LIBERAALINEN KANSANPUOLUE

kunnallispolitiikka

Hyväksytty varsinaisessa puoluekokouksessa Turussa 18.-20.6.1976

Arvoisa lukija

Liberaalin näkemyksen mukaan kunnallispoliittisten päätösten ja hallinnollisten ratkaisujen on perustuttava luotettaviin asiatietoihin ja kuntalaisten laajaan osallistumiseen. Kunnallishallinnon demokraattisen toteutumisen edellytyksenä on valistunut ja poliittiselta ajattelultaan kehittynyt kuntalainen. Kunnallispolitiikassa käsiteltävät asiat ovat lähellä kuntalaisia ja koskettavat miltei jokaista.

Kunnallishallinnon perusolemukseen on aina kuulunut läheinen yhteys kunnan ja sen asukkaiden kesken. Kun kunnan yhäti laajenevana tehtäväalueena on yksilöiden hyvinvoinnista ja viihtyvyydestä huolehtiminen, on kunnan ja kuntalaisten välisellä vuorovaikutuksella kasvava merkitys kunnallisen demokratian toteuttamisessa.

Demokraattinen järjestelmä on kokonaisuudessaan avoin. Tästä seuraa että kaikkien kunnan hallintoon ja päätöksentekomenettelyyn osallistuvien toiminnat ovat vapaasti ja julkisesti arvosteltavissa riippumatta siitä, millä päätöksenteon tasolla toiminta on tapahtunut. Kuntien erilaisuudesta seuraa, että pelkällä kunnallispoliittisella ohjelmalla ei esiintyviä pulmia ratkaista.

Liberaalisen Kansanpuolueen kunnallispoliittinen ohjelma sisältää harjoitettavan politiikan suunnan ja tavoitteet. Ohjelma pyrkii toteuttamaan vapauteen, keskinäiseen vastuuseen ja tasa-arvoisuuteen perustuvan suomalaisen kansanvaltaisen yhteiskuntamuodon: liberaalisen demokratian.

Kunnallispoliittisen ohjelman on laatinut kunnallispoliittinen ohjelmatoimikunta, johon ovat kuuluneet:

Kosti Laitinen, puheenjohtaja
Eeva Luoto, sihteeri
Aino Hänninen
Väinö Kinnunen
Kari Lehtosalo
Pentti Lyyra
Jaakko Mustakallio
Leena Pohjola
Juhani Sipiläinen
Erkki Teirilä ja
Tapio Väkeväinen

Sisältö

1. KUNNALLISPOLITIIKAN TAVOITTEET

2. VALTIO JA KUNTA

3. KUNNALLINEN ITSEHALLINTO
3.1. Luottamushenkilöt
3.2. Henkilöstöpolitiikka

4. KUNTIEN YHTEISTOIMINTA
4.1. Kuntauudistus
4.2. Yhteistoiminta-alueet
4.3. Kunta ja seurakunta

5. KUNNALLISEN KANSANVALLAN LAAJENTAMINEN
5.1. Kuntien tiedottaminen
5.2. Avoimien ovien politiikka
5.3. Kansanäänestys
5.4. Kunnallinen puoluetuki

6. KUNTASUUNNITTELU
6.1. Maankäytön suunnittelu
6.2. Toteuttamissuunnittelu

7. KUNNALLISTALOUS
7.1. Kunnallisverotus
7.2. Talousarvio

8. ALUEPOLITIIKKA

9. ASUNTOPOLITIIKKA
9.1. Asuntotuotanto-ohjelmat
9.2. Aluerakentaminen
9.3. Sosiaalinen asuntotuotanto
9.4. Vanhat rakennukset
9.5. Pienellä pääomalla omaan asuntoon

10. ELINKEINOPOLITIIKKA
10.1. Kunta ja yrittäjä
10.2. Teollisuuskylät
10.3. Kunta yrittäjänä
10.4. Energia
10.5. Elinkeinosuunnittelu

11. KULTTUURIPOLITIIKKA
11.1. Kansalaisopistot/ työväenopistot
11.2. Kirjastot
11.3. Taide
11.4. Kotiseututyö
11.5. Museot
11.6. Viihde

12. KULUTTAJAPOLITIIKKA

13. LIIKENNEPOLITIIKKA
13.1. Paikallisliikenne
13.2. Koululaisliikenne

14. LIIKUNTAPOLITIIKKA
14.1. Liikuntakasvatus
14.2. Nuoret ja liikunta
14.3. Liikuntasuunnittelu
14.4. Liikuntapalvelut
14.5. Kuntoliikunta

15. MAAPOLITIIKKA
15.1. Kunnan kaavoitus-tehtävät
15.2. Tonttipolitiikka

16. MAATALOUSPOLITIIKKA
16.1. Maatilasuunnittelu
16.2. Maatalous
16.3. Metsätalous
16.4. Erikoistuotanto
16.5. Kunnan toimenpiteet

17. MATKAILUPOLITIIKKA

18. NUORISOPOLITIIKKA
18.1. Nuorisotyö
18.2. Asuminen
18.3. Koulutus
18.4. Nuorisolautakunta

19. OPETUS- JA SIVISTYSTOIMI
19.1. Koulusuunnittelu
19.2. Koulun hallinto
19.3. Oppilashuolto
19.4. Erityisopetus
19.5. Ammatillinen koulutus
19.6. Aikuiskoulutus
19.7. Vapaa sivistystyö

20. PERHEPOLITIIKKA
20.1. Äitiysloma
20.2. Lasten päivähoito
20.3. Neuvontapalvelut

21. SOSIAALITOIMI
21.1. Vanhukset
21.2. Sopeutumattomat
21.3. Asumistuki
21.4. Kotipalvelutoiminta

22. TERVEYDENHUOLTO-POLITIIKKA
22.1. Terveyskeskukset
22.2. Sairaalahoito
22.3. Hammashoito
22.4. Mielenterveystyö
22.5. Kasvatusneuvolatyö
22.6. Kuntoutus

23. TURVALLISUUSPALVELUT

24. TYÖVOIMAPOLITIIKKA

25. YMPÄRISTÖNSUOJELU

Liberaalisen Kansanpuolueen

KUNNALLISPOLIITTINEN OHJELMA

1. KUNNALLISPOLITIIKAN TAVOITTEET

Kunnallinen itsehallinto on olennainen osa suomalaista kansanvaltaa. Suomen hallitusmuodon mukaisesti kuntien hallinnon tulee perustua kansalaisten itsehallintoon. Kunnan toimivaltapiiri on luonteeltaan yleinen ja sitä toteuttavat edustukselliset luottamuselimet. Kunnan olemassaolon perustana oleva toiminta-ajatus lähtee siitä, että yksilö ei yksin kykene tyydyttämään tarpeitaan ja pyrkimyksiään - syntyy yhteistoiminnan tarve. Kunta on siis sosiaalinen yksikkö, yhteistoiminta- ja vuorovaikutusjärjestelmä, joka toimii sekä yhteisten että yksilöiden päämäärien toteuttamiseksi.

Yhteiskunnan elinkeinorakenteen muuttuminen ja erikoisesti kaupungistuminen ovat vaikuttaneet siihen, että kunnallispoliittiset ongelmat ovat korostuneet. Poliittisen puolueen valtakunnan tason ja kuntatason politiikan yhteen sovittaminen edellyttää erityisen pitkän aikavälin kunnallispoliittisen ohjelman olemassaoloa. Kunnallispoliittinen ohjelma on kokonaisvaltainen, mutta kuitenkin samalla riittävästi yksilöity suunnitelma, joka esittää kiireelliset lähiajan tehtävät ja myös ne kaukotavoitteet, joihin tulisi pyrkiä.

Kunnallispoliittinen ohjelma sisältää lähes kaikki poliittiset kysymykset. Tästä syystä ei ole katsottu tarkoituksenmukaiseksi enää toistaa kaikkia niitä yksityiskohtia, joista puolue on kantansa lausunut omissa erillisohjelmissaan.

Kunnallispolitiikan tehtävänä on taata kuntalaisille peruskoulutus, oikeus työhön ja riittävään toimeentuloon sekä mahdollisuudet itsensä kehittämiseen ja yksilölliseen viihtyvyyteen. Liberaalit tunnustavat yksilön ja lähtevät kunnallispoliittisissa ratkaisuissa yksityisen ihmisen tarpeista ja niiden huomioon ottamisesta.

Liberaali kunnallispolitiikka tarjoaa siis kunnan kehittämisen lähtökohdaksi ja tavoitteeksi vapauteen, keskinäiseen vastuuseen ja tasa-arvoisuuteen perustuvan suomalaisen kansanvaltaisen yhteiskuntamuodon: liberaalisen demokratian. Tälle politiikalle on tunnusomaista yksilön vapauden vaaliminen. Tämä merkitsee käytännön toiminnassa kansanvaltaisuutta, edistyksellisyyttä ja lainalaista vapautta. Kehittynyt kunta muodostuu vain kehittyneistä kuntalaisista.

2. VALTIO JA KUNTA

Monin säädöksin on kunnille määrätty erilaisia tehtäviä, jotka toteutettuina merkitsevät kuntalaisille monenlaisia palveluja. Näiden lisäksi voi kunta toimivaltansa puitteissa vapaaehtoisesti ottaa suorittaakseen erilaisia velvoitteita. Määrätietoisesti on pyrittävä siihen, ettei kuntia saateta liian riippuvaisiksi valtiosta. Tämä edellyttää kunnallisen itsehallinnon vahvistamista huolehtimalla sen perusteista ja kehittämällä sitä ajan vaatimusten mukaisesti.

Viime aikojen uudesta lainsäädännöstä sekä valtion viranomaisten päätöksistä johtuu, että kunnat joutuvat samanaikaisesti ja joka tapauksessa liian lyhyellä aikavälillä toteuttamaan eri hallinnonaloilla uudistuksia. Jokainen näistä tietää menojen lisäyksiä kunnille sekä investointien muodossa erityisesti käyttötalouden kasvavina menoina. Valtion ja kuntien kesken tarvitaan paremmin toteutettua tavoitteellista yhteistyötä.

Liberaalisen Kansanpuolueen mielestä

• valtiovalta ei saa kohtuuttomasti lisätä kuntien rasituksia,
• suoranaisesti valtion velvollisuuksiin kuuluvista tehtävistä kunnille aiheutuneet kustannukset on vähitellen siirrettävä valtion maksettaviksi (oikeuslaitos, väestönsuojelu, paikalliset tiet, tulli),
• nykyistä valtionosuusjärjestelmää on huomattavasti yksinkertaistettava ja valtion suoritusten maksamista nopeutettava,
• kunnallisten päätösten alistamisvelvollisuus valtion viranomaisille on saatettava koskemaan ainoastaan kauaskantoisia ja valtiota läheisesti koskettavia asioita,
• valtion osuudet on porrastettava kuntien kantokyvyn mukaan, jolloin erityisesti pienille ja vähävaraisille kunnille voidaan luoda elämisen mahdollisuudet ja taata samanlaiset yhteiskunnalliset edut ja palvelut kautta koko valtakunnan,
• vanhojen kaupunkien erityisrasitukset poistettava,
• kuntien luotonsaantimahdollisuudet niin kotimaisilta kuin ulkomaisilta luottomarkkinoilta on valtion toimenpitein pyrittävä turvaamaan ja halpakorkoisten lainojen saantimahdollisuuksia suuriin työ- ja investointikohteisiin on voitava valtion toimesta lisätä,
• valtion tulee yleisillä luottomarkkinoilla tehdä voitavansa, että ne investointikohteet, jotka ovat luvanvaraisia ja joiden lupia myönnettäessä on otettu huomioon yleiset työllisyysnäkökohdat, tulevat todella toteutetuiksi,
• erittäin heikossa taloudellisessa tilassa oleville kunnille on valtion varoista myönnettävä lisäavustuksia.

3. KUNNALLINEN ITSEHALLINTO

Paikallista itsehallintoa varten Suomi jakaantuu kuntiin. Hallitusmuodon mukaan kuntainhallinnon tulee perustua kuntalaisten itsehallintoon. Kunnan tehtäviin kuuluvat ne kunnan alueen hallintoasiat, joita ei ole nimenomaan toisille viranomaisille annettu. Kuntien toimivaltaa on toisaalta rajoitettu esim. liiketoiminnan suhteen. Kunnat voivat harjoittaa liike- tai sen tapaan järjestettyä toimintaa taikka olla siinä osallisena, nimenomaan milloin on kysymys yhteiskunnallisten palvelusten järjestämisestä kunnan asukkaille.

Kunnallinen itsehallinto on olennainen osa suomalaista kansanvaltaa. Nykyaikaisessa yhteiskunnassa eivät kuitenkaan kaikki kuntalaiset voi välittömästi osallistua kunnan tehtävien hoitoon. Kunnallisvaaleissa on jokaisella äänioikeutetulla kuntalaisella mahdollisuus vaikuttaa kunnallishallintoon ja antaa sille haluamansa suuntaus.

Kunnan toimieliminä pääsääntöisesti päätösvaltaa käyttää kunnanvaltuusto, toimeenpano- ja hallintovaltaa kunnanhallitus, rajoitettua päätösvaltaa ja lain ja ohjesääntöjen määräämää toimeenpano- ja hallintovaltaa lauta- ja johtokunnat sekä varojen käytön ja hallinnon valvontaa tilintarkastajat.

Jokaisella kuntalaisella on oikeus olla läsnä valtuuston kokouksissa. Muiden hallintoelimien kokoukset ovat yleensä suljettuja. Kunnanvaltuuston ja -hallituksen sekä yleensä lautakuntien pöytäkirjat ovat julkisesti nähtävinä kunnanvirastoissa.

3. 1. Luottamushenkilöt

Kunnan hallintokoneisto muodostuu pääasiassa luottamushenkilöistä, jotka hoitavat tehtäväänsä ns. yleisiin velvollisuuksiin kuuluvana toimena. Tässä korostuu kunnallisen itsehallinnon kansanvaltaisuuden ja omavastuun periaate.

Ei voida kuitenkaan olettaa, että kaikki kuntalaiset osallistuisivat kunnan toimialaan kuuluvien yhteisten asioiden päättämiseen. Siksi on kehitetty järjestelmä, jonka mukaan kuntalaiset valitsevat edustajat päättämään puolestaan. Kunnallinen päätöksenteko kaikille tasoille tapahtuu poliittisena toimintana, jonka tarkoituksena on vaikuttaa päätöksenteon eri vaiheissa. Poliittinen toiminta edellyttää henkilöä, jolla on kulloinkin esille tulevissa kysymyksissä oma poliittinen toimintalinjansa, johon liittyy tietty tavoitteellisuus ja tietyt keinot.

Liberaalisen Kansanpuolueen mielestä

• luottamushenkilöjärjestelmää on kehitettävä, ja luottamushenkilöiden asemaa jatkuvasti vahvistettava,
• luottamushenkilöiden ja virkamiehistön toiminnan tulee olla yhteistyötä, joka perustuu luottamukselliseen vuorovaikutukseen,
• luottamushenkilöiden vaaleissa on säilytettävä suhteellinen vaalitapa,
• luottamushenkilöiden koulutusta on jatkuvasti tehostettava,
• luottamustehtävien kasautumista samoille henkilöille on vältettävä,
• valittaessa henkilöitä kunnallisiin luottamustehtäviin on kyvykkyys ja asiantuntemus nostettava niille kuuluvaan arvoon ottamalla huomioon myös yhteistyöhalukkuus ja kiinnostus asioihin huolehtimalla siitä, että eri ammattialat, ikäluokat ja kunnan osat tulevat edustetuiksi,
• nuoret on saatava entistä enemmän kiinnostumaan kunnallispolitiikasta ja heidän edustajiaan on valittava luottamustoimiin nykyistä enemmän,
• kuntalaisten ja heidän valitsemiensa luottamushenkilöiden harrastus ja mielenkiinto yhteisiä asioita kohtaan on riittävällä tiedottamisella säilytettävä,
• luottamushenkilöille suoritetaan palkkiota luottamustoimien hoitamisesta ja riittävää korvausta siitä aiheutuvasta ansiomenetyksestä sekä matkakustannusten korvausta ja päivärahaa,
• kunnallisten luottamustehtävien vaikutuksesta eläkkeisiin on säädettävä erikseen lailla,
• kunnanjohtajat ja apulaiskunnanjohtajat eivät ole äänivaltaisia kunnanhallituksessa.

3. 2. Henkilöstöpolitiikka

Kunnallishallinnon palveluksessa olevien viranhaltijoiden määrä on lisääntynyt kunnan tehtävien lisääntyessä. Kunnalliset palvelut ja niiden taso riippuvat suurelta osin palveluksessa olevista viranhaltijoista.

Liberaalisen Kansanpuolueen mielestä

• viran- ja toimenhaltijoitten työtä on tuettava hyvin suunnitellulla ja jäntevällä henkilöstöpolitiikalla,
• on kiinnitettävä huomiota syrjäseutujen kuntien viranhaltijoiden ja toimihenkilöiden työskentelyolosuhteisiin jotta riittävän kyvykkäitä henkilöitä saataisiin myös maamme syrjäseutujen kuntiin,
• valtion osuutta tiettyjen hallinnonalojen viranhaltijoiden palkkauksessa on laajennettava (koulu- ja sosiaalitoimi),
• kunnan on työnantajana noudatettava samapalkkaisuusperiaatetta ja taattava naisille samat ylenemismahdollisuudet (kunnanjohtajat),
• kunnan on huolehdittava henkilökuntansa jatkuvasta kouluttamisesta,
• jokaisella kunnalla on oltava lyhyen ja pitkäntähtäimen koulutussuunnitelma henkilökuntansa täydennyskouluttamiseksi,
• kunnan on huolehdittava työsuojeluun ja työpaikka-demokratiaan liittyvistä kysymyksistä esimerkillisesti.

4. KUNTIEN YHTEISTOIMINTA

Nykyaikaisessa yhteiskunnassa kunnat joutuvat järjestämään asukkaille jatkuvasti lisääntyviä palveluksia. Monet näistä palveluksista edellyttävät pitkälle erikoistunutta henkilökuntaa ja korkeatasoisia laitoksia. Yksittäisille kunnille tällaisen palvelutason ylläpitäminen käy usein taloudellisesti ylivoimaiseksi. Omavaraisuuteen pyrkiminen olisi myös kokonaiskansantaloudelle epäedullista. Tällaisissa tapauksissa on palveluitten järjestäminen ratkaistu joko lakisääteisesti tai kuntien vapaaehtoisuuteen perustuvasti erimuotoisella kuntien yhteistoiminnalla.

Tavallisin kahden tai useamman kunnan yhteistoimintamuoto on kuntainliitto. Kuntainliittoja syntyy jatkuvasti lisää ja monet niistä ovat alueeltaan laajoja. Pienkunnat ovat joutuneet järjestämään miltei kaikki terveydenhuolto-, sosiaalihuolto- ja ammattikoulutuspalveluksensa liittymällä kuntainliittoihin. Suurten kuntainliittojen toiminta on etääntynyt jäsenkuntien vaikutusmahdollisuuksista ja tarkkailusta. Monet kunnat tuntevat menettäneensä puhevallan omissa asioissaan. Suurten kuntien olisi taas ollut monissa tapauksissa edullisempaa järjestää palvelut yksin. Vallitsevan ristiriidan korjaaminen odottaa kahta valmisteilla olevaa uudistusta: väliportaanhallinnon uudelleen järjestelyä ja kuntauudistusta.

Liberaalisen Kansanpuolueen mielestä

• kuntainliittojen laitoksia perustettaessa on niiden suuruuteen nähden noudatettava harkintaa sekä tasapuolista sijainnin ohjausta,
• kuntainliittojen laitoksia alueelleen saanut jäsenkunta maksaa ns. sijaintikuntaetuna perussäännössä määritellyn osuuden,
• valittaessa kunnan edustajia kuntainliittojen liittovaltuustoihin ja edustajistoihin, olisi kaikki kuntainliitto-paikat käsiteltävä yhtenä kokonaisuutena ja valinnan pitäisi tapahtua valtuustoryhmien suhteellisuuden mukaan,
• jokaisesta jäsenkunnasta tulee valita liittohallitukseen varsinainen jäsen tai ainakin tarkkailijajäsen,
• kuntainliiton hallinnon ja peruskuntien välistä informaatiota on voitava lisätä,
• kuntainliittojen hallintoa on jäsenkuntien voitava tarkkailla nykyistä tehokkaammin,
• jäsenkuntien edustajiksi kuntainliittojen hallintoon on valittava kunnan hallintoelimien luottamushenkilöitä jotta tiedonkulku olisi riittävää ja! perille tulevaa,
• päätösvallan liiallisen keskittymisen estämiseksi tulee sopivaksi katsotulla tavalla yhden kunnan edustajien äänivaltaa liittovaltuustossa rajoittaa,
• jäsenkuntien kustannusosuus kuntainliitossa tulee jakaa paikkaluvun suhteessa,
• ajattelutapa kuntainliittojärjestelmää kohtaan on saatava nykyistä joustavammaksi, niin että epätarkoituksenmukaisia ja liian suuria kuntainliittoja voitaisiin jopa purkaa. Kuntainliittojen liittohallituksiin ei tulisi valita edustajiksi johtavia kunnan virkamiehiä.

4. 1. Kuntauudistus

Suurin osa kunnistamme on saanut nykyiset rajansa vuosikymmeniä sitten. Muuttoliikkeen seurauksena kuntien väestömäärissä on tapahtunut suuriakin muutoksia joko kasvun tai vähentymisen suuntaan. Tämä on aiheuttanut kunnallisten tehtävien hoidolle vaikeuksia. Pääsääntöisesti kunkin kunnan tulee kuitenkin kyetä hoitamaan tehtävänsä. Liian pienten kuntien on mahdotonta järjestää palveluja tyydyttävästi. Siksi on pyrittävä luomaan suurempia ja tehokkaampia kuntayksikköjä.

Liberaalisen Kansanpuolueen mielestä:

• järkevästi suunniteltuja kuntaliitoksia tarvitaan siellä, missä esim. pienten kuntien toimintaedellytykset, kuntien talous- ja yrityspoliittiset ja asuntotuotannolliset toimenpiteet edellyttävät sitä,
• kuntainliitoksien ja kunnanosaliitoksien tulee tapahtua ensisijaisesti vapaaehtoisesti ja kuntalaisten mielipidettä kuullen,
• kuntaliitoksia suunniteltaessa tulee tavoitteena pitää ajatellun uuden kunnan kaikkien asukkaiden etua eikä tämän periaatteen edelle saa asettaa esim. puoluepoliittisia ja voimasuhdetavoitteita,
• kuntainliitoksin ei saa muodostaa liian suuria ja vaikeasti hallittavia kuntayksikköjä, joissa luottamushenkilöiden osuus hallinnossa heikkenee ja hallinto etääntyy kunnan jäsenistä,
• jos kunta yhdistetään toiseen, suurempaan kuntaan, eivät väestöt ja alue saa jäädä syrjäiseen asemaan,
• kuntaliitoksissa on turvattava lakkautuvien kuntien viranhaltijoiden ja työntekijöiden asema.

4. 2. Yhteistoiminta-alueet

Hyvin keskeisinä kuntien yhteistoiminta muotoina on yhteistoiminta-alueiden puitteissa tapahtuva tehtävien hoito.

4.3. Kunta ja seurakunta

Kunnan alueella toimivat kansankirkkoihimme kuuluvat seurakunnat. Siellä saattaa olla myös muitten uskonnollisten yhteisöjen hengellistä toimintaa. Kunnan tulee omalta osaltaan huolehtia siitä, että uskonnonvapausperiaatteen mukainen kuntalaisten hengellinen toiminta pääsee toteutumaan.

Kuntien ja varsinkin evankelisluterilaisten seurakuntien kesken on monilla paikkakunnilla eri osapuolia hyödyttävää yhteistyötä. Kuntien ja seurakuntien luottamusmieselimissä on myös runsaasti samoja henkilöitä. Yhteistyön kehittämiselle on näin muodoin hyvät edellytykset. Tässä kehittämistoiminnassa tulee tunnustaa kummankin osapuolen tavoitteitten ja tehtäväalueinen erityisluonne.

Kunta ja seurakunta voivat kehittää kumpaakin osapuolta hyödyttävää yhteistyötä varsinkin nuorisotyön, sosiaalitoimen ja diakoniatyön, kulttuuritoimintojen sekä joissakin tapauksissa myös toimintatilojen hankkimisen ja sosiaalisen asuntotuotannon alalla.

Liberaalinen Kansanpuolue katsoo, että

• kunnan ja seurakunnan nuorisotyötä voidaan soveltuvin osin toteuttaa yhteistoiminnassa varsinkin pienten kuntien alueella,
• nuorisotyön yhteistyömuotoina tulevat kysymykseen lähinnä leiri-, retkeily- ja koulutustoiminta,
• kunnallisen sosiaalitoimen ja seurakunnallisen diakoniatyön kesken voidaan yhteistyötä harjoittaa varsinkin vanhusten huollon ja virkistystoiminnan, alkoholistien huollon, vammaishuollon ja kriminaalityön aloilla,
• kunnat voivat nykyistä enemmän käyttää omissa tilaisuuksissaan seurakunnan kulttuuritoimintojen, ennen kaikkea kirkkomusiikin palveluksia,
• kuntien ja seurakuntien yhteistoiminnalla voidaan hankkia toimintatiloja esimerkiksi sellaisiin pientaajamiin, joille kumpikaan yksin ei katso tarkoituksenmukaiseksi tiloja hankkia.

5. KUNNALLISEN KANSANVALLAN LAAJENTAMINEN

Liberaalit näkevät kuntalaisten perusvapauksien pahimpana uhkana virkavaltaisuuden ja poliittisen vallan kasautumisen. On pyrittävä lisäämään yhä useampien kuntalaisten osallistumista päätösten tekoon.

5.1. Kuntien tiedottaminen

Kunnan asukkailla tulee olla hyvät ja laajat mahdollisuudet saada tietoja vireillä olevista tai valmiista suunnitelmista, tehdyistä päätöksistä ja ratkaisuista. Kunnallinen tiedottaminen perustuu tällä erää vielä paljolti vapaaehtoisuuteen. Aktiivinen tiedottaminen vaatii nimetyn henkilön tai henkilökunnan ja myönteistä suhtautumista tietojen antamiseen.

Liberaalinen Kansanpuolue näkee kunnallisen tiedottamisen tehtäväksi mm., että

• kunnassa tulee olla kunnahallituksen antamat keskushallinnon sekä lauta- ja johtokuntien tiedotusohjeet,
• antaa kuntalaisille mahdollisimman oikea kuva kunnan koko toiminnasta, selvittää kuntalaisten oikeudet, velvollisuudet ja mahdollisuudet saada erilaisia palveluksia,
• lisätä molemminpuolista ymmärtämystä, herättää luottamusta ja tarvetta saada lisätietoja sekä saada kuntalaiset tuntemaan kunta omakseen.

Käytännössä tiedottamista voidaan toteuttaa siten, että

• paikallislehdistöä käytetään mahdollisimman tehokkaasti hyväksi,
• laajakantoiset asiat pyritään julkistamaan maakunta- ja valtakuntatasoisissa lehdissä sekä maakuntaradiossa,
• kuntasuunnitelma, kaavat, kaavamuutokset ja erillissuunnitelmat sekä järjestys-, ohje- ja johtosäännöt on pidettävä nähtävinä ja saatavina,
• kunnanvaltuuston, -hallituksen ja lautakuntien esityslistojen on oltava nähtävissä hyvissä ajoin ennen kyseistä kokousta,
• kunnanvaltuuston esityslistat on oltava kuntalaisten tilattavissa omakustannushintaan vuositilauksena,
• kunnan on julkaistava tarvittaessa omia tiedotteitaan ja erityisaiheita koskevissa kysymyksissä on järjestettävä tiedotus- ja keskustelutilaisuuksia, joista ilmoitetaan nimenomaan niille kuntalaisille, joita tulevat päätökset läheisesti koskettavat,
• julkisuusperiaatetta on huomattavasti lisättävä mm. lausuntoja pyytämällä ja keskeneräisistä asioista on voitava avoimesti jo valmisteluvaiheessa keskustella ja vaihtaa mielipiteitä.

5.2. Avoimien ovien politiikka

Julkisuusperiaatteen laajentaminen edellyttää aktiivista asioista kertomista. Liberaalin näkemyksen mukaan poliittisten päätösten ja hallinnollisten ratkaisujen tulee perustua luotettaviin asiatietoihin ja kansalaisten laajaan osallistumiseen.

Liberaalisen Kansanpuolueen mielestä

• suljettujenkin kunnallisten elinten päätökset on pääsääntöisesti saatettava julkisiksi lukuunottamatta yksilö-suojaan kuuluvia tietoja,
• tärkeissä ja laajakantoisissa asioissa tulee kunnan asukkailla olla mahdollisuus lausua mielipiteensä ennen luottamushenkilöiden tekemää päätöstä,
• ennen tärkeitä ja laajakantoisia kunnallisia päätöksiä on puolueiden luottamushenkilöiden hankittava kunnallisjärjestönsä kanta asiasta.

5.3. Kansanäänestys

Liberaalinen Kansanpuolue katsoo, että varsin merkittävissä koko kuntaa koskevissa asioissa on kunnanvaltuuston päätöksellä toimitettava neuvoa-antava kansanäänestys. Kansanäänestys voisi koskea esim. kunnan tai sen osan liitosta, huomattavia investointeja tms.

Kansanäänestyksen lisäämisellä, väliportaanhallinnon ja suurissa kunnissa kunnanosahallinnon toteuttamisella sekä yritys- ja laitosdemokratian laajentamisella kuntalaisten osallistumismahdollisuuksia lisätään.

Kunnallinen demokratia edellyttää kuntalaisten mielipiteen kuulemista sekä mielipiteiden vaihtoa ennen päätösten tekoa.

5.4. Kunnallinen puoluetuki

Suoranaista verovaroista jaettavaa rahallista kunnallista puoluetukea Liberaalinen Kansanpuolue ei katso voivansa hyväksyä.

Kuntien tulee voida asianmukaisin ja tasapuolisin perustein tukea poliittista toimintaa kunnassa tehokkaan kunnallishallinnon hoitamisen takaamiseksi.

On perusteltua, että kunta järjestää tekniset edellytykset hoitaa mahdollisimman hyvin valtuustotyötä sekä työskentelyä kunnanhallituksessa ja erilaisissa hallintokunnissa. Ryhmien kokoustilojen, toimistoteknisen, monistus- ja painatusavun järjestäminen ja mahdollinen ryhmien sihteerityövoima ovat asioita, jotka voidaan katsoa kuuluvan kunnan tehtäviin. Kunnan tuki on ehdottomasti rajattava näihin toimintamuotoihin eikä sitä saa ulottaa koskemaan varsinaista puoluepolitiikan tekoa.

6. KUNTASUUNNITTELU

Päämäärätietoinen toiminta edellyttää suunnittelua. Suunnittelu luo mahdollisuuden varautua etukäteen erilaisiin todennäköisiin tulemiin. Suunnittelun on rakennuttava inventoinnin, ennusteiden ja mitoituksen varaan. Inventointivaiheen tarkoituksena on selvittää lähtökohtatilanteessa vallitsevat olosuhteet ja käytettävissä olevat voimavarat.

Suunnittelu perustuu erilaisiin ennusteisiin. Käytettävissä olevien voimavarojen arvioinnin ja ennusteiden perusteella vasta on mahdollista määritellä tarpeet ja tavoitteet sekä mitoittaa oikein niiden vaatimat toimenpiteet.

Kuntatasolla suunnittelulla tarkoitetaan lähinnä kunnan päämäärien toteuttamiseksi tarpeellisten toimintojen hahmottelua ja menettelytapojen etsimistä. Suunnittelun tarve ja merkitys ovat korostuneet sitä mukaa kuin sivistyksellinen, tekninen, taloudellinen ja sosiaalinen kehitys ovat edenneet. On käynyt välttämättömäksi selvittää ne perusteet, joiden pohjalta voidaan ennakoida vastaista kehitystä.

Suunnittelu ei saa muodostua itsetarkoitukseksi - tai se ei saa tulla päätöksenteon sijaan. Kunnallisessa toiminnassa suunnittelu on ratkaisuja valmisteleva vaihe itse päätöksenteossa. Käytännössä suunnittelusta vastaavat virkamiehet ja asiantuntijat, joiden tehtävänä on tarpeellisten tietojen kokoaminen, selvitysten hankkiminen, tutkimusten toimittaminen ja ennusteiden laatiminen. Hallittu suunnittelu luo edellytykset sille, että lopullisessa päätöksenteossa päästään parempiin ratkaisuihin kuin toimittaessa pelkkien mielipiteitten varassa.

Tähän perustuu pakollinen kuntasuunnitelman laatimisvelvoite.

Kuntalaisille on varattava mahdollisuus osallistua suunnittelua koskevaan julkiseen keskusteluun suunnittelun alkuvaiheista lähtien. Siksi suunnittelusta tiedottamiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota ja suunnitteluaikatauluun tulee sisällyttää myös tiedottamisaikataulu. Osasuunnitelmia laativilla hallintokunnilla tulee olla oikeus tiedottaa omista ehdotuksistaan.

Suunnitteluun osallistuvien viranhaltijoiden tiedotusvalmiutta tulee lisätä. Suunnittelusta tiedotettaessa tulee käyttää erilaisia tiedottamiskeinoja.

Kuntasuunnitelmalla tarkoitetaan kunnittain tehtävää, pitkälle tähtäävää suunnitelmaa siitä, mitkä ovat toiminnan tavoitteet sekä miten toiminta on järjestettävä huomioonottaen käytettävissä olevat voimavarat.

Pelkistetysti liberaalin kuntasuunnittelun tavoitteet voi kiteyttää seuraavasti:

• kunnan eri toimintojen tasapainottaminen ja kunnallispoliittisten tavoitteiden määrittäminen,
• kokonaisvaltainen kuntasuunnittelu on hallintoaloittani tapahtuvaa suunnittelua (tiettyjen hallinnonalojen osalta on annettu lakisääteinen suunnitteluvelvoite, jolloin erillissuunnittelun tavoitteet määräytyvät osittain ns. suoritetavoitteiden pohjalta),
• kunnassa laadittavien osasuunnitelmien tulee perusrakenteeltaan olla samankaltaisia - suunnittelun tulee olla yhdenmukaista,
• alkuperäinen suunnitelma tarkistetaan määräajoin muuttuneita olosuhteita ja uutta tietoainesta vastaavaksi,
• suunnitelman tulee olla mahdollisimman joustava, alati muuttuva ja kehittyvä kokonaisuus,
• suunnitelmien tulee sisältää myös selvitys taloudellisista vaikutuksista ja toteuttamisaikataulu on laadittava huomioonottaen kunnan käytettävissä olevat taloudelliset ja muut voimavarat,
• kuntasuunnittelun tulee kaikissa vaiheissa nojautua kunnan luottamushenkilöiden osallistumiseen - näin menetellen suunnittelu asiasisällöltään saadaan vastaamaan kuntalaisten mielipiteitä ja odotuksia, joten samalla myös kunnallisen itsehallinnon periaate tulee huomioon otetuksi,
• suunnittelussa on yleensä pyrittävä riittävässä määrin kiinteään yhteistoimintaan naapurikuntien kanssa,
• on edellytettävä, että kaikilla päätöksentekijöillä on riittävässä määrin ja sopivassa muodossa olevaa tietoutta päätöksenteon kohteena olevista asiakysymyksistä,
• tietojen kerääjien on painotettava tietoutta samalla tavoin kuin sen käyttäjäkin tekee,
• kuntakohtaisessa suunnittelussa on aina otettava huomioon myös aluepoliittiset näkökohdat.

6.1. Maankäytön suunnittelu

Maankäytön suunnittelulla tasoitetaan toimintojen sijaintipaikat ja järjestään niiden keskinäiset yhteydet. Tavoitteena on sellaisen asumis-, työ- ja vapaa-aikaympäristön luominen, jossa yksilö tuntee viihtyvänsä. Maankäytön suunnittelun pitää pyrkiä kunnan eri alueella asuvien kuntalaisten mahdollisimman tasapuoliseen palveluun. Nimenomaan maankäytön suunnittelulla voidaan yleisesti edistää elinkeinotoimintoja koko kunnan alueella luomalla niille mahdollisimman suotuisat kehittymis- ja toimintaedellytykset.

Liberaalinen Kansanpuolue katsoo että

• maankäytön suunnittelun lähtökohtana on pidettävä olevia oloja,
• suunnittelun tulee perustua käytettävissä oleviin voimavaroihin,
• suunnitelmien tulee olla toteuttamiskelpoisia,
• aikaisemmat investoinnit on riittävässä määrin otettava huomioon,
• suunnittelun tulee olla ns. varaussuunnittelua,
• maankäyttösuunnitteluun tulee liittyä myös kustannusselvitykset,
• suunnitelmalle on esitettävä tarkka toteuttamisaikataulu,
• suunnittelu tapahtuu seutukaava-alueen kuntien kanssa kiinteässä yhteistoiminnassa.

6.2. Toteuttamissuunnittelu

Toteuttamissuunnitteluun liittyvät jo yksityiskohtainen kaavoittaminen, kulkuyhteydet, kunnallistekniikka, tietoyhteydet, jne., kun taas edellä käsitelty maankäytön suunnittelu sellaisenaan on varsin yleisluontoista ja kokonaisvaltaista suunnittelua.

Yhdyskuntasuunnittelua ohjataan nimenomaan kaavoituksella. Liberaalisen Kansanpuolueen mielestä

• kuntien on nykyistä enemmän kiinnitettävä huomiota yleiskaavoitukseen,
• on pyrittävä asema- ja rakennuskaavojen osalta yhteen ainoaan kaavamuotoon,
• vanhoja, esim. pientaloalueita uudelleen kaavoitettaessa tulee kaavoittajan, rakentajan ja tontin omistajien kesken pyrkiä yhteistoimintasopimukseen, jonka mukaan asemakaavan edut ja haitat jaetaan yhteenliittyneiden maanomistajien kesken esimerkiksi tonttien pinta-alojen suhteessa,
• kaavamuutokset eivät saa kohottaa tonttimaakustannuksia kohtuuttoman suuriksi,
• yksityinen maanomistusoikeus on turvattava, joskin kunnalla tulee olle oikeus lunastaa käyttöönsä yleishyödylliseksi katsomansa alue suorittamalla siitä oikeudenmukainen ja käypää hintaa vastaava korvaus,
• yksityisille suoritettavat korvaukset on maksettava viivyttelemättä,
• pitkäaikaisia rakennuskieltoja ei tule sallia,
• perinteellistä rakennustapaa ja rakennusten sijoittelua noudattaen on arvokasta vanhaa rakennuskantaa pyrittävä säilyttämään,
• maisema- ja kulttuuriarvoja on pyrittävä säilyttämään,
• sähköistämistä ja vesihuollon järjestämistä on myös maaseutualueella tuettava,
• kunnan hallitun rakentamisen edellytyksenä on riittävä suunnitteluvalmius, mikä edellyttää myös sitä, että kuntien suunnitteluhenkilöstöä tulee jatkuvasti kouluttaa,
• epätarkoituksenmukaisen hajarakentamisen estämiseksi kunnassa tulee pyrkiä suunnitelmallisen yhdyskunnan muodostukseen,
• kaavoitukseen liittyvien valmistelujen ja päätösten tulee olla avoimia - riittävä tiedotus suunnittelusta on annettava kuntalaisille,
• valtion viranomaisten itselleen ottamia tehtäviä kaavoituksen osalta on siirrettävä kuntatasolle nykyistä suuremmassa määrin.

7. KUNNALLISTALOUS

Kunnallistalous muodostaa kunnallispolitiikassa varsin merkittävän lohkon. Kehityskuvaan on hallitsevana piirteenä kuulunut menojen voimakas lisääntyminen, jota tulotalouden kasvu ei vastaavasti ole kyennyt kattamaan. Nimenomaan korkeamman kunnallisen palvelutason saavuttamiseksi tähtäävät toimenpiteet ovat voimakkaasti paisuttaneet menoja. Kehitys on yleisesti johtanut siihen, että kansalaisten asuinpaikkaan perustuva eriarvoisuus on lisääntynyt.

Suunnitelmallinen asioiden hoitaminen sekä pidättyvyys uusien menojen osalta takaavat kunnalle edellytykset selvitä tulevista tehtävistään. Kunnallistaloudessa edustaa vuosittain laadittava talousarvio jo suunnitelmallisuutta. Pitkän tähtäyksen taloussuunnittelussa, joka on osa pakollista kuntasuunnitelmaa, ennakoidaan tavoitteiden ohella kunnan tulot ja menot tietyksi ajanjaksoksi eteenpäin. Järkiperäisen pitkän tähtäyksen suunnittelun kannalta on tärkeätä, että huomattavan suuret ja kunnan varoja runsaasti vaativat investoinnit ajoitetaan nykyistä pitemmän aikavälin kuluessa tapahtuviksi. Täten uudet sijoitukset mahdollisimman vähän vaikeuttavat jo ennestään kunnalle säädettyjen tehtävien hoitamista.

Kehittyvän kunnan johtamisessa on tukeuduttava kunnallislain puitteissa liiketaloudellisiin periaatteisiin.

7.1. Kunnallisverotus

Kunnallisvero muodostaa suurimman tuloerän kunnan talousarviossa. Kunnallisten peruspalvelujen tuottaminen ja turvaaminen ovat suuresti riippuvaisia verotulojen määrästä.

Tulo- ja varallisuusverolaissa säädettyjen perus- ja lapsivähennysten yhtenäistäminen merkitsee maan eri osien ja kuntien verovelvollisten saattamista keskenään yhdenvertaiseen asemaan. Tasapuolisuus koskee kuitenkin vain kunnallisverotuksen verotettavan tulon määräämistä. Sen sijaan samasta tulosta joudutaan veroäyrin hinnasta riippuen maksamaan erisuuruista veroa. Veroäyrin hintojen erilaisuuteen liittyy vielä palvelujen erilaisuus mikä on osaltaan lisäämässä verovelvollisten epätasaista kohtelua.

Liberaalinen Kansanpuolue katsoo, että

• kuntien lisääntyviä menoja ei voida enää vastaisuudessa rahoittaa jatkuvasti vuosittain veroäyrin hintaa korottamalla, vaan kunnalliselle veroäyrille on säädettävä katto,
• veropolitiikassa on noudatettava yhtenäistä ja oikeudenmukaista linjaa niin, että jokaisen kuntalaisen yritteliäisyys ja vastuuntunto säilyvät,
• verotuksen on oltava maksajan maksukyvyn mukainen,
• tilapäisesti alentunut veronmaksukyky on toimitettavassa ennakkoverotuksessa otettava huomioon,
• kunnallisverotettavan tulon alarajaa nostettava,
• kunnallisen omaisuusveron säätäminen ei ole aiheellista,
• harkintaverotuksesta on voitava luopua kokonaan,
• kunnan investoinnit on ajoitettava niin, että niistä ei aiheudu yllättäviä ja suuria veronkorotuksia,
• progressiivisen kunnallisveron säätämistä on vastustettava,
• verovaroja on käytettävä tasapuolisesti kunnan eri osien ja veronmaksajaryhmien hyväksi,
• kunnalle on taattava menoja vastaava osuus esim. liikenteeseen liittyvistä valtion verotuloista, sekä
• verovarojen käyttöä on valvottava tehokkaasti niin luottamusmiesten kuin yksityisten kuntalaistenkin toimesta.

7.2. Talousarvio

Kunnanvaltuuston hyväksymä talousarvio varainhoitovuodeksi on sitova ohje sen toteuttajille. Talousarvio on paitsi lyhyen aikavälin taloussuunnitelma myös muun kunnallispoliittisen toiminnan toimintaohje. Lisäksi vuosittainen talousarvio muodostaa kirjanpidolle perustan ja auttaa suunnitellun toiminnan tarkkailua.

Liberaalisen Kansanpuolueen mielestä

• jokaisessa kunnassa on tinkimättä noudatettava kunnanvaltuuston hyväksymää talousarviota,
• talousarvioon on otettava kaikki tiedossa olevat tulot ja menot todellisina,
• talousarvion menojen katteeksi tarkoitettuihin pitkäaikaisiin lainoihin, elleivät ne ole yksityiskohtaisesti osoitetut tiettyihin pääomamenoihin, tulee suhtautua pidättyvästi,
• määrärahaylitykset tulee sallia vain kunnanvaltuuston etukäteen tekemiin päätöksiin perustuen,
• lisätalousarvioon sisällytetään ainoastaan aivan välttämättömät menoerät kuitenkin niin, ettei varainhoitovuodeksi vahvistettua veroäyriä jouduta nostamaan (lisä-kanto),
• kaikkien tilivelvollisten on jatkuvasti tarkkailtava talousarvion toteutumista,
• toimielimien esittämää talousarviota karsittaessa on esittäjää talousarvion ensimmäisen käsittelyn jälkeen kuultava,
• tulojen ja menojen erittely pääkohdittain,
• siirtomäärärahoihin tulisi asennoitua erittäin harkiten,
• kunnan on taloudenhoidossaan noudatettava tiukkaa säästäväisyyttä ja siten osoitettava kuntalaisille hyvää esimerkkiä.

8. ALUEPOLITIIKKA

Aluepoliittisin toimenpitein on turvattava maan eri osien tasainen kehittyminen niitten olosuhteiden edellyttämällä tavalla. Kehitysaluelainsäädännön mukaan tuotantotoimintaa tukemalla sekä yritysten sijoittumista ja julkisia palveluja ohjaamalla on pyrittävä edistämään eri alueiden elinkeino- ja yhdyskuntarakenteen tasapainoista kehitystä. Toimenpiteiden tarkoituksena on taata kunkin alueen väestölle pysyvä työpaikka, tulotason nousu ja peruspalvelut.

Harjoitettu kehitysaluepolitiikka on ollut varsin irrallaan muusta yhteiskuntapolitiikasta. Tähän mennessä suoritetut kehitysaluetoimenpiteet ovat melko yksipuolisesti kohdistuneet yrityksiin. Lisättyä tukea on jossakin määrin annettu kunnille, lähinnä ammatillisen koulutuksen menoihin ja teollisuushallitilojen rakentamiseen. Voimavaroja tulee irrottaa haja-asutusalueiden tehokkaaseen kehittämiseen. Teollisuuden hajasijoittamisella voidaan haja-asutusalueen elinkeinoelämää merkittävästi tukea huolimatta siitä, että näiden alueiden kehittämisessä tulee etusija olla peruselinkeinojen eli useimmiten maa- ja metsätalouden kehittämisessä.

Kehitysalueiden vyöhykerajoissa on ilmeisiä epäkohtia. Kunnan siirtäminen ykkösvyöhykkeeseen merkitsee poikkeuksetta piristettä elinkeinoelämälle, työllisyystilanteen todennäköistä paranemista ja näin myös toimeentulon lisääntymistä. Tässä mielessä rajatapaukset on aina mahdollisuuksien mukaan siirrettävä ykkösvyöhykkeen kunniksi.

Liberaalinen Kansanpuolue katsoo, että

• valtakunnan kaikki osat on pidettävä elinkelpoisina, mikä käytännössä merkitsee mm. väestö-, työpaikka- ja palvelutavoitteiden asettamista,
• jokaisella ihmisellä on mahdollisuus asua ja saada riittävä palvelutaso haluamassaan kunnassa,
• eri talousalueilla sijaitsevat elinkelpoiset keskukset on pyrittävä luomaan taloudellisen toiminnan, koulutuksen, kulttuurin ja samalla myös hallinnon tukipisteiksi,
• heikoimmin kehittyneiden alueiden ja tiettyjen saaristo-kuntien nimeäminen ns. lisätukialueiksi on oikeaan osunut toimenpide,
• valtakunnalle on luotava uusi ja tehokas sijainninohjausjärjestelmä, mutta samanaikaisesti myös sijainninrajoitusjärjestelmä sekä myönnytyksineen että rajoituksineen,
• tuotantokustannukset on tasoitettava oikeudenmukaisella tavalla laajentamalla esim. maidon ja viljelykasvien tuottamisen tukirajoja, koska mainituilla rajoilla on varsin keskeinen merkitys hinnanmaksuperusteiden määrääjinä, sekä
• kunnallisen itsehallinnon on luottamushenkilöidensä välityksellä voitava nykyistä tehokkaammin vaikuttaa mm. alueellisten kehittämisohjelmien sisältöön.

9. ASUNTOPOLITIIKKA

Tarkoituksenmukainen rakentaminen kunnissa edellyttää, että kunnan omistuksessa on riittävä osuus rakennusmaata, jolloin sillä on mahdollisuus merkittävällä tavalla vaikuttaa maan hintatason kehitykseen. Asuntopolitiikka sisältää ne sosiaalipoliittiset pyrkimykset ja toimenpiteet, joiden tarkoituksena on turvata kohtuullinen asuntotaso ja viihtyvyys. Kunta voi rakentaa tai rakennuttaa asuntoja ja olla muulla tavoin osallisena asuntorakennustoiminnassa, taikka muutoin tukea sellaista toimintaa. Asuntotuotannon toteuttamisen ja siihen ohjatun pääoman käytön on oltava mahdollisimman tehokasta. Siksi on asuntotuotannossa käytettävä hyväksi maamme erityisen kehittynyttä yksityistä rakennus- ja urakkatoimintaa.

Kunnallisen asuntotuotannon on suuntauduttava pääasiassa sellaisten väestöryhmien asunnonsaannin tukemiseen, jotka eivät vapailta asuntomarkkinoilta kykene itselleen asuntoa varaamaan. Tällaisen sosiaalisen asuntorakennustoiminnan on kohdistuttava lähinnä vanhuksiin, opiskelijoihin, nuoriin aviopareihin, vammaisiin jne.

Asuntoalueita suunniteltaessa tulee niille sijoittaa sekä omistus- että vuokra-asuntoja.

9.1. Asuntotuotanto-ohjelmat

Asuntotuotanto-ohjelma on keino, jolla kunta voi ohjata ja ajoittaa alueellaan asuntotuotantoa tarkoituksenmukaisella tavalla ja kytkeä yhteen sen puitteissa kunnan toiminta-, talous- ja maankäytönsuunnittelun ohjelmoinnin. Ohjelmassa kiinnitetään erityistä huomiota rakennettavia alueita valittaessa ja ajoitettaessa alueen rakentamiskelpoisuuteen, liikenneyhteyksiin, työ- sekä palvelussijaintiin ja saavutettavuuteen.

Liberaalisen Kansanpuolueen mielestä

• kunnan on laadittava asuntotuotannon ohjaamista ja valvomista varten ohjelma sekä pidettävä se jatkuvasti ajan tasalla,
• asuntotuotanto-ohjelman on vaikutettava siihen, että oikea määrä sopivankokoisia asuntoja rakennetaan tarvittavaan paikkaan sopivana ajankohtana,
• ohjelman tulee vaikuttaa tasaiseen ja hallittuun asuntotuotantoon ilman nykyisin tapahtuneita voimakkaita kausi- ja suhdannevaihteluja,
• ohjelman tehtävänä on liittää asuntotuotannon suunnittelu kiinteästi muuhun kunnassa tapahtuvaan suunnitteluun,
• asuntotuotanto-ohjelmissa on uustuotannon tukemisen ja edistämisen ohella nykyistä enemmän kiinnitettävä huomiota asuntojen poistuman vähentämiseen,
• asuntotuotannossa on huolehdittava siitä, ettei kunnan varoja käytetä järjestöjen tms. nimissä kuntalaisten ulkopuolisen pääoman muodostamiseen.

9.2. Aluerakentaminen

Aluerakentamiskäytäntö on syntynyt nopeasti kasvavien kuntien alueella, jolloin kuntien omat voimavarat eivät olisi riittäneet tarvittavan asuntokannan rakentamiseen. Sopimusteitse on rakentajille ja siten myös tuleville asukkaille siirretty maksettavaksi joukko rakentamisesta aiheutuneita kustannuksia. Samassa yhteydessä tulee sopia, että rakentaja varustaa alueensa nykyaikaisin palveluin ja varustein, luovuttaa kunnalle korvauksetta yleiset alueet sekä myy ja vuokraa asunnot kohtuullisin hinnoin.

Liberaalinen Kansanpuolue hyväksyy edellä esitetyllä pohjalla toimivan aluerakentamisen kunnan rahoitustarpeen keventäjänä, asuntotuotannon nopeuttajana sekä palvelutason toteuttamisen helpottajana ja palvelutilojen tuottajana edellyttäen, että rakentamisen pohjaus ja sopimusten valvonta pysyy kunnan käsissä ja johdossa. Sopimukset tulee voida tarkistaa kulloinkin olosuhteita vastaaviksi. Pitkällä tähtäyksellä tulee pyrkiä yksinomaan tontin luovutus- ja varaussopimuksiin.

9.3. Sosiaalinen asuntotuotanto

Asuntorakennustoiminnan harjoittaminen on kunnan toimivaltaan kuuluva asia, sillä kunta tarvitsee kustannuksiltaan halpoja ja tarkoituksenmukaisia asuntoja niille, jotka sosiaalisista syistä eivät itse pysty sellaista hankkimaan. Liberaalisen Kansanpuolueen mielestä puolikunnallinen asuntotuotanto on suositeltava rakentamismuoto, sillä siihen on asunnon tarvitsijalla mahdollisuus päästä pienellä alkupääomalla mukaan ja saada myöhemmin lunastaa asunto omistukseensa.

Kunnan on hankittava myös tilapäisasuntoja sosiaalisessa kriisitilassa oleville henkilöille sekä ennen kaikkea vanhustentaloja ja opiskelija-asuntoja valtion tukemin edullisin lainoitusvaroin.

9.4. Vanhat rakennukset

Liberaalisen Kansanpuolueen näkemyksen mukaisesti purkamisen ehkäiseviä toimenpiteitä on pidettävä tarkoituksenmukaisina sosiaalisista, taloudellisista, rakennustaiteellisista ja kulttuurihistoriallisista syistä. Vanhojen asuinrakennusten ja asuma-alueiden säilyttäminen on myös asuntopoliittisesti perusteltua.

Peruskorjaustoimia edistämällä voidaan parantaa asumistasoa. Kunnallisten päätäntäelinten on noudatettava oikeudenmukaisuutta ja harkintaa asettaessaan peruskorjauslainoja tai avustuksia anoneet tärkeysjärjestykseen. Niinikään kunnan on järjestettävä tarvittavaa neuvontaa esim. rakentamisesta, lainojen ja asuntojen hakumenettelystä.

9.5. Pienellä pääomalla omaan asuntoon

Myös kunnallisella tasolla on korostettava Liberaalisen Kansanpuolueen pyrkimystä, että asunnontarvitsijan on noin 5 %:n omalla pääomalla päästävä kiinni omaan asuntoon. Niinikään kunnallisissa vuokra-asunnoissa asuvien on voitava halutessaan lunastaa asunto esim. vuokranmaksun yhteydessä kunnalta omistusasunnokseen.

Kunnan velvollisuutena on ensisijaisesti ohjata ja tukea omatoimista rakentamista. Sen tulee kehittää pientalorakentamista koska suurin osa suomalaisista haluaa asua pientaloissa. Asuntopolitiikan päämääränä tulee olla tasapainon aikaansaaminen asuntomarkkinoilla.

10. ELINKEINOPOLITIIKKA

Elinkeinotoiminnan yleisten edellytysten luominen ja parantaminen kuuluu keskeisesti kunnan toimialaan. Elinkeinoelämän toimintaedellytyksien tehostamiseksi on luettava mm. maankäytön ja rakentamisen suunnittelu, asianmukainen tontti- ja hintapolitiikka, kunnallistekniikka, tieto- ja kulkuyhteyksien järjestäminen.

