POHJOISMAINEN OHJELMA

RUOTSALAINEN KANSANPUOLUE

ESIPUHE

Pohjoismaiden neuvosto on selvityksessään osoittanut, että pohjoismaisissa puolueohjelmissa kiinnitetään vain vähäistä huomiota yhteispohjoismaisiin kysymyksiin.

Monessa puolueessa/ muunmuassa Ruotsalaisessa kansanpuolueessa, pohjoismainen suuntaus on itsestään selvyys. Tämä ei kuitenkaan ole yleinen tilanne. Usein pohjoismainen yhteistyö jää toisaalta ahtaan kansallisen ajattelun ja toisaalta sinisilmäisen kansainvälisyyden varjoon. Näin aliarvioidaan naapuriyhteistyön merkitystä.

Pohjoismaisella ohjelmallaan Ruotsalainen kansanpuolue haluaa lisätä pohjoismaisten kysymysten painoa sekä Suomen että muiden maiden poliittisessa elämässä. Ohjelma on laadittu Pär Stenbäckin johtamassa työryhmässä.

Suomenruotsalaisten näkökulmasta pohjoismainen yhteistyö on melkein yhtä tärkeä kuin äidinmaito. On luonnollista että Ruotsalainen kansanpuolue pyrkii toimimaan edelläkävijänä pohjoismaisen yhteistyön edistämisessä.

Helsinki 15.2 1985

Peter Stenlund puoluesihteeri

SISÄLLYSLUETTELO

Johdanto
Suomi pohjoismaisessa yhteistyössä
Suomenruotsalaiset - sillanrakentajia
Viralliset yhteistyöelimet
Lainsäädäntöyhteistyö
Kulttuuri- ja tutkimusyhteistyö
Taloudellinen yhteistyö
Pohjoismainen kansalaisuus - sosiaalinen turva
Ympäristöyhteistyö
Maailma ja Pohjola

RUOTSALAISEN KANSANPUOLUEEN POHJOISMAISTEN KYSYMYSTEN TOIMINTAOHJELMA

Johdanto

Pohjoismainen yhteistyö, jolla on pitkät perinteet ja juuret syvällä jokaisessa Pohjolan maassa, koskettaa kaikille yhteiskunnan osa-alueille ulottuvana verkostona lähes jokaista viiden maan asukasta.

Kulttuurin samankaltaisuus, suurelta osin yhteinen kieli, samankaltaiset kirkolliset perinteet, sama talousjärjestelmä ja peruskysymyksissä sama yhteiskuntanäkemys luovat yhteistyölle perustan.

Pohjoismaat muodostavat kansainvälisenkin mittapuun mukaan tarkasteltuina yhdessä merkittävän talouskokonaisuuden ja poliittisen tekijän. Harjoittamalla yhteistyötä Pohjoismaiden neuvostossa ja Pohjoismaiden ministerineuvostossa ne pystyvät parempiin tuloksiin kuin yksin toimiessaan.

Passivapaus, yhteiset työmarkkinat ja yhteiset sosiaaliturvan periaatteet ovat esimerkkejä pohjoismaisen yhteistyön tuloksista jo 1950-luvulla. Viime aikoina on työlle kuitenkin ollut tunnusomaista eräänlainen hiljeneminen. RKPn mielestä meidän on jatkettava rakentamista saavuttamallamme pohjalla, pitämällä huolta siitä, että yhteensovittamis- ja yhteistyö-prosessi jatkuu niin monella yhteiskunnan alueella kuin mahdollista.

Suomi pohjoismaisessa yhteistyössä

Rinnan yleispohjoismaisen yhteistyön kanssa Suomi kehittää kahdenkeskisiä yhteyksiään jokaiseen Pohjoismaahan.

Suomelle on yhteistyö Ruotsin kanssa erityisen merkityksellistä. Maittemme välillä on vahvat siteet. Suomen ja Ruotsin rooli puolueettomina valtioina korostuu vallitsevassa kansainvälisessä tilanteessa. Ruotsin ja Suomen välisiä yhteyksiä on jatkuvasti laajennettava kaikinpuolisesti. Suomen ja Ruotsin välinen laaja muuttoliike suo hyvät yhteistyön mahdollisuudet, mutta aiheuttaa myös ongelmia, jotka on yhteistoimin ratkaistava.

Suomella on yhteinen raja myös Norjan kanssa. Norjasta on muodostunut yhä tärkeämpi suomalaisten tuotteiden ostaja ja yhä tärkeämpi yhteispohjoismaisten työmarkkinoiden osa.

Voidaksemme kehittää maittemme välisiä suhteita ja ymmärtääksemme entistä paremmin naapurimme yhteiskuntaa ja politiikan suuntausta tarvitsemme enemmän molemminpuolista informaatiota.

RKP pitää pohjoismaisten ja kansallisten etujen mukaisena sitä, että Tanska vastaisuudessakin voi näytellä huomattavaa osaa pohjoismaisessa yhteistyössä. Suomenkin on kannettava tästä huolta. Sivistyksellisten ja taloudellisten suhteiden kehittämiseen Tanskan kanssa on kiinnitettävä enenevää huomiota.

Pohjolassa Suomi ja Islanti ovat reunamaita ja pystyvät luonnollisista syistä tukemaan toisiaan monilla aloilla. Koska Suomella nykyään, RKPn aloitteesta, on Islannissa oma suurlähetystö, yhteyksien lisäämiseen Suomen ja Islannin välille on olemassa hyvät mahdollisuudet.

RKP haluaa vaikuttaa myös siihen, että ne Pohjolan alueet, joilla on itsehallinto, Ahvenanmaa, Färsaaret ja Grönlanti, saavat paremmat mahdollisuudet osallistua pohjoismaiseen yhteistyöhön. RKP tukee pohjoismaisen instituutin toimintaa Ahvenanmaalla. Suunnitelmia, jotka tähtäävät saamelaisen kulttuurielämän kehittämiseen on voimakkaasti tuettava.

Huomattava osa pohjoismaista yhteistyötä tapahtuu alueellisella tasolla. Aluepoliittista yhteistyötä raja-alueiden ja rajakuntien yhteistyöjärjestöjen puitteissa on edelleen kehitettävä.

Pohjoismainen yhteistyö on kuitenkin paljon enemmän kuin eri valtiollisissa elimissä tehty työ. Pohjoismaista yhteistyötä harrastavat myös yksittäiset ihmiset, järjestöt, kunnat ja yritykset.

Suomessa Pohjola-Norden yhdistyksestä on kehittynyt pohjoismaisen yhteistyön kehittämisestä vastaava kansalaisjärjestö. RKPn mielestä yhdistyksen on saatava toiminnalleen vahva valtiollinen tuki. Yhdistyksen on pystyttävä luomaan voimakas aluejärjestö tarpeellisine henkilöstöineen. Yhdistyksen tulee aluetasolla tiedottaa pohjoismaisesta yhteistyöstä ja saada uusia ryhmiä mukaan työskentelyyn. Myös muiden kansalaisjärjestöjen pohjoismaista yhteistyötä on kannustettava.

Tärkeimpiä ainesosia Suomen ja muun Pohjolan välisessä yhteydenpidossa on ystävyyspaikkakuntatoiminta. RKP kehottaa kuntia tehostamaan ystävyyspäikkakuntatoimintaa, jonka päämääränä tulee olla mahdollisimman monen kuntalaisen ja varsinkin nuorison tavoittaminen esimerkiksi leirikoulujen, urheilunvaihdon ja konserttikiertueiden avulla.

Suomenruotsalaiset - sillanrakentajia

Suomenruotsalaisilla, ja heidän kauttaan suomenruotsalaisella kansanliikkeellä Ruotsalaisella kansanpuolueella, on pohjoismaisessa yhteistyössä tärkeä sillanrakentajan rooli. Pohjoismaisessa yhteistyössä suomalaiset käyttävät kontaktikielenään ruotsia. Jokainen yritys englanninkielen tuomiseksi pohjoismaiseen yhteistyöhön merkitsee irrottautumista Skandinavian luonnollisesta kieliyhteydestä. Huomattavilta kansalaisryhmiltä puuttuu valitettavasti riittävä tietous suomenruotsalaisten roolista ja merkityksestä. Myös Suomen kaksikielisyys on monelle tuntematon. Tiedotusta on lisättävä.

