Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.tuni.fi/pohtiva/ohjelmalistat/LKP/164

Liberaalinen Kansanpuolue

Liberaalisen Kansanpuolueen Periaateohjelma


  • Puolue: Liberaalinen Kansanpuolue
  • Otsikko: Liberaalisen Kansanpuolueen Periaateohjelma
  • Vuosi: 1984
  • Ohjelmatyyppi: yleisohjelma

Liberaalinen Kansanpuolue r.p.

Periaateohjelma hyväksytty Jyväskylässä 2. - 3.6.1984

Puolueen aateperusta ja sen kehittäminen

Liberaalinen Kansanpuolue on vapaamielinen uudistuspuolue, joka sijoittuu poliittiseen keskustaan.

Puolueen aatteellisena perustana on ihmisen henkisen vapauden, keskinäisen vastuun ja tasa-arvoisuuden toteuttamiseen rakentuva poliittinen ja sosiaalinen liberalismi. Tämän yhteiskuntanäkemyksen pohjalta sai alkunsa taistelu kansalaisten oikeuksien ja vapauksien samoin kuin kansakuntien vapauden ja itsenäisyyden toteuttamiseksi. Ihminen tulee ymmärtää ekosysteemin vastuulliseksi osaksi. Siksi poliittisen ja sosiaalisen liberalismin lisäksi on syytä korostaa tätä ekologisen liberalismin näkökulmaa.

Liberalismi syntyi siten yhteiskunnalliseksi liikkeeksi yksinvaltaa, harvojen etuoikeuksia ja tiukkaa taloudellista säätelyä vastaan. Liberaalien vaatimukset sananvapaudesta, kokoontumisvapaudesta, uskonnon vapaudesta sekä tasa-arvosta lain edessä ovat nykyaikaisen länsimaisen demokratian perusta. Liberalismin edustamat yksilön vapautta, oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa korostavat arvot ovat huomattavalla tavalla vaikuttaneet oman aikamme yhteiskunnalliseen ajatteluun.

Liberaalin valtiokäsityksen lähtökohta on oppi yhteiskuntasopimuksesta, jolla ihmiset ovat vapaaehtoisesti siirtäneet itseään koskevaa valtaa julkisille hallintoelimille saavuttaakseen näin yhteistoimin sellaisia päämääriä, joihin ei ollut mahdollista päästä kunkin toimiessa omin ehdoin. Niinpä julkisvallan elimillä on vain sen jäsenten sille tiettyä tehtävää varten luovuttamaa valtaa. Liberaalisessa demokratiassa tätä valtaa käytetään pääsääntöisesti kansanvallan edustuksellisissa muodoissa.

Kansanvallan ja kansalaisten harjoittaman kontrollin turvaamiseksi valta on jaettava useisiin toisiaan tasapainottaviin valtatekijöihin.

Suuri osa liberaalien varhaisista poliittisista tavoitteista, kuten sanan- ja kokoontumisvapaus, uskonnonvapaus, tasa-arvoisuus lain edessä sekä koulutusmahdollisuudet ja yleinen äänioikeus ovat maassamme jo toteutuneet ja muuttuneet yleisesti hyväksytyiksi kansanvallan kulmakiviksi. Mutta taistelua näiden oikeuksien ja vapauksien laajentamiseksi ja edelleen kehittämiseksi on nykyaikanakin jatkettava.

Taloudellista, poliittista ja henkistä sortoa ja alistamista esiintyy eri puolilla maapalloa yhä runsaasti. Useissa osissa maailmaa ihmisiltä puuttuvat perusoikeudet ja mahdollisuudet ihmisarvoiseen elämään.

Myös pitkälle kehittyneissä hyvinvointivaltioissa on tapahtunut vaarallista etääntymistä liberaalien ajamista kansanvaltaisen kehityksen periaatteista. Taloudellinen keskittyminen, valtiokoneiston byrokratisoituminen ja holhoavan lainsäädännön yleistyminen ovat kaventaneet kansalaisten ja heidän muodostamiensa vapaiden yhteisöjen tervettä, luovaa toimeliaisuutta. Päätöksenteko on keskittynyt suurille organisaatioille, jotka ovat voineet käyttää valtaansa piittaamatta yksityisen kansalaisen oikeuksista.

Liberaalien tavoitteena on luokaton, tasapainoinen ja vaihtoehtoisia kehittämisteitä luova yhteiskuntamuoto. Liberaali yhteiskunta turvaa kansalaisten perusoikeudet ja sallii yhteiskunnalliseen muutokseen tähtäävän poliittisen toiminnan. Joustavana ja mukautumiskykyisenä liberaali kansanvalta kestää sekä ulkoisia että sisäisiä häiriöitä paremmin kuin mikään muu yhteiskuntamuoto.

Liberaali vapaus ja ihmiskäsitys

Liberalismi on ensimmäisenä poliittisena aatteena ottanut tavoitteekseen ihmisen yhteiskunnallisen vapauttamisen. Liberalismi perustuu ihmiskäsitykseen, jossa yksityinen ihminen on luova, yhteistyökykyinen ja vastuuta tunteva yhteisönsä jäsen. Yhteisöllistä hyvää voidaan tämän käsityskannan mukaan parhaiten edistää tukemalla ihmisen persoonallisuuden kehittämistä ja vapaata aloitteellisuutta.

