Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.tuni.fi/pohtiva/ohjelmalistat/KOK/59
Kansallinen Kokoomus
Osuuskassaliikkeen merkitys maataloudelle
- Puolue: Kansallinen Kokoomus
- Otsikko: Osuuskassaliikkeen merkitys maataloudelle
- Vuosi: 1929
- Ohjelmatyyppi: erityisohjelma
Osuuskassaliikkeen merkitys maataloudelle.
Eräs niitä uudenaikaisia keinoja, joiden avulla maanviljelijät nykyajan sivistysmaissa pyrkivät saamaan elinkeinoaan, jonka tuottavaisuus yleensä on heikko, kannattavammaksi sekä kohottamaan taloudellista ja yhteiskunnallista asemaansa, on osuustoiminta. Tämä liike, joka on alkanut ja kehittynyt sitä mukaa kuin maanviljelijäväestö eri maissa on siirtynyt luontaistaloudesta rahatalouden kannalle ja sitä mukaa kuin tämän väestön lukumäärä on lisääntynyt ja sen merkitys yhteiskunnalle ja valtiolle kasvanut, on tärkeä varsinkin pienviljelijöille. Voipa sanoa, että on vaikeata ajatella kehittyvää ja elinvoimaista pienviljelystä ilman osuustoiminnan apua. Sillä osuustoiminta tarjoo pienviljelijöille ainoan käytettävissä olevan keinon, jonka avulla he, silti panematta alttiiksi omaa yritteliäisyyttään, omaa vastuunalaisuuttaan ja omaa etuaan, voivat päästä nauttimaan useita uudenaikaisen tekniikan, suurtuotannon, tukkuoston, tukkumyynnin ja järjestetyn luoton etuja sekä ottaa käytäntöön eräitä työnjaon menettelytapoja, joita etuja ilman pienviljelys ei ajan pitkään voi menestyä ja kestää kilpailussa suurviljelyksen kanssa. Pienviljelyksen kehittyminen sekä mahdollinen kansantaloudellinen ja yhteiskunnallinen etevämmyys suur-viljelyksen rinnalla riippuu senvuoksi suurelta osalta juuri siitä, miten tehokkaalla ja tarkoituksenmukaisella tavalla pienviljelijät ovat osuustoiminnallisesti järjestäytyneet. Tässä suhteessa tarjoaa erityisesti Tanska paljon puhuvan esimerkin.
Niitä maita, joissa osuustoimintaliike on päässyt varsin huomattavaan vauhtiin sekä tullut vähitellen tärkeäksi taloudelliseksi, yhteiskunnalliseksi ja sivistykselliseksi tekijäksi, on myöskin Suomi. Onhan maassamme nykyisin noin 5,700 kaupparekisteriin merkittyä osuuskuntaa, onhan niiden yhteinen jäsenluku noin 660,000, olihan niiden myynti vuonna 1927 noin 4,400 milj. markkaa ja onhan niillä kymmenen osuustoiminnallista keskusliikettä, joiden myynti v. 1928 oli yhteensä lähes 4 miljaardia markkaa. Mikä merkitys tällä liikkeellä on ollut, sitä on luonnollisesti vaikea numeroilla esittää. Huomautettakoon vain yhtenä esimerkkinä, että onhan voin-valmistus osuustoiminnan avulla suurimmalta osalta siirtynyt maanviljelijäin omiin käsiin ja voinvienti melkein kokonaan osuusmeijerien ja niiden keskusliikkeiden huostaan. Ja kaikille on tunnettua se monipuolinen ja tehokas tutkimus- ja neuvontatyö, mikä osuusmeijerijärjestön toimesta on suoritettu karjanhoidon ja maitotalouden hyväksi.
