Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.tuni.fi/pohtiva/ohjelmalistat/KOK/24

Kansallinen Kokoomus

Kokoomuksen kuluttajapoliittinen ohjelma


  • Puolue: Kansallinen Kokoomus
  • Otsikko: Kokoomuksen kuluttajapoliittinen ohjelma
  • Vuosi: 1973
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

KANSALLISEN KOKOOMUKSEN KULUTTAJAPOLIITTINEN OHJELMA

SISÄLLYSLUETTELO

JOHDANTO

1. KULUTTAJAPOLITIIKAN PERUSTEET

2. KULUTTAJAPOLITIIKAN YLEISTAVOITTEET

3. KULUTTAJAPOLITIIKAN OSA-ALUEET
3.1. Kuluttajavalistus
3.2. Kuluttajatutkimus
3.3. Kuluttajansuojelu

4. KULUTTAJAPOLITIIKKA JA MUU YHTEISKUNTAPOLITIIKKA
4.1. Ympäristönsuojelu
4.2. Yhdyskuntasuunnittelu

5. ORGANISAATIO

6. KANSAINVÄLINEN YHTEISTYÖ

KANSALLISEN KOKOOMUKSEN KULUTTAJAPOLIITTINEN OHJELMA

Hyväksytty puoluehallituksen kokouksessa 7.2.1973

JOHDANTO

Nykyaikaisessa yhteiskunnassa muodostavat tuotanto, markkinointi ja kulutus yhtenäisen kokonaisuuden. Jokainen elävä ihmisyksilö on kuluttaja, jonka käyttäytyminen ja tarpeet on otettava huomioon hyödykkeiden tuotannossa ja markkinoinnissa. Toisaalta lähes kaikki ihmiset ovat elämänsä jossakin vaiheessa tekemisissä tuotannon kanssa, joten myös tuottaja-käsite on erittäin laaja. Hyvin useissa tapauksissa sama henkilö toimii päivittäin sekä tuottajana että kuluttajana. Erityisen selvänä tämä kaksijakoinen tehtävä näkyy maataloudessa, mutta aivan samoin myös teollisuuden, kaupan ja palveluelinkeinojen piirissä. Kuluttajapolitiikan alue onkin laaja ulottuen moniin yhteiskuntapoliittisiin kysymyksiin. Yksilöinä eivät tuottajat ja kuluttajat siis ole vastakkain, eikä yksilöiden kaksijakoisesta osasta johtuen inhimillisellä alueella vallitse ristiriitaa tuotantopolitiikan ja kuluttajapolitiikan välillä.

Kun kysymystä tarkastellaan kansantalouden toiminnan näkökulmasta, on tuotannon ja kulutuksen välisellä vuorovaikutuksella keskeinen asema. Sen varaan rakentuu oleelliselta osalta kysynnän ja tarjonnan periaatteelle pohjautuva talousjärjestelmä. Tämän, talousjärjestelmän tekniikkaan perustuvan, vuorovaikutuksen sääntely yksilöiden ja koko yhteisön lyhyen ja pitkän tähtäyksen todellisia etuja vastaavasti on kuluttajapolitiikan tärkein tehtävä. Vuorovaikutuksen puuttuminen olisi osoituksena taloudellisen ja poliittisen vallan keskittymisestä, mikä puolestaan merkitsisi äärimmäisessä muodossaan puhtaaksi viljeltyä sosialismia, sääntelyn puuttuminen merkitsisi sitä, että yhteiskunnan heikoimmat yksilöt ja ryhmät joutuisivat kärsimään.

Kokoomuksen lähiajan tavoiteohjelmassa on omaksuttu sosiaalisen valintatalouden periaate. Kuluttajapolitiikkaan tämä taloudellinen ajattelutapa liittyy läheisesti mm. siinä, että taloudellisten valintojen suorittajalla, kuluttajalla tulisi olla riittävä taloudellinen tietämys ja hyödyke-tuntemus. Toisaalta edellytetään tuottajien ja kuluttajien sekä julkisen vallan kiinteätä yhteistyötä, jotta sosiaalinen oikeudenmukaisuus tulisi turvatuksi.

1. KULUTTAJAPOLITIIKAN PERUSTEET

Kuluttajan kannalta tarkasteltuna kuluttajapolitiikassa on kysymys toisaalta erilaisten, kulutusta koskevien arvostusten välisestä erosta ja toisaalta kuluttajien ja tuottajien välisistä, erilaisista näkökulmista. Näiden erojen sovittaminen yksilökeskeisen ja moniarvoisen, porvarillisen näkemyksen pohjalta on edellytyksenä sellaiselle yhteiskunnalliselle kehitykselle, jossa otetaan riittävästi huomioon yksilön turvallisuus.

Kuluttajan ja tuottajan välinen vuorovaikutus tulee esille hinnanmuodostuksessa, tavaroiden ja palvelusten laadussa, tuotevalikoiman laajuudessa, tuotteiden turvallisuudessa ja vaikutuksessa ympäristöön sekä markkinoinnin keinoissa. Tämän vuorovaikutuksen sääntely merkitsee esiintulevissa ristiriitatilanteissa käytännön ongelmista sopimista. Se edellyttää molempien osapuolten valveutuneisuutta ja yhteiskunnallisen vastuun tiedostamista sekä sellaisen neuvottelujärjestelmän luomista, jolla taataan moniarvoisuus ja osapuolten tasa-arvoisuus.

Kuluttajapolitiikka liittyy kiinteästi yleiseen talouspolitiikkaan ja sosiaalipolitiikkaan. Taloudellisen ja poliittisen vallan keskittäminen samoihin käsiin kaventaa mahdollisuuksia yksilökeskeisen kuluttajapolitiikan toteuttamiselle, koska se heikentää yksityisen kuluttajan mahdollisuuksia valvoa etujaan päätöksenteossa. Samaan suuntaan vaikuttavat myös taloudelliset keskittymispyrkimykset tuotannossa ja markkinoinnissa, ellei samanaikaisesti pystytä huolehtimaan siitä, että sekä tuotantoon ja markkinointiin osallistuvat kuluttajat että niiden ulkopuolelle jäävät saavat mahdollisuuden vaikuttaa tuotannon suunnitteluun.

Tuotannon ja kulutuksen välisiin suhteisiin ei automaattisesti löydy kuluttajien kannalta edullisinta ratkaisua kysynnän ja tarjonnan lain perusteella. Tuottajilla on käytössään niin voimakkaasti mielipiteisiin vaikuttavia markkinoinnin välineitä, että tuotanto pystyy ohjaamaan kulutusta haluamaansa suuntaan. Tavoitteeksi onkin asetettava sellaisten olosuhteiden luominen, jotka nykyistä paremmin takaavat kuluttajille mahdollisuuden vaikuttaa tuotantopäätöksiin. Samanaikaisesti on kehitettävä kuluttajapoliittista tutkimustoimintaa siten, että tuotantopäätökset voidaan riittävässä määrin perustaa tietoon tuotettujen tavaroiden ja palvelusten vaikutuksesta yksityisiin kuluttajiin ja koko yhteiskunnan kehitykseen.

Taloudellisen toiminnan keskeisimpänä tarkoituksena on pidettävä yksityisten kuluttajien valinnanmahdollisuuksien lisäämistä. Kuluttajapolitiikkaa on sen vuoksi toteutettava sosiaalisen valintatalouden periaatteen mukaisesti. Kuluttajien kannalta keskeiseksi muodostuu tällöin vaatimus vähimmäistoimeentulojärjestelmän aikaansaamisesta. Kuluttajapoliittiset toimenpiteet on suunnattava siten, että niiden avulla parannetaan myös työelämään osallistumattomien ihmisryhmien asemaa.

2. KULUTTAJAPOLITIIKAN YLEISTAVOITTEET

Kuluttajapolitiikan tavoitteena on yksityisen ihmisen hyvinvoinnin ja turvallisuuden edistäminen. Tähän tavoitteeseen pyritään kuluttajavalistuksen, kuluttajatutkimuksen ja kuluttajasuojelun avulla. Kuluttajapolitiikka tähtää siihen, että kuluttajien turvallisuus ja oikeudellinen asema taattaisiin ja heillä olisi riittävästi tietoja, taitoa ja vaikutusvaltaa voidakseen tehdä taloudellisesti tarkoituksenmukaisia ratkaisuja.

Jokaiselle yksilölle on luotava yleisin poliittisin keinoin taloudelliset ja yhteiskunnalliset edellytykset hyvinvointinsa turvaamiseen. Kuluttajapolitiikan tehtävänä on huolehtia siitä, että mainittu tavoite saavutetaan yksilön kannalta taloudellisella ja turvallisella tavalla.

Yksilön on saatava tehdä oman hyvinvointinsa edellytyksiä koskevat ratkaisut mahdollisimman itsenäisesti. Tuotanto ja markkinointi on järjestettävä tämän päämäärän mukaisesti. Yksilölle on oltava tarjolla useita eri vaihtoehtoja. Niihin on sisällytettävä myös vähävaraisten ja muiden erityisryhmien saavutettavissa olevia, turvallisuuden ja taloudellisuuden vaatimukset täyttäviä vaihtoehtoja.

Nykyinen kuluttajapolitiikka on vielä liian kapealla pohjalla, jotta se voisi toimia riittävän tehokkaasti kuluttajan hyväksi. Kehitettäessä kuluttajapolitiikkaa sitä ei tule jäykistää liiallisella byrokratisoinnilla. Olemassaolevia toimintamuotoja on pyrittävä kehittämään ja antamaan niille lakisääteiset puitteet.

3. KULUTTAJAPOLITIIKAN OSA-ALUEET

3.1. Kuluttajavalistus

Kuluttajavalistus jakaantuu kuluttajakasvatukseen ja hyödykekeskeiseen valistukseen. Moniarvoisella kuluttajakasvatuksella on luotava kuva siitä ympäristöstä, jossa yksilö elää. Yksilön on opittava arvioimaan kehitystä sekä kritisoimaan ja vaikuttamaan sellaisiin yhteiskunnan päätöksentekijöiden ratkaisuihin, jotka vaikuttavat kuluttajien yhteisiin ja yksilöllisiin olosuhteisiin. Jokaisella ihmisellä tulee olla kuluttajakysymyksistä realistinen, kriittinen ja tietoinen näkemys.

Kokoomus katsoo, että

  • kuluttajakasvatus on sisällytettävä paitsi peruskoulun myös lukion ja ammattioppilaitosten opetusohjelmaan,
  • kuluttajakasvatus on saatettava opetuksen ja tutkimuksen kohteeksi myös yliopistoissa ja korkeakouluissa,
  • kuluttajakasvatus kouluiän sivuuttaneen väestön keskuudessa on suoritettava julkisten tiedotusvälineiden, neuvontajärjestöjen ja aikuiskasvatuksen avulla,
  • radion ja television osuutta kuluttajapoliittisen tiedon levittäjänä on lisättävä.

Hyödykekeskeisen valistuksen tehtävänä on antaa kuluttajille täsmällisesti ja tasapuolisesti tietoja hyödykkeiden ja palvelusten laadusta, hinnoista ja jakelusta.

Kokoomus katsoo, että

  • kaikki kulutushyödykkeet on saatettava tavaraselostemääräysten piiriin,
  • tavaraselosteessa on valmistajan ilmoitettava tuotteen sisältö ja ominaisuudet kuluttajaneuvoston antamien yhtenäisten ohjeiden mukaisesti, jotta ostajan mahdollisuudet itse vertailla eri tavaramerkkejä ja niiden ominaisuuksia keskenään paranisivat,
  • tavaraselostejärjestelmän kehittämisen ohella on tehostettava yksityisiä ja julkisia palveluita koskevaa valistusta.

3.2. Kuluttajatutkimus

Kuluttajapoliittinen tutkimustoiminta on toistaiseksi ollut riittämätöntä ja hajanaista. Tavaroiden ja palvelusten laatua, hinnoittelua, jakelua ja käyttöä koskevia tutkimuksia olisikin entisestään tehostettava ja tutkimusten tuloksia koordinoitava niin, että kulutuspoliittisia päätöksiä tekevät elimet saisivat ne entistä joustavammin tietoonsa. Tämän ohella on välttämätöntä tutkia tehokkaammin kuluttajan asenteita sekä hänen käyttäytymistään ostajana ja tiedon vastaanottajana.

