PERUSTUSLAILLISTEN 1980-LUVUN TAVOITEOHJELMA

TALOUSPOLITIIKKA

Valtiovalta on verottamalla ja maksattamalla yli sen, minkä talouselämän kantokyky sallii, investoimalla kannattamattomiin yrityksiin kuten Valcoon, ja paisuttamalla hallintokoneistoa velvoitteineen ja rasitteineen sekä suunnitteluja sääntelybyrokratian kautta aiheuttanut vahinkoa kansantaloudelle ja yritystoiminnalle sekä sen kautta kansainväliselle kilpailukyvyllemme.

Näin on ruokittu inflaatiota, luotu työttömyyttä ja kiihdytetty muuttovirtaa. Varsinkin inflaatio on muodostumassa koko yhteiskuntaelämää vaarantavaksi tekijäksi.

Talouden hoito onnistuu parhaiten, kun yksityisen yrittäjyyden voimaa (ja markkinatalouden lakeja) pidetään arvossa ja julkinen valta keskittyy turvaamaan kansalaisten perustuslaillisia oikeuksia ja yhteiskunnallista järjestystä. Näin syntyy myös työkykyisille ja -halukkaille työtilaisuuksia. Jos vielä palkankorotuspaineet voitaisiin rajoittaa tuottavuuden kasvun sallimiin lukemiin, parantunut kilpailuasema ulkomaankaupassamme revalvaatioiden kautta jarruttaisi inflaation kasvua.

Lakkointoilua olisi hillittävä osoittamalla, että se on kansantaloudellisesti vahingollista, ja näin ollen jarruttaa koko kansan hyvinvoinnin kasvua.

JULKINEN MENOTALOUS

1980-luvulla on julkisia menoja karsittava

• suhtautumalla kriittisesti lainanottoon: lainavarojen käytöstä muihin kuin luotettavasti kannattaviksi todistettaviin infrastruktuuri-investointeihin on luovuttava,
• purkamalla päällekkäisorganisaatioita ja siirtämällä päätöksenteko mahdollisimman lähelle tapahtumapistettä,
• tehostamalla hallintojärjestelmiä, toisin sanoen vaatimalla tuottavuuden kasvua myös julkisen toiminnan piirissä,
• karsimalla avustus- ja tukiaisjärjestelmiä,
• palauttamalla yksityiseen omistukseen ja käytännön toteutukseen (urakointi) mahdollisimman paljon toimintoja. Yksityisiin yrityksiin turvautuminen kilpailuolosuhteissa on maan kokonaisresurssien käytön kannalta edullisempaa kuin kunnallisten tai valtion laitosten paisuttaminen, esim. rakennushankkeissa, liikenteessä, tiedonvälityksessä, huolto- ja korjaustoiminnassa jne.

VEROTUS

Verotaakan keventämiselle luodaan edellytykset, kunhan menot saadaan kuriin. Mitään verojaei enää saa korottaa, mitään uusia veroja, kuten "ylellisyysveroa" ei saa keksiä ja tavoitteeksi on asetettava, että

• luonnollisten henkilöiden tuloveroa alennetaan 6-7 % vuodessa rahanarvon alenemisen edellyttämän korjauksen lisäksi. Näin syntyy edellytyksiä jarruttaa inflaatiota,
• omaisuus- ja perintövero poistetaan kokonaan tuotannollisilta sijoituksilta (kuten maa- ja metsätilat, omat yritykset ja osakkeet),
• koti/päivähoitoapulaisen palkan, sosiaaliturvamaksujen ja luontoisetujen on oltava vähennyskelpoisia ammatissa toimivan perheenemännän tuloverotuksessa. Tämä on edullista niin perhepoliittisesti kuin työllisyydenkin kannalta,
• liikennettä rasittava verotus (auto-, diesel- ja polttoaineverot) ei saa ylittää tiestön parannuksiin ja korjauksiin tarvittavia varoja,
• sosiaaliturvamaksuja ei tule käyttää muihin tarkoituksiin kuin mihin ne on kerätty.
• arvonlisävero on säädettävä liikevaihtoveron tilalle,
• harkintaverotuksesta on luovuttava, samoin huviverosta kokonaan.

