Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.tuni.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SDP/1191

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue

Haaveena onnellinen lapsuus


  • Puolue: Suomen Sosialidemokraattinen Puolue
  • Otsikko: Haaveena onnellinen lapsuus
  • Vuosi: 2017
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

HAAVEENA ONNELLINEN LAPSUUS

SDP:n lapsiperheköyhyystyöryhmän kannanotto ja ehdotukset lapsiperheköyhyyden murtamiseksi

ALKUSANAT

Hyvinvointi-Suomessa köyhyys on karua todellisuutta yli 100 000 lapselle. Lapsiperheköyhyys ei ole tullut yhteiskuntaamme ulkoapäin yllättäen, vaan se on seurausta pidemmän ajan yhteiskunnallisista muutoksista, valtakunnallisen ja kunnallisen tason päätöksistä sekä arjen käytännöistä, jotka ovat antaneet lapsiperheköyhyydelle tilan ja tilaisuuden yhteiskuntamme rakenteissa. Lapsiperheköyhyydestä puhuessamme emme voi sivuuttaa sitä, että on ollut kyse myös arvovalinnoista, joissa emme ole ottaneet riittävästi huomioon lasten oikeuksia, osallisuutta ja hyvinvoinnin ydintekijöitä.

Lasten ja perheiden elämää heikentäneiden toimien seuraukset näemme nyt lasten pahoinvoinnissa: syrjäytymisessä, lasten oman lähiyhteisön ja yhteiskunnan ulkopuolelle jäämisessä. Käytännössä jo varhain alkavissa käytöshäiriöissä ja kiusaamisessa, nuoruuden koulupudokkuudessa ja opintojen katkeamisessa sekä lasten kasvavassa yksinäisyydessä. Myöhemmin elämänhallinnan puutteessa ja luisumisessa tukitoimien ulottumattomiin.

SDP ja sen lapsiperheköyhyystyöryhmä tiedostavat syvästi, että tällaiseen kehitykseen ei Suomella ole varaa, sillä lastemme hyvinvointi on koko kansakuntamme menestymisen luissa ja ytimissä. Tiedämme, että huolestunut puhe ei yksinkertaisesti riitä, siksi haluamme taistella kaikella tarmollamme lasten arjen eriarvoistumista vastaan.

Lapsiperheköyhyystyöryhmä on kuullut kuluneen vuoden aikana useita köyhyyden tutkijoita ja lasten asioiden asiantuntijoita. Heille lämpimät kiitokset arvokkaista tiedoista. Kuulemisiin ja työryhmän toteuttamaan lapsiperheköyhyyskyselyyn nojaten, haluamme vaikuttaa omilla esityksillämme lapsiperheköyhyyden nujertamiseen. Tähän yhteiseen esitykseemme olemme koonneet ehdotuksiamme kyselyssämme useimmin esiin nousseista köyhyyden syistä: asumisen kalleudesta, työttömyydestä ja pienituloisuudesta, varhaiskasvatuksen rajoituksista ja toisen asteen opintojen maksullisuudesta. Lisäksi olemme täydentäneet näitä aiheita harrastamisen ja kuluttajuuden teemoilla, koska ne ovat olennainen osa lapsen hyvinvointia, osallisuutta ja yhdenvertaisuutta kaveripiirissä.

On jo korkea aika laittaa piste lasten elämän eriarvoistumiselle. Lapsiperheköyhyys on monien asioiden summa. Tiedostamme, ettei selvitys ole kaiken kattava, mutta merkittävä avaus kiireellisimmistä toimenpiteistä.

Lapsiperheköyhyystyöryhmä haluaa mitä lämpimimmin kiittää kaikkia tapaamiaan lasten elämän tuntijoita arvokkaista huomioista ja tiedoista. Erityiskiitos lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilalle syvällisistä näkemyksistä, jotka valottivat köyhyyden vaikutuksia lasten elämässä ja arjessa.

Suna Kymäläinen
SDP:n lapsiperheköyhyystyöryhmä

LAPSUUDEN KUVA

"Ei saatu viettää kivaa joulua kun äitiä huoletti rahat koko ajan"
(Pelastakaa Lapset: Lapsen ääni 2015 -raportti)

Köyhyys koskettaa Suomessa yli 100 000 lasta eli yli kymmentä prosenttia kaikista lapsista. Kyseessä on laaja ilmiö, johon on monia syitä ja jolla on kauaskantoisia seurauksia. Lapsen elämässä köyhyys ei ole vain vähävaraisuutta - se on myös ulkopuolisuutta ja herkästi periytyvää huono-osaisuuden kierrettä. Köyhyyden kokemuksilla on vahingolliset vaikutukset lapsen tunne-elämän kehitykselle ennen kaikkea yhteenkuuluvuuden puutteen ja leimautumisen pelon takia. Köyhyys onkin lapsen arjessa merkittävä pahoinvoinnin aiheuttaja, ja sillä on vaikutuksia myös aikuisiän terveyteen.

Erityisestä huolta herättää se, että varhaiskasvatus ja perusopetus eivät enää suojaa lasta köyhyyden vaikutuksilta ja edistä yhdenvertaisuutta, vaan ne näyttävät eriytyvän perheen varallisuuden mukaan. Jokaisella lapsella ja nuorella on oltava tasa-arvoinen lapsuus - mahdollisuus kasvaa ja kouluttautua täyteen mittaansa. On yhteiskunnan tehtävä estää eriarvoistuminen ja jakautuminen.

SDP:n lapsiperheköyhyystyöryhmän keväällä 2017 toteuttamassa kyselyssä nousi esiin viisi lapsiperheköyhyyttä aiheuttavaa tekijää: työttömyys/pienituloisuus, asumisen kalleus, nuorten opinto- ja harrastamiskulut ja kuluttaminen. Eniten köyhyyttä aiheuttavat vanhempien työttömyys ja/tai työkyvyttömyys. Pienituloisuus ja sosiaalietuuksien jälkeenjääneisyys lisäävät myös selvästi köyhyysriskiä. Lapsiperheköyhyyttä lisääviin tekijöihin on mahdollista vaikuttaa sekä nopeilla että pitemmän aikavälin, vaiheittain toteutettavilla toimenpiteillä, jotka on tässä kannanotossa ryhmitelty valtakunnan, kunnan ja arjen tasoille.

Vaikka köyhyys koskettaa useimmiten yksinhuoltajaperheitä, elää Suomessa köyhyyskuilun reunalla entistä enemmän kahden vanhemman monilapsisia perheitä. Kaikkein haavoittuvimmassa asemassa ovat maahanmuuttajaperheiden lapset. Kotoutumisessa onkin panostettava erityisesti varhaiskasvatukseen osallistumiseen, kielen oppimiseen ja koulutuspolulle pääsemiseen.

Lapsiperheiden toimeentulo on turvattava, koska se torjuu tehokkaimmin köyhyyttä. Universaalit palvelut eivät yksin riitä lapsiperheiden toimeentulon turvaamiseksi, vaan perheiden on saatava myös joustavia, kohdennettuja palveluita ja tukea. Eriarvoistumiskehitystä ja haitallisia vaikutuksia lasten ja perheiden elämään voidaan välttää toteuttamalla lapsivaikutusten arviointi aina päätösten ja toimenpiteiden yhteydessä. Kestävän kehityksen periaatteet on myös huomioitava, sillä ne ohjaavat pitkälle kantaviin ratkaisuihin hyvinvoinnista, työllisyydestä, ympäristöstä, koulutuksesta, kulttuurista ja osallisuudesta.

Palveluja ja tukea lapsiperheille

Perhepolitiikan punaisena lankana on oltava ehkäisevien, maksuttomien matalan kynnyksen lapsiperhepalveluiden parantaminen. Oleellista on, että perheet saavat hyvin toimivia palveluja oikea-aikaisesti ja riittävästi. Nyt ongelmia on siinä, että palvelut ja tarpeet eivät kohtaa toisiaan, koska palveluita ole järjestetty perheiden lähtökohdista käsin. Lisäksi asiakastietojen hajauttaminen lukuisiin rekistereihin haittaa sekä tiedonkulkua eri viranomaisten välillä että kokonaiskuvan hallitsemista.

1990-luvun laman myötä lapsiperheille suunnattu kotipalvelu käytännössä lopetettiin. Se oli vakava virhe, joka kasvatti lastensuojelun asiakkuuksien määrä ja lisäsi kalliiden lastensuojelupalveluiden tarvetta. Korjaavien palveluiden tarvetta ei voida sivuuttaa, ja samalla pitää määrätietoisesti vahvistaa matalan kynnyksen ennaltaehkäisevää palvelutarjontaa. Kuntien on palautettava kotipalvelut perheiden tarvetta vastaavalle tasolle ja varattava niihin tarvittavat resurssit. Lapsiperheet ovat nyt kunnissa eriarvoisessa asemassa, kun kuntien välillä on suuria eroja kotipalvelujen määrässä. Lisäksi perheet eivät ole usein edes tietoisia oikeuksistaan. Tiedotusta onkin parannettava siitä, että kotipalvelujen saaminen ei enää edellytä lastensuojelun asiakkuutta, vaan kotipalveluita voi saada lapsiperhearjen tarpeisiin: arjesta selviämiseen, vanhemmuuden tueksi tai haastavaan elämäntilanteeseen.

Lapsiperheköyhyyden torjuminen vaatii välittömiä panostuksia ensisijaiseen sosiaaliturvaan. Viime aikoina harjoitetun politiikan seurauksena ensisijainen perusturva on pudonnut nettomääräisesti toimeentulotuen tasolle, kun ensisijaisiin etuuksiin ei ole tehty elinkustannusten nousua vastaavia tarkistuksia. Jotta perheiden toimeentulo paranee, on perusetuuksien indeksijäädytykset ja leikkaukset peruutettava ja lapsilisää ja yksinhuoltajalisää korotettava. Vähimmäismääräinen vanhempainraha tulee korottaa peruspäivärahan tasolle, mikä edistää sosiaaliturvan selkeyttä ja vähentää toimeentulotuen tarvetta.

Lasten harrastuskulut on otettava huomioon toimeentulotuessa. Opiskelevien vanhempien tueksi ollaan säätämässä opintotuen huoltajakorotusta. Tuen riittävyyttä on seurattava ja tarvittaessa korotettava köyhyyden ehkäisemiseksi. Myös työmarkkinatuen/peruspäivärahan lapsikorotusta on voitava tarkastella, vaikka ensisijaisena tavoitteena tulee olla vanhempien työllistymisen tukeminen.1

Laajan palvelun perhekeskusverkosto on rakennettava nopeasti koko maahan, jotta lapsiperheiden palvelut, ohjaus ja neuvonta saadaan koottua perheiden helposti saavutettavaksi. Perhekeskusten tulee toimia monialaisesti yhteistyössä järjestöjen ja muiden kolmannen sektorin toimijoiden kanssa, jotta ne pystyvät tarjoamaan kaikille yhteistä vertaisryhmätoimintaa ja eri ryhmille kohdennettuja palveluita arjen solmukohdissa.

1Lähde: Salmi Minna ym. http://www.julkari.fi/handle/10024/131589

Lapsivaikutusten arviointi

Lapsivaikutusten arviointi tarkoittaa lapsen edun harkitsemista niin lapsiin kohdistuvia päätöksiä tehtäessä kuin toiminnassakin. Tavoite on selvittää lyhyen ja pitkän aikavälin vaikutukset ja löytää paras mahdollinen ratkaisu. Erityisen tärkeää on, että lapsivaikutusten arvioinnissa kuunnellaan lasten ja nuorten omia näkemyksiä.

Lapsiperheiden tukimuotoja

Lapsilisä
Äitiysavustus
Vanhempainpäivärahat
Lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuki
Työttömyysturvan ja eläkkeiden lapsikorotukset
Lapseneläkkeet
Lapsivähennys
Elatustuki
Vammaistuet
Erityishoitoraha
Opintotuen korkoavustus
Sotilasavustuksen eräät osat
Elatusvelvollisuusvähennys
Toimeentulotuen lapsiosat
Lastensuojelulaki
Sosiaali- ja terveyspalvelut
Työllisyyden hoito
Koulutus

(Pertti Arajärvi: Köyhyys ja lapsen oikeudet)

PELASTAAKO TYÖ KÖYHYYDELTÄ?

