SDP

SDP:N LÄHIVUOSIEN KESKEISET TAVOITTEET

-----

KANSAINVÄLISPOLIITTINEN KANNANOTTO

SDP:n LÄHIVUOSIEN KESKEISET TAVOITTEET

JOHDANTO
YMPÄRISTÖ KAIKEN EDELLE
ENERGIAA ON SÄÄSTETTÄVÄ
ASUNTO ON PERUSOIKEUS
TALOUDELLISEEN TASA-ARVOON
HINNAT HALVEMMIKSI
TYÖ IHMISEN JA ELÄMÄN EHDOILLA
HYVINVOINTIA JULKISILLA PALVELUILLA
AVARAAN KOULUTUKSEEN
ALUEELLISEEN TASAPAINOON
KANSAINVÄLISPOLIITTINEN KANNANOTTO

JOHDANTO

Vuosisatamme viimeinen vuosikymmen on alkanut Euroopan ennennäkemättömän nopeiden ja syvällekäyvien muutosten mullistaessa maanosamme historian kulkua. Euroopan kansat ovat tarttuneet kohtalonsa ohjaimiin ja jättäneet taakseen keinotekoisen vihanpidon ja jakautumisen vuodet.

Kommunistipuolueiden yksinvaltaisesti hallitsemat Itä- ja Keski-Euroopan maat ovat yksi toisensa jälkeen omaksuneet poliittisen demokratian ja markkinatalouden tien. Länsi-Euroopan yhdentymiskehitys on avaamassa uusia mahdollisuuksia perinteellisten markkinatalousmaiden ja ajan mittaan koko Euroopan syvällisemmälle ja tuloksellisemmalle yhteistyölle.

Eurooppaa kauan jakaneen sotilaallisen vastakkainasettelun lieveneminen ja asteittainen poistuminen on olennaisesti vähentänyt suursodan todennäköisyyttä maanosassamme ja koko maailmankin mittakaavassa. Sotilasliittojen rakenne ja tehtävät ovat voimakkaasti muuttumassa. Ne voivat kehittyä aikaisempaa selvästi enemmän asevalvonnan ja -riisunnan kysymyksiin keskittyviksi, yhteistyöhakuisiksi organisaatioiksi.

Muuttuvassa Euroopassa on jäljellä vielä pitkään runsaasti suuria avoimia kysymyksiä. Muutosprosessi on alussaan, ei vielä pitkään aikaan päätöksessään. Edessä on ajanjakso, jota leimaavat epävarmuus, pitkään taka-alalla olleiden kansallisuuskiistojen kärjistyminen sekä taloudellisen ja sosiaalisen tasa-arvon vähäisyys.

Uudistukset eivät synny hetkessä eivätkä milloinkaan ilman kovaa ja pitkäjänteistä työtä. Laaja, rajat ylittävä yhteistyö luo tässä onnistumiselle välttämättömät perusedellytykset. Jo käynnistynyt yhteistyö ei kuitenkaan voi korvata taloudellista ja poliittista järjestelmäänsä muuttavien kansakuntien omaa työtä.

Luonnon ja muun elinympäristön suojeleminen ja pelastaminen on muuttuvan Euroopan kiireellisin kysymys. Ympäristöstä piittaamaton talous ja tuotanto on vuosikymmenien mittaan aiheuttanut laajaa, osittain korjaamatonta tuhoa niin Itä- kuin Länsi-Euroopassa.

Alkaneen vuosikymmenen taloudellista toimintaa ei enää voida perustaa ympäristöongelmia kärjistävään lyhytnäköiseen hyödyntavoitteluun. Luonnontalouden tasapainon ja ympäristön suojelun tulee olla kaikkea taloudellista päätöksentekoa ohjaava periaate.

Markkinatalouteen terveellä tavalla pohjautuva taloudellinen järjestelmä perustuu ihmisten vapaaseen ja luovaan toimintaan, johon keskinäinen vastuu sekä laajojen sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien takaaminen kaikille kansalaisille olennaisesti liittyvät. Sokeiden markkinavoimien varaan ei voida rakentaa kestävää kehitystä.

Kansalaisten perusvapauksiin nojaavan poliittisen demokratian kunnioittaminen ja kehittäminen on kestävän uudistustyön perustekijöitä. Ihmisten vapaus toimia ja järjestäytyä maailmankatsomuksensa ja vakaumuksensa mukaan on demokratian elinehto. Kansojen ja kansalaisten elämään vaikuttavan päätöksenteon tulee aina perustua kansan valtuutukseen ja kansanvaltaiseen valvontaan.

Uudistusliikkeenä ja rauhanliikkeenä sosialidemokratia on vahvasti vaikuttamassa eurooppalaiseen kehitykseen 1990-luvulla. Aatteena sosialidemokratia kuuluu olennaisesti eurooppalaisen humanismin kokonaisuuteen, jolle rakentaen maanosamme kansoilla on tilaisuus ja mahdollisuus pysyvällä tavalla muuttaa historiansa kuvaa sotien ja eriarvoisuuden sijasta rauhan ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen perustalle.

Euroopan muutoksista kehittyvän uuden Euroopan on oltava muuhun maailmaan avoin maanosa, joka kantaa vastuunsa maailmanlaajuisen alikehittyneisyyden ja ympäristöongelmien ratkaisemisesta.

-----

Yhdessä ja yhteistyössä muiden eurooppalaisten maiden kanssa Suomi on rakentamassa uudenlaista, kansojen ja kansalaisten yhdenvertaisuudelle perustuvaa tulevaisuutta. Alkaneen vuosikymmenen aikana ratkaistaan, millaisin valmiuksin ja voimavaroin suomalaiset ovat muutoksessa mukana. Kansalta ja kansan valtuutuksella toimivilta päättäjiltä vaaditaan valppautta ja yhteistyökykyä, jotta elämä omassa maassa voisi perustua kestävälle kehitykselle.

Viimeksi kulunut vuosikymmen on ollut Suomessa voimakkaan vaurastumisen aikaa. On onnistuttu suurimmaksi osaksi torjumaan vuosikymmenen takainen massatyöttömyyden uhka. Nopea kehitys on kuitenkin tuonut mukanaan myös kasvavia ongelmia sekä kansantalouden toimintaan että kansalaisten elämään. Näiden ongelmien hallinta ja voittaminen ovat keskeinen haaste 1990-luvun yhteiskuntapolitiikalle ja taloudelliselle päätöksenteolle.

Vaikka lisääntynyt hyvinvointi on saavuttanut yhä useamman, kaikki kansalaiset eivät ole päässeet siitä osallisiksi. Syrjäytyminen, asunnottomuus ja köyhyys ovat edelleen läsnä yhteiskunnassamme. Kasvanut kilpailun paine aiheuttaa monia taloudellisia, sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia, joiden kanssa ihmiset yrittävät selviytyä. Näiden ihmisten ja perheiden ongelmien ratkaiseminen on yhteinen kansallinen tehtävämme. Yhteiskunnan todellista arvoa voidaan pitävästi mitata vain sillä, miten se suhtautuu heikosti menestyneisiin ja vähemmistöihin ja miten se torjuu syrjäytymisen ja puutteen syitä.

Lukuisat yhteiskunnalliset ongelmat kärjistyvät nuorten kansalaisten elämässä. Asunnottomuus, koulutuksen ongelmat, opiskeluajan taloudelliset ja muut paineet sekä erilaiset ihmisiä koskettavat yhteiskunnalliset epäkohdat ovat laajalti nuorison arkipäivää, ja ne vaikuttavat koko kansakunnan elämään pitkälle tulevaisuuteen. Ne ovat kaikkien ongelmia.

-----

Poliittiselta päätöksenteolta vaaditaan 1990-luvulla aikaisempaa enemmän määrätietoisuutta, tavoitteellisuutta ja kykyä yhteistyöhön. Sosialidemokraattinen Puolue haluaa nostaa esiin ja yhteiskunnalliseen keskusteluun seuraavat lähivuosien keskeiset tavoitteet:

YMPÄRISTÖ KAIKEN EDELLE

Pohjavesien, rantojen, metsien, ilman ja muun ympäristön suojelu on asetettava omaisuudensuojan ja lyhytnäköisen voitontavoittelun edelle. Saastuttajan on maksettava meillä ja muualla. Ympäristön tuhoamatta jättäminen ei oikeuta yhteiskunnan korvauksiin. Lisääntyvää haittaverotusta on käytettävä ympäristöhaittojen vähentämiseen ja ympäristönsuojelun rahoittamiseen.

Suomen on osallistuttava vähintään 0,3 prosentin kansantuoteosuudella kansainväliseen ympäristöyhteistyöhön erityisesti Suomen lähialueilla.

Raide- ja joukkoliikenne on asetettava liikennepolitiikassa etusijalle.

ENERGIAA ON SÄÄSTETTÄVÄ

SDP toimii kestävän kehityksen periaatteiden toteuttamiseksi Suomessa ja maailmanlaajuisesti. Kasvihuoneilmiön torjumiseksi ja ekologisen tasapainon turvaamiseksi on myös Suomessa otettava tavoitteeksi 50 prosenttia nykyistä alempi energiankulutuksen suhteellinen taso vuoteen 2030 mennessä. 1990-luvun energiansäästötavoitteet on asetettava tämän linjan mukaisesti. Tähän tavoitteeseen on sitouduttava myös kansainvälisin sopimuksin. Keskeisenä keinona alempaan energiankulutukseen on käytettävä energian hinnan nostamista siten, etteivät seuraukset tästä kohtuuttomasti koidu kotitalouksien kannettaviksi. Energiansäästöä edistää myös toimiva kierrätysverkko. Uusien energiamuotojen tutkimusta ja kehitystä on lisättävä.

ASUNTO ON PERUSOIKEUS

Oikeus asuntoon on kansalaisten perusoikeus. Perusoikeus toteuttamalla turvataan erityisesti nuorten ja ensiasunnon hankkijoiden asema. Aravavuokra-asuntojen tuotanto tulee nostaa vähintään 25.000 asuntoon vuodessa. Vuokra-asunnon tulee olla kaikkien siitä kiinnostuneiden ihmisten valittavissa oleva asumismuoto. Monimuotoisen asuntorahoituksen turvaamiseksi on asuntorahastosta kehitettävä asuntopankki.

TALOUDELLISEEN TASA-ARVOON

Pankkien ja vakuutuslaitosten kilpailua on edistettävä ja niiden yhteiskunnallista valtaa rajoitettava. Pankkien peruspalvelut on saatava maksuttomiksi.

Verouudistusta on jatkettava siten, että kaikki eri tulolajit ovat verotuksellisesti samassa asemassa. Palkansaajien tuloverotusta kevennettäessä on verotuksen tulontasausvaikutus säilytettävä ja tuloerojen kasvu estettävä.

HINNAT HALVEMMIKSI

Elintarvikkeiden hinnat on alennettava eurooppalaiselle tasolle 90-luvun loppuun mennessä. Maatalouden ylituotanto ja vientituki on lopetettava vuoteen 1995 mennessä. Elintarvikkeiden tuontisuojaa on vähennettävä. Elintarvikkeiden liikevaihtoveroa on alennettava ja yhtenäistettävä.

Elintarviketeollisuuden ja -kaupan kilpailua on lisättävä. Elintarvikkeiden markkinointia suoraan kuluttajille tulee edistää ja poistaa hintoja nostavat turhat väliportaat.

Kartellit ja monopolit on purettava.

TYÖ IHMISEN JA ELÄMÄN EHDOILLA

Työelämässä on lisättävä palkansaajien ja heidän luottamushenkilöidensä oikeuksia sopimusten tulkinnassa ja edunvalvonnassa. Yritysdemokratia on ulotettava konsernitasolle ja yli kansallisten rajojen.

Työpaikoille tarvitaan lisää inhimillisyyttä, henkistä työsuojelua, työympäristön viihtyisyyttä ja aukotonta työturvallisuutta. Työolojen kehitys- ja tutkimustoimintaa tehostamaan on perustettava työolojen kehittämisrahasto. Työsuojeluvaltuutettujen oikeuksia on laajennettava myös tuotannon ympäristövaikutusten valvontaan ja ympäristörikosten ehkäisyyn.

Työaikojen tulee joustaa perheiden ja yksilöllisten tarpeiden hyväksi. Työaikaa on lyhennettävä ammatti- ja henkilökohtaisesti sopivilla tavoilla. 1990-luvulla on toteutettava sapattivapaauudistus, yleinen kuuden viikon vuosiloma ja lomansäästömahdollisuus.

Sukupuolten väliset palkkaerot on poistettava vuoteen 1995 mennessä mm. työnarviointimenetelmiä soveltaen.

HYVINVOINTIA JULKISILLA PALVELUILLA

Yhteiskunnan on vastattava sosiaalitoimen, terveydenhuollon ja sivistyksen palvelujen järjestämisestä ja siitä, että ne ovat tasa-arvoisesti kaikkien kansalaisten saatavissa. Sosiaalivaltiota on kehitettävä joustavaksi palveluyhteiskunnaksi. Velvollisuuksia ja pakkoa korostavan alamaisajattelun tilalle on nostettava ihmisen oikeuksia, yhteisvastuuta ja vapautta korostava kansalaisyhteiskunta.

Kotona tehtävän hoitotyön ajalta tulee maksaa korvaus sekä järjestää eläkekertymä ja muu sosiaaliturva.

AVARAAN KOULUTUKSEEN

Peruskoulun sekä muun koulutuksen moniarvoisuutta ja kokeilutoimintaa on tuettava. Ammatillisten oppilaitosten ja lukion toimintaa on kehitettävä monipuolisia mahdollisuuksia sisältäväksi nuorisoasteen koulutukseksi. Ammatillisesta koulutuksesta tulee avautua mahdollisuudet korkeakoulutasoisiin opintoihin saakka. Aikuiskoulutus on laajennettava koko elämän pituiseksi mahdollisuudeksi.

ALUEELLISEEN TASAPAINOON

Alueellisen tasapainon ja tasa-arvon turvaamiseksi kansainvälisessä yhdentymisessä on harjoitettava maakuntien kehitystä tukevaa aluepolitiikkaa. Talousmaakuntiin perustuvaa aluehallintoa on kehitettävä ja vanhentuneita hallintorakenteita purettava myös kuntauudistusta jatkamalla. Pääkaupunkiseudun kasvua on hillittävä suuntaamalla työpaikkarakentamista maan muihin kasvukeskuksiin ja tukemalla näiden kansainvälistymistä. Pääkaupunkiseudun vaikeaa asuntopulaa on helpotettava erityistoimin.

SDP toimii kansanliikkeenä kansalaisyhteiskunnassa. Työväenliikkeen omien joukkojärjestöjen ja muun kansalaistoiminnan välillä ei ole ristiriitaa. Sosialidemokraatit toimivat kaikkialla, missä ihmiset tekevät työtä niin oman elinympäristönsä parantamiseksi kuin maailmanlaajuisten ongelmien ratkaisemiseksi. Puolueen valinnoissa ja yhteiskunnallisessa toiminnassa on toteutettava sukupuolten ja sukupolvien tasa-arvoisuutta.

SDP:n 35. puoluekokouksen hyväksymä ponsi:

Puoluekokous edellyttää, että puoluetoimikunta laatii SDP:n tavoitteiden energiapoliittisen osan toteuttamisesta konkreettiset energiansäästötoimet aikatauluineen sisältävän energiapoliittisen ohjelman, joka saatetaan järjestökäsittelyn jälkeen puolueneuvoston päätettäväksi vuoden 1991 aikana.

KANSAINVÄLISPOLIITTINEN KANNANOTTO

Johdanto

Vuosikymmenien kuluessa sosialidemokratian aatemaailma ja liikkeemme perusperiaatteet ovat osoittaneet kestävyytensä. Vapauden, tasa-arvon ja solidaarisuuden periaatteet vahvistuvat maailmassa ja yhä laajemmin tunnustetaan, että rauha, kansainvälinen oikeudenmukaisuus ja sopusointu luonnon kanssa ovat ihmiskunnan eloonjäämisen perusehdot.

Itä-Euroopassa ja itäisessä Keski-Euroopassa tapahtunut demokratisoituminen on palauttanut kansalaisille oikeuden poliittiseen toimintaan ja sananvapauteen. Se on myös antanut sosialidemokraattisille liikkeille mahdollisuuden toimia näissä maissa vapaasti kymmenien vuosien tauon jälkeen. Kyseessä on suurin rauhanomainen muutos Euroopan historiassa. Neuvostoliiton uudistusten vaikutus on tässä ollut keskeinen ja niille on syytä antaa kaikki tunnustus ja tuki.

Viime vuosina tapahtunut Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain suhteiden kehitys on johtanut ydinsodan uhkan vähentymiseen. Suurvaltajohtajien viimeisessä huippukokouksessa syntynyt sopimus kemiallisten aseiden vähentämisestä ja yksimielisyys strategisten aseiden vähentämistä koskevan START-sopimuksen allekirjoittamisesta tänä vuonna olivat jälleen myönteisiä askeleita aseidenriisunnassa. Jännityksen vähentyminen voimaryhmittymien välillä antaa oikeuden odottaa tulevaisuudessa vieläkin ripeämpää kehitystä suurvaltojen välisissä aseidenriisuntaneuvotteluissa ja aseidenriisunnan ulottamista koskemaan myös merellistä varustautumista.

Vaikka yleinen mielenkiinto tällä hetkellä suuntautuukin voimakkaasti Eurooppaan, me emme saa unohtaa muita maanosia emmekä varsinkaan kehitysmaita. Sosialidemokraatit tuntevat tässäkin tilanteessa maailmanlaajuisen vastuunsa.

Kehitysmaiden asukkaiden asema ei ole viime vuosina parantunut kansainvälisestä kehitysyhteistyöstä ja useissa maissa toteutetuista talouden rakennesopeutusohjelmista huolimatta. Tämä rakennesopeutus on monissa tapauksissa heikentänyt kaikkein köyhimpien ihmisten elinoloja. On tullut yhä selvemmäksi, ettei kehitysmaiden tilanteen parantuminen ole mahdollista ilman suuria rakenteellisia muutoksia maailmantaloudessa. Samanaikaisesti myös kehitysmaiden hallituksilta tulee edellyttää sosiaalisen oikeudenmukaisuuden lisäämistä, toimintaa väestönkasvun hillitsemiseksi, ihmisoikeuksien kunnioittamista ja sitä, että ne ottavat kansalaisten välttämättömien tarpeiden tyydyttämisen keskeiseksi kehitystavoitteeksi.

Suomen ulkopolitiikka

Suomen ulkopolitiikka tähtää rauhan ja kansainvälisen yhteistoiminnan edistämiseen sekä maailmanlaajuisten ympäristötuhojen estämiseen. Se perustuu luottamuksellisiin suhteisiin naapurimaiden kanssa ja yhteistyön kehittämiseen kaikkien kansojen kanssa. Puolueettomana maana Suomi on pystynyt antamaan merkittävän panoksen liennytyksen ja kansainvälisen yhteistyön hyväksi sekä Euroopassa että maailmanlaajuisesti. Tästä ovat osoituksena mm. Suomen rooli ETY-prosessissa sekä maamme aktiivinen toiminta YK:ssa aseidenriisunta- ja kehityskysymyksissä sekä alueellisten kriisien ratkaisemisessa.

Suomi palvelee parhaiten kansainvälistä turvallisuutta ja omaa etuaan toimimalla tulevaisuudessakin aktiivisesti ja aloitteellisesti aseidenriisunnan toteuttamiseksi. Meidän tulee omassakin puolustuspolitiikassamme toimia sopusoinnussa tämän ulkopolitiikkamme keskeisen pyrkimyksen kanssa.

Suomen tulee entistä voimakkaammin toimia maailman taloudellisen ja sosiaalisen eriarvoisuuden poistamiseksi. Tämä edellyttää kauppapoliittisia toimia sekä aktiivista omaa kehitysyhteistyö- ja ympäristöpolitiikkaa ja toimimista YK:ssa ja muissa kansainvälisissä järjestöissä siten, että maailman kansojen välinen epätasa-arvo vähenee.

Suomen ja Neuvostoliiton suhteet

Euroopan turvallisuuspoliittisten asetelmien muuttuessa on ensiarvoisen tärkeää, että Suomen ja Neuvostoliiton välillä rakennettu luottamus säilytetään. Kestävän pohjan Suomen ja Neuvostoliiton välisten suhteiden kehittämiselle luo YYA-sopimus.

Suhteiden edelleen kehittämisessä on valtioiden johtohenkilöiden lisäksi kansalaisyhteiskuntien välisellä vuorovaikutuksella keskeinen merkitys. Tulevaisuudessa tulee kehittää myös Suomen ja meitä lähimpänä olevien Neuvostoliiton alueiden välisiä yhteyksiä ja yhteistyötä.

SDP tervehtii Neuvostoliiton yhteiskunnan vapautumista ja uusien puolueiden toiminnan sallimista. Perinteisten suhteidensa ohella SDP rakentaa yhteyksiä sosialidemokraattiseen liikkeeseen Neuvostoliitossa.

Suomen ja Neuvostoliiton välinen kauppa ja taloudellinen yhteistoiminta on maidemme välisissä suhteissa keskeisellä sijalla. Näiden taloussuhteiden kehittämisessä tulee aktiivisesti käyttää hyväksi Neuvostoliiton talousuudistusten avaamat uudet mahdollisuudet. Samalla pitää valmistautua tilanteeseen, jossa kauppaa Suomen ja Neuvostoliiton välillä käydään vaihdettavilla valuutoilla.

Pohjoismainen yhteistyö

Pohjolan kansojen yhteistyöllä on pitkät perinteet, jotka pohjautuvat yhteiseen kulttuuriin ja historialliseen yhteenkuuluvuuteen. Meneillään olevassa Euroopan yhdentymisessä on tärkeää turvata mahdollisuudet tämän yhteistyön kehittämiseen.

Pohjoismaiden Neuvoston ja muiden pohjoismaisten yhteistyöelinten toimintaa on kehitettävä ottaen huomioon eri Pohjoismaiden ulkopoliittiset lähtökohdat. Kansalaisyhteiskuntien yhteistoimintaan tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota.

Pohjoismaiden taloudellisella yhteistyöllä on mahdollisuus tasoittaa alueellisia kehitysedellytyksiä eri Pohjoismaiden sisällä ja niiden kesken. Pohjoismaista kulttuuriyhteistyötä tulee kehittää. Pohjoismaiden yhteistoiminnalla YK:ssa ja muissa kansainvälisissä järjestöissä on suuri merkitys turvallisemman ja oikeudenmukaisemman maailman rakentamisessa.

Pohjolan ydinaseeton vyöhyke

Yhteistoiminnan ja keskinäisen luottamuksen lisääminen Pohjois-Euroopassa tukee alueen kaikkien valtioiden turvallisuuspyrkimyksiä. Ydinaseettoman vyöhykkeen perustaminen Pohjolaan on ensiarvoisen tärkeää Pohjois-Euroopan turvallisuuden kannalta ja sen vaikutukset heijastuisivat laajalti alueen ulkopuolellekin. Ydinaseettoman vyöhykkeen perustamista valmistelevan virkamiestyöryhmän työ tulee nopeasti suorittaa loppuun ja sen jälkeen on ryhdyttävä käytännön toimiin ydinaseettoman vyöhykkeen perustamiseksi.

Ydinasevaltojen tulee ilmoittaa kunnioittavansa valtioiden pysyvää ydinaseettomuutta sekä sitoutuvansa siihen, ettei ydinaseettomia valtioita vastaan käytetä tai niitä uhata ydinaseilla. On erityisen tärkeää, että Pohjoismaat vaativat ydinasevapaan vyöhykkeensä osaksi nopeasti muotoutuvaa Euroopan uutta turvallisuusjärjestystä. Tavoitteena tulee olla eteneminen täydelliseen ydinaseriisuntaan myös muita ydinaseettomia vyöhykkeitä perustamalla.

Itämeren alueen yhteistyö

Pohjolan ydinaseettoman vyöhykkeen perustamisen yhteydessä tulee sopia myös Itämeren ydinaseettomuuden turvaamiseksi tarvittavista järjestelyistä. Laajempien eurooppalaisten yhteistyöjärjestelyjen puitteissa Itämeren alueen yhteistyöllä on tulevaisuudessa entistä tärkeämpi asema Suomen kansainvälisessä yhteistyössä. Itämeren piirissä tapahtuva yhteistyö on nähtävä entistä selvemmin osana Suomen naapurisuhteiden hoitoa ja Eurooppa-politiikkaa ja sen osana on kehitettävä kansalaisyhteiskuntien vuorovaikutusta.

Ympäristökysymykset ovat tärkeällä sijalla Itämeren alueen yhteistyössä. Itämeren suojelutoimia tulee tehostaa ja lisätä alueellista yhteistoimintaa muidenkin ympäristöongelmien ratkaisemiseksi. Oleellisen tärkeää on viivytyksettä kehittää Itämeren alueen taloudellista ja kulttuuriyhteistyötä.

SDP tukee Baltian maiden oikeutta neuvottelujen tuloksena saavuttaa itsenäisyys.

Eurooppalainen yhteistyö

Viime aikojen kehitys on muuttanut nopeasti asetelmia Euroopassa. Muutokset ovat korostaneet eurooppalaisen yhteistyön ja erityisesti ETYK:n merkitystä. ETYK on osaltaan luonut edellytyksiä näille muutoksille ja on järjestelmä, johon yleiseurooppalaisen yhteistyön tulee perustua myös tulevaisuudessa.

Tavanomaisten aseiden vähentämiseen tähtäävien neuvottelujen ensimmäisen vaiheen sopimus tulee saada aikaan pikaisesti. Eri valtioiden yksipuoliset päätökset aseidenriisunnasta ovat parantaneet edellytyksiä tämän sopimuksen aikaansaamiseksi. - Samassa yhteydessä on sovittava näiden neuvottelujen jatkamisesta välittömästi tavoitteena vähentää tavanomaisten aseiden määrä Euroopassa puoleen nykyisestä. Neuvottelut merelle sijoitettujen asevoiminen vähentämisestä on pikaisesti aloitettava ETYK:n puitteissa. Erityisesti pohjoisilla merialueilla on vähennettävä varustautumista ja lisättävä turvallisuutta ja luottamusta lisääviä toimia.

Euroopan muutos on tehnyt mahdolliseksi uuden eurooppalaisen turvallisuusjärjestelmän luomisen. Tämä järjestelmä ei saa perustua sotilaalliseen vastakkainasetteluun vaan sen pohjana tulee olla valtioiden ja kansojen välisen yhteistoiminnan lisääminen. Käynnissä olevan Saksojen yhdistyminen tulee kyetä käyttämään hyväksi koko Eurooppaa kattavan turvallisuusjärjestelmän luomisessa. Myös yleiseurooppalaisen taloudellisen ja muun yhteistyön kehittäminen tukee uuden turvallisuusjärjestelmän luomista.

Olemassaolevana järjestelmänä ETYK sopii hyvin uuden turvallisuusjärjestelmän perustukseksi. SDP:n mielestä Euroopan turvallisuusjärjestelmän tulee ETYK:n periaatteiden mukaisesti perustua valtioiden väliseen tasavertaisuuteen ja yksimielisyysperiaatteen noudattamiseen päätöksenteossa.

Uuden turvallisuusjärjestelmän tavoitteena tulee olla valtioiden ja maaryhmien välisten sotilaallisten vastakkainasettelujen poistaminen ja sellaisen järjestelmän luominen, joka pystyy nopeasti reagoimaan mahdollisiin kriiseihin ja tarjoamaan palveluksiaan niiden ehkäisyssä ja sovittelussa. Edellytykset tälle toiminnalle voidaan luoda ETYK:n päämajan perustamisella sekä säännöllisillä ETYK:n ulkoministerikokouksilla. ETYK:n rakenteita kehitettäessä tulee ottaa oppia niistä kokemuksista, jotka muusta kansainvälisestä yhteistyöstä, mm. Kansainliitosta ja YK:sta on saatu.

Ensi joulukuussa järjestettävän ETYK:n huippukokouksen tulee tehdä päätös siitä, että uuden eurooppalaisen turvallisuusjärjestelmän perustaminen on keskeinen asia vuonna 1992 Helsingissä järjestettävässä ETYK:n huippukokouksessa. Samassa yhteydessä tulee tehdä päätös riittävän valmisteluorganisaation luomisesta. Suomi on tarjoutunut toimimaan vuoden 1992 huippukokousta valmistelevan sihteeristön isäntämaana. SDP tukee tätä tavoitetta ja pitää hyvin perusteltuna, että myös ETYK:n mahdollinen pysyvä sihteeristö sijoitetaan Helsinkiin.

Euroopan yhdentyminen tulee lähivuosina vaikuttamaan huomattavasti myös Suomeen ja saattamaan meidät tärkeiden uusien valintojen ja ratkaisujen eteen. Yhdentyminen tulee monitahoisesti ja -tasoisesti vaikuttamaan talouden ja kaupan ohella myös muuhun yhteiskunnalliseen ja kulttuurin kehitykseen.

SDP haluaa kaikin tavoin olla toteuttamassa kansalaisten Eurooppaa, jossa ihmisten ja kulttuurien vuorovaikutus voi tapahtua mahdollisimman avoimesti ja laajasti. Kansalaisten Eurooppa edellyttää kansalaisjärjestöjen kansainvälisten toiminta- ja yhteydenpitomahdollisuuksien lisäämistä.

Kansalaisten Euroopassa Suomen on tarjottava täällä oleville ulkomaiden kansalaisille samat sosiaaliset etuudet kuin Suomen kansalaisilla on. Vastavuoroisesti on edellytettävä muiden valtioiden tarjoavan nämä etuudet Suomen kansalaisille.

EFTA-maiden neuvottelut Euroopan yhteisön kanssa tähtäävät yhteisen eurooppalaisen talousalueen muodostamiseen rinnan EY:n sisämarkkinoiden toteuttamisen kanssa. SDP tukee varauksettomasti näitä neuvotteluja ja katsoo, että Suomen tulee aktiivisesti pyrkiä maamme edut ja tarpeet tasapainoisesti huomioonottavaan sopimukseen.

Sopimusneuvotteluissa tulee erityisesti painottaa sellaista päätöksentekojärjestelmää, joka turvaa EFTA-maiden edut ja vaikutusmahdollisuudet. Eduskunnan roolia tulee korostaa yhdentymisneuvotteluissa. Eduskunnan asema korkeimpana lainsäädäntöelimenä ja sen vaikutusmahdollisuudet myös kansainvälisen päätöksenteon valmisteluvaiheessa on tulevaisuudessakin turvattava. Sopimusneuvotteluissa tulee myös turvata Suomen oikeus toteuttaa EY-määräyksiä tiukempaa ympäristönsuojelua sekä harjoittaa maamme erityisolot huomioon ottavaa aluepolitiikkaa. Tarpeelliset ulkomaalaisomistukseen kohdistuvat rajoitukset Suomessa on säilytettävä.

Erityisen tärkeää on neuvotteluissa ja yhdentymiskehityksessä painottaa nk. sosiaalisen ulottuvuuden tärkeyttä ja sitä että sosiaaliturva ja työsuojelu säilyvät vähintään nykyisen tasoisina eikä niiden kehittämistä vaaranneta. Tämä edellyttää myös ammattiyhdistysliikkeen kansainvälisen toiminnan ja edunvalvonnan huomattavaa vahvistamista.

Euroopan Neuvosto on tärkeä yhteistyöfoorumi, jonka puitteissa on edistetty erityisesti ihmisoikeuksia. SDP tervehtii tyydytyksellä Euroopan ihmisoikeussopimukseen liittymisen kansalaisille avaamaa mahdollisuutta saattaa väitetyt oikeuksiensa loukkaukset viime kädessä Euroopan Neuvoston tutkittavaksi. Euroopan Neuvostolla on rooli yleiseurooppalaisen yhteistyön vahvistajana myös monella muulla alalla ja Suomen tulee omalla toiminnallaan edistää lisääntyvää yhteistyötä mm. ympäristö- ja koulutuskysymyksissä.

Puolustuspolitiikka

Suomen kansallisen turvallisuuden perustana on aktiivinen ja rauhantahtoinen puolueettomuuspolitiikka. Puolustuspolitiikan tehtävänä on tukea tätä ulkopolitiikka. Kun suurvaltojen välisessä ydinaseriisunnassa on saavutettu merkittäviä tuloksia ja tuloksia ollaan saamassa aikaan myös tavanomaisten aseiden vähentämisneuvotteluissa ja monien maiden toteuttaessa yksipuolista varustautumisen vähentämistä, ei Suomi saa jäädä sivustakatsojan rooliin. Jo yleinen eurooppalainen aseidenriisuntakehitys ja Suomen uskottavuus sen edistäjänä edellyttää, että Suomi ryhtyy vähentämään asevarustelu- ja puolustusmenojaan niiden markkamääräisestä nykytasosta.

SDP edellyttää, että tässä tarkoituksessa asetetaan poliittinen komitea tekemään ehdotuksia Suomen aserajoituksista ja asevalvonnasta sekä asevelvollisuusajan lyhentämisestä. Ennen komitean työn valmistumista ei tule sitoutua merkittäviin uusiin puolustusvoimien hankintoihin.

Suomi ja kehitysmaat

Kansainvälisen kaupan rakenteita tulee muuttaa uuden kansainvälisen talousjärjestyksen (UKTJ) periaatteiden mukaan. Käynnissä olevissa GATT-neuvotteluissa tulee saada aikaan ratkaisuja, jotka parantavat kehitysmaiden tuotteiden mahdollisuuksia päästä teollistuneiden maiden markkinoille. Suomen on poistettava kehitysmaiden tuotteita koskevat tuontisuojat, ensi vaiheessa kaikkein köyhimpien maiden tuotteilta. Maamme on toimittava aktiivisesti Pohjoismaiden ja eteläisen Afrikan SADCC-maiden välisen taloudellisen yhteistyön kehittämiseksi.

Suomen kehitysyhteistyössä on saavutettu pitkään tavoiteltu YK:n tavoitetaso, 0,7 prosenttia bruttokansantuotteesta. Tavoitteen saavuttamisen myötä tulee kiinnittää entistä suurempaa huomiota kehitysyhteistyön laatuun samalla pitäen huolta siitä, ettei Suomen kehitysyhteistyövarojen määrällinen kasvu pysähdy.

Kehitysmaiden velkaongelmaan on löydettävä pikainen ratkaisu.

Väestönkasvu on yksi tämän hetken suurimpia maailmanlaajuisia ongelmia. Väestön määrän lisääntyminen pahentaa monien maiden köyhyysongelmaa ja välillisesti myös ympäristöongelmia.

Suomen kehitysyhteistyön tulee tähdätä ensisijaisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kehitysmaiden kansalaisten elinolojen parantamiseen. Maamme kehitysyhteistyövaroista tulee vähintään puolet ohjata sosiaaliselle sektorille, eli koulutukseen, terveydenhuoltoon sekä väestöohjelmiin ja muihin sosiaalisiin hankkeisiin. Naisten aseman parantaminen on paras keino hillitä myös väestönkasvua. Suomen kehitysyhteistyöllä on entistä enemmän tuettava sellaisia hankkeita, joissa naiset ovat mukana sekä hankkeen toteuttajina että hyödynsaajina. Tämä edellyttää naisten nykyistä suurempaa osuutta hankkeiden valmistelussa. Myös suomalaisten kansalaisjärjestöjen osuutta kehitysyhteistyössä tulee lisätä. Niillä on sekä asiantuntemusta että kontakteja kehitysmaiden kansalaisiin ja kansalaisjärjestöihin.

Ulkomaalaiset ja pakolaiset

Suomen ulkomaalaispolitiikka tulee perustua ihmisten avoimeen kanssakäymiseen. Lisääntyvä kansainvälinen yhteistyö edellyttää uutta ajattelua eikä rasismille ja syrjinnälle saa olla sijaa nykyaikaisessa yhteiskunnassa. Ulkomaalaisten aseman parantamiseksi on Suomen hallitusmuotoon sisällytettävä myös ulkomaalaisten perusoikeuksia koskevia säännöksiä.

Järjestäytyneelle pakolaisten vastaanotolle määriteltyä minimikiintiötä tulee nostaa. Lisäksi on Suomen valmistauduttava vastaanottamaan sellaiset suomalaiset, jotka haluavat palata kotimaahan. Suomesta turvapaikkaa pyytävien henkilöiden ihmisarvoinen kohtelu edellyttää, että turvapaikkapyynnöt ratkaistaan nopeasti. Niille, joille ei voida myöntää varsinaista turvapaikkaa, on pakolaisen tarpeen niin vaatiessa myönnettävä oleskelulupa Suomessa. Osana pakolaispolitiikkaansa Suomen tulee lisätä tukeaan kansainvälisille pakolaisjärjestöille.

Ympäristöyhteistyö

Ympäristön tuhoutuminen ja siitä johtuva elämisen laadun heikkeneminen on maailmanlaajuinen ongelma, jota ei voida ratkaista yksinomaan kansallisin toimenpitein. Ympäristöongelmien ratkaisu edellyttää laajaa kansainvälistä yhteistyötä. Ympäristönsuojeluun liittyvän tutkimusyhteistyön tehtävänä on mm. kehittää uusia saasteettomia energiamuotoja sekä teknologiaa energian säästämiseksi ja ympäristöpäästöjen ja -saasteiden vähentämiseksi.

Maailman tulevaisuutta uhkaavat vaarat, kuten happamoituminen, sademetsien väheneminen, aavikoituminen, otsonikerroksen tuhoutuminen ja kasvihuoneilmiö ovat seurausta ihmisen ja luonnon välisen suhteen vääristymisestä. Aineellisen hyvinvoinnin aikaansaamisen tulee tapahtua ilman luonnolle koituvaa uhkaa. Tämä tulee ottaa huomioon myös Euroopan taloudellisen yhdentymisen yhteydessä. Sen tulee tapahtua kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti eikä Euroopan lisääntyvä tuotanto saa aiheuttaa ympäristöongelmia.

Ympäristöongelmien ratkaisun tulee perustua kestävän kehityksen periaatteeseen. Se tarkoittaa kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa. Kestävän kehityksen periaatteiden mukaan maailman köyhien perustarpeet on asetettava ehdottomalle etusijalle. Rikkaat maat eivät myöskään saa siirtää saastuttavaa tuotantoaan eivätkä ongelmajätteitään köyhiin maihin.

Suomen tulee osallistua ympäristöongelmien ratkaisemiseen oman maamme lisäksi lähialueillamme ja maailmanlaajuisesti, erityisesti taloudellisessa ahdingossa olevissa maissa. Suomen lähialueilla tärkeimmät kohteet ovat yhteistyö Kuolan ja muiden Neuvostoliitossa sijaitsevien lähialueidemme saastepäästöjen vähentämiseksi, Itämeren suojelu sekä ympäristöyhteistyöhankkeet Baltiassa ja Puolassa. Tämän yhteistyön rahoitus ei saa tapahtua kehitysyhteistyövaroista, vaan niitä varten on budjettiin otettava erillinen kansainväliseen ympäristöyhteistyöhön varattu määräraha, joka tulee asteittain nostaa 0,3 prosenttiin bruttokansantuotteesta.

Tätä ympäristöyhteistyömäärärahaa tulee käyttää ympäristöyhteistyöhankkeisiin sekä Suomen lähialueilla että kehitysmaissa. Osa näistä varoista tulee käyttää YK:n ja muiden kansainvälisten järjestöjen toteuttamien ympäristöohjelmien rahoittamiseen, mm. otsonikerroksen pelastamiseen ja hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen kasvihuoneilmiön pysäyttämiseksi. Sekä ympäristöyhteistyö- että kehitysyhteistyömäärärahoja tulee käyttää kehitysmaissa ympäristöhankkeisiin, mm. aavikoitumisen ehkäisyyn. Kehitysyhteistyössä tulee pitää myös huolta siitä, etteivät kehityshankkeet aiheuta tuhoa ympäristölle.

YK:n ja erityisesti sen ympäristöohjelman UNEP:n asemaa tulee vahvistaa, jotta kestävän kehityksen periaatteita sovelletaan maailmanlaajuiseen päätöksentekoon. Euroopassa on selvitettävä miten maanosamme ympäristönsuojelun suunnittelu ja ympäristöyhteistyö organisoidaan.

Valtioiden tulee sitoutua yhteistoimintaan ympäristönsuojelussa ja kehitettävä järjestelmä, jonka puitteissa ne vastaavat muiden maiden taholta esitettäviin tiedusteluihin ympäristön tilasta tai jostakin ongelmaksi koettavasta ympäristöön vaikuttavasta toiminnasta. Pohjoismaisen ympäristösopimuksen periaatteet tulee saattaa voimaan kaikkien naapurimaiden kanssa. SDP kehottaa kaikkia valtioita liittymään olemassaoleviin ympäristönsuojelusopimuksiin. Merenpohjaa koskeva sopimus on saatettava voimaan.

Ihmisoikeudet

Kansainvälisten suhteiden rakenne muuttuu, ja ennen kaikkea Euroopassa painopiste on siirtymässä valtioiden välisistä suhteista ihmisten ja yhteisöjen väliseksi vuorovaikutukseksi. Ihminen on yhteiskunnallisessa elämässä toimija eikä toiminnan kohde. Jokaisen yksilön oikeutta ihmisarvoiseen elämään on kunnioitettava. Valta kuuluu kansalaisille, joiden tulee saada osallistua kaikkeen yleisiä asioita koskevaan päätöksentekoon.

Monissa maailman maissa ihmisillä ei tänä päivänä ole oikeutta perusturvallisuuteen, kuten ravintoon, terveydenhoitoon ja henkilökohtaiseen vapauteen. Kidutus, teloitukset ja muu epäinhimillinen kohtelu kuuluvat edelleen monen kansakunnan arkipäivään.

Ihmisten taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet sekä kansalais- ja poliittiset oikeudet ovat yhtä lailla tärkeitä ja sidoksissa toisiinsa. Ihmisoikeudet ja kansanvalta ovat kestävän kehityksen edellytyksiä. Vain maat, jotka kunnioittavat ihmisten oikeutta elää turvassa, liikkua, ajatella ja toimia vapaasti, voivat saavuttaa kestävän taloudellisen ja sivistyksellisen kehityksen.

Kansan oikeus itse päättää politiikan suunnasta ja asettaa oma hallituksensa on keskeisimpiä ihmisoikeuksia. Kansainvälisen yhteisön tulee suhtautua nykyistä huomattavasti kriittisemmin vallanpitäjiin, jotka hallitsevat ilman kansan antamaa valtakirjaa.

Kehitysmaissa tarvitaan vahvempia sisäisiä suojamekanismeja myös ihmisoikeuskysymyksissä. Tällaisia ovat mm. hallituksista riippumattomat ihmisoikeusjärjestöt sekä köyhien oikeuksia puolustavat järjestöt, mm. ammattiyhdistys-, nais- ja osuustoimintajärjestöt.

Kehitysyhteistyöllä tulee tukea avunsaajamaan ihmisoikeustilanteen parantamista. Perinteisesti kehitysyhteistyöllä on pyritty kansalaisten taloudellisten, sivistyksellisten ja sosiaalisten oikeuksien parantamiseen. Tulevaisuudessa kehitysyhteistyövaroja tulee suunnata myös avunsaajamaan ihmisoikeusjärjestelmän kehittämiseen sekä em. suojamekanismien tukemiseen. Niissä maissa, joiden hallitukset eivät anna kansalaisille poliittisia toimintaoikeuksia, ei kehitysapua tule antaa hallituksille, vaan niille organisaatioille, jotka toimivat kansanvallan lisäämiseksi ja köyhimmän väestönosan elinolojen parantamiseksi.

Suomen tulee antaa apua myös alueellisten ihmisoikeussopimusten valvonta- ja seurantajärjestelmien kehittämiseen.

YK:n ja sen erityisjärjestöjen toimintaa ihmisoikeuksien edistämisessä on tehostettava. YK:n puitteissa toimivaa ihmisoikeuksien kunnioittamisen seurantajärjestelmää on vahvistettava ja yhtenäistettävä. YK:n sihteeristön toimintamahdollisuuksia ihmisoikeuskysymyksissä on lisättävä ja asetettava YK:n ihmisoikeusasiamies, jonka aseman tulee olla samantyyppinen kuin pakolaisasiain päävaltuutetulla.

Euroopan ihmisoikeussopimusta, johon Suomi liittyi toukokuussa 1990, on täydennettävä taloudellisilla ja sosiaalisilla oikeuksilla. Euroopan Neuvostoa on kehitettävä yleiseurooppalaiseksi ihmisoikeusfoorumiksi ja ihmisoikeuksien valvontajärjestelmäksi. ETYK:n ns. kolmannessa korissa esillä olevat humanitaariset kysymykset on asteittain siirrettävä Euroopan Neuvoston käytännössä toteutettaviksi ja valvottaviksi.