miksi?
Kysymyksiin on saatava vastaukset. Tämä on tärkeätä siksi, että äänestäjät seuraavissa vaaleissa voisivat tehdä ratkaisunsa tietoon perustuen ja antaa kannatuksensa niille, jotka noudattavat ja haluavat edelleen noudattaa kansan vaaleissa esittämää tahtoa.
Mistä on kysymys?
Monet esittivät epäilyksensä puoli vuotta viime vaalien jälkeen keinotekoisesti syntyneen hallitusyhteistyön kestävyydestä. Mieliä kiihotti se, että hallituksen muodostivat puolueet, joiden kannatus oli vaaleissa selvästi vähentynyt. Näillä puolueilla ei kansalaisten mielestä ollut riittäviä edellytyksiä johtaa maata. Niiden kykenemättömyys siihen oli käynyt ilmi jo edellisen kansanrintamahallituksen istuessa.
Ketkä kansa valitsee hallitsemaan
Kokoomukselle, joka sai kansalaisten voimakkaan luottamuksen vaaleissa, ei löytynyt sijaa hallituksessa, vaikka se olisi ollut valmis rakentavaan yhteistyöhön.
Sinisilmäisyys - lyhytnäköisyyttä
Kansaa jäytää levottomuus, koska asioiden hoito on etukäteen arvaamatonta. Käsitys, että meitä yritetään väkisin suistaa raiteiltamme on perusteltu. Meitä yritetään väkisin vetää meille vieraaseen elämänmuotoon pienen vähemmistön toimenpitein suuren enemmistön todellisen kannan vastaisesti. Viime vaaleissa kansa ilmaisi tahtonsa. Se ei halua vasemmalle, koska se tuntee sellaisen suunnan tuhoisat seuraukset.
Vain pieni ryhmä haluaa jyrkkää muutosta
Vasemmiston äänitorvina esiintyneet sosialismin profeetat ovat halunneet antaa sen kuvan, että kansamme perinteisesti kunnioittamat arvot olisivat menettäneet merkityksensä. Tällainen väärä väite palvelee terveen pohjoismaisen järjestelmämme murtajien asiaa. Tutkimuksen mukaan yhteiskuntajärjestyksemme jyrkkää muuttamista kannattaa vain 4 prosenttia kansasta, eikä edes kommunistien äänestäjistä asetu tuon tavoitteen taakse kuin 16 prosenttia. Eikö siis 84 prosenttia Skdl:n äänestäjistä kannata väärää puoluetta.
Kansan kiihotus vallalla
Kansan kiihottaminen yksityisten eturyhmien hetkellisten etujen ajamiseksi kokonaisedun kustannuksella on saavuttanut turmiolliset mitat. Suomen kansa korjaa nyt tämän kiihotustyön karvasta satoa.
Kiihkeä oman edun tavoittelu poliittisessa elämässä on johtanut hämmästyttävään lyhytnäköisyyteen ja suoranaiseen sinisilmäisyyteen. Sitä osoittaa mm. kommunismin todellisen luonteen täydellinen unohtaminen tai sen vaaran väheksyminen. Ne, jotka pelaavat korkeilla panoksilla - kokonaisen kansakunnan elinehdoilla ja tulevalla kohtalolla - hetkellisten pyyteittensä hyväksi, ovat ottaneet suuren vastuun.
Vastaako kansanrintama?
Mutta pystytäänkö teoista vastaamaan? Pystyykö kukaan vastaamaan edellä esitettyihin kysymyksiin? Pystyykö kukaan kuvittelemaan nyt tapahtuvan kehityksen seurauksia? Mitä silloin sanovat vallan kahvassa olevat, kun elämme pakkoyhteiskunnassa, jossa vapauden väkevä voima on murrettu? Kuka vastaa - vastaako kansanrintama?
Kansanrintamahallituksen satoa
Suomen kansan valtaosa tunsi helpotusta, kun maa vapautui hallituksesta, jossa keskeistä osaa näyttelivät kommunistiset ministerit.
Kommunistit eivät peittele aikomuksiaan
Tämän päivän poliittinen tilanne nähtiin jo silloin, kun viime vaalien tulosta ei otettu huomioon hallitusneuvotteluissa vuoden 1970 keväällä. Jo kansanrintamahallituksen alkuvaiheissa ennustettiin, etteivät kommunistit enää peittele aikomuksiaan, vaan lähtevät vehkeilyn tielle omia kansanrintamakumppaneitaan vastaan.
Karjalaisen kansanrintamahallitus kesti sentään kahdeksan kuukautta. Tämä johtui yksinomaan siitä kansanrintamapuolueiden pelosta, että hallituksen kaatuessa olisi pakko mennä uusiin, ennenaikaisiin vaaleihin ja sitä tietä uusiin vaalitappioihin. Pääministerin kommunistien provokaatiosta ja kiusanteosta johtunut kiukku purkautui Ähtärissä 28. 2. 1971 törkeäksi hyökkäykseksi kuitenkin kokoomusta - ei kommunisteja vastaan. Kokoomuksella ei ollut muuta mahdollisuutta kuin antaa välikysymyksen avulla vauhtia hallitusfarssin loppumiselle.
Ottaako sos.dem. puolue kommunistien tehtävän?
Tuntuu siltä, että sosiaalidemokraatit ovat nyt hallituksessa omaksumassa itselleen sen tehtävän, jota eronneet kommunistiministerit suorittivat. Tähän viittaa sekin, että he ovat ilmaisseet hallituspoliittiseksi tavoitteekseen toistaiseksi kommunistien takaisin saamisen hallitukseen.
Nyt jos milloinkaan on sosiaalidemokraattien äänestäjien vaadittava puolueeltaan vastaus kysymykseen, haluaako se vaalien jälkeenkin kommunistit hallitukseen. Tähän selvään kysymykseen sosiaalidemokraattiset johtajat kieltäytyivät vastaamasta ennen vuoden 1966 vaaleja. Tuon välttelyn satoa me nyt nautimme.
Sosiaalidemokraattien on nyt vastattava
Kysymys on nyt siitä, ettei tänään tiedetä, kuka sosiaalidemokraattista puoluetta huomenna johtaa. Johtaako sitä perinteellisen sosiaalidemokratian kannalla oleva ryhmittymä, sosialistinen pälkäneläisyys, keskitiellä kulkeva paasiolaisuus, käännynnäinen leskisläisyys vai hallitseeko sitä kukaan. Näinhän on tilanne tällä hetkellä. Vasta kun sosiaalidemokraattinen puolue löytää johtajansa, tiedämme mihin sosiaalidemokratia on menossa. Toivottavasti menneen talven tapahtumat ovat olleet riittävä oppitunti sosiaalidemokraateille, jotka keskinäisen valtataistelunsa vuoksi eivät ole uskaltaneet tehdä pesäeroa kommunisteihin.
Miksi keskustapuolue ja kansanpuolueet tähyilevät vasemmalle?
Monet keskustapuolueen ja kansanpuolueiden äänestäjät ovat joutuneet viime vaalien jälkeen kysymään itseltään, ketä he todella äänestivät, mitä linjaa he todella veivät eteenpäin. Tämä on aiheellinen kysymys. Tuntuu ihmeelliseltä, että keskustapuolue sekä liberaalinen ja ruotsalainen kansanpuolue ovat olleet viime vaalituloksen jälkeen valmiit astumaan kansanrintaman remmiin. Kansanrintamassa kulkeminen osoittaa todella ainutlaatuista sinisilmäisyyttä. Mistä on kysymys näiden puolueiden hallitushalukkuudessa vasemmistolaisin ehdoin?
Tukevatko kepun ja liberaalien äänestäjät todella kansanrintamapolitiikkaa?
Onko kysymyksessä keskustapuolueen ja kansanpuolueiden pelko vaikutusvallan pienenemisestä muun kuin vasemmistoyhteistyön vallitessa? Ovatko johtajat valmiit myymään äänestäjiensä poliittisen tahdon muutamasta ministerinsalkusta?
Kysymyksessä on näiden puolueiden ideologisen perustan löyhyys. Itse asiassa keskustaryhmät pyrkivät tunkemaan itsensä väliin, jota ei ole. Porvarillisten ja sosialististen aatteiden väliin mahtuu vain taktisia ryhmiä, ei uutta ideologiaa. Porvarillisuus sinänsä on yhteistyöaate. Onko kyseessä harhaantunut käsitys siitä, millaisella yhteistyöllä maan asioita parhaiten voidaan hoitaa? Haluavatko keskustapuolueen ja kansanpuolueiden äänestäjät todellakin maahan kansanrintamahallituksen? Vai onko kyseessä kenties tarkoituksellinen maan kehittäminen siihen suuntaan, että Suomesta tulee sosialistinen, vasemmiston johtama valtio? Voisiko tämä todella olla totta?
Nyt on jokaisen porvarillisen äänestäjän aika tarkastella terävästi sitä puoluetta, jota on äänestänyt. On syytä pitää silmällä, minkälaiselle hallitussuunnalle se antaa tukensa. On syytä vaatia selvitystä siitä, minkälaisen Suomen se haluaa 1970-luvulla. Ja on syytä kysyä arvostaako se suomalaisen demokratian perusteita, eduskunnan merkitystä maan asioiden hoidossa ja äänestäjien kannan toteutumista.
Kenen kanssa yhteistyössä?
Paljon on puhuttu ns. keskustayhteistyöstä. Sillä ei mitään ratkaista. Selvin osoitus sen todellisesta luonteesta on ehdotus liberaalien ja keskustapuolueen keskeisestä työnjaosta niin, että liberaalit keskittäisivät ääntenkeruunsa kaupunkeihin ja keskustapuolue rajoittaisi kannatuksensa maaseudulle. Kysymys ei siis ole aatteen eteenpäin viemisestä, vaan vähenevän kannatuksen edessä syntyneestä keinotekoisesta politiikan aallonharjalla pysyttelemisestä. Se on epätoivoista olemassaolon kamppailua.
Tärkeintä on kysyä keskustapuolueelta ja kansanpuolueilta, haluavatko ne olla mukana laajassa yhteistyössä kehittämässä maata porvarillisen ideologian mukaisesti. Tosiasia on, että juuri nyt tarvitaan porvarillisten rivien tiukentamista. Tarvitaan laaja yhteinen porvarillinen voima maan politiikkaa johtamaan ja vasemmiston vastapainoksi. Kokoomus on valmis antamaan oman panoksensa yhteistyöhön. Ovatko muut?
Mihin suuntaan Suomea viedään?
Hallituspolitiikka määrää suunnan
Kysymys siitä, kuka hallituksesta ohjaa maamme kehitystä on tänään erityisen tärkeä. Tekninen kehitys muuttaa yhteiskuntaa nopeammin kuin milloinkaan aikaisemmin. Kehityksen suuntaan voidaan vaikuttaa tehokkaasti vain määrätietoisella hallituspolitiikalla. Jos tuo politiikka on sävyltään vasemmistolaista, pyritään jokaisessa ratkaisussa kohti sosialismia. Jos sensijaan hallituspolitiikka on porvarillista, uudistetaan yhteiskuntaa yksilön tarpeista lähtien.
Vaaleissa sanovat suomalaiset, keiden he haluavat käyttävän valtaa puolestaan maan kehittämisessä. Tämä on kaiken kansanvallan perusta ja lähtökohta. Siitä on pidettävä myös kiinni. Tämä lähtökohta ei salli tinkimistä. Murentamalla palasia tästä perustasta sortuu vähitellen koko demokratiamme.
Kansanvallan perusteita romukoppaan
Viimeisten kansanrintamavuosien aikana ovat suomalaiset äänestäjät saaneet nähdä hämmästyksekseen, miten hallituspuolueet heittävät kansanvallan perusteita romukoppaan. Samalla ne aliarvioivat kansalaisten mahdollisuuksia ja halua pitää kiinni tahdostaan yhteiskunnan kehittämisessä. Mitä on tapahtunut?
Eduskunnan päätösvaltaa, joka on kansan päätösvaltaa, on hiljalleen siirretty siltä pois. Samalla on eduskunnan arvovaltaa hiljalleen murennettu.
Arvosteluun on oikeus
Maan hallituksen on nautittava eduskunnan luottamusta. Tämä merkitsee sitä, että eduskunnalla ja sen jäsenillä on oikeus ja velvollisuus milloin tahansa esittää arvostelua hallituksen toimenpiteitä kohtaan. Niillä on myös oikeus vaatia hallitukselta selvityksiä sen toimenpiteistä ja niiden vaikutuksista. Viime aikojen hallitukset ovat jopa saattaneet tämän kysymisoikeuden epäilyksen alaiseksi ja leimanneet sen kansanvallan vastaiseksi. Sitä se ei ole.
Eduskunta pois viralta?
Hallituspuolueet ovat myös olleet suosiollisia erilaisten ulkoparlamentaaristen voimien lisääntyvälle vaikutusvallalle. Oikein on, että erilaiset ryhmät saavat lausua mielipiteensä maan asioista ja että niitä kuullaan. Oikein ei sensijaan ole, että näille ryhmille siirretään sellaista päätös- ja vaikutusvaltaa, joka kuuluu koko kansalle ja sen valitsemalle eduskunnalle. Täysin demokratian vastaista on, että vasemmisto pyrkii käyttämään hyväkseen ammattiyhdistysliikettä ajaakseen läpi tavoitteita, joita se ei ole saanut toteutetuksi normaalia parlamentaarista tietä. Hallituspuolueet ovat päästäneet koko demokratiakäsitteen hämärtymään tavalla, jota kansalaiset eivät voi ymmärtää. Eturyhmien välisin sopimuksin on päätetty eduskunnan toimivaltaan kuuluvista asioista.