Lapsiperheköyhyyttä aiheuttaa eniten vanhempien työttömyys, siksi vakituiseen, kohtuupalkkaiseen työhön pääseminen on paras keino ennaltaehkäistä köyhtymistä ja nousta köyhyydestä. Nyt työelämän sirpaleisuus ja lyhytaikaiset työsuhteet, nollatuntisopimukset ja yksinyrittäjyys lisäävät entistä useamman työssäkäyvän vanhemman köyhyysriskiä, koska tulotaso pysyy matalana useista työsuhteista huolimatta.2

Lapsiperheiden arki hankaloituu ja vanhemmuus heikentyy taloudellisessa epävarmuudessa, siksi nollatuntisopimuksiin ja palkkauskäytäntöihin on laadittava oikeudenmukaiset säännöt. Irtisanomistilanteisiin on varauduttava paremmin työpaikoilla rakentamalla selkeät ohjelmat, jotka auttavat irtisanottuja työllistymään nopeasti. Avaintekijä osaamisen kehittämisessä ja uuden työn saamisessa on mahdollisuus kouluttautua ja päivittää työtaitoja työssä. Osaamisen merkitys kasvaa kaikilla ammatti-aloilla, kun tekoäly ja koneoppiminen vähentävät matalan koulutuksen työpaikkoja. Työ ja toimintatavat muuttuvat, mikä yhä lisää osaamisen tarvetta. Työttömyyden poistamiseksi on luotava mahdollisuudet kouluttautua rohkeasti aina, kun nykyisessä työssä ei ole enää työnäkymiä.

Vanhempien mahdollisuudet sovittaa työ ja perhe hyvin yhteen, kannustaa työn vastaanottamiseen. Joustavilla varhaiskasvatusratkaisuilla onkin merkittävä vaikutus vanhempien työllistymiseen. Tämän takia perheen pienemmillä lapsilla on oltava oikeus kokopäiväiseen maksuttomaan varhaiskasvatukseen. Lapsiperhearjen rakentumista tukee myös kouluikäisten lasten harrastamisen sisällyttäminen osaksi koulupäivää, mikä voidaan toteuttaa siirtymällä joustavaan kokonaiskoulupäivään.

Jotta voidaan ehkäistä lapsiperheiden talouden heikkeneminen edelleen, on otettava tarkasteluun palkkatukityön takaaminen molemmille lapsiperheen huoltajille ja työttömyysturvan suojaosan korottaminen 500 euroon kuukaudessa. Toimeentulotuen riittävyydestä on huolehdittava, eivätkä esimerkiksi alaikäisen lapsen kesätyötulot tai muut tulot saa pienentää vanhempien toimeentulotukea. Ensisijaisesti on helpotettava työn vastaanottamiseen ja tekemiseen liittyvää byrokratiaa.

Yksi kaikkein hälyttävimmistä työttömyyden suunnista on nuorten työttömyys, joka liittyy ammatillisen koulutuksen tai tutkinnon puuttumiseen. Lähes joka viides 20-24-vuotias suomalainen nuori on suorittanut vain peruskouluopinnot. Heistä alle puolet on työelämässä, kun keskiasteen tutkinnon tai korkeakoulun suorittaneista nuorista työssä on kolme neljästä. Alle 25-vuotiaat työttömät nuoret ovat suuressa köyhyysriskissä, koska ilman ammattikoulutusta heillä ei ole oikeutta työmarkkinatukeen tai tuen odotusaika on pitkä. Nuoren ainoa tulonlähde on tällöin vähimmäismääräinen toimeentulotuki ja asumistuki.3

2Salmi Minna ym.: Lasten ja lapsiperheiden asema nyky-Suomessa http://www.julkari.fi/handle/10024/131589
3Lähde: Kelan verkkosivut 26092017: työttömät/työttömyysturvaa Kelasta?

RATKAISUT

Valtakunnallisella tasolla:

  • Otetaan käyttöön SDP:n nuorisotakuu ja tarjotaan jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle tai alle 30-vuotiaalle valmistuneelle joko työ-, työharjoittelu-, työkokeilu-, työpaja-, oppisopimus- tai kuntoutuspaikka kolmen kuukauden aikana työttömyyden alkamisesta. Tätä tuetaan yhdistetyllä uudella palkkatuella, johon varataan riittävä rahoitus.
  • Pidetään huolta, että nuorisotakuu ulottuu kaikkiin nuoriin, niin maahanmuuttajataustaisiin, oppimisvaikeuksien kanssa kamppaileviin kuin osatyökykyisiin ja vammaisiin.
  • Varataan resurssit ja jatketaan nuorten aikuisten osaamisohjelmaa alle 30-vuotiaille nuorille aikuisille, joilta puuttuu toisen asteen tutkinto.
  • Kielletään lailla nollatyösopimukset ilman minimituntimäärää.
  • Otetaan tarkasteltaviksi työmarkkinatuki ja peruspäivärahan lapsikorotus.

Kuntatasolla:

  • Otetaan laajamittaisesti käyttöön toimivia palvelukokonaisuusmalleja kuten Eksoten Toimari-hanke.
  • Kunnat ja valtio ottavat käyttöön sosiaalisia työllistämisehtoja ja edellyttävät hankinnoissaan niiden huomioimista markkinatoimijoilta esimerkkinä osatyökykyisten, vammaisten, maahanmuuttajien ja pitkäaikaistyöttömien työllistäminen sekä vaativat työllistämisehdon toteutumisen raportoimista.
  • Kunnat ja valtio edellyttävät hankinnoissaan, että työsuhteilla ei keinotella eikä käytetä alipalkkausta.

Arjen tasolla:

  • Rakennetaan yhteistyössä järjestöjen kanssa työttömien lapsiperheiden arki sellaiseksi, että lapsilla on mielekästä ohjattua tekemistä ja vanhemmilla mahdollisuus paneutua hyvään vanhemmuuteen, parantaa osaamistaan ja pitää huolta työn hakemisesta kts. Toimari-hanke ja Oma Kamu-malli.