Se tosiasia, että maataloudellinen osuustoiminta on Suomessa saanut huomattavan jalansijan ja merkityksen, onkin helposti ymmärettävissä. Onhan kansamme elinvoima ammoisilta ajoilta perustunut ja yhäkin perustuu suurelta osalta juuri maatalouteen. Runsaasti kaksi kolmannesta maamme asukasluvusta on maatalousväkeä. Onhan edelleen verrattomasti suurin osa maamme viljellystä pinta-alasta pienviljelijäin käsissä ja onhan meillä viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana suurella yksimielisyydellä pantu toimeen eräs suhteellisesti suurenmoisimpia agraarireformeja, joita maailmanhistoria tuntee, ja sen ohella muutenkin harjoitettu asutustyötä. Näiden maanomistusolojen uudistusten kautta on pienviljelijäin luku kasvanut moninkertaiseksi entisestään. Sen sijaan, että maassamme neljännesvuosisata sitten oli vain noin 110,000 itsenäistä tilaa, on itsenäisten maanomistajain luku nyt arviolta 350,000-400,000 ja lisäys tulee verrattomasti suurimmalta osalta pienviljelijäin osalle. Jo nämä tosiasiat tekevät selviöksi, että maataloudellisella osuustoimintaliikkeellä täytyy meillä olla huomattava sija ja että sen merkitys on vain kasvamassa.
Tärkeimpiä maataloudellisen osuustoimintaliikkeen haaroja on osuuskassaliike. Sen jälkeen kuin maatalouskin melkein kaikkialla on siirtynyt rahatalouden kannalle ja raha tullut taloudellisen toiminnan ja kehittymisen -käyttövoimaksi, on maanviljelijän ensimmäisiä ja tärkeimpiä kysymyksiä, miten hän järjestää raha- ja luotto-olonsa tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. Tässä juuri tarjoaa osuuskassaliike hänelle apuaan. Monista maista saavutettu kokemus on osoittanut, että osuuskassajärjestelmä, koska se on sovittanut lainausmuotonsa ja muun toimintansa maatalouden erikoistarpeiden mukaisiksi ja koska se perustuu osanottajien oman avun ja oman vastuun periaatteelle, on sopivin ja tehokkain muoto maatalousväestön luotto-olojen järjestämiseksi. Tämä tosiasia on saanut ilmauksensa muun muassa siinä, että mikäli valtio eri maissa on katsonut velvollisuudekseen sekä maan ja yhteiskunnan edun mukaiseksi tukea maataviljelevän väestön, erityisesti pienviljelijäin, luotto-olojen järjestämistä ja helpottamista, tämä tukeminen yhä kasvavassa määrässä on tapahtunut osuuskassajärjestön välityksellä.
[KUVA]
[kuvateksti] Uutismaan raivauksessa.
Osuuskassaliike, jonka alkajana pidetään saksalaista F. W. Raiffeiseniä, on nopeasti levinnyt melkein kaikkiin Europan maihin (yksistään Saksassa on yli 20,000 maanviljelijäin osuuskassaa) sekä laajalti Europan ulkopuolellekin, erittäin voimakkaasti esim. Intiaan, Japaniin ja eräässä muodossa aivan viime aikoina myöskin Pohjois-Amerikan Yhdysvaltoihin. Ne periaatteet, jotka ovat osuuskassajärjestelmälle ominaisia ja tunnusmerkillisiä, ovat lähinnä seuraavat, nimittäin 1) että osuuskassan toiminta perustuu jäsenten keskinäiselle vastuulle, s.o. että jäsenet omasta ja toistensa puolesta vastaavat kassan sitoumuksista; 2) että lainoja annetaan vain kassan omille jäsenille; 3) että kassan toimintapiiri on niin suppea, että jäsenet tuntevat toisensa ja voivat seurata toistensa taloudessa tapahtuvia muutoksia; 4) että kassan jäseniksi otetaan vain kunnollisiksi tunnettuja ja elinkeinoaan huolella hoitavia henkilöitä sekä lisäksi terveellä pohjalla toimivia kassan piirissä olevia osuustoiminnallisia yrityksiä; 5) että lainoja yleensä myönnetään vain edeltäpäin määrättyihin, lainanottajan taloutta hyödyttäviin tarkoituksiin, jotapaitsi kehittyneemmille jäsenille ja yhtymille annetaan vapaammin käytettävissä olevia konttokuranttilainoja; 6) että pyritään tehokkaasti valvomaan ja ohjaamaan lainavarojen käyttöä; 7) että lainauskorko pyritään, kun liikekustannukset tavallisesti ovat pienet, asettamaan mahdollisimman alhaiseksi; 8) että suurta huomiota kiinnitetään jäsenten säästäväisyysharrastuksen kasvattamiseen ja talletusliikkeen kehittämiseen ; 9) että liikkeen antamasta voitosta ei jäsenille jaeta muuta kuin kohtuullinen korko osuusmaksuille ja muu osa siirretään rahastoihin tai osaksi käytetään yleishyödyllisiin tarkoituksiin; 10) että paikalliset osuuskassat muodostavat itselleen yhteisiä keskusjärjestöjä, jotka osaksi ovat niiden keskusrahalaitoksia, osaksi aatteellisia keskuksia, jotka herkeämättä ja tehokkaasti ohjaavat, valvovat ja tarkastavat osuuskassojen toimintaa. - Nämä periaatteet on toteutettu myöskin Suomen osuuskassaliikkeessä.
Suomessa on osuuskassaliike, samaten kuin muukin osuustoiminta, saanut huomattavan jalansijan. Maassamme on nykyisin toiminnassa yli 1,400 maanviljelijäin osuuskassaa, niiden jäsenluku on yli 130,000 ja niiden käyttöpääoma yhteensä yli 1 miljaardi markkaa. Kaikki nämä osuuskassat ovat jäseninä yhteisessä keskusliikkeessä, v. 1902 perustetussa Osuuskassojen Keskuslainarahasto-Osakeyhtiössä, jonka käyttövarat tällä hetkellä (v. 1929) ovat n. 800 milj. ja omat pääomat n. 71 milj. markkaa. Paitsi osuuskassoja on Keskuslainarahaston osakkaana Suomen valtio, jonka puolesta maatalousministeriö, valtiovarainministeriö ja Suomen Pankki määräävät kukin yhden jäsenen ja tälle varamiehen Keskuslainarahaston hallintoneuvostoon. Lisäksi Keskuslainarahaston toimintaa valtion puolesta valvoo sitä varten määrätty julkinen asiamies. Paitsi Keskuslainarahastossa ovat osuuskassat jäseninä Keskuslainarahaston kanssa läheisessä yhteydessä toimivassa, v. 1928 perustetussa Osuuskassojen Keskusliitossa, joka valtioneuvoston antaman oikeutuksen nojalla nyttemmin toimii osuuskassojen tarkastajana sekä muutenkin ohjaa niiden toimintaa ja harjoittaa huomattavaa valistustyötä.
Kuten on luonnollistakin, ovat osuuskassojen jäsenet verrattomasti suurimmalta osalta pienten ja keskikokoisten tilojen omistajia. Niinpä sanoo tilasto, että osuuskassojen jäsenistä v. 1928 oli 80 % sellaisia viljelijöitä, joiden viljelyspinta-ala oli korkeintaan 10 hehtaaria, ja samaten noin So % sellaisia, joiden puhdas omaisuus ei noussut yli 50,000 markan. Yhteensä oli kassojen jäsenten puhdas omaisuus mainittuna vuonna tuloja omaisuusveroluettelojen mukaan noin 8 miljaardia markkaa.
[KUVA]
[kuvateksti] "Pellossa Suomen on ponsi!"
Käyttöpääomansa osuuskassat ovat toistaiseksi suurimmalta osalta saaneet erilaisina lainoina ja luottoina Keskuslainarahastolta, joka taas on saanut käyttövaroja, paitsi talletuksina ja omien rahastojen muodossa, lainoina valtiolta ja muualta kotimaasta sekä viime aikoina myös lainoina ulkomailta. Vain pienemmässä määrässä osuuskassat ovat tähän mennessä saaneet varoja talletuksia keräämällä. Tällä hetkellä osuuskassojen talletukset ovat ainoastaan noin 300 milj. markkaa. Vasta parina viime vuotena talletusliike on alkanut huomattavammin kasvaa.
Antolainauksessaan osuuskassat noudattavat, kuten edellä jo on viitattu, niitä samoja periaatteita, jotka ovat osuuskassatoiminnalle ominaisia muuallakin ja johtuvat sen yleisestä luonteesta. Suurin osa lainoista on annettu liikepääomaksi erilaisiin maataloudellisiin tarkoituksiin. Mutta yhä lisääntyvässä määrässä ovat osuuskassat viime aikoina alkaneet meillä niinkuin muuallakin myöntää myös pitempiaikaista luottoa, kuten tilan tai lisämaan ostoon, erilaisiin perusparannuksiin, pesänosakasten lunastamiseen j.n.e. Niinikään osuuskassat ovat varsin huomattavassa määrässä rahoittaneet joko omista talletusvaroistaan tai Keskuslainarahaston sitä varten myöntämästä luotosta maanviljelijäin erilaisia yhteisiä maataloudellisia yrityksiä, kuten osuusmeijereitä, puimakone- ja sammalkuivikeosuuskuntia, sekä osittain myöntää lainoja myöskin julkisoikeudellisille laitoksille, kuten kunnille ja seurakunnille. Näytteeksi osuuskassojen lainausliikkeen luonteesta otettakoon tähän seuraava tilasto, joka osoittaa, minkälaisiin maataloudellisiin tarkoituksiin 1,269 osuuskassalta saatujen lainojen käytön tarkastuskertomusten mukaan mainitut kassat olivat v. 1928 myöntäneet lainoja. Mainittujen lainojen avulla oli:
Raivattu uutta maata 11,071 hehtaaria
Kaivettu uusia ojia 6,269,245 metriä
Ajettu maanparannusaineita 1,976,017 kuormaa
Ostettu väkilantoja 126,631 säkkiä
" siemeniä 1,353,300 kg.
" väkirehuja 1,186,837 "
" korsirehuja 3,089,289 "
" koneita 7,144 kpl.
" kotieläimiä 11,581 "
" 613 uudistilaa pinta-alaltaan yhteensä 7,032 hehtaaria
" 2,241 vanhaan tilaan lisämaata yht. 19,566 "
Rakennettu uusia asuinrakennuksia 3,225 kpl.
" muita uusia rakennuksia 6,617 "
" 27,252 suurta kotieläintä varten uusia karjasuojia 4,045 "
Osoitukseksi osuuskassojen osuudesta asutustoimintaan mainittakoon vielä, että uudistilan ja lisämaan ostoon ovat osuuskassat neljänä viime vuotena myöntäneet lainoja seuraavasti:
[TAULUKKO]
Mutta osuuskassojen toiminta ei rajoitu yksinomaan puhtaan rahaliikkeen harjoittamiseen. Niinkuin edellä jo on viitattu, harjoittaa osuuskassajärjestö samalla verraten laajaa ja tehokasta sekä maatalousteknillistä että yhteiskunnallista ja sivistyksellistä valistustyötä. Niinpä on varsin tavallista, että jonkun seudun osuuskassat yhdessä tai yhteistoiminnassa maatalousjärjestöjen kanssa palkkaavat maatalousneuvojia, joiden tehtävänä m.m. on laatia lainojenkäytön suunnitelmia sekä ohjata ja valvoa niiden toteuttamista. Osuuskassan jäsenyys edellyttää, että jäsenet tilaavat ammatillisen ja osuustoimintasivistyksensä kehittämiseksi maatalous- ja osuustoimintalehden. Samaan suuntaan vaikuttavat ne lukuisat esitelmät ja keskustelutilaisuudet, joita osuuskassojen, paikallisten osuuskassaliittojen ja osuuskassojen keskusjärjestöjen kokouksissa ja juhlissa sekä osuuskassakursseilla pidetään, muusta valistus- ja neuvontatoiminnasta puhumattakaan. Sanalla sanoen: osuuskassoissa maatalousväestö joutuu mukaan monipuoliseen taloudelliseen, sosialipoliittiseen ja sivistykselliseen toimintaan, jonka merkitystä varsinkaan maamme syrjäisillä pienviljelijäseuduilla ei voida vähäiseksi arvioida.
