KRISTALLIPUOLUEEN 11 TEESIÄ POLITIIKKAAN

1. Elämällä on myös henkinen ulottuvuus.

Pelkkään materialismiin ja oman edun tavoitteluun perustuva yhteiskuntarakenne on tullut tiensä päähän. Elämällä on korkeampi tarkoitus kuin vallan ja omaisuuden tavoittelu. Nyt on tullut aika jolloin arvostamme asioita jotka tehdään yhteisen hyvän vuoksi.

Läntinen maailmankatsomuksemme on pitkään perustunut kahdelle tavalle tarkastella elämää. Toinen on materialistinen, missä nähdään että kaikki on sattumaa eikä elämällä ole mitään suurempaa tarkoitusta. Toinen tapa taas on ollut uskonnollinen, missä ihmiset nähdään syntisinä ja jossa Jumala uhkaa heitä helvetillä, jos he eivät suostu seuraamaan kirkon määrittelemää polkua missä ihmisen pitää pysyä. On kuitenkin kolmas tie, jota voi sanoa henkisen polun kulkemiseksi. Siinä nähdään, että kaikella tapahtuneella on ollut korkeampi tarkoitus, joka on kokemuksien ja oppien saaminen sekä henkilökohtaisen että kollektiivisen kasvun näkökulmasta.

Tiede ja henkisyys ovat kohtaamassa toisensa, kvanttifyysikot alkavat todistamaan henkisiä lainalaisuuksia todeksi myös fyysisten laitteiden avulla. Kaikki elämä on kytköksissä toisiinsa, eli olemme niin sanotusti yhtä. Se minkä teemme toiselle, teemme todellisuudessa myös itsellemme. Tuon kun sisäistämme, niin ymmärrämme että kaikkea elämää on syytä kunnioittaa, niin ihmisiä kuin myös eläimiä ja luontoa.

Käsite Jumaluus on jotain mikä on aiheuttanut paljon pahaa, sen perusteella jaotellaan ihmisiä hyviin ja huonoihin, sen perusteella ollaan vuosisatoja vainottu ja tapettu ihmisiä, niin Suomessa kuin melkeimpä maailman joka kolkassa. Koska todellinen Jumala edustaa täydellistä rakkautta, niin voimme todeta, että hyvin harva staattinen uskonto pystyy Häntä edustamaan. Jumala, suuri henki, tai miksi sitä ikinä tahdommekaan kutsua, ei ole irrallinen meistä, vaan Hän on jokapuolelle, asuen myös jokaisessa meissä. Koska me kaikki kannamme osaa Hänestä, olemme siis osaltamme luojia ja voimme näin ollen itse luoda elämämme, ja tulevaisuuden ihmiskunnalle.

Tämä planeetta millä elämme, pohjautuu ihmisille annettuun vapaaseen tahtoon. Me voimme yksilöinä, ryhminä, kansoina ja maailmanlaajuisena kollektiivina valita kehityksemme suunnan. Olemme pitkään kulkeneet polkua, jossa ihmiset keskittyvät oman itsensä palvelemiseen, unohtaen muut. Ymmärrämme myös, että olemme luoneet ihmiskuntana tämän kaiken, missä nyt olemme ja mitä kaikkea se sisältää varjoineen ja valoineen.

Kun otamme vastuun kaikesta ja lopetamme syyllisten etsimisen, kun lopetamme tuomitsemisen, meillä on kaikki avaimet muutokseen. Ja niin kuin tiedämme, rajat ovat myös Rakkautta. Siksi emme enää suostu siihen, että sallisimme kohdella itseämme huonosti. Planeettamme ja yhteiskuntarakenteemme on siinä tilassa, että jos emme kohta valitse toimivamme yhteisen hyvän eteen, niin alamme tuhoamaan itse itseämme kauskantoisin seurauksin. Ilmassa on kuitenkin paljon merkkejä siitä että muutos parempaan on tulossa. Tuo saattaa olla vaikeaa havaita valtamediaa seuraamalla, mutta kun tarkemmin ajattelee, niin ikävä totuus on tulossa julkisuuteen monesta eri suunnasta. Koska totuus vapauttaa, tämä tarkoittaa myös sitä, että muutosta ajava voima kasvaa riittävän suureksi ja silloin muutos voi toteutua.

Elämme parhaillaan aikaa, josta monien eri kulttuurien ikivanhat profetiat puhuvat. Nyt on aika, jolloin tietoisuudessamme tapahtuu suuri muutos ja alamme ottamaan vastuuta itsestämme. Tämä on kaunista aikaa elettäväksi. Nautitaan siis menosta, sekä kuunnellaan kutsua ja seurataan johdatustamme.

2. Terveydenhuollon monipuolistaminen

Lääkeyhtiöiden taloudelliseen voitontavoitteluun perustava valta-asema terveydenhoidossa on purettava. Terveydenhoitoa on monipuolistettava ottamalla koululääketieteen rinnalle vaihtoehtoisia ja täydentäviä hoitomenetelmiä, esimerkiksi Saksan mallia apuna käyttäen. Näistä vaihtoehdoista asiakas voi valita itselleen sopivimmat menetelmät. Sairauksien hoidossa on keskityttävä seurauksien sijasta niiden syihin, jossa tavoitteena on mahdollisimman lääkkeetön elämä ja hyvän terveyden ylläpito.

Nykyinen, terveydenhoidossa laajalti käytössä oleva koululääketiede luo vankan pohjan kaikille luontaisille täydentäville hoitomenetelmille, ja sitä tulee jatkossakin kunnioittaa ja arvostaa. Kuitenkin, nykyinen tapa hoitaa pääsääntöisesti oireita sairauden syiden sijasta ei ole järkevää ihmisen terveyden kannalta, eikä myöskään kustannustehokasta, vaikkakin suuret lääkeyhtiöt omistajineen siitä suuresti hyötyvät.

Koska osakeyhtiöiden tärkein tehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen, on lääketeollisuuden valta-asemaa terveydenhuollossa tarkasteltava kriittisesti ja eettisin perustein. Sairauksien ylläpito tarkoittaa tulovirtojen jatkumista, ja mitä enemmän lääkkeitä myydään, sitä paremmin yhtiöt toteuttavat omistajiensa vaatimuksia. Onkin varsin ikävää lukea jatkuvista testitulosten vääristämisistä ja lääkeyhtiöille määrätyistä sakoista, jotka kuitenkin ovat pieniä niihin voittoihin verrattuna joita yhtiöt toiminnallaan saavuttavat. On kuitenkin totta, että lääkeyhtiöiden toiminnan tulee olla kannattavaa myös taloudellisesti, mutta, ensisijaisen tavoitteen tulee olla ihmisen terveys, kokonaisvaltaisesti.

Terveydenhoidossa ihmistä tulee tarkastella kokonaisuutena, niin että ymmärrämme henkisen olotilan vaikutuksen fyysiseen terveyteen ja toisin päin. Se että olemme länsimaissa laajasti sivuuttaneet elämän henkisen puolen ja keskittyneet materialistiseen elämäntapaan, on osa-alue, jonka merkitystä terveydenhoidossa tulisi huomioida selkeästi nykyistä enemmän. Yhteiskuntaamme vaivaava jatkuva kiire, stressi ja huolehtiminen vaikuttavat väkisinkin terveydentilaamme, ja jotta voisimme saavuttaa terveyteemme tasapainon, meidän on parannettava myös yhteiskuntamme toimintamalleja, niin että siirrymme voitontavoittelusta yhteisöllisyyteen ja yhteisen hyvän tavoitteluun.