Liberaalinen Kansanpuolue pitää ehdottoman tärkeänä pien- ja keskisuurta yritystoimintaa sekä vapaata työpaikkojen tarjontaa, koska näin voidaan ylläpitää yrittämishalua ja kehitystoimintaa. Näille periaatteille rakentuu Liberaalisen Kansanpuolueen kannattama demokraattinen yrittäjätalous. Tämä tarjoaa myös palvelusten käyttäjille hyvät kunnalliset peruspalvelukset sekä kaikille kuluttajille riittävän valinnan vapauden.

10.1. Kunta ja yrittäjä

Yksityistä liiketoimintaa kunta voi edistää joko välillisesti tai välittömästi. Välillisellä edistämisellä tarkoitetaan yritystoiminnan yleisten edellytysten kehittämistä. Välitön edistäminen tarkoittaa käytännössä suoranaista taloudellista tukea.

Liberaalisen Kansanpuolueen mielestä kunnallisen yritystoiminnan välilliseen edistämiseen kuuluu

• uusien teollisuusalueiden hankkiminen ja käynnistäminen sekä tarpeellisen kunnallistekniikan rakentaminen ja voimansaannin turvaaminen,
• ammattikurssitoiminnan ja ammattikoulutuksen tukeminen,
• tarvittavan asuntotuotannon järjestäminen siten, että asuntokanta ohjautuu sinne, mihin uudet työpaikatkin syntyvät,
• palveluelinkeinojen ja kunnallisten palvelujen lisääminen ja tehostaminen alueilla, jotka eivät tyydyttävästi kykene itse tehtävää hoitamaan,
• yrittäjäystävällisen maksu-, taksa- ja veropolitiikan harjoittaminen,
• yrittäjien mielipiteen kuuleminen yritystoiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa.

Kunnan toimintaa elinkeinoelämän yleisten edellytysten parantamiseksi pidetään luonnollisena ja suotavana, mutta sen sijaan yrityksen välittömään, taloudelliseen tukemiseen on suhtauduttava pidättyvästi. Liberaalisen Kansanpuolueen mielestä aktiivinen elinkeinopolitiikka kuitenkin edellyttää sellaista yrityskohtaisen tukitoimen hyväksymistä, joita ovat tonttien luovuttaminen yrityksille edulliseen hintaan valmiiksi kunnallistekniikalla varustettuina ja teollisuustilojen rakentaminen. Samoin lainojen ja yritysluottojen takausten myöntäminen tulevat perustelluista syistä kysymykseen.

Uusien yritysten kohdalla kunnalta on edellytettävä tonttimaan varaamisen lisäksi ennen muita tukitoimia yksityiskohtaista yritystutkimusta.

Liberaalisen Kansanpuolueen mielestä yritystoiminnan välittömän edistämisen kannalta on suotavaa, että

• kunnan mahdollisuuksia toimialansa puitteissa tapahtuvaan välittömään edistämiseen lisätään,
• täyskunnalliseksi toiminnaksi luettavaa liiketoimintaa
• sähkö-, vesi-, liikenne-, markkinointi-, puhelinlaitoksia yms. - tuetaan, koska ne yksityisinä liikelaitoksina useinkin ovat kunnan kannalta huomattavan edullisia,
• kunta ensisijaisesti tukee jo toimivaa elinkelpoista yritystoimintaa,
• kunnat suuntaavat omia hankintojaan ensisijaisesti oman paikkakunnan yrityksille,
• kunnan myymät tontit ovat kohtuuhintaisia, samoin vuokra-alueiden ja teollisuushallien vuokrat sekä yleensä kunnan palveluksien hinnat ovat yrittäjäystävällisiä.

10.2. Teollisuuskylät

Valtion sijainninohjaukseen liittyvistä samoin kuin kuntienkin rakennuttamista teollisuuskylistä on saatu myönteisiä kokemuksia erityisesti keskisuuren ja pienteollisuuden osalta. Toimintaa on näin ollen edelleen syytä jatkaa, mutta kunnan tavoitteena on oltava monipuolinen kunnan eri tarpeita tyydyttävä yrittäjärakenne.

10.3. Kunta yrittäjänä

Kunnan ei tule harjoittaa liiketoimintaa elinkeinona, vaan hallintona. On tarkoituksenmukaista, että kunta osallistuu lähinnä pääomavaltaiseen ja riskialttiiseen, mutta samalla välttämättömään yrittämiseen.

Liberaalinen Kansanpuolue edellyttää, että

• kunnallisen liiketoiminnan on pyrittävä kannattavuuteen,
• laitoksia on kehitettävä ja hoidettava siten, että niiden perimillä maksuilla on voitava peittää kustannukset veroäyrin hintaa rasittamatta,
• kunnallisen liiketoiminnan tason on täytettävä kohtuulliset vaatimukset,
• kunnan taloutta ei pidä rasittaa ottamalla hoidettaviksi sellaisia tehtäviä, joita jo hoidetaan vapaan yritystoiminnan avulla tehokkaasti ja yleisen edun mukaisesti,
• kunnan ei pidä perustaa paikkakunnalla olemassa olevan yrittämisen kanssa kilpailevia yrityksiä,
• kunnallisia laitoksia on perustettava lähinnä hoitamaan kaukolämmitystä, liikennettä, satamia, sähkön, veden, kaasun, puhtaanapidon yms. turvaamiseen liittyviä tehtäviä.

10.4. Energia

Energian kokonaistuotannossa ovat kuntien välittömät toimenpiteet vähäisiä. Viime aikoina on keskustelua kuntatasolla käyty ydinvoimaloitten sijoituskysymyksistä. Vaikka ydinvoimaloitten käyttövarmuusriski onkin pieni, ovat pitkälle tulevaisuuteen vaikuttavan ongelman muodostaneet radioaktiivisten jätteiden säilyttäminen ja kuljetus sekä lämpövoimaloiden ekologiset haitat. Vaikka voimaloiden sijoituskysymykset ovatkin luonteeltaan kansallisia, tulee paikallisen väestön mielipiteet ottaa vakavasti huomioon.

Kuntien tulee aktiivisesti osallistua jo rakennettujen lauhdevoimaloitten sekä prosessiteollisuuden jätelämmön hyväksi käyttöä koskevaan suunnitteluun. Paikallista merkitystä voi olla myös turpeen energiakäytöllä.

Kuntien energiapoliittiset toimenpiteet koskevat lähinnä sitä, että niitten oma ja niitten alueella tapahtuva energiankulutus olisi mahdollisimman tehokasta ja säästeliästä. Omilla toimenpiteillään kunta voi myötävaikuttaa energiansäästöön lähinnä kiinteistöjen lämmityksen, liikenteen ja valaistuksen osalta.

Liberaalisen Kansanpuolueen mielestä tulee kunnan energian säästämiseksi

• valvoa erityisesti omien kiinteistöjensä lämpötilaa, tuuletusta ja valaistusta sekä näitten lämmityslaitteiden säännöllistä huoltoa.
• valvoa, että kiinteistöjä rakennettaessa kiinnitetään riittävää huomiota kiinteistöjen rakenteeseen ja lämmityslaitteisiin sekä niissä käytettävän lämmitysaineen valintaan,
• valvoa, että julkisen ulkovalaistuksen ajoitus, valaistus-taso ja käytetyt valaisimet, ovat tarkoituksenmukaisia ja hyvän hyötysuhteen antavia,
• kehittää joukkoliikennemuotoja.

10.5. Elinkeinosuunnittelu

Teollisuuden ja yrittäjätoiminnan rakenteen mukaisesti on kunnissa laadittava kuntasuunnitelmaan liittyen kokonaisvaltainen elinkeinotutkimus sekä tarpeelliset erillissuunnitelmat.

Liberaalisen Kansanpuolueen mielestä elinkeinosuunnittelulla on annettava

• toimenpidesuositukset sekä kunta- että yritystasolle,
• toimintaohjeita kunnan elinkeinopolitiikkaa hoitaville toimielimille,
• suunta pysyvien työtilaisuuksien järjestämiseksi ja kunnan palvelutason kohottamiseksi,
• luotettava ennuste kunnan työvoimareserveistä, pahimmista lähtö- tai tulomuuton ajankohdista, palvelutason lisäämistarpeesta jne,
• yritystoiminnan koulutustoiminnan suuntaviivat. Lisäksi on tähdennettävä
• elinkeinoasiamiehen toimen perustamisen tärkeyttä, joka pienemmissä kunnissa voisi olla yhdistelmätoimi, esim. elinkeinoasiamies-matkailuasiamies tai suunnittelusihteeri,
• maatalouselinkeinon rinnastamisesta muuhun yritystoimintaan,
• että uusien yritysten kohdalla on syytä kiinnittää huomiota yritysten jalostusasteeseen ja alan palkkatasoon, sillä työvoimareservien työllistäminen matalapalkkateollisuuteen ei ole kunnan kannalta edullinen ratkaisu,
• että haja-asutusalueella sekä taajamassa jokainen myymälä, joka lopettaa toimintansa, merkitsee palvelutason ja asumisviihtyvyyden alenemista.

11. KULTTUURIPOLITIIKKA

Yleisen hyvinvoinnin kasvaessa ovat kunnat kiinnittäneet huomiota vapaaehtoisen sivystystyön merkitykseen kunnan asukkaiden kaikinpuoliselle viihtymiselle. Vapaalla sivistystyöllä tarkoitetaan niitä kulttuuripalveluita, joita kunta vastikkeetta tai nimellistä korvausta vastaan tarjoaa kuntalaisten käyttöön. Käytännössä sivistyshallintoa hoitavat erinimiset lautakunnat. Kulttuuripolitiikan hoito edellyttää, että kunnassa on tarjottavana monipuolisia kulttuuripalveluja, joita on edelleen pyrittävä kehittämään. Kunnan tarjoamat kulttuuripalvelut on pyrittävä hajoittamaan mahdollisimman tasaisesti kunnan eri alueille. Kuitenkin on lähdettävä siitä, että kunnan keskuksessa on ainakin yksi keskitetty kulttuurikeskus.

Liberaalinen Kansanpuolue katsoo, että

• kulttuurilautakunnan asemaa on kehitettävä siten, että siitä muodostuu selvästi kunnan kulttuuritoimintoja johtava elin,
• kunnan kulttuuritoiminnassa on korostettava paikkakunnan erityispiirteitä.
• jokaiseen kuntaan on pyrittävä perustamaan joko pää- tai sivutoiminen kulttuuriasiamiehen toimi, jonka tehtävänä on yhteydenpito eri kulttuurihallinnon elimiin, järjestöihin ja taiteenharjoittajiin sekä kunnan puitteissa tapahtuvan kulttuuritoiminnan suunnittelu ja ohjaaminen,
• kunnan kulttuuritoiminnan järkeistämiseksi on laadittava kuntakohtainen kulttuuriohjelma,
• kunnassa kulttuuritoimintaa harjoittavia järjestöjä on taloudellisesti pyrittävä tukemaan samoin kuin kunnassa asuvia ja siellä vaikuttavia taiteenharjoittajiakin - erilaisia taiteen muotoja on pyrittävä tukemaan tasapuolisesti,
• koulutiloja ym. kunnan omistamia tiloja on voitava käyttää tehokkaasti kulttuuritoiminnan tarpeisiin.

11.1. Kansalaisopistot/työväenopistot

Opistot ovat muuttumassa yleiseksi kaikkia kuntalaisia palvelevaksi sivistyslaitokseksi. Niiden tehtävänä on tarjota oppivelvollisuusiän ylittäneille vapaa-aikana mahdollisuus kansalaiselämässä tarpeellisten tietojen hankkimiseen ja itsensäkehittämiseen. Maaseudulla opistojen toimintapisteitä on sijoitettava niitten toimialueen eri puolille. Tämä vähentää pitkien etäisyyksien aiheuttamia haittoja. Kunnan jäsenistön kannalta opistojen merkitys on katsottava laajaulotteiseksi kulttuuripalveluksi.

11.2. Kirjastot

Kirjastolain valtion osuuksia koskevat uudistukset ovat huomattavasti vireyttäneet kirjastojen toimintaa. Tämä on erityisesti helpottanut kirjojen hankintaa ja aukioloajasta päättämistä. Samoin lainuudistus tulee edelleen parantamaan kirjastopalvelujen tarjontaa pienissäkin kunnissa ammattipätetyyden omaavan henkilökunnan määrän lisääntyessä.

Kunnan kirjastotoimintaa on kehitettävä kulttuuripalveluja tarjoaviksi monitoimikeskuksiksi ajanmukaisine teknisine välineineen.

Kirjastoautotoiminnan avulla on voitava palvella kunnan eri alueet määräajoin ja tyydyttävällä tavalla.

11.3. Taide

Taiteen piiri muodostaa ihmiselle ehtymättömän virkistyksen lähteen. Kuntalaisten oikeuksiin tulee kuulua niin mahdollisuus taiteen vapaaseen harjoittamiseen kuin taidenautintoihin. Kunnallisessa kulttuuripolitiikassa on taiteilijoiden merkitys tunnustettava ja heidän asemansa yhteiskunnan henkisen rikkauden lisääjänä turvattava. Perusvaatimuksena on pidettävä, että taiteen harjoittajille järjestetään riittävät työskentelymahdollisuudet. Kunnan on otettava entistä suurempi vastuu taiteen taloudellisesta tukemisesta ja muutenkin pyrittävä eri tavoin lisäämään taiteen harrastusta ja arvostusta.

Liberaalisen Kansanpuolueen mielestä taidepolitiikan keskeisinä tavoitteina tulee olla

• taideharrastusten monipuolistaminen,
• taiteiden monipuolinen lisääminen,
• taidekasvatuksen kehittäminen,
• taiteilijoiden työskentelyolojen, toimeentulon ja sosiaalisen aseman turvaaminen,
• taiteen tukeminen lunastamalla kunnalle taideteoksia ja sijoittamalla niitä kunnan keskeisiin tiloihin.

11.4. Kotiseututyö

Kotiseututyön tarkoituksena on korostaa, miten kunnassa on ennen eletty ja mikä sen nykyisille oloille on ominaista. Kunnan on vaalittava seudun kulttuuriarvoja ja herätettävä väestössä kiinnostusta kotiseutuun ja sen olojen kehittämiseen.

Liberaalinen Kansanpuolue katsoo, että

• kunnan kulttuurilautakunnan ohella kotiseututyön suorittamisesta huolehtivat kotiseutuyhdistykset ja vapaan sivistystyön järjestöt,
• kuntien on osallistuttava kotiseututyön eri muotojen tukemiseen taloudellisesti,
• pitäjäpäivien viettoa edistetään ja pyritään erityisesti korostamaan oman kunnan erikoispiirteitä,
• oman kunnan tuntemusta lisätään kuntaa koskevalla kirjallisuudella esim. pitäjänhistorioilla ja pitäjänlehdillä, sekä
• kotiseututyössä on yhä enemmän korostettava luonnonsuojelun ja maisemanhoidon merkitystä.

11.5. Museot

Museotoiminta kuuluu kuntien harjoittamaan kotiseututyöhön, jota varten useissa kunnissa toimii erityinen museolautakunta. Kuntien on pyrittävä ylläpitämään museoita tai tuettava paikallisia museoyhdistyksiä, sillä kotiseutumuseoiden työ koituu kotiseututunteen ja tutkimuksen hyväksi.

Liberaalinen Kansanpuolue katsoo, että

• on rohkaistava aloitteita, jotka tähtäävät paikallisen museokehityksen edistämiseen,
• on tuettava ja rohkaistava ylioppilasosakuntien tms. järjestöjen aloitteesta tapahtuvaa tutkimus- ja keräystoimintaa, joka yleensä hyödyttää ratkaisevalla tavalla
• ja vähäisin taloudellisin sijoituksin - erikoisesti alkuvaiheessa olevaa kotiseutututkimusta ja esinekeräystä.

11.6. Viihde

Kansainvälisesti korkea elintasomme heijastuu myös kuntalaisten kasvavana vapaa-aikana. Tämän vuoksi kuntalaiset käyttävät yhä enenevässä määrin hyväkseen viihdeteollisuuden palveluksia. Kuntatasolla on

• kehitettävä omaleimaista viihdetuotantoa ja tarjottava omille taiteilijoille esiintymis- ja näyttelymahdollisuudet, sekä
• tuettava omien taiteilijoiden pyrkimyksiä aikaansaada kehittymisen edellyttämät työskentely- ja harjoitustilat.

12. KULUTTAJAPOLITIIKKA

Kuluttajavalistuksen tavoitteena on tietoja tarjoamalla edistää kuluttajavalintoja. Liberaalisen Kansanpuolueen mielestä

• kuluttajapoliittisia toimenpiteitä ja palvelujen tarvetta kuntatasolla hoitavat kuluttaja- ja kotitalouslautakunnat,
• em. lautakunnat pyrkivät tarkoituksenmukaiseen yhteistyöhön alueella toimivien vapaaehtoisten neuvontajärjestöjen kanssa,
• valvovat hintavalvontamääräysten noudattamista ja pyrkivät lisäämään kuntalaisten hintatietoisuutta,
• järjestävät kuluttajakysymyksiin liittyviä valistus-, ohjaus- ja neuvontapalveluja,
• on pyrittävä järjestämään opastusta ja neuvontaa kuluttajasuojakysymyksissä täsmentämällä kuluttajalle hänen oikeuksiaan,
• jokaisen kunnan on varauduttava jakamaan paikkakunnalle muuttajille tiedotusmateriaalia kunnan palveluksista ja niiden sijoittumisesta.

13. LIIKENNEPOLITIIKKA

Kunnallisessa liikennepolitiikassa on korostettava keskeisinä tavoitteina turvallisuutta, tehokkuutta, alueellista ja ihmistenvälistä tasa-arvoa sekä liikenteen taloudellisuutta. Näiden lisäksi puolue painottaa liikennepolitiikassaan erityisesti liikenteen ympäristöystävällisyyden vaatimusta.

Liikenneverkkoon tehtävistä laajoista investoinneista on julkisuudessa viritettävä keskustelua, jotta rakentamisen yleisperiaatteisiin saadaan myös tavallisen kansalaisen näkemykset. Haja-asutusalueita koskevat liikennepoliittiset erityisseikat on oikeudenmukaisesti otettava huomioon kaikkia liikennettä koskevia ratkaisuja tehtäessä. Kunnan on tuettava sellaista liikennelupapolitiikkaa, jolla turvataan riittävien palvelujen tarjonta.

