NUOREN SUOMENMIELISEN PUOLUEEN OHJELMA

(Hyväksytty perustavassa kokouksessa Helsingissä 25. 11.1894)

Nuori suomenmielinen puolue tulee edelleen, niin kuin tähänkin asti, toimimaan valtiollisten ja yhteiskunnallisten olojemme kehittymiseksi vapaamieliseen ja kansanvaltaiseen suuntaan.

Etupäässä huomiota vaativissa asioissa on puolueen kanta seuraava:

Ennen kaikkea on tärkeä Suomen sisällisen itsenäisyyden säilyttäminen, perustuslakien loukkaamattomina pitäminen ja muuttaminen ainoastaan laillisessa järjestyksessä. Tässä kohden on pyrittävä liittämään kaikki puolueet yhteiseen ja yksimieliseen esiintymiseen.

Sopusointua kansan ja hallituksen kesken pidämme maamme menestyksen takeena. Sitä parhaiten ylläpidetään ja vahvistetaan siten, että hallitus tarkkaan huomioonsa ottaa Suomen kansan laillisen eduskunnan päätökset ja että hallituksen toimet yhä enemmän saatetaan säätyjen tarkastuksen alaisiksi.

Eduskuntalaitostamme on kehitettävä siten, että valtiollinen äänioikeus laajennetaan ja että yksityisten äänimäärä edusmiehiä porvaris- ja talonpoikaissäätyyn valittaessa rajoitetaan.

Tämä voisi tapahtua siten että

Pappissäädyn vaaleihin saadaan osallisiksi:

enemmän opettajia kuin tätä nykyä;
hovioikeudet ja kihlakunnan tuomarit;
valtion tai kunnan vakinaisessa palveluksessa olevat lääkärit.

Porvarissäädyn äänioikeutta lavennetaan siten, että niillekin kansalaisryhmille, jotka voimassa olevan valtiopäiväjärjestyksen 12 §:n mukaan ovat siitä osattomat, suodaan vaalioikeus, paitsi

naisille, jotka eivät hallitse itseänsä ja omaisuuttansa;
alhaiselle sotaväestölle; sekä
laillisesti pestatuille palkollisille isännän ruuassa.

Talonpoikaissäädyn äänioikeus perustetaan, samaan tapaan kuin porvarissäädyn, kunnallisverotukseen, joka on kunnallisasetusta muuttamalla tarkemmin järjestettävä. - Äänioikeudesta ovat samat poikkeukset kuin porvarissäädyn vaaleissa ja vielä lisäksi

ne, jotka ovat maan palveluksessa.

Edusmiehet talonpoikaissäätyyn valitaan, äänioikeutettujen päätöksen mukaan joko suoranaisesti taikka edelleenkin valitsijamiesten kautta, joitten lukumäärä kuitenkin on melkoisesti enennettävä.

Yksityisen korkein äänimäärä jäseniä porvaris- ja talonpoikaissäätyyn valittaessa alennetaan ainakin 10:een, kunnes kaikkein yhtäläinen äänivalta saadaan toimeen.

Suhteelliseen vaalitapaan on mikäli mahdollista pyrittävä vaaleissa, joissa useampia kuin yksi valitaan.

Kunnallisen itsehallinnon kehittäminen; äänioikeuden laventaminen ja äänimäärän rajoittaminen kunnallisissa äänestyksissä.

Ennakkosensuurin poistaminen ja paino-olojen järjestäminen säätylain kautta.

Mitä suomen kielen asemaan tulee, on pikaista korjausta vaativia epäkohtia:

että senaatissa suomenkielisiin asiakirjoihin enimmäkseen ei tehdä päätöksiä suomeksi; että lakiehdotukset laaditaan ruotsin kielellä, suomalainen teksti tavallisesti jätetään kielenkääntäjän varaan; että ruotsin kieli useimmissa keskusvirastoissamme vielä on virallisena kielenä sekä korkeammissa oppilaitoksissa ja yleensäkin oloissamme hallitsevana.

Samalla kuin siis toimimme suomen kielen yhä laajempaan käytäntöön saattamiseksi sekä julkisessa että yksityisessä elämässä, vaadimme lainsäädännön kautta:

Keskusvirastojen suomalaistuttamista, se on, niiden virallisen kielen muuttamista suomeksi, kuitenkin niin että edelleenkin ruotsiksi laaditaan toimituskirjat kun asian vireille panija on ruotsin kieltä käyttänyt, sekä viralliset kirjoitukset ruotsinkielisille kunnille.

Sekä hallituksen että muiden viranomaisten toiminnan tulee olla valppaan ja asiallisen julkisen arvostelun alaisena, puoluekantaan ja henkilöihin katsomatta.

Virkamiesten aineellisia etuja määrättäessä on köyhässä maassamme kohtuutta noudatettava.

Uskonnollisella alalla on tärkeä kansankirkon säilyttäminen ja samalla sen kehittäminen protestanttisuuden periaatteiden: omantunnonvapauden ja vapaan tutkimuksen mukaiselle kannalle. - Ehtoollispakko on poistettava. Suurempi suvaitsevaisuus aikaansaatava sekä kansankirkon että lohkokuntien puolelta toisin ajattelevia kohtaan.

Kansansivistyksen alalla on pyrittävä aikaansaamaan:

Yleinen, paikallisolojen mukaan sovitettava kansakouluvelvollisuus, joka sisältää sekä kuntain velvottamisen perustamaan riittävä määrä kansakouluja että yksityisen velvottamisen hankkimaan lapsillensa kansakoulusivistys.

Kansanopistoasiain edistäminen.

Opetuksen järjestäminen oppi- ja kansakouluissa siten; että yhtäjaksoinen kulku alemmasta kansakoulusta yliopistoon saakka on mahdollinen; ettei siitä varattomia koulumaksuilla estellä; ja että yhteiskouluaate saatetaan enemmän käytäntöön.

Ammattikoulujen lukumäärän lisääminen ja käytännöllisen opetuksen hankkiminen työväelle.

Verotus, erittäinkin perintövero, on kehitettävä enemmän progressiiviseen suuntaan, nykyinen maavero joko Iievennettävä ja tasotettava tahi muulla kiinteimistöverolla korvattava.

Elinkeinovapauden säilyttäminen.

Maalaisten luottosuhteiden parantaminen, pienitilallisten aseman korottaminen, tilattoman väestön maansaannin helpottaminen ja pikkuteollisuuden edistäminen.

Työväen herättäminen itsetoimintaan sekä sen aseman auttaminen työväenvakuutuksen, asuntosuhteiden parantamisen ja työväen suojelusta koskevain lakien kehittämisen kautta.

Raittiusasian ajaminen yksityiseen vakaumukseen vaikuttamalla ja kunnan määräämisvaltaa laventamalla.