SKDL:N MAATALOUS-OHJELMA

SKDL:n Liittoneuvosto 23.3.1986

SISÄLLYSLUETTELO

LUKIJALLE
MAATALOUS KANSANTALOUTEMME MERKITTÄVÄ OSA
- Riippuvuus markkinataloudesta
- Olosuhteilla suuri vaikutus maataloudessa
- Maatalous ja kansainvälinen kauppa
- Elintarvikkeiden saanti turvattava
- Viljelijät ja palkkatyöntekijät

SKDL JA SEN MAATALOUSPOLIITTISET LÄHTÖKOHDAT

MAATALOUSMAAN OMISTUSSUHTEET JA KÄYTTÖ
- Maatalousmaan vuokraustoimintaa kehitettävä
- Pääomarasitusta kevennettävä
- Tavoitteena elinkelpoinen maatalous ja maaseutu

MAATALOUSTUOTANNON SUUNTA JA TAVOITTEET
- Monipuolinen kotieläintalous
- Omavaraisuuteen viljassa
- Toimivaan suunnitteluun ja ohjaukseen
- Oikeudenmukaiseen markkinointiin
- Ravitsemus- ja kulutustottumuksia kehitettävä
- Turvallisemman tuotannon puolesta

MAATILATALOUDEN TUKEMINEN
- Tukitoiminnan tavoitteet
- Valtion tukitoiminnan puitteet
- Kunnat ja maatalouden tukeminen
- Tasapainoiseen ja -arvoiseen tulokehitykseen

METSÄTALOUDEN KEHITTÄMINEN
- Metsänhoidon yleisperiaatteet
- Neuvontaa ja palveluja kehitettävä
- Metsien moninaiskäyttöä edistettävä
- Metsä maatilatalouden osana
- Metsien suojelua kehitettävä

MAA- JA METSÄTALOUDEN YHTEISTOIMINTA
- Monimuotoiseen yhteistoimintaan
- Yhteistoimintaa edistettävä
- Osuustoimintaa kansanvaltaistettava

MAATILATALOUDEN VEROTUS
- Oikeutta pienituloisille, keinottelu ehkäistävä
- Veroluontoiset maksut yhteiseen päätöksentekoon
- Manttaalikuntalaitos lakkautettava

MAASEUTUVÄEN SOSIAALITURVAA PARANNETTAVA
- Julkista palvelujärjestelmää kehitettävä
- Sairaus- ja eläkeajan turvaa parannettava
- Toimeentuloturva työttömyysajalle
- Toimivaan työsuojeluun ja työterveyshuoltoon
- Mahdollisuus lepoon ja virkistävään vapaa-aikaan
- Maaseudun lasten päivähoitoa kehitettävä

MAASEUDUN KOULUTUS- JA KULTTUURIOLOJEN KEHITTÄMINEN
- Ammatillista koulutusta tehostettava
- Kattavaan ja monipuoliseen neuvontaan
- Kulttuuripalveluja maaseudulle
- Omatoimisuus maaseudun voimana

MAASEUDUN JÄRJESTÖTOIMINTA
- Viljelijäin etujärjestöt
- Metsäalan neuvontaa kansanvaltaistettava
- Neuvontajärjestöjä voimistettava
- Työväenjärjestöt maaseudun ihmisten puolesta

MAATALOUS TOIMIVAN MAASEUTUYHTEISÖN PERUSTANA
- Elinvoimaiseen maaseutuun
- Elinkeinopohjaa laajennettava
- Palveluvarustusta monipuolistettava
- Omatoimisuudella tuloksia

LUKIJALLE

Tässä ohjelmassa SKDL esittää näkemyksensä maatalouspolitiikan kehittämisen yleislinjasta ja tavoitteista. Ohjelma pyrkii viitoittamaan suunnan, johon kehitystä haluamme ohjata sekä esittämään yleisluontoisesti tavoitteita ja toimenpide-ehdotuksia. Niiden yksilöiminen ja käytännön toteutus riippuu kulloinkin vallitsevasta tilanteesta sekä taloudellisista ja poliittisista mahdollisuuksista.

Ohjelman taustana ovat maa-ja metsätaloudessa sekä koko maaseudulla vallitseva tilanne ja tapahtuneet muutokset, jotka ovat harjoitetun maatalouspolitiikan ja voimakkaan teknologisen kehityksen seurauksia. Teknologinen kehitys on lisännyt pääomavaltaisuutta ja työn tuottavuutta maa- ja metsätaloudessa sekä vähentänyt työvoiman tarvetta. Samalla maataloudesta on tullut pääosin elintarviketeollisuuden raaka-aineen tuottaja.

Muutos näkyy maa- ja metsätaloudessa työskentelevän väestön voimakkaana vähentymisenä. V. 1959 työskenteli maa- ja metsätaloudessa 32 % työllisestä työvoimasta, v. 1969 vielä 23%, v. 1984 enää 12%. Vähennys jatkui rajuna aina 1970-lu-vun lopulle, mutta on 1980-luvulla selvästi hidastunut, mihin kasvaneella työttömyydellä lienee vaikutuksensa.

Maatalousväestön väheneminen näkyy myös tilojen määrässä tapahtuneessa muutoksessa:

[TAULUKKO]

Muutoksen myötä on maatalouden ja samalla maaseudun väestörakenteessa tapahtunut kielteistä kehitystä. Noin 45 % ammatissa toimivista viljelijöistä on 50-64 vuotiaita, keski-iän ollessa n. 46 vuotta. Maaseudulla nuorten naisten määrä on selvästi pienempi kuin miesten, vanhemmissa ikäryhmissä tilanne on päinvastainen. Vinoutunut väestörakenne vaikuttaa kielteisesti maatalouden ja koko maaseudun kehitykseen.

Harjoitettu maatalouspolitiikka ja teknologian kehitys ovat lisänneet pääoman tarvetta, aiheuttaen maatalouden velkaantumisen kasvua ja riippuvuutta pankkipääomasta. Kun v. 1970 maa-, metsä- ja kalatalouden velat olivat n. 2,9 mrd. mk, olivat ne v. 1983 jo yli 16 miljardia markkaa. Velat olivat kasvaneet vuositasolla n. 15-16 % eli reilusti inflaatiota nopeammin.

Maatalous- ja maaseutupolitiikan merkitystä kuvaa se, että v. 1980 haja-asutusalueilla asui n. 1,4 milj. ihmistä. Heistä n. 45 % sai toimeentulonsa alkutuotannosta, pääosin maa- ja metsätaloudesta. Lisäksi monien muidenkin maaseudulla asuvien elämisen mahdollisuudet ovat sidoksissa alkutuotantoon. Maaseutuväestön vähenemisen mukana on maaseudun palvelutaso taantunut, mikä osaltaan kärjistää tilannetta.

SKDL:n mielestä tarvitaan maatalouspolitiikan arviointia ja kehittämisen näköaloja. Tämä ohjelma pyrkii osaltaan niitä esittämään. Toivomme ohjelman synnyttävän keskustelua, joka nostaa esiin käytännön ratkaisumalleja ja johtaa toimenpiteisiin ongelmien ratkaisemiseksi.

MAATALOUS KANSANTALOUTEMME MERKITTÄVÄ OSA

Maatalