KANSALLISEN KOKOOMUKSEN LIIKUNTAPOLIITTINEN OHJELMA

SISÄLLYSLUETTELO

KOKOOMUKSEN LIIKUNTAPOLIITTISET PERIAATTEET

1. JATKUVAN LIIKUNTAHARRASTUKSEN HERÄTTÄMINEN

1.1. LIIKUNTATOIMINTA
1.1.1. LIIKUNTAKASVATUS
1.1.1.1. Koululiikunta
1.1.1.2. Korkeakoulut ja muut oppilaitokset
1.1.1.3. Puolustuslaitos
1.1.2. VAPAAEHTOINEN JÄRJESTÖTOIMINTA
1.1.3. TYÖPAIKKALIIKUNTA
1.1.4. KUNNALLINEN LIIKUNTAPALVELU
1.1.5. ERITYISRYHMIEN LIIKUNTA

1.2. TIEDONVÄLITYS
1.2.1. JOUKKOTIEDOTUSVÄLINEET
1.2.2. MUU TIEDONVÄLITYS

2. LIIKUNTAMAHDOLLISUUKSIEN LUOMINEN

2.1. SUUNNITTELU, RAHOITUS JA ORGANISOINTI
2.1.1. VALTIO
2.1.2. VÄLIPORTAAN HALLINTO
2.1.3. KUNNAT

2.2. TUTKIMUS

2.3. KOULUTUS

3. KANSAINVÄLINEN TOIMINTA

Kokoomuksen liikuntapoliittinen ohjelma. Hyväksytty puoluehallituksen kokouksessa 8.4.1974.

KOKOOMUKSEN LIIKUNTAPOLIITTISET PERIAATTEET

Hyväkuntoisella ja mielenterveydeltään tasapainoisella ihmisellä on parhaimmat mahdollisuudet osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan sekä päätöksentekijänä että valintoja suorittavana yksilönä. Liikuntatoiminnalla on mahdollisuus lisätä yleistä viihtyvyyttä ja vaikuttaa koko kansan terveydelliseen tilaan. Liikunnan avulla voidaan ehkäistä erilaisia sairauksia, jotka rasittavat sekä yksityisiä talouksia että koko terveydenhuoltojärjestelmää. Jokaiselle kansalaiselle on luotava riittävät ja monipuoliset mahdollisuudet liikunnan harjoittamiseen ikään, sukupuoleen, ammattiin, varallisuuteen tai asuinpaikkaan katsomatta. Liikuntaharrastus on pyrittävä virittämään jo lapsena ja sen tulisi jatkua läpi koko elämän.

Liikuntapolitiikalla on keskeinen merkitys pyrittäessä parantamaan elämisen laatua. Liikunnalliset näkökohdat tulee ottaa huomioon terveydenhuoltoa, aluesuunnittelua, liikennettä, ympäristönsuojelua, koulupolitiikkaa ja teollistamispolitiikkaa koskevissa päätöksissä. Näin menetellen pitkäjänteisen liikuntapolitiikan tulokset koituvat kaikkien kansalaisten hyväksi.

Teollistaminen ja automaation lisääminen vähentävät työsuoritusten vaatimaa liikuntaa ja aiheuttavat siten usein yleiskunnon heikentymistä. Monet työsuoritukset sekä tuotannon että palveluelinkeinojen piirissä aiheuttavat työntekijöille rasitus- ja kulumissairauksia. Elintaso- ja elintapasairauksien määrä on kasvanut. Myös autoistuminen ja muiden moottorilla varustettujen liikennevälineiden lisääntyminen on vähentänyt liikuntaa. Näiden epäkohtien korjaamiseksi vaaditaan liikuntapolitiikan ottamista huomioon kaikissa poliittisissa ratkaisuissa.

