Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.tuni.fi/pohtiva/ohjelmalistat/PULA/343

Pulaliike

Pula-ajan ohjelma


  • Puolue: Pulaliike
  • Otsikko: Pula-ajan ohjelma
  • Vuosi: 1932
  • Ohjelmatyyppi: yleisohjelma

PULA-AJAN OHJELMA, hyväksytty 1932 (33?)

On viivyttelemättä valmistettava, hyväksyttävä ja saatettava voimaan selvät, lyhyet, jyrkät lainsäännökset seuraavista pula- ajan vaatimista toimenpiteistä:

1:ksi. Lainauskorosta.

Korkein sallittu korko on oleva viisi (5) prosenttia,

Ken korkeampaa korkoa ottaa joko sitten provisionin nimellä tahi missä muussa muodossa tahansa, rangaistakoon koronkiskomisesta niinkuin siitä rikoslaissa on säädetty.

Kaikissa voimassa olevissa lainasopimuksissa, joissa korko on määrätty korkeammaksi kuin 5 prosenttia, alenee se heti tähän määrään tästedes maksettavaksi lankeavain tai jo langenneiden korkomäärien osalta.

Edellä sanottu ei koske suomalaisia korkosaatavia ulkomailta.

*

Ensimmäinen toimenpide, jolla vallassaolijat onnellistuttivat tätä kansaa itsenäistymisen jälkeen, oli ylimmän lainauskoron poistaminen. Sitä ennen oli korkein sallittu korko lailla määrätty, ollen 6 prosenttia ja oli aikaisemmin siis koronkiskomisella rajansa. Mutta ylimmän korkorajan tullessa poispyyhityksi on varsinkin talonpoikaisväestö joutunut avuttomana koronkiskurien nyljettäväksi. Heti korkorajan poistuttua alkoikin oikea koroilla huijaus ja n.s. korkomarginaali, joka tarkoittaa sitä eroa, mikä on olemassa talletus- ja lainauskoron välillä, kasvaa suuresti ja on yhä edelleen kasvanut näihin aikoihin asti, ollen nykyisin jopa yli viiskin prosenttia. Tanskassa on korkoero aikaisemmin vaihdellut 1/2 -1 prosenttiin, samoin Norjassa. Ruot-sissa se on ollut 1 1/2 prosentin tienoilla. Säästöpankeissa on korkoero vaihdellut Ruotsissa 1 prosentin, Norjassa 1/2 prosenttia ja Tanskassa ainoastaan 3/4 prosenttia, mutta meillä jopa 7 prosenttia.

Tämä yletön erotus talletus- ja lainauskorkojen välillä on nimenomaan velallisilta otettu ja juuri siinä onkin avain pankkien ja muiden rahanlainaajien suurien rikkauksien lisääntymiseen, ja kuten aikaisemmin jo mainittiin, niin on maaseudulla oltu pakoitettuja maksamaan vieläkin korkeampia korkoja kuin kaupungeissa. Samaan aikaan kuin Helsingissä maksettiin 9,5 - 12,5 prosentin korkoja, niin maaseudulla maksettiin 10 - l6 prosenttia velkojen korkoina. Ihmetellään sitten vielä, että maatalous ei kannata. Parhailla kirjanpitotiloilla an maatalous parempina aikoina antanut 4 prosenttia, nyt se on antanut parhaimmissa tapauksissa pari prosenttia, ja kuitenkin vielä tänä päivänäkin 10 prosentin korot provisioineen eivät ole harvinaisia.

On siis selvää, että ensimmäinen toimenpide täytyy olla koron säännösteleminen, ja 5 prosenttia ylimpänä sallittuna korkona provisioineen on yllin kyllin riittävä. Se on pikemmin liian paljon kuin liian vähän.

2:ksi. Pakkohuutokauppain lopettamisesta ja velkain järjestelystä.

Pula-aikana ei saa toimittaa pienviljelijäin eikä keskisuuruisten viljelmien haltijain tilusten, rakennusten eikä irtaimiston ulosmittausta eikä pakkohuutokauppoja.