Kokoomus katsoo, että

  • kuluttajaneuvoston yhteyteen on perustettava oma tutkimuslaitos,
  • kuluttajatutkimusta suorittavien laitosten yhteistyötä on kehitettävä,
  • tavaraselostejärjestelmän kehittyessä on vertailevaan hyödyketutkimukseen käytettyjä voimavaroja siirrettävä laajempialaisiin asennetutkimuksiin.

3.3. Kuluttajansuojelu

Kuluttajapoliittinen lainsäädäntö on monissa suhteissa vanhentunutta. Puutteita on sekä hyödykkeiden terveydellisyys- ja turvallisuusmääräyksissä että kuluttajan oikeusturvassa. Myös valitusmenettely on vajavainen.

Kokoomus katsoo, että

  • kauppaa ja kilpailua koskeva lainsäädäntö on pikaisesti ajanmukaistettava,
  • kuluttajapoliittisen lainsäädännön noudattamista valvomaan on perustettava kuluttaja-asiamiehen virka,
  • elintarvikevalvonnan tehostamiseksi on perustettava elintarvikehallitus,
  • elintarvikelainsäädäntöä uudistettaessa on tiukennettava lisäaineita koskevia määräyksiä,
  • on luotava kaikki tuotteet ja palvelut kattava valitusjärjestelmä, joka mahdollistaa myös valitusten käsittelyn tarvittaessa tuomioistuimissa,
  • liikkeissä ja palvelupisteissä on oltava nähtävillä tieto siitä, minne tai kenelle mahdolliset valitukset voidaan osoittaa,
  • harhaanjohtavaa mainontaa koskevat rangaistussäännökset on täsmennettävä,
  • valmistajan on tarvittaessa pystyttävä luotettavasti todistamaan, että tuotteella on ne ominaisuudet, jotka mainoksessa mainitaan,
  • lääkkeiden, alkoholin ja tupakan mainontaa on rajoitettava sekä määrällisesti että laadullisesti,
  • mainonnasta ja sen vaikutuksista on laadittava perusteellinen selvitys.

4. KULUTTAJAPOLITIIKKA JA MUU YHTEISKUNTAPOLITIIKKA

Kuluttajapolitiikan näkökohdat tulee ottaa huomioon talous- ja sosiaalipolitiikan lisäksi myös muilla yhteiskuntapolitiikan osa-alueilla. Kuluttajapolitiikka liittyy lähinnä jätehuollon ja roskautumisen osalta ympäristöpolitiikkaan, tuotteiden turvallisuuden osalta terveyspolitiikkaan ja työsuojeluun sekä asumisen, viihtyisyyden ja palvelujen osalta yhdyskuntasuunnitteluun.

4.1. Ympäristönsuojelu

Ympäristönsuojeluun kuluttajapolitiikka liittyy niiltä osin kuin on kysymys hyödykkeiden ympäristölle aiheuttamista vahingoista tai raaka-aineiden tuhlailevasta käytöstä. Erityistä huomiota on kiinnitettävä kulutushyödykkeiden pakkauksessa käytettyyn materiaaliin, joka jo nykyisin aiheuttaa huomattavia jäteongelmia. Sekä asutuskeskusten että maaseudun jätehuolto on pyrittävä järjestämään siten, että mahdollisimman suuri osa jätteistä voitaisiin käyttää joko sellaisenaan tai käsittelyn jälkeen uudelleen kulutusta palvelevassa tuotannossa.

Kokoomus katsoo, että

  • kuluttajille on jaettava tietoa, jotta he voisivat tiedostaa kulutuksen ympäristölle aiheuttamat haitat ja suunnata omatoimisesti kulutustaan ympäristöystävällisempään suuntaan,
  • julkisen vallan on tuettava saastevapaiden hyödykkeiden kehittämistä ja käyttöä,
  • ympäristönsuojelusta ja jätehuollosta aiheutuvat kustannukset on sisällytettävä tuotteiden hintoihin,
  • ympäristöä vahingoittavien tuotteiden valmistus ja käyttö on rajoitettava mahdollisimman vähiin,
  • pakkausmateriaalina on käytettävä mahdollisimman helposti hävitettäviä tai itsestään hajoavia aineita,
  • julkisen vallan toimenpitein on vaikutettava siihen, että jätteiden uudelleenkäytöstä tulee taloudellisesti kannattavaa.