Liberaalissa demokratiassa valtion roolina on kansalaisten henkisen ja aineellisen vapauden ja kehityksen edellytysten luominen. Sosiaalisen elämän on oltava pääsääntöisesti itseään säätelevää ja tapahduttava kansalaisten vapaaehtoisesti muodostamien yhteisöjen puitteissa. Yhteiskunnan on mahdollisimman vähän puututtava yksityisten ihmisten ratkaisuihin.

Talouselämässä klassinen liberalismi puolsi merkantilistisen säätelyn vaihtoehtona vapaata kilpailua, joka vapautti yksilöiden luovat kyvyt taloudelliseen toimintaan. Sittemmin tätä kehittyneempi sosiaalinen liberalismi on tuonut esille rajoittamattoman kilpailun kielteisiä seurauksia ja korostanut valtiovallan tehtäviä ja vastuuta talouselämän ja yhteiskuntaelämän ohjaamisessa. Sosiaaliliberaalin käsityskannan mukaan vapaus ei saa johtaa vallan keskitykseen tai toisten ihmisten vapauden tarpeettomaan rajoittamiseen.

Liberaalien tavoitteena on henkiseltä ilmapiiriltään suvaitseva, jokaisen ihmisarvoa ja aitoa vakaumusta kunnioittava yhteiskunta. Tältä perustalta liberaalit korostavat uskonnonvapautta eli kaikkien uskonto- ja tunnustuskuntien oikeutta itsenäisyyteen ja keskinäiseen tasa-arvoisuuteen sekä toimintaan omien periaatteittensa pohjalta.

Tasa-arvo ja keskinäinen vastuu

Yksilöllisen vapauden rinnalla liberaalit korostavat sosiaalisen tasa-arvon merkitystä. Eriarvoisuuteen perustuvassa yhteiskunnassa toteutuu usein vain pienen vähemmistön vapaus. Tästä syystä liberaalit työskentelevät tasa-arvoisemman maailman ja yhteiskunnan luomiseksi.

Tasa-arvolla tarkoitetaan ihmisarvoisen elämän aineellisten ja henkisten edellytysten sekä kansalaisen perusoikeuksien turvaamista jokaiselle ihmisyksilölle. Se edellyttää myös, että jokaista kohdellaan samalla tavoin hänen yhteiskunnallisesta asemastaan, työtehtävästään ja taustastaan riippumatta.

Liberaalin käsityksen mukaan ihmiset syntyvät yhteiskuntaan vapaina ja tasa-arvoisina. Sosiaalinen eriarvoisuus on ihmisten rakentaman yhteiskunnan tuote. Ihmisillä on kuitenkin perimänään erilaisia yksilöllisiä lahjoja ja taipumuksia. Ne voidaan hyödyntää yksilöä itseään ja koko yhteiskuntaa rikastuttavalla tavalla ihmisten keskinäisen yhteistyön, vuorovaikutuksen ja yhteiskunnallisen työnjaon puitteissa. Yhteiskunnallinen edistys edellyttääkin työnjakoa ja yksilöllisten kykyjen erilaista käyttöä ja kehittämistä. Mutta erilaisissa ja eriasteisissa tehtävissä toimiminen ei liberaalin näkemyksen mukaan saa koskaan merkitä ihmisten luokittelua huonompiin tai parempiin ihmisiin.

Siksi liberaalit ovat työskennelleet ja työskentelevät sosiaalisen eriarvoisuuden poistamiseksi perustuipa se sitten sukupuoleen, kansallisuuteen, kieleen, rotuun, poliittiseen vakaumukseen, asuinpaikkaan, työhön, varallisuuteen, koulutukseen tai muuhun eriarvoisuutta helposti synnyttävään seikkaan. Tasa-arvon tavoitteena ei saa olla mekaaninen tasaaminen, kehityksen kärjen leikkaaminen, vaan heikommassa asemassa olevien muita vahvempi tukeminen ja kehittymään auttaminen.

Taloudellista tasa-arvoa on edistettävä suoran taloudellisen tuen, verotuksen ja solidaarisen palkkapolitiikan avulla. Erityisesti tulopoliittisten kokonaisratkaisujen seurauksena ovat tuloerot kaventuneet. Solidaarisen palkkapolitiikan myönteisen kehityksen rinnalla on kuitenkin eräiden henkilöryhmien tulokehitys muodostunut epäoikeudenmukaiseksi. Pitkälle koulutetut ja vastuullisissa tehtävissä työskentelevät ovat joutuneet tyytymään jopa alhaisempaan tulotasoon kuin vähemmän vastuullisissa tai vaativissa tehtävissä toimivat. Erityistä huomiota on kiinnitettävä koulutusta ja vastuuta vaativien ammattiryhmien sekä naisvaltaisten matalapalkka-alojen palkkakehityksen jälkeenjääneisyyden korjaamiseen.

