MAASEUTUPOLIITTINEN OHJELMA

Hyväksytty puoluevaltuuston kokouksessa 6.-7.11.2002

Sosialidemokraattien tavoitteena on maaseudun elinvoiman turvaaminen. Tämä vaatii elinkeinoelämän johdonmukaista kehittämistä luomaan monipuolisia ansainta- ja elinkeinomahdollisuuksia maaseudulla asuvalle ja sinne muuttavalle väestölle.

Maaseudun kehittäminen perustuu sen luonnollisten vahvuuksien ymmärtämiseen ja eri tyyppisten maaseutualueiden tunnistamiseen. Maaseudun työpaikkoja pitää maa- ja metsätalouden lisäksi yllä palvelut, matkailu, julkiset palvelut ja kasvavassa määrin osaamispohjainen yritystoiminta. Perinteinen teollisuus uudistuu ja myös sillä on oma tärkeä roolinsa.

On epätodennäköistä, että maaseudun jo kadonneet työpaikat ovat luotavissa uudelleen, siksi maaseudun elinkeinoelämän kehittämisessä on kysymys uuden luomisesta. Merkittävä osa uusista luoduista työpaikoista tarvitaan korvaamaan poistuvia ja siksi kehittämishaasteet ovat suuria.

Työpaikkojen lisäksi maaseutu tarjoaa houkuttelevan asuinpaikan suurissa kaupungeissa ja aluekeskuksissa työssäkäyville ja työvoiman ulkopuolella oleville, esimerkiksi eläkeläisille. Maaseutu tarjoaa myös lapsille ja nuorille hyvän sekä turvallisen elin- ja kasvuympäristön. Yhä tärkeämpää maaseudun elinvoiman kannalta ovat sen tarjoamat mahdollisuudet vapaa-ajan asumisen suhteen. Näiden voimavarojen kehittämisessä on tärkeää nähdä maaseudun luonnollinen paikka alueiden työnjaossa ja vuorovaikutuksessa suhteessa kaupunkiseutuihin.

Maaseudun elävyys on sen tarjoamien työ- ja asuinpaikkojen ohella arvo sinänsä. Se tarjoaa ympäristö- ja maisema-arvojen lisäksi rauhaa ja elämyksiä, jolle kaupungeissa asuvatkin osaavat antaa arvon.

Maatalouden tuotantoedellytykset on turvattava

Suomen viljelty pinta-ala ja maataloustuotanto ovat kehittyneet suotuisasti EU-jäsenyyden aikana. Maa- ja metsätalouden työvoima ja aktiivitilojen lukumäärä on kuitenkin jatkanut vähentymistään ja maitotilojen määrä on laskenut vuoden 1995 jälkeen 45 %. Kyseessä on keskeisesti Itä- ja Pohjois-Suomen maatalouden perustuotanto.

Maatalouden tuottavuus- ja työllisyyskehitystä tukevat tällä hetkellä merkittävästi voimistuneet investoinnit. Maatalouden tuotantorakennetta on vahvistettava nimenomaan työvaltaista maataloutta ja nuorien tuottajien toimintaedellytyksiä tukevin toimin.

Maatalouspolitiikan tehtävänä on maatalouden tuotannon kannattavuudesta huolehtiminen. Kasvi- ja karjatuotannon osalla on vahvistettava laatuun liittyvää suhteellista kilpailukykyä ja myös erikoistuotteiden jalostusta ja markkinointia.

Korkean omavaraisuuden säilyminen avoimilla EU-markkinoilla osoittaa, että riittävän suurella tilakoolla kannattavaa tuotantoa on ylläpidettävissä perustuotteiden osaltakin.

Tilojen elinkelpoisuuden määrittely ei kuitenkaan onnistu yksin niiden koosta, vaan niiden kokonaistulosta. Siksi on tuettava maatalousyritysten yhteistyötä ja uusien tuotantomuotojen kehittämistä sekä myös maataloutta tukevan yritystoiminnan syntymistä.