Suomen pohjoismaisille kontakteille on saatava kaikkien väestöryhmien jakamaton tuki. Suomenruotsalaisten on siksi aina varottava kielensä perusteella, tahattomastikin, monopolisoimasta Suomen pohjoismaisia kontakteja. Päinvastoin heidän tulisi pitää tärkeänä heille kuuluvana tehtävänä kannustaa pohjoismaisesta yhteistyöstä kiinnostuneita suomenkielisiä maanmiehiään. Ruotsinsuomalaisetkin voivat toimia sillanrakentajina Pohjolassa kehittämällä omia kulttuurielimiään Ruotsissa.

Pohjoismainen kieli- ja tiedotuskeskus, joka jakaa Suomessa tietoa muista Pohjoismaista, tarvitsee aktiivista tukea pyrkimyksilleen lisätä Suomessa mielenkiintoa ruotsin kielen opetusta kohtaan. Maamme suomenkielinen väestö pystyy parhaiten turvaamaan täysipainoisen osallistumisensa pohjoismaiseen yhteistyöhön tukemalla ja kehittämällä suomenkielisissä kouluissamme annettavaa ruotsinkielen opetusta.

Uusia aloitteita, jotka tähtäävät suomenkielisen Suomen pohjoismaisen suuntautumisen helpottamiseen on tuettava. Itäisen ja pohjoisen Suomen tarpeet ovat tällöin ensisijaiset.

Viralliset yhteistyöelimet

Virallinen yhteistyö tapahtuu Pohjoismaiden neuvostossa ja Pohjoismaiden ministerineuvostossa. Pohjoismaiden neuvosto on pohjoismaiden kansanedustustojen ja hallitusten yhteistyöelin. Pohjoismaiden neuvoston perustaminen 1950-luvulla aiheutti kauaskantoisia seurauksia parlamentaariselle yhteistyölle. Yhteistyön kiinnittäminen pohjoismaisiin kansanedustustoihin laski perustan maittemme jatkuvalle lähentymiselle. Eräs tämän kehityksen virstanpylväitä on Helsingin sopimus, jossa maat ilmaisevat halukkuutensa kehittää edelleen yhteistyötä eri yhteiskuntaalueilla. Yhteistyö kehittyi entisestään, kun Pohjoismaiden ministerineuvosto perustettiin vuonna 1971 hallitusten yhteistyöelimeksi, josta täten tuli yhteistyöjärjestelmän toimeenpaneva elin.

Yhteispohjoismaisten laitosten tasainen jakautuminen maitten kesken suo kaikille Pohjoismaiden osille mahdollisuuden saada suorat yhteydet pohjoismaiseen yhteistyöhön. Laajennettaessa Pohjoismaiden ministerineuvoston elimiä on Suomeen saatava uusia pohjoismaisia laitoksia.

Tehokkaampi Pohjoismaiden neuvoston suositusten ja Pohjoismaiden ministerineuvoston päätösten kansallinen seuranta parantaisi pohjoismaisen yhteistyön uskottavuutta. Pohjoismaiden neuvoston ainutlaatuisia mahdollisuuksia valvoa ja tarkastaa päätösten toimeenpanemista ei tähän asti ole käytetty riittävästi hyväksi. Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan on tässä suhteessa tehostettava toimintaansa yhdessä ministeriöiden ja keskusvirastojen kanssa. Kansallista valtuus-kuntaorganisaatiota on tältä osin vahvistettava.

Pohjoismaisten yhteistyökysymysten valmistelua voidaan Suomessa parantaa siirtämällä niiden käsittely erityiselle yksikölle valtioneuvoston kansliaan, kuitenkin siten, että varsinaisesti ulkopolitiikkaan liittyvät näkökohdat käsitellään ulkoasiainministeriössä. Pitkällä tähtäimellä on pohjoismaisen yhteistyöministerin mahdollisuuksia luoda toiminnalle puitteet ja johtaa sitä parannettava antamalla hänelle mahdollisuudet keskittyä pohjoismaisten kysymysten hoitamiseen.

Viime aikoina ovat puolueryhmittymät aktivoineet toimintaansa Pohjoismaiden neuvostossa. RKPn mielestä ryhmittymät voivat toiminnallaan elävöittää neuvoston työtä. Samalla kuitenkin on tärkeätä ettei politisoitumisella rakenneta uusia esteitä eri puolueisiin kuuluvien, pohjoismaisesti suuntautuvien politiikkojen välille.

RKP:llä on erityisen hyvät mahdollisuudet myötävaikuttaa yhteistyön laajentamiseen pohjoismaisten puolueiden kesken sen johdosta, että puolue perinteisesti ylläpitää kahdenkeskisiä yhteyksiä liberaalisen, keskustalaisen tai maltillisen näkemyksen omaaviin porvarillisiin puolueisiin .

Lainsäädäntöyhteistyö

Pohjoismaisessa yhteistyössä on lainsäädäntötyöllä pisimmät perinteet. Meillä on Pohjolassa laaja oikeusyhteisyys. Monet laajakantoisimmista laeista ovat yhteispohjoismaisen valmistelun tuloksia. RKP on aktiivisesti toiminut jatkuvan lainsäädäntötyön kehittämiseksi Pohjolassa, jotta saataisiin aikaan yhtenäinen tai samankaltainen lainsäädäntö useimmille yhteiskunnan alueille. Lainsäädäntöyhteistyön tavoitteena tulee olla sellaisen pohjoismaisen kansalaisuuden aikaansaaminen käytännössä, joka tekee kaikki oleskelumaasta riippumatta yhdenvertaisiksi lain edessä.

Yhteisen pohjoismaisen lainsäädäntöohjelman puitteissa RKP haluaa erityisesti korostaa seuraavia hankkeita:

• pohjoismainen kauppalaki
• kuluttajansuojan yhdenmukaistaminen
• tietosuojalainsäädännön yhdenmukaistaminen
• uuden teknologian soveltamiseen liittyvien juriidisten ongelmien yhteinen ratkaisumalli
• yhteinen vapausrangaistuksen vaihtoehtojen muotoilu
• jatkuva koulutustoimen yhtenäistämien Pohjoismaissa
• yhtäläinen oikeus kanteen nostamiseksi tuomioistuimessa
• huumerikosten rikoslainsäädännön yhtenäistäminen.

Kulttuuri- ja tutkimusyhteistyö

Rikas kulttuuriyhteistyö muodostaa perustan tiiviimmän yhteistoiminnan harjoittamiselle muilla aloilla. Yhteistyö kulttuurin alalla sai kiinteämmät muodot pohjoismaisen kulttuurisopimuksen kautta, joka tähtää yhteistyön vahvistamiseen ja tehostamiseen sekä eri maitten panosten yhteisen vaikutuksen lisäämiseen koulutuksen, tutkimuksen ja muun kulttuuritoiminnan alalla. Toimet pohjoismaitten tutkimusvoimavarojen lisääntyväksi yhteensovittamiseksi on käynnistetty. Yhteistyö tutkimuksen alalla tarjoaa yksittäisille maille monta etua. Se on takeena siitä, että Pohjoismaissa pystytään ylläpitämään korkeatasoista tutkimusta uusilla ja kapeilla aloilla. Tutkimusyhteistyön avulla pystyvät Pohjoismaat paremmin pitämään puolensa kansainvälisessä kilpailussa. Kun koulutusjärjestelmiä kehitetään on jokaisen Pohjoismaan pidettävä huolta pohjoismaisesta yhteensovittamisesta. Pohjoismaista aineistoa on lisättävä mm historian, maantiedon ja kirjallisuuden opetuksessa. Pohjoismaisten koulujen välistä oppilasvaihtoa on voimakkaasti kehitettävä.

Tietotekniikan pohjoismainen toimintasuunnitelma on valmistunut. Sen tarkoituksena on tehdä Pohjoismaiden teollisuus, kauppa ja hallinto tehokkaammaksi ja kilpailukykyisemmäksi. On olennaisen tärkeätä, että elinkeinoelämä ja työmarkkinajärjestöt tukevat aktiivisesti toimintasuunnitelmaa ja käyttävät hyväkseen tehokkaamman yhteistyön suomia mahdollisuuksia.