Pyrittäessä lisäämään kansalaisten tasa-arvoa on erityisesti huolehdittava niiden kansalaisten toimeentulosta ja kehittymismahdollisuuksista jotka eivät itsestään riippumattomista syistä voi ottaa osaa täysipainoisesti yhteiskunnan normaaliin elämään ja tuotantotoimintaan. Tällaisia ovat mm. invalidit ja vammaiset, vanhukset, työttömät, heikosti koulutetut sekä monet muut ryhmät.

Erittäin tärkeä tasa-arvoisuuden edistämisen kannalta on miesten ja naisten samapalkkaisuuden toteuttaminen samassa työssä. Naisilla ja miehillä on oltava tasavertaiset mahdollisuudet sekä työhönotossa että uralla etenemisessä.

Myös yhteiskunnan oma kehitys, sen sosiaaliturva- ja säätelykoneiston laajeneminen ja monimutkaistuminen on synnyttänyt useita ns. väliinputoajaryhmiä, joiden asema on nopeasti korjattava.

Yhtä tärkeää kuin toteuttaa tasa-arvoa eri yksilöiden ja yhteiskuntaryhmien välillä, on ottaa huomioon ihmisen elämänkaaren eri vaiheiden vaatimat tarpeet. Verotuksessa, palkkausperusteissa ja työolosuhteissa on otettava nykyistä joustavammin huomioon eri elämänvaiheille ja -tilanteille ominaiset vaatimukset. Tällaisia erikoisvaateita on mm. lapsiperheillä, yksinhuoltajilla, vanhenevilla työntekijöillä ja vammaisilla.

Liberalismi ei tavoittele arvostusten yhdenmukaistamista. Päinvastoin se tunnustaa rikkaan ja monipuolisen arvomaailman suuren merkityksen ja ihmisten oikeuden pyrkiä toteuttamaan omia arvojaan. Erityisen tärkeää on, että eriarvoisessa asemassa olevien ihmisryhmien, kuten kansallisten vähemmistöjen arvot voivat kulttuurinsa kautta vaikuttaa voimakkaammin yhteiskunnan yleiseen kehitykseen.

Liberaali kansanvalta ja sen edellytykset

Kansanvallalla liberaalit tarkoittavat järjestelmää, jossa jokainen kansalainen voi tehokkaasti osallistua päättämiseen häntä itseään koskevissa asioissa. Liberaalin käsityksen mukaan aidon kansanvallan tunnusmerkki on vastuun ja toimivallan hajauttaminen. Vallankäytön on tapahduttava mahdollisimman lähellä hallittavaa toimintaa ja yksityistä ihmistä. Kansalaisia koskevat päätökset on tehtävä heitä mahdollisimman lähellä olevalla hallinnon tasolla, eikä päätöksiä saa tehdä kuulematta niitä, joita päätökset koskevat. Liberaalin kansanvallan toiminta perustuu aina oikeudenmukaisuuteen ja laillisuuteen. Liberalismi on vastuunalaista vapautta.

Liberaaliin hallintomuotoon sisältyvä vallanjako on oikeusvaltion kulmakivi ja edellytys jatkuvalle valtiolliselle kehitykselle. Valtiosääntöä on kuitenkin ajoittain uudistettava, jotta sen toiminta vastaisi alkuperäisiä demokraattisia ihanteita. Kansanvaltaan kuuluu erottamattomasti se, että kansalaisten mielipide pääsee vähentymättömänä vaikuttamaan lopulliseen päätöksentekoon. Siksi liberaalit vaativat suhteellisuuden toteuttamista vaalilainsäädännössä kuin myös kansalaisjärjestöissä, kansalaisaloitteen ja kansanäänestysten käyttöönottoa sekä välittömillä vaaleilla valittavien päätöksentekijäin piirin laajentamista mm. maaherrat ja kuntien johtajat, sekä päätöksenteon siirtämistä keskushallinnolta lähemmäs kansalaisia. Vallanjakoperiaatteen toteuttamiseksi tarvitaan myös kansanvaltaista maakuntaitsehallintoa, jolle on radikaalisti siirrettävä nykyisiä keskushallinnon tehtäviä. Samalla on sekava ja byrokraattinen kuntainliittojärjestelmä purettava ja niiden tehtävät siirrettävä muodostettavalle, kansanvaltaiselle maakuntahallinnolle. Maakuntahallinnon kehittäminen turvaa myös maakunnallisten ja paikallisten kulttuurien säilymisen ja kehittymisen.

Poliittiset puolueet ovat kansanvaltaisen järjestelmämme olennainen osa, koska ne tarjoavat kansalaisille vaikutuskanavan yhteisten asioiden hoitamiseen. Liberaalit pitävät kuitenkin vaarallisena puoluepoliittisuuden ylikorostumista julkisen hallinnon nimityksissä sekä erilaisten avustusten ja tukimuotojen jaossa.

Kansanvallan turvaamiseksi on myös tulopoliittista päätöksentekojärjestelmää kehitettävä siten, että erilaisten etujärjestöjen toimesta ei sovita sellaisista yhteiskuntapoliittisista ratkaisuista, joista päättäminen kuuluu valtiollisille elimille, eduskunnalle ja hallitukselle. Muutoin ajaudutaan harvainvaltaisesti hallittujen järjestöjen valtajärjestelmään, mikä ei takaa kansanvallan toimivuutta tai edelleen kehittämistä.

Terveen ja toimivan kansanvallan säilyminen ja kehittyminen edellyttää kansalaisilta riittävää henkistä itsenäisyyttä, taloudellista ja sosiaalista turvallisuutta ja tietoisuutta omaan ja yhteiskunnan elämään vaikuttavista tosiasioista, kuin myös oikeuksistamme ja vapautemme rajoista. Tietojen ja taitojen hankkiminen ei kuitenkaan saa olla kenenkään tai minkään ryhmän etuoikeus. Koulutus ei voi myöskään enää koskea vain tiettyä ikäluokkaa, vaan koko väestöä. Liberaalit katsovat yleisen ja yhtäläisen koulutusturvan sekä jatkuvan koulutuksen periaatteen kuuluvan jokaisen kansalaisen oikeuksiin. Kaikissa koulutusmuodoissa on kansalaisille luotava myös henkiset valmiudet siihen, että useimmat kansalaiset joutuvat tulevaisuudessa vaihtamaan ammattia ehkä useammankin kerran elämänsä aikana.

Yhteiskunnan monimutkaistuessa on kansanvallan turvaamisen edellytyksenä, että kaikille kansalaisille annetaan yhtäläiset mahdollisuudet yhteiskunnan toiminnan ymmärtämiseen, mikä edellyttää hyvää yhteiskunnallista perustietoutta. Toisaalta ihmisten kiinnostuksen lisääntyminen omaa elinympäristöään tai taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia kohtaan edellyttää, että heillä on mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Tämä edellyttää lähidemokratian luomista, yritysdemokratian ja kunnallisen itsehallinnon kehittämistä.

Sananvapaus kuuluu liberaalin demokratian perusarvoihin. Uutta viestintätekniikkaa on käytettävä yksityisten kansalaisten viestintävaihtoehtojen lisäämiseksi. Yleisradio tulee hajauttaa entistä pienemmiksi ja itsenäisimmiksi yksiköiksi. Kansalaisjärjestöjen, kuntien, muiden yhteisöjen ja yksityisten ylläpitämille itsenäisille lähiradiojärjestelmille ja kaapeliviestintäjärjestelmille on luotava edellytykset.

Ihmisläheinen ja joustava hallinto

Julkisen vallan, sen päätöksiä valmistelevan ja toimeenpanevan virkakoneiston ensisijaisena tehtävänä on edistää kansalaisten turvallista elämää sekä ylläpitää ja valvoa tarvittavia yhteistoiminnan sääntöjä. Hallintokoneistolla ei ole mitään sellaista valtaa, joka ylittäisi kansalaisten sille lainsäädännön kautta asianomaista tarkoitusta varten antaman valtuutuksen.

Liberaalit pitävät julkisia palveluksia välttämättömänä osana yleiseen hyvinvointiin tähtäävää politiikkaa. Ylimitoitettu julkisen hallinnon kasvu johtaa kuitenkin kielteisiin seuraamuksiin. Se estää yksityisten ihmisten aloitteellisuutta ja korostaa byrokraattisia ja holhoavia ilmiöitä yhteiskunnassa. Liberaalin käsityksen mukaan julkisen hallinnon kasvua on pyrittävä rajoittamaan ja sen tehtäviä tulisi siirtää yksityisten ihmisten ja heidän muodostamiensa yhteisöjen hoidettaviksi. Julkista palvelujärjestelmää voidaan kehittää myös siten, että yhteiskunta antaa tuottamansa palvelun vaihtoehtona taloudellista tukea kansalaiselle, joka oma-aloitteisesti huolehtii vastaavan palvelun aikaansaamisesta. Tästä on saatu myönteisiä kokemuksia mm. päivähoidon vanhustenhoidon ja oppisopimuskoulutuksen alueilla.

Hallinnon toiminnan on perustuttava laillisuuteen ja kansalaisten yhdenvertaiseen kohteluun. Lakien ja muiden säädösten on oltava niin selkeitä, että ne ovat kaikkien ymmärrettävissä. Lainsäädäntöä on uudistettava siten, että säädökset vastaavat kansalaisten yleistä oikeuskäsitystä ja että ne vastaavat yhteiskunnallisen kehityksen haasteisiin.

Hallinnossa on vältettävä liiallista jäykkyyttä ja byrokraattisuutta. Byrokratiaa voidaan liberaalien käsityksen mukaan rajoittaa lakkauttamalla vanhentuneiksi osoittautuneita tehtäviä, siirtämällä tehtäviä alemmille tasoille, keventämällä julkista toimintaa ohjaavaa säännöstöä sekä joissakin tapauksissa siirtymällä julkisissa palveluksissa vapaaseen hinnoitteluun. Poliittinen syrjintä virkanimityksissä ja työpaikalla on sekä hallinnon toimivuutta haittaavana että epäoikeudenmukaisuutena lopetettava.