Kansan elinehdot taantuvat
Vallassa pysymiseksi harjoitettu keinulautapolitiikka, jossa on vältetty perustavia talouspoliittisia ratkaisuja, on nyt johtanut kaiken kukkuraksi kansalaisten elinehtojen huononemiseen. Kansanrintamakausien talouspolitiikka on huipentunut ratkaisuun, jonka hallitus keväällä teki maksutaseen korjaamiseksi. Tämä ratkaisu merkitsee verojen huomattavia korotuksia, kuten muutkin kansanrintamakausien talouspoliittiset ratkaisut. Näin siirtyy huomattava osa kansalaisten tuloista suoraan valtion määrättäväksi. Valtio rikastuu, kansa köyhtyy. Sosialismi toteutuu automaattisesti, kun kansalla ei ole enää mistä määrätä.
Radikaaliryhmät - tie sosialismiin
Yhteiskunnan kehittämisen ehtoja ovat pyrkineet ja suuressa määrin onnistuneetkin sanelemaan eräät pienet ryhmittymät hallituspuolueiden sisällä. Tällaisia ryhmiä ovat mm. taistolaiset Skdl:n sisällä, pälkäneläiset sosiaalidemokraattisen puolueen sisällä, ryhmä 70 keskustapuolueen sisällä ja nuorliberaalit liberaalisen kansanpuolueen sisällä. Näiden suppeiden ryhmien ääni on kuulunut vaativana ja suurieleisenä myös valtakunnan tiedotusvälineiden kautta. Vaikuttaa usein jopa siltä, että nämä ryhmittymät johtaisivat emäpuolueitaan. Yhteistä näille ryhmille on myönteinen suhtautuminen sosialistisiin ratkaisuihin ja niiden perusarvojen vähättely, joita Suomen kansa pitää demokratian ytimenä. Yhteistä näille ryhmittymille on myös valtiollisen koneistomme demokraattisten menetelmien, mm. eduskunnan vaikutusvallan vähätteleminen. Niiden linjaan ei sovi kansan äänen kuuleminen missään tapauksessa.
Kokoomus on aina kuvassa mukana
On syytä kysyä todella vakavasti, mihin suuntaan hallituspuolueet kulkevat. Samalla on syytä kysyä, millaisia muita mahdollisuuksia on hallitsemiseksi. Jokaisessa todella uudessa mahdollisuudessa on tällä hetkellä yksi selviö: niissä on aina mukana kokoomus. Miksi keskustapuolue ja liberaalinen kansanpuolue eivät halua valita sitä porvarillista suuntausta, jota harjoitettaisiin yhteistyössä kokoomuksen kanssa.
Mitä me nyt tarvitsemme?
Ratkaisut järjen perustalta
Me tarvitsemme uudet vaalit, uuden eduskunnan ja siten sisäisesti ehyen hallituksen, joka saadaan aikaan noudattamalla äänestäjien antamia osviittoja, ottamalla huomioon vaalien tulos. Tälle pohjalle rakentuva hallitus tarvitsee ohjelman, joka perustuu järkeen ja tietoon. Poliitikko tai poliittinen ryhmä, joka tekee ratkaisuja oman järkensä, kokemuksensa ja jopa vakaumuksensa vastaisesti, harjoittaa huonoa politiikkaa.
Olemme vastuun vuosikymmenellä - kuka vastaa?
Kokoomus harjoittaa vastuuntuntoista politiikkaa. Kokoomus on eduskunnassa oppositiossa ollessaankin tukenut niitä hallituksen esityksiä, jotka oikeudenmukaisuuden ja totuuden nimissä ovat taloudellisen edistyksen ja hyvinvoinnin kasvun takeena ja joita ilman tällainen elämänkulku olisi mahdotonta. Vastuuntuntoisuus on kokoomuspolitiikan ohje riippumatta siitä, onko puolue hallituksessa vai oppositiossa. Sen sijaan kokoomus ei ole milloinkaan mukana hankkeissa, jotka eivät vastaa kansan tervettä järkeä. Mitä järkeä on esimerkiksi siinä, että maksutasetta pyritään tasapainottamaan julistamalla silitysraudat ylellisyystavaroiksi.
Terve järki korkeakoulu-uudistuksiin
Kokoomus esti sitkeydellään edellisen vaalikauden lopulla hätäisesti tehdyn korkeakoululain läpimenon. Nyt tunnustetaan, että tuo lakiesitys oli epäonnistunut. Sen läpimeno olisi edistänyt vain vasemmistoradikaalien pitkän tähtäyksen ohjelmaa. Kokoomuksen käsityksen mukaan korkeakoulujen ja yliopistojen tehtävänä on antaa mahdollisuus tehokkaaseen oppimiseen ja tutkimustoimintaan. Jos äärivasemmisto haluaa rakentaa vallankumouksen opinahjoja, on sillä siihen vapaassa maassa oikeus. Mutta ne on pidettävä erossa korkeakouluista ja yliopistoista.
Työrauha kouluihin
Kouluissa äärivasemmistolaiset, jyrkät kannat ovat saaneet edustaa vasemmiston ja keskustan poliittisia näkemyksiä. Tämä on johtanut jyrkkään kahtiajakoisuuteen, jossa kokoomus on kantanut vastuun tasaisen kehityksen puoltajana. Oppimisrauhan palauttamiseen kouluihin ja koulu-uudistuksen suuntaamiseen tasapainoiselle linjalle on kuitenkin saatava mukaan kaikki kansanvaltaiset puolueet. Kenenkään etujen mukaista ei ole antaa äärivasemmiston käyttää koululaitosta yhteiskuntajärjestelmän muuttamiseen.
Yhteiskunnallisten olojen kärjistämiseksi ovat muutamat yleisradion radikaalit toimittajat tehneet kaikkensa. Maastamme näiden ohjelmien välityksellä saatava kuva on väärä. Yleisradion ohjelmien perusteella elämä maassamme on pelkkää kärsimystä, koska "porvarit riistävät punikkeja".
Yleisradio ei saa vääristellä totuutta
Kokoomus on pyrkinyt hillitsemään vääristelevää ohjelmapolitiikkaa. Yleisradion on annettava totuudenmukainen kuva suomalaisesta yhteiskunnasta. Häikäilemätön propaganda Yleisradiossa voidaan saada päättymään kuitenkin vain porvarillisen rintaman yhteistyönä.
Kokoomus on oikea vaihtoehto
Demokratiaa - ei pakko-demokratiaa
Kokoomus haluaa nostaa perinteisen demokratian sille kuuluvaan arvoon. Demokratiaa, jolle suomalainen yhteiskunta perustuu, on kansanrintamapuolueiden ja niiden lieveilmiöiden toimesta pyritty tarkoituksenmukaisesti hämärtämään. Demokratia on pirstottu palasiksi. Ei ole selvitetty, mitä sillä eri yhteyksissä tarkoitetaan. Demokratia ei ole mikään irrallinen iskulause, joka voidaan ripustaa minne tahansa. Demokratia on kansan tahtoa, ei kansan pakottamista.
Vapaa yrittäminen säännöstelyn edelle
Kokoomus haluaa nostaa koko kansan hyvinvointia. Siksi kokoomus on ollut tukemassa järkevää talouspolitiikkaa. Kokoomus ei kuitenkaan hyväksy sitä säännöstelypolitiikkaa, jota hallituspuolueet ovat tyrkyttäneet suomalaisille. Sosiaalisen markkinatalouden säilyttäminen ja kehittäminen edellyttää vapaan yrittämisen hyväksymistä. Vain tältä pohjalta rakennetaan hyvinvointia vuosikymmeniksi eteenpäin.
Viime vaaleissa kokoomus saavutti suurimman porvarillisen puolueen ja maan toiseksi suurimman puolueen aseman. Äänestäjät luottivat kokoomukseen ja sen harjoittamaan politiikkaan. Kokoomus on johdonmukaisesti jatkanut kaikkien kansalaisten hyvinvointiin tähtäävää politiikkaa myös vaalien jälkeen. Hyvinvoinnin pohjana on kokoomuksen käsityksen mukaan jokaisen henkilökohtainen valinnanvapaus, jokaiselle luotu sosiaalinen, henkinen ja aineellinen turvallisuus. Kokoomus ei ole suppeiden ryhmien luokkapuolue eikä edusta mitään äärimmäisyysajattelua. Se on yleispuolue, joka ajaa yhteistä etua.
Kokoomus lähtee toiminnassaan siitä, mitä järki sanoo. Se on näkemys, joka perustuu yksityisen ihmisen vapaaseen valintaan. Vapaus on väkevä voima.
Tekemällä yhdessä työtä säilytämme tämän voiman.