Liikuntapolitiikan tavoitteena on yksilön hyvinvoinnin ja viihtyvyyden lisääminen. Riittävästi valinnanmahdollisuuksia tarjoavalla liikunnalla voidaan edistää ihmisten terveyttä ja fyysistä kuntoa. On luotava riittävät ja monipuoliset mahdollisuudet omaehtoiseen liikuntaan. Liikuntaharrastuksen heräämiseen vaikuttavat ennen kaikkea liikuntatoiminta, siitä saadut kokemukset sekä tehokas tiedonvälitys. Organisoitua liikuntaa on kahdenlaista: lakisääteistä, kouluissa ja puolustuslaitoksessa tapahtuvaa liikuntakasvatusta ja vapaaehtoista, järjestöjen, kuntien ja työpaikkojen tarjoamaa liikuntaa. Liikuntamahdollisuuksien tarjoaminen edellyttää sekä kokonaisvaltaista organisaatiota ja suunnittelua että rahoitusta. Tutkimuksen ja koulutuksen avulla on luotava vahva perusta sekä suunnittelulle ja tiedonvälitykselle että varsinaiselle liikuntatoiminnalle.

Jokainen yksilö tarvitsee jossakin muodossa liikuntaa. Ihmiskeho vaatii tietyn määrän fyysistä aktiivisuutta, jotta yksilö pystyisi liikaa väsymättä suoriutumaan työstään, ja jotta hän sen jälkeen jaksaisi nauttia erilaisista harrastuksista. Liikuntapalvelusten kysyntä kasvaa, sillä lisääntynyt vapaa-aika asettaa liikuntatoiminnalle jatkuvasti uusia vaatimuksia. Liikunnan tulisi tarjota vapaa-aikaan sisältöä, joka vaikuttaa yksilön persoonallisuuden kaikinpuoliseen kehittymiseen ja samalla edistää hänen mielenterveyttään. Liikunnalla voidaan ehkäistä, lieventää ja jopa poistaa kiihtyvän elämänrytmin sekä kasvavan psyykkisen rasituksen aiheuttamia haittoja.

1. JATKUVAN LIIKUNTAHARRASTUKSEN HERÄTTÄMINEN

Fyysisen kunnon ylläpito ja kehittäminen edellyttävät säännöllistä liikunnan harjoittamista. Jotta liikuntaharrastuksesta tulisi jatkuvaa, yksilöllä pitäisi olla tietoa sekä liikkumisesta että liikuntamahdollisuuksista, ja hänen tulisi oppia riittävät perustaidot mahdollisimman varhain. Näiden lisäksi myönteiset kokemukset auttavat positiivisen liikunta-asenteen syntymisessä.

1.1. LIIKUNTATOIMINTA

Liikunta on yksi kulttuurimme muoto, joka lisää yksilön mahdollisuuksia itsensä toteuttamiseen. Kukin yksilö kokee kulttuurin ja arvostaa sitä omalla tavallaan. Kulttuurin - ja siten myös liikuntatoiminnan - tulee näin ollen olla moniarvoista. Sitä toteuttavat toiminnat tapahtuvat useissa muodoissa ja useiden tahojen organisoimina.

1.1.1. LIIKUNTAKASVATUS

1.1.1.1. Koululiikunta

Koulu on osaltaan vastuussa lapsen kaikinpuolisesta kehittämisestä. Fyysisesti hyväkuntoisella yksilöllä on mahdollisuus menestyä paremmin myös muissa kouluaineissa.

Fyysisessä kasvussa ja kehityksessä on herkkyyskausia, jolloin elimistön harjoitettavuus on erittäin suuri, sekä jaksoja, jolloin oppiminen tapahtuu nopeasti. Mikäli näitä vaiheita ei opetuksessa osata käyttää hyväksi, saatetaan syyllistyä laiminlyönteihin, jopa virheisiin, joita myöhemmin ei voi korjata. Liikuntaa opettavilla on kannettavanaan suuri vastuu. Siksi on tärkeätä, että opetuksesta huolehtivat asiantuntevat opettajat.