Yhä keskeisemmän tekijän hallinnon toimivuuden ja kansanvaltaisuuden kannalta muodostaa nopeasti lisääntyvä yhteiskunnan tietotuotanto ja tiedonvälitys. On luotava erityinen tietoturvajärjestelmä, mikä toisaalta takaa yksityiselle kansalaiselle mahdollisuuden saada riittävästi tietoja häntä itseään koskevista ja työssään tai luottamustehtävissään eteen tulevista asioista, mutta mikä samalla takaa riittävän yksilönsuojan toisia kansalaisia ja viranomaisia vastaan.

Hallinnon julkisuuperiaatetta on selkiytettävä tehostamalla tiedotustoimintaa ja kehittämällä erityyppisiä yhteydenpitomuotoja eri hallinnonhaarojen sekä hallinnon ja sen asiakkaiden välillä. Viranomaiskielen on oltava selkeätä ja ymmärrettävää. Viranomaisten päätökset on selkeästi perusteltava ja osoitettava kansalaisille heidän oikeutensa ja mahdollisuutensa niiden muuttamiseen. Hallintohenkilöstön on oltava asiantuntevaa, oikeudenmukaista ja tehtäväänsä hyvin koulutettua.

Tuotanto ja ekologinen periaate

Elämän kehitystä niin Suomessa kuin koko maapallollakin säätelevät ekologiset eli ihmisen ja luonnon tasapainoista suhdetta koskevat lainalaisuudet. Luonnonvarojen tuhlaaminen ja luonnon vuorovaikutusjärjestelmän köyhdyttäminen rajoittavat viimekädessä ihmisen toimintaa tulevaisuudessa. Tästä syystä kaiken yhteiskunnallisen toiminnan tulee perustua kestäviin ekologisiin periaatteisiin.

Elämän edellytykset riippuvat ratkaisevasti uusiutuvista luonnonvaroista. Siksi luonnonvarojen käytön on oltava säästeliästä ja kestävää. Taloudellista tuotantoa ja kulutusta ei tule kasvattaa niin suureksi että se vaarantaa uusiutuvien luonnonvarojen kestävän käytön. Luontoa on varjeltava köyhtymiseltä ja saastumiselta.

Erityistä huomiota on kiinnitettävä energiapolitiikkaan, missä keskeisenä tavoitteena on oltava energian säästäminen. Energian tuotannossa on suosittava alueellisesti hajautettua tuotantoa, esim. sähkön ja kaukolämmön yhteistuotantona. Kotimaisten polttoaineiden käyttöä on lisättävä. Myös maakaasun käyttöä on lisättävä sen vähäsaasteisuuden tähden. Vesistöjen lisärakentamisesta energiatuotannon käyttöön on pidättäydyttävä. Kivihiilivoimaloiden rikkipäästöt on poistettava puhdistamalla savukaasut. Ydinvoiman lisärakentamiseen nykytekniikan varaan voidaan turvautua vain, mikäli energiahuoltoa ei muutoin pystytä järjestämään taloudellisesti kilpailukykyisellä tavalla. Tämä edellyttää kuitenkin ydinjäteongelman tutkittua ja varmaa ratkaisua.

Tuotannollinen toiminta ja liikenne on suunniteltava siten, että luonto säilyy saastumattomana ja alkuperäisessä muodossaan niin maan käytön kuin taloudellisen toiminnan suhteen. On siirryttävä ekologisen kiertokulun periaatteeseen. Kertakäyttötuotantoa on korvattava kestävien hyödykkeiden tuotannolla. Myös tuleville sukupolville on varattava mahdollisuus nauttia alkuperäisluonnosta.

Elinvoimainen talouselämä ja kansanvalta

Ilman elinvoimaista, avoimessa kansainvälisessä taloudessa kestävää tuotantoelämää ei yhteiskunnan jo saavuttamaa hyvinvointia pystytä säilyttämään. Ilman talouselämän kehittymistä eivät monet tavoiteltavat ja välttämättömät hyvinvointimme laadulliset parannukset ole mahdollisia. Julkisen sektorin palvelujen tuotanto on sekin kustannuksia vaativaa ja voi kehittyä vain kansakunnan taloudellisten voimavarojen puitteissa. Maatalouden erityistehtävänä on turvata elintarvikkeiden omavaraisuus. Luonnonmukaista, ympäristöystävällistä maa- ja metsätaloustuotantoa tulee suosia.

Taloudellisen toiminnan perimmäisenä tavoitteena on oltava elämän laadun kohottaminen. Tämä ilmenee parempina ja kestävämpinä tuotteina tai palveluksina, viihtyisämpinä työoloina ja luonnonvarojen säästäväisempänä käyttönä.

Liberaalin käsityksen mukaan taloudelliselle toiminnalle tulee asettaa samat toimivuuden ja demokraattisuuden vaatimukset kuin muillekin yhteiskunnan toiminnoille. Kokemus on osoittanut, että markkinatalousjärjestelmässä kyetään parhaiten yhdistämään henkilökohtaiset vapaudet poliittiseen kansanvaltaan. Markkinatalous edistää myös parhaiten ihmisten kekseliäisyyttä, aloitteellisuutta ja vapaata yrittäjyyttä.