Niinkuin on yleisesti tunnettua ja niinkuin myös edellä on mainittu, on meillä viime aikoina suoritettu suuri työ uuden pienviljelijäluokan luomiseksi. Tähän työhön on uhrattu paljon huolta ja varoja. Mutta yhteiskunnan puolelta ei suinkaan meidän oloissamme riitä se, että täten on luotu satoja tuhansia uusia tilallisia. Jos mieli saavuttaa se tulos, mitä agraari-uudistuksellamme on tarkoitettu, jos mieli päästä siihen, että yhä kasvavasta pienviljelijäluokastamme kehittyy voimakas tuki yhteiskunnallemme ja valtiollemme, vaaditaan tehokasta ja tarkoituksenmukaista huolenpitoa siitä, että uusi pienviljelijäluokka pääsee vakaannuttamaan asemansa, pääsee taloudellisesti, yhteiskunnallisesti ja sivistyksellisesti kehittymään. Ja tässä työssä, kuten sanottu, osuuskassaliikkeelläkin on erinomaisen tärkeä ja suurimerkityksellinen tehtävä. Tämä tehtävä onnistuu sitä paremmin, mitä yleisemmin osuuskassaliikkeen tehtävä ja merkitys eri yhteiskuntapiireissä ja valtiovallan taholla tunnetaan ja tunnustetaan. Mutta ennen kaikkea riippuu tulos siitä, miten maataviljelevä väestö itse, niin suuremmat kuin pienemmät viljelijät, liittyy yhteen ja missä määrin tämän väestön keskuudesta löytyy sellaisia osuuskassojen johtomiehiä, jotka pystyvät tinkimättä noudattamaan koeteltuja osuuskassaperiaatteita sekä vaatimaan samaa osuuskassojen jäseniltä.
Osuuskassa-asia samaten kuin osuustoiminta-asia yleensä ei ole mikään puolueasia. Mutta yhtä luonnollista on, että osuustoimintaväki eri puolueissa huolehtii myös osuustoiminnan eduista ja että osuuskassa-asiakin siis kuuluu jokaisen maaseudun yhteiskunnallista kysymystä ja maatalouden edistämistä harrastavan puolueen ohjelmaan.
Kansallinen Kokoomuspuolue lukee piiriinsä monia osuustoimintaliikkeen huomatuimpia johtohenkilöitä. Osuustoimintaliikkeen varsinainen luoja meillä on professori Hannes Gebhard. Pellervo-Seura on pitkiä aikoja ollut tuomari Onni Karhusen johdossa. Senaattori A. Osw. Kairamo on vanha Pellervon johtokunnan jäsen sekä ollut pitkiä aikoja Hankkijan hallintoneuvoston puheenjohtajana. Pääjohtaja Kyösti Haataja on vanha Pellervon johtokunnan jäsen sekä ollut pitkän aikaa Osuuskassojen Keskuslainarahaston hallintoneuvoston puheenjohtajana. Valion toimitusjohtajana ja pitkän aikaa Pellervo-Seuran puheenjohtajana on tunnettu tohtori F. M. Pitkäniemi. Osuuskauppojen Keskuskunnan toimitusjohtajana on tunnettu johtaja, kauppaneuvos Hugo Vasenius. Pellervon johtokunnan jäsen on tohtori Juho Jännes. Naisten piirissä on osuustoimintaa erikoisen voimakkaasti ajanut professorin rouva Hedvig Gebhard, jolla muutenkin on erinomaisen suuret ansiot osuustoimintaliikkeen alalla. Monia muita voisi luetella.
Ilman tällaisia henkisen toiminnan alalla ansioituneita henkilöitä ei. osuustoiminta olisi voinut nousta sellaiseksi valtavaksi liikkeeksi, jollainen se nyt on. Osuustoimintaväen on pidettävä huolta, että tuollaiset henkisen elämän johtomiehet pysyvät jatkuvasti osuustoimintaliikkeessä mukana ja että heillä on yhteiskunnassa sellainen vaikutusvaltainen asema, että heillä on mahdollisuus osuustoiminta-aatteen hyväksi toimia. Siten meidän pieneläjäluokkamme parhaiten pitää huolta etujensa ajamisesta näillä aloilla.