Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.tuni.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SFP/604

Ruotsalainen kansanpuolue

Rkp:n yrittäjäpoliittinen ohjelma


  • Puolue: Ruotsalainen kansanpuolue
  • Otsikko: Rkp:n yrittäjäpoliittinen ohjelma
  • Vuosi: 1999
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

Julkaistu 19.2.1999,

Rkp:n yrittäjäpoliittinen ohjelma

Pienyritykset keskipisteessä

On luotava yrittäjyysyhteiskunnan edellytykset!

Työttömyys on suurin kansantaloutemme nykyisistä ongelmista. Merkittävä syy siihen on siinä, että yhteiskunnassamme vallitsee puute yksinyrittäjistä ja pienistä työnantajayrityksistä. Sen johdosta politiikan tärkeä tehtävä tällä hetkellä on luoda suotuisat edellytykset pienyritysten toiminnalle. Tämä kuuluu mielestämme tärkeimpiin keinoihin työttömyyden kukistamiseksi.

Maamme yhteiskuntatalouden myönteinen kehitys edellyttää että luomme mitä parhaimmat edellytykset yrittäjyysyhteiskunnalle. Tarkoitamme tällä yhteiskuntaa, jossa kankea byrokratia ei estä tai jarruta yksityistä yrittämistä ja jossa kaikilla tasoilla päinvastoin pyritään edistämään pienyritysten kukoistavia verkostoja. Vero- ja osakeyhtiölaeissa on nykyään monia puutteita ja suoranaisia esteitä. Työmarkkinoiden rakenteet eivät ota huomioon pienyrittäjän asemaa. Suurimpana ja hankalimpana esteenä on nykyään yhteiskunnassa vallitseva byrokratian ryteikkö ja puutteellinen tietoisuus yrittäjien todellisuudesta.

Tämän ohjelman sanoma on, että Suomen on oltava maa jossa yrittäminen kannattaa, jossa työnteko kannattaa ja jossa kotimaiset tuotteet pystyvät kilpailemaan hinnoillaan, maa joka tarjoaa monipuoliset kehittymismahdollisuudet sekä suurille että pienille yrityksille.

Siirtyminen euroon on pääosin myönteistä Suomen yritysten kannalta. Alemmat korot ja vakauden kasvu ovat tuloksia tästä. Kansainvälinen kilpailu kasvaa samalla, mikä vaikuttaa myös kotimarkkinayrityksiin. Tämä edellyttää vuorostaan työmarkkinoilta parempaa joustoa. Yrityksille täytyy suoda mahdollisuuksia aiempaa suurempien varojen ja varausten keräämiseen, joihin ne voivat turvautua matalasuhdanteiden aikana.

Seuraavassa keskitymme muutamiin ydinaiheisiin, joiden osalta rohkea uusi ajattelu on edellytyksenä sille, että Suomen taloudellinen ilmapiiri edistäisi siirtymistä kukoistavaan yrittäjyysyhteiskuntaan.

Sähköinen kaupankäynti lisääntyy. On tärkeätä että nettikaupan säännöt turvaavat kaupankäynnin yhtä hyvin kuin muillakin kaupan aloilla.

Suomessa on 204 000 yritystä. Näistä 94 prosenttia eli 190 000 on mikroyrityksiä, joilla on 0 - 9 työntekijää. Yrityksistä 70 prosenttia on perheyrityksiä. Pienyritysten joukkoon, joilla on 10-49 työntekijää, kuuluu 5 prosenttia eli noin 10 000 yritystä. Keskisuuria yrityksiä (henkilöstön määrä 50 - 249) on 1 800 kappaletta, eli alle prosentin. Suuryritysten luku on 500, mutta osuutena vain 0,2 prosenttia yritysten kokonaismäärästä. Suomen yritystoiminnan rungon muodostavat siis ns. mikroyritykset joilla on vain muutama työntekijä.