Vaikka markkinatalousjärjestelmä sinänsä on osoittautunut tehokkaaksi, on sen piirissä syntynyt myös vaarallista yritysten ketjuuntumista, kilpailua estäviä kartelleja ja monopoleja, mitkä saattavat pienyrittäjien toimintavapauden uhatuksi ja rajoittavat kuluttajien valintamahdollisuuksia sekä tervettä hintakilpailua. Samoin kuin henkisen ja poliittisen, niin myös taloudellisen vallan keskittyminen harvoihin käsiin on torjuttava vaarallisena kansanvaltaiselle yhteiskunnalle. Siksi liberaalit korostavat julkisen vallan merkitystä taloudellisen toiminnan kehittymisedellytysten luojana ja ylläpitäjänä. Kilpailulainsäädännön avulla valtion on estettävä tuotannon liiallinen keskittyminen.

Taloudellisessa toiminnassakin on kunnioitettava kansalaisten oikeuksia ja vapauksia. Tällaisia oikeuksia ovat mm. oikeus työhön ja työpaikan valintaan, oikeus yrittämiseen ja omistamiseen, oikeus sekä ammatilliseen järjestäytymiseen että järjestäytymättömyyteen oikeus työehdoista sopimiseen ja oikeus lailliseen työtaisteluun.

Kun talouselämässä usein liikutellaan suuria, pohjimmiltaan ihmisten yhteistyön tuloksena syntyneitä pääomia, on vastuu päätöksistä suuri. Vastaavasti virhepäätösten seuraukset ovat vaikeasti korjattavissa, usein peruuttamattomia ja laajoja ihmisryhmiä koskevia. Tästä syystä talouselämässä tarvitaan entistä laajapohjaisempaa osallistumista päätöksentekoon ja vastuun jakamiseen tinkimättä kuitenkaan taloudellisen toiminnan tehokkuudesta. Työpaikkademokratiaa edelleen kehitettäessä ensisijaisena tavoitteena on yksityisen työntekijän ja toimihenkilön vaikutusmahdollisuuksien lisääminen omaa työtään koskevissa asioissa. Yksinomaan järjestöedustajuuteen perustuvat yhteistoimintamallit on epädemokraattisina torjuttava. Taloudellisen demokratian kehittämistä yritystasolla edistetään parhaiten vapaaehtoista tietä.

Valtion ja muun julkisen sektorin ensisijaisena tehtävänä on luoda talouselämälle yleiset toimintaedellytykset, kuten ylläpitää kuljetus- ja tietoliikenneyhteyksiä, vakaata raha- ja veropolitiikkaa, turvata kohtuuhintaisen energian saanti, ylläpitää riittävää koululaitosta, edistää vientimarkkinoita ja vastata kokonaistaloudellisesta suunnittelusta. Julkisen sektorin ei tule ilman painavaa yhteiskunnallista tarvetta ryhtyä kilpailijaksi yksityisten yritysten kanssa.

Niillä aloilla, joilla julkinen sektori osallistuu suoraan tuotantotoimintaan, sen tulee tapahtua samojen kilpailuedellytysten ja tulosvaatimusten mukaan kuin vastaavissa yksityisissä yrityksissä. Jyrkkää rajaa yksityisen ja julkisen sektorin kesken ei nykyaikaisessa yhteiskunnassa ole kuitenkaan syytä vetää. Näiden sektoreiden kesken tarvitaan jatkuvaa yhteistoimintaa. Julkisen sektorin yrityksiä ja laitoksia täytyy voida siirtää yksityisten haltuun, jos se on kokonaistaloudellisesti tai kuluttajain kannalta edullista. Joillakin aloilla on taas perusteltua, että vastuu tuotannosta on yksin tai osittain julkisella vallalla.

Valtion on tarvittaessa voitava ohjata verotuksen, erilaisten tukimuotojen kuten uuden teknologian kehittämisen ja maksujen avulla markkinajärjestelmän toimintaa siten, että tuotanto ohjautuu kestäviin ja ekologisesti mielekkäisiin tuotteisiin. Valtio voi myös suhdannepoliittisin toimenpitein tasoittaa suhdannevaihteluita, turvata työllisyyttä ja estää inflaatiota.

Liberaalin käsityksen mukaan kuluttajien kysynnän on voitava vaikuttaa tuotannon ohjautumiseen, jolloin voidaan taata markkinamekanismin toiminta ja laaja vallan jakautuminen. Liberaalin kuluttajapolitiikan tavoitteena on kansalaisten valinnanmahdollisuuksien turvaaminen jokapäiväisessä elämässä. Ihmistä ei saa jättää tuottajien ja mainostajien armoille, vaan heillä on oikeus lain suojaan, riittävien ja luotettavien tietojen saamiseen voidakseen suunnata kulutuksensa mielekkäällä tavalla. Kuluttajien suojelemiseksi sellaisilta markkinointikeinoilta, mitkä johtavat tarpeettomaan kulutukseen, heikkolaatuisten tuotteiden myyntiin tai perusteettomien ostopäätösten tekoon, on valtiovallan tehokkaasti ylläpidettävä kuluttajasuojalainsäädäntöä sekä -neuvonta- ja valvontajärjestelmää.