Luomu- ja muussa erikoistuotteissa ovat perustuotantoa paremmat edellytykset tuotannon laajentamiseen ja siitä saatavan tulon kasvattamiseen. Suomen selkeänä kilpailuvahvuutena ovat puhdas ympäristö, eettiset tuotantotavat ja näihin liittyvät myönteiset mielikuvat.

Tuotteiden turvallisuus, jäljitettävyys ja maukkaus sekä niihin liittyvät muut kuluttajan näkökulmasta myönteiset arvot mahdollistavat viennin laajentamisen. Myös kotimaiset kuluttajat kysyvät kasvavia määriä luomu- ja erityistuotteita esimerkiksi lähiruokaa. Elintason noustessa kehityksen voi uskoa jatkuvan. Sosialidemokraatit pitävät perusteltuna tavoitteena luonnonmukaisessa tuotannossa olevan peltoalan osuuden kasvattamista 15 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä.

Luonnonmukaisesti viljellyn peltoalan kasvu mahdollistaa luonnonmukaisen kotieläintuotannon vahvistamisen. Eläinten eettisesti korkealaatuinen kohtelu on perusteltua myös varsinaisen luomutuotannon ulkopuolella. Luomu- ja erityistuotannon lisääntyminen edellyttää maataloustukijärjestelmän uudelleensuuntaamisen jatkamista.

Luomu- ja erikoistuotteiden markkinoiden lisäämisessä on kysymys myös koko jalostus- ja jakeluketjun uusimisesta osaamispohjaiseksi. Kuluttajan näkökulmasta kiinnostavien tavaramerkkien ja tuotteiden luominen edellyttää yhteistyötä. Alueiden oppi- ja tutkimuslaitosten verkostoituminen lähiseutujensa maatilojen kanssa luo edellytyksiä uusien tuotteiden läpiajamiseksi kansallisilla ja Euroopan laajuisilla markkinoilla. Pidemmällä aikavälillä jopa laajemmat kansainväliset markkinat on saavutettavissa.

Metsäketjua vahvistettava

Metsäpolitiikan tavoitteet ovat teollisen raakapuun turvaaminen, metsän moninaiskäytön kehittäminen ja metsään perustuvan tuotantoketjun työllistävyyden kehittäminen.

Huolimatta metsäteollisuuden laajentuneesta tuotannosta jää edelleen merkittävä osa vuotuisesta kasvusta hyödyntämättä. Vaihtotaseen ja alueellisen työllisyyden kannalta on perusteltua pyrkiä metsän kasvun lisäämiseen ja nykyistä kilpailukykyisempään puun korjuuseen, metsän kestokykyä kuitenkaan vaarantamatta.

Verotuksen ja metsäparannuksen tukijärjestelmän tulee tukea metsän kasvusta huolehtimista ja varmistaa kannustimet puun oikea-aikaiselle korjuulle.

Puunkorjuun logistisia järjestelmiä on kehitettävä puuraaka-aineen aiempaa tehokkaammaksi hyödyntämiseksi. Erityisesti energiapuun korjaamista voidaan tehostaa. Kannattavimmin se onnistuu puun teollisen käsittelyn yhteydessä. Pienpuun korjaaminen perustuu yhä käsityöhän ja se työllistää siksi voimakkaasti myös tulevaisuudessakin. Näitä hankkeita on kehitettävä jatkossakin.

Metsätaloudessa ja siihen perustuvassa osaamisketjussa on maatalouden tapaan tilaa tuotannon arvon nostamiseen. Puun muotoilu, sen kasvava käyttö rakentamisen materiaalina ja tämän vaatima tuotekehittely muuttaa metsäperustaisen tuotannon kuvaa. Yhteistyö tutkimuksen, koulutuksen, metsänomistajien ja puutuoteteollisuuden kesken vahvistaa alueellista osaamista ja synnyttää maaseudulle kestävää työpaikkaomavaraisuutta.

Metsän moninaiskäytöllä luodaan pohjaa matkailulle ja vapaa-ajan asumiselle. Retkeily, ulkoilu ja luonnon antimien käyttöönotto marjoja ja sieniä keräämällä sekä metsästämällä vahvistavat maaseudun kilpailukykyä myös pysyvän asumisen osalta. Jokamiehen oikeus ei ole metsänkäytön rasite vaan tuki. Sen avulla varmistetaan, että metsätalouden kysymyksiä ymmärretään myös tulevaisuudessa kaupungeissakin.

Kohti monipuolista elinkeino- ja asuinrakennetta

Maa- ja metsätalouden rinnalla maaseudun työllisyys perustuu pitkälti samoihin tekijöihin kuin maan muilla alueilla. Harvan asutuksen ja paikoin pitkien etäisyyksien vuoksi maaseudun palvelu- ja teollisuusyritystoiminnan ja julkisen sektorin kehittämisessä on kuitenkin erityiskysymyksiä.

Kansallisen ohjelmaperustaisen kehittämistoiminnan tulee tukea maaseudun monimuotoisuuden kehittämistä. Aloitettu aluekeskusohjelma luo puitteet kaupunkien ja maaseudun yhteistyön syventämiselle ja tukee maaseudunkin kehittymistä.

Maaseudun kehityksessä on keskeistä tulonmuodostuksen monimuotoisuus ja kokonaistuloajattelun vahvistaminen. Monimuotoinen palkkatyön ja yrittämisen yhdistäminen luo realistisen pohjan maaseudun kehittämiseen. Yhdistämällä maataloutta, puun korjuuta ja jalostamista matkailuun ja muihin palveluammatteihin voidaan luoda pysyvää pohjaa maaseudun asutuksen säilymiselle.

Työttömyyden vähentämiseksi vero- ja muiden yhteiskunnan järjestelmien on tuettava myös lyhytaikaisten työtarjouksien vastaanottamista. On selvitettävä miten maaseudulla tarjolla olevat sosiaalipalveluihin, ympäristön- ja metsänhoitoon liittyvät yleishyödylliset työtehtävät voidaan kytkeä osaksi aktivoivaa työvoimapolitiikkaa.

Matkailun osalta maaseudun keskeinen vahvuus on puhtaan, paikoin koskemattoman luonnon saavutettavuus.

Maaseutumatkailu tukee tilojen elinkelpoisuutta. Maaseutumatkailuun erikoistuneilla maatiloilla matkailutulot voivat muodostaa suuren osan kokonaistuloista, jos tila tuottaa myös ateria- ja ohjelmapalveluja.

Koko Suomen näkökulmasta on huomattava, että maaseutumatkailun tulot voivat muodostaa suuren osan kaikista matkailutuloista. Vetovoimainen maatilamatkailu lisää Suomeen kohdistuvaa mielenkiintoa ja tukee siten myös kaupunkien matkailuelinkeinojen kehittymistä.

Maaseutumatkailun kehittämisessä pääpaino pitää asettaa jo toimivien yritysten palvelutason parantamiseen ja matkailukauden pidentämiseen.

Kalastuslain muutos läänikohtaisen viehekortin muodossa vahvistaa maaseutumatkailua. Kalastusmatkailun tuottamisella ja markkinoimisella sekä luonto- ja elämysmatkailulla tuetaan maaseudun elinkelpoisuutta.

Palveluiden uudet muodot ja niiden yhdistäminen ovat tärkeä kehittämisen painopiste. Tässä tieto- ja henkilöliikenteen turvaaminen on keskeistä. Harvaan asutun maaseudun kannalta infrastruktuurin ylläpito vaatii painopisteiden asettamista. Liikenteen- ja viestinnän edellytyksissä on kysymys myös alueellisesta tasa-arvosta.

Teollisuuden osalta maaseudun luontainen vahvuus on puun ja elintarvikkeiden jalostuksessa, mutta pienelläkin paikkakunnalla on mahdollisuus luoda muutakin tuotannollista pohjaa verkostoitumalla oppi- ja tutkimuslaitosten kanssa. Synnyttämällä vahva osaamisen perinne saadaan tuotanto pysyvälle pohjalle.

Käytännössä maaseutu ja kaupunkiseudut eivät useimmiten kilpaile samoista yrityksistä ja työpaikoista, vaan molemmilla on omat vahvuuksiin perustuvat luontaiset tuotannon alat. Tämä luo vahvaa pohjaa kaupunkien ja maaseudun välisen vuorovaikutuksen vahvistamiselle.

Työssäkäynti kaupungeissa ja aluekeskuksissa on keskeinen maaseudun "elinkeino". Sen houkuttelevuutta tuetaan varmistamalla korkealaatuisten palveluiden saatavuus ja hyvät tieto- ja muut liikenneyhteydet.

Julkisten palveluiden verkoston kattavuus onkin tärkeässä asemassa maaseudun asutuksen, maatalouden, palveluiden ja myös teollisuuden kehittymisessä. Hyvälaatuisten terveydenhuolto- ja sosiaali- sekä koulutuspalveluiden saatavuus tulee taata kaikkialla maassa.

Maaseutuelinkeinoja tukevien palvelujen, kuten eläinlääkintähuolto ja elintarvikevalvonta, toimivuudesta on huolehdittava maan kaikissa osissa. Tämä edellyttää yhteistyön ja kuntarakenteen kehittämistä.

Koulutuksen korkean tason turvaaminen ja kehittyminen on keskeinen kehitystekijä. Pienikin paikkakunta voi yltää hyviin tuloksiin verkostoitumalla ja erikoistumalla.

Maaseutupolitiikkaan kuuluu myös joukkoliikenteen turvaaminen ja kehittäminen. Kehitettävä asia on junaliikenteen kytkeminen yhteiseen seutulippuun. Joukkoliikenteen resurssien riittävyys on turvattava.

Ympäristöstä huolehtiminen luo elinvoimaa

Keskeinen maaseutua koskettava ympäristöongelma on vesistöjen rehevöitymistä aiheuttava ravinteiden huuhtoutuminen pelloilta. Maaseudun ympäristöohjelmien kautta tapahtuvin yhteiskunnan päästöjen rajoittamispanostusten vaikuttavuutta on parannettava Itämeri-ohjelman tavoitteiden toteuttamiseksi.

Maatalouden muita ongelmia ovat ravinnon laatua heikentävä torjunta-aineiden ja raskasmetallien kertyminen maaperään ja yksipuolisesta viljelytekniikasta johtuva, maan kuluminen, eroosio ja viljelymaan tiivistyminen. Näiden ongelmien ratkaiseminen edellyttää maatalouden tuotantotapojen muuttamista ja ympäristönäkökulman huomioon ottamista maataloudessa. Siirtyminen laajaperäisempään tuotantoon on usein taloudellisestikin perusteltua.

Vesistöjen puhdistuminen ja luonnon monimuotoisuuden turvaaminen luo pohjaa matkailun kehittymiselle ja lisää maaseudun houkuttelevuutta asuinpaikkana. Tämän lisäksi ympäristöpainotukset tukevat kotimaisten elintarvikkeiden arvostusta ja tukee niiden viennin kehittämistä.

Kotieläintuotannon eettisyys on varmistettava tutkimukseen perustuvilla eläinsuojelunormeilla ja niiden valvonnalla. Kuluttajien mahdollisuuksia saada tietoja elintarvikkeiden tuotannossa käytetyistä menetelmistä on parannettava.

EU:n maatalouspolitiikka uudistettava maaseutupolitiikaksi

Euroopan unionin alueellinen kehittämistyö perustuu ohjelmiin. Vuosina 2000 - 2006 EU:n maaseutu- ja aluepolitiikkaa toteutetaan tavoite 1 ja 2 ohjelmien sekä alueellisen maaseutuohjelman (ALMA) ja maaseudun kehittämisen yhteisöaloitteen LEADER + avulla. Maatalous- ja maaseutupolitiikka täydentävät nyt aikaisempaa paremmin toisiaan.

EU-ohjelmat eivät kuitenkaan kata koko Suomen maaseutua ja poista tarvetta kansalliseen maaseudun kehittämiseen, vaan päinvastoin korostavat kansallista vastuuta eri tyyppisten maaseutualueiden tarpeiden huomioimisesta ja kokonaisvaltaisesta ja monipuolisesta kehittämisestä.

Euroopan unionin maatalouspolitiikan uudistamista on jatkettava. Uudistukseen vaikuttavat unionin laajentuminen ja Maailman kauppajärjestö WTO:n puitteissa neuvoteltavat ratkaisut. Lisäksi on voitava vastata aiempaa paremmin kuluttajien odotuksiin elintarvikkeiden turvallisuuden suhteen. Komission tekemät esitykset maatalouspolitiikan välitarkistukseksi ovat päälinjaltaan kannatettavia. Tukijärjestelmien yksinkertaistaminen ja kustannusten vähentäminen ovat perusteltuja tavoitteita. Suomen vaikeista tuotanto-olosuhteista johtuvat erityisolot on kuitenkin huomioitava yhteistä politiikkaa uudistettaessa.

Uudistusten valmistelu liittyy kiinteästi unionin laajentumista seuraavasta, vuonna 2007 alkavasta rahoituskehys- ja ohjelmakaudesta käytäviin neuvotteluihin. Kansainväliset pyrkimykset vientitukien vähentämiseen ja kehitysmaiden markkinoillepääsyn parantamiseen tuovat haasteita eurooppalaisen maataloustuotannon kilpailukyvyn parantamiseen.

Yhteisessä maatalouspolitiikassa on otettava huomioon sosiaalisesti ja ympäristön kannalta kestävän maataloustuotannon edistäminen ja tuottajien työssä jaksamisen vaatimukset.

Sosialidemokraatit pitävät välttämättömänä, että tukiratkaisuissa otetaan huomioon Luxemburgin Eurooppa-neuvostossa vuoden 1997 joulukuussa hyväksytty periaate siitä, että maataloustuotantoa on harjoitettava koko Euroopan alueella, mukaan lukien alueet, joilla on erityisongelmia.

Käytävissä neuvotteluissa on löydettävä kestävä ratkaisu pohjoisen maataloustuotannon jatkumisen turvaamiseksi. Kotimaisia liha-, maito- ja viljatuotteita on oltava saatavissa myös tulevaisuudessakin. Tässä on keskeistä liittymissopimuksen artikla 141:een perustuvan pitkäaikaisen tuen jatkaminen. Erityisesti työvaltaisen kotieläintuotannon edellytykset on turvattava.

Maatalouden rakennemuutos koko EU:n tasolla etenee edelleen voimakkaasti. Siksi maatalouden toimintaedellytysten turvaamisen ohella on tärkeää varmistaa, että EU:n tukijärjestelmä tukee voimakkaasti maatalouden monimuotoista kehittämistä. Samalla painopistettä on siirrettävä yhä voimakkaammin maaseudun elinvoiman kokonaisvaltaiseen kehittämiseen.

Maaseutua on vahvistettava sille tyypillisten alojen yritysten toimintaympäristönä panostamalla osaamisen ja teknologian kehittämiseen näillä aloilla. Erityisen tärkeää on voimistaa maatilojen ja maaseudulla toimivien yritysten välistä yhteistyötä markkinoinnin kehittämissä ja riittävän vahvojen yhteismarkkinointikanavien luonnissa.

Erilaisia maaseutualueita varten olisi luotava räätälöityjä kehittämisvälineitä.