Koululääketieteen lisäksi on tarjolla lukuisia muita vaihtoehtoisia hoitomuotoja, joista joidenkin vaikutuksen pystyy todistamaan tieteellisesti, kun taas toisissa tieteen rajoittuneisuus ei vielä pysty todistamaan parantumisen mekanismien vaikuttamistapaa. Jos keskittymme antamaan sairastaville mahdollisuuksia valita hoitomuotonsa laajemmasta valikoimasta, voisimme monien Euroopan maiden kokemuksien perusteella säästää isoja summia, sekä ennaltaehkäistä pidemmälle kehittyviä sairauksia niiden eri muodoissa.

Ulkomailla monet Suomessa jopa uskomushoitoina pidetyistä hoitomuodoista ovat normaalin terveydenhoidon piirissä. Monessa maassa nämä hoitomuodot kuuluvat sairasvakuutuksen piiriin ja ovat jokaisen kansalaisen saatavilla. Näin on esimerkiksi Sveitsissä, jossa mm. homeopaatin ammattinimike ja koulutus on virallistettu. Euroopan sisällä 100 miljoonaa ihmistä käyttää homeopatiaa, mikä tarkoittaa n. 30%:a koko alueen väestöstä.

Homeopatian lisäksi on valtava määrä erilaisia hoitomuotoja, jotka jatkavat olemassaoloaan sen vuoksi, että asiakkaat kokevat saavansa niistä näkyvää hyötyä. Voimme siis miettiä onko tärkeämpää, että rajoitamme hoitamisen vain niihin tapoihin jotka pohjautuvat pelkästään rajoittuneeseen tieteeseen ja voitontavoitteluun, vai että niiden rinnalle avaamme mahdollisuudet myös uudenlaisille hoitamismuodoille.

3. Vanhuus on osa elämää, ja elämän pitää tarjota mahdollisuuksia iloon ja onnellisuuteen kaikissa sen vaiheissa. Meistäkin tulee vanhuksia, muistetaan siis pitää huolta toisistamme.

Hyvinvointiyhteiskunnassa ihmisarvoinen elämä kuuluu kaikille, myös heille jotka eivät enää ikänsä puolesta pysty osallistumaan työmarkkinoille. On suuri häpeä lukea lehdistä siitä, miten ihmisiä kohdellaan heidän elämänkaarensa loppupäässä. Nykypäivän vanhukset ovat heitä, jotka rakensivat maamme uudelleen sotien jälkeen. He loivat työllään vahvan valtion, joka piti huolta kansalaisistaan tukijärjestelmien avulla. Nyt näitä järjestelmiä valitettavasti jatkuvasti romutetaan, muun muassa holtittomalla yksityistämisellä ja sairaalloisella kilpailuttamisella.

Eettisyyden ja ihmislähtöisyyden on vuosien saatossa korvannut taloudellisen voiton tavoittelu, missä vanhukset nähdään kulueränä tai mahdollisuutena tehdä voittoa. Toimintoja pitäisi jatkuvasti tehostaa, mikä taas suoraan tarkoittaa vanhuksien elämänlaadun karsimista. He eivät saa riittävästi aikaa hoitajilta. He eivät pääse liikkumaan tarpeeksi. Heille tarjottu ravinto on ala-arvoista. He eivät myöskään pääse vessaan tai suihkuun riittävän usein. On varsin ymmärrettävää, että ihminen, joutuessaan tuollaisen kohtelun alaiseksi, voi masentua ja kadottaa elämäniloaan, saman tapahtuessa myös heidän hoitajilleen. Sen sijaan, että elämänlaatua parannettaisiin hoito–olosuhteilla ja tarjoamalla vanhuksille mielekästä tekemistä, heidät usein lääkitään usvan peittoon. Vanhus on nykymittareilla parempi ihminen, eli tuottavampi, sängyssä makaavana zombiena, kuin elämäniloisena ja aktiivisena ihmisenä.

Edellä mainittu itseään ruokkiva noidankehä on todellisuutta ympäri Suomea ja kasvaa koko ajan. Onneksi kuitenkin meillä on kansalaisina mahdollisuus herätä ja ymmärtää, että huolehtimilla vanhuksista turvaamme myös omaa tulevaa elämänlaatuamme. Voitontavoittelun sijasta, vanhusten hoidon ensisijaisen tavoitteen tulee olla heidän elämänlaatunsa ylläpito. Se vaatii taloudellisia panostuksia, jotka ovat kuitenkin täysin mahdollisia, kun vain päätämme valtiona ottaa myös rahapolitiikkamme demokraattisen hallinnon alle, jolloin voimme kohdentaa riittävän määrän rahaa sinne, missä sillä on tarvetta.

Vanhustenhoidon nostaminen inhimillisille tasolle tarjoaa myös valtavan määrän työtunteja ihmisille. Tämä taas lisää merkityksellisen työtarjonnan määrää, mille maassamme on oikeasti tarvetta. Meidän on siis syytä miettiä tarkasti niitä riittäviä toiminnan tasoja, joita vanhuksille minimissään tarjoamme, samoin kuin sitä, onko taloudellisen voiton tavoittelu ylipäätänsä sopivaa perusterveydenhuollossa, mihin myös vanhustenhoito kuuluu. Yksityisille hoitolaitoksille on myös paikkansa, sillä ne voisivat tarjota parempia palveluita niille joilla siihen on varallisuutta.

Vanhukset voivat myös jakaa elämänviisauttaan, kun vain pysähdymme sitä kuuntelemaan. Meidän ei tarvitse toistaa samoja virheitä, tai edetä jopa huonompaan suuntaan, sukupolvesta toiseen, vaan voimme myös valita nopean kehityksen tien. On varsin yleistä huomata vanhusten elämänkerroista, että se asia, mitä he elämässään tekisivät toisin, olisi juurikin pysähtyminen pohtimaan, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Onko se uran, omaisuuden ja vaikutusvallan tavoittelu muine ulkoisine piirteineen? Vai löytyykö onni kuitenkin jostain muualta, ehkäpä sisimmästämme? Kuten siitä, että saamme luotua onnellisuutta ympäristöömme ja elää sitä lähimmäistemme kanssa.

4. Luonto tarjoaa ihmisille mahdollisuuden elämään, meidän on puolustettava sitä.

Suomen luontoa on suojeltava huomattavasti nykyistä paremmin. Kaivoslaki on välittömästi kirjoitettava uusiksi, samoin pohjavetemme on suojeltava kansainvälisiltä suuryrityksiltä.

Riippumattomat asiantuntijat sanovat Suomen kaivoslakien olevan maailman huonoimpia luonnon suojelemisen kannalta. Samaa aihetta voi myös katsoa taloudellisen voiton näkökulmasta, mihin lait taas soveltuvat erinomaisesti. Suomen pinta-alasta onkin varattu niin valtava osa kuin 1/7 osa ulkomaalaisten kaivosyhtiöiden toimesta.

Me olemme jo nähneet miten kaivosyhtiöt toimivat maailmalla ja Suomessa, lähimpänä esimerkkinä Talvivaara joka sittemmin vaihtoi nimekseen Terrafame. Tuo yrityskokonaisuus teki luontoomme valtavia ympäristötuhoja, jotka jätettiin kansalaisten, paikallisten asukkaiden ja veronmaksajien harteille. Kaivostoiminnan tuotot taas valuvat ulkomaille, ja mitä todennäköisimmin veroparatiiseihin.

Kaivostoimintaa markkinoidaan meille työpaikkojen lisääntymisellä, mutta kun vaakakupissa on kotimaamme luonnon laajamittainen tuhoaminen, jää hyöty työpaikoista käytännössä silmänlumeen asteelle. Meidän ei pidä uhrata kaunista kotimaatamme maksimaalisen voitontavoittelun alttarille, jota ohjaa vääristynyt ja koko ajan lisäkasvua ja -kulutusta vaativa talousjärjestelmämme.

