Pienviljelijät ja sosialismi.

Meidän sosialistimme ovat viime aikoina alkaneet osoittaa erinomaista harrastusta pienviljelijäin asialle. He ovat maininneet pyrkimyksenä olevan saada sosialidemokraattisesta puolueesta sellainen suuri puolue, joka voi yhdistää pienviljelijäin ja teollisuus-työväestön sekä henkisten työntekijäin harrastukset mainitun puolueen suojiin. Tämän pyrkimyksen toteuttamismahdollisuudet näyttävät kuitenkin olevan sangen vähäiset. Teollisuustyöväestön ja pienviljelijäin harrastukset ja taloudelliset päämäärät ovat niin erilaiset ja vastakkaiset, että niiden yhdistäminen luokkaharrastuksien ja yksityisen hyötypyyteen perusteella samaan karsinaan on ilmeisesti mahdottomuus. Jotta teollisuustyöväestö voisi saada mahdollisimman suuria palkkoja, tulee teollisuustuotteiden hintojen olla mahdollisimman korkeita. Maaseudun väestön etujen mukaista taas on, että he saavat ostaa ammatissaan ja elämässään tarpeellisia teollisuuden tuotteita mahdollisimman huokealla. Teollisuustyöväestön etujen mukaista on, että he saavat ostaa pienviljelijän tuottamia tuotteita mahdollisimman huokealla. Pientilalliselle taas on tärkeätä, että hän saa niistä mahdollisimman korkean hinnan. Sosialidemokraattisen puolueen ja siihen kuuluvan teollisuustyöväen ohjelmaan kuuluu yhtenä päämääränä tuotantovälineiden yhteiskunnallistuttaminen. Tämä päämäärä ei sovi ollenkaan yhteen maataomistavan väestön pyrkimyksien kanssa, joka kiinteästi pitää kiinni omistusoikeudestaan maahan ja tuotantovälineisiin yleensä. Meidän sosialistimme uskollisina opeilleen harrastavat ja ajavat työhäiriöitä, lakkoja y.m.s. Meidän pienviljelijämme vaativat rauhallisia oloja ja ennen kaikkea työrauhaa omalla konnullaan, jolla he eivät salli minkäänlaisia sivulta tulevia häiriöitä. Sellaista menettelyä, joka ennen kapinaa oli niin kuvaavaa, nim. että sosialidemokraattinen agitaattori ajaa pientilallisen pois omalta pelloltaan työstä, eivät pienviljelijät voi suvaita - se ei ole heidän etujensa eikä ajatussuuntansa mukaista. Teollisuus-työväestö ajaa työajan rajoittamista ynnä muita sen suuntaisia asioita. Pienviljelijä vaatii, että hänellä tulee olla vapaus omalla alueellaan tehdä työtä niin kuin hän haluaa ja kuin hän katsoo etunsa vaativan - hän ei siinä suvaitse sivulta tulevia määräyksiä. Ja - ennen kaikkea - teollisuustyöväestö ja sosialistit vaativat määrättyjen oppien ja sosialidemokraattisten uskonkappaleiden omaksumista. Pienviljelijä tahtoo olla tässäkin kohden vapaa, ajatella ja uskoa, mitä hän tahtoo ja minkä hän todella hyväksi ja parhaaksi näkee - hän ei ole halukas alistumaan sosialidemokraattisten agitaattorien henkiseen holhoukseen.

Erilaisuudet sosialidemokraattisten ja pienviljelijäin kesken vallitsevien ajatussuuntien välillä ovat siis varsin suuret. Sosialidemokraattisten oppien aikaisempi voimakas leveneminen maaseudun väestön keskuuteen meillä onkin selitettävissä vain niiden suurten epäkohtien valossa, joita meidän maaseutumme yhteiskunnallisissa ja taloudellisissa oloissa on ollut. Sillä muuten sosialidemokraattisilla opeilla, jotka ovat ulkomaiden suurten tehdasseutujen synnyttämiä, ei olisi meidän maaseudullamme maaperää ollut. Kun nämä meidän maaseutumme epäkohdat nyt ovat torppari-vapautuksen kautta melkoiselta osalta poistetut ja toimenpiteet niiden edelleen poistamiseksi ovat porvarillisten puolueiden harrastuksen esineenä, on luonnollista, että entinen pohja sosialidemokraattisilta opeilta meidän maaseudullamme on myös poistunut. Meidän uudet pienviljelijämme ovat etuyhteyden siteillä liitetyt meidän keskikokoisten ja suurempien maanomistajain etupiiriin. Kaikissa näissä piireissä on pohjahenki sama. Kaikki ne harrastavat voimakkaasti toimenpiteitä, jotka ovat omiansa edistämään maataloutta ja sen eri haaroja ja jotka ovat omiansa viemään maaseudun asioita eteenpäin. Kaikki ne harrastavat sitä, että maatalouden harjoittamismahdollisuudet saatetaan perinpohjin tutkituiksi ja maatalous kullakin paikkakunnalla ja viljelmälajilla tuottavimpaan muotoonsa. Kaikkien näiden harrastuspiiriin kuuluu, että luotto-olot maaseudulla saadaan mahdollisuuden mukaan hyvin järjestetyiksi, niin että niin pienen kuin suuremmankin tilan omistaja voi niiden raskaasti painamatta ammattiaan harjoittaa. Kaikille näille on tärkeätä, että maassa vallitsee rauha ja järjestys ja että sen suuntaiset toimenpiteet, joihin bolshevikivalta Venäjällä on maanviljelykseenkin nähden ryhtynyt, eivät täällä pääse toteutumaan. Ja kaiken lisäksi meidän maaseutumme väestöllä on pohjaltaan uskonnollinen, kaikkea vakavaa ja hyvää kunnioittava mieli, joka ei hyväksy ihmisten kalleimpien henkisten arvojen herjaamista ja lokaan tallaamista, jota meidän sosialistiemme taholta niin useasti tapahtuu.

On siis turha meidän sosialistiemme koettaa nyt esiintyä meidän pienviljelijäimme asiain erikoisina ajajina. Heidän toiminnaltaan tällä alalla puuttuvat tarpeelliset edellytykset. Jos he sitä yrittävät, niin he siinä epäonnistuvat. Meidän pienviljelijäväestömme on kuitenkin pidettävä silmänsä auki, jotta he eivät äänillään ja toimillaan joudu kannattamaan ajatussuuntaa, joka on kokonaan heidän omien harrastuksiensa ja tarpeittensa vastainen. Heidät voi yhdistää valtiollisessa elämässä toisiin yhteiskuntaluokkiin vain sellainen ajatussuunta, joka ei aseta sitä tai tätä yksityistä etupyydettä määrääväksi, vaan joka asettaa kaiken yläpuolelle isänmaan yhteisen edun ja siltä lähtien koettaa löytää kulloinkin parhaita ratkaisuja eri etupyyteiden välisessä taistelussa.