Eksoten Toimari-hanke tarjoaa yhdessä tehtävää palvelukokonaisuutta koko perheelle

  • Eksoten alueelle v. 2017-2018 sijoittuva ESR-rahoitteinen kehittämishanke perheiden arjen ja vanhempien työnhaun tukemiseksi sekä vertaistuen tarjoamiseksi lapsille ja aikuisille.
  • Päätavoite on edistää työllisyyttä, osaamista ja osallisuutta etsimällä osallistujille väylä opiskeluun tai työhön.
  • Kohderyhmä on työttömät nuoret, lapsiperheiden vanhemmat ja pitkäaikaistyöttömät.
  • Hankkeessa:
    • kehitetään vaikeasti työllistyvien toimintamalleja ja alueen toimijoiden välistä yhteistyötä
    • järjestetään ryhmämuotoista kuntouttavaa työtoimintaa
    • hyödynnetään etäyhteyksiä (mm. nuorten chat-ryhmä) ja nostetaan lapsen näkökulma näkyväksi
  • Ryhmässä:
    • korostuu vertaistuen merkitys
    • jäsenet osallistuvat toiminnan suunnitteluun ja valitsevat teemat, joista kokevat hyötyvänsä eniten (esim. vanhemmuuden tukeminen, lastenhoidon ja työn yhteensovittaminen, työn hakeminen, työhaastatteluun valmistautuminen, työ- ja toimintakyvyn säilyttäminen, talouden hallinta, velkaneuvonta, terveellinen ruokavalio, liikenneturvallisuus, lasten sairaudet ja tapaturmat)
    • asiantuntija osallistuu työhön Toimarin työntekijän työparina samoin kuin vertaistukiohjaajat
    • teemat, sisältö ja toiminta rakennetaan yhdessä osallistujien tarpeiden ja toiveiden mukaisesti
    • omat samanaikaisesti ja samoissa tiloissa toimivat ryhmät aikuisille ja lapsille/nuorille

OMA KOTI KULLAN KALLIS - VAI LIIAN KALLIS?

"Kaikki rahat menevät elämiseen, säästöjä ei kerry. Lottovoittoa odotellessa"
(Lähde: Vantaan Sanomat 9.4.2016)

Asumiskustannukset ovat yksi lapsiperheiden suurimmista menoeristä ja köyhyyteen vaikuttavista tekijöistä. Pula kohtuuhintaisista vuokra- ja omistusasunnoista lisää lapsiperheköyhyyttä, koska se estää pieni- ja keskituloisia vanhempia vastaanottamasta työtä ja muuttamasta kasvukeskuksiin ja pääkaupunkiseudulla uusien työmahdollisuuksien perässä. Perheiden taloudellinen ahdinko syvenee, kun haja-asutusalueiden asuntojen arvo laskee työpaikkojen ja palveluiden hävitessä.

Lapsiperheitä on tuettava asumiskustannuksissa silloin, kun perheen tulot eivät riitä kohtuulliseen asumistasoon. Asumistuen leikkaaminen ei ole oikea keino hillitä kohoavia vuokria, sillä se lisää köyhyysriskiä ja vaikeuttaa osa-aikaisen työn vastaanottamista. Hallituksen esittämää yhteisasumisen asumistuen leikkausta ei tule toteuttaa.4 Leikkaus kohdistuisi ensisijaisesti opiskelijoihin ja lisäisi heidän köyhyysriskiä, koska heillä ei yleensä ole mahdollisuutta saada toimeentulotukea asumiskustannuksiin.

Yhteiskunta on muuttunut ja lapsiperheiden vanhempia vaaditaan nyt ottamaan vastaan työtä kaukaa kotipaikkakunnalta. Valtion ja kuntien on huolehdittava työllistymisen ja uudelle paikkakunnalle muuttamisen edellytyksistä tonttipolitiikalla, kaavoituksella ja täydennysrakentamista tehostamalla.

Asumisen on voitava kehittyä ihmisten erilaisten tarpeiden ja vaiheiden myötä. Siirtyminen asumismuodosta toiseen pitää tehdä eri tulotason perheille mahdolliseksi. Erityisesti ASO-asumista on kehitettävä, sillä se avaa myös pienituloisille mahdollisuuden pien- tai rivitaloasumiseen. Lapsiperheellä on oltava kunnollinen koti, sillä koti on lapsen tärkein kasvuympäristö ja perheen hyvän arjen perusedellytys.

Asuinympäristö luo puitteet sille, millaiseksi lapsiperheen arki ja ajankäyttö muovautuvat. Eniten tähän vaikuttaa se, että lapsiperheen tarvitsemat palvelut, koulut, päiväkodit ja kaupat, ovat helposti saavutettavissa. Hyvä asuinalueiden suunnittelu vähentää lasten ja nuorten yksinäisyyttä ja tarjoaa sopivia kohtaamispaikkoja eri-ikäisille asukkaille. Luonto, lähellä sijaitsevat leikki-, liikunta- ja oleskelualueet edistävät viihtyvyyttä ja lisäävät turvallisuuden tunnetta. Kattavat kevyen liikenteen verkostot vähentävät perheiden autonkäyttötarvetta ja -kuluja. Kävely ja pyöräily tukevat arjen hyvinvointia ja edistävät terveellisiä elämäntapoja, jonka suotuisat vaikutukset näkyvät elämänmittaisena parempana terveytenä.

4Lähde: Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi yleisestä asumistuesta annetun lain muuttamisesta luonnos 20.9.2017

RATKAISUT

Valtakunnallisella tasolla:

  • Lasketaan asumisen kuluja edullisella tonttien hinnoittelulla sekä kannustetaan kuntia ARAtonttien kaavoittamiseen kunnallisteknisellä infra-avustuksella.
  • Asetetaan tavoitteeksi, että vähintään 40 % asunnoista on ARA-asuntoja uutta aluetta perustettaessa.
  • Poistetaan tarpeettomia asumisen hintaa lisääviä määräyksiä ja luovutaan esimerkiksi väestösuojien rakentamisesta ja vähennetään autopaikkojen määrää hyvien liikenneyhteyksien alueilla.
  • Kehitetään velkajärjestelmiä siten, että ylivelkaantuminen tai luottotietojen menettäminen ei merkitse lapsiperheelle asunnottomuusriskiä sekä vältetään häätöjä ja tarpeettomia muuttoja.
  • Säädetään lailla pelisäännöt maksuhäiriömerkinnän saaneiden ihmisten asumiseen liittyvistä välttämättömistä palveluista, kuten veden, sähkön ja kaukolämmön toimituksesta ja kotivakuutuksen solmimisesta.

Kuntatasolla:

  • Kunnat hinnoittelevat asuinalueiden tontit kohtuullisesti.
  • Kunnat tekevät kohtuullisia vesi-, jätehuolto- ja kiinteistöveroratkaisuja.
  • Kunnat toteuttavat asumista ja palveluita edistäviä ratkaisuja ja keventävät asumisen hintaa nostavia kaavamääräyksiä.