4.2. Yhdyskuntasuunnittelu

Kuluttajan käyttäytymiseen ja asennoitumiseen vaikuttavat ne olosuhteet, joissa hän tekee työtä ja asuu. Työsuojelu, viihtyvyys työpaikalla, asuntotuotanto, palvelujen järjestäminen ja muut yhdyskuntasuunnittelun ongelmat on nähtävä myös kuluttajapolitiikan näkökulmasta. Yhdyskuntasuunnittelun eri portaissa on yhteistyötä kuluttajapoliittisen tutkimuksen kanssa tiivistettävä.

Ruuhkautumisalueitten ongelmat ovat monessa suhteessa erilaiset kuin syrjäseutujen ongelmat. Erityisesti kaupan ja palveluelinkeinojen sijoittumiskysymyksissä on otettava huomioon yksityisten kuluttajien etu.

Kokoomus katsoo, että

  • kuluttajille on turvattava riittävä palvelutaso heidän asuinpaikastaan tai varallisuudestaan riippumatta,
  • yhdyskuntasuunnittelun eri vaiheissa on yksityisen kuluttajan edut otettava nykyistä paremmin huomioon,
  • asunnot on saatettava tavaraselostejärjestelmän piiriin,
  • pienkauppojen asemaa on erityisesti syrjäseuduilla mutta myös ruuhkautumisalueilla helpotettava valtion ja kuntien toimenpitein.

5. ORGANISAATIO

Nykyisin ei kuluttajapoliittista organisaatiota varsinaisesti ole olemassa. Kuluttajaneuvosto toimii asiantuntijapohjalla, eikä se liity tarpeeksi kiinteästi laajempaan kokonaisuuteen. On myös ollut havaittavissa, että kuluttajapolitiikan päätarkoitukseksi on muodostumassa kuluttajan suojelu kauppaa ja teollisuutta vastaan, kun monessa suhteessa järkevämpää olisi etsiä ratkaisuja tuotannon, kaupan ja kuluttajien tarkoituksenmukaiselle yhteistyölle.

Kokoomus katsoo, että

  • kuluttajapoliittisten kysymysten käsittely on siirrettävä sosiaalipolitiikan alaan keskittyvästä sosiaali- ja terveysministeriöstä tuotannon, kaupan ja kulutuksen kysymyksiä käsittelevälle kauppa- ja teollisuusministeriölle,
  • kuluttajaneuvoston kokoonpano on muutettava parlamentaarisia voimasuhteita vastaavaksi,
  • kuluttajaneuvoston tehtäväksi on annettava kuluttajapolitiikan koordinointi ja periaatteellisten kysymysten käsittely sekä kansainvälisten yhteyksien hoito,
  • aluehallinnon puitteissa on luotava tarkoituksenmukaiset, demokraattiset kuluttajahallinto-organisaatiot,
  • paikallisia kuluttajakysymyksiä hoitamaan on kuntiin perustettava kuluttajalautakunnat.

6. KANSAINVÄLINEN YHTEISTYÖ

Suomalaisten tekemät kulutuspäätökset vaikuttavat kauppataseeseemme ja muodostavat siten erään ulkomaankaupan keskeisistä perusteista. Suomalainen kuluttaja voi tietoisilla valinnoillaan vaikuttaa sekä kotimaisen tuotannon että tuonnin rakenteeseen. Kuluttajapolitiikalla on merkitystä myös maailmanlaajuisessa kauppapolitiikassa, jossa raaka-aineita tuottavien kehitysmaiden ja korkeamman elintason omaavien teollisuusmaiden välinen ristiriita on pystyttävä rauhanomaisin keinoin sääntelemään.

Suomalaisten kulutustottumukset ovat joiltakin osin olleet turhan "ulkomaavoittoisia", jolloin ristiriita kotimaisen tuotannon ja ulkomailta tapahtuvan tuonnin välillä on aika ajoin päässyt kärjistymään. Kulutustottumuksia olisikin pystyttävä suuntaamaan siten, että myös tämä ristiriita voitaisiin säännellä yksityisen kuluttajan kannalta edullisimmalla tavalla.