Velkaantuneet pienviljelijät ja keskisuuruisten talonpoikaistilojen viljelijät ovat oikeutetut osallistumaan seuraavanlaiseen heidän nykyisten velkainsa järjestelyyn:

a) heidät vapautetaan maksamasta enää korkoja nykyisistä veloistaan; myös maksamatta jääneet korkomäärät pyyhitään pois;

b) velkapääoma siirretään nykyisiltä velkojilta valtiolle tai Maalaiskiinteistöpankille valtion takaamia verrattain lyhytaikaisia korottomia obligatioita vastaan, jolloin velkain takaajat vapautuvat takuusitoumuksistaan;

c) kolmen vuoden kuluttua on velallisten alettava suorittaa nykyisten velkapääoman kuoletusta 3 prosentin määrä kunakin vuonna.

*

On itsepetosta puhua velkakysymyksen sellaisesta järjestelystä nykyoloissa, että velka vain vakautettaisiin ja korkeaa korkoa heti edelleen oltaisiin pakoitettuja maksamaan. On päivän selvä asia, että maatalous ei nykyisin pysty täyttämään sellaista systeemiä, kun on esimerkiksi Maakiinteistöpankin vakauttamat - vielä suhteellisen harvalukuiset lainat. Kun talo on kiinnitetty näissä tapauksissa jopa 90 prosenttiin sen arvosta, niin on ymmärrettävää että koron maksu on mahdotonta. Se menettely johon nykyisin puoluepiireissä valtapaikoilla pyritään, tulee edelleen lisäämään pakkomyyntien lukumäärää maataloudessa suurpääoman hyväksi.

Tästä olotilasta ei ole muuta ulospääsyä kuin pakkohuutokauppain keskeyttäminen - ja velkain järjestely pula-ohjelmassamme mainitulla tavalla.

Erään tutkimuksen mukaan oli Suomen maatiloista 34 prosenttia (v. 1929-1930) sellaisia, että niiden velkamäärä nousi 3,000 markkaan tai siitä yli peltohehtaaria kohti ja lisäksi siitä velasta oli kokonaista 80 prosenttia lyhytaikaista luottoa ollen keskikorko 8 1/2 prosenttia. Samoissa tutkimuksissa, samalta ajalta oli maatalouden kannattavaisuusprosentti keskimäärin 2 1/2 pros. Tutkimukset viittaavat edelleen siihen, että tähän ryhmään (34 pros.) kuuluvien maatalouksien keskimääräinen velkamäärä hehtaaria kohti on noin 4,500 mk. Edelleen osoitetaan samassa tilastossa, että 10 prosenttia maatalouksista on peltohehtaariansa kohden velassa yli 6,000 markkaa.

Nämä luvut siis osoittavat, että n. 88,000 viljelijää on talonpitoonsa nähden uhatussa asemassa. Kun velkamäärä nousee 4,500 markkaan peltohehtaaria kohti, niin ei sellaisen talouden rahatuloista ole enään jäänyt mitään viljelijän tarpeisiin, vaan on maatilan toisiin menoihin ollut pakko hankkia ansiotuloja tai ottaa uutta velkaa keskimäärin 150 mk. peltohehtaaria kohti vuosittain, vaikka metsätulotkin on laskettu jo mukaan.

Meitä talonpoikia on tämän tästä syytetty tuhlaavaisesta elämästä senpätakia on paikallaan esittää erään virallisen tutkimuksen tulos siitä mihin lainat ovat käytetyt:

Tilan ja maan ostoon ............................ 45.9 pros.
Rakennuksiin .................................... 22.6 "
Uudisrakennuksiin ja perusparannuksiin .......... 5.8 "
Irtaimiston hankintaan y.m.s..................... 12.2 "
Entisten velkojen maksamiseen ................... 7.2 "
Takauksiin ja häviöihin ......................... 2.7 "
Yksityisiin menoihin ............................ 3.6 "

Lähes puolet veloista on käytetty viljelmän ostoa varten ja tästähän ei tietenkään ole voitu välttyä kun kerran talonpito Suomessa nykyisin perustuu yksityisomistusoikeuteen.

Seuraava suuruus tässä velkaerittelyssä on rakennukset. Kun tietää sen, että torpparivapautuksen jälkeen oli monikin uusi pientila rakennettava miltei alusta, sillä entisen torpparijärjestelmän aikana ei kaikkein välttämättömimpiinkään rakentelemisiin uskallettu ryhtyä häädön pelosta, niin ei yllä olevaa prosenttilukua voida suinkaan pitää korkeana, sillä ainahan ja kaikissa olosuhteissa on rakennuksia pidettävä kunnossa ja tarpeen tullen myös uusittava.

Pakkohuutokaupalla on myyty viimeisten neljän vuoden aikana 14,463 maatilaa. Tilanteen kaameudesta antaa käsityksen, kun esim. viime toukokuussa Saarijärvellä ulosmitattiin 200 maatilaa ja Keuruulla samoihin aikoihin myytiin kokonainen kylä joka käsitti toistakymmentä taloa.

Rahalaitosten hallussa on tällä kertaa valtainen määrä tiloja. Se tilasto olisi epäilemättä mielenkiintoinen, mutta sitä tilastoa ei ehkä varovaisuussyistä ole laadittu viralliselta taholta.

Meillä ei saa olla varaa tehdä talonpojasta orjaa. Sitä vastaan täytyy panna seinä. Pula-ajan ohjelmamme toteuttaminen tältä kohdalta on ainoa tehokas keino maatalouden pelastamiseksi.

3:ksi. Välikäsiliikkeiden hintavoiton luovuttamisesta takaisin maanviljelijämyyjille.

Maataloustuotteiden kauppaa harjoittavat välikäsiliikkeet ennen kaikkea suuret keskusosuusyhtymät kuten Valio, Karjakeskuskunta, Vientikunta Muna y.m., jotka polkevat alas maatalousväestön tuotteiden, maidon, kerman, lihan, kananmunien y.m. hinnat ovat pakotetut luovuttamaan voittonsa, mitä ne pula-aikana saavat, erikoiseen valtion valvomaan rahastoon, josta kahdesti vuodessa suoritetaan hinnanlisäyseriä pienviljelijöille ja keskisuuruisten tilojen viljelijöille sen suuren hintaeroituksen supistamiseksi, mikä on nykyisin keinotekoisesti saatu syntymään maataloustuoteiden alhaisen hintatason, sekä köyhiä kuluttajia, varsinkin työväkeä rasittavan vähittäismyyntihintojen korkean tason välille.

On tarkasti pidettävä silmällä etteivät nuo pula-ajan hinnoista ja vientipalkkioista hyötyvät välikäsisuurosuusyhtymät saa kirjanpidollisesti piilotetuksi voittojaan ja että niiden pitää alentaa johtajain, eri muodoissa saamia palkkoja sekä muita korkeita hallintokustannuksiaan.

*

Tässä kohdin on meillä nykyisin vallitsemassa huutavat epäkohdat. Nykyisin on asianlaita siten, että maataloustuotteisiin nähden kärsivät sekä tuottajat että kuluttajat, mutta tavaran välittäjät voivat hyvin ja käärivät loistavia voittoja itselleen. Niissä on suuri joukko hyvin palkattuja johtajia korkeine peruspalkkoineen ja lisäksi tulevat mahtavat tantiemit, osavoittopalkkiot, kuten on laita esimerkiksi Valiossa.

Ei siis ole liikaa suinkaan vaadittu, että suurten välikäsiliikkeiden voitot luovutetaan erityiseen rahastoon, jota valtion taholta valvotaan. Jo selvä moraalinenkin oikeus vaatii tätä, puhumattakaan taloudellisen pulakauden aiheuttamasta erikoistilanteesta. Jokainen maatalouden harjoittaja tuntee hyvin tuon luonnottoman suuren hintaeron. Siinä yksi niitä kaikkein vaikuttavimpia syitä maatalouden matalaan kannattavaisuusprosenttiin, joka useillakin tiloilla tätä nykyään on alle nollan. Nykyisen luonnottoman suuren hintavoiton poistamisella saataisiin huomattava lisä maatalouden kannattavaisuuden kohoamiseen.

