SOSIALIDEMOKRAATTISEN PUOLUEEN SOSIALISOIMISOHJELMA

(Hyväksytty puoluekokouksessa v. 1930)

1. Sosialisoimisen käsite

Sosialisoimisella tarkoitetaan tässä tuotantovälineitten ja tuotannollisen sekä kaupallisen toiminnan ottamista yhteiskunnan haltuun tarkoituksessa poistaa kapitalistiluokan valta taloudellisessa elämässä, poistaa luokkavastakohdat ja johtaa taloudellista elämää tavalla. joka vastaa työtätekevän kansan yhteisetua.

2. Sosialisoimisen valmistelu

Jotta määrätyssä maassa voitaisiin menestyksellä ryhtyä sosialisoimiseen, on välttämätöntä,

1) että maan taloudellinen elämä on saavuttanut jokseenkin korkean kapitalistisen kehitysasteen,

2) että maan sosialistinen työväki on saavuttanut valtiovallan ja

3) että, mikäli muut maat vielä pysyvät kapitalistisella asteella, niiden sosialistinen työväki kuitenkin kykenee estämään yläluokkansa ja hallituksensa tukahduttamasta valtiollisilla tai taloudellisilla pakkotoimenpiteillä kyseessä olevan maan kehitystä sosialismia kohti.

Sosialisoimiselle on kuitenkin jo nykyisten yhteiskuntaolojen vallitessa valmistettava maaperää selittämättä tuotannollisen ja kaupallisen elämän palveluksessa oleville työläisille ja virkailijoille sosialisoimisen merkitystä ja sen tuottamia etuja niin yhteiskunnan kuin yksityistenkin kannalta katsoen, asettamalla tuotantolaitoksiin työväenneuvostoja, jotka pyrkivät vaikuttamaan työehtojen määräämiseen, työntekijäin työhön ottamiseen ja työstä eroittamiseen, työnjohtajien valitsemiseen, tutustumaan liikettä koskeviin asioihin ja yleensä saamaan mahdollisimman suurta vaikutusvaltaa tuotantoprosessissa ja siten rajoittamaan työnantajan valtaa tuotannossa, sekä vihdoin saattamalla, mikäli se edullisesti voi tapahtua, yhteiskunnan haltuun semmoisia luonnon rikkauksia ja maa-alueita, jotka voivat olla hyödyksi yhteiskunnallista tuotantoa vastedes toimeenpantaessa.

Myös osuuskauppaliikkeellä on huomattava merkitys ei ainoastaan nykyisen tuotantojärjestelmän erinäisten epäkohtien lieventämisessä, vaan myöskin itsesosialisoimisen valmistelussa. Samalla, kun se eräillä aloilla osoittaa sosialisoimisen käytännössä mahdolliseksi, luo se myös edellytyksiä sosialisoimisen lopullista toteuttamista varten.

Porvarillisen yhteiskunnan harjoittamaa valtiokapitalismia ei ole käsitettävä sosialisoimiseksi.

3. Menettely sosialisoimisessa

Menettely sosialisoimisessa riippuu niistä olosuhteista, joissa se pannaan toimeen.

Sosialisoiminen olisi kuitenkin, mikäli mahdollista, toimeenpantava asteittain ja elimellisessä yhteydessä tähänastisen kehityksen kanssa. Pitäen silmällä, ettei tuotanto pääse lamautumaan, vaan että se, jos mahdollista, päinvastoin lisääntyy, on tarkan suunnitelman mukaan kokonaiset taloudellisen elämän haarat otettava toinen toisensa jälkeen yhteiskunnan haltuun niin nopeasti, kuin jo saavutetut tulokset ja työväenluokan valta-asema kulloinkin sallivat.

4. Sosialisoimisen järjestys ja laajuus

Ensi sijassa on sosialisoitava tärkeimmät luonnonrikkaudet sekä ne tuotannollisen ja kaupallisen elämän alat, jotka tuotannolliselle toiminnalle hankkivat raaka-aineita, käyttövoimaa tai tärkeimpiä työvälineitä tai joilla muuten on määräävä asema maan talouselämässä.

Luonnonrikkauksina tulevat Suomessa ensi sijassa kysymykseen metsät ja kosket, sekä sosialisoitavina tuotantoaloina metsäteollisuus, paperiteollisuus, sähkö-, metalli-, sementti- ja kalkkiteollisuus sekä tukkukauppa, ennen kaikkea raaka-aineiden ja tärkeimpien kulutustavaroiden tuonti, sekä tärkeimpien oman maan tuotteiden vienti ynnä tärkeimmät kulkuneuvot.

Edelleen on sosialisoitava ne muutkin tuotantohaarat, joiden kapitalistinen rakenne on saavuttanut verraten korkean kehityksen, kuten kutoma- ja nahkateollisuus. Tällöin on erikoista huomiota kiinnitettävä semmoisiin teollisuudenhaaroihin, jotka tuottavat tärkeitä kulutustarpeita, kuten sokeri- ja tupakkateollisuus, jos havaitaan niiden sosialisoimisesta voivan koitua kuluttajille tuntuvia välittömiä etuja.

Muut kapitalistisen talouselämän alat on saatettava yhteiskunnallisen valvonnan alaisiksi. Samalla, kun ne kapitalistisen talouselämän alat, joilla on huomattava merkitys koko maalle, saatetaan yllä lausuttujen suuntaviivojen mukaan kokonaisyhteiskunnan haltuun, on kuntien tai niiden muodostamain yhtymäin otettava haltuunsa ne tuotantolaitokset ja työalat, joilla on vain paikallinen merkitys, aluksi ne, joilla oli monopooliluonne, kuten raitiotiet, puhelinlaitos, paikallinen voiman- hankinta, kaasun ja valon valmistus, tai joiden sosialisoiminen väestön hyvinvoin- nin kannalta katsoen on tärkeä, kuten elintarvetuotanto, rakennustoiminta (yhteistyössä kokonaisyhteiskunnan kanssa) ja sitä palvelevat paikallista laatua olevat teollisuuslaitokset, apteekit, saunat, puhtaanapitolaitokset, polttopuiden y.m. tärkeiden kulutustarpeiden hankinta, tai jotka tuottavaisina ja helposti hoidettavina voivat olla kunnille hyvinä tulolähteinä, kuten elokuvat. Yhteiskunta olkoon oikeutettu, teollisuusaloja tai muita liikkeitä sosialisoidessaan, kieltämään kilpailevien liikkeiden perustamisen.

Mikäli taloudellinen elämä ei ole muodostunut kapitalistiseksi, oli se yhteiskunnan valvonnan alaisena jätettävä yksityisten haltuun. Pikkutuotantoon ei ole puututtava. Yhteiskunnan etujen mukaisesti osuuskunnat saakoot jatkaa toimintaansa.

5. Pakkoluovutus ja korvaus

Yksityisomaisuuden ja -liikkeiden ottaminen yllämainittujen periaatteiden mukaan yhteiskunnan haltuun on tapahtuva pakkoluovutuksella.

Sosialisoidun omaisuuden tai liikkeen entisille omistajille maksetaan siitä korvausta todetun tai arvioidun tuottavaisuuden eikä keinotteluarvon perusteella.

Korvaus suoritetaan pääasiassa korkoa kasvavien obligatioiden muodossa, jotka yhteiskunta on oikeutettu milloin tahansa lunastamaan.

Sikäli kuin varoja tarvitaan korvauksen suorittamiseen, on ne hankittava omistavaa luokkaa kohtaavalla omaisuusverolla. Niin pian kuin työväenluokan lujittuva valta-asema sen sallii, on kapitalisteille korvauksena annetut obligatiot ja muut varat, samoin kuin kapitalistien hallussa olevat rahapääomat ja arvopaperit yleensä, jykevästi ylenevällä tulo- ja omaisuusverolla sekä perintö-, testamenttaus- ja lahjoitusoikeutta rajoittamalla saatettava yhteiskunnan haltuun.

6. Sosialisoidun talouselämän järjestely ja hallinta

Sikäli kuin yhteiskunta saavuttaa taloudellisen elämän suhteen määräys- tai vaikutusvaltaa, on se suunnitelmallisesti ja järkiperäisesti järjestettävä sekä tuotantoa mahdollisuuden mukaan lisättävä. Luovaan työhön on pantava pääpaino ja asiantuntemukselle annettava riittävä sananvalta.

Jokaisessa liikkeessä on työväellä oikeus neuvostonsa tai luottamusmiehensä kautta valvoa työväensuojeluslakien ja ammattientarkastajain määräysten noudattamista, ehdottaa toimenpiteitä ammattivaaran vähentämiseksi ja terveydellisten olojen parantamiseksi, olla mukana työsääntöjä laadittaessa sekä työläisiä ja virkailijoita otettaessa ja erotettaessa, edistää oppilasten ammattikehitystä sekä valvoa yleensä liikkeen työläisten ja virkailijain ammatillisia etuja.

Liikkeen johto, joka saamiensa ohjeiden mukaan määrää liikkeen teknillisestä ja taloudellisesta toiminnasta, on kokoonpantava parhaista asiantuntijoista sekä niin, että se nauttii myös liikkeen henkilökunnan luottamusta Saman teollisuuden alalla toimivat liikkeet oli vhdistettävä yhdeksi teollisuusliitoksi.

Jokaisen teollisuusliiton toimintaa johtaa erityinen teollisuusneuvosto, johon kuuluu kokonaisyhteiskunnan keskuselinten, asianomaisten liikkeiden työväenneuvostojen ja kuluttajain edustajia.

Teollisuusneuvoston tehtävänä on sosialisoiduissa ja, mikäli mahdollista, muissakin teollisuudenhaaroissa huolehtia tuotannon lisäämisestä keskittämällä sitä teknillisesti parhaiten järjestettyihin tai muuten parhailla edellytyksillä työskenteleviin tehtaisiin, lakkauttamalla muut sekä edistämällä teknillistä kehitystä; hankkia tarvittavat raaka-aineet ja työvälineet sekä jakaa ne eri tehtaiden kesken; edistää parhaitten tavaratyyppien yleistämistä ja määrätä tavarain hinnat; sopia ammatillisten järjestöjen kanssa työehdoista sekä asettaa sosialisoiduissa teollisuudenhaaroissa eri liikkeiden johtohenkilöt ja vaikuttaa voiton käyttämiseen.

Niissä kunnallisissa elimissä, jotka määräävät kuntien haltuun saatettujen liikkeiden toiminnasta, pitää sanottujen liikkeiden työväenneuvostojen ja paikallisten kuluttajajärjestöjen olla edustettuina.

Maan eri tuotantohaarojen keskinäisiä suhteita järjestämään ja maan taloudellista elämää yleensä johtamaan asetetaan koko maata käsittävä taloudellinen neuvosto, joka valitaan samojen periaatteiden mukaan kuin teollisuusneuvostot.

Taloudelliset toimintahaarat, jotka ovat luonteeltaan kansainvälisiä, on järjestettävä yhteistyössä muiden sosialististen maiden kanssa.

Maataloustuotannon järjestämisestä puhutaan Maa- ja metsätalousohjelmassa.