Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.tuni.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SDP/1278

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue

Kannanotto energiapolitiikasta


  • Puolue: Suomen Sosialidemokraattinen Puolue
  • Otsikko: Kannanotto energiapolitiikasta
  • Vuosi: 1999
  • Ohjelmatyyppi: muu ohjelma

SDP:n XXXVIII puoluekokous
Turku 26.-30.5.1999

Kannanotto energiapolitiikasta

Energia tuotannon ja työllisyyden edellytysten luojana

Teollisen aikakauden valtasuuntaukset kapitalismista kommunismiin ovat käytännössä olleet tuotantomyönteisiä ideologioita. Energian avulla lisääntyvä tuotanto synnytti uusia kulutusmahdollisuuksia ja samalla vähensi raskaimpien töiden osuutta.

Pääomien ja energiaraaka-aineiden niukkuus on ohjannut energiapolitiikan kehitystä Suomessa. Suomeen muodostui historiallisen kehityksen tuloksena merkittävää valtionjohtoista energiantuotantoa. Julkisen vallan tehtävänä on luoda edellytykset sille, että energiaa tuotetaan ja sitä on saatavilla riittävästi.

Suomen suurin ongelma on työttömyys, jonka alentaminen on yhteiskunnallisesti tärkein tehtävä. Tilanteen merkittävä paraneminen on mahdollista ennen kaikkea tasaisen ja vahvan talouskasvun avulla. Tarvitsemme uutta tuotantoa ja sen luomia työpaikkoja.

Riittävä ja kohtuuhintainen energiansaanti on teollisuuden toiminnan tärkeimpiä toimintaedellytyksiä, ja vaikuttaa siten työllisyyskehitykseen. Kauaskantoisia investointiratkaisuja ei tehdä riittävästi, mikäli hinnaltaan kilpailukykyisen perusenergian riittävyyteen liittyy epävarmuutta.

Ympäristön huomioonottava energiapolitiikka

Viime vuosikymmeninä ihmiskunta on herännyt miettimään maapallon tulevaisuutta. Ympäristökatastrofit ja tulevaisuuden ennustaminen toivat tietoisuuteen globaalit uhat. Ympäristöystävällisen teknologian tuottamisesta on tullut yksi tulevaisuuden avainkysymys.

Suomi on energiansäästössä edelläkävijä. Teollisuus on kehittänyt prosessejaan energiaa säästäviksi, koska energian osuus monien tuotteiden loppuhinnasta on kymmeniä prosentteja. Kilpailukykyisen tuotannon edellytys on näin ollen mahdollisimman pieni energiankulutus suhteessa tuotantoon.

Talouskasvu heijastuu energian kysyntään erityisen voimakkaasti Suomen kaltaisissa maissa, joissa energiaintensiivisen teollisuuden osuus tuotannosta on suuri. Bruttokansantuotteen nopea kasvu on heijastunut myös energiankulutuksen kasvuna, vaikka sen arvioidaankin kasvavan hitaammin kuin bruttokansantuote.

Pitkällä aikavälillä Suomen talouden energiaintensiivisyys laskee. Kokonaisenergian suhteen tämä kehityskulku on ollut nähtävissä jo 1970-luvun energiakriiseistä lähtien. Sähkön osalta käänne on tapahtunut aivan viime vuosina. Syynä tähän on talouden rakenteen muuttuminen, sillä prosessiteollisuuden osuus koko tuotannosta on vähentynyt.

Joka tapauksessa vuonna 2025 energiankulutus voisi kokonaisuudessaan ilman tehostuvaa energiapolitiikkaa nousta jopa 1,4 –kertaiseksi nykytasoon nähden ja sähkönkulutus 1,5 –kertaiseksi. Tämän kehityskulun muuttaminen edellyttää moninaisia toimenpiteitä. Erityisen tärkeää energiansäästön ja energiantehokkuuden kannalta on energian käyttöön liittyvän tutkimuksen ja kehityksen sekä uuden teknologian markkinoille saattamisen tukeminen.

Maassamme olemassa olevalla ja rakenteilla olevalla kapasiteetilla energian kysyntää ei kuitenkaan pystytä kattamaan. Lisäkapasiteetin tarve aiheutuu osaltaan päättyvistä sähkön tuontisopimuksista. Lisäkapasiteetin aikaansaaminen edellyttää päätöksentekoa sekä uusista tuonti-sopimuksista että kapasiteetin lisärakentamisesta.

Sähkön riittävyys on sinänsä varsin turvattua. Tarvittava lisäsähkö voidaan hankkia kuten ennenkin on tehty eli rakentamalla fossiilisia polttoaineita ja kotimaisia polttoaineita käyttäviä voimalaitoksia sekä pyrkimällä lisäämään sähkön ostoa ulkomailta. Ongelmalliseksi muodostuvat tällöin kuitenkin sähkön hinta ja sen vaikutukset energiavaltaisten investointien toteutusedellytyksiin sekä erityisesti Kioton ilmastosopimuksen ympä-ristöpäästöille asettamat vaatimukset.

Talous- ja työllisyystavoitteiden toteutuminen edellyttää vahvaa, kestävää ja mahdollisimman ympäristöystävällistä talouskasvua. Sen keskeinen edellytys puolestaan on teollisuuden korkea investointitaso kotimaassa. Energiavaltainen teollisuutemme taas investoi vaaditulla tasolla vain, jos tärkeä kustannustekijä, energia, on hinnaltaan kilpailukykyistä.

Sähkön tuotantomuodot

a) Kotimaisten polttoaineiden kuten puunjalostusteollisuuden jäteliemien ja jätepuun, muun bioenergian ja turpeen varaan rakennetaan edelleenkin kaupunkien ja teollisuuden vastapainelaitoksia. Niissä on saavutettavissa korkea hyötysuhde ja taloudellinen kannattavuus. Suomi onkin edelläkävijämaa yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannossa.

Kotimaisen energian kannattavuuden parantaminen ja ympäristöpäästöjen vähentäminen ovat vaatineet vuosikymmenten kehitystyön. Julkisen rahoituksen turvin on aikaansaatu myös voimakasta kasvua energiateknologian viennissä, joka Suomessa on kansainvälisesti huippuluokkaa. Valtiontalouden mahdollisuudet tukeen painottuvat tulevaisuudessa entistä selvemmin tutkimukseen ja demonstraa-tiotoimintaan.

b) Tuuli- ja aurinkoenergia täydentävät jossain määrin muuta sähkönhankintaa. Niiden kehitystyötä jatketaan. Suomen sähköntarve on mitaltaan kuitenkin aivan eri suuruusluokkaa, kuin mitä nykyisellä uudella tuotantoteknologialla ja tukiresursseilla (esim. tuulienergia) kyetään tuottamaan.

c) Maakaasun käytön lisäämistä vaikeuttavat ongelmat sen saatavuuden turvaamisessa. Suomessa kaasua ei käytännössä voi juurikaan varastoida. Riittävä toimintavarmuus edellyttäisi näin ollen kaasun saantia vähintään kahdesta vaihtoehtoisesta lähteestä. Tulevaisuudessa kaasuun voi sisältyä suuria mahdollisuuksia, mikäli Suomesta Ruotsiin, Norjaan ja edelleen Länsi-Eurooppaan ulottuvalle kaasuputkelle syntyy rakentamisen edellytykset.

d) Suomen vesivoimakapasiteetti on pitkälti rakennettu, eikä ratkaisevaa tuotannonlisää ole saatavissa.

Käytännössä Suomen sähköntarpeen tyydyttämiseen kyetään ainoastaan joko hiili-, maakaasu- tai ydinvoiman lisärakentamisella sekä sähkön tuonnilla. Tilanteen tekee monimutkaiseksi eduskunnan aiempi kielteinen kanta ydinvoiman lisärakentamiseen ja toisaalta Suomen hyväksymät kansainväliset sopimukset, joilla olemme sitoutuneet hiilidioksidipäästöjemme vähentämiseen.

e) Puun energiankäytön merkittävään, mutta rajalliseen lisäämiseen on Suomessa hyvät mahdollisuudet. Se edellyttää kuitenkin pitkäaikaisten, pysyvien hyödyntämistapojen aikaansaamista kehittämällä edelleen energiapuun korjuu- ja käyttötekniikoita sekä tukemalla näihin liittyviä investointeja.