Liberaalisen Kansanpuolueen mielestä

• kuntakohtaisessa liikennesuunnittelussa on aina asiantuntijoiden ohella kuultava luottamushenkilöitä ja yksityisiä kuntalaisia,
• laaditut liikennesuunnitelmat on hyvissä ajoin julkistettava ja saatettava yleisesti keskusteltaviksi,
• kunnan viranomaisten on jatkuvasti seurattava liikenteellisesti vaarallisia alueita ja tarvittaessa korjattava tai tehtävä tieviranomaisille parannusehdotuksia,
• kevyen liikenteen verkostolla on tehtävä yhteydet julkisiin laitoksiin kuten kouluihin, sairaaloihin yms. turvalliseksi,
• kaupunkien keskustassa on välttämätön moottoriajoliikenne sallittava,
• katuja on voitava tarvittaessa muuttaa kävelykaduiksi ja kapeita liikennöitäviä katuja yksisuuntaisiksi,
• kunnallisessa liikennesuunnittelussa on otettava huomioon liikenteessä erityisasemassa olevat kuten vammaiset, vanhukset ja lapset.

13.1. Paikallisliikenne

Liikenteen räjähdysmäisestä kasvusta johtuen on liikenneväylät pyrittävä rakentamaan tarvetta vastaavaan tehokkaaseen ja samalla liikenneturvalliseen kuntoon. Valtion on ohjattava liikenteestä perimänsä erityisverot kokonaisuudessaan yleisesti hyväksyttyjen liikennepoliittisten toimenpiteitten toteuttamiseksi. Haja-asutusalueiden toimintamahdollisuuksia on voitava parantaa laajentamalla paikallisverkostoa.

Normaalin luvanvaraisen linjaliikenteen ohella Liberaalinen Kansanpuolue suhtautuu myönteisesti sellaisiin kokeiluihin, jossa pyritään kehittämään liikennepalveluja harvaanasutuilla seuduilla muuttamalla esim. koululaisliikenteessä käytettyjen henkilöautojen ajoreitit tilausliikenteestä luvanvaraiseksi linjaliikenteeksi. Tällöin linjaliikenteeseen siirtyminen merkitsee liikennepalvelujen parantumista haja-asutusalueiden asukkaille ja liikenteenharjoittajille kannattavuuden lisääntymistä.

Liberaalinen Kansanpuolue edellyttää, että

• paikallis- ja kaavateiden ja niihin liittyvien kevyen liikenteen väylien rakennus- ja kunnossapitokustannuksiin on. valtion osuutta lisättävä,
• yksityisteiden tiekuntien toimintaa on riittävästi ohjattava ja tuettava, jotta avustuksien edellyttämät tien kunnostukseen liittyvät tehtävät tulevat hoidetuiksi,
• yleiseen käyttöön luovutettujen kaavateiden kunnossapitoa ei tulisi enää sälyttää kiinteistönomistajan suoritettavaksi,
• valtion on ohjattava kunnalle kohtuullinen osa tieliikenteestä perimistään erityisveroista,
• ammattimaisen henkilökuljetusliikenteen taloudellisia mahdollisuuksia on parannettava lisäämällä yhteiskunnan tukea sekä kunnan ja liikenteenharjoittajien yhteistyötä,
• tieverkoston päällystäminen alentaa hoitokustannuksia,
• jalankulkijoille ja pyöräilijöille varattava riittävä piennaralue.

13.2. Koululaisliikenne

Koululaisliikenne on ymmärrettävä osaksi kunnan julkista henkilöliikennettä, jota ohjaamalla kunta voi myönteisesti vaikuttaa alueensa yleisiin liikennepalveluihin.

Liberaalisen Kansanpuolueen mielestä

• koululaiskuljetukset on järjestettävä turvallisesti, taloudellisesti ja tarkoituksenmukaisesti,
• vanhempien, koulun ja liikennöitsijöiden yhteisenä tehtävänä on opastaa oppilaita oikeaan liikennöimiseen ja liikennekäyttäytymiseen,
• koululaisautonkuljettajille on järjestettävä lyhytmuotoista täydennyskoulutusta sekä pakollinen ensiapukurssi.

14. LIIKUNTAPOLITIIKKA

Liikunnan osuus yhteiskunnassamme on jatkuvasti kasvamassa ja sille on siten annettava yhä suurempi merkitys. Lisääntyvä vapaa-aika, teknistyminen ja automaatio asettavat liikuntapolitiikan hoitamiselle uusia ja tähänastista monipuolisempia vaatimuksia. Liikunnan ja urheilun avulla voidaan ehkäistä nykyajan elämäntavan aiheuttamia häiriöitä.

Ihmisen fyysisen ja psyykkisen tasapainon ylläpitäjänä on liikunnan ja urheilun osuus aivan ilmeinen. Ne tarjoavat mahdollisuuden mielekkääseen vapaa-ajan viettoon virkistäen ja antaen vaihtelua työelämän rasituksille. Parhaimmillaan liikuntaharrastus rikastuttaa harrastajansa elämää ja kehittää hänen persoonallisuuttaan.

14.1. Liikuntakasvatus

Kunnallisen liikuntakasvatuksen tavoitteena tulee olla jatkuvan liikuntaharrastuksen herättäminen, liikunnallisen kunnon ja taidon kehittäminen sekä vaihtelun että virkistyksen tarjoaminen. Liikunnan ja urheilun kasvatuksellinen merkitys koskee kaikkia ikäkausia ja väestöryhmiä.

Liberaalisen Kansanpuolueen mielestä

• vapaa-aikalautakunnan pääasiallisin tehtävä on suunnitella ja ohjata kunnan liikunta-, urheilu- ym. toimintaa,
• liikuntakasvatuksen käytännön toteutus tapahtuu kunnan koululaitoksen liikunnanopetuksen yhteydessä sekä kunnassa toimivien järjestöjen puitteissa,
• kuntien liikuntatoimen suunnitelmallisen järjestämisen ja kehittämisen kannalta olisi tarkoituksenmukaista määrätä liikuntalautakunta lakisääteiseksi.

14.2. Nuoret ja liikunta

Nuorisotoiminnan tavoitteeksi kunnassa on asetettava mahdollisimman monen nuoren aktivoiminen liikkumaan siten, että liikunta tulee kansalaistavaksi.

• nuorille tarjotaan tietoutta liikuntalajien harrastamisesta ja mahdollisuus osallistua kunkin ikäkauden kehitystason mukaiseen liikuntakasvatukseen,
• liikunnallisesti lahjakkaille nuorille järjestetään jo melko varhaisessa vaiheessa mahdollisuus lajikohtaiseen eriytymiseen,
• kunta järjestää ja kustantaa leikki- ja urheilukoulutoimintaa sekä suosittaa koulujen puitteissa järjestettäväksi liikuntakerhoja.

14.3. Liikuntasuunnittelu

Asenteet liikuntaa kohtaan ovat muuttumassa yhä myönteisemmiksi. Tämän vuoksi kunnan tulee huolehtia siitä, että myös liikuntatoimintaan liittyvät peruspalvelut kehittyvät kuntalaisten odotusten ja toiveiden mukaisesti.

Liberaalinen Kansanpuolue katsoo, että

• kunnallisen liikuntasuunnitelman laatiminen edistää kunnassa toteutettavaksi aiottujen liikuntapoliittisten päämäärien saavuttamista,
• liikuntasuunnittelussa otetaan huomioon aktiivisesti liikkuvien ohella myös erityisryhmät: vanhukset, pienet lapset ja vammaiset,
• taajamien uusilla asuntoalueilla liikuntapalvelut toteutetaan samanaikaisesti muiden peruspalvelujen kanssa,
• kunnan on varattava riittävän suuria yhtenäisiä ulkoilualueita, joiden liikennejärjestelyt suosivat nimenomaan liikunnanharrastajia,
• liikuntapaikat, kuten hyppyrimäet ja uimalat, sijoitetaan alkuperäiseen luontoon sitä tarpeettomasti muuttamatta.

14.4. Liikuntapalvelut

Liikuntapalveluja suunniteltaessa ja toteutettaessa on kunnan oltava kiinteässä yhteistyössä kunnassa toimivien laitosten, järjestöjen ja yksityisten kuntalaisten kanssa. Liikuntapalvelujen toteuttaminen on painotettava harrastajiensa ja käyttäjämääriensä osoittamassa järjestyksessä. Kuntien toimenpiteitä kaivataan kuitenkin nimenomaan ohjaajakysymyksiä järjestettäessä.

Liberaalinen Kansanpuolue katsoo perusliikuntapaikoiksi

• leikkikentät pienille lapsille,
• pallokentät, luistinradat ja jääkiekkokaukalot,
• liikuntasalit voimistelua ja sisäpalloilua varten,
• raivatut ja viitoitetut hiihto- ja kävelyreitit, joista on osa valaistuja,
• kiintorastiverkostot suunnistuksen harrastajille, sekä
• uimalat.

Lisäksi taloudellisten mahdollisuuksien mukaan voidaan toteuttaa tarpeen mukaan mm.

• uimahalli, kuntosalit, jäähalli, hyppyrimäet, laskettelurinteet, keilaradat, ampumaradat, jne.

14.5. Kuntoliikunta

Kuntoliikunta on terveyttä ylläpitävän ja sairauksia ehkäisevän luonteensa vuoksi tietoisesti ja toistuvasti toteutettua liikuntaa. Kuntoliikunta on pääosin yksilön omaehtoista toimintaa ja se kohdistuu voittopuolisesti työikäiseen ja sitä vanhempaan väestönosaan. Kunnan ensisijaisena tehtävänä on luoda kaikille kuntalaisille mahdollisuudet omien edellytystensä mukaiseen kuntoliikuntaan.

Liberaalinen Kansanpuolue katsoo, että

• kunnan on pyrittävä edistämään työpaikkaliikuntaa, jolloin ei pidä väheksyä työyhteisön piirissä viritettävää vapaaehtoisuuteen perustuvaa liikuntatoimintaa eikä ns. puulaakiurheilua,
• liikunta olisi saatava elämäntavaksi perheliikunnan avulla,
• erityisryhmien, kuten vanhusten ja vammaisten liikuntatoiminnan painopiste on kuntoutuksessa ja virkistyksessä tavoitteena elintoimintojen säilyttäminen ja parantaminen sekä yleinen viihtyvyys.

15. MAAPOLITIIKKA

Kunnalla on oikeus ja velvollisuus suunnittelulla ohjata maankäyttöä. Maapolitiikan käytännön tehtävänä on huolehtia, että kunnallinen suunnittelu ja maanhankintapolitiikka varaavat sopivia ja riittäviä alueita rakentamistarpeisiin. Nämä alueet on jäsenneltävä eri kaavoitusmuodoin asunto-, työpaikka-, liikenne-, ym. alueiksi ja varustettava tarvittavalla kunnallistekniikalla.

15.1. Kunnan kaavoitustehtävät

Seutukaava on yleispiirteinen maankäytön suunnitelma, jolla pyritään lähinnä säätelemään yhden kunnan tai laajempien alueiden taaja-asutuksen muodostumista. Kuntatasoinen maankäytön yleissuunnittelu edellyttää pääsääntöisesti yleiskaavan laatimista. Yleiskaava onkin pitkän aikavälin maankäyttöä ohjaava suunnitelma. Yksityiskohtaisempia kaavoja ovat asema-, rakennus- ja rantakaavat.

Liberaalinen Kansanpuolue katsoo, että

• kaavojen laatimis- ja käsittelytoimintaa on kyettävä nopeuttamaan,
• kaavan vahvistusmenettelyssä on kunnallisen päätöksenteon osuutta lisättävä,
• kaavoituksesta ja kaavamuutoksista on tiedotettava kuntalaisille ja erityisesti niille, joita toimenpiteet koskevat,
• kunta ei saa kaavoituksen avulla yksipuolisesti valvoa omia etujaan, vaan yksityistä maanomistusta on kunnioitettava,
• rakennuskiellot ovat kaavoitusvaiheessa suunnittelurauhan vuoksi tarpeellisia, mutta niiden kesto on lyhennettävä minimiinsä,
• kaavoituskustannukset on pyrittävä tasaamaan oikeudenmukaisessa suhteessa, esim. seutukaavakustannukset.

Kunnissa, joissa on runsaasti ranta-alueita, tarvitaan rantarakentamisen valvontaa ja ohjausta varten rantojen käytön yleissuunnitelma. Tulevaisuutta ajatellen on tärkeätä määritellä kuntalaisten yleistä virkistystarvetta palvelevien ranta-alueiden sijoittuminen, loma- ja matkailuyrityksille tarkoitetut alueet sekä taaja-asutusluontoiset loma-asutukset.

Liberaalisen Kansanpuolueen mielestä

• rantakaavassa on jätettävä riittävästi vapaata aluetta kaikille luonnossa liikkujille päästä vesien ääreen ja vesialueille,
• rantojenkäytön yleissuunnitelma ei saa ratkaisevasti vaikuttaa ranta-alueiden arvoon,
• kunnan omistamat alueet on ensisijaisesti varattava yleiseen virkistyskäyttöön,
• kunnan tulee osoittaa pesupaikkoja sekä veneiden kiinnitys- ja talvisäilytyspaikkoja,
• yksityisten maanomistajien rantakaavoitustoimia tulee puoltaa, sillä syrjäseudulla loma-asutus tuo uutta elinvoimaa ja uusia työpaikkoja sekä säilyttää jo olemassa olevia palveluksia.

15.2. Tonttipolitiikka

Voidakseen vaikuttaa tehokkaasti tonttien hinnanmuodostukseen, kunnan on hankittava haltuunsa riittävä rakennusmaa ja -tonttireservi. Kunnan on tarjottava joko myytäväksi tai vuokrattavaksi edullisin hinnoin riittävästi tontteja niin kerros- kuin pientalorakentamista varten ja samalla valvottava asumiskustannusten kohtuullisuutta.

Liberaalinen Kansanpuolue edellyttää, että

• kunnan on ensisijaisesti hankittava maata vapaaehtoisin kaupoin, kunnalla on kuitenkin oltava oikeus pakkolunastaa kaavoittamatonta maata asuntorakentamista ja muuta yleishyödyllistä käyttöä varten,
• kunnalla on oltava etuosto-oikeus maakaupoissa,
• ansioton hyötyminen maa- ja tonttipolitiikalla on estettävä,
• kaavoituksen aiheuttaman rahoitustarpeen keventämiseksi kunta ensisijaisesti myy rakennusmaata ja vasta toissijaisesti ryhtyy vuokraajaksi, sekä varaa vuokramiehelle mahdollisuuden lunastaa rakennusmaa myöhemmin omakseen,
• kunnat tuntevat mahdollisimman hyvin maatilahallituksen maanosto-organisaation ja sen kautta tapahtuvan lisämaan välityksen perusteet eli maatalouslautakuntien ja maataloussihteerien tulee toimia avustavina eliminä siten, että niiden toimesta ohjataan maanmyyjiä ja lisämaan tarvitsijoita neuvotteluyhteyteen maatilahallituksen asiaa hoitavien toimielinten ja henkilöiden kanssa,
• maatalouslautakunnat osallistuvat tehokkaasti luopumiseläkelain toimeenpanossa tarvittavan informaation välittämiseen, sekä
• kuntien mahdollisuuksia haja-asutusalueiden maapolitiikan säätelyssä on voitava tehostaa.

16. MAATALOUSPOLITIIKKA

Huomattava osa haja-asutusalueiden väestöstä työskentelee maa- ja metsätalouden piirissä. Maa- ja metsätalouselinkeinon harjoittamisen, kehittämisen ja tuottavuuden kannalta tarvitaankin tietty perusasutus ja väestöpohja. Haja-asutusalueen väestöpohjalla on varsin keskeinen merkitys myös läheisten keskusten toimivuudelle.

Maatila on liikeyritys. Siksi on luotava kehitykselle sellaiset puitteet, että jäljelle jäävät ja syntyvät uudet maatalousyritykset muodostuvat taloudellisilla liikeperiaatteilla toimiviksi. Maatalouden tuotantoa ja tuotteiden hinnoittelua on ohjattava siten, että Suomessa tuotettavaksi soveltuvat peruselintarvikkeet tuotetaan omassa maassa.

16.1. Maatilasuunnittelu

Maatalouden perustavoitteeksi on asetettava sellainen elintarviketuotanto, että se vastaa kulutusta. Näin ollen yhteiskunnan on pidettävä huolta siitä, että maatalousväestön tulotason kehitys seuraa yleisen tulotason nousua. Samalla se merkitsee maatalousväestön kohentunutta arvostusta.

Liberaalisen Kansanpuolueen käsityksen mukaan jokaisessa kunnassa, jossa maataloutta harjoitetaan, on laadittava maatilatalouden kehittämissuunnitelma. Suunnittelussa on kiinnitettävä huomiota kahteen maatalouden kannalta tärkeään tekijään; maankäyttöön ja maataloustuotantoon.

Nopean kehityksen ja riskialttiuden lisääntymisen vuoksi maatalouselinkeinon joustavuutta lisäävä suunnittelu on tärkeätä.

Maataloustuotannon suunnittelussa on otettava huomioon viljelijän omien tuotantomahdollisuuksien lisäksi valtiovallan toimenpiteet tuotannon ohjaamisessa. Niinikään elintarviketeollisuuden asettamat laatuvaatimukset ja tuotantotavoitteet on tuotantosuunnittelussa koetettava toteuttaa.

16.2 Maatalous

Viljelijäväestön toimeentuloedellytysten tarkastelussa on entistä enemmän otettava huomioon viljelijäperheiden kokonaistalouden kehittyminen. Maatilatalous on oleellinen osa kuntien elinkeinoelämää ja sen kehittyminen vaikuttaa ratkaisevalla tavalla kunnan talouteen ja yleiseen hyvinvointiin.

Liberaalisen Kansanpuolueen mielestä

• maatalouskäyttöön on ensisijaisesti jätettävä koneelliseen viljelytekniikkaan soveltuvat pellot,
• omistajan niin halutessa on heikkotuottoinen pelto voitava metsittää,
• tuotantokustannusten pienentämiseksi on koneiden yhteiskäyttöä (konepankit) organisoitua yhteistoimintaa (yhteisnavetat, -sikalat) ja keskitettyä tuotantoa (tuotantorenkaat) pyrittävä edistämään,
• mahdollisuuksia erikoistua on tuettava mm. tuotteiden markkinointia tehostamalla,
• pienten karjojen ja perheviljelmien varaan perustuva tuotanto on kehitysalueiden turva.

16.3. Metsätalous

Metsäpolitiikan keskeisenä tavoitteena on pidettävä metsien tuoton turvaamista ja lisäämistä. On kaikin keinoin edistettävä yksityistä maanomistusta niin, ettei liian suuria metsäomaisuuksia pääse keskittymään valtion, yhtiöiden tai säätiöiden käsiin. On otettava huomioon myös luonnonsuojelun näkökohdat ja metsien virkistyskäyttö.