Talvivaaran surullisen kuuluisia jalanjälkiä toistaen, on seuraava kaivosprojekti jo lähtökuopissaan, eli Kolarin kunnassa sijaitseva Hannukaisen kaivos, yritysnimeltään Hannukainen Mining Oy. Kaivosyhtiötä on arvosteltu viime aikoina myös ympäristölupahakemuksesta. Esimerkiksi Lapin ely-keskuksen ympäristönsuojeluyksikkö pitää lupahakemusta puutteellisena ja ristiriitaisena. Hannukainen Mining on myös itse myöntänyt virheellisten laskelmien esittämisen. Kaivosyhtiön jätevesiä laskettaisiin muoniojokeen, mikä ei voi olla aiheuttamatta haittaa luonnolle.

Meidän on kansana maa-alueiden lisäksi suojeltava myös vesistöjämme, mukaan lukien pohjavesiämme. Vaikka suuryhtiö Nestlen toimitusjohtaja on todennut, että puhtaan juomaveden ei kuuluisi olla ihmisoikeus ja että veden pitäisi olla yksityisomistuksessa, voimme olla eri mieltä asiasta ja saattaa luonnon riistäminen päätökseen.

Suomeen on jo rantautunut ulkomaisomistuksessa olevia vesiyhtiöitä, jotka alkavat pumppaamaan pohjavesiemme yksityisille markkinoille myytäviksi. Koska tiedämme että puhdas juomavesi on nykyisen yhteiskunnan toimintatavoilla maapallolla todella harvinaista joidenkin vuosien päästä, niin Suomesta pois vietävät vesimäärät voivat olla määriltään valtavia. Käytännössä se tarkoittaisi pohjavesien pinnankorkeuden laskua, mikä olisi erittäin haitallista luonnolle, sekä se myös kuivattaisi kotitalouksien kaivot. Näin on tapahtunut jo tapahtunut ympäri maailmaa, esimerkkejä on lukuisia. Ratkaisuna vesipulaan onkin muuttaa yhteiskunnan toimintatapoja resurssipohjaiseksi, niin että luonnon tasapaino palautetaan.

Kallavesi on myös laajamittaisen ympäristörikoksen uhan alla, jota yritetään saada tapahtumaan lakien puitteissa ja niitä taivuttaen. Kuopion alueelle suunnitellun maailman suurimman havusellutehdas Finnpulpin tehdashankkeen tavoitteena on tuottaa hyvin matalan jalostusasteen tuotetta, jonka elinkierto on lisäksi lyhyt. Mitä tuo käytännössä tarkoittaa on sitä, että kyseinen tehdas tuottaisi materiaalia kertakäyttöyhteiskuntaan, vaarantaen yhden Suomen suurimmista vesistöistä.

Suomi ja sen luonto ovat asioita joiden puolesta isovanhempiemme sukupolvi teki kaikkensa, mukaan lukien sodissa. Nyt kun sama sota on käynnissä salakavalammin kansainvälisten suuryhtiöiden toimesta, on meidän sukupolven aika toimia.

5. Ruoantuotannon omavaraisuusastetta on nostettava, ja tuottajien palkkioihin sekä työmäärään on ohjattava sen tarvitsemaa huomiota.

Luonnonmukaisen ravinnon kasvattamista on tuettava riittävästi valtion toimesta. Tuotantoeläimet on myös nähtävä elollisina ja tuntevina, ja niiden kohtelun on oltava eettisen tarkastelun kestävää.

Se, että tuomme vain rahan takia ulkomailta Suomeen valtavia määriä ruokaa, jota itsekin voisimme tuottaa, on sydäntietoisuuden tasolta tarkasteltuna hölmöä hommaa, joka aivan turhaan kuluttaa maapallon resursseja. Kun muistamme, että me ihmiset luomme ne lait jonka mukaan elämme, niin ymmärrämme että kaiken voi tehdä myös paljon järkevämmin.

Meillä oli vielä 50 vuotta sitten omavarainen Suomi ruoantuotannon suhteen ja tuo tietotaito on vielä jäljellä, jopa paljon kehittyneempänä, odottamassa käyttöönottoa. Lisäksi, ihmisen terveyden kannalta on hyväksi syödä sellaista ravintoa joka kasvaa paikallisissa olosuhteissa, luonnonmukaisilla ravinteilla.

Äärimmilleen viety taloudellinen kilpailu ruoantuotannossa on myös asia, jonka voimme lopettaa. Me voimme todeta, että hyvinvoiva maaseutu on erittäin tärkeää myös maamme hyvinvoinnille kokonaisuudessaan. Puhdas ja terveellinen ruoka ovat asioita, joihin pitää ohjata paljon resursseja, sillä ne kyllä palaavat takaisin kansan hyvinvointina ja terveydenhoidon kustannuksien vähenemisenä.

Eläimien käyttö ravintona on ihmisen vapaa valinta ja sitä tapahtuu muutoinkin eläinkunnassa. On kuitenkin on totta, että syömme maailmassamme aivan liian paljon lihaa todellisiin tarpeisiimme nähden. Se että eläimiä kohdellaan vain numeroina ja tuotteina, on myös jotain mikä ei kuulu sivistysvaltion toimintatapoihin. Myös eläimille pitää antaa elämän arvoinen elämä, nekin ovat tuntevia ja ajattelevia olentoja.

Byrokraattisen säädöksien ja lakien myötä pientilalliset on ajettu todella hankalaan asemaan niin, että tuotantoeläimet kasvatetaan suurissa yksiköissä joiden toiminta on tarkkaan salattua, koska se ei kestä eettistä tarkastelua. Suurien eläinmäärien ahtaminen pieniin tiloihin tuottaa eläimille valtavat määrät stressiä, sekä sairauksia joita lääkitään muun muassa antibiootein. Näiden lääkkeiden jäämät päätyvät lopulta ihmisiin ja aiheuttavat heidän kehojensa toimintaan häiriöitä.

Meidän tulee palauttaa ja luoda uudelleen hyvinvoiva maaseutu, jossa tuottajat, työntekijät ja ihmiset huomioidaan niiden ansaitsemalla tavalla. Pientilallisten asemaa on parannettava, sekä tarpeettoman kärsimyksen tuottamiseen eläimille on puututtava lainsäädännöllisin keinoin.

6. Työn määritelmän uudelleen arviointi.

Työtä ei pidä tehdä työn vuoksi, vaan todellisen tarpeen. Työn määrää pitää myös jakaa tasaisemmin, jolloin täysipäiväisen työviikon kesto lyhenee ja työttömyys laskee. Byrokratiajärjestelmät ovat yksinkertaistettava ja perustulo on otettava käyttöön.

Tutkimuksien mukaan kivikaudella keskimääräinen työviikon kesto oli n. 20 tuntia ja keskiaikaisella maaorjalla oli enemmän vapaa-aikaa kuin nykypäivän normaalia työviikkoa tekevällä työntekijällä.

Noista ajoista yhteiskuntamme on kuitenkin kehittynyt teknologisesti huomattavasti, joten mistä johtuu että siinä yhteiskunnan osa-alueessa jossa elämme, käytämme työhön liittyviin asioihin melkein puolet hereilläoloajastamme?

Vastaus tähänkin ongelmaan löytyy talousjärjestelmämme luonteesta. Talouteen luotava raha luodaan yksityisomisteisissa pankeissa korollisen velan muodossa, joten talouden on kasvettava koko ajan jotta emme kokisi talousromahdusta. Tuon johdosta teemme valtavan määrän turhaa työtä, sillä esimerkiksi byrokratian yksinkertaistaminen vähentäisi turhan työn määrää.