Yleisesti odotetaan pienyritysten palkkaavan lisää henkilöstöä, jolloin työttömyysongelma kaikkoaisi. Meidän maassamme ihmisten palkkaaminen on kuitenkin kovin kallista. Palkka tarjoaa havainnollisen esimerkin. Palkanmaksun yhteydessä yrityksen kassasta virtaa nettopalkan lisäksi suurin piirtein samansuuruinen summa. Tämä ns. verokiila koostuu palkansaajan veroista ja maksuista sekä työnantajan mm. eläkkeeseen ja sairausvakuutukseen liittyvistä maksuista. Työntekijä saa käteen noin 60 prosenttia bruttopalkasta. Käteen jäävästä summasta huomattava osa hupenee lisäksi välillisiin veroihin kulutuksen yhteydessä. Asian voi ilmaista toisin sanoin: kahdeksan tunnin työstä kolme jää käteen verojen jälkeen.

Arvonlisäjärjestelmämme haittaa erityisesti käsityöyrityksiä ja yrityksiä, jotka tuottavat palveluja yksityisille ihmisille. Käsityö on kallista ja yksityisihmiset kokevat arvonlisäveron (alv) kohtuuttomaksi. Perusongelmana on palkan ja sen sivukustannuksen verottaminen arvonlisäverolla. Alv on perimmältään työn verottamista. Arvonlisäverotuksen uudistamiseen on monia keinoja. Ne on selvitettävä ennakkoluulottomasti. Eräs tapa on alentaa eräiden palvelu- ja käsityöalojen alv-rasitusta. Toinen on arvonlisävapauden rajan nostaminen nykyisestä 50 000 markasta. Kolmas malli olisi perusvähennyksen salliminen yrityksille arvonlisäverotuksessa. Vähennys olisi ensi sijassa korvausta veron kokoamisesta valtion lukuun ja vähennyksen voisi tehdä suoraan maksettavasta verosta. Todellisiin ostoihin sisältyvä vero alentaisi vähennystä, joten vähennys poistuisi kun ostojen arvonlisävero ylittää vähennyksen määrän. Vähennys lieventäisi sellaisenkin yrityksen ongelmia, joka jonakin vuonna alittaa 50 000 markan rajan ja jonakin vuonna ylittää rajan.

Työelämän lainsäädäntö ja määräykset Suomessa on luotu ammattiliittojen vaatimusten mukaisesti, joita on soviteltu suurten yritysten oloihin. Pienyritysten kokonaan erilaiset tarpeet on otettava huomioon nykyistä paremmin uusia säännöksiä luotaessa. Pienyritysten järjestöjen on päästävä mukaan neuvottelupöytiin ja lainvalmisteluun jotta tämä saataisiin toimimaan käytännössä.

Ammattitaitoisen henkilöstön saatavuus on tärkeää. Opetusviranomaisten on yksissä neuvoin elinkeinoelämän kanssa arvioitava tulevaisuuden koulutustarpeita laadun ja määrän suhteen. Nykyään on entistä tavallisempaa että suurten yritysten alihankintoja ei voida tehdä Suomessa ammatti-ihmisten puutteen vuoksi.

Tilinpäätös ei osoita kuinka paljon rahaa yrityksellä on käytettävissään. Tilinpäätös laaditaan veroviranomaisille. Verotuksen on otettava huomioon yrityksen rahoitusasema. Monet vastaperustetut yritykset, jotka ovat investoineet, joutuvat lainaamaan rahaa verojensa maksuun. Tästä voi alkaa paheneva kierre. Liian aikainen "osinko" valtiolle haittaa yrityksen kasvua. Mikro- ja pienyritysten verotuksen tulisi ottaa huomioon yrityksen kassavirta.

Tarvitaan toimia yritysten omavaraisuuden parantamiseksi. Tarvitsemme verojärjestelmän joka suosii oman pääoman vahvistamista yritysmuotoon katsomatta.

Pääomaveroprosenttia ei saa korottaa. Omaisuusvero, jonka valtiontaloudellinen merkitys on pieni, pitäisi kumota. Paluuta osinkojen kaksinkertaiseen verotukseen ei voida hyväksyä.

Pienyritysmallia on valmisteltava edelleen byrokratian asettamien vaatimusten keventämiseksi. Yhtiö on voitava perustaa yhdellä A4-lomakkeella. Pienyritysmalli edistää yrityssäästämistä. Malli sopii erikokoisille yrityksille torikaupasta alkaen.