4:ksi. Verohelpotuksista.

On pyyhittävä pois maksamattomat verorästit joita tähän asti on kertynyt pienviljelijäin ja keskisuuruisten talonpoikaistilojen viljelijäin kuin myös mäkitupalaisten, palkollisten ja työväen osalle.

Näihin kansankerroksiin kuuluvilta ei saa nykyisenä pula-aikana omaisuutta ulosmitata veroista eikä kirkollismaksuista eikä millään muullakaan perustella.

Köyhemmät ja enimmän pulasta kärsivät ovat koko tämän pulan ajaksi vapautettavat niin valtion kuin kunnankin veroista ja kirkollismaksuista. Maksamattomista veroista ei saa kunnallista äänioikeutta poistaa.

*

Verot muodostavat raskaan rasituksen varsinkin pientalonpoikain keskuudessa, sillä verorahat pitäisi nipistää välttämättömään elämiseen menevästä erästä, ylijäämää kun ei ole ja jokapäiväinen ravinto, vaatetus y.m. ovat jo rajoitetut kaikkein ahtaimmilleen.

Se, että verorästit ovat yleinen ilmiö maaseudulla johtuu osin epäterveestä verotuspolitiikasta. On näet suuri ero sillä että rikas maksaa veroa siitä ylijäämästä mitä se ei ole tarvinnut hyvinvoipaan elämiseensä ynnä nautintoihinsa. Sen sijaan köyhä pienviljelijä ja muu vähäväkinen väestön osa pakoitetaan maksamaan veroa siitä minkä se välttämättä olisi tarvinnut itsensä ja perheensä ylläpitoon. Tämä menettely on leivän viemistä lasten suusta. Veron maksaminen merkitsee pulassa olevalle talonpojalle köyhtymistä ja elämän kurjistumista, kun rikas maksaa vain siitä mikä sillä on liikaa. Nyt kannettava asteettain kohoava tulovero ei tätä asiaa muuta.

Verotuksessa on saatava aikaan sellainen muutos, että köyhät, joiden tulot töin tuskin riittävät niukkaan elämään, vapautetaan kokonaan veroista ja verot pannaan rikkaiden maksettaviksi.

Nyt on suurella määrällä viljelijöitä uhkana edessä, että verorästeistä myydään omaisuus ja niin on jo tuhansille tätä ennen käynyt. Tämä epäkohta on saatava nopeasti korjatuksi verohelpotuksilla ja verorästien poispyyhkimisellä.

Onhan verohelpotuksista puhuttu jo 25 vuotta, mutta missä ovat tulokse? Ei missään! Yksi asia on meille talonpojille vain selvinnyt ja se on, että meidän taloudellinen asemamme on 25 vuoden aikana alati huonontunut, ollen tänä päivänä huonompi kuin koskaan ennen. Tämä huononeminen on tapahtunut siitä huolimatta, että kansallisomaisuus on suurentunut ja suurpääomia muodostunut. Taikka kai juuri sen vuoksi.

Jo tullit rasittavat 70 prosenttia koko kansasta ja vain 8 prosenttia siitä hyötyy. Nykyinen tilanne verotuskysymyksessä osoittaa että koko tätä kysymystä on tähän asti ajettu vain tuon 8 prosenttia sisältävän väestön osan antamien nuottien ja etujen mukaan.

5:ksi. Työttömyydestä.

Työttömille on jaettava säännöllistä avustusta valtion varoista. Osittain avustusta annettava myöskin niille pienviljelijöille, jotka ovat menettäneet ennen palkkatöistä, kuten rahdin ajosta metsätöistä y.m. saamansa sivuansiot.

On ryhdyttävä valtion toimesta viipymättä järjestämään yleisiä töitä työttömille niin laajassa mitassa, että kolmen kuukauden kuluessa puolet työttömistä voivat sijoittautua töihin sekä 6 kuukauden päästä koko maassa 3/4 kaikista työttömistä.

Työpalkka näissä, kuten muissakaan töissä ei saa olla alempi kuin mikä riittää työläisten ja hänen perheensä ylläpitoon, sillä tämä on ratkaiseva keino myöskin kotimaan maatalousmarkkinain vilkastuttamiseksi.

Rikkomisesta sopimusluontoisiin palkkoihin nähden on syylliset rangaistava.

*

Työttömyyslautakuntien tilaston mukaan käsitti työttömyys jo v. 1931 89,000 henkeä ja sitä seuraavana vuonna sen ilmoitettiin olevan 90,000. Kun näihin lukuihin liitetään perheen jäsenet, niin joutuvat ne kerrotuksi monenkertaisiksi.

Jos mikään niin näin valtavassa mittakaavassa oleva työttömyys on omiansa ollut aiheuttamaan maataloustuotteiden kotimarkkinoilla menekkipulaa ja sitä seuranneen maataloustuotteiden hintojen alenemisen. Yleisen työttömyyden johdosta kärsii maatalous edellämainitussa mielessä arvaamattoman paljon.

Työttömyystilanteen poistaminen on ensiarvoisen tärkeä kysymys pulan poistamisessa. Mutta ei riitä se, että työttömyys vain poistetaan, vaan on töistä maksettava myöskin riittävän suuri työpalkka, jotta eivät varatöissä olevien perheet tarvitseisi kunnan apuun turvautua kuten on tuhansissa tapauksissa sattunut, vaan kykenisivät myös maatalouden tuotteita ostamaan.

Tämän vuoden huhti-toukokuun numerot tilastosta ilmoittavat keskimääräisiksi päiväpalkoiksi koko maassa varatöissä 26:48 sekä ylimääräisissä töissä 26:26.

Kun näillä palkoilla on elätettävä koko perhe ja kun ne lisäksi ovat osin vielä satunnaisesti saatuja, ei aina koko vuonna, niin on ymmärrettävä, että niillä ei kyetä kunnolla läpi menemään. Lisäksi viittaa käytäntö siihen esimerkkeineen eri työmailla, varsinkin maaseudulla, että palkat todellisuudessa eivät keskimäärin ole näinkään korkeat.

6:ksi. Nykyisestä pula-ajasta hyötyväin keinottelijain ja suurosuusyhtymäin voittojen verottamisesta.

Varojen saamiseksi maaseudun ja kaupunkien työväestön tukemiseksi pula-aikana on ankarasti verotettava rikkaitten suuryhtymien voittoja, varsinkin sellaisten, jotka keinottelevat kansan hädällä. Sellaisia ovat ylempänä 3:nnessa kohdassa mainittujen lisäksi m.m. seuraavat:

a) suurpankit, kuten Kansallis-Osake-Pankki, Pohjoismaiden Yhdyspankki ja Helsingin Osake-Pankki sekä monet pienemmät keinottelupankit;

b) muut koronkiskurit, tukkukauppakeinottelijat, arvopaperipörssi, maatila- ja kaupunkitalovälittäjät, sotilashankintain välittäjät ynnä muut miljonäärit;

h) ne puuteollisuusyhtiöt ja yhtymät, jotka ovat pelastaneet voittonsa supistamalla työvoimaansa ja alentamalla jälellejääneiden palkat nälkärajan alapuolelle.

Koko verotuspolitiikka on niin muutettava, ettei edellämainitulle jää mitään oikeutta eikä mahdollisuutta voiton nylkemiseen silloin kun suurin osa kansaa, joka leivän kasvattaa ja työt tekee, on pulassa ja ahdistuksessa.