Koululiikunta on erinomainen kasvatuksen apuväline, jolla voidaan vaikuttaa kaikkiin kansalaisiin. On tärkeätä, että lasten fyysistä kuntoa kehitetään ja heissä herätetään harrastus jatkuvaan liikuntaan. Tämän vuoksi koululiikuntaa tulee kehittää seuraavasti:

• liikuntatuntimäärissä tulee noudattaa UNESCO'n antamaa suositusta, jonka mukaan viikottaisen liikuntamäärän tulisi olla 1 /6 koko viikkotunti-määrästä
• opetusryhmien koko on saatettava riittävän pieniksi, jotta opetustuokiot saadaan tehokkaiksi ja mielekkäiksi
• opetustilojen ja -välineiden tulee olla monipuolisia ja riittäviä
• oppilaitoksia sijoitettaessa tulee ottaa huomioon lähiympäristön tarjoamat mahdollisuudet liikuntaan
• liikunnasta kiinnostuneille oppilaille on annettava mahdollisuus saada lisäopetusta ja -harjoitusta. Liikunnan tulee olla myös valinnaisaineiden joukossa. Koulujärjestelmässä tulee olla mahdollisuus erityisten liikuntaluokkien perustamiseen
• vajaakuntoisille tulee järjestää tukiopetusta.

1.1.1.2. Korkeakoulut ja muut oppilaitokset

Tehokas opiskelu vaatii hyvää fyysistä ja psyykkistä kuntoa. Liikunta tuo opiskelun lomaan myös virkistystä ja vaihtelua. Siksi opiskelijaliikuntaa tulee kehittää seuraavasti:

• korkeakouluja ja muita oppilaitoksia suunniteltaessa on otettava huomioon monipuolisten liikuntapaikkojen ja -tilojen tarve. Suunnittelun tulee niveltyä muuhun koulutussuunnitteluun
• opiskelijoille tulee tarjota monipuolista liikuntaa
• liikuntatoiminta tulisi organisoida paikkakuntakohtaisesti siten, että kaikkien eri tasojen opiskelijat olisivat siinä mukana
• korkeakouluihin on perustettava riittävä määrä ohjaajan toimia tai virkoja ja jokaiseen korkeakouluun yksi liikunnan suunnittelu- ja johtotehtävistä vastuussa olevan liikuntasihteerin virka
• terveyspalveluihin on otettava mukaan kuntotutkimukset ja -mittaukset sekä liikuntaneuvonta.

1.1.1.3. Puolustuslaitos

Puolustusvalmius edellyttää hyvää peruskuntoa ja halua sen ylläpitämiseen. Puolustuslaitoksen liikuntakasvatusohjelmaa tulisi kehittää seuraavasti:

• fyysistä kuntoa on nostettava nousujohteisten harjoitusten avulla. Harjoitettavat on pyrittävä jakamaan kuntonsa edellyttämiin ryhmiin
• varusmiehille on jaettava fyysiseen kuntoon, terveyteen ja harjoitteluun liittyvää tietoa ja motivoitava kunnon ylläpitäminen myös varusmiespalvelun jälkeen
• varusmiespalvelun aikana on annettava mahdollisuus monipuoliseen liikunnan harrastamiseen. Tämä edellyttää mm. sitä, että perustetaan liikunnan ohjaajan virkoja ja ohjauksessa käytetään apuna palveluksessa olevia asiantuntijoita
• kilpa- ja huippu-urheilua harrastaville tulee edelleenkin varata mahdollisuus riittävään harjoitteluun ja valmentautumiseen
• varusmiestoimikuntien on osallistuttava varusmiesliikunnan suunnitteluun
• siviilipalvelusta suorittaville tulee järjestää samat mahdollisuudet liikuntaan kuin varusmiehillekin.

1.1.2. VAPAAEHTOINEN JÄRJESTÖTOIMINTA

Suomalainen urheilun seuratoiminta on ainutlaatuista: Käytännön liikuntatoiminta on maassamme toteutettu huomattavalta osin vapaaehtoisen seuratoiminnan työn tuloksena. Tätä kansalaisista lähtevää aktiivisuutta tulee arvostaa, ja sitä on tuettava luomalla riittävät toimintaedellytykset lainsäädännöllisin toimenpitein. Tehokas ja tarkoituksenmukainen toiminta ja taloudenhoito edellyttävät yhteistyötä, koordinointia ja pitkäjänteistä kehittämistä. Tämän vuoksi maahamme olisi luotava yksi yhteinen katto-organisaatio, jonka avulla nykyisten keskus- ja muiden liikuntaa harrastavien järjestöjen toimintamahdollisuuksia parannetaan ja koordinoidaan.