Liberaalinen Kansanpuolue katsoo, että

• metsätalouden merkitys on ratkaisevaa laatua monen kunnan taloudelle,
• metsätalouden kehittämistyössä tärkeimpiä toimenpiteitä ovat metsänhoito- ja metsänparannustöiden saattaminen niitä tavoitteita vastaavalle tasolle, jotka on määritelty metsätalouden suunnittelussa,
• metsätalouden suunnittelun on nivellyttävä entistä enemmän tilojen kokonaistaloudelliseen suunnitteluun ja edistettävä metsänomistajien yhteistoimintaa,
• metsäverotus on saatettava oikeudenmukaiseksi,
• kunnan on hoidettava omia metsiään esimerkillisesti.

16.4. Erikoistuotanto

Liberaalisen Kansanpuolueen mielestä on entistä enemmän harkittava kotimaisen erikoistuotannon suomia mahdollisuuksia, jolloin mm.

• vihannesten, marjojen ja lasinalaisviljely sekä muu erikoistuotanto tarjoavat pienillekin tiloille mahdollisuuden tuotantoon, jossa peltoalan koko ei ole ratkaiseva,
• osa-aikaviljelyllä on luotavissa toimeentulon mahdollisuus pienille tiloille,
• kalojen lammikkokasvatus, turkistarhaus ja maatila-matkailutoiminta tarjoavat sivu- tai jopa pääansiomahdollisuuksia.

16.5. Kunnan toimenpiteet

Maatilatalouden edistämisessä voi kunta toimia sekä yksin että yhteistyössä maatalouskeskuksen, metsänhoitoyhdistysten ja muiden neuvontajärjestöjen kanssa. Näin tulisi selvittää viljelijälle hänen tilansa kehittämis- ja tuotantomahdollisuudet ja keinot niiden hyväksikäyttämiseksi.

Liberaalinen Kansanpuolue edellyttää, että kunta

• tiedottaa viljelijöille mahdollisuuksista, joita tilan kehittämiseksi on käytettävissä (erikoistuminen, lisämaan osto, lainoitus ja avustukset eri kohteisiin, lainsäädäntö jne.),
• tiedotustoiminnassaan huomioi myös luopuvien viljelijöiden mahdollisuudet eläkkeisiin, luopumiskorvauksiin jne.,
• on osallisena järjestämässä maataloudellisia erikoistumiskursseja alan neuvontajärjestöjen kanssa esim. kansalaisopistojen yhteydessä,
• osallistuu maatalouden sivuelinkeinojen mm. kalastuksen suunnitteluun, kehittämiseen ja tukemiseen,
• edistää ja tukee nuorten maatalouskoulutukseen hakeutumista uusien yrittäjien saamiseksi maatiloille,
• pyrkii työpaikkoja luomalla sitomaan maataloudesta vapautuvan väestön omalle paikkakunnalleen.

17. MATKAILUPOLITIIKKA

Kunnallisen matkailupolitiikan tavoitteina tulee ensisijaisesti olla muualta kuntaan suuntautuvan matkailun edellytysten parantaminen, alan yrittäjätoiminta kunnan toimivaltaan kuuluvalta osin sekä rinnan edellisen kanssa kuntalaisten virkistys- ja liikuntamahdollisuuksista huolehtiminen. Niin kauan kuin pääomapula ja muut yritystoimintaa haittaavat tekijät estävät yksityistä yritteliäisyyttä hakeutumasta riittävässä määrin kuntiin, vaaditaan matkailun ja vapaa-ajan vieton kehittämiseksi edelleen kuntien omaa aktiviteettia.

Erityisesti kehitys- ja muilla haja-asutusalueilla matkailu on nähtävä elinkeinona, joka seurannaisvaikutuksineen tarjoaa runsaastikin työtilaisuuksia paikkakunnalla sekä tuo alueelle lisää ostovoimaa.

Kunnallisia matkailusuunnitelmia laadittaessa tulee kiinnittää huomiota riittävien matkailullisten kokonaisuuksien luomiseen. Tämä edellyttää yhteistyötä muiden saman matkailualueen kuntien, yksityisten yrittäjien sekä alan järjestöjen kanssa.

Kunnan toimialaan keskeisesti liittyvinä tekijöinä on erityistä huomiota kiinnitettävä riittävien alueiden varaamiseen matkailu- ja vapaa-aika käyttöön, mieluiten jo ennen kaavoitusta. Edelleen on kunnan varattava tarpeen mukaan matkailuyrityksille edullisia tontteja, helpottaa kunnallistekniikan saamista tarkoitukseen varatuille alueille sekä pyrkiä yhteistyössä yrittäjien kanssa saamaan kuntaan henkilöstön koulutustilaisuuksia. Tiedotus- ja markkinointitoiminnassa tulee kuntien olla yhteistyössä matkailuyritysten ja -järjestöjen kanssa.

Matkailun ja muun vapaa-aikatoiminnan kehittämisen tulee kunnassa perustua pitkäntähtäyksen matkailusuunnitelmien laatimiseen. Niiden toteuttamiseksi tulee pyrkiä perustamaan pää- ja sivutoimisia matkailuasiamiehen virkoja. Milloin edellytykset tähän puuttuvat, voidaan tehtävät yhdistää elinkeinoasiamiehen toimialaan.

Myös majoituspalvelujen tuottajana voi kunta tarpeen vaatiessa esiintyä. Maamme leirintäalueista n. 50 % on kuntien omistamia. Edelleen voidaan koulujen asuntolat suunnitella siten, että niiden käyttöaste voidaan ympäri vuoden pitää korkeana käyttämällä niitä matkailukausina kesähotelleina tai retkeilymajoina.

Maatalousvaltaisissa kunnissa tarjoaa maatilamatkailun kehittäminen luonnollisen mahdollisuuden matkailupalvelusten tuottamiseen. Kunnan tulee yhteistoiminnassa maatalouden harjoittajien kanssa koordinoida maatilamatkailun kehittämistoimenpiteitä kiinnittäen erityistä huomiota alan koulutustoimintaan.

18. NUORISOPOLITIIKKA

Tämän päivän nuoriso on huomispäivän yhteiskunnan suurin vaikuttajaryhmä. Liberaali näkemys yksilökeskeisestä kansanvaltaisesta yhteiskunnasta edellyttää yksilönkehityksessä tervettä ja turvallista itsenäistymistä. Vanhempien on kannettava vastuu riittävän kauan, mutta irroittautumisen tulee tapahtua luonnollisesti, yksilön kehityksen mukaisesti.

Kunnallinen nuorisopolitiikka käsittää laajan tehtäväkentän, johon kuuluvat mm. nuorten koulutukseen, opiskeluun, asumiseen, toimeentuloon, kunnalliseen vaikuttamiseen ja vapaa-ajan viettoon liittyvät kohteet.

18.1. Nuorisotyö

Kaupungistuva ja automatisoituva yhteiskunta, lisääntyvä vapaa-aika sekä kaupallisen huviteollisuuden lisääntyminen ovat vaikuttaneet kodin aseman suhteelliseen heikkenemiseen kasvatustekijänä muiden ympäristötekijöiden rinnalla. Näin ollen kasvatusvastuu on siirtymässä yhä enemmän yhteisesti kannettavaksi. Nuorisotyö käsittää kaiken nuorison keskuudessa suoritetun harrastus, valistus- ja kasvatustoiminnan. Toimintaa ylläpitävät lukuisat nuorisokasvatuksen yleisjärjestöt, poliittiset, raittius-, urheilu- ja uskonnolliset järjestöt. Lisäksi useilla tuki- ja yhteistoimintajärjestöillä on nuorisotoimintaa.

Nuorisotoiminnan lähtökohtana on nuori itse. Kunnallisessa nuorisotyössä on kyettävä tyydyttämään nuorison erilaiset harrastukset. Vapaa-ajan toiminta tuleekin kehittää sellaiseksi, että nuoret eivät ole nuorisotyön kohteina, vaan sen tekijöinä.

Liberaalinen Kansanpuolue katsoo, että

• kunnan suorittama nuorisotyö on pääosaltaan edellytysten luomista varsinaiselle nuorisotoiminnalle,
• annettaessa toiminta-avustuksia nuorisojärjestöille tulee jakoperusteina käyttää toiminnan laajuutta, järjestön jäsenmäärää ja taloudellista asemaa,
• kunnan on laadittava erityinen nuorisosuunnitelma,
• kunnan on järjestettävä eri puolille aluettaan nuorisolle ns. monitoimitiloja, - kunnallisen nuorisotyön tulee toimia erityisesti sellaisilla alueilla, joilla toimintaa ei esiinny ja olla yhteistyössä vapaan nuorisotyön järjestöjen sekä seurakunnan kanssa,
• kunnan omistamia tiloja on korvauksetta luovutettava ohjatun nuorisotoiminnan tarpeisiin,
• kunnan nuorisotoiminnan on kohdistuttava myös järjestäytymättömiin nuoriin - jengit, sopeutumishäiriöiset, virikeköyhät, syrjäänvetäytyvät, vammaiset,
• kunnan nuorisotyön tehtävänä on kasvattaa nuoria raitista, tervettä ja elämänmyönteistä yhteiskunta-asennetta suosiviksi.

18.2. Asuminen

Nopea korkeakouluopiskelijoiden ja jatko-opiskeluaan suorittavien määrän kasvu aiheuttaa yhä lisääntyvää asuntotarvetta koulupaikkakunnilla. Etenkin riittämätön vuokra-asuntotuotanto on kärjistänyt opiskelijoiden asunto-ongelmia. Työssäkäyvien, vähävaraisten ja nuorten avioparien kohdalla on havaittavissa samaa.

Asuntotuotantoa haittaavat koulukeskuksissa maapolitiikassa ilmenevät epäkohdat. On esiintynyt vaikeuksia saada tarvittavia tontteja alueilta, jotka kohtuullisesti täyttäisivät Opiskelija-asumisen tavoitteet: yhteys muuhun yhteiskuntaan, kohtuullinen etäisyys oppilaitoksesta ja kohtuullinen palvelutaso.

Liberaalisen Kansanpuolueen mielestä

• koulukeskuksissa kunnan on harjoitettava opiskelija-asuntotuotantoa suosivaa maapolitiikkaa,
• kunnan on tarvittaessa taattava sellainen vuokra-asuntotuotanto, että työssäkäyvät nuoret ja nuoret avioparit saavat kohtuullista vuokraa vastaan ajanmukaisen asunnon.

18.3. Koulutus

Nuorisopolitiikkaan liittyen Liberaalinen Kansanpuolue edellyttää, että

• kunnalla on riittävästi ammatillisia koulutuspaikkoja joko omissa tai kuntainliittojen omistamissa oppilaitoksissa,
• koulutuksen jälkeen nuorella on mahdollisuus sijoittua oman kotikuntansa elinkeinoelämän palvelukseen,
• kunnan koululaitoksessa opinto- ja ammatinvalinnan ohjaus on järjestettävä riittävästi,
• kunnan on helpotettava ammattiin hakeutumista myötävaikuttamalla ammattikurssitoiminnan järjestämiseen,
• kunnan on helpotettava koulutusta myöntämällä avustuksia, stipendejä, halpakorkoisia lainoja tai takaamalla opintolainoja,
• jatkokoulutusta varten tulee perustaa iltaoppikouluja tai järjestää kursseja kansalais-/ työväenopistoissa, sekä
• kunta tukee, neuvoo ja ohjaa nuorten koulutuspyrkimyksiä.

18.4 Nuorisolautakunta

Kunnallisen nuorisotyön muututtua lakisääteiseksi on jokaisessa kunnassa oltava nuorisolautakunta. Nuorisolautakuntien tärkeimmäksi tehtäväksi on alun perin tarkoitettu kunnassa toimivien vapaiden sivistysjärjestöjen työn elvyttäminen ja samalla niiden välisenä yhdyssiteenä oleminen.

Liberaalinen Kansanpuolue katsoo, että nuorisolautakunnan tulee

• seurata nuorison harrastuksia ja vapaa-ajan käyttöä sekä toimia siten, että kunnan eri nuorisotyömuodot tarkoituksenmukaisesti tukevat ja täydentävät toisiaan,
• pitää yhteyttä nuorisoyhdistyksiin, oppilaitoksiin, koteihin sekä nuorisopolitiikan alalla toimiviin viranomaisiin,
• tukea nuorisojärjestöjen työtä ja tarvittaessa itse järjestää järjestöihin kuulumattomille nuorille erilaisia opiskelu-, harrastus- ja muita vapaa-ajan toimintoja,
• olla yhteistyössä kotien, järjestöjen sekä koulujen sosiaaliviranomaisten kanssa niiden edistäessä nuorison lainkuuliaista, raitista ja ahkeraa elämäntapaa,
• tehdä ehdotuksia nuorison ja nuorisotoimintaa koskevien näkökohtien huomion ottamiseksi kunnan toiminnan, talouden ja maankäytön suunnittelussa,
• järjestää tarvittaessa nuorisotyöntekijäin yhteisiä neuvotteluja ja tiedottaa nuorisotoimintaan liittyvistä kysymyksistä.

19. OPETUS- JA SIVISTYSTOIMI

Kaikissa järjestäynyneissä yhteiskunnissa kansalaisten peruskoulutus on uskottu yhteiskunnan tehtäväksi. Lainlaatija on asettanut jokaiselle Suomen kansalaiselle oppivelvollisuuspakon. Samalla yhteiskunta on sitoutunut perustamaan riittävästi oppivelvollisuuskouluja, jotta jokaisen lapsen säännöllinen koulunkäynti tulisi turvatuksi.

Opetus- ja sivistystoimi muodostaa erään tärkeimmistä kunnallishallinnon osaryhmistä, koska koulutuksella katsotaan olevan varsin merkittävä vaikutus yhteiskunnan vastaiselle kehittymiselle. Koulutuksella tarkoitetaan yhteiskunnan toimesta tapahtuvaa yksilön varustamista ja harjaannuttamista siihen, että hänellä on mahdollisuuksia ja halua toimia itsensä ja yhteisönsä parhaaksi. Peruskoulutuksen päätavoitetta määriteltäessä on liberaalien käsityksen mukaisesti lähestyttävä tavoitetta yksilön näkökulmasta käsin.

Koulutuspoliittisten tavoitteiden asettaminen alueellisella ja kunnallisella tasolla on eräs vaihe valtakunnallisten tavoitteiden määrittelyä. Demokraattisten periaatteiden mukaisesti on kuitenkin täydennettävä tätä tavoitejärjestelmää aluepolitiikasta johdetuilla omaleimaisilla ja erityispiirteitä sisältävillä tavoitteilla. Liberaalin koulupolitiikan keskeisenä päämääränä on toteuttaa koulutuksellista tasa-arvoa. Tämä merkitsee mm. sitä, että eri osissa maata on luotava yhtäläiset koulutukselliset mahdollisuudet, toisaalta sitä, että on pyrittävä poistamaan ympäristön aiheuttamat opiskelua estävät tekijät. Riittävä kouluverkosto ja yhtenäiskoulutyyppinen koulujärjestelmä voivat tarjota kaikille oppilaille samat oppisisällöt ja -saavutukset.

19.1. Koulusuunnittelu

Valtakunnallisten koulutuspoliittisten yleistavoitteiden pohjalta määritellyt ja yksilöidyt tavoitteet toteuttaa kunnan koululaitos. Koulujärjestelmän runkona on siis kunnan koululaitos, jossa on oppivelvollisille tarkoitettu peruskoulu ja johon voi kuulua päiväkoti, esikoululuokkia, lukio ja peruskoulun oppimäärälle rakentuvia ammatillisia oppilaitoksia.

Laissa säädetään kunnan velvollisuudeksi laatia kunnan koulusuunnitelma, joka sisältää arvioidun koulutustarpeen perusteella selvityksen toimenpiteistä, joihin kunta aikoo ryhtyä kunnan koululaitoksen järjestämiseksi ja kouluolojen kehittämiseksi. Esikoulun, peruskoulun, nuorisoasteen opetuksen sekä lisääntyvässä määrin myös aikuiskoulutuksen järjestäminen kuuluu kuntien tehtäviin.

Liberaalisen Kansanpuolueen mielestä on kunnan koululaitosta järjestettäessä lähdettävä siitä, että

• kouluverkoston tarpeeton harveneminen on estettävä ja pyrittävä säilyttämään pieniäkin kouluyksikköjä,
• lukiosta muodostetaan kunnallinen lukio ja että pienten lukioiden asema ja jatkuvuus turvataan,
• kunta kustantaa kaikkien pitkämatkaisten oppilaiden koulukuljetuskustannukset,
• esikoulutoiminta käynnistetään mahdollisimman pian,
• pääsääntöisesti kaikki yksityiskoulut liitetään kunnan koululaitokseen kunnan omistamina kouluina,
• opettajien ja muun kouluhenkilökunnan täydennys- ja jatkokoulutuksesta huolehditaan samoin kuin aseman, oikeuksien ja työskentelymahdollisuuksien turvaamisesta.

19.2. Koulun hallinto

Kunnan kouluhallinnolla tarkoitetaan toimintaa, johon sisältyvät toimenpiteet koulutoimen tehtävien suorittamiseksi, koululaitoksen järjestämiseksi ja ohjaamiseksi sekä toiminnan valvomiseksi. Koulunuudistus on merkinnyt voimakasta hallinnon keskittämistä paikallishallinnon tasolle. Tavoitteena on ollut koulutoimen hallinnon tehostaminen, jolla vuorostaan on pyritty luomaan entistä paremmat mahdollisuudet päätehtävän, kasvatus- ja opetustyön suorittamiselle.

Liberaalinen Kansanpuolue katsoo, että

• kouluhallinnon keskittäminen koululautakunnalle ja johtokuntien lakkauttaminen on epäonnistunut ja samalla myös epädemokraattinen ratkaisu,
• kouluneuvostoille on osoitettava päätäntävaltaa, jotta niitten toiminta tulisi mielekkääksi,
• kuntien on saatava valtionosuutta koulutoimen hallinnollisten viranhaltijoiden palkkaukseen,
• koulunjohtajien ja rehtorien avuksi on perustettava riittävästi kanslia-apulaisten toimia,
• koulunjohtajien ja rehtorien hallinnollisia tehtäviä on voitava vähentää, jotta aikaa jää enemmän kasvatus- ja opetustyön suorittamiseen,
• kunnan on saatava enemmän päätäntävaltaa koulutoimen asioiden hoidossa,
• koulutoimen valtionapusäädöksiä on yksinkertaistettava.

19.3. Oppilashuolto

Oppilashuollon johtavana periaatteena peruskoulussa on oltava oppilaskeskeisyys. Perinteisiä oppilashuollon muotoja ovat olleet mm. koulumatkoihin, majoitukseen, kouluterveydenhuoltoon ja kouluruokailuun liittyvät toiminnot. Peruskouluun siirryttäessä oppilashuoltopalveluja lisättiin oppilaan ohjauksen, koulun sosiaalityön ja koulupsykologisen toiminnan tehtävillä.