Talouspolitiikassa on luovuttava ideologisten ja muualta tuotujen kyseenalaisten mallien soveltamisesta. Veroviranomaisten pikkunäpertely ja oikukkuus on estettävä. Valtiontalouden tarkastustoimintaa on puolueettomin voimin tehostettava ja nopeutettava, niin että poikkeamiin ja laiminlyönteihin voidaan puuttua ennen kuin suuria vahinkoja on päässyt syntymään.

ENERGIAPOLITIIKKA

Energiapolitiikka on Suomessa hoidettu suhteellisen järkevästi, koska energiakysymystä ei ole toistaiseksi kokonaan politisoitu. Tästä eteenpäin on huolehdittava siitä, ettei energiantuotanto muodostu valtion monopoliksi. On myös pyrittävä energian säästöön, missä tämä vain on taloudellisesti mahdollista heikentämättä teollisuuden kilpailukykyä. Samalla on kehitettävä uusia energiantuotannon menetelmiä mm. turpeen suhteen. Parhaat mahdolliset tieteelliset ja tekniset voimavarat on kiinnitettävä ydinvoimalaitosten jätekysymyksen ensiarvoisen tärkeään ratkaisuun.

MAATALOUS

Pohjoisen sijaintimme sääolosuhteet huomioon ottaen maataloutemme tulee aina tarvitsemaan yhteiskunnallista tukea. Siitä huolimatta on löydettävä sellaiset keinot tuen antamiseen, että markkinamekanismin terve vaikutus tuotantomääriin kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan säilyy. Valtion liiallinen ohjaus on ainakin tähän saakka johtanut alituotantoon joidenkin tuotteiden kohdalla ja vastaavasti ylituotantoon toisten kohdalla.

Perustuslaillisten mielestä maanviljelijä on vapaa yrittäjä. Hiirien vastuullaan on maamme perusravinnon tarpeen tyydyttäminen niin normaalioloissa kuin eritoten kansainvälisten häiriöiden sattuessa.

Nykyiseen metsäverotukseen on saatava muutos, jonka avulla metsä olisi edelleen tulolähde maanviljelijälle eikä verolainsäädännön aiheuttama rasite.

YMPÄRISTÖNSUOJELU

Ympäristönsuojelulla perustuslailliset tarkoittavat sekä koskemattoman ja maatalouden muovaaman luonnon että rakennettuun ympäristöön liittyvien kulttuuriarvojen puolustamista.

Ympäristönsuojelun organisaatiossa on vältettävä julkisia ja muita menoja lisäävää byrokratiaa ja vedottava kansalaisten oma-aloitteisuuteen ja vastuuntuntoon. Koulutus eri vaiheissaan ja valistus ovat ensiarvoisia tekijöitä.

Ympäristönsuojeluun liittyvää lainsäädäntöä on kehitettävä edellä viitatussa hengessä tähdentäen, että sen asettamat vaatimukset on oivallettava yleisiin kansalaisvelvollisuuksiin kuuluviksi.

Oman erityisvaatimuksen muodostava olemassaolonsa puolesta uhanalaiset kasvi- ja eläinlajit, joiden suojelu on saatava tehokkaaksi. Toisaalta ympäristönsuojeluun liittyy myös mm. saaristojen sekä pienten vähemmistökansallisuuksien, kuten lappalaisten eli saamelaisten elinehtojen turvaaminen perinteisten, ekologisesti arvokkaiden kulttuurimuotojen puitteissa.

Rakennetuissa ympäristöissä olisi tähänastista enemmän turvauduttava taiteellisesti tai muutoin arvokkaan vanhan kunnostamiseen välttämällä turhia purkutoimia.

Ympäristönsuojelussa on mahdollisimman pitkälle pyrittävä sovittamaan yhteen elintärkeän taloudellisen toiminnan ja luonnon varjelemisen näkökohdat.

SANANVAPAUS

Valtiovalta on saattanut suuren osan lehdistöä puolueiden kautta maksetusta taloudellisesta tuesta riippuvaksi. Radio- ja televisiotoiminta on valtion yksinoikeus. Lehdistö on huomattavalta osalta hyväksynyt länsimaiselle kansanvallalle vieraan ajatuksen, jonka mukaan sen tulee palvella valtion harjoittamaa ulkopolitiikkaa.

Sananvapaus on siis uhattuna.

Sananvapauden ratkaisevaa merkitystä maammevapauden ja kansan-vallan kannalta on siksi määrätietoisesti korostettava jo kouluissa.

Lehdistön riippuvuus puolueista on poistettava myöntämällä sille objektiivisin perustein tukea lähinnä posti- ja telekaksoja alentamalla. Erityistä huomiota on kiinnitettävä pienten lehtien taloudellisen aseman turvaamiseen.

Perustuslailliset tähdentävät erityisesti sitä merkitystä, joka kansalaismielipiteen herättämisellä on, jotta painostuksin harjoitettu, hiipivä sensuuri jaitsesensuuri voitaisiin torjua.

RADIO- JA TELEVISIOTOIMINTA

yleisradion lakiin perustuva monopoli on kumottava. Lupajärjestelmän puitteissa tulee sallia mainostuloilla rahoitettavia yksityisiä radio- ja televisioasemia. Kaapelitelevisio ja paikalliset radioasemat tulisi sallia ilman periaatteellisia lainsäädännöllisiä esteitä.

Pohjoismainen televisiosatelliitti (Nordsat) tulee toteuttaa niin pian kuin se teknisesti on mahdollista.

PERUSTUSLAIT

Länsimais-pohjoismaista elämänmuotoa ja kansanvaltaa turvaava perustuslaillinen järjestelmämme on säilytettävä ja sitä on puolustettava miltä taholta tahansa tulevia hyökkäyksiä vastaan.

Pohjoismais-suomalaista kansanvaltaa on vahvistettava muuttamalla ne perustuslain säännökset, jotka ovat mahdollistaneet poikkeamia liiallisen puolue- ja henkilövallan suuntaan. Erityinen huomio kohdistuu tällöin tasavallan presidentin toimikausien lukumäärän rajoittamiseen, hallituksen muodostamiseen, virkanimityksiä koskeviin säännöksiin sekä puoluetukeen.

Perustuslailliset suhtautuvat myönteisesti kansanäänestykseen.

Vaalilakia tulisi kehittää nykyistä oikeudenmukaisemmaksi ilman epäkansanvaltaista ns. äänikynnystä.

Perustuslailliset suhtautuvat täysin torjuvasti yksilön perusoikeuksien polkemista merkitseviin toimenpiteisiin, joista vaarallisimpiin on kuulunut tasavallan presidentin valintaa koskenut poikkeuslaki.

PUOLUETUKI

Puoluetukijärjestelmästä on luovuttava, jos kansanäänestyksen tulos osoittaa, että Suomen kansan enemmistö ei hyväksy sitä. Kansanäänestys puoluetuesta on toimeenpantava viimeistään ensi eduskuntavaalien yhteydessä.

ASUNTOPOLITIIKKA

Asuntopolitiikassa tulee päätavoitteena olla asuntojen kysynnän ja tarjonnan saattaminen tasapainoon.

Helpoin ja useissa maissa myös yleisin tapa hankkia asunto on sen vuokraaminen. Yksityisten vuokra-asuntojen tuotanto olisi elvytettävä. Tämä edellyttää vuokra-asuntojen tuotannon ja vuokralletarjoamisen taloudellista kannattavuutta. Vuokra-asuntojen on oltava vapaat tulo- ja varallisuusveroista edellyttäen, että vuokranantaja pitää vuokran valtioneuvoston lähemmin määräämällä kohtuullisella tasolla. Myös oman asunnon verotuksesta on luovuttava. Omistusasunnon hankintaa on helpotettava asuntolainojen lyhennysaikoja pidentämällä.