Arjen tasolla:

  • Kannustetaan asukkaita osallistumaan asuinalueensa ja asuinympäristönsä kehittämiseen sekä yhteisöllisten palveluiden tuottamiseen. Pidetään esillä ennakoivan kiinteistöjen huollon tärkeyttä korjauskustannusten hillitsemiseksi.

KOULUTUKSEN MALLIMAASTA KOHTI KAHDEN KERROKSEN VÄKEÄ?

"Lapsi, joka on rakastettu ja kokee, että hänet huomataan ja hyväksytään sellaisena kuin hän on, osaa itsekin arvostaa itseään ja kokee olevansa arvokas. Tämän takia päiväkodissa on niin tärkeää olla riittävästi aikuisia. Antamalla aikaa ja huomiota kasvatetaan lapsia, joilla on vahva itsetunto."
(SDP:n Inhimillisiä tarinoita Suomessa 2017: "Lapsia täytyy pitää sylissä")

Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen suuri merkitys

Lapsiperheköyhyyttä ja syrjäytymistä voidaan estää tehokkaimmin toimimalla mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Laadukas varhaiskasvatus on vaikuttava keino torjua sekä välittömiä köyhyyden kokemuksia että parantaa lapsen kouluvalmiuksia ja koulumenestystä. Varhaiskasvatus myös ehkäisee huono-osaisuuden kierteen periytymistä ja pienentää hyvinvoinnin ja terveyden eroja aikuisuudessa.

Pisa-tutkimusten mukaan toisen polven maahanmuuttajataustaiset lapset ovat lähes kaksi kouluvuotta jäljessä ikätovereidensa tasosta.5 Tämän lapsiryhmän pääsystä varhaiskasvatukseen onkin erityisesti huolehdittava, koska sillä on ratkaiseva merkitys kielen oppimisessa ja kotoutumisessa. Haitallista segregaatiokehitystä on vältettävä ja laadittava varhaiskasvatussuunnitelmat yhtäläisesti kaikille lapsille.

Tällä hetkellä suomalaisissa varhaiskasvatuskäytännöissä ei huomioida lasten yhdenvertaisia oikeuksia varhaiskasvatukseen. Subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden rajoittamiskäytännöt eroavat eri kunnissa, mikä merkitsee sekä alueellista eriytymistä että tasa-arvoisen lapsuuden heikkenemistä.

Erilaisista varhaiskasvatuskäytännöistä ja lapsiperheiden välisistä merkittävistä taloudellista eroista johtuen lapset aloittavat perusopetuksen hyvin erilaisista lähtökohdista käsin. Vaikka perusopetus on pääsääntöisesti maksutonta, koituu siitä perheille myös kustannuksia. Kohoavat kulut merkitsevät köyhien perheiden lasten jäämistä syrjään esimerkiksi leirikouluista ja harrastuksista, mistä seuraa ulkopuolisuuden ja kiusaamisen kokemista koulussa. Kuntien on panostettava tasa-arvoisiin oppimismahdollisuuksiin, esimerkiksi älylaitteiden hankintaan, jos opetuksessa edellytetään oppilailla olevan niitä käytössään.

Opettajien ammattijärjestö OAJ:n mukaan Suomi panostaa perusopetukseen vähiten Pohjoismaista.6 Olemmeko siis siirtymässä koulutuksen mallimaasta kohti kahden kerroksen väkeä? Resurssien vähenemistä ei voida sivuuttaa, kun oppimiserot parhaimmin ja heikoimmin suoriutuvien lasten välillä ovat kasviussa. On erittäin huolestuttavaa, että runsas viisi prosenttia ikäluokasta ei saavuta perusopetuksessa edes minimitasoa lukemisessa, matematiikassa ja luonnontieteissä ja joka kahdeksas poika jää vaille jatko-opinnoissa tarvittavaa lukutaitoa. Lyhyen tähtäimen säästöt ja niiden seurauksena syntyvä osaamisvaje ovatkin käymässä kalliiksi niin nuorille kuin yhteiskunnallekin.

5Lähde: Laura Ansala, Ulla Hämäläinen ja Matti Sarvimäki: Integroitumista vai eriytymistä? Maahanmuuttajalapset ja -nuoret Suomessa. Kela työpapereita 56/2014
6Lähde: OAJ:n verkkosivut 3.8.2017 Uutiset: Peruskoulu on pelastettava

RATKAISUT

Valtakunnallisella tasolla:

  • Lisätään perusopetuslakiin kaikkien lasten oikeus maksuttomaan kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen ja kumotaan samalla subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden rajoittaminen.
  • Ulotetaan kuraattorin ja psykologin palvelut varhaiskasvatukseen lasten hyvinvoinnin ja terveyden tukemiseksi.
  • Taataan perusopetuksessa jokaiselle tuki- ja erityisopetusta tarvitsevalle riittävä oppimisen tuki.
  • Laajennetaan leiritoimintaa siten, että kesäleirit toimivat juhannukseen asti ja syysleirit elokuun alusta koulun alkamiseen asti vahvistamalla kuntien, järjestöjen ja yhdistysten kumppanuutta leiritoiminnan järjestämisessä.
  • Myönnetään turvapaikkaa hakeville lapsille ripeästi kuntapaikka ja huolehditaan pääsystä varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen osana kotoutusta.

Kuntatasolla:

  • Kunnat eivät ota käyttöön subjektiivista varhaiskasvatusoikeuden rajoitusta (lakimuutokseen asti).
  • Kunnat huolehtivat terveistä, turvallisista ja sopivankokoisista kasvatus- ja oppimisympäristöistä.
  • Kunnat huolehtivat varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen laadusta purkamalla henkilöstön sijaiskiellot, palkkaamalla riittävästi ammattitaitoista henkilökuntaa vakinaisiin työsuhteisiin ja pitämällä ryhmäkoot riittävän pieninä. Jokaiseen varhaiskasvatuksen lapsiryhmään palkataan lastentarhanopettaja.
  • Kunnat vastaavat lapsen pääsystä varhaiskasvatuksen mahdollisimman lähellä omaa kotia, jotta lapsi pystyy olemaan samassa ryhmässä oman asuinalueensa lasten kanssa ja, jotta hoitoon kuljettamiseen kuluva aika ei muodostu liian pitkäksi ja vanhempien työssäkäynti ei vaikeudu.