*

Kun monet edellä luetelluista pulan korjaamistoimenpiteistä vaativat suhteellisen suuria rahamääriä, niin on oltava selvillä mistä ne rahat pulan torjumiseksi otetaan. - Tämän vihkosen alussa esitettiin ne valtaiset määrät miljoonia markkoja, jotka suurpankit ovat vuosittain itselleen haalineet puhtaina voittoina. Niinikään ovat monet välikäsiliikkeet, miljoonayhtiöt, teollisuuslaitokset ja yksityiset koronkiskurit puhtaat voittonsa lukeneet miljoonissa markoissa vuosittain. Näitä ja tämänlaatuisia oikeassa suhteessa verottamalla häviää rahapula pulan torjumistoimenpiteissä.

Tällä ohjelmalla ei siis kolkutella valtion tyhjään kukkaroon, vaan osoitetaan selvästi mistä rahat työttömyyden torjumiseen, köyhien verohelpotuksen korvaamiseen, velkain järjestelyyn j.n.e on saatavissa.

7:ksi. Valtion ja kuntain virkakuntien ja menojen supistamisesta.

Suomen valtion osaksi kuntainkin virkalaitokset ja menot ovat muodostuneet niin suuriksi, ettei kansa enään jaksa sellaista taakkaa kantaa. Kaikkein suurimmat menot ovat:

a) valtion velkojen korkomaksut, joihin liittyvät valtion ja Suomen Pankin avustukset liikepankeille, sekä arvaamaton tappiovaara mikä voi koitua valtiolle niistä monista tapauksista, joihin se on viimeisten kymmenen vuoden aikana sidottu yksityisten rikkaiden hyväksi;

b) näin pienen kansan kantokyvyn suuresti ylittäviksi muodostuneet sotalaitoksen ja suojeluskuntalaitoksen menot;

c) virkamiesten liian suuri luku ja suuret palkat.

Kaikkia näitä menoja on ryhdyttävä supistamaan.

Monet suuremmat ja vauraammat valtiot ovat nyt pula-aikana lakkauttaneet ulkomaisten velkainsa korkojen ja kuoletusten maksut jopa vaatien eräitä velkojaan kokonaan poispyyhittäviksi. Suomikin voisi tehdä samoin.

Moni suurikin valtakunta tyytyy suhteellisesti paljon pienempiin sotilasmäärärahoihin kuin Suomi.

Pankkien avustaminen valtion varoilla ja valtion meneminen takaussitoumuksiin suurpääoman muodostamille liikkeille on kokonaan lopetettava.

Turhia virkakuntia on lakkautettava ja laiskottelevien virkamiesten joukkoja vähennettävä runsaasti. Samalla on virkamiesten ja papiston suuria palkkoja viimeinkin alennettava määräten, että korkeinkaan palkka ei saa nousta yli 36,000 mk:n vuodessa. Tuohon määrään on pula-aikana rajoitettava myöskin pankinjohtajien, kauppa- ja teollisuusyhtiöiden, osuusliikkeiden y.m. suuryritysten toimihenkilöiden korkeimmat palkat, kaikki tantiemit ja palkkiot siihen luettuna.

*

Sen lisäksi, mitä osoitettiin edellisessä kohdassa varojen hankimiseksi, on vielä virkakuntamenojen supistaminen huomattavan suuri lisä valtion pussissa, josta lisästä valtainen määrä voitaisiin välittomäst käyttää pulantorjumistoimenpiteisiin. Tällä kertaa tekevät valtion virkamiesten palkat yli tuhat miljoonaa markkaa vuosittain ja eläkkeisiin menee vuodessa 66 miljoonaa. Edellä olevien lukujen lisäksi tulevat vielä suojeluskuntaupseerien ja rajavartioston palkat, joista jälkimmäiseen menee vuodessa lähes 100 miljoonaa markkaa, sitäpaitsi tulee vielä lisätä edelliseen kuntain virkailijain palkat, seurojen, yksityiskoulujen y.m. samanluontoisten laitosten virkailijain palkat.

Jos koko virkakunnalle menevä valtion rahaerä lausutaan yhtenä summana, niin paljoakaa se ei jää vaille 2 miljaardista markasta vuosittain. Ja siinä on jo rahaa kerrakseen.

