Asutusasia.

Kansamme kaikissa piireissä ollaan selvillä siitä, että asutustoimintaa on hoidettava. Siitä, miten tämän hoitamisen tulee tapahtua, ollaan eri mieltä.

Asutustoimintaan kuuluu osittain lisämaan hankkiminen ennestään liian pieniin tiloihin, osittain kokonaan uusien viljelys- ja asuntotilojen aikaansaaminen. Asutustoiminta kohdistuu osaksi yksityisten, osaksi valtion maiden asuttamiseen.

Asutushallituksen maalaisliittolainen päällikkö totesi joku aika sitten sanomalehdissä, ettei valtion asutustoiminta kulje eteenpäin niinkuin pitäisi. Niin onkin asian laita. Lisäksi voidaan todeta, että asutustoimintaan uhrataan vuosittain hyvin suuria summia valtion verovaroja, tuloksien ollessa verrattain heikkoja. Onhan itse maan ostoon muutaman harvan vuoden aikana käytetty lähemmäs 200 miljoonaa markkaa. Mutta lisäksi tiedetään, että varojen käyttökustannukset ovat suhteettoman suuret, sillä hankintakoneisto on monimutkainen ja kallis. Sellaiset kuin Taamalan tunnettu juttu, joka pakotti asutustoimintaa johtavan maalaisliittolaisen ministerin eroamaan, eivät paranna sitä käsitystä, mikä asutustoiminnan laadusta on alkanut käydä yhä yleisemmäksi. Entistä enemmän alkaa tulla tietoja myös siitä, että viime aikoina muodostettujen asutustilojen omistajat alkavat, käytettyään ensimäiset asutuskassoista saamansa luotot, joutua vaikeuksiin, kun tilojen käyttöoikeus on rajoitettu ja kun se on pahana esteenä sopivan lisäluoton saamiselle.

Maalaisliitto koetti aikanaan saada asutustoiminnan kulkemaan asutuslailla, lex Kalliolla, joka rakentui sen ajatuksen varaan, että maanomistajilta on otettava pakolla maata uusien tilojen perustamiseen. Tämän lain aikaansaamisella oli niin kiire, ettei joudettu asiaa edes komiteakäsittelyn tietä kypsäksi harkitsemaan, kuten Kansallisen Kokoomuspuolueen taholta voimakkaasti vaadittiin. Laki säädettiin v. 1922 ja on sitä sen jälkeen koetettu sovelluttaa, mutta huonolla tuloksella. Eräitä vuosia sitten näkyi sanomalehdissä ehtimiseen tietoja siitä, kuinka tuon lain kautta asutustoiminta kulki eteenpäin. Nykyään ovat tuollaisetkin tiedot loppuneet, sillä yleisesti tunnetaan, ettei laki ole johtanut tuloksiin. Sosialistinen hallitus asettikin komitean harkitsemaan lain tekemistä jyrkemmäksi ja tuntuu siltä, kuin maalaisliittolaisten ja sosialistien asutustoiminnan edistäminen olisi oleellisesti odottamassa tuon komiteatyön tulosta.

Valtion metsämaiden asuttaminen osoittaa myös huonoja tuloksia. Tiedetään yleisesti ammattipiireissä, että 1922 v:n laki valtion metsämaiden asuttamisesta oli heikosti valmistettu ja puutteellinen. Voi jo etukäteen sen voimaan astumisen jälkeen ennustaa, että sen sovelluttaminen tulisi johtamaan vaikeuksiin. Niin kävikin. Heti ensimäisten töiden johduttua ratkaisuasteelle oli hallitus pakotettu ryhtymään asetusta korjaamaan. Tämä korjaaminen viipyi kuitenkin niin kauan, että se joutui valmiiksi vasta v. 1927. Korjauksessa katsottiin olevan pakko koskea myös sellaisiin asiallisoikeudellisiin säännöksiin, että tehtyjen muutoksien johdosta melkoinen osa suoritettua asutustyötä on ollut tehtävä uudelleen.