Liberaalisen Kansanpuolueen mielestä

• koululaiskuljetuksia järjestettäessä on otettava huomioon oppilaan ikä, fyysiset edellytykset ja terveydentila,
• taloudelliset tekijät ja koulumatkojen pituus eivät saa muodostua koulutuksen saannin esteeksi,
• taloudelliset avustukset tulee hoitaa sosiaaliviranomaisten toimesta,
• koulun psykologi- ja kuraattoripalvelukset on voitava järjestää koulun omissa tiloissa,
• asuntomajoitusta on nuorimpien peruskoululaisten kohdalla pyrittävä välttämään silloin kun se suinkin on mahdollista,
• riittävä kouluateria on tarjottava kaikissa koulumuodoissa; pitkinä päivinä on oppilaille tarjottava välipalaa,
• peruskoulun lääkärin- ja hammaslääkärintoimi sekä kouluterveydenhoitajan palvelut on järjestettävä säännöllisinä ja tarkoituksenmukaisina,
• kunnan on tarvittaessa hoidettava oppilaiden kesävirkistys perustamalla ja ylläpitämällä kesäsiirtoloita, sekä
• turvallisuus, viihtyvyys ja työrauha koulussa on taattava.

19.4. Erityisopetus

Yleensä poikkeavien lasten koulutus on tarkoituksenmukaisinta järjestää normaalin luokkaopetuksen puitteissa. Ensisijaisesti on siis harkittava koulunkäyntiä yleisessä koulussa ja järjestettävä vaikeuksissa olevalle oppilaalle siellä tarpeellista tuki-, hoito- ja kuntoutustoimintaa. Vasta toissijaisesti opiskelumahdollisuudet on hoidettava erityisluokalla, erityiskoulussa tai sisäoppilaitoksessa.

Liberaalinen Kansanpuolue katsoo, että

• apukouluja on perustettava tarvetta vastaavasti henkisessä kehityksessä viivästyneitä ja kehitysvammaisia varten,
• puhe-, lukemis- ja kirjoittamishäiriöistä sekä muista erityshäiriöistä kärsiviä oppilaita on autettava osa-aikaisen erityisopetuksen ja tukiopetuksen avulla,
• edellä mainittuja tehtäviä varten on perustettava riittävästi kiertäviä erityisopettajan virkoja,
• pienryhmien (kuulo- ja näkövammaiset, vajaaliikkeiset, cp-lapset) kohdalla on kuntien ryhdyttävä laajamittaiseen yhteistoimintaan,
• tunne-elämältään häiriintyneitä ja sosiaalisesti sopeutumattomia on pyrittävä auttamaan oppilashuollollisin toimenpitein,
• erityisopetukseen turvautuminen ja sen käyttäminen on suoritettava harkiten.
• erityisopetuksen antaminen on tehtävä joustavaksi.

19.5. Ammatillinen koulutus

Eriasteinen ammatillinen opetus muodostaa huomattavan osan nuorisoasteen eli ns. toisen asteen koulutuksesta. Ammatillisen koulutuksen keskeisenä tavoitteena on pidettävä koulutuspaikkojen lisäämistä ja koulutusrakenteen kehittämistä elinkeinoelämän tarpeita ja kehittämistavoitteita vastaavaksi. Kunnan tehtävänä on ensisijaisesti varata riittävä määrä aloituspaikkoja sekä samalla myös toimittava oppilaitosten ylläpitäjien ja opiskelijoiden rasitukseksi jäävien kustannusten pienentämiseksi.

Liberaalinen Kansanpuolue katsoo, että

• ammattikoulutuspaikkojen oikeudenmukainen alueellinen jakautuminen on taattava,
• työttömyyskorvauksen maksaminen tulee yhteiskunnalle yhtä kalliiksi kuin ammattikoulutuspaikan järjestäminen,
• kunnan on omalta osaltaan vaikutettava opiskelu-halukkuuden lisäämiseen ammatillisissa oppilaitoksissa niin, että se tukee alueen elinkeinotoimintaa,
• tiedotustoimintaa ja opinto-ohjausta ammatillisesta koulutuksesta on tehostettava,
• kunnan on entistä enemmän kiinnitettävä huomiota koulutuksen saavutettavuuteen,
• valtionosuuksien lisäämistä oppilaiden majoitus- ja kuljetustoiminnan kustannuksissa sekä lisäavustuksien saannissa käyttömenoihin ja oppisopimustoimintaan on voitava lisätä, sekä
• ammattikoulujen ja kurssikeskusten epäterve oppilaskilpailu on voitava lopettaa esim. nostamalla kurssikeskusten oppilaiden ikäraja 20 vuoteen ja keskittämällä kurssikeskusten toiminta pääasiassa uudelleen- ja täydennyskoulutukseen,
• ammattikurssikeskusten toimintaa tulee järkeistää niin, että kursseille koulutetaan nimenomaan sellaisiin ammatteihin, joihin paikkakunnalla tai läheiseudulla voidaan työntekijöitä sijoittaa,
• perinteisen kansankäsityön pohjalle rakentuvien kotiteollisuuskoulujen toimintaa on tuettava.

19.6. Aikuiskoulutus

Aikuiskoulutuksen perustavoitteena on pyrkiä järjestämään jokaiselle aikuiselle mahdollisuudet jatkuvaan tietojen ja taitojen hankkimiseen, asenteiden ja arvostusten tarkistamiseen sekä yleensä itsensä kehittämiseen.

Iltaoppikoulut ovat lähinnä tarkoitetut ansiotyössä käyville. Sosiaaliset ja taloudelliset esteet rajoittavat tietyssä määrin koulutukseen hakeutuvien lukumäärää. Liberaalinen Kansanpuolue kannattaa iltaoppikoulujen perustamista ja ylläpitämistä.

Ammatillisten tutkintojen aikuissovellutusten puute on tuntuva kaikkialla. Tutkintojen suorittamista nimenomaan kaupallisen alan ja teknisen alan oppilaitoksissa on voitava lisätä ja helpottaa.

Henkilöstökoulutusta kunnallisille virkamiehille, työntekijöille ja luottamusmiehille on nykyaikana välttämätöntä järjestää. Kunnan on suotava työntekijöilleen mahdollisuudet osallistua täydennys-, jatko- ja perehdyttämiskoulutukseen.

Työllisyyskoulutuksen pääasialliseksi tehtäväksi on muodostunut ammatillisen peruskoulutuksen antaminen. Työvoimapulan aikana tämä on täysin hyväksyttävä koulutusmuoto, mutta tilanteen korjaannuttua työllisyyskoulutus on palautettava alkuperäistä tarkoitustaan palvelemaan.

Oppisopimuskoulutus on katsottava varsin myönteiseksi koulutusmuodoksi, jossa oppilaat ovat myös ammatillisessa peruskoulutuksessa.

19.7. Vapaa sivistystyö

Lukuisista vapaan sivistystyön toimintamuodoista on mainittava esim. kansalais- ja työväenopistot, kansalaisjärjestöjen opintokerhotoiminta, musiikkiopistot, valtakunnalliset yleisradio- ja televisiopalvelut, taiteen eri alojen laitokset (kirjastot, teatterit, orkesterit, museot), seminaarit, kurssit, keskustelut jne.

Liberaalinen Kansanpuolue katsoo, että

• kunnan on riittävästi tiedotettava koulutustilaisuuksista ja niiden tarjoamista mahdollisuuksista,
• kunnan on taloudellisesti tuettava vapaiden kansalaisjärjestöjen harjoittamaa opintotoimintaa.

20. PERHEPOLITIIKKA

Perhe on yhteiskunnan perusyhteisö. Pehepolitiikan keskeisenä tavoitteena tulee olla perheen arvostuksen palauttaminen, mikä merkitsee vastuuntuntoisen asenteen herättämistä ja ylläpitämistä avioliittoa ja perheenmuodostusta kohtaan. Näin turvataan samalla täysipainoiseen, harmooniseen ja itsenäiseen elämään pystyvien yksilöiden kasvaminen.

Perhepolitiikan tärkeimpiä tehtäviä on väestöpolitiikan tavoitteiden tukeminen. Nimenomaan haja-asutusalueilla alhainen syntyvyys johtaa väestörakenteen jatkuvaan vinoutumiseen: työikäisten, lasten ja nuorten osuus supistuu. Tasapainoinen väestökehitys turvaa myös muuttotappiokuntien olemassaolon ja itsenäisenä säilymisen mahdollisuudet. Kunnallisellakin tasolla on kaikin käytettävissä olevin keinoin tuettava perhepolitiikkaan liittyviä osa-alueita, kuten työvoima-, asunto-, koulutus- ym., jotka takaavat tietyn perusturvallisuuden perhettä muodostettaessa ja lapsia hankittaessa.

Jokaisen perheen on saatava oma huoneisto. Kunnan on toimittava tonttikeinottelua ja tonttimaan sekä asuntojen hintojen kohtuutonta nousua vastaan. Perhepolitiikan erityiseksi kohderyhmäksi on asetettava nuoret perheet, joiden tuentarve on perheen perustamisen aikaan poikkeuksellisen suuri.

Liberaalinen Kansanpuolue katsoo, että

• perhepolitiikan lähtökohtana on sukupuolten tasa-arvo ja yhdenvertaisuus,
• lasten hoito ja kasvatus on ensisijaisesti kotien vastuulla,
• alle kouluikäisten lasten vanhemmat on pyrittävä vapauttamaan yö- ja vuorotyöstä,
• työssäkäyvällä äidillä tai isällä on oltava mahdollisuus muutaman päivän palkalliseen lomaan puolison tai lapsen sairastaessa kotona,
• erilaiset perheneuvontamuodot on kehitettävä jatkuvaksi toiminnaksi siten, että niiden avulla kyetään auttamaan ihmistä joka tilanteessa.

20.1. Äitiysloma

Liberaalisen Kansanpuolueen mielestä on toimittava äitiysloman pidentämiseksi vuoden mittaiseksi. Varsinaisen äitiysloman päättymisen jälkeen pitäisi olla mahdollisuus kahden vuoden hoitolomaan. Osa hoitolomasta on voitava myöntää isälle. Otto- ja kasvatusvanhemmille on taattava samat oikeudet kun luonnollisillekin vanhemmille.

20.2. Lasten päivähoito

Lapsilisä on edelleenkin säilytettävä kaikille alle 16-vuo-tiaille lapsille yleistukena. Lapsilisän maksamista on kuitenkin jatkettava alle 18-vuotiaille silloin, kun heidän koulunkäyntinsä tai opiskelunsa kestää vähintään 9 kk vuodessa.

Päivähoitolaki tukee varsin yksipuolisesti kodin ulkopuolisia hoitomuotoja. Kotihoidon tukemiseksi on alle kouluikäisten lasten vanhemmille maksettava kunnallista hoitorahaa, joka olisi verovapaa.

Liberaalinen Kansanpuolue edellyttää, että

• lasten vanhemmille on turvattava valinnan vapaus eri hoitomuotojen kesken mm. luomalla kunnallinen hoito-rahajärjestelmä alle 6-vuotiaiden lasten kotivanhemmalle ja saattamalla se valtionosuuksien piiriin,
• kuntien on velvoitteensa mukaisesti järjestettävä lasten päivähoito paikallisia tarpeita vastaavasti,
• kunnan on omalta osaltaan turvattava päivähoitohenkilöstön taso kouluttamalla, järjestämällä ohjaavaa ja tukevaa seurantaa sekä maksamalla kunnollista palkkaa ja tarjoamalla sosiaalisia etuisuuksia,
• päivähoitomuotoja kehitettäessä tulisi ottaa huomioon erityishoitoa tarvitsevat lapset: vuorotyöntekijät ja muut poikkeukselliset työajat, yksinhuoltajien lapset, vammautuneet ja sairaat,
• kunnan on järjestettävä koululaisten iltapäivähoito.

20.3. Neuvontapalvelut

Perhekasvatuksen opetus tulee toteuttaa peruskoulutuksen yhteydessä. Perheneuvonnan tarkoituksena tulee olla ihmisten kasvattaminen vastuullisiksi vanhemmiksi ja tietojen, taitojen sekä erilaisten valmiuksien antamisen elämässä ilmaantuvien vaikeuksien kohtaamisessa. Perheiden kriisitilanteita varten tulisi järjestää sekä kunnan että seurakunnan yhteistyönä puhelinpäivystys.

Perhepolitiikan kannalta keskeisiä neuvonta- ja valistus-tehtäviä ovat lisäksi terveysneuvonta, taloudellinen neuvonta ja kuluttajavalistus.

21. SOSIAALITOIMI

Kaikessa sosiaalitoiminnassa on pääpaino asetettava ennalta ehkäisevään huoltoon, koska siten on mahdollista estää epäkohtien syntymistä. Sosiaalityön tavoitteena on, että jokainen avun tarpeessa oleva kehittyisi itsenäisesti toimeentulevaksi. Sosiaalityön on oltava valmis tarjoamaan viivytyksettä riittävää apua jokaiselle tilapäistä tai jatkuvaa apua tarvitsevalle kuntalaiselle. Viivyttely saattaa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä tai suoranaista ja korvaamatonta vahinkoa. Sosiaalitoimen on kohdattava kuntalainen yksilöllisesti ja hienotunteisesti. Samalla on kuitenkin tehokkaasti huolehdittava siitä, että sosiaalipalvelut kohdistetaan sinne, missä niitä todella tarvitaan ja että sosiaalipalveluiden tarkoituksenmukaista käyttöä edistetään tehokkaalla ohjauksella ja seurannalla.

Liberaalinen Kansanpuolue suhtautuu pidättyvästi laitoshoitoon. Sitä on välttämättömän tarpeen mukaan kuitenkin järjestettävä vanhuksille, lapsille ja muille sitä tarvitseville. Mahdollisimman monia avuntarvitsijoita on tuettava avohuollon toimenpitein taloudellisesti, sekä tarjoamalla työapua ja kotisairaanhoitoa.

Liberaalinen Kansanpuolue katsoo, että

• laitoshoito on yhteiskunnan kannalta kallis hoitomuoto,
• lastensuojeluun on saatava enemmän avohuoltoa ja huollettavien oikeusturvaa on voitava lisätä,
• kroonikkoja ja Vajaatyökykyisiä varten on laitoshoidon sijasta kehitettävä palvelujärjestelmä kotihuoltoa varten.

21.1. Vanhukset

Vanhusten tarvitsema taloudellinen tuki on hoidettava pääasiassa valtion toimenpitein ja eläkejärjestelmän puitteissa. Kansaneläkejärjestelmän on turvattava kaikille vanhuksille ja työkyvyttömille vähimmäistoimeentulo. Jos kunta kuitenkin joutuu osallistumaan vanhusten toimeentulon hoitamiseen, on heidän ongelmansa kohdattava yksilöllisesti. Pelkästään sosiaalihuollon toimenpiteet eivät myöskään ole riittäviä, sillä vanhusten ongelmat liittyvät usein kiinteästi asumiseen, avohoitoon, vapaa-ajanviettoon yksinäisyyteen jne.

Liberaalinen Kansanpuolue lähtee siitä, että

• vanhuksia ei tule eristää muusta yhteiskunnasta,
• laitoshoito on vasta viimeinen toimenpide vanhusten hoitamiseksi,
• kunta voi rakennuttaa sosiaalisena rakennustuotantona vanhustentaloja, jotka tarvittaessa varustetaan palvelutalotyyppisiksi,
• vanhusten kotona-asumista on parannettava lisäämällä avohoidon eri muotoja ja lisäämällä käytettävissä olevia sosiaalipalveluja,
• vanhusten harrastustoimintaa on käynnistettävä, tuettava, tehostettava kunnan toimenpitein sekä yhteistoiminnassa seurakuntien kanssa.

21.2. Sopeutumattomat

Sosiaalitoimen vaikeimmin hoidettavaan ryhmään kuuluvat alkoholistit, huumeiden käyttäjät, irtolaiset, vankilasta vapautuneet, jne. Suuremmissa kunnissa näiden ryhmien hoitaminen on mahdollista tilapäis- tai läpikulku-asuntojen avulla, pienemmissä kunnissa toimenpide-mahdollisuudet ovat lähinnä näennäisiä.

Liberaalinen Kansanpuolue katsoo, että

• kunnan on pyrittävä järjestämään näille ryhmille työhön koulutusta,
• sopeutumattomia on välttämättömissä tapauksissa autettava myös taloudellisesti, ohjaava ja kasvattava toiminta tulee kuitenkin asettaa etusijalle,
• sopeutumattomien hoidon tavoitteena on heidän kuntouttamisensa.

21.3. Asumistuki

Asumismenojen kohtuuton osuus on muodostunut yhteiskunnalliseksi epäkohdaksi yhä useampien kuntalaisten elämässä. Liberaalinen Kansanpuolue katsoo, että nykyiset pyrkimykset asumistuen piiriin kuuluvien henkilöryhmien laajentamiseksi ovat myönteisiä. Tällöin tulevat kysymykseen päävuokralaisina asuvat lapsiperheet, lapsettomat nuoret parit sekä omistusasunnoissa ja opiskelija-asunnoissa asuvat. Niinikään kansaneläkkeeseen suoritettavan asumistuen yhdistäminen perheiden asumistukijärjestelmään on saatava toteutetuksi.

21.4. Kotipalvelutoiminta

Kotipalveluhenkilöstö on usein koettu pelkästään kotityön käytännön suorittajiksi. Liberaalisen Kansanpuolueen mielestä kodinhoitajien koulutusta olisi laajennettava siten, että he voisivat toimia myös perhetyöntekijöinä. Kodinhoitajien kasvatuksellisia, opetuksellisia ja terapeuttisia työtehtäviä olisi näin ollen vastaisessa koulutuksessa korostettava. Kodinhoitajien osallistuminen perheiden jokapäiväiseen elämään perehdyttää heidät muita paremmin toteamaan perheiden vallitsevat kodinhoidolliset, kasvatukselliset ja myös taloudelliset vaikeudet.

Liberaalisen Kansanpuolueen käsityksen mukaan

• kodinhoitaja voi rohkaista perhettä myönteisiin käyttäytymismuotoihin ja juurruttaa vinoutuneiden asenteiden tilalle uusia,
• sosiaaliviranomaisten on suoritettava riittävässä määrin kotikäyntejä,
• kotipalveluhenkilöstölle on järjestettävä jatkuvasti työpaikkakoulutusta ja sosiaalitoimiston virkailijoiden kanssa yhteisiä työpaikkaneuvotteluja, jolloin saadaan luoduksi kiinteä yhdysside työntekijöiden ja asiakasperheiden ongelmien välille.

22. TERVEYDENHUOLTOPOLITIIKKA

Kunnat huolehtivat kansanterveystyöstä ja lähes kaikista kansanterveyslain tarkoittamista toiminnoista. Kunnilla on siis vastuu terveyden- ja sairaanhoidon järjestämisestä. Erikoissairaanhoito on kuitenkin jätetty keskus-, alue-, mieli- ja tuberkuloosisairaaloiden tehtäväksi. Kun kunnat ovat näiden kuntainliittopohjaisten yksikköjen jäseniä, niin ne samalla ovat laitosten todellisia omistajia.

Yksilön sekä yhteiskunnan kannalta on aina edullisempaa ehkäistä sairauksia kuin hoitaa ja parantaa niitä. Ruumillisesta ja henkisestä kunnosta huolehtiminen on tehtävä jokaiselle kuntalaiselle helpoksi ja halvaksi. Tämä on toteutettavissa siten, että virkavaltaisuuden ja suur-virastojen asemasta pyritään kehittämään joustavia ja kunkin alan erityistarpeiden vaatimia palvelupisteitä.

Liberaalisen Kansanpuolueen mielestä

• neuvolatoiminta on laajennettava käsittämään kaikki ikäryhmät,
• peruskoulun oppilaille on järjestettävä säännöllinen terveydenhuolto, johon sisältyy hammashoito, mielenterveydellinen ja sosiaalinen huolto sekä terveyskasvatus,
• lukion, ammatillisten oppilaitosten ja korkeakouluopiskelijoiden terveydenhoito on pääsääntöisesti järjestettävä käyttäjälle maksuttomaksi,
• asevelvollisten kohdalla toiminta on rinnastettavissa työpaikkaterveydenhuollolle asetettaviin vaatimuksiin, jota on jatkuvasti edistettävä ja laajennettava,
• koko kansaa koskevia terveystarkastuksia on lisättävä sellaisten kansansairauksien, kuten syövän, reuman sekä sydän- ja verenkiertoelinten tautien mahdollisimman varhaiseksi toteamiseksi,
• sairausvakuutuksen piiriin on saatettava sairauksien torjumiseen tarkoitettuja terveydenhuollollisia toimenpiteitä, esim. hammashoito.

22.1. Terveyskeskukset

Kansanterveystyön kaksi keskeisintä tavoitetta ovat palvelujen lisääminen ja niiden alueellinen tasoittaminen. Käytännössä kansanterveyspalvelut ovat kuntainliittojen, päivystys yms. muodossa etääntyneet varsinaisista tarvitsijoista. Ehdottomana edellytyksenä on pidettävä sitä, että palvelujen määrällinen ja laadullinen taso kaikkialla maassa saadaan toisiaan vastaavaksi. Tässä valtion viranomaisilla on suuri vastuu vahvistaessaan kansanterveystyön suunnitelmallista kehittämistä ohjaavia paikallisia toimintasuunnitelmia. Erityisesti pieniin kuntiin on osoittautunut vaikeaksi saada terveyskeskuslääkäreitä ja vastaavasti suurempiin kuntiin on tuottanut vaikeuksia saada valtionosuutta riittävälle määrälle lääkärinvirkoja. Kummassakin tapauksessa lääkärien työmäärä on muodostunut kohtuuttomaksi. Terveyskeskusjärjestelmän tavoitteena on, että jokainen asuinpaikasta riippumatta saa lääkärin määräämää hoitoa. Kansanterveyslakia luotaessa asetettiin suuria toiveita uudistuksen myötä seuraaviin parannuksiin, mutta kuntalaisen kannalta tavoitteita ei ole saavutettu.

Liberaalinen Kansanpuolue edellyttää, että

• terveydenhuollon palvelusten tehostamiseksi on ammattitaitoista henkilökuntaa lisättävä,
• terveyskeskusten toimintoja on hajautettava asutuksen painopisteen mukaan,
• terveyskeskusten ja terveyskeskuskuntainliittojen päivystys, laboratorio- ja röntgenpalvelut on järjestettävä niin, että palvelusten tarvitsijoiden matkat muodostuvat mahdollisimman lyhyiksi,
• terveyskeskuslääkäreiden työtaakkaa on pienennettävä palkkaamalla riittävästi ammattitaitoisia avustajia ja erikoistyöntekijöitä,
• potilaspalvelua on tehostettava niin, että päästään pitkistä jonotusajoista.

22.2. Sairaalahoito

Terveydenhuoltoa ovat vaikeuttaneet henkilöstöpula, suljetut sairaalaosastot ja jonot lääkäreille, erikoislääkäreille ja sairaaloihin. Keskussairaalatasoiseen lääkärinhoitoon pääseminen on tuottanut varsin suuria vaikeuksia.

Liberaalinen Kansanpuolue katsoo, että

• potilaiden tarpeet on asetettava kaiken sairaalatoiminnan pohjaksi,
• keskussairaaloita on kehitettävä siten, että niiden tilat, laitteisto ja henkilökunta voisivat tehokkaammin palvella koko terveydenhuollon kenttää. Erikoislääkärijohtoisten aluesairaaloiden asema on turvattava, jotteivat väestön mahdollisuudet saada erikoislääkäripalveluja heikkenisi ja lääkärimatkat pitenisi,
• avohoidon kehittäminen vapauttaisi nopeasti sairaalapaikkoja niitä kipeimmin tarvitseville,
• sairaalahallinto on uudistettava keskussairaalapiirijaon pohjalta yhdistämällä eri hoitomuotojen kuntainliitot, jolloin potilaiden hoitoonpääsymahdollisuudet myös paranevat,
• potilaiden oikeusturvaa on kehitettävä,
• sairaalahenkilöstön sosiaalisia ja palkkauksellisia etuisuuksia on tarkasteltava työn vaativuuden ja erikoisolosuhteiden kannalta sekä turvattava hoitohenkilökunnan osallistuminen hallintoon,
• pitkäaikaissairaille on saatava riittävästi hoitoon sopivia paikkoja niin, että erikoissairaanhoitoon tarkoitetut laitokset voidaan todella käyttää niiden hoitotasoa edellyttävään tehtävään.

22.3. Hammashoito

Eri ikäryhmille annettavien palvelujen, hoitomuotojen ja hoitohenkilöstön koulutuksen keskinäisessä painotuksessa on ilmennyt vakavia puutteita, jotka ovat esiintyneet käytännössä palvelusten heikkoutena. Kansanterveyslaissa on säädetty, että kunnan tehtävänä on hammassairauksista kertova valistus- ja ehkäisytoiminta sekä hammashuoltopalvelujen järjestäminen kaikille asukkaille. Käytännössä on kuitenkin käynyt niin, että aikuisväestö on saanut hakea hammashoitopalveluksensa yksityisistä hammaslääkärikeskuksista, joissa hoito ja palvelukset ovat hinnaltaan monikertaiset.

Liberaalinen Kansanpuolue katsoo, että

• terveyskeskushammaslääkäreitä on saatava riittävässä määrin kaikkiin kuntiin ja kuntainliittojen terveyskeskuksiin,
• koululaisten ja opiskelijoiden ehkäisevästä hammashuollosta on huolehdittava mm. säännöllisen fluorauksen avulla,
• hammasvalistusta on suoritettava yhä tehostetummin,
• ehkäisevään hoitotyöhön paneutuvien erikoishammashoitajien kouluttamista on tehostettava.

22.4. Mielenterveystyö

Yhteiskuntarakenteen nopean muutoksen myötä on myös mielenterveyspalvelujen tarve kasvanut.

Liberaalisen Kansanpuolueen mielestä on mielenterveystyössä

• luovuttava liiallisesta laitoshakuisuudesta,
• kehitettävä avohoidollisia ennakolta ehkäiseviä mielenterveydellisiä toimenpiteitä,
• koululaisten ja opiskelijoiden mielenterveydellisiin ongelmiin on paneuduttava entistä perusteellisemmin,
• kuntoutusvaiheessa on tärkeätä yhteiskunnan toimesta tukea potilasta asunnon saannissa ja työllistämisessä mm. suojatyöpaikkoja järjestämällä,
• mielenterveydellisissä ongelmissa kamppailevaa ihmistä ei milloinkaan pidä jättää yksin ongelmineen, vaan häntä on kaikin keinoin pyrittävä auttamaan ja tukemaan.

22.5. Kasvatusneuvolatyö

Nykyinen kasvatusneuvolatyö antaa aihetta arvostelulle. Toiminta on tietyssä määrin selkiintymätöntä ja osittain vierasta asiakaskunnalle. Kunnallisen kasvatusneuvolatyön rinnalla toimii mm. nuorisopoliklinikoita, lasten ja nuorten mielenterveystoimistoja ja useita avomielenterveystyötä tekeviä järjestöjä. Työnjaon epämääräisyys ja toimintojen päällekkäisyys aiheuttaa kunnille tarpeettomia menoja.

Liberaalinen Kansanpuolue katsoo, että

• kasvatusneuvolatoiminta on valtakunnallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla saatava yhtenäiseksi ja toiminnaltaan selkeäksi,
• kuntatasolla on saatava tehokas yhdysmiesverkosto luoduksi,
• kasvatusneuvolatoiminnasta on tiedotettava enemmän,
• kasvatusneuvolalain ja kuntain sosiaali-, terveys- ja kouluviranomaisten yhteistyötä on tiivistettävä ja tehostettava.

22.6. Kuntoutus

Päämääränä on pidettävä, että jokainen sairastunut ja vammainen henkilö, jonka työ- ja toimintakyky oletettavasti voidaan parantaa, kuntoutetaan. Kuntoutusmahdollisuudet on saatava lähelle jokaista terveyskeskusta, jolloin sairauden uusiutuminen voidaan ehkä estää lääkinnällisen ja sosiaalisen kuntoutuksen avulla. Taloudelliset syyt eivät saa muodostua esteeksi kuntouttamiselle. Kuntoutettaville henkilöille on kunnassa pyrittävä järjestämään suojatyöpaikkoja. Kuntoutettavien ja heidän perheidensä taloudellisen aseman turvaamiseksi tarvittavat eläke- ym. edut on liitettävä sosiaalivakuutusjärjestelmään.

23. TURVALLISUUSPALVELUT

Kunnan on osaltaan huolehdittava väestönsä turvallisuudesta. Määrykset väestönsuojelusta sisältyvät kunnan väestönsuojelujärjestykseen sekä valmistelujen ja toimeenpanon yksityiskohdat kunnan suojelusuunnitelmaan.

Säännökset kunnallisesta palo- ja pelastustoimesta sisältyvät lakeihin. Kaikkien turvallisuustoimien kokonaistavoitteena on sellaisen valmiuden saavuttaminen, että välittömästi voidaan huolehtia normaaliajan pelastuspalvelun vaatimista tarpeista suuronnettomuudet ja katastrofit mukaanlukien.

Kunnallisella tasolla on vakavasti pyrittävä käytettävissä olevin keinoin taistelemaan rikollisuutta ja väkivaltaisuutta vastaan mm. tukemalla poliisin työtä. Kunnan valitsemien edustajien poliisipiirin neuvottelukuntaan tulee tarkoin seurata yleistä järjestystä ja turvallisuutta sekä poliisin toimintaa poliisipiireissä sekä toimia aloitteiden tekijänä, yleisön ja poliisin välisten suhteiden kehittämisessä.

Henkisen maanpuolustuksen tehtävänä on hoitaa tiedonvälitys kriisin sattuessa niin, että kuntalaiset ovat selvillä kulloisestakin tilanteesta ja sen kuntalaisille asettamista velvoituksista ja tehtävistä.

Liberaalinen Kansanpuolue edellyttää, että

• kunnat täyttävät tinkimättä lakisääteiset velvollisuutensa väestönsuojelussa ja palotoimessa,
• lakisääteiset suunnitelmat pidetään ajan tasalla ja organisaatiot kunnossa,
• suojelukohteiksi määrätyissä kunnissa on otettava huomioon väestönsuojelulliset näkökohdat ja paloturvallisuus kaavoitustoimissa sekä rakennusten yleissuunnitelmissa,
• kuntien paikalliset ja erityisolosuhteet on otettava huomioon ja kehitettävä kuntien yhteistoimintaa,
• koulutus- ja valistustoimintaa hoidetaan, jotta kuntalaiset osaisivat toimia oikein onnettomuus- ja vaaratilanteissa, myös omatoimisen suojelun merkitystä on jatkuvasti korostettava.

24. TYÖVOIMAPOLITIIKKA

Tasapainoisen väestökehityksen turvaajana on työllisyydellä keskeinen asema. Kunnallispoliittisten toimenpiteitten on tähdättävä siihen, että kunnassa on ja säilyy tyydyttävä ja tasainen työllisyys. Kunnan työvoimapolitiikan tavoitteena on toimia sekä työvoiman kysynnän että tarjonnan tasapainottajana.

Työttömyydestä puhuttaessa erotetaan toisistaan suhdanne-, kausi- ja rakennustyöttömyys. Kuntatasolla kausi- ja rakennetyöttömyys ovat ainakin osittain kunnan omasta sisäisestä kunnallispolitiikasta riippuvaisia ja siten myös kunnan toimenpitein johdettavissa. Kausityöttömyyttä tulee todennäköisesti aina ilmenemään jonkin verran maamme maantieteellisestä sijainnista johtuen. Kausityöttömyyttä on voitava merkittävästi pienentää julkisen vallan investointien oikealla ajoittamisella.

Valtiovallan ja kuntien on tehostettava yhteistyötä työvoimapoliittisten kysymysten hoitamisessa ja järjestämisessä.

Liberaalisen Kansanpuolueen mielestä

• työllisyyspolitiikan järkevä hoitaminen kunnassa edellyttää julkisten investointien tehokasta kokonaissuunnittelua,
• nousukaudella on voitava hidastaa kunnan toimintoja ja laskukaudella vastaavasti tehostaa,
• työvoimareservien aktivointi voi onnistua ainoastaan siten, että työpaikkoja on tarjottavana riittävän lähellä, jotta paikallinen työvoima voidaan työllistää,
• kunnan luontaiset edellytykset omaavan elinkeinotoiminnan välillinen tukeminen julkisen vallan toimesta on perusteltua,
• työvoimavaltaisten yritysten hankkiminen kunnan alueelle on eräs keino työllisyyden säilyttämiseksi,
• teollisuuslaitosten oma näkemys työllisyyskehityksestä omalla alallaan on aina otettava huomioon,
• ammattikoulutusta on pidettävä merkittävänä työvoimapolitiikkaan vaikuttavana tekijänä,
• työllisyyskoulutusta esim. maatalousalalla on voitava lisätä (lomittaja-, erityisviljely- ja karjatalouskoulutus),
• kunnan on edistettävä osapäivätyöpaikkojen syntymistä,
• asuntotuotantoa on tehostettava työpaikkojen syntymisen myötä,
• kunnille on saatava enemmän työllisyysvaroja ja luottoja huonossa työllisyystilanteessa,
• naisvaltaisilla teollisuusaloilla on lasten päivähoito-ongelmat kyettävä ratkaisemaan, samoin vuorotyöntekijöiden kohdalla,
• oppisopimuskoulutustoimintaa on kaikilta osin pyrittävä tukemaan,
• työllisyysvarojen, -avustusten ja -korvausten käyttöä on pystyttävä valvomaan, ettei ole mahdollisuuksia väärinkäytöksiin.

25. YMPÄRISTÖNSUOJELU

Ympäristönsuojelu on yhteiskuntapolitiikkaa, jonka onnistumisesta riippuvat elämisen edellytykset. Laiminlyöntejä on vaikea korjata.

Tavoitteeksi on asetettava viihtyisän ja miellyttävän elinympäristön luominen ja säilyttäminen. Jokaisella kuntalaisella on oikeus turmeltumattomaan ympäristöön.

Ympäristön pilaantumisesta on vastuu saastuttajilla. Orgaanisia jätteitä ja ravinneaineita lasketaan huomattavia määriä vesistöihin jolloin seurauksena on vesistön puhdistuskyvyn ylittäminen, rehevöityminen sekä edelleen monet biologiset haitat. Asutuskeskuksien puhdistustoimenpiteet jäävät vaille myönteisiä seurauksia, mikäli saman vesistön varrella sijaitseva teollisuus jätevesineen pitää kokonaiskuormituksen tasolla, joka johtaa jatkuvaan saastumiseen.

Kertakäyttöiset ja lyhytikäiset hyödykkeet merkitsevät kohtuutonta luonnonvarojen tuhlausta, ympäristön saastumista ja roskaantumista saavutettavaan hyötyyn verrattuna. Luonnonvarojen säästämiseksi on - pitäisi vähennettävä jätteiden syntymistä - myös tehostettava jätteiden hyväksikäyttöä uuden tuotannon raaka-aineena. Kunnan on siis vastattava tarkoituksenmukaisen jätehuollon toteuttamisesta joko itse tai hyväksymiensä yritysten välityksellä.

Kaikkiin nykyään tunnettuihin tehokkaisiin energian tuotantoihin liittyy joko ympäristöhaittoja tai vaaroja tai muuhun tarkoitukeen arvokkaan raaka-aineen haaskausta. Kunnan on omalta osaltaan laadittava energian-käyttösuunnitelma, jonka avulla on pyrittävä järjestelmällisesti vähentämään energian kulutusta. Kotimaisen polttoaineen käyttömahdollisuuksia on tutkittava ja lisättävä.

Liberaalinen Kansanpuolue katsoo edellä esitetyn lisäksi, että

• kunnassa voi olla ympäristölautakunta, jonka tehtävänä on suunnitella ja ohjata mm. kunnan ympäristö-suojelupolitiikkaa,
• eriasteisessa kaavoituksessa on otettava huomioon ympäristönsuojelulliset näkökohdat,
• kunnan alueella olevaa luontoa on käytettävä niin, että kunnalle ominainen luonnon maisema sille tyypillisimpine eläin- ja kasvilajeineen sekä mahdollisine soraharjuineen ja soineen säilyy,
• puhdistamojen rakentaminen sekä kuntiin että teollisuuslaitoksiin on toteutettava ja puhdistusastetta on pyrittävä koko ajan tehostamaan,
• tuotantotoiminnan aiheuttamia maisemahaittoja on järjestelmällisesti pyrittävä vähentämään,
• erilaisten väylien linjauksista päätettäessä on maisemallisille näkökohdille annettava painoa,
• arvokasta kulttuurimaisemaa ja kulttuurikohteita on suojeltava lyhytaikaisilla kielloilla, jotta jäisi riittävästi aikaa harkita vastaisia ja samalla usein myöskin lopullisia toimenpiteitä,
• on luotava järjestelmä, jonka avulla lyhytaikaisten toimenpidekieltojen aiheuttamat haitat voidaan korvata suojelukohteiden omistajille,
• vesien- ja ympäristönsuojelun nimissä kannettavat verot ja maksut on täysimääräisinä käytettävä em. tarkoituksiin tähtäävien toimenpiteiden rahoitukseen.