Asettamalla korkein virkamiehen palkka 36,000 mk:si vuodessa tehdään niin suuri säästö, jotta on vain leikin tekoa saattaa budjetti tasapainoon ja samalla toteuttaa pula-ajan ohjelman kohtia.

8:ksi. Henkisen työn tekijäin tukemisesta.

Valtion taholta on pula-aikana tehokkaasti tuettava myös niitä pienempituloisia henkisen työn tekijöitä sekä teknilliseen että konttorihenkilökuntaan kuuluvia, jotka ovat joutuneet joko kokonaan työttömiksi tai muuten todelliseen pulaan. Heille on annettava avustusta, hankittava työmahdollisuuksia, myönnettävä verohelpotuksia, työttömät vapautettava veroista ja kiellettävä häädöt vuokra-asunnoista heidän suhteensa.

*

Me talonpojat olemme useinkin päätyneet aliarvioimaan kaikkia henkisen työn tekijöitä. Se johtuu osaksi siitä että olemme saaneet niin paljon aikojen kuluessa kärsiä korkeimman virkakunnan byrokratiaa ja näin olemme joutuneet katsomaan karsaasti kaikkia henkisen työn tekijöitä. Toiselta puolen on myöskin joukko henkisen työn tekijöitä pitänyt talonpoikaa moukkana. Eiväthän tosin kaikki.

Nykyinen talouspula sensijaan on osoittanut missä on todellinen vika. Pienempituloiset henkisen työn tekijät ovat paljon saaneet kärsiä kuluneina vuosina. - Henkisen työn tekijöitä tarvitaan ja sentähden tulee myöskin heidän keskuudessaan olevaa pulaa lievittää ja korjata edellä sanottuun suuntaan.

9:ksi. Tämän pula-ohjelman läpiajamisesta.

Kysymyksesäolevan pula-ohjelman äpiajamisessa on käytettävä kahta keinoa:

Ensiksi pulasta kärsivien kansankerrosten vaalitaistelua ja toiseksi laajaa kansanliikettä. Vaalitaistelut eivät yksin riitä jos tahdotaan läpi nämä ehdotukset niin nopeasti etteivät tuhannet vähäväkiset ennätä lopullisesti nääntyä pulan kynsiin.

Olisi iso erehdys nyt jättäytyä yksin sen toivon varaan, että ehkä joskus saadaan valittua riittävästi sellaisia edustajia eduskuntaan, jotka rehellisesti ja peräänantamattomasti puolustaisivat pulassa olevien etuja. Pula-ajan ohjelman nopea toteuttaminen on täydelleen turvattava. Sillä valtavasti suurin osa Suomen kansaa elää nyt ennenkuulumattomassa hädässä ja ahdistuksessa. Lopullisen nääntymisen uhatessa ei ole enää varaa odottaa. Tämän kansan elinmahdollisuus vaatii, että jo tämän vuoden kuluessa nämä tärkeät toimenpiteet saataisiin voimaan. Sen vuoksi on välttämätöntä kehittää kaikkialla maassa tämän ohjelman puolesta laajaa kansanliikettä, joka on saatava niin valtavaksi, että se kykenee riittävästi painostamaan kaikkia niitä puoluejohtajia ja pankkivallan päämiehiä, jotka itsekkäiden etujen puolustajina vastustavat pulan helpottamistoimenpiteitä.

*

Näistä kahdesta pula-ohjelman läpiviemiskeinosta on päähuomio keskitettävä Pulaliikkeen voimakkaaksi järjestöksi luomiseen. Valtiolliset vaalithan ovat nyt takana päin, joten siihen puoleen läpiajamiskeinona ei luonnolisestikaan voi täyttä huomiota nyt kiinnittää. Kumminkin on aina pidettävä se vara, että jos uudet vaalit tulisivat toimeenpantaviksi ennen määräaikaa, silloin olisimme myöskin valmiit saattamaan pulamiesten edustuksen suureksi.

Jos aijomme ohjelmamme toteuttaa, niin on Pulaliike saatava leviämään yli koko maan. Siitä on saatava liike joka pystyy puhumaan sadantuhannen miehen voimalla. Ei rahavalta edes käännä korvaansa hyttysen surinalle korvessa. Pulatoimikuntia, eli kerhoja on perustettava kaikkialle, jokaiseen pitäjään ja kylään. Niitten on viipymättä otettava yhteys Pulatoimikuntien keskustoimikuntaan, pyydettävä toiminnalleen ohjeita, kerrottava paikkakunnalla vallitsevasta tilanteesta, pidettävä kokouksia, tehtävä ehdotuksia ja katsottava ripeästi toiminnassaan eteenpäin. Kun kokouksia järjestetään niin on niissä selvästi tuotava pulan kourissa kamppailevan talonpoikaiston ynnä vähäväkisen kansanosan tahto esiin.

Nykyinen puoluepeli on paljastettava. On osoitettava, mitä valtapuolueet meille talonpojille ovat viimeksi kuluneina pulavuosina antaneet. Nämä puolueet ovat ajaneet vain rahavallan etuja, koskapa se on rikastunut. Mutta, esimerkiksi maalaisliitto sanoo ajavansa myöskin meidän talonpoikain etuja. Kuinka voi ajaa yht'aikaa sekä rikastuvan että köyhtyvän etuja, varsinkin kun edelliset rikastuvat nimenomaan jälkimmäisen kustannuksella.

Talonpoikaiston etujen ajaminen täytyy siis olla rahavallan ja kaikkien sitä puolustavien puolueiden vastustamista. Ensimmäinen ehto talonpojan talouden eteenpäin menosta on, että tehdään selvä pesäero sen luontoisten vehkeilijöiden kanssa.

Entä sitten "Isänmaan etu", josta viime aikoina eri liikkeet ja ryhmät ovat kilvan huutaneet? Se etu on siksi venyvä käsite, jotta sitähän ovat käyttäneet kaikenkarvaiset rikolliset koplakunnatkin puolustuksenaan ja kylttinään. Talonpojan on tässäkin suhteessa otettava selvä kanta, on muistettava, että fascistikaappauksetkin on suoritettu "isänmaan edun" nimessä, josta välittöminä seurauksina on ollut talonpoikaiston taloudellinen tuho ja sen joutuminen orjaakin kurjempaan asemaan rahavallan jalkojen alle.

Talonpojan asiaa ei siis ajeta sellaisella politiikalla, vaan merkitsee se talonpojan luhistumista. - On siis kavahdettava sellaisia poliittisia johtomiehiä ja puolueita, jotka rahavallan kanssa muodostelevat kokoomushallituksia.

Pulaliikkeen kehittäminen mittasuhteiltaan valtavaksi ja pysymällä irti herrojen holhouksesta, siinä tie, jota kohti meidän talonpoikain kannattaa astella. Kun askelten töminä kuuluu sadantuhannen talonpojan anturoista, niin silloin on vasta toivo saada puoluejohtajat ja rahavallan edustajat vavahtamaan. Vasta silloin on mahdollisuuksia marssia taloihin takaisin, niidenkin talonpoikain, jotka kesällä v. 1930 marssivat Helsingin reisullaan taloistaan ulos.

Jokainen taloudellisessa ahdingossa oleva talonpoika ja kansanmies mukaan Pulaliikkeen riveihin päämääränä pula-ajan ohjelman nopea toteuttaminen.

Lainauskoron alentaminen, pakkohuutokauppain lopettaminen ja velkain järjestely, välikäsiliikkeiden hintavoiton luovuttamisesta takaisin maanviljelijämyyjille, verohelpotukset saatava aikaan, työttömyys poistettava, pula-ajasta hyöyväin keinottelijain voittojen verottaminen, virkakuntain menojen supistaminen, henkisen työn tekijäin tukeminen, tässä ovat ne pula-ajan vaatimukset joiden puolesta on jokaisen pulassa olevan kansalaisen yritettävä, sillä "Ei oikeutta maassa saa ken itse sit' ei hanki".