Arjen tasolla:

  • Lapsiin tutustumiseen, kaverisuhteiden syntymiseen ja ryhmäytymiseen varataan riittävästi aikaa kiusaamisen ehkäisemiseksi.
  • Varhaiskasvatuksen ammattilaiset tekevät yhteistyötä vanhempien kanssa ja tukevat vanhempia huomioiden erilaiset opintojen tai työelämän vaatimat hoitotarpeet.
  • Torjutaan kilpavarustelua tavaroilla lasten syntymäpäivien järjestämisessä kasvu- ja oppimisympäristöissä ja ohjataan lapsia kestävän kehityksen periaatteiden mukaiseen kuluttamiseen.

Toisen asteen koulutus - maksutonta vai liian kallista?

"Äitini on yksinhuoltaja, joka sairastui yllättäen vuonna 2011, jonka jälkeen hän ei pystynyt enää palaamaan työhön. Työkyvyttömyyseläkkeellä kolmen hengen eläminen on aika taiteilua ja lukiopintojeni kulujen maksaminen on vaikeaa".

Lapsiperheköyhyys ja koulutuksen eriytyminen perheen varallisuuden mukaan rajoittavat nuorten mahdollisuuksia kouluttautua. Suomessa puhutaan maksuttomasta toiseen asteen koulutuksesta, vaikka lukiossa ja ammattioppilaitoksessa opiskelevalla on velvollisuus hankkia opintojen edellyttämät oppikirjat ja tarvikkeet ja suorittaa tutkintomaksut. Tosiasiassa opinnot ovatkin jatkuvasti kallistuneet oppimateriaalien hintojen kohoamisen ja uusien älylaitekustannusten takia.

Pelastakaa Lapset ry julkaisi juuri kyselyn toisen asteen opintojen kustannuksista ja niiden vaikutuksista opiskelijoiden ja heidän perheidensä elämään ja toimeentuloon. Lähes neljännes vastanneista arvioi käyttäneensä 3000 euroa tai enemmän lukion tai ammattiopintojen välttämättömiin kustannuksiin.7

Lähes 60 prosenttia kyselyyn vastanneista koki opintojen kustannusten aiheuttaneen haasteita perheen taloudelle. Korkeat opiskelukustannukset vaarantavat nyt nuorten opintojen jatkumisen toiselle asteelle myös entistä useammassa pieni- ja keskituloisen kahden huoltajan perheessä, jossa on useita lapsia. Vain toisen asteen opintojen maksuttomuus takaa nuorille tasa-arvoiset mahdollisuudet opiskella niin pitkälle kuin nuorella on halua ja potentiaalia riippumatta vanhempien varallisuudesta.

Monet nuoret joutuvat hylkäämään haaveidensa ammatin ja valitsemaan koulutuksen vain sen hinnan perusteella. Tämä lisää aloitettujen opintojen keskeyttämisen riskiä ja sitä, että nuori ei aloita toisen asteen opintoja lainkaan. Nuoren jääminen peruskouluopintojen varaan ilman tutkintoa ja ammattia on suurin este työuran alkuun pääsemiselle, mikä hankaloittaa nuoren itsenäistymistä. Opiskelupaikan, ammatin ja työpaikan puuttuminen aiheuttaa stressiä, itsetunto-ongelmia ja synnyttää pitkään jatkuessaan elämänhallinta- ja terveysongelmia, lopulta syrjäytymisen ja köyhyyden.

Seutukuntien nuorten tilanne on entisestään hankaloitunut, kun kunnat ovat leikanneet koulujen määrärahoja ja harventaneet kouluverkkoa. Tämä kuormittaa keskuskaupunkien ulkopuolella asuvien nuorten arkea, josta kuluu paljon aikaa pelkästään koulunmatkoihin. Nuorelle jää vain vähän vapaa-aikaa, mikä heikentää opiskelumotivaatiota ja lisää koulun keskeyttämisen riskiä. Maaseudulla asuville nuorille koulujen lakkauttaminen merkitseekin sekä oppimistilojen että kokoontumispaikkojen menettämistä.

7Lähde: https://s3-eu-west-1.amazonaws.com/pelastakaalapset/main/2017/11/09145729/Pelastakaa_Lapset_Selvitys_ toisen_asteen_opintojen_kustannuksista_2017.pdf

RATKAISUT

Valtakunnallisella tasolla:

  • Tehdään lakiin muutos maksuttomista lukio- ja ammattiopinnoista.
  • Pidennetään oppivelvollisuusikä 18 -vuoteen ja kehitetään kymppiluokka uudeksi avoimeksi toiseksi asteeksi, jossa opiskelija opiskelee toisen asteen oppilaitoksen yhteydessä, eikä enää peruskoulussa. Opiskelija voi samaan aikaan korottaa peruskoulun arvosanoja tutkintojen avulla ja suorittaa opintojen jatkamisessa tarvittavien aineiden toisen asteen avoimia opintoja.
  • Taataan lukiossa opiskeleville oikeus erityisopetukseen.

Kuntatasolla:

  • Opintojen ohjaukseen panostetaan, jotta oppilas löytää mielekkään urapolun ja opintojen keskeyttämisen riski pienenee.
  • Kunta nostaa koulutuksen keskeiseksi lasten ja nuorten hyvinvointia tukevaksi tekijäksi ja välttää määrärahojen leikkaamista opetuksesta sekä kouluverkon harventamista.
  • Kunta kehittää yhdessä kolmannen sektorin kanssa toimintaa kyläkouluihin, jotta koulut säilyvät paikkakunnalla.

Arjen tasolla:

  • Kouluissa otetaan huomioon nuorten osallisuus kouluympäristön kehittämisessä kouluviihtyvyyden parantamiseksi.
  • Koulukiusaamista ei sallita. Opettajat- ja muu ammattihenkilöstö (kuraattorit, terveydenhoitaja, psykologit) tekevät sekä keskinäistä yhteistyötä että vanhempien kanssa kiusaamisen ja pahoinvoinnin estämiseksi.
  • Vanhemmat ja muut nuorten lähipiirin aikuiset kannustavat erityisesti opintojen nivelvaiheessa olevia nuoria kouluttautumaan ja painottavat opiskelujen tärkeyttä nuorten tulevaisuudelle.

Harrastaminen osaksi joustavaa koulupäivää

"Iskä joutuu maksamaan lainaa ja siksi hän ei voi tehdä minulle harrastusta"
(Pelastakaa Lapset: Entten tentten pelistä pois, Lapsen ääni 2015 -raportti)

Lapsiperheköyhyys merkitsee lapsen arjessa sitä, että mahdollisuus harrastaa, osallistua ja tehdä kavereiden kanssa samoja asioita on heikko tai olematon. Lapsen ääni -raportissa jopa 80 prosenttia vähävaraisten perheiden lapsista kertoo, että heidän harrastusmahdollisuutensa ovat rajoittuneet ja 71 prosenttia sanoo joutuneensa lopettamaan harrastamisen liian kalliiden kulujen takia.