Samaan tapaan, suuri osa käyttötavaroistamme suunnitellaan tuottamaan, ei kestämään. Teollisuudessa tuosta toiminnasta käytetään nimeä suunniteltu hajoavuus, mikä siis tarkoittaa sitä että tuote suunnitellaan hajoamaan lyhyen ajan kuluessa takuuajan jälkeen, jotta kuluttajille voidaan myydä lisää tuotteita. Lisämyynti on varsinkin suuryritysten elinehto, mutta ne resurssit joita kulutusyhteiskuntamme käyttää ovat niin valtavia että niiden haitalliset vaikutukset alkavat näkyä jo räikeästi Suomessakin kaivosteollisuuden aiheuttamien luonnontuhojen myötä.

Meidän on jo korkea aika kulkea kohti todellista sisvistysvaltiota, missä työtä arvostetaan ja palkitaan sitä paremmin, mitä enemmän se tuottaa hyvinvointia ympäristöönsä. Meillä on jo resursit ja osaaminen siihen että muutamme talousjärjestelmämme luonteen siten, että edellä mainittu on mahdollista. Voimme myös varsin helposti huomata, että kun määrittelemme uudelleen tarpeellisen työn, tulee tarvittavien työtuntien määrä putoamaan huomattavasti. Nuokin työtunnit voimme jakaa tasaisemmin ihmisten kesken.

Koska raha ei ole luonnonvara, vaan sitä voi luoda loputtomasti, sen puute on vain keinotekoinen este jolla kehitystä sivistysvaltioksi on yritetty hidastaa. Voimme siis todeta, että ainut mitä tarvitsemme perustulon käyttöönottoon on poliittinen halu, joka on kansasta lähtöisin.

7. Kansallinen päätäntävalta kuuluu Suomeen.

Suomen pitää ottaa takaisin määräysvalta omaan talouspolitiikkaansa ja muuhun lainsäädäntöön, sillä Suomi itse tuntee parhaiten oman yhteiskuntansa erityiset voimavarat ja tarpeet. Nykyisen kaltainen EU on suurilta osin byrokraattinen ja epädemokraattisesti johdettu virkamieskoneisto, jossa lobbaavilla suuryrityksellä on liian paljon valtaa ja joka monessa tapauksessa toimii yksittäisten kansojen etujen vastaisesti.

Perustuslakimme on kirjoitettu suojelemaan Suomea, sen kansaa ja luontoa, niin että kansalaisilla on ylin päätäntävalta maatamme koskevissa asioissa. Kuitenkin, koska maassamme ei ole perustuslakituomioistuinta, mikään taho ei valvo sitä, että poliitikkomme noudattavat perustuslakia.

Perustuslain rikkomista on tapahtunut viimeisten vuosien ja vuosikymmenien aikana monin eri tavoin, jotka ovat olleet vaikutuksiltaan todella suuria. Me saimme äänestää kansana liittymisestämme EU:hun, mutta kansalle luvattiin että äänestys ei liity millään tavalla yhteisvaluutta euron käyttöönottoon. EU -äänestyksen jälkeen, poliitikot ja media kuitenkin muuttivat sanomaansa ja kertoivat, että koska kansa äänesti liittyvänsä EU:hun, se oli samalla kannanotto euroon liittymisen puolesta. Perustuslakimme mukaan valtiomme rahayksikkö on kuitenkin markka, ja jos olisimme sen aikoneet vaihtaa, siitäkin olisi pitänyt järjestää kansanäänestys.

Kansamme hyvinvoinnin kannalta meidän tulee irrottautua EU:sta ja ottaa takaisin oma rahayksikkö, sekä päätäntävalta omaan lainsäädäntöömme ja talouspolitiikkaamme. Vaikka eroamme EU:sta, voimme silti käydä kauppaa muiden Euroopan valtioiden kanssa, vieläpä paljon reilummilla pelisäännöillä kuin nyt. Tällä hetkellä EU:n byrokratiakoneisto ja tukijärjestelmät suojelevat suuryritysten valtaa, mutta kun saamme itsenäisenä valtiona muokata oman lainsäädäntömme oman kansan etuja palvelevaksi, voimme turvata ja nostaa hyvinvoinnin tasoa koko kansan keskuudessa.

Kansalaisomaisuuttamme, eli tuottavia valtionyrityksiä, on myös poliitikkojen avustuksella yksityistetty kiihtyvällä tahdilla jo lukuisten hallitusten aikana niin, että jokainen nykyinen eduskuntapuolue on ollut antamassa siihen siunauksensa. Kyseinen lista on todella pitkä, ja se alkaa viimeistään 90-luvun alun laman seurauksena perustetusta Valtion pankista nimeltä Arsenal, joka myytiin vain 5% sen nimellisarvosta yksityisomistukseen.

Kansainväliset suuryritykset hyödyntävät EU:n lainsäädäntöä tavoitellakseen maksimaalista taloudellista voittoa, mikä on toisaalta ymmärrettävää, koska osakeyhtiölain mukaan osakeyhtiön tärkein tehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen. Joten voikin sanoa, että viallinen yhteiskuntajärjestelmä on ottanut vallan kansoilta, niin että kansan etua palvelevat päätökset on usein jopa mahdotonta viedä läpi nykyisen virkamieskoneiston.

Valitettavasti, maamme kansalaisten etuja ajatellen, suurimmat rikolliset maassamme istuvat tai ovat istuneet eduskunnassa. He ovat tietoisesti rikkoneet perustuslakiamme jo vuosikymmenien ajan, käyttäen mediaa apunaan omien intressiensä ajamiseen. Suomessakin on käytössä pyöröovi-ilmiö, missä poliitikot siirtyvät toimikautensa jälkeen niiden suuryritysten palkkalistoille, keiden eduksi he ovat lainsäädäntöä vieneet. Eduskuntamme on tämän johdosta myös päättänyt tuhota kaikki tiedot siellä käyvien yritysmaailman lobbareitten käynneistä, jotta kansa ei saisi tietää kenen etuja he todellisuudessa ajavat.

Monet lähihistoriamme poliittiset päätökset ovat tulkittavissa perustuslakimme kautta maanpetoksiksi, joten niihin pitää suhtautua tilanteen oikeuttamalla vakavuudella. Rikollisen toiminnan hyödyt on palautettava takaisin kansalle ja kansalaisille hallitusti, mutta samaan aikaan kuitenkin ymmärtäen, että moni poliitikko on toiminut joko puutteellisen tiedon vallassa, kiristettyinä tai uhkailun vallassa. Meidän on myös muistettava, että olemme kansalaisina myös vastuussa siitä, että olemme antaneet tilanteiden tulla tähän pisteeseen saakka. Olemme siis saaneet sen mitä olemme ansainneet.

Nyt voimme kuitenkin nähdä totuuden ja toimia sen mukaan, muistaen kuitenkin anteeksiannon sekä itsellemme että toisillemme. Meidän on aiheellista erota EU:sta ja eurosta, sekä perustaa riippumaton perustuslakituomioistuin, joka toimii avoimesti ja läpinäkyvästi käydessään läpi historiamme, mukaan lukien salaiseksi määrätyt dokumentit, joista yksi oleellisimmista kulkee nimellä Koiviston Konklaavi. Koska totuus vapauttaa, niin sen myötä voimme nähdä inhimillisen toiminnan syyt ja seuraukset, minkä avulla myös kansan etujen vastaisesti toimineet henkilöt voivat integroitua siirtymävaiheen jälkeen osaksi hyvinvoivaa yhteiskuntaa. Myös heille pitää antaa mahdollisuus alkaa käyttämään osaamistaan yhteisen hyvän tuottamiseen, ansaiten aidon arvostuksen kansan suunnasta.

8. Rahajärjestelmä tulee uudistaa eettiseksi järjestelmäksi, jotta se palvelee koko yhteiskuntaa tasapuolisesti ja kestävästi. Valtion on mahdollista luoda jatkossa velattomasti se raha, jonka se tarvitsee yhteiskunnan pyörittämiseksi. Samalla yksityisten talletuspankkien rooli ja valta taloudessa vähenisi merkittävästi.

Harva instituutio koko maailmassa on niin vähän tunnettu kuin rahajärjestelmä, jota päivittäin käytämme. Raha on ihmiskunnan tärkeimpiä keksintöjä, ja silti julkisuudessa käsitellään hyvin harvoin sitä, miten raha luodaan, ketkä sen luovat ja minkälaiset seuraukset rahajärjestelmällä on. Rahajärjestelmään liittyy yleistyneitä väärinkäsityksiä kaikilla yhteiskunnan tasoilla. Onneksi nykyisin uskalletaan puhua yhä enemmän rahajärjestelmän ongelmista myös asiantuntijatasolla. Joka tapauksessa, on erittäin tärkeää ottaa tämä aihe vielä paljon rohkeammin yhteiskunnalliseen keskusteluun mukaan.

RAHAN LUOMINEN

Miten raha siis luodaan? Nykyään lähes kaiken rahan luovat yksityisomistuksessa olevat talletuspankit. Talletuspankit ja keskuspankit luovat rahaa samalla kun ne myöntävät lainoja asiakkailleen. Kun pankki luo rahaa, se luo sen tyhjästä niin, että asiakkaan tilille ilmestyy lainasumman mukainen määrä rahaa, jonka asiakas on jatkossa velkaa pankille. Pankkien täytyy todellisuudessa omistaa vain murto-osa siitä rahasta, jonka ne saavat "lainata" eteenpäin. Siksi nykyistä järjestelmää kutsutaan osittaisvarantojärjestelmäksi. Jos talletuspankit saisivat lainata vain sitä rahaa, jonka ne todellisuudessa jo omistavat, niin valtion täytyisi ottaa päävastuu rahanluomisesta. Samalla siirtyisimme täysvarantojärjestelmään, jota monet talousasiantuntijatkin suosittelevat.

VELKARAHA

Mitä enemmän luodaan velkaa, sitä enemmän syntyy rahaa. Velaksi luotu raha täytyy ajan saatossa maksaa takaisin pankeille, jolloin kyseinen rahamäärä poistuu taloudesta. Kuitenkin, jos kaikki maailman velat maksettaisiin pois, maailmantaloudessa ei olisi enää lainkaan rahaa ja silti velkojen korot, eli valtava määrä vastikkeetonta velkaa jäisi maksamatta, koska korkoja vastaavaa summaa ei luoda talouteen lainanannon yhteydessä. Tämän takia rahasta on jatkuva rakenteellinen niukkuus ja sen määrä nykyjärjestelmässä ei ikinä vastaa sen todellista tarvetta. Köyhyys ja puute rahasta on siis rakenteellista ja ei ole sattumaa, että koko maailmantalous on velkaongelmissa. Velkaa on aina enemmän kuin luotua rahaa on kierrossa, joten on matemaattisesti mahdotonta että velkoja voitaisiin koskaan maksaa pois kokonaisuudessaan. Tämän seurauksena ymmärrettävä tosiasia onkin, että yhteiskunnan rahapula onkin täysin järjestelmäperäinen ja absurdi ongelma.

KORKO

Velkaan siis sisältyy nykyisessä pankkitoiminnassa myös korko, jota pankit perivät asiakkailtaan. Tällä tavoin pankit tekevät suuren osan voitoistaan ja edes valtiot eivät säästy koronkiskonnalta nykyjärjestelmässä. Talousjärjestelmämme vaatii koko ajan uuden velan luontia, jotta se voisi selvitä edes korkokuluista ja pysyä pystyssä, ja jotta taloudessa ylipäänsä olisi rahaa kierrossa. Koron sisältävä rahanluontijärjestelmä on suurin rakenteellinen syy talouskasvupakolle, ja loputtomasti kasvavalle velkataakalle, josta on seurauksena laajamittaiset maailmanlaajuiset ongelmat.

KÄTEINEN JA DIGITAALINEN RAHA

Ainoastaan käteinen valuutta on nykyjärjestelmässä pysyvää, sillä se ei katoa velanmaksun yhteydessä. Käteisen määrä rahataloudessa on kuitenkin häviävän pieni ja suuri osa rahasta onkin digitaalista velkaa pankeille.

EUROOPAN KESKUSPANKKI

Euroopan talous- ja rahaliiton (EMU) sääntöjen takia Suomi ei saa itse luoda rahaa omasta keskuspankistaan, vaan se täytyy lainata Euroopan keskuspankilta (EKP) korkoa vastaan. EKP luo kuitenkin rahaa talouteen vain hyvin pieniä määriä tarpeeseen verrattuna, jonka seurauksena valtiot joutuvat lainaamaan suuren osan rahoistaan yksityisiltä liikepankeilta ja noudattamaan säästökuripolitiikkaa.

Euroopan keskuspankki voi vaikuttaa taloudessa olevan rahan määrään myös korkojen tasoja muuttamalla, mutta itse velkaongelma ei sillä tavalla ratkea. Keskuspankin rooli on varsin hankala nykyisessä järjestelmässä ja todellisuudessa yksityisomisteiset talletuspankit ovat päävastuussa rahanluomisesta. Tämä velkakäytäntö on ollut käytössä joissakin maissa jo satojen vuosien ajan, vaikka ajat ovat muuttuneet ja talouden haasteet ovat käyneet todella merkittäviksi ja globaaleiksi. Vanhentunut rahajärjestelmä lieneekin tullut jo tiensä päähän.

TALOUSKASVU

Talouskasvupakko johtuu pääosin siitä, että maailman valtiot, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, toimivat vielä vanhentuneen ja epäoikeudenmukaisen rahajärjestelmän alaisuudessa. Jatkuva talouskasvu tarkoittaa koko ajan kasvavaa kulutusta ja luonnonvarojen kestämätöntä käyttöä ja yhä epätoivoisempia poliittisia keinoja velkaongelman ratkaisemiseksi. Se myös tarkoittaa sitä, että ihmisten tarvitsee tehdä valtavia määriä täysin hyödyttömiä töitä, jotka poistuisivat, kun uudistaisimme talousjärjestelmämme demokratiaa palvelevaksi. Lisäksi velkaongelmien takia on yleistä, että valtion omaisuutta yhtiöitetään ja yksityistetään, mikä on lyhytnäköistä ja johtaa lähes poikkeuksetta julkisten palveluiden hintojen nousuun ja laadusta tinkimiseen. Valitettavasti myöskään yksityistäminen ei millään tavalla ratkaise talousongelmien perimmäistä syytä eli kestämätöntä velkarahaan perustuvaa rahajärjestelmää. Kansallisomaisuuden yksityistäminen talouteen pohjautuvilla argumenteilla ei näin ollen kestä kriittistä eikä moraalista tarkastelua.

TULOEROJEN KASVU

Rahajärjestelmä ylläpitää räikeää taloudellista eriarvoisuutta, koska rahaa ei riitä kaikille ja siitä hyötyvät eniten ne, jotka rahan luovat. Talletuspankkien ensijainen tehtävä on tuottaa maksimaalista voittoa omistajilleen, ja onkin tosiasia, että hyvin pieni osuus maailman ihmisistä, omistaa suurimman osan maailman varallisuudesta. Nykyisen talousjärjestelmän sisäänrakennettu ominaisuus onkin, että varallisuus keskittyy koko ajan yhä pienemmän ihmisryhmän hallintaan. Lisäksi rahaa ohjataan systemaattisesti eniten sinne, missä se saa parhaimman tuoton, joten rahajärjestelmää ei ohjaa eettisyys, vaan taloudellisen voiton tavoittelu. Eettinen pankkitoiminta on sen takia nykyään hyvin marginaalista ja taloutta ohjaa ahneus ja lyhytnäköisyys.

YHTEENVETO

Nykyinen rahajärjestelmä on siis erittäin vanhentunut ja epävakaa. Se täytyy ottaa julkisen vallan alle avoimesti, läpinäkyvästi ja hallitusti. Rahajärjestelmä on viisasta uudistaa niin, että valtio saisi oikeuden luoda velatonta rahaa ja se voisi tehdä sen ilman koronkiskontaa oman keskuspankkinsa kautta ja/tai kuntapankkien kautta. Tätä varten täytyisi kuitenkin luoda uudet selkeät pelisäännöt, jotta rahamäärä ei kasvaisi tarpeettoman suureksi ja rahanluonnin tulisi tapahtua asiantuntijaryhmien valvonnassa. Rahajärjestelmän uudistaminen edellyttää myös EU-tason muutoksia.

Rahajärjestelmän muutoksella suurin osa yhteiskunnan ongelmista poistuisi ja/tai helpottuisi, sillä rakenteelliset syyt monille ongelmille olisivat poissa. Olisi myös järkevää poistaa rahanluontioikeus yksityisiltä pankeilta, jotta rahatalous pysyisi vakaana ja turhilta riskeiltä vältyttäisiin. Lisäksi kannattaisi edistää myös paikallisrahakokeiluja, jotta emme olisi vain yhden valuutan varassa ja samalla rahavalta jakautuisi nykyistä tasaisemmin.
Näin ollen, Suomi, ja koko maailma, tarvitsee optimaalisen kokoisen talouden – ei ikuista ja keinotekoista talouskasvua. Optimaalinen talouskoko ei tarkoita hyvinvointivaltion purkamista tai elämänlaadun heikkenemistä – päinvastoin. Hyvinvointia voitaisiin luoda kestävästi ja työelämä muuttuisi inhimilliseksi ja tarkoituksenmukaiseksi. Ilman keinotekoisia rahaongelmia voisimme ottaa nopeasti parhaat teknologiset keinot käyttöömme ja luoda aidosti kestävää kehitystä. Kun rahajärjestelmä uudistetaan eettisesti, niin sen hyödyt jakautuvat kaikille ihmisille oikeudenmukaisesti ja kestävästi. Me voimme rakentaa yhteiskunnan, jossa ihmisille jää huomattavasti nykyistä enemmän vapaa-aikaa, niin että voisimme vihdoin nauttia elämästä ympäristön rajoja kunnioittaen.

9. Maahanmuuttoa on tarkasteltava kokonaisvaltaisesti ja päätöksenteko siitä tulee säilyttää Suomessa.

Pyrkimyksenä on muun muassa säilyttää yhteiskuntarauha, auttaa hädänalaisia ihmisiä ja edistää kotouttamiskeinoja. Maailmanrauhaa tulee edistää avoimella ja totuudellisella tiedottamisella sotiin johtaneista syistä ja sotateollisuuden rahoituksista eri osapuolille ja ryhmittymille.

Julkisuudessa nykyisin käytävä keskustelu maahanmuutosta on erittäin polarisoitunutta, ikään kuin jokaisen tulisi valita äärilaidan vaihtoehto, joko puolesta tai vastaan. Maahanmuuttoa voi tarkastella myös tuon skaalan välivaiheilta, tai jopa yläpuolelta, niin että yrittää ymmärtää molempien laitojen perusteltuja mielipiteitä, sekä maahanmuuton syitä ja mekanismeja seurauksineen. Jos emme käsittele ja ratkaise maahanmuuton todellisia syitä, myöskään seuraukset eivät tule poistumaan vaikka miten niitä koittaisimme ratkoa.

Suurien ihmisryhmien maahanmuutto on seurausta jostakin, joten sen sijasta että keskittyisimme erimielisyyksiin seurauksien hoidosta, meidän kannattaa keskittyä varsinkin niihin syihin joista maahanmuutto johtuu.

Suomeen tuli v. 2015 loppupuolella n. 30 000 turvapaikanhakijaa, joista suurin osa tuli niistä Lähi-Idän maista joita kohden USA ja sen liittolaiset ovat käyneet niin sanottua terrorismin vastaista sotaa. Terrorismin vastainen sota aloitettiin heti 9/11-iskujen jälkeen, sen jatkuessa vieläkin, ollen Yhdysvaltojen historian pisimpään kestänyt sota sen sotaisan itsenäisyyden aikana. Viimeisten 17 vuoden kuluessa on kuitenkin tullut valtava määrä todistusaineistoa esiin siitä, että virallinen teoria 9/11-iskuista ei voi tieteellisten todistusaineistojen perusteella pitää paikkaansa. Onkin syytä olettaa että tuo sota on valheellisin perustein aloitettu ja ylläpidetty.

Kun seuraamme, mitä kautta terroristijärjestöt kuten Al-Qaida, joka katosi mediasta yhdessä yössä ja jonka tilalle tuli ISIS, saavat rahoituksensa, löydämme vahvoja viitteitä siihen että rahoitus tulee sellaisilta ulkopuolisilta osapuolilta, jotka hyötyvät Lähi-Idän sotien tarkoituksellisesta ylläpidosta ja niiden seurauksista.

Sotien lisäksi, myös v. 2015 massamaahanmuutto oli suunnitelmallisesti toteutettua. Ihmissalakuljettajat saivat toimia täysin rauhassa poliittisilla siunauksilla, pyytäen sotatilanteilta karkuun lähteviltä suuria summia rahaa. Pakolaiset vaelsivat läpi Euroopan ilman henkilöllisyystodistuksia, mikä oli mahdollista vain ylhäältä tulleiden käskyjen muodossa. Kun poliittiset päättäjät, ihmissalakuljettajat ja rikollisjärjestöt toimivat avoimessa yhteistyössä valtamedian sitä avustaessa, on jotain pahasti pielessä.

Suurin osa Suomeen saapuneista pakolaisista on viattomia pelinappuloita globaalin vallantavoittelun pelikentällä, mutta sitäkään ei sovi unohtaa, että heidän joukossa on pieni osuus ääriliikkeiden edustajia, jotka ovat vaaraksi ympäristölleen. Suomeen jo saapuneita pakolaisia on tuettava Suomeen sopeutumisessa niin, että he voivat olla toiminnallaan hyödyksi yhteiskunnalle, niin että he myös itse hyötyvät siitä. Koska pakolaiset lähtevät oletusarvoisesti turvattomuutta karkuun kotimaastaan, niin on täysin hyväksyttävää, että oletusarvoisesti edellytämme heidän käyttäytyvän hyvin Suomessa, sopeutuen meidän kulttuurimme niin että heistä ei ole uhkaa toisilleen eikä kantaväestölle.

Kuten tämän tekstin alussa todettiin, tarve sotatilanteita pakoon lähtemiselle ei tule loppumaan ennen kuin lähtömaiden tilanteet rauhoittuvat. Maahanmuuttovirasto Migrin mukaan pakolaisia on Suomeen tulossa lähitulevaisuudessa arviolta 100 000. Suomen Rauhanturvaajaliiton puheenjohtaja, prikaatikenraali evp Mauri Koskela varoitti syyskuussa 2018 pitämässään puheessa seuraavan pakolaisaallon taistelijoista: "Juuri kahden vuoden rauhanturvaajakomennukselta Lähi-Idästä palanneena, voin sanoa seuraavassa aallossa tulevan ainakin Lähi-Idästä sodan karaisemia ja ääriliikkeisiin kuuluneita taistelijoita, jotka eivät kaihda mitään toimia asiansa eteenpäin viemisessä. Tästä olisi syytä oppia paljonkin ja huojentavaa on ollut havaita viimeaikaiset pyrkimykset ratkaista ongelmia niiden syntysijoilla. Tällä vältetään se, että pakolaisstatuksen omaavien ihmisten ei tarvitse paeta heille tutuilta alueilta usein vaarallisen matkan kautta heille täysin vieraisiin maihin ja kulttuureihin."

