Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.tuni.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SDP/437

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue

SDP:n liikuntapoliittinen ohjelma


  • Puolue: Suomen Sosialidemokraattinen Puolue
  • Otsikko: SDP:n liikuntapoliittinen ohjelma
  • Vuosi: 1977
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

SDP:N LIIKUNTAPOLIITTINEN OHJELMA

Hyväksytty sos.-dem. puolueneuvoston kokouksessa Helsingissä 9.3.1977

I AATTEELLINEN JA POLIITTINEN PERUSTA

Periaateohjelma ja liikunta

Sosialidemokraattisen puolueen perusperiaatteet kiteytyvät tunnuksiin: sosialismi ja demokratia, itsenäinen kansa ja yhteistyön maailma.

Periaateohjelman mukaan työväen kulttuuri on maassamme koko kansan kulttuuria. Liikuntakulttuuri on kunakin ajankohtana kaikkien niiden toimenpiteiden kokonaisuus, joiden kohteena suoraan tai epäsuorasti ovat liikunta ja urheilu. Toimintojen vaikutukset voivat olla yhtä hyvin suorituskykyä parantavia, kasvatuksellisia, viihteellisiä tai terveydenhoidollisia.

Työväen liikuntakulttuuri on arvo sinänsä, joka säilyy riippumatta järjestöllisistä ja hallinnollisista tilanteista. Työväen liikuntakulttuurin tulee edistää niitä päämääriä, joiden puolesta puolue toimii. Lähtökohtana tulee olla se, että liikuntakulttuurilla edistetään fyysistä ja henkistä vireyttä ja kulttuuriarvojen ymmärtämistä työväenluokan parissa. Täten parannetaan sosialismiin tähtäävien uudistusten toteuttamisedellytyksiä.

Siten työväen liikuntakulttuuri on osa työväenliikettä. Sen tulee toimia työväenliikkeen eri kasvatuksellisten, ammatillisten ja taloudellisten järjestöjen kanssa yhteistyössä työväenliikkeen päämäärien toteuttamiseksi.

Työväenliikkeen liikuntakulttuurin on annettava oma panoksensa kansanvallan, tasa-arvon, yhteisvastuun sekä maailmanlaajuisen solidaarisuuden puolesta.

Liikuntapolitiikka

Yhteiskunnan rakennemuutos on vähentänyt ihmisten luonnollista liikkumista. Siksi on korostettava ihmisten liikuntatarpeiden merkitystä ja huolehdittava siitä, että liikuntapalveluksia on tarjolla. Jokaisella kansalaisella on oltava tasapuoliset mahdollisuudet liikunnan harjoittamiseen ikään, sukupuoleen, varallisuuteen tai asuinpaikkaan katsomatta. Tavoitteena on liikuntatarpeiden tyydyttäminen siten, että näin syntyvä toiminta on työväenliikkeen edun mukaista.

Liikunta ja urheilu ovat yhteisön ja yksilön kannalta hyödyllistä toimintaa, jonka tukeminen yhteiskunnan taholta on tarpeellista. Sosialidemokraattinen Puolue pitää kuntoliikuntaa ja sen edellytysten parantamista liikuntapolitiikan tärkeimpänä kohteena. Yksilön edellytysten harjoittaminen huippuunsa on hyväksyttävää. Silti se ei saa olla liikuntakulttuurin yksinomainen eikä pääasiallinen tavoite, jonka toteuttamisen sivutuotteena hoidettaisiin kaikkien kansalaisten liikunnallisia tarpeita.

Vain yhteiskunnalla eli valtiolla ja kunnilla on tarvittavat taloudelliset edellytykset turvata liikuntapalvelusten riittävä ja tasapuolinen tarjonta. Siksi yhteiskunnalle on annettava mahdollisuus vastata käytännössä liikuntapolitiikan suunnittelusta ja sen suhteesta muuhun yhteiskuntapolitiikkaan, edellytysten luomisesta liikunnan harjoittamiselle sekä tarpeellisista kansainvälisistä yhteyksistä. Vain täten voidaan taata päätöksenteon demokraattisuus. Eri kansalaispiireillä on oltava mahdollisuus vaikuttaa päätöksiin liikunta-asioissa yhteiskunnassa vallitsevien voimasuhteiden mukaisesti.

Vapailla kansalaisjärjestöillä on tärkeä merkitys maamme liikunnan edistämisessä. Liikunnallisten tavoitteiden lisäksi työväenurheilun järjestötoiminnan tehtävänä on kasvattaa nuorisoa toimimaan yhteiskunnassa työväenliikkeen hengessä. Siksi SDP pitää tärkeänä, että työväen urheiluliikkeen piirissä kiinnitetään huomiota myös muihin työväenliikkeen toimintamuotoihin sekä jäsenistön kasvatukseen ja valistustoimintaan.

II LIIKUNNAN JA URHEILUN MUODOT

Tarkka rajanveto liikunnan ja urheilun välille ei ole hedelmällistä, sillä ne täydentävät toinen toistaan. Käytännössä joudutaan kuitenkin mm. järjestöllisistä ja hallinnollisista syistä liikunnan kenttä jakamaan osa-alueisiin.

Liikunta

Työliikunta

Työliikunnan kehittäminen on olennainen osa työväenliikkeen pyrkimyksiä uudistaa työelämää. Työliikunta on ansiotyössä omilla lihaksilla ylläpidettyjen työliikkeiden ja -asentojen ja liikkumisen sekä työn edellyttämien elvytysliikkeiden kokonaisuus.

Työliikunta koostuu siis sekä niistä liikkeistä, joita työntekijä suorittaa itse työssä, että niistä liikuntamuodoista, joita on suunniteltu työaikaan kuuluviin palkallisiin taukoihin ja joiden tarkoituksena on poistaa tai lievittää elimistön kannalta epäedullisten työliikkeiden ja -asentojen seuraukset.

Työliikunta kuuluu kiinteästi työsuojeluun, ja sitä toteutetaan työsuojelutoimikunnan ohjauksessa ja valvonnassa. Sen tavoitteena on oltava työväestön terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen. Sitä ei saa rajoittaa irrallisiin liikuntasuorituksiin, vaan tavoitteena on ensisijaisesti kehittää työmenetelmiä siten, että ihminen voi työssään käyttää elimistöään terveellisesti.

Päähuomio työliikunnan sisällössä tulee kiinnittää varsinaisiin työliikkeisiin ja -asentoihin. Pakkotahtista ja staattista työtä vaativia menetelmiä tulee välttää. Työ on jaksotettava siten, että voidaan suorittaa työn edellyttämää rentouttavaa elpymisliikuntaa tai antaa lepomahdollisuuksia.

Myös työmatkojen voidaan katsoa kuuluvan työliikunnan piiriin. Siksi työmatkojen liikunnalliset näkökohdat on otettava huomioon alue- ja yhdyskuntasuunnittelussa mm. rakentamalla tarpeellisia kevytliikenteen väyliä ja sijoittamalla työpaikat tarkoituksenmukaisesti suhteessa asuinalueisiin.

Työpaikkojen ja yritysten välinen kilpailutoiminta on käsitteellisesti erotettava työliikunnasta.

Työväenliikkeen edun mukaista on kilpailutoiminnan saattaminen tapahtuvaksi ammattiyhdistysliikkeen ehdoilla.

Kuntoliikunta

Liikunnan puute aiheuttaa fyysisiä rappeutumisilmiöitä. Myös mielenterveydellisten ongelmien ehkäisemisessä ja hoitamisessa liikunnalla voi olla tärkeä merkitys. Ihmisen koko suorituskyvyn kannalta on korostettava liikunnallisesti aktiivista elämäntapaa.

Kuntoliikunta on ulotettava kaikkiin ikä- ja kansalaisryhmiin. Eri ryhmille on kehitettävä sopivia kuntoliikunnan muotoja tieteellisten tutkimustulosten ja käytännön kokemusten pohjalta.

Kuntoliikuntatoiminnan on oltava luonnollinen osa työläisurheiluliikkeen ja muun työväenliikkeen toimintaa. Tämä toiminta edellyttää laajaa valistustyötä. Se kuuluu työväenliikkeen omalle kuntoliikuntajärjestölle, jolla on edellytykset ottaa huomioon työväenliikkeen näkemykset ja tarpeet. Kuntoliikunta on otettava huomioon yhdyskuntia suunniteltaessa. Sen edut ovat yhdenmukaiset työliikuntaan kuuluvan työmatkaliikunnan kanssa. Kuntoliikunnassa on tärkeä osuus ulkoilulla. Retkeily, luonnontuotteiden keräily, kalastus jne. ovat tämän toiminnan tyypillisimpiä ilmenemismuotoja. Puolue korostaa ns. jokamiehen oikeuksien säilyttämistä ulkoliikunnan tärkeänä edellytyksenä.

Urheilu

Kilpaurheilu

Liikunnan tarve johtaa lapsia ja nuoria urheiluun, jonka luonteeseen kuuluu kilpailu. Juuri kilpaurheilu on se liikunnan muoto, joka nuoria eniten vetää puoleensa. Kuitenkaan lasten piirissä tapahtuvaa valtakunnallista kilpaurheilutoimintaa ei tule kehittää palvelemaan huippu-urheilullisia ja kaupallisia tavoitteita.

Kilpaurheilua toteuttavat urheiluseurat, jotka toimivat urheilun ja liikunnan perussoluina ja käyntiinpanevana voimana. Urheilujärjestelmää ei nykyisessä laajuudessa voitaisi hoitaa ilman seuraportaalla tapahtuvaa vapaaehtoista työtä.

Kilpaurheilun kaupallistuessa urheiluseurojen työ on muuttumassa toiminnaksi, joka on vailla kokonaisvaltaista ohjausta. Tästä syystä järjestöjen ja seurojen on tarjottava monipuolisesti liikuntapalveluksia. Niissäkin työläisurheiluseuroissa, jotka edustavat urheilun huipputasoa, on palveltava koko jäsenkenttää.

Huippu-urheilu

Huippu-urheilusta on kehittynyt merkittävä kansallisen ja kansainvälisen kanssakäymisen muoto. Suurissa urheilujuhlissa tapaavat erilaisia maita ja yhteiskuntajärjestelmiä edustavat urheilijat toisiaan. Monien nuorten esikuvina on huippu-urheilijoita, joten he voivat osaltaan lisätä nuorten harrastusta liikuntaan. Kokemukset osoittavat, että huippu-urheilijat voivat tehdä maataan tunnetuksi. Lisäksi huippu-urheilulla on huomattavaa viihdearvoa.

Kuitenkin huippu-urheiluun liittyy yhä enemmän myös kielteisiä vaikutuksia, kun totaalinen valmennys saa yhä enemmän jalansijaa. Kielteisiä piirteitä ovat sosiaaliset ongelmat, urheilun aiheuttamat vammautumat ja muut fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen haitallisesti vaikuttavat tekijät kuten piristeet ja hormoonit. Tällaisia haittoja aiheuttavien urheilumuotojen tarkkailuun ja vakuutusturvaan on kiinnitettävä huomiota, eikä niiden avustamista yhteiskunnan varoin pidä suosia.

Huippu-urheilun ylikorostunut asema julkisissa tiedotusvälineissä on lisännyt sen käyttämistä puhtaasti kaupallisiin tarkoituksiin. Siitä on tullut liike-elämälle markkinointiväline. Tätä kehitystä on työväen urheiluliikkeen vastustettava.