Sekä voimistelu- että urheiluseurojen toiminnan tulee muuttua laaja-alaisemmaksi, jolloin ne tarjoaisivat liikuntamahdollisuudet erilaisille taso-, harrastus- ja ikäryhmille. Erityisesti tulee tukea niitä seuroja, jotka tarjoavat liikuntaa samanaikaisesti koko perheelle.

Kilpa- ja huippu-urheilu ovat huomattava osa liikunta- ja koko yhteiskunta-kulttuuriamme. Niillä on huomattava viihde- ja pr-arvo, ja ne tarjoavat esikuvia sekä nuorisolle että tavalliselle kuntourheilijalle. Niillä on myös tärkeä merkitys kansainvälisessä toiminnassa. Sen vuoksi kilpa- ja huippu-urheilulle on tarjottava hyvät toimintamahdollisuudet.

Kilpa- ja huippu-urheilijoita on tuettava sekä taloudellisesti että järjestämällä mahdollisuudet riittävään harjoitteluun. Urheilijoiden toimeentulo on järjestettävä siten, että heille ei koidu vaikeuksia uran loppumisen jälkeisessä työelämään siirtymisessä.

Valmennuksen on perustuttava tehokkaaseen tutkimustoimintaan. Tätä varten on maahamme luotava urheilulääkäriverkosto, jolle taataan kunnolliset toimintamahdollisuudet.

Nuorten kilpailuvalmennuksen on oltava pätevien ohjaajien käsissä, jottei heille aiheutuisi vammoja tai toimintahäiriöitä. Lasten liikunnan tulisi olla monipuolista ja leikinomaista, olkoon se kuinka tavoitteellista tahansa. Lasten kilpaurheilussa on otettava huomioon kasvavan yksilön kokonaispersoonallisuus.

Tulevaisuuden liikuntatyössä on vapaaehtoisella järjestötyöllä keskeinen osuus. Siksi on tärkeää, että liikuntatoiminnan taloudellinen tuki jaetaan järjestöille näiden suorittaman työn mukaisesti.

1.1.3. TYÖPAIKKALIIKUNTA

Työpaikkaliikunnalla on useita yhtymäkohtia työsuojeluun. Työyhteisön liikuntatoiminnan ja työpaikkaurheilun lisäksi työliikuntaan on katsottava kuuluvan myös itse työnteon edellyttämän liikkumisen ja työaikana tapahtuvan rentouttavan liikunnan. Työpaikkaliikunnan tavoitteena ovat työturvallisuuden ja -viihtyvyyden lisääminen sekä työstä tai työolosuhteista aiheutuvien sairauksien ehkäiseminen. Työympäristön ja tuotantotoiminnan työpaikkakohtaisessa suunnittelussa on lähdettävä työntekijän terveyden suojelemisesta. Siksi on tärkeää, että

• tutkimusten avulla selvitetään työstä aiheutuvat rasitukset, joita pyritään vähentämään ja poistamaan
• työpaikalla järjestetään sekä ehkäisevää että korjaavaa liikuntaa työaikana
• työntekijä voi saada palkallista kuntoutuslomaa työympäristön mahdollisesti aiheuttamien vaurioiden korjaamiseksi
• työliikunta katsotaan erääksi yritysdemokratian niistä osa-alueista, joilla työntekijäin vaikutusvalta on ratkaiseva
• ammatillisissa oppilaitoksissa annetaan ammatin edellyttämän opiskelun ohella terveys- ja liikuntakasvatusta
• työnantajan ohella myös kunta tukee työajan ulkopuolella tapahtuvaa työpaikkaurheilua ja -liikuntaa.

1.1.4. KUNNALLINEN LIIKUNTAPALVELU

Kunnan tehtävänä on tarjota edellytykset sille, että liikuntaelämä on monipuolista ja että sillä on toimintamahdollisuudet. Kuntien liikuntapolitiikan tulee edistää yleisiä terveys-, sosiaali- ja kulttuuripoliittisia päämääriä.

