Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.tuni.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SDP/1291

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue

Kannanotto terveyspolitiikasta


  • Puolue: Suomen Sosialidemokraattinen Puolue
  • Otsikko: Kannanotto terveyspolitiikasta
  • Vuosi: 1999
  • Ohjelmatyyppi: muu ohjelma

SDP:n XXXVIII puoluekokous
Turku 26.-30.5.1999

Kannanotto terveyspolitiikasta

Sosiaalisesti oikeudenmukainen ja tasa-arvoinen yhteiskunta huolehtii kansalaisistaan heidän sairastuttuaan. Hyvin toimivat terveyspalvelut ja sujuva hoitoon pääsy edistävät terveyttä, säilyttävät työkykyä, vähentävät sairauspoissaoloja ja ehkäisevät kustannusten syntymistä.

Valtionosuusuudistuksen jälkeen kunnat ovat vastanneet itsenäisesti terveyspalvelujen järjestämisestä. Valtionosuusuudistuksen lähtökohtana oli, että kunnat pystyvät itsenäisesti arvioimaan palvelujen tarpeen. Kunnat ovat säästäneet rahoitusongelmien vuoksi terveydenhuollon menoja. Säästöistä osa on syntynyt tehokkuutta lisäämällä, mutta monin paikoin ne ovat myös vaikeuttaneet palveluiden saamista. Ongelmien vuoksi onkin ryhdytty vaatimaan valtion tai muun kunnan ulkopuolisen tahon valvontaa. Vertailukelpoiset tiedot, tilastot sekä laatujärjestelmien yms. kehittäminen on tärkeä väline kuntien välisen tilanteen arvioinnin väline. Kansalaiset eivät kuitenkaan kunnan taloudellisten vaikeuksien vuoksi saa jäädä vaille peruspalveluja. Hoitoon on päästävä ajoissa asuinkunnasta ja varallisuudesta riippumatta.

Lama on koetellut myös terveydenhuoltojärjestelmää. Terveydenhuollon kokonaiskustannukset alenivat vuodesta 1991 lähtien. Kokonaiskustannusten osuus bruttokansantuotteesta oli vuonna 1997 arviolta 7,3 prosenttia. Se on OECD-maiden keskitasoa. 1990-luvulla terveydenhuollon rahoituksessa verorahoituksen osuus on pienentynyt ja kotitalouksien osuus kasvanut, kun asiakasmaksuja ja omavastuita on korotettu. Kun lääkekulujen itse maksettavaksi tulevat osuudet otetaan huomioon, kotitalouksien osuus terveydenhuollon kokonaiskustannuksista on Suomessa kansainvälisesti tarkasteltuna korkea.

Julkisen rahoituksen sisällä valtion osuus on pienentynyt ja kuntien osuus kasvanut. Myös sairausvakuutusrahoituksen osuus on etuuksien säästöistä huolimatta lisääntynyt. Syynä on lääkekustannusten nopea kasvu.

Kansainväliset arviot ovat osoittaneet, että verorahoitus on kaikkia muita terveydenhuollon rahoitusmuotoja tehokkaampi ja oikeudenmukaisempi. Uusimmat tutkimukset osoittavat, että myös kansalaiset ovat julkisen rahoituksen kannalla. Sairausvakuutus täydentää julkista terveydenhuoltoa ja lisää kansalaisten valinnan vapautta.

Sairauksien ennaltaehkäisy ja terveyttä edistävä toiminta ovat keskeisiä. Kansanterveyttä uhkaavat tekijät liittyvät usein yksilöiden omaan terveyskäyttäytymiseen ja ympäristötekijöihin. Ylipainoon, tupakointiin sekä alkoholin, rasvan ja suolan liikakäyttöön voidaan vaikuttaa terveysvalistuksella ja liikunnalla. Edistetään kansalaisten valmiutta omaa terveyttä edistäviin valintoihin.

Lama ja työttömyys ovat lisänneet lapsiperheiden paineita. Tästä kertovat suuret avioeroluvut, lasten huostaanottojen lisääntyminen, nuorten kouluväsymys sekä päihteiden ja huumeiden lisääntyvä käyttö. Suomalaiset 15-vuotiaat tupakoivat eniten maailmassa. Suomalaisten lasten ja nuorten itsemurhaluvut ovat kansainvälisesti korkeat.

Myös mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet. Samanaikaisesti psykiatrisessa hoidossa on siirrytty laitosvaltaisesta avohoitoon. Avohoidon mielenterveyspalveluita ei ole riittävästi korvaamaan laitoshoitoa ja vastaamaan lisääntyneisiin tarpeisiin.

Vanhusten ja vammaisten palvelujen painopistettä on siirretty laitoshoidosta avohoitoon, kotipalveluihin ja palveluasumiseen. Heidän on voitava asua kotonaan mahdollisimman pitkään. He eivät kuitenkaan saa jäädä heitteille. Siksi tarvitaan avohoidon tukipalvelujen jatkuvaa kehittämistä ja valtiovallan toimia palvelujen ja laadun määrittelyssä. Mitä parhainta ennaltaehkäisyä on mm. panostaminen elämän laatuun, sosiaaliseen kanssakäymiseen ja kulttuuripalveluihin.

Erikoissairaanhoidon palvelujen kysyntä lisääntyy. Uusi teknologia on mahdollistanut hoitojaksojen lyhenemisen ja tehostanut toimintaa. Samalla ne ovat tuoneet myös uusia kustannuspaineita.

1. Elinkeinorakenteen muuttuminen, muuttoliike ja väestön ikääntyminen on otettava huomioon terveydenhuollon kehittämisessä ja sen on sopeuduttava muutokseen. Tutkimus- ja hoitojonoja on voitava lyhentää ja hoitoon on päästävä ajoissa asuinkunnasta ja varallisuudesta riippumatta. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välille varmistettavan yhteistyön avulla saavutetaan myös säästöjä ja potilaan kannalta saumaton hoitoketju.

2. Terveydenhuoltopalvelujen laatua on parannettava. Terveydenhuollon hierarkisia ja jäykkiä johtamisjärjestelmiä on uudistettava. Terveydenhuollon henkilöstön riittävyydestä, työsuhdeturvasta ja koulutuksesta on huolehdittava.

3. Tavoitteena on maksuton perusterveydenhuolto. Terveydenhuoltopalvelut on rahoitettava verovaroin. Sairausvakuutusta kehitetään julkista terveydenhuoltoa täydentävänä ja kansalaisten valinnanvapautta lisäävänä. Lääkkeiden jakelu- ja korvausjärjestelmiä on edelleen kehitettävä lääkekustannusten kasvun hillitsemiseksi. Sairaanhoidossa tuetaan julkisin varoin vain näyttöön perustuvia hoitoja.

4. Sairauksien ennaltaehkäisyyn ja terveyttä edistävään toimintaan on suunnattava voimavaroja. Päihteiden ja huumeiden käytön sekä tupakoinnin ehkäisyyn on panostettava voimakkaasti erityisesti nuorten keskuudessa. Päihde- ja huumeriippuvaisten on päästävä nopeasti hoitoon. Terveysnäkökulma on ulotettava yhteiskunnan eri sektoreille: työelämään, asuntopolitiikkaan, liikuntatoimeen sekä nuoriso- ja koulutoimeen.

5. Hampaiden ja suun hyvällä kunnolla on vaikutus yleiseen terveydentilaan. Niiden hoidolla ehkäistään useita yleissairauksia. Kaikenikäisten on saatava oikeus yhteisistä varoista kustannettuun hammashuoltoon ja sitä täydentävään sairausvakuutuksen korvaukseen.

6. Neuvolatoimintaan ja kouluterveydenhuoltoon on suunnattava lisää voimavaroja niin, että lasten ja nuorten oirehtimiseen puututaan ajoissa. Neuvolapalveluja on kehitettävä tukemaan perheiden selviytymistä kasvatustyössä myös koulun aloittamisen jälkeen. Moniongelmaisten perheiden pitää saada riittävästi erityistukea ja perhekuntoutusta sekä apua nykyistä nopeammin.

7. Mielenterveystyöhön on lisättävä avopalveluja. Erityisesti on kehitettävä itsenäisen selviytymisen tukijärjestelmiä. Lasten ja nuorten on päästävä tarvittaessa nopeasti psykiatriseen tutkimukseen ja hoitoon.

8. Työpaikoilla pitää kiinnittää enemmän huomiota ihmisten jaksamiseen. Työnjohtamistapoja on parannettava. Työterveyshuoltoa on kehitettävä painottaen erityisesti työkykyä ylläpitävää toimintaa. Kuntoutuksella on luotava edellytyksiä osallistua työelämään ja parantaa elämän laatua.

9. Vanhusten, pitkäaikaissairaiden ja vammaisten kotihoitoa on kehitettävä voimakkaasti. Kun ei enää selviä kotona, on päästävä hyvään laitoshoitoon. Itsenäiseen selviytymiseen ja ennaltaehkäisevään kuntoutukseen on suunnattava voimavaroja ja elinympäristöä sekä asuntoja on korjattava ihmisten tarpeiden mukaisesti.

10. Potilaalla on oikeus hyvään hoitoon. Potilaan itsemääräämisoikeutta on kunnioitettava. Potilasasiamiesjärjestelmää on kehitettävä edelleen. Potilaan oikeuksien on vaikutettava myös käytännön toimintaan.

11. Kaikilla kansalaisilla on oikeus arvokkaaseen kuolemaan. Kun edellytyksiä parantavaan hoitoon ei enää ole, oireenmukaisen hoidon on oltava riittävää ja esteet esimerkiksi riittävän kivunhoidon toteuttamiselta tulee poistaa.