Koska asumme Suomessa, meidän tulee ajatella ensisijaisesti suomalaisten etua haittaamatta muita. Meidän tulisi olla hyvin tarkkoja siitä, minkä verran pakolaisia ja mistä Suomeen kannattaa ottaa. Me voimme katsoa esimerkiksi Ruotsista ja Saksasta niitä seurauksia, joita hallitsematon maahanmuutto voi tuoda tullessaan, sillä niitä virheitä meidän ei kannata tehdä. On myös huomioitava, että vaikka ottaisimme maahamme edellä mainitut 100 000 pakolaista, niin se ei parantaisi lähtömaiden tilanteita ollenkaan. Sen sijaan, se aiheuttaisi taas turhaa vastakkainasettelua kansan keskuudessa, mikä itse asiassa onkin todennäköisimmin se syy miksi massamaahanmuutto on tarkoituksellisesti toteutettu.

Virheiden sijasta Suomen kannattaa tehdä onnistumisia. Suomessa on suuri määrä maahanmuuttajia jotka tällä hetkellä seilaavat byrokratian rattaissa niin että työnteon aloittaminen on tarpeettoman vaikeaa, samoin kuin työttömillä kantasuomalaisilla. Suomesta kyllä löytyisi osa-aikaista töitä kaikille halukkaille jos siihen olisi poliittista tahtoa ja uskallusta. Valtio voisi esimerkiksi maksaa korotettuja tukia joissa olisi edellytyksenä yleishyödyllinen työ, esim. maatilojen apulaisena, vanhusten hoidossa tai muussa vastaavassa toiminnassa, mikä koetaan hyvinvointia tuottavaksi. Täytyykin muistaa, että lähes jokainen henkilö, kantaväestöstä tai maahanmuuttajista, tekisivät mielellään töitä sen yhteisön eteen jossa he asuvat. Se pitää heidät aktiivisina, integroituneena yhteiskuntaan sekä tuottaa onnellisuutta, itselle ja ympäristölle. He saavat siis kokea itsensä tärkeiksi ja arvostetuiksi.

Kun maahamme nyt kuitenkin on saapunut suuri määrä maahanmuuttajia, niin mikä olisi kokonaisuuden kannalta paras tapa suhtautua valtion taholta heihin? Otetaan huomioon, että he ovat jo täällä, he ovat lähteneet turvattomuutta karkuun ja maksaneet usein matkansa koko omaisuudellaan jonka ovat myyneet lähtömaassaan. Heillä siis ei olisi enää kotia minne mennä, ja todennäköisesti he myös joutuisivat suureen vaaraan jos he palaisivat kotimaahansa.

Viimeisin maahanmuuttoaalto oli n. 30 000 henkilöä, joka on määrältään sen suuruinen, että heidät voidaan vielä integroida onnistuneesti toimivaksi osaksi yhteiskuntaamme. Tuo vaatii täysin uudenlaiset sopeuttamisjärjestelmät, missä maahanmuuttaja itsekin kokee hyötyvänsä siitä että he voivat olla yhteiskunnalle hyödyksi. He voivat oppia täällä meidän yhteiskuntamme toimintatapoja, siitä miten pidämme huolta toisistamme ja maastamme. Maasta, jossa on turvallista asua, jossa ihmiset kunnioittavat toisiansa riippumatta ulkoisista tekijöistä. Siinä vaiheessa kun sotatilanteet rauhoittuvat mm. Lähi-Idässä, nämä ihmiset voivat palata kotimaihinsa, ja toimia edelläkävijöinä uusien, rauhaan perustuvien toimintatapojen luomisessa synnyinmaissaan.

Yksi harkinnanarvoinen ehdotus maahanmuuttopolitiikkaan on siis hyväksyä nykyisten maahanmuuttajien turvapaikkahakemukset esimerkiksi 5 vuoden koeajalla, niin että toisen henkilön turvallisuuteen kohdistuvaan rikokseen syyllistyttään turvapaikka perutaan välittömästi, jolloin henkilö myös vangitaan ja palautetaan kotimaahaansa.

Suomen on lainsäädännöllään sekä varsinkin sen toteuttamisella varmistuttuva myös siitä, että vastaavia massamaahanmuuttoja ei pääse enää syntymään. Tämä tarkoittaa tehokkaiden rajatarkastuksien käyttöönottoa, jolla estämme paperittomien ihmisten maahantulon. Suomen on myös tehokkaasti tuotava esiin konfliktien todellisia syitä, sillä ne ratkaisemalla voimme saavuttaa rauhan, joka poistaa tarpeen humanitääriselle maahanmuutolle.

Totuus vapauttaa, ja me olemme siihen valmiita.

10. Valtakunnallisen median täytyy uutisoida asioista laaja-alaisesti, eikä pelkästään kansainvälisten suuryhtiöiden etujen mukaisesti.

YLEn täytyy jakaa neutraalia uutisointia eri näkökulmista: lännestä ja idästä, kaupallisilta tahoilta ja riippumattomilta asiantuntijoilta sekä kansalaisjärjestöiltä.

Mielipiteisiin vaikuttamista kutsutaan propagandaksi, joten voimme todeta, että kaikki media on propagandaa. Mediatoiminta ohjaa siis vahvasti yleisen mielipiteen muodostumista, joten olisi todella tärkeää että ne uutiset joita meille tarjotaan, olivat mahdollisimman laajoista lähteistä koottuja. Tämän hetkinen tilanne maassamme on valitettavan yksipuoleinen. Mediamme välittää melkein pelkästään länsimaisten mediayhtiöiden tuottamaa sanomaa, jonka tuottamisessa painotetaan kansainvälisten korporaatioiden etuja. Esimerkkejä on lukuisia, joista tässä muutama:

• Geopolitiikka, eli maailmantapahtumat, mukaanlukien konfliktit, joissa on osallisena useampia maita. Miksi meille kerrotaan vain toisen osapuolen meille syöttämä näkemys, kun taas toinen osapuoli aina automaattisesti leimataan pahantekijäksi. Tasapuolinen uutisointi tarkoittaa sitä että uutisoimme totuudenmukaisesti molempien osapuolien kannanottoja. Kansamme on oikeutettu kuulemaan molempien osapuolien näkemykset, jonka perusteella voimme itse tehdä niistä päätöksiä. Tasapuoliset ajankohtais- ja keskusteluohjelmat on myös syytä tuoda kansalle näkyviin.
• Terveydenhoito. Miksi ääneen päästetään vain lääkeyhtiöiden etuja ajavia edustajia, kun taas muut leimataan puoskareiksi ja huijareiksi antamatta heille tasapuolista mahdollisuutta kertoa näkemystään. Lääkeyhtiöt jäävät jatkuvasti kiinni suuren mittakaavan huijauksista lääketurvallisuudessa ja -tehokkuudessa, mutta koska sakot ovat pieniä tuottoihin nähden eikä henkilökohtaista vastuunkantoa tapahdu, voi toiminta jatkua vapaasti. Medialla on suuri vastuu kansan hyvinvoinnin ajamisessa, ja sen pitää alkaa käyttämään sitä, kansan hyväksi.
• Pankkien toiminta. Korruptoitunut pankkijärjestelmämme ohjaa niin poliitikkojamme, mediaamme kuin oikeusjärjestelmäämme. Raha on moderni orjuuttamisen väline, ja rahajärjestelmän luonteesta tiedottaminen kuuluu vastuulliselle medialle.
• Luonnonsuojelu. Median tehtävänä on antaa tukensa Suomen luonnon suojelemiseksi, eikä sen tuhoamiseksi taloudellisen voitontavoittelun nimissä. Luonto on kansallisaarteemme, joten median täytyy antaa riittävästi näkyvyyttä kaikille niille hankkeille jotka uhkaavat tuhota sitä. Näkyvyys tarkoittaa sitä, että riippumattomat tutkijat sekä kansalaisjärjestöt saavat kertoa oman kantansa julkisuudessa sen ansaitsemalla huomiolla.

Ylläolevista neljästä esimerkistä voi jokainen todeta, että valtakunnallisen median toimintamme on erittäin puutteellista. Mutta kuitenkin, mediamme toiminnassa on paljon hyvääkin, siellä on esimerkiksi paljon hyviä toimittajia joilla on kykyjä erittäin hyvään uutisointiin. Sitä myös vielä valvotaan, vaikkakin toiminnassa olisi parantamisen varaa.

Yksi erittäin huolestuttava asia uutisointimme laadun suhteen on se, että nykyinen hallitus on ehdottanut että YLEn rahoitus siirrettäisiin valtion budetin ulkopuolelle v. 2019. Tuo käytännössä merkitsi median totaalista riippuvuutta sen rahoittajista, niin että YLE valjastettaisiin todella näkyvästi propagandakoneistoksi, jonka todellinen tarkoitus olis hyödyttää rahoittajien intressejä. Ulkopuolinen rahoitus tarkoittaisi käytännössä YLEn yksityistämistä, niin että sen pääasiallinen tarkoitus olisi tuottaa voittoa omistajilleen, eli suuryrityksille, tavalla ja toisella.

Tällä hetkellä, vaikka YLE toimiikin jo varsin puutteellisesti, sitä vielä valvotaan ja sen toimintaan voidaan puuttua. YLEn toimintatapoja voidaan vielä helposti muuttaa palvelemaan totuuden esiintuontia ja kansalaisten etua. Valtio, eli kansa, omistaa vielä YLEn, joten pidetään huoli siitä ja ohjataan sen toiminta takaisin oikeille raiteille.

11. Päihdepolitiikka on nykyaikaistettava.

Rangaistuksiin perustuvat kieltolait päihteiden käytössä ovat jo osoittaneet toimimattomuutensa. Suomen on haettava mallia maista, joissa muutokset ovat tuoneet näkyviä hyötyjä, ja soveltaa niitä omaan kulttuuriimme.

Päihdepolitiikka on aiheena hyvin haasteellinen. Päihteiden vastustajat sekä puolustajat argumentoivat todella usein niiden olemassaoloon voimakkaasti ja useimmiten tunteella, välittämättä niistä tutkimuksista ja kokemuksista, joita maailmanlaajuisesti on saatu.

Otetaan esimerkki:

"Huumeidenkäytön rangaistavuudesta pitää luopua. Toimintatapoja tulee arvioida aika ajoin uudelleen. Tämä koskee myös huumepolitiikkaa. Huumausaineiden käytön rangaistavuuden tarpeellisuudesta tulisi käydä laaja yhteiskunnallinen keskustelu. Mielestämme huumeiden käyttöön tulisi puuttua pikemminkin sosiaali- ja terveydenhuollon keinoin kuin rikoslailla ja rangaistuksilla."

Ylläoleva teksti on kansainvälisiin tutkimustuloksiin perustuvaa, ja se on kopioitu suoraan Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen sivuilta, kuten myös tämä: "Käytön rangaistavuudesta luopumista tukevat monet kansainväliset järjestöt, kuten WHO ja Global Commission on Drug Policy, jotka esittävät, että huumeiden käyttöön tulisi puuttua muutoin kuin käyttäjiä rankaisemalla. Tämä koskisi kaikkia huumausaineita."

Vaikka huumeiden käyttö ei olisi enää rikos, käyttö voi silti olla kielletty ja lievästi rangaistava rike, kuten vaikkapa matkaliputta matkustaminen tai väärin parkkeeraaminen. Rike ei kuuluisi rikosoikeuden vaan hallinto-oikeuden piiriin. Esimerkiksi Portugalissa suhtaudutaan tällä tavoin kaikkien huumausaineiden käyttöön: Jos henkilöltä löydetään huumausainetta korkeintaan kymmenen päivän tarpeisiin, asia käsitellään hallinnollisena rikkeenä. Käyttäjä ei lähtökohtaisesti saa rangaistusta, vaan asia käsitellään seuraamuslautakunnassa, josta käyttäjä voidaan esimerkiksi ohjata hoitoon.

Ensikertalaisen kohdalla asia voidaan jättää sikseen, mutta jos kiinnijääminen toistuu, voidaan antaa rikesakko. Periaate on melko samanlainen kuin silloin, kun Suomessa poliisi löytää alaikäiseltä alkoholia: annetaan vahva signaali siitä, ettei kyse ole hyväksyttävästä toiminnasta, ja asiaan puututaan, muttei kuitenkaan rikosoikeudellisin keinoin.

Huumeiden, mukaan lukien mm. alkoholi ja reseptilääkkeet, käyttöä tulisi tarkastella yksilön ja yhteisön terveyden sekä hyvinvoinnin näkökulmasta. Tällä hetkellä elämme yhteiskunnassa jonka säännöt ja lait perustuvat usein taloudelliseen voitontavoitteluun, ollen moraalisesti sekä eettisesti usein niin vääristyneitä, että ihmiset eivät sopeudu niiden ehdoilla toimivaan elämäntapaan. Ikävä kyllä, yhteiskuntajärjestelmämme aiheuttaa pahoinvointia niin monella erilaisella tasolla, että on vain luonnollista, että niiden ongelmien käsittelyyn tai pakenemiseen haetaan apua erilaisista päihdyttävistä aineista.

Tarvitsemme kansallisen päihdeohjelman, jossa huumeista puhutaan avoimesti ja totuudenmukaisesti, jolloin se on myös uskottavaa. Huumausaineita on monenlaisia ja niiden vaikutukset ovat yhtälailla hyvin erilaisia, puhumattakaan siitä että ne myös vaikuttavat hyvin yksilöllisesti ihmisiin. Päihdepolitiikkaa muutettaessa on myös huomioitava erittäin tarkkaan kansalliset piirteemme, jotta saamme kansaamme vaivaavat päihdeongelmat laskemaan mahdollisimman tehokkaasti. Onneksemme saamme hakea neuvoja monista niistä maista joissa muutoksia on jo tehty onnistunein tuloksin.

Päihdekäytön lisäksi huumausaineita voidaan käyttää lääkkeinä. Kemiallisesti valmistetut ja patentoitavissa olevat huumeet, eli lääkkeet ovat jo kaikille tuttuja. Kuitenkin, tälläkin hetkellä on käynnissä lukuisia tutkimuksia joissa käytetään laittomiksi luokiteltuja aineisosia, muun muassa luonnossa luontaisesti kasvavia kasveja. Kasvilääkinnän vaikutuksista erilaisiin mielen ja kehon sairauksiin, on saatu todella lupaavia tuloksia. Myös Suomessakin tulemme heräämään siihen, että patentoimattomilla huumeilla voi olla paljon potentiaalia ihmisten hyvinvoinnin ja terveyden kannalta. Olisi vähintäänkin harmillista olla tutkimatta tuota potentiaalia vain sen takia, että olemme joskus menneisyydessä tehneet joistain aineista laittomia, syistä jotka eivät perustu tieteelliseen tutkimukseen ihmisen hyvinvoinnista.