SOSIAALIPOLITIIKKA

Suomen taloudellinen asema ei 1980-luvulla tule kestämään laajamittaista sosiaalista uudistustyötä, mikä johtuu 1970-luvulla harjoitetusta kansanrintamapolitiikasta. Energian ja raaka-aineiden kallistuminen sekä kolmannen maailman vientimarkkinoilla tarjoama kilpailu asettavat kansantaloutemme suurten haasteiden eteen. Sosiaalisia uudistuksia voidaan toteuttaa vain kansantuotteen kasvun asettamissa rajoissa.

Sosiaalipolitiikan tärkeimmät tavoitteet 80-luvulla ovat perustuslaillisten mielestä

1. Sotaveteraanien eläke- ja asuntoasiain sekä terveydenhoidon järjestäminen kaikki kohtuulliset vaatimukset huomioon ottaen. Valtiovalta on jatkuvasti laiminlyönyt moraaliset velvoitteensa veteraanejamme kohtaan. Eläkettä määrättäessä olisi entisten nimelliskorvausten sijasta sotapalvelusaika, mahdollinen haavoittuminen yms. seikat eläkettä olennaisesti korottavana tekijänä.
2. Eläkeläisten keskuudessa väliinputoajan asemassa olevien pienituloisten saattaminen tasa-arvoiseen asemaan muiden eläkkeensaajien kanssa. Elämäntyöntä tehneelle on annettava riittävä toimeentulo. On kuitenkin pakko karsia eläkkeensaajien joukkoa siten, että eläkkeitä ei jaeta perusteettomasti. Ns. "sosiaalipummit" ja työtä vieroksuvat aiheuttavat eläkemenojen jyrkän kasvun, joten kontrollia tässä suhteessa on tiukennettava.
3. Lapsiperheiden taloudellisen aseman turvaaminen erityisesti päivähoitokysymys ratkaisemalla. Lasten päivähoidossa normaali ja suotava tilanne on perustuslaillisten mielestä kotihoito, jonka edellytyksiä tulee parantaa. Kaikki eivät kuitenkaan voi turvautua kotihoitoon, joten toissijaisena vaihtoehtona on yksityinen tai kunnallinen päivähoito. Näistä yksityiselle päivähoidolle on varattava riittävät mahdollisuudet kehittyä kunnallisen päivähoidon edelle niin taloudellisessa kuin laadullisessakin suhteessa. Sairastuneiden lasten kotihoitoon on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota.

NUORTEN OPINNOT JA TYÖLLISYYS

Koululaitoksen kehittämisen johtavana ajatuksena on oltava se YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa mainittu periaate, että vanhemmilla on oltava oikeus valita lapsille annetun opetuksen laatu. Koulumuotojen monipuolisuudesta on huolehdittava tältä pohjalta ja suosittava erityisesti kansalaisten omatoimisuutta koulujen kehittämisessä. Vielä jäljellä olevista korvaavista kouluista on erityisesti huolehdittava. Koulujen työrayhaa on ylläpidettävä eristämällä häiriköt ja antamalla opettajille tukea työrayhan säilyttämisessä. Korkeakoulujen itsehallintoa on suojeltava perustuslakiemme hengessä.

Opintojen rahoituksen tavoitteena tulee olla täydellisen taloudellisen turvan antaminen opiskelevalle nuorisolle. Lahjaksi annettavan opintorahan jakamisesta on luovuttava ja vastaavasti lainajärjestelmää on kehitettävä, jollei opintorahaa pystytä jakamaan tasapuolisesti ja puolueettomasti.

Vastavalmistuneiden asema on erityisesti turvattava työllisyyden kannalta ja siten luotava heille mahdollisuus selviytyä opintoveloistaan.

Nuorten työllisyys on pyrittävä takaamaan antamalla työnantajalle veropoliittisia helpotuksia, jos hän pystyy tarjoamaan koulutuksensa päättäneille nuorille työtä.

KULTTUURIELÄMÄ

Kulttuurin kalkki alueet on suojeltava puoluepolitiikalta, ja ensi sijaisesti on huolehdittava kulttuurityön riippumattomuudesta. Taiteen tukeminen poliittisin perustein on lopetettava, ja taiteilijain palkitsemisen ja avustamisen on nojauduttava yksinomaan taiteellisiin kriteereihin.

Tieteellisen työn piirissä on tuettava vapaata perustutkimusta, ja tieteellisten toimikuntien jäsenten nimeäminen on siirrettävä korkeakouluille.

Kristilliselle pohjalle rakentuvassa kansanvallassa on kristinuskoa kohtaan osoitettava mitä suurinta hienovaraisuutta varsinkin julkisissa tiedotusvälineissä ja kouluopetuksessa. Sen vuoksi on kansankirkkojemme ja vapaiden seurakuntien mahdollisimman vapaat toimintamahdollisuudet turvattava. Valtion ei tule puuttua niiden sisäisiin asioihin. Niille osoitetut lahjoitukset tulee saattaa vähennyskelpoisiksi verotuksessa.

MAANPUOLUSTUS

Puolustusvoimia turvallisuuspolitiikan toisena perustekijänä on vahvistettava, sillä luottamista herättävä maanpuolustus on menestyksellisen ulkopolitiikan perusedellytys.

Maanpuolustushengen vahvistamiseen on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota myös kouluopetuksessa.

Puolustusvoimamme on niiden suorituskyvyn parantamiseksi pyrittävä neuvotteluilla vapauttamaan Pariisin rauhansopimuksen asettamista vanhentuneista rajoituksista.

Taloudellista omavaraisuusasetetta niin energian kuin elintarvikkeidenkin suhteen on määrätietoisesti lisättävä.

ULKOPOLITIIKKA

Ulkopolitiikan tavoitteena on maan itsenäisyyden säilyttäminen ja rauhan turvaaminen.

Ulkopolitiikan menestys edellyttää:

1. ehdotonta puolueettomuutta joka suntaan,
2. läheistä yhteistyötä Skandinavian maiden kanssa,
3. hyviä ja luottamuksellisia suhteita Neuvostoliittoon.
4. arvonannon hankkimista Suomea ja sen harjoittamaa politiikkaa kohtaan muualla maailmassa ja varsinkin johtavien ja oikeus- ja sivistysvaltion periaatteita noudattavien valtioiden taholta, sekä
5. kansamme suuren enemmistön kunnioittamien, oikeiksi ja tarkoituksenmukaisiksi todettujen periaatteiden soveltamista suhteiden vaalimisessa ennen kaikkea niihin maihin ja kansoihin, joita elävöittävät samat arvot ja ihanteet kuin suomalaisia.

Länsimaailman ja varsinkin Pohjolan kansojen kanssa yhteydenpito on niin talouselämän kuin kulttuurin alalla hyvin laajalla pohjalla. Edistämällä venäjän kielen opiskelua ja pyrkimällä matkustusrajoituksien ja rajamuodollisuuksien vähentämiseen perustuslailliset toivovat suoranaisen yhteydenpitotoiminnan laajentumista myös itäisen naapurimme kansalaisiin.

Kehitysapua on annettava vain sellaisille maille, joiden hallitus noudattaa ihmisoikeuksia. Perustuslailliset pitävät tarkoituksenmukaisena, että valtio ohjaa merkittävän osan Kehitysmaa-avusta tapahtuvaksi kristillisten lähestysjärjestöjen kautta.

Ulkomaankaupan tulee palvella puhtaasti suomalaisia etuja ja tukea puolueettomuuspolitiikan edellytyksiä siten, ettei maamme joudu taloudellisesti riippuvaiseksi vain yhdestä suunnasta.