Harrastuskulut (seura-, kausi-, vakuutus-, lisenssi- ja varustemaksut) ovat jopa kolminkertaistuneet 2000 -luvulla, mikä estää sekä pienituloisten yksinhuoltajaperheiden lasten, mutta myös monien kahden huoltajan perheiden lasten säännöllisen harrastamisen. Se, että lapsi ei pysty osallistumaan harrastuksiin, retkille tai leireille, aiheuttaa huonommuuden tunteita ja murentaa itseluottamusta. Masentuneisuus ja yksinäisyys lisääntyvät, kun lapselle ei synny kaverisuhteita eikä hän pääse osaksi vertaisryhmäänsä. Tunne- ja tietoisuustaitojen opettaminen kouluissa ja varhaiskasvatuksessa parantaisi lapsen kykyä käsitellä pelon ja ahdistuksen tunteita.

Koulu on kodin ohella lapsen tärkein kasvuympäristö, siksi koulupäivän rakennetta ja sisältöä uudistamalla voidaan lisätä tehokkaasti lasten hyvinvointia. Siirtyminen joustavaan kokonaiskoulupäivään parantaisi koulumotivaatiota ja koulussa viihtymistä ja varmistaisi kaikille lapsille mahdollisuuden kokeilla eri taide-, kulttuuri- ja liikuntaharrastuksia.

Harrastusten järjestämiseen voisivat osallistua yhteistyössä koulun henkilökunta, taiteen ja kulttuurin tuottajat ja liikunta- ja nuorisojärjestöt. Ohjaajien on oltava koulutettuja nuorten ohjaajia tai opetus- tai kasvatusalan ammattilaisia, jotta varmistetaan lapsen yhdessä tekemisen taitojen kehittyminen ja estetään kiusaaminen tai ryhmän ulkopuolelle sulkeminen.

Joustava kokonaiskoulupäivä vähentäisi myös lasten yksinoloa, mikä on lasten elämässä selvä pahoinvoinnin aiheuttaja. Tämä näkyy mm. Mannerheimin lastensuojeluliiton puhelin- ja nettiyhteydenotoissa, joista lähes puolet koski lasten yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta.

Koulupäivään sisältyvässä harrastamisessa hyödynnetään koulun tiloja ja välineitä. Koulukyydeillä kulkeville lapsille taataan osallistuminen kuten muillekin koululaisille. Lapsia kannustetaan löytämään sopiva liikuntaharrastus, mikä tukee oppimista ja auttaa pitämään huolta terveydestä. Lasten toiveita ja mielipiteitä kuunnellaan toiminnan suunnittelussa ja sisältöön panostetaan, jotta liikkuminen tuo onnistumisen kokemuksia ja iloa.

Joustava kokonaiskoulupäivä on perheelle konkreettinen tuki, sillä se helpottaa perheen arkea. Se lisää perheen yhteistä aikaa koulu- ja työpäivän jälkeen ja auttaa erityisesti talousongelmien kanssa kamppailevia tai enemmän kasvatustukea tarvitsevia vanhempia jaksamaan paremmin, suhtautumaan lapsiin myönteisimmin ja viettämään enemmän aikaa yhdessä lasten kanssa.

RATKAISUT

Valtakunnallisella tasolla:

  • Uudistetaan koulupäivä joustavan kokonaiskoulupäivän -mallin mukaiseksi.
  • Kohdennetaan lasten ja nuorten liikuntaan tarkoitettuja valtion liikuntamäärärahoja nykytasoa selvästi enemmän suoraan paikallistasoille.

Kuntatasolla:

  • Kunnat vastaavat joustavan kokonaiskoulupäivän järjestämisestä, ohjaajien valinnasta ja toiminnan laadusta.
  • Kunnat eivät peri kenttä- ja/tai salimaksuja seuroilta, jotka järjestävät harrastustoimintaa alle 18-vuotiaille.
  • Lasten harrastukset huomioidaan perheiden toimeentulotukipäätöksissä.
  • Kannustetaan vapaamuotoiseen liikuntaan pitämällä kaikille avoimet liikuntapaikat hyvässä kunnossa ja varmistamalla, että esimerkiksi jalkapallo- ja jäävuoroja on myös yleiseen käyttöön.

Arjen tasolla:

  • Kannustetaan lapsia leikkimään ja kehittämään omia harrastuksiaan.
  • Kerrotaan vanhemmille lapsuusajan liikkumisen tärkeydestä ja rohkaistaan liikkumaan monipuolisesti yhdessä lasten kanssa sekä osana arjen hyötyliikuntaa että ohjattuja ryhmälajeja.

Lapsi kuluttamisen pyörteissä

"Koulussa huudellaan kun en pääse mukaan ja heitellään pikku kolikoil"
"Mulle on naurettu kun ei oo rahaa uusiin suksiin tai luistimiin"
(Pelastakaa Lapset: Entten tentten pelistä pois Lapsen ääni 2015 -raportti)

Lapsiperheköyhyys on lisääntynyt viimeisten parinkymmenen vuoden aikana samalla, kun tuloerot ovat kasvaneet. Yksinhuoltajuudella ja vanhempien työttömyydellä tai vähäisillä työtuloilla on köyhyyteen selvä yhteys, samoin kuin vanhempien pitkäaikaisella sairaudella tai työkyvyttömyydellä. Mutta hyvätuloisten perheidenkään lapset eivät ole suojassa köyhyydeltä, jos vanhemmilla on päihde- tai rahapeliongelma.

Talousongelman kasaantuvat, kun ahdingossa olevat perheet joutuvat solmimaan epäedullisia sopimuksia toistaiseksi voimassa olevin tai määräaikaisin ehdoin tai turvautumaan pikaluottoihin selviytyäkseen terveydenhoidon, ruokaostojen, kulutustavaroiden, lomien tai lasten harrastusten aiheuttamista menoista.