Näillä toimilla saadaan pysyvää kilpailuetua, vaikka teknologian kehityksen ja investointien tukemisen vaikutukset näkyvätkin viiveellä. Nopeampi vaikutus saavutetaan suorilla tuilla (verotus, verotuet ja muu toimintatuki). Kilpailua vääristävän julkisen vallan tuen käyttö on EU:n lainsäädännön mukaan kiellettyä. Oleellisten ympäristöetujen vuoksi uusien energianlähteiden tukeminen on kuitenkin perusteltua.

f) Ydinvoiman käytöstä on Suomessa pitkä kokemus. Kaikki voimalaitoksemme ovat toimineet moitteettomasti ja saavuttaneet kansainvälisiä käyntiaste-ennätyksiä. Ydinenergian hinta on kilpailukykyinen. Lisäksi polttoainetta on helppo varastoida pitkiksikin ajoiksi.

Ympäristönsuojelun kannalta ydinenergian suurin heikkous on sen tuotannossa käytetty polttoaine, joka on kyettävä varastoimaan turvallisesti. Käytetyn polttoaineen varastointiin liittyvät ongelmat ovat kuitenkin ratkaistavissa nykyaikaisella teknologialla. On syytä myös ottaa huomioon onnettomuusriski, jonka suuruus riippuu ydinvoimalaitosten teknisestä suunnittelusta, kunnossapidosta ja käyttöhenkilöstön ammattitaidosta. Ympäristönsuojelullisesti ydinvoiman suurin vahvuus on se, että se ei aiheuta ns. kasvihuoneilmiöitä kiihdyttäviä ympäristöpäästöjä.

g) Hiilivoiman lisärakentamisen suurin este on ympäristönsuojelu. Hiilen kuten muiden fossiilisten polttoaineiden käytössä syntyy vääjäämättä hiilidioksidia, joka välillisesti aiheuttaa maapallon ilmatilaa hitaasti muuttuvan kasvihuoneilmiön. Hiilidioksidipäästöjä on pyritty vähentämään kansainvälisin sopimuksin, joihin Suomi on sitoutunut. Hiilen muut päästöt pystytään nyky-teknologialla puhdistamaan lähes kokonaisuudessaan. Hiilivoiman kilpailukykyä laskee tällä hetkellä myös sen verotuskohtelu. Suomi soveltaa tuotannolle ympäristöveroa, joka kohdistuu raskaimmin juuri hiileen.

Maamme energiapolitiikan on taattava riittävä, kuluttajille kohtuuhintainen ja teollisuudelle kilpailukykyinen sekä kansainväliset sopimus-velvoitteemme täyttävä mahdollisimman ympäristöystävällinen sähkön saanti kaikissa olosuhteissa. Siksi tavoitteenamme ovat:

1. Energiapolitiikan päämääränä tulee olla taloudellisia ohjauskeinoja ja markkinatalouden mekanismeja käyttäen luoda talous- ja työllisyyspolitiikkaan sellaiset olosuhteet, että energian saatavuus turvataan, sen hinta pidetään kilpailukykyisenä ja syntyvät ympäristöpäästöt saadaan kansainväliset sitoumuksemme täyttäviksi. Samalla on kuitenkin huolehdittava siitä, ettei Suomen talouden kansainvälinen kilpailukyky heikkene. Mitään kilpailukykyistä ja keskeiset ympäristövaatimukset täyttävää energiantuotantovaihtoehtoa ei ole tarkoituksenmukaista sulkea pois. Myös riittävän omavaraisuuden ylläpitäminen sähkön hankinnassa on tärkeä lähtökohta.

2. YK:n ilmastosopimusprosessi saattaa johtaa kasvihuonekaasujen päästökaupan ja ns. yhteistoteutuksen käyttöönottoon. Ensi vaiheessa on tarpeen valmistella mahdollisia pohjoismaisia ja EU:n kattavia toimivia menettelytapoja ja ratkaisuja.

3. Keskeiset energiastrategiset tavoitteet ovat:

  • Energian tuotantorakenteen edistäminen vähemmän hiilipitoiseen energiataseeseen
  • Riittävän kotimaisen energian tuotantokapasiteetin varmistaminen ja käytön edistäminen
  • Energiamarkkinoiden edistäminen
  • Energian tehokkaan käytön ja energiansäästön edistäminen
  • Energiateknologian korkean tason ylläpitäminen
  • Riittävän monipuolisen ja edullisen energian hankintakapasiteetin varmistaminen
  • Energiasektorin huoltovarmuuden ylläpitäminen.