Yhteiskunnalla tulee olla mahdollisuus auttaa vähävaraista huippu-urheilijaa ammatin hankkimisessa, jotta tämä urheilu-uransa jälkeen voisi kykyjensä mukaisesti sijoittua työelämään. Nykyinen stipendien ja muiden tilapäisten avustusten varaan rakentuva tuki ei ole riittävä eikä tasapuolinen. Vanhat amatöörimääräykset on uudistettava. Kilpailemisesta ja valmentautumisesta aiheutuneet työansioiden menetykset on pyrittävä korvaamaan riittävässä määrin.

Kansainvälinen urheilutoiminta

Perusperiaatteisiin kansainvälisessä urheilutoiminnassa tulee kuulua kaiken rodullisen, kansallisen ja poliittisen syrjinnän tuomitseminen. Näiden periaatteiden loukkaamattomuutta on myös Suomen edustajien kansainvälisessä urheiluliikkeessä edistettävä ja valvottava. Urheilulla on osaltaan edistettävä kansainvälistä solidaarisuutta ja pidettävä yllä rauhaa.

Kansainvälisen olympiakomitean jäseniä ei valita demokraattisin menetelmin, vaan komitea täydentää itse itseään. Siksi Suomen olympiakomitean on suomalaisen olympiaurheilun edun lisäksi myös toimittava kansainvälisen olympialiikkeen kansanvaltaistamiseksi maamme virallisen ulkopolitiikan mukaisin tavoittein. Suomen olympiakomiteaa valittaessa on huomioitava parlamentaariset voimasuhteet.

Edellä mainitut kansanvaltaistamisvaatimukset koskevat myös kansainvälisiä erikoisliittoja.

Kansainvälistä liikuntayhteistyötä on laajennettava liikunnan kaikille osa-alueille. Kansainvälisen liikuntapolitiikan hoitamiseksi Suomen on edistettävä yleiseurooppalaisen urheilukonferenssin toimintaa ja pyrittävä sen osalta yhteistyöhön UNESCOn kanssa. Korkeimman kansainvälisen urheiluyhteistyön tulee tapahtua valtion urheiluneuvoston toimesta.

Suomen on ylläpidettävä urheilusuhteita tasapuolisesti sellaisten valtioiden kanssa, joissa urheilijoita ei erotella rodun, ihonvärin tai muun sellaisen seikan johdosta. Työväen urheiluliikkeen omat perinteiset kansainväliset suhteet antavat erityismahdollisuuksia kansainväliseen yhteistyöhön. Näitä suhteita on edelleen kehitettävä ja laajennettava.

III URHEILUN HALLINTO JA JÄRJESTÖT

Julkinen hallinto

Korkeimman päätöksentekovallan liikuntaa koskevissa asioissa tulee kuulua yhteiskunnalle, koska se vastaa rahoituksesta. Siten voidaan myös tehokkaammin valvoa julkisten varojen käyttöä.

Liikunta-asioita hoitavina eliminä toimivat valtion urheiluneuvosto, valtion liikuntatieteellinen toimikunta sekä läänien ja kuntien liikuntalautakunnat. Valtion urheiluneuvoston asemaa maan korkeimpana liikunta-asioista päättävänä elimenä on vahvistettava. Opetusministeriön urheilutoimisto on muutettava liikuntaosastoksi.

Järjestöjen kenttä

Perustasona järjestötoiminnassa on seurojen toiminta. Se pystyy maassamme parhaiten täyttämään yhteiskunnallisesti tärkeiden liikunnan tehtävien toteuttamisen. Seuratason toiminta tavoittaa välittömästi suuren joukon liikunnan harrastajia. Seuratoiminta on tärkeä sosiaalisen toiminnan muoto, jolla on erityisesti työväenliikkeen piirissä välttämätön asemansa työväenluokan kasvatusvälineenä.

Kuntoliikunnan alueella tapahtunut työväenliikkeen voimien kokoaminen voidaan katsoa lopullisesti toteutuneeksi. Tehty ratkaisu tukee kuntoliikunnan alueella työväenliikkeen asettamia päämääriä ja tehtäviä.