Yksityisille ihmisille tarjottavia palveluja kuten kotitaloustyötä, lasten ja vanhusten huoltoa, korjaustöitä jne., on koeluonteisesti tuettu valtion toimesta. Valitettavasti kokeiluja edelsi sävyltään kielteinen "piikakeskustelu", jossa mm. ei haluttu tunnustaa yksityistalouksien palvelujen tarvetta. Hitaan alun jälkeen palvelujen tarve on osoittautunut sekä aidoksi että kasvavaksi. Mutta selvityksen mukaan perheiden keskimääräinen maksukyky kotona annettavista arjen palveluista on alle 50 markkaa tunnilta.

Kodin palvelujen hankkiminen yrityksiltä esim. 120 markan tuntihintaan on taloudellisesti mahdotonta useimmille. Järjestelmä, joka jatkossakin tekisi kotipalvelut mahdollisiksi maksukyvyn mukaiseen hintaan, turvaisi kasvavalle ihmismäärälle järkevän toimeentulon vaihtoehtona työttömyydelle. Tällainen työllistämisen malli on edelleen tuen arvoinen. Kehittämistä on jatkettava. Työnantajan suorittamaa kotiapulaisen tai lastenhoitajan palkkaatulee voida käsitellä työntekijän luontaisetuna siinä missä autoetuakin.

Yritysrahoituksen järjestelmiä pitää kehittää niin, että pienyrityksetkin pääsevät kilpailukykyisempien rahoitusjärjestelmien piiriin. Ilman vakuuksia yritys ei nykyään saa lainaa. On kehitettävä järjestelmiä jotka tarjoavat myös pienyrityksille mahdollisuuksia riskirahoitukseen. Erään mallin tarjoavat riskirahoitusrahastot, joissa on sekä julkista että yksityistä rahaa.

Oikeudenkäyntikustannukset ovat nousseet liikaa sekä pienyritysten että yksityisten ihmisten kannalta. Oikeusturva on siksi vaarassa. Yrittäjien oikeusturvassa erilaisissa viranomaisissa on myös suuria puutteita.

Pienyrityksissä joudutaan tekemään ilmaiseksi paljon viranomaisille kuuluvaa työtä. On siksi syytä yksinkertaistaa työnantajasuoritusten maksua ja yhtenäistää paperisotaa eri viranomaisissa. Tämä voitaisiin toteuttaa viranomaisten yhteisellä rekisterillä. Yhden ainoan paperi on voitava palvella kaikkia viranomaisia. Alle viiden työntekijän yrityksessä viranomaisten vaatiman byrokratian hoitamiseen kuluu yli 10 000 markkaa vuodessa työntekijää kohti.

Kaikille kansalaisille kuuluu oikeus oikeudenmukaiseen sosiaaliturvaan. Yrittäjien sosiaaliturvan on oltava hyväksyttävällä tasolla muihin kansalaisiin verrattuna. Yrittäjän käsitettä mm. sosiaalilainsäädännössä on selkeytettävä. Löytyy ikäviä esimerkkejä siitä, kuinka yritystoiminnassaan epäonnistuneet yrittäjät samalla ovat pudonneet sosiaalisen turvaverkon ulkopuolelle. On selkeytettävä rajaa yritystoiminnasta saatavan palkkatulon ja muun tulon välillä. Pitäisi kieltää pienten osakeyhtiöiden sivuuttaminen verotuksessa.

Yrittäjäkunta ikääntyy ja entistä useammassa yrityksessä sukupolvenvaihdos tulee ajankohtaiseksi lähivuosina. Tämä johtuu siitä, että 50 - 59 vuoden ikäisten yrittäjien joukko kasvaa muiden ikäryhmien pienentyessä. Yrittäjien kokonaismäärä on pienenemässä yleisesti ottaen. Sukupolvenvaihdos on tehtävä mahdollisimman helpoksi. Yrittäjän saama hinta yrityksestä on usein yrittäjän eläke vanhoilla päivillä. Perheen piirissä tehtävän sukupolvenvaihdoksen ehtojen on turvattava toiminnan jatkuvuus ilman että veroviranomaiset arvioivat yrityksen uudelleen.

Työpäivän jakautuminen verojen ja nettopalkan kattamiseksi vuonna 1998