Kuntien on palveltava ensisijaisesti niitä kuntalaisia, jotka eivät ole mukana seuratoiminnassa. Niiden on käytettävissään olevin keinoin tuettava myös urheilu- ym. seurojen liikuntatoimintaa. Kunnallista liikuntapalvelua on kehitettävä seuraavasti:

• kuntoliikunta on asetettava lainsäädännössä tasavertaiseen asemaan terveysneuvonnan ja sairaanhoidon kanssa. Tällöin voitaisiin edellyttää, että kunnat laativat ja vahvistavat itselleen liikuntasuunnitelman, jolla mm. koordinoitaisiin eri hallintokuntien liikuntaa koskevaa suunnittelua
• terveyskeskuksiin perustetaan liikuntaosastoja, joissa kansalaisilla on mahdollisuus tutkituttaa terveydentilansa ja fyysinen kuntonsa
• kunnallisissa neuvoloissa ja kuntoutuslaitoksissa tehostetaan liikuntaa koskevaa neuvontaa, tiedotusta ja valistusta
• kehitetään kaikkia kuntalaisia palvelevaa virkistysliikuntaa.

1.1.5. ERITYISRYHMIEN LIIKUNTA

Erityisryhmien liikuntatoiminnassa on asetettava tavoitteeksi, että kaikki sekä laitos- että avohuollossa olevat erityisryhmiin kuuluvat pääsisivät osallisiksi säännöllisistä liikuntapalveluksista. Toiminnan perusedellytyksenä on useimmiten kontaktin luominen asianomaiseen. Onkin tärkeätä, ettei riskiryhmiä, vammaisia, pitkäaikaissairaita ja sosiaalisesti häiriintyneitä eristetä omiksi ryhmikseen, vaan heidän tulee saada harrastaa liikuntaa mahdollisimman paljon muiden mukana. Liikunta on monille erityisryhmien jäsenille yksi terapian muoto muiden joukossa; Liikuntaohjelmien tulee tämän vuoksi olla yksilöllisiä ja kiinnostavia.

1.2. TIEDONVÄLITYS

1.2.1. JOUKKOTIEDOTUSVÄLINEET

Joukkotiedotusvälineet ovat vastuussa siitä, että liikuntakulttuuristamme saadaan monipuolinen ja asiallinen kuva ja että kansalaisille on tiedotettu eri valintamahdollisuuksista. Siksi on tärkeätä, että

• tutkimustulokset julkaistaan mahdollisimman pian myös kansantajuisessa muodossa
• jokaiselle ikäryhmälle jaetaan niiden tasoa ja kiinnostusta vastaavaa tietoa liikunnasta
• kilpailu-urheilun tiedottamisessa noudatetaan kohtuullisuutta ja huippu-urheilusta annetaan totuudenmukainen kuva
• urheilutoimittajien koulutusta kehitetään.

1.2.2. MUU TIEDONVÄLITYS

Liikunta- ja urheilukirjallisuutta on tuettava ja turvattava kirjastojen välityksellä mahdollisimman laaja ja monipuolinen tietoaineksen tarjonta.

Kunnallisista liikuntapalveluista on mahdollisimman tehokkaasti tiedotettava kuntalaisille. Terveyskeskusten tehtävänä on jatkuvasti palvella kuntalaisia jakamalla tietoa liikunnan ja terveydenhuollon kysymyksistä.

2. LIIKUNTAMAHDOLLISUUKSIEN LUOMINEN

2.1. SUUNNITTELU, RAHOITUS JA ORGANISOINTI

Maahamme on pikaisesti saatava sekä liikuntalaki että -asetus. Niiden valmistelussa tulee julkisen vallan ja liikuntajärjestöjen olla kiinteässä yhteistyössä. Liikuntalaissa tulee määritellä maamme liikuntapolitiikan yleiset tavoitteet, liikuntatoiminnan hallinnollinen organisointi ja rahoituksen pääperiaatteet.

Liikuntapoliittisen suunnittelun tulee perustua tutkimuksiin ja todellisiin toteuttamismahdollisuuksiin. Jo suunnitteluvaiheessa on otettava huomioon kaikkien kansalaisten liikunnalliset tavoitteet.