Kansanvaltaisen yhteiskunnan säilymisen ja kehittymisen kannalta liberaalit pitävät itsenäistä pienyritystoimintaa sekä vapaata työpaikkojen tarjontaa erittäin tärkeänä. Niiden avulla voidaan parhaiten ylläpitää koko talouselämässä yrittämishalua, kehitystoimintaa ja työvoiman inhimillistä käyttöä. Taloudellinen yrittäjyys perustuu elinkeinovapauteen ja on siksi myös tärkeä osa laajempaa yksilönvapautta.

Ihminen, työelämä ja kulttuuri

Liberaalien mielestä osallistuminen työelämään on yksi keskeinen osa ihmisen elämänkaarta. Yhtä tärkeää ihmisen viihtymiselle ja onnellisuudelle on osallistuminen kansalaistoimintaan, monipuolisten ihmissuhteiden ylläpitäminen sekä itsensä kehittäminen ja ilmaiseminen eri harrastusten avulla, mihin lisääntyvä vapaa-aika antaa tulevaisuudessa yhä enemmän mahdollisuuksia.

Kun teollisen tuotannon vaatima työpanos vähenee automaation johdosta, on myös työn käsite määriteltävä uudestaan niin, että yhteiskunnan laadullisen kehittämisen kannalta tärkeinä pidettävä toiminta, vaikka se ei perustukaan perinteiseen työsuhteeseen, hyväksytään työksi, mistä maksetaan palkkaa. Ihmisille voidaan tarjota mahdollisuus toimintaan ympäristön hoidossa, lähimmäispalvelujen ja kulttuurin alueella. Myös kodissa tehtävä työ, erityisesti perheen- ja lastenhoito, on tunnustettava yhteiskuntaa hyödyttäväksi palkkatyöhön rinnastettavaksi työksi. Tämä edellyttää nykyisten toimeentulojärjestelmien kehittämistä tulevaisuudessa kansalaispalkaksi.

Uusien tuotantomenetelmien lisääntyvä käyttöönotto ja automaatio tulevat merkitsemään suuria muutoksia erityisesti työyhteisöissä kuin myös koko yhteiskunnan rakenteessa. Tämä kehitys tuo tullessaan myös monia vaikeasti ratkaistavia yhteiskunnallisia ongelmia. Kehitystä on pyrittävä ohjaamaan siten, etteivät arvostus- ja palkkauserot eri työtehtävien välillä kohtuuttomasti kasva. Samalla on huolehdittava ettei vanhan luokkarakenteen murtuessa yhteiskuntaan synny uutta jyrkkiin koulutuseroihin perustuvaa luokkarakennetta. Tämä on vältettävissä lisäämällä ammatillista täydennys- ja uudelleenkoulutusta sekä laajentamalla työpaikkademokratiaa.

Siksi mm. koulutuspolitiikka on suunnattava yhä määrätietoisemmin siten, ettei se yksinomaan palvele tuotannon tarpeita, vaan lisääntyvässä määrin yhteiskunnallisen tasa-arvoisuuden, ihmisten vapauden ja luovan kehityksen sekä kansanvaltaisen yhteiskunnan kehittämisen asettamia vaatimuksia. Ihmisiä ei pidä kouluttaa vain työn tekijöiksi, vaan myös kansalaisina, lähimmäisinä ja lisääntyvän vapaa-ajan käyttäjinä.

Pienyhteisöjen kasvava merkitys

Liberaalien ihanneyhteiskunta on sellainen, missä jokainen yksilö voi toteuttaa henkisiä ominaisuuksiaan, kuten mielikuvitusta, luovuutta ja myötäelämisen kykyä. Tällainen vapaus ei toteudu suurten organisaatioiden ja eristyneiden ihmisten yhteiskunnassa, vaan vaatii uutta pienyhteisökeskeisempää elämäntapaa.

Pienyhteisöillä, kuten perheellä, kodilla, asukasyhteisöllä, naapurustolla, kyläyhteisöllä, kansalaisjärjestöillä, seuroilla, nuorisoryhmillä ja työyhteisöillä on tärkeä tehtävä sosiaalisen tuen ja kontrollin lähteinä. Nämä pienyhteisöt jäsentävät yksilön yhteiskuntaan. Mikäli pienyhteisöjen toiminta vaurioituu, tuntuvat sen seuraukset koko yhteiskunnassa.

Liberaalien tavoitteena on ihmiskeskeisen, vallanhajautukseen perustuvan yhteiskuntamuodon rakentaminen luomalla toimivia pienyhteisöjä nykyisen yhteiskuntarakenteen sisälle. Tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää tasapainoista aluepolitiikkaa, inhimillisiin arvoihin nojaavaa yhteiskuntapolitiikkaa sekä lähidemokratian toteuttamista asuinalueilla ja ihmisten välittömässä ympäristössä.

Pienyhteisöjen tehtävä pitkällä tähtäyksellä on vastata merkittävästä osasta julkisen hallinnon nykyään hoitamista tehtävistä lähinnä sosiaalisen toiminnan alueilla. Yhteisöllisesti hoidetut tehtävät tulevat tehokkaammin hoidetuiksi ja ne omalta osaltaan lisäävät lähiyhteisön kiinteyttä ja sosiaalista turvallisuutta.