Taloudellinen eriarvoisuus johtaa herkästi lasten väliseen erotteluun menestyjien ja häviäjien välillä ja liittyy kiusaamiseen, leimautumisen pelkoon ja nöyryyttäviin tilanteisiin kaveripiirin ulkopuolelle sulkemisesta. Lapselle kertyy toistuvasti kokemuksia yksipuolisesta ruokavaliosta, ahtaasta kodista vailla omaa tilaa, vähäisistä mahdollisuuksista harrastaa ja osallistua retkiin tai kaverijuhliin. Lapsi oppi tuntemaan häpeää siitä, ettei voi hankkia samanlaisia tavaroita kuin ikätoverit, sillä esimerkiksi uudet vaatteet ja omassa käytössä olevat kännykkä tai tietokone merkitsevät paljon lasten yhteenkuuluvuuden rakentumisessa.

Uusi, yleistyvä ilmiö on perheen sisäinen taloudellinen eriarvoisuus uusperheen lasten välillä. Perheessä voi olla suuriakin eroja jommankumman vanhemman aiemman ja nykyisen puolison kanssa hankittujen lasten taloudellisissa mahdollisuuksissa. Toisessa ääripäässä etävanhempi ei osallistu lainkaan lapsen elämään eikä hankintoihin, kun taas toisessa hän ostaa paremman tulo- ja varallisuusasemansa turvin lapselle merkkivaatteita, uusimpia älylaitteita ja ulkomaanmatkoja.

Yhteiskunnassamme on tapahtunut muutos kulutuskeskeiseen suuntaan. Lapset eivät ole tältä säästyneet, vaan heistä on tullut yksi markkinoinnin kiinnostavimmista kohderyhmistä. Mainosten houkuttelevat kuvat lisäävät lasten arkiympäristöissä tapahtuvaa kilpavarustelua tavaroilla ja elämyksillä. Lapset huomaavat, että oikeanlaisilla tavaroilla voi saada arvostusta ja päästä haluttuun kaveripiiriin. Erityisesti vapaa-aikaan liittyvällä kuluttamisella, eli harrastuksilla ja oman rahan käyttämisellä, on vaikutusta kaverisuhteisiin.

Kaupallistumisen ja kulutuskulttuurin vastapainoksi on löydettävä tapoja kasvattaa lapset kohtaamaan markkinayhteiskunta. Lapset ja nuoret tarvitsevat ohjausta, jotta he omaksuvat vastuullisen kuluttamisen tapoja. Avainasemassa asenteiden syntymisessä on kodin lisäksi koulu. Medialukutaidon oppiminen, erityisesti verkossa ja somekanavissa tapahtuvasta mainonnasta on olennaista, sillä lapset eivät digitaidoistaan huolimatta tunnista esimerkiksi kilpailuihin ja arpajaisiin piilotettua mainontaa. Houkutus hankkia sama peli, palvelu tai tuote kuin kavereilla saa herkästi aikaan lainaamisen kierteen. Yritysten on myös kannettava vastuuta ala-ikäisille kohdennetusta mainonnasta ja pidettävä kiinni lapsen asemaa kuluttajana suojaavista eettisistä periaatteista. On panostettava arjen kulutus- ja rahankäyttötaitojen omaksumiseen. Ylikuluttamisessa ja tuhlaamisessa ei ole ihannoitavaa, sen sijaan kestävä kuluttaminen ansaitsee arvostuksen.

RATKAISUT

Valtakunnallisella tasolla:

  • Rajoitetaan pikavippien tarjontaa.
  • Luodaan uusia, inhimillisiä velkajärjestelyjen ja velkojen sovittelun tapoja ja velvoitetaan kunnat tarjoamaan perheille sosiaalista luottoa yllättävissä, välttämättömissä menoissa.

Kuntatasolla:

  • Lisätään varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa annettavaa kuluttajakasvatusta ja rahankäytön opastusta.
  • Taataan riittävät resurssit matalan kynnyksen talous- ja velkaneuvonnalle ja tiedotetaan pikaluottojen vaikutuksista toimeentulotukeen.

Arjen tasolla:

  • Parannetaan elämänhallintaa ja ohjataan ylivelkaantumisriskissä olevia hakemaan apua ajoissa.
  • Opetetaan lapsille, ettei raha ole ystävyyden mitta ja harjoitellaan yhdessä erilaisuuden ymmärtämistä ja myötätuntoisia suhtautumistapoja eri asemassa oleviin.
  • Opetellaan taloustaitoja lasten ikään sopivilla tavoilla (kts. Rahalaakso-sovellus, jonka avulla lapsi oppii matematiikkaa ja rahankäyttöä maatilaympäristössä).
  • Puututaan nopeasti kaikkeen kiusaamiseen.

Lähteet ja kirjallisuutta:

Ansala Laura, Hämäläinen Ulla ja Sarvimäki Matti: Integroitumista vai eriytymistä? Maahanmuuttajalapset ja -nuoret Suomessa. Kela työpapereita 56/2014

Arajärvi Pentti: Köyhyys ja lapsen oikeudet, Lapsiasiakeskustelu 2.5.2017

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi yleisestä asumistuesta annetun lain muuttamisesta luonnos 20.9.2017

Kelan verkkosivut 26.9.2017: Työttömät/työttömyysturvaa Kelasta?

Mannerheimin lastensuojeluliiton verkkosivut Vanhempainnetti 29.5.2017

OAJ:n verkkosivut 3.8.2017 Uutiset: Peruskoulu on pelastettava

Pelastaa Lapset ry: Entten tentten pelistä pois! Lapsen ääni 2015 -raportti. Lasten kokemuksia köyhyydestä ja osallisuudesta.

Pelastakaa Lapset ry: Eväitä elämälle-ohjelma 2017

Pelastakaa Lapset ry: Selvitys toisen asteen opintojen kustannuksista ja niiden vaikutuksista opiskelijoiden ja heidän perheidensä elämään ja toimeentuloon. Maksuton 2. aste -kampanja. https://s3-eu-west-1.amazonaws.com/pelastakaalapset/main/2017/11/09145729/Pelastakaa_Lapset_ Selvitys_toisen_asteen_opintojen_kustannuksista_2017.pdf

Salmi Minna ym.: Lasten ja lapsiperheiden asema nyky-Suomessa http://www.julkari.fi/handle/10024/131589

SDP:n Inhimillisiä tarinoita Suomessa 2017: "Lapsia täytyy pitää sylissä"

Vantaan Sanomat 9.4.2016

MAAILMAA VOI MUUTTAA. TARVITAAN VAIN ROHKEITA IHMISIÄ.