Työläisurheilun voimat kootaan yhteen työläisurheilun keskusjärjestöön. Sille ominaisia piirteitä ovat alueellisen piirijärjestöverkon ylläpitäminen ja useimpien urheilumuotojen hoitaminen. Tämän järjestön keskeisenä toiminta-ajatuksena on selkeyttää se työväenliikkeen aatteellinen perusta, jolle työväen liikuntatoiminta voidaan rakentaa. Sosialidemokraattinen puolue suosittaa, että sosialidemokraatit toteuttavat liikuntatarpeensa tämän järjestön kautta.

Kansallisten erikoisliittojen toimintatapa on urheilumuotokeskeinen. Erikoisliitot organisaatioineen voivat toteuttaa vain vähäiseltä osin liikunnan yhteiskunnallisia tavoitteita. Siksi niiden avustusperusteet ja toiminnan vapaus on otettava erityisen tarkastelun kohteeksi.

Kansainvälisen urheilutoiminnan rakenteesta johtuen eri urheilun aloja edustavat erikoisliitot ovat saaneet yksinoikeuden viralliseen kansainväliseen kilpailutoimintaan. Tästä johtuen erikoisliittojen on oltava itsenäisiä sekä toimittava keskusjärjestöihin kuulumattomina. Kansainvälisen kilpailutoiminnan tulee periaatteessa tapahtua opetusministeriön valvonnassa.

Suomen olympiakomitea edustaa olympialiikettä maassamme. Olympiakomitean tulee tukea urheilujärjestöissä tapahtuvaa olympiatason valmennustoimintaa kiinnittäen huomiota urheiluvalmennuksen etiikkaan ja urheilun haittatekijöihin.

Järjestötoimintaa käsiteltäessä ei voida rajoittua vain liikuntajärjestöihin, vaan on huomioitava kaikki eri muotoiset kansalaisjärjestöt, joihin toimintamuotoihin myös liikunta kuuluu. Tällaisia ovat nuorisojärjestöt, raittiusjärjestöt, eläkeläisjärjestöt, ammattiosastot ym. Vammaisten ja muiden erityisryhmien liikuntatoiminnat on järjestettävä sosiaali- ja terveysministeriön tuella näiden omien liikuntajärjestöjen toimesta.

IV LIIKUNTAKASVATUS

Fyysinen kasvatus on tärkeä osatekijä ihmisen tasapainoisessa kehityksessä. Tarvitaan tasapainoa fyysisen, henkisen ja esteettisen kasvatuksen kesken. Kaikki ne toimintaympäristöt, jotka ihminen kehityksensä aikana rinnakkain ja peräkkäin kohtaa, on saatava monipuolisen liikuntakasvatustyön alueiksi.

Järjestöjen kasvatustyö

Liikuntakasvatuksen erityistavoitteiden on oltava sopusoinnussa työväenliikkeen yleisten kasvatustavoitteiden kanssa. Oma-aloitteisuuden ja yksilöllisyyden kehittämisen osalta on todettava, ettei kilpailuhengen liiallinen korostaminen kuulu liikuntakasvatukseen.

Työväenliikkeen liikuntajärjestöt tavoittavat laajoja joukkoja ja erityisesti nuorisoa. Monille nuorille työläisurheiluseura on ensimmäinen kosketus työväenliikkeeseen.

Liikuntakasvatustoiminnassaan tulee työväenliikkeen liikuntajärjestöjen korostaa urheilun ohella liikunnan yhteiskunnallista luonnetta ja työväenliikkeen aatesisältöä.

Työväenliikkeen liikuntajärjestöt toimivat jäsentensä aatteellisina keskuseliminä. Keskusjärjestöissä ja seuroissa on kehitettävä työväen liikkeen periaatteita palvelevaa kasvatustoimintaa, jonka arvo näiden järjestöjen yhtenä toimintamuotona on tunnustettava. Liikunta on nähtävä kasvatusmuotona, jonka avulla nuorisoa ohjataan toimimaan työväenliikkeessä.

Liikuntajärjestöjen kasvatustyössä on pyrittävä yhteistyöhön muiden työväenhenkistä kasvatustyötä tekevien järjestöjen ja yhteisöjen kanssa.

Koululiikunta

Kaikki oppilaitokset lastentarhoista yliopistoihin saakka on saatava liikuntakasvatuksen piiriin. Koululiikuntaa ei saa nähdä vain suppea-alaisena liikuntatunteihin sisältyvänä urheilun opetuksena. Koululiikunnan tulee antaa oppilaille kokonaisnäkemys fyysisestä kasvatuksesta osatekijänä ihmisen tasapainoisessa kehityksessä. Tavoitteeksi on asetettava jatkuvan kuntoliikuntaharrastuksen edistäminen.

Koululiikunnan on ilmennyttävä myös työliikuntana. Onhan koulu niin oppilaiden kuin opettajienkin työpaikka, jossa heihin kohdistuu samantyyppisiä työsuojelullisia ongelmia kuin työpaikoilla työskenteleviin yleensäkin. Työliikunnan näkeminen koululiikunnan osana antaisi koululiikunnalle merkitystä uudenlaisen elämäntavan opettajana. Tämä tulee ottaa huomioon liikunnanopettajien koulutuksessa, koska he ovat koulun työliikunnan suunnittelijoita. Tämä vaatii koulun liikuntatilojen ja opetusryhmien uudenlaista arviointia.

Liikunnan henkilökuntakoulutus

Liikuntakasvatuksen tehokkaan uudistamisen kannalta on opetus jo hyvin varhaisessa vaiheessa annettava alan erikoisopettajien hoidettavaksi. Kaikessa siinä koulutuksessa, jonka tarkoituksena on valmistaa henkilökuntaa liikuntajärjestelmän piiriin, on painotettava yhteiskunnallisten oppiaineiden merkitystä. Henkilökunnan koulutusjärjestelmässä on turvattava mahdollisuus siirtyä suoraan alemmalta koulutusasteelta ylemmälle.

Liikunnan opettajakoulutus tulee hoitaa keskitettynä. Opettajakoulutuksessa on entistä enemmän kiinnitettävä huomiota liikuntakasvatuksen päämäärä-, tavoite- ja menetelmäkysymyksiin. Liikunnanopettajatutkinnossa tulee olla mahdollista yhdistää siihen toisen aineen opettajapätevyyttä edellyttävä arvosana.

Urheiluopistoissa ja yliopistoissa on huolehdittava liikunnan hallintohenkilökunnan, kuntoliikunnan ohjaajien sekä urheilun valmentajien koulutuksesta. Liikunnanohjaajakoulutukseen otetaan opiskelijat keskiasteen koulutuksen pohjalta. Tätä koulutusta on kehitettävä huomioimalla aikaisempaa paremmin liikuntajärjestelmän tarpeet. Erikoistumismahdollisuudet on turvattava. Kaikkia korkeakoulututkintoja tulee uudistaa niin, että niihin sisältyy yleinen liikuntakasvatus.

Liikunnan tutkimus

Liikuntatieteellisen tutkimuksen yhtenä tehtävänä on omalta osaltaan toteuttaa maan tiedepolitiikkaa. Tutkimuksen tulee erityisesti keskittyä väestön liikuntakäyttäytymisen, elämisen laadun sekä liikunnan ja urheilun kannalta merkittävien alueiden tutkimiseen. Liikuntatieteellisen tutkimuksen poikkitieteellinen erityisluonne edellyttää myös sellaisen soveltuvan tutkimuksen tehostamista, joka palvelee käytännön liikuntatoimintaa. Tutkimustulokset on julkaistava nopeasti sellaisessa muodossa, että niistä hyötyvät kaikki liikunnan parissa toimivat henkilöt.

V YHTEISKUNNAN TEHTÄVÄT

Liikunnan yleisen yhteiskunnallisen merkityksen takia on työväenliikkeen seurattava yhteiskunnan ja liikunnan suhteita ja määriteltävä omat näkemyksensä näistä suhteista. Lisäksi työläisurheilulla on oma erityinen merkityksensä.

Toiminnalliset edellytykset

Yhteiskunnan on jatkettava urheilulaitosten rakentamista tavoitteena se, että laitokset ovat pääasiassa yhteiskunnan omistuksessa. Niiden on oltava kaikkien käytettävissä kohtuullisin kustannuksin. Oppilaitosten liikuntatilojen on oltava myös ulkopuolisten käytettävissä.

Laitosten ja paikkojen rakentamisessa on pyrittävä siihen, että niiden käyttäjämäärä on mahdollisimman suuri ja ne pystyvät palvelemaan eri ikä- ja kansalaisryhmiä. Ne on tarkoitettu ensisijaisesti liikunnan harrastajille ja vasta toissijaisesti katsojille. Tulosurheilun korostamisesta johtuva kohtuuton investointitarve ja keinotteluluonteinen rakentaminen on valtakunnallisella suunnittelulla estettävä.

Kuntoliikunnan, kilpa- ja huippu-urheilun sekä liikuntakasvatuksen tarpeet on otettava oikeassa suhteessa huomioon valtakunnallisessa ja alueellisessa pitkän tähtäyksen suunnittelussa. Erityisesti on varattava kuntoliikunnan ja ulkoilun tarvitsemia maa-alueita.

Taloudelliset edellytykset

Liikuntatoiminnan rahoitus kuuluu pääasiallisesti yhteiskunnalle eli valtiolle ja kunnille. Niiden tulee tukea liikuntatyötä tekeviä vapaaehtoisia järjestöjä sekä liikuntaa palvelevaa tutkimusta tässä ohjelmassa määriteltyjen periaatteiden pohjalta.

Valtion taloudellisen tuen suuruutta ei pidä sitoa veikkausvoittovarojen määrään, vaan eduskunnan on vuosittain valtion tulo- ja menoarviossa osoitettava määräraha liikunnan tukemiseen. Veikkaustoiminnalla kerätyt varat on luovutettava ilman asetuksella ennakolta tapahtuvaa urheilun, tieteen, taiteen ja nuorisotyön prosentuaalisen osuuden määräämistä.

Julkisia varoja jaettaessa on huomioitava liikunnan koko yhteiskunnallinen merkitys. Järjestöille myönnettäviä määrärahoja ei saa sitoa prosentuaaliseen omarahoitusosuuteen. Tuen tulee kohdistua kaupallisuudesta ja ammattilaisuudesta vapaaseen liikuntatoimintaan, jolloin myös muut urheilutoiminnan rahoitusmahdollisuudet on otettava huomioon.

VI LIIKUNTA JA SOSIALIDEMOKRATIA

Sosialidemokraattinen puolue korostaa aatteellisesti sitä, että urheilun ja liikuntakasvatuksen tehtävät ovat paljon merkittävämpiä ja kauaskantoisempia, kuin mitä tulosurheilu kuvastaa.

Liikunnan kasvatuksellisia tehtäviä ovat kasvatus sääntöihin ja terveyskasvatus. Terveydenhoitoon liittyviä tehtäviä ovat vanhenemisen haittojen väheneminen, mielenterveydelliset vaikutukset ja kuntoutus.

Osaltaan liikunnan avulla voidaan poistaa eristäytyneisyyttä ja luoda yhteistoimintaa järjestäytyneessä muodossa sekä totuttaa kansalliseen ja kansainväliseen solidaarisuuteen.

Myös liikunnan kautta tapahtuva itsensä kehittäminen on yhdistettävä yhteiskunnalliseen uudistustyöhön ja tulevaisuuden rakentamiseen.