2.1.1. VALTIO

Valtion tehtävänä on harjoittaa tasapainoista liikuntapolitiikkaa, joka ottaa huomioon kaikkien kansalaisten odotukset ja liikunnalliset tavoitteet. Valtiovallan on myönnettävä riittävästi varoja liikuntatoimintaan. Liikuntapoliittisten päätösten kansanvaltaista valvontaa ja jatkuvaa toiminnallista kehitystä koordinoimaan on perustettava parlamentaarinen liikuntaneuvosta, joka korvaisi nykyisen valtion urheiluneuvoston.

Liikuntaneuvoston tehtävänä olisi mm.:

• koordinoida eri ministeriöiden liikuntatoimintaa koskevia päätöksiä
• vahvistaa kunnille vähimmäisnormit ulkoilualueiden ja urheilu- sekä leikki-tilojen varaamiseksi kaavoituksen yhteydessä
• huolehtia siitä, että myös heikossa taloudellisessa asemassa olevilla kunnilla on mahdollisuus tarjota ainakin vähimmäistasoisia liikuntapalveluja
• kehittää uusia ratkaisuja liikuntapaikkojen ja -alueiden suunnittelussa
• laatia esitykset avustusten myöntämisestä kunnille sekä niiden omia liikuntapalveluja että seuratoiminnan avustamista varten
• laatia esitykset avustusten myöntämisestä järjestöille.

2.1.2. VÄLIPORTAAN HALLINTO

Läänien urheilulautakuntien vaikutusmahdollisuuksia ja toimintaedellytyksiä on kehitettävä uudistettaessa väliportaan hallintoa.

2.1.3. KUNNAT

Kuntien tehtävänä on tarjota mahdollisuudet liikuntaan ja urheiluun kaikille kuntalaisille ja luoda liikuntaolosuhteet sellaisiksi, että liikuntajärjestöillä on riittävät toimintamahdollisuudet. Suunniteltaessa asuinalueita on niiden välittömään läheisyyteen varattava tarvittavat viheralueet. Vaativiakin liikunta- ja retkeilymuotoja palvelemaan on mitoitettava riittävän laajat, seudulliset ulkoilualueet. Liikuntaa palvelevat alueet on kaavoituksella turvattava kilpailevilta maankäyttömuodoilta. Keskeiset ja käytetyimmät alueet on hankittava kunnan omistukseen. Alueet on varustettava tarvittavalla laitteistolla ja huoltopisteillä. Yksityisten omistuksessa olevien maiden liikuntakäytöstä on laadittava käyttökorvaussäännöstö.

Urheilu- ja liikuntalaitosten rakentaminen on mitoitettava vastaamaan ensisijaisesti laajojen käyttöryhmien toiveita turvaten samalla kohtuullisesti kilpailulajien harjoitusmahdollisuudet. Laitokset on sijoitettava hyvien liikenneyhteyksien varrelle. Ympäristön on oltava turvallinen ja tarjottava laitokseen liittyen liikuntamahdollisuuksia. Laitosten palvelut on hinnoiteltava vähävaraisten maksukyvyn mukaan.

Kuntien liikennejärjestelmät on suunniteltava ja tarvittaessa muutettava sellaisiksi, että liikunnallisesti merkittävä kevyt liikenne saatetaan nykyistä parempaan asemaan. Eri liikennemuotoja jäsentelemällä ja erottamalla kevyen liikenteen reitit moottoriajoneuvoliikenteestä voidaan tarjota valinnaisia liikkumismuotoja.

Näiden yhdyskuntasuunnittelun keinojen käytön lisäksi on tärkeätä, että

• lainsäädännössä määritellään ne perusteet, joilla kunnille osoitetaan valtionapua liikuntapalvelujen luomiseksi
• turvataan liikuntaa ja urheilua harrastavien ja niitä edistävien kansalaisyhteisöjen toimintamahdollisuudet
• huolehditaan maaperän, ilman ja vesistön sekä niiden kasviston ja eläimistön tehokkaasta suojelusta, sillä luonto sellaisenaan tarjoaa oivalliset mahdollisuudet vapaamuotoiseen liikuntaan.