Se viipyminen, mikä tällaisista ja muista huonon järjestelyn syistä on valtion metsämaiden asutustoiminnan alalla ilmennyt, näyttää tällä hetkellä aiheuttavan kipeän riidan kommunistien ja maalaisliittolaisten kesken Oulun läänissä. Kommunistit syyttävät maalaisliittolaisia asutusasian huonosta hoidosta ja maalaisliittolaisten näyttää olevan varsin vaikea tuosta syytöksestä puhdistautua, semminkin kun hekään eivät kauniissa lupauksissa voi kilpailla kommunistien kanssa.

Asutustoiminnan järjestely sen jälkeen kuin torppariasian järjestely oli saatu aikaan, on tapahtunut varsinaisesti maalaisliiton johdolla. Sen miehet ovat valtioneuvostossa sekä eduskunnan maatalousvaliokunnassa olleet määräävällä tavalla vaikuttamassa asutusasian hoitoon. Nykyään alkaa käydä entistä laajemmille piireille selväksi, että tulos tuosta heidän työstään on ollut hyvin huono ja että työ, jonka he asutusasiaan ovat panneet, on ollut heikkoa.

Kysytään, mistä asiaan parannus.

Maalaisliiton taholla näyttää edelleen olevan vallalla se käsitys, että asutustoiminnan voimakkaampaan vauhtiin saattaminen vaatii heidän lex Kallionsa tehostamista, muuttamista entistä jyrkemmäksi.

Ilmeistä on, ettei asutustoimintaa saada voimakkaampaan käyntiin tehottomaksi osoittautunutta pakkotietä kulkemalla. Se tie on virkavaltainen, viranomaisten toimintaan ja kankeaan virastomenettelyyn luottava tie. Asutusasian voimakkaaseen käyntiin saamiseksi vaaditaan toisenlaisia toimenpiteitä.

Asutustoiminnan voi saada tarpeellisella voimalla kulkemaan vain voimakas vapaaehtoisuuden tietä kulkeva toiminta tällä alalla.

Sitä varten on järjestettävä sopivaa luottoa käytettäväksi niiden rahalaitoksien toimesta, jotka maaseudulla tyydyttävät varsin suuren osan pientilallisten luoton tarpeesta. Tässä kohden tiedetään osuuskassajärjestön tarjonneen apuaan valtiovallalle, mutta ei sitä tarjousta ole otettu vastaan. Syynä siihen on julkisuudessa väitetty olleen sosialistien ja asutushallituksen johdon vastustus.

Tuollaisen sopivan luoton järjestelyn kautta on saatava lukuisat uudet maaseudulla toimivat elimet asutustoimintaa harjoittamaan ja aikaansaamaan mahdollisuuksia vapaaehtoisten maiden luovuttamisien järjestämiseen.

On poistettava tarpeettomat rajoitukset uusien tilallisten omistusoikeudesta, jotka estävät heitä tarpeeksi vapaasti käyttämästä hyväkseen taloudellisia mahdollisuuksia.

Asutustoiminta on saatava kulkemaan huokeammilla kustannuksilla, kuin mitä se nykyään valtiolle aiheuttaa.

On pidettävä huolta siitä, että on olemassa tarpeellinen työvoima valtion metsämailla suoritettavia asutustoimituksia varten, niin etteivät ne jää sellaisen puutteessa makaamaan.

On pidettävä tehokasta huolta uusien tilallisten taloudellisesta ja henkisestä noususta, jotta uusien tilojen aikaansaamiseen pannut suuret uhraukset todella tulevat kansakunnalle hyödyksi.

Asutustoiminnan järjestelyssä on pyrittävä saamaan porvarillisten piirien kesken kokoava ja yhdistävä toiminta aikaan, sellainen, joka saa kaikki käyttökelpoiset voimat asiassa yhteiseen toimintaan ja siten asian todella voimakkaasti eteenpäin kulkemaan.

Asutusasia ei ole sen tai tämän puolueen erikoinen asia, vaan se on yksi isänmaan suurista asioista, joka on yhteisesti ja yhteisin voimin hoidettava.