Itsenäinen Suomi ja kansainvälistyvä maailma

Suomen itsenäisyyden sekä arvostetun kansainvälisen asemamme säilyttäminen ja lujittaminen on jokaisen kansalaisen velvollisuus. Suomen on osallistuttava entistä aktiivisemmin erimuotoiseen kansainväliseen yhteistoimintaan niin talouden kuin kulttuurin alueilla. Monet ympäristönsuojelun toimenpiteet, kuten ilman ja vesistöjen saastumisen ehkäisy edellyttävät tehokasta kansainvälistä yhteistyötä. Voimme kuitenkin olla antavana osapuolena vain jos riittävästi arvostamme ja kehitämme omaa kansallista kulttuuriamme ja yhteiskuntaamme.

Pohjoismaista yhteistyötä tulee jatkaa ja kehittää. Pohjoismaiden yhteisesiintymisiä myös kansainvälisissä kysymyksissä rauhan ja kansojen välisen taloudellisen tasa-arvon edistämiseksi tulee lisätä. Nämä maat voivat yhdessä omaksumansa liberaalisdemokraattisen yhteiskuntakäsityksen pohjalta toimia tehokkaasti rauhan ja yhteiskunnallisen edistyksen lisäämiseksi koko maailmassa.

Maamme Paasikiven-Kekkosen -linjalle vakiintunut rauhantahtoinen puolueettomuuspolitiikka perustuu YYA-sopimukseen, mikä on luonut vahvan pohjan Suomen ja Neuvostoliiton välisten suhteiden monipuoliselle ja rikkaalle kehittämiselle myös talouden ja kulttuurin alueilla. Näitä suhteita tulee jatkuvasti vaalia ja kehittää.

Suomen on noudattamansa puolueettomuuspolitiikan mukaisesti pysyteltävä erossa suurvaltojen välisistä eturistiriidoista, mutta tarjottava palvelujaan neuvotteluyhteyksien ylläpitämiseksi ja rauhanomaisen luottamuksen ilmapiirin luomiseksi. Suomi voi tarjota palveluksiaan myös kansainvälisten kiistojen ratkaisemiseksi, milloin se osoittautuu mahdolliseksi. Puolueettomuuspolitiikkamme edellyttää meiltä kokonaisvaltaista ja mahdollisimman laajojen kansalaispiirien tukemaa turvallisuuspolitiikkaa. Erottamattomana osana turvallisuuspolitiikkaamme kuuluu toimintakyvyltään ja valmiudeltaan uskottava puolustuslaitos. Suomen on kansainvälisessä politiikassa työskenneltävä pysyvän rauhan saavuttamiseksi ja kilpavarustelun lopettamiseksi.

Liberaalit painottavat työtä kansainvälisen tasa-arvon puolesta. Ihmisarvoa alentava kohtelu, henkinen julmuus, kidutus sekä taloudellinen riisto ovat arkipäivän todellisuutta monin paikoin maapalloa. Liberaalit eivät voi hyväksyä tätä missään yhteiskunnassa eikä missään tarkoituksessa.

Liberaalit pyrkivät sellaisen kansainvälisen oikeusjärjestelmän luomiseen, minkä avulla kansainväliset kiistat voidaan ratkaista rauhanomaisesti. Parhaiten tämä tapahtuu Yhdistyneitten kansakuntien ja sen erityisjärjestöjen kautta. Tästä syystä Suomen tulee omalla panoksellaan tukea YK:n tarkoitusta ja toimintaa sekä on osallistuttava työhön maailmanrauhan turvaamiseksi ja kehitysmaiden hädän poistamiseksi. Kansainvälinen tasa-arvoisuus edellyttää kunkin maan oikeutta omiin luonnonvaroihinsa, omaehtoiseen kulttuuriin sekä oikeudenmukaiseen kohteluun kansainvälisissä suhteissa.

Maailmanrauha on jakamaton. Rauha ei saa olla vain joidenkin rauhanaktivistien ja poliittisten johtajien asia. Se on ihmisarvoisen elämän ehdoton edellytys. Myöskään maailman hyvinvoinnin epätasainen jakautuminen ei ole vaan poliittinen ja kansallinen ongelma, vaan ennenkaikkea yleisinhimillinen, koko ihmiskunnan ongelma. Se velvoittaa jokaista ihmistä tinkimään omasta hyvinvoinnin tavoittelustaan maailman kärsivien hyväksi. Vain sisäistämällä liberalismin yleisinhimilliset, humaanit periaatteet ja toteuttamalla niitä käytännössä, voimme sanoa olevamme uskollisia omaksumallemme aatteelle.

Tukeakseen maamme ulkopoliittista linjaa Liberaalinen Kansanpuolue osallistuu aktiivisesti Liberaalisen Maailmanjärjestön Liberal Internationalin toimintaan edistäen sen kautta edellä mainittujen päämäärien toteuttamiseen tähtäävää politiikkaa.