2.2. TUTKIMUS

Valtion ja kuntien on suoritettava laajat kartoitus-, perus- sekä soveltavat tutkimukset. Tämän vuoksi on jaettava riittävästi varoja tutkimuslaitosten toiminnan edistämiseksi ja tutkijoiden palkkaamiseksi. Yksityisille tutkijoille on varattava riittävästi apurahoja tutkimuksen suunnittelua ja toteuttamista varten.

Tutkimuspolitiikkaa on kehitettävä seuraavasti:

• keskeisiksi tutkimusalueiksi otetaan tutkimukset, jotka käsittelevät liikunnan ja kansanterveyden yhteyksiä, lasten ja nuorten fyysistä kehitystä sekä fyysisen kunnon harjoittamista, koululiikuntaa, kunto-, työ- ja työpaikkaliikuntaa, kilpa- ja huippu-urheilua sekä vanhuusikäisten liikuntaa
• kunnissa tehdään palvelupistetutkimuksia, joiden avulla pyritään selvittämään liikuntapalvelusten tarkoituksenmukainen ajoittaminen ja alueellinen sijoittuminen
• tutkimuksista saatu tieto on hyödynnettävä ja levitettävä mahdollisimman pian päätöksentekijöille, asiasta kiinnostuneille henkilöille ja kansalaisryhmille
• käytetään hyväksi ulkomailta saatavaa tietoa ja sovelletaan sitä maamme olosuhteisiin.

2.3. KOULUTUS

Liikuntakoulutuksen tulee rakentua monipuoliselle pohjakoulutukselle, joka antaa mahdollisuudet erikoistua opetustoimintaan, valmennukseen, suunnitteluun, tutkimukseen, hallintoon, terapiaan ja kuntoutukseen sekä erityisryhmien liikuntaan. Teoreettista opiskelua on koko opintovaiheen ajan täydennettävä riittävällä käytännön harjoittelulla. Koulutusta on kehitettävä seuraavasti:

• eri koulutustasot nivelletään toisiinsa siten, että jokaiselta tasolta on mahdollisuus edelleenopiskeluun
• liikuntatieteellisen koulutuksen painopiste säilytetään Jyväskylän yliopistossa ja sijoitetaan korkeakoulutasoisia perus- ja jatkokoulutuslaitoksia muille paikkakunnille
• luodaan yhtenäinen urheiluopistojen verkko painopistealueineen
• nivelletään urheilun johto-opistojen koulutus korkeakoulujen koulutukseen
• huolehditaan siitä, että koulutuksen tukena on riittävä tiedonvälitys ja että jatkuva yhteydenpito laitosten ja kentän välillä säilyy.

3. KANSAINVÄLINEN TOIMINTA

Liikuntakulttuurin ongelmat ovat eri maissa yleisesti ottaen varsin samansuuntaiset. Siksi on hyödyllistä tutustua toisten maiden liikuntapoliittisiin ratkaisuihin ja kokemuksiin. Liikuntatoiminnan kansainvälisissä kysymyksissä on johdonmukaisesti noudatettava Suomen vakiintuneen puolueettomuuspolitiikan periaatteita.

Kongressi-, kurssi-, opintomatka- ja kilpailutoiminnan avulla voidaan vaihtaa mielipiteitä, saada uutta tietoa henkilökohtaisista, hallinnollisista ja järjestöllisistä näkemyksistä sekä ennen kaikkea luoda kansainvälisiä suhteita. Yksilölle tällainen toiminta merkitsee henkilökohtaista avartumista, joka auttaa ymmärtämään ja kunnioittamaan muiden maiden asukkaita.

Kansainvälinen olympialiike on muutettava demokraattiseksi. Sen toiminta on organisoitava uudelleen siten, että kansalliset olympiakomiteat valitsevat edustajat kansainväliseen olympiakomiteaan tietyksi ajaksi. Kansallisen olympiayhdistyksen tehtävänä on erikoisliittojen kautta auttaa urheilijoita valmistautumaan olympiakisoihin sekä osaltaan hoitaa liittojen päävalmentajien jatkokoulutusta.

[KUVA]