Suomen kielen asema Ruotsissa on huolenaihe, johon kiinnitetään huomiota sekä Ruotsissa että Suomessa. RKP tukee ruotsinsuomalaisten pyrkimyksiä oman kulttuurinsa ja oman kielensä säilyttämiseksi. Ruotsissa asuvat suomalaiset toivovat suurempaa ymmärtämystä viranomaisten taholta toivomuksilleen tulla kohdelluiksi erityisenä etnisenä ja kansallisena ryhmänä, jolla on oma äidinkielensä. Maahanmuuttajien kielen rekisteröinti olisi tässä suhteessa edistysaskel. Suomenkielisten lasten tulee saada opetusta omalla kielellään, Pohjoismaisille kansalaisille tulee muissa Pohjoismaissa antaa myönteinen erityiskohtelu suhteessa muihin maahanmuuttaja-ryhmiin, koska muutto perustuu pohjoismaiseen työmarkkinasopimukseen. Pohjoismainen kulttuurisopimus ja kielisopimus velvoittavat viranomaisia erityisesti huolehtimaan pohjoismaisten maahanmuuttajien tarpeista.

RKP tukee FRIS:n tekemää työtä suomenruotsalaisen identiteetin ja suomenruotsalaisen kulttuuriperinnön säilyttämiseksi Ruotsissa.

Muutaman vuoden kuluttua runsas satelliittilähetysten tarjonta asettaa Pohjoismaille uudet haasteet erityisesti kulttuuripolitiikan alalla. Tätä taustaa vastaan on mitä tärkeintä, että kysymys laajennetusta TV- ja radioyhteistyöstä saa positiivisen ratkaisun, joka on kestävä myös pitemmällä aikavälillä. Tärkeä pyrkimys RKP:lle on lähentää eri Pohjoismaita toisiinsa aikaansaamalla ensi kädessä ohjelmanvaihtoa kokeilusatelliitin Tele-X:n kautta pysyvän pohjoismaisen satelliittijärjestelmän ollessa lopullisena tavoitteena. Satelliittiyhteistyö tarjoaa Pohjoismaille myös suuren määrän radio-ohjelmia.

Kulttuuriyhteistyössä RKP haluaa lisäksi korostaa seuraavia asioita:

• pohjoismaisten tutkintojen pätevyydestä on annettava selvät ohjeet
• kielten ymmärtämisen lisäämiseksi sekä opettaja- ja oppilasvaihdon laajentamiseksi Pohjoismaissa tarvitaan toimenpiteitä
• kirjallisuuden, äänilevyjen ja nauhojen kustantamisessa tarvitaan enemmän yhteistyötä
• nuoriso-, urheilu- ja kansalaisjärjestöille on annettava paremmat mahdollisuudet pohjoismaiseen yhteistoimintaan
• pohjoismaisen elokuvan yhteistuotanto tarvitsee lisää varoja
• tullit ja maksut olisi poistettava pohjoismaisilta elokuvalainoilta
• Keski- ja Itä-Suomen pohjoismaisia yhteyksiä tulisi parantaa perustamalla alueelle pohjoismainen kulttuurikeskus
• Kokkolan pohjoismainen taidekoulu tulisi kytkeä pohjoismaiseen kulttuuriyhteistyöhön
• kahdenkeskisiä rahastoja pitäisi jatkuvasti kartuttaa ja perustaa kulttuurirahasto pohjoiskalotin tarpeisiin
• ruotsinsuomalaisten kulttuuriharrastuksiin tarvitaan voimakas lisäpanos

Taloudellinen yhteistyö

Pohjoismaisessa yhteistyössä painopiste on siirtynyt talouden alueelle.

Elinkeinoelämän lisääntyvä kiinnostus Pohjoismaita kohtaan kotimarkkina-alueena luo hyvät edellytykset taloudellisen yhteistyön pikaiselle kehittämiselle. Lainsäädännön, standardien ja teknisten määräysten yhtenäistämistä on edelleen jatkettava. Taloudellisen yhteistyön kehittäminen on määrätyllä tavalla kytketty kansainvälisiin sopimuksiin, joita Pohjoismaat ovat solmineet. RKPn mielestä Pohjoismaiden tulee kansainvälisellä tasolla tehdä tarpeellisia poliittisia aloitteita, jotta taloudellinen yhteensulautuminen edistyisi Pohjoismaissa.

Pohjoismaisella yhteistyöllä voidaan torjua myös työttömyyttä Pohjolassa. Yhteiset työmarkkinat velvoittavat lisäämään työllisyyspulmien ratkaisemiseksi välttämättömien toimenpiteitten koordinointia myös pohjoismaisella tasolla.

Lähivuosien aikana on pyrittävä

• luomaan mahdollisimman vapaat pohjoismaiset pääoma-, osake- ja valuuttamarkkinat
• purkamaan tekniset kaupan esteet ja edistämään koko Pohjolan kattavan kotimarkkina-alueen luomiseen tähtääviä suunnitelmia
• esittämään konkreettisia työllisyyttä parantavia toimenpiteitä pohjoismaista taloudellista yhteistyötä koskevan ohjelman puitteissa.
• lisäämään aluepoliittisen yhteistyön voimavaroja, varsinkin Keski-Pohjolassa ja pohjoismaiseen saaristoprojektiin liittyvillä alueilla
• jatkamaan energiatutkimuksen kehittämistä ja panostamista vaihtoehtoisiin energian lähteisiin
• koordinoimaan kehittyneen teknologian tutkimukseen käytettävissä olevat voimavarat
• tehostamaan Pohjoismaisen investointipankin toimintaa mm lisäämällä informaatiota
• vaalimaan hyvien Ahvenanmeren ja Merenkurkun poikki kulkevien ympärivuotisten liikenneyhteyksien säilymistä
• tekemään työtä pohjoismaisen matkailun ja Pohjolan liikennepalveluiden saattamiseksi nykyistä kilpailukykyisemmiksi .

Pohjoismainen kansalaisuus - sosiaalinen turva

Pohjoismaalaisina olemme erilaisten sopimusten perusteella (mm n k Pohjoismaisen turvallisuussopimuksen perusteella) monessa suhteessa rinnastetut muiden Pohjoismaiden kansalaisiin oleskellessamme Pohjolassa omien rajojemme ulkopuolella. Erilaisten sääntöjen ja määräysten soveltamisessa vallitsee kuitenkin epäselvyyttä sekä viranomaisten keskuudessa että niiden kansalaisten piirissä, jotka tarvitsevat palveluja esim sosiaalisella alalla, työmarkkinoilla, äänestäessään kunnallisvaaleissa tai puuttuvan kielitaitonsa johdosta. Suurta huomiota on siksi kiinnitettävä siihen, että solmituista sopimuksista myös käytännössä on hyötyä eri Pohjoismaiden kansalaisille.

Kaikissa Pohjoismaissa hyvinvointivaltio on törmännyt ongelmiin. Yhä useammat havaitsevat ettei sosiaalisia ongelmia voida hallita jättimäisten yksiköiden puitteissa, jotka tekevät yksittäisestä ihmisestä pelkän numeron. On jälleen ollut pakko vedota yksilön omaan vastuuseen ja toivoa yksityisiä panoksia julkisten toimenpiteitten tueksi. Olisi tärkeätä, että Pohjoismaat pystyisivät sovittamaan yhteen panoksensa kun hyvinvointivaltion kriisiä ratkotaan.

RKP haluaa toimia siten,

• että pohjoismaisia työmarkkinoita jatkuvasti laajennetaan hyväksymällä yhä useampien ammattiryhmien pätevyys toimimaan kaikissa Pohjoismaissa
• että kaikki maat toimivat vapaitten pohjoismaisten työmarkkinoitten väärinkäytön estämiseksi
• että pikaisesti toteutetaan suunnitelmat toisessa Pohjolan maassa oleskelevien pohjoismaiden kansalaisten oikeudet määrittelevän julkaisun aikaansaamiseksi (Codex Nordicum)
• että kysymys pohjoismaisesta äänioikeudesta valtiollisissa vaaleissa ratkotaan ensisijaisesti pohjoismaisella tasolla
• että pohjoismaisissa sopimuksissa myös otetaan huomioon ongelmat, jotka voivat syntyä jos muuttaa maasta toiseen. Pohjoismainen työsuhde-etuja koskeva sopimus olisi solmittava
• että ainutlaatuinen passivapaus Pohjolassa säilyy myös vastaisuudessa
• että vammaisyhteistyötä kehitetään
• että yhteneväistä lääkeainetarkastusta kehitetään ja pohjoismaiden välistä reseptikelpoisuutta laajennetaan
• että Pohjoismaat antavat panoksensa hyvinvointivaltion ongelmia koskevaan yhteiseen tutkimukseen
• että yhteistyötä, joka tähtää huumeiden käytön torjumiseen ja päihdyttävien aineiden ja huumeiden väärinkäyttäjien hoitoon kehitetään.

Ympäristöyhteistyö

Vastaisessa pohjoismaisessa yhteistyössä on ympäristö monessa suhteessa avainasemassa. Tällä alueella voivat yhteiset pohjoismaiset aloitteet johtaa myönteisiin tuloksiin niin ympäristöongelmien ratkaisemisessa Pohjolassa kuin myös kansainvälisellä tasolla. Ympäristöpolitiikka vaatii sen vuoksi naapurimaiden tilanteen erityistä huomioon ottamista.

Pohjoismaat ovat solmineet ympäristönsuojelusopimuksen ja maat ovat aktiivisesti myötävaikuttaneet sekä Itämeren meriympäristön suojelusopimuksen että uuden kansainvälisen, rajojen yli liikkuvia ilmansaasteita koskevan sopimuksen sisältöön. Suomi ja Ruotsi ovat solmineet Pohjanlahtea koskevan yhteistyösopimuksen. Tornionjoen suojelua pitäisi edelleen vahvistaa ruotsalais-suomalaisen suojelusopimuksen avulla. Solmittujen sopimusten valvontaan on kiinnitettävä vakavaa huomiota.

Ympäristöyhteistyötä on jatkuvasti laajennettava.

Pohjoismaat kuuluvat liikkeelle paneviin voimiin valtakunnanrajat ylittävien ilmansaasteiden torjunnassa. Metsäkuoleman uhka on herättänyt yleisen mielipiteen monessa maassa. Toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on hidastaa ja estää metsiä kuolemasta kyllä löytyy. Talous on monessa maassa kuitenkin esteenä tarpeellisiin toimenpiteisiin ryhtymiselle. Pohjoismaiden tulee yhdessä tehdä aloite kansainvälisestä ilmansuojelurahastosta ja toimia tarpeellisten voimavarojen saamiseksi rahastolle. Olennaista on, että Pohjoismaat koordinoivat siirtymisensä lyijyttömään bensiiniin ja katalyyttiseen pakokaasujen puhdistukseen.

Ympäristöön ja elintarvikkeisiin kohdistuvaan kemikaalikuormitukseen on kiinnitettävä suurempaa huomiota. Tarvitaan yhteisiä pohjoismaisia toimenpiteitä luotettavan tuotetarkkailun kehittämiseen. Millään maalla ei ole yksin riittäviä voimavaroja kemikaalikuormituksen tutkimiseksi. RKPn mielestä on perustettava pohjoismainen toksikologian laitos.

Yhteispohjoismaisen geenipankin tulee laajentaa toimintaansa ja biotooppisuojeluhanketta on kehitettävä.

Pohjoismaitten, jotka niin monella alalla ovat olleet edelläkävijöitä, tulee pohjoismaisten yhteistyöelinten kautta tukea sitä työtä jota monella taholla tehdään kehitettäessä vaihtoehtoisia malleja tulevaisuuden ongelmien ratkaisemiseksi.

Ympäristöyhteistyössä ovat erityisesti seuraavat tehtävät tärkeitä:

• taistelu happamoitumista vastaan. Pohjoismaissa on siirryttävä lyijyttömään bensiiniin ja katalyyttiseen pakokaasujen puhdistukseen
• ydinvoiman käyttöön liittyvät suojeluja purkamiskysymykset
• pohjoismaisen toksikologisen laitoksen perustaminen
• jälleenkäyttämisen tekniikan kehittäminen
• saariston säilyttäminen elävänä ympäristönä
• tehokas öljyvahinkojen esto
• Itämeren suojelu kokonaisuudessaan
• pohjoismaista ympäristösopimusta koskevan informaation lisääminen
• yhteispohjoismainen ympäristöntutkimus
• pohjoismainen työympäristösopimus

Maailma ja Pohjola

Pohjoismaiden valtuuskuntien ja edustajien yhteistyöstä kansainvälisissä kokouksissa ja kansainvälisissä järjestöissä on tullut perinne. Erityisesti YK:ssa ja YK:n järjestöissä tämä yhteistyö on rikastuttavaa. Siitä hyötyvät kaikki. Maailma on tottunut näkemään Pohjoismaat keskinäistä yhteistoimintaa harjoittavana kokonaisuutena. Siitä seuraa Pohjoismaille säännöllinen edustus tärkeissä elimissä.

Siksi on tärkeää vastustaa kaikkia tämän perinteen heikentämiseen tähtääviä pyrkimyksiä. Tanskan kuuluminen Euroopan talousyhteisöön on toisinaan aiheuttanut huolta, mutta välittää toisaalta Pohjolan neljälle muulle maalle arvokkaita lisätietoja.

Kaikkien Pohjoismaiden tulee pyrkiä asettamaan pohjoismainen solidaarisuus etualalle YK:n järjestöissä ja, ellei tämä ole mahdollista, avoimesti selostaa toisilleen näkemyksensä.

Pohjoismaat ovat pyrkineet yhteensovittamaan kehitysyhteistyöpolitiikkaansa 1960-luvun alusta lähtien. Konkreettinen pohjoismainen projektiyhteistoiminta alkoi n k Oslon-sopimuksen puitteissa kehitysmaissa vuonna 1968. Tämä yhteistyö on, lähinnä Itä-Afrikassa, antanut kehitysavun pohjoismaisille hallintovirkailijoille arvokkaita tietoja toistemme kehitysavun hallinnosta ja filosofiasta sekä yhteensovittanut vähien voimavarojen käyttöä.

Viime vuosina ei ole käynnistetty uusia yhteisä projekteja. RKPn mielestä perinteinen yhteistyö monenkeskisissä järjestöissä ja pankeissa ei riitä, vaan uusia hankkeita on pantava alulle. Vapaassa Namibiasssa on kaikkien pohjoismaitten kehitysapupanokset koordinoitava yhteisen avustustoimiston toimesta.

Lisäksi tarvitaan tukea suorien kauppasuhteiden luomiseksi, rahoitusjärjestelmiä edullisin ehdoin, investointeja yrityksiin ja tukea alueelliselle yhteistyölle kehitysmaaryhmien kesken monella alalla. RKP tukee tämäntapaisen yhteistyön kehittämissuunnitelmia Pohjoismaiden ja eteläisen Afrikan yhdeksän n k SADCC-maan kesken.

Vanha ehdotus yhteisten pohjoismaisten suurlähetystörakennusten rakentamisesta esimerkiksi kehitysmaissa ei ole edistynyt. RKPn mielestä muutamia kokeiluja tulisi suorittaa ja vieraissa pääkaupungeissa olevien pohjoismaisten suurlähetystöjen välinen yhteistyö olisi saatava järjestelmälliseksi. Eräitä yhteisiä hallinnollisia tarpeita voitaisiin tällöin hoitaa yhteisesti.

Usein vähäiset kansalliseen ulkomaille suuntautuvaan tiedottamiseen varatut voimavarat voitaisiin yhdistää pohjoismaisiksi matkailu- ja tiedotustoimistoiksi.

Scandinavia Today:n tapaisia onnistuneita hankkeita on jatkettava muissa maissa ja muissa maanosissa.

Koska Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen asema hyvine suhteineen Neuvostoliittoon herättää muualla Pohjolassa monia kysymyksiä, on tärkeätä, että politiikastamme ja yhteiskunnastamme tiedottaminen on aktiivista ja monipuolista Pohjoismaissa. RKP pitää tärkeänä että pohjoismaiset tiedotusvälineet aktiivisesti seuraavat tapahtumia vakinaisten Helsingissä toimivien kirjeenvaihtajiensa kautta.

Tiedotustyö on erityisen tärkeätä kun on vietävä ulkopoliittisia aloitteitamme eteenpäin. Ehdotus pohjoismaisesta ydinaseettomasta vyöhykkeestä on herättänyt runsaasti keskustelua. Suomen edustajien on syytä kiihkottomasti selittää ja puolustaa ehdotusta vaikkakin Pohjola periaatteessa jo on ydinaseista vapaa, samalla kuitenkin korostaen että Suomi kunnioittaa muiden maiden turvallisuuspoliittisia ratkaisuja. Mikäli Suomi haluaa vastedeskin esiintyä aktiivisena rauhanpoliittisena tekijänä Pohjolassa tapahtuu tämä parhaiten siten, että perusteluita ei rasita puoluepolittiikka ja ideologiat ja että korostamme toimivamme kansallisten etujemme pohjalta.

Yhteisen elintärkeän etumme mukaista on, että Pohjoismaat kunnioittavat toisiaan ja tarvetta säilyttää Pohjolassa vakaa olotila ja matala jännitystila kaikissa turvallisuuspoliittisissa ratkaisuissa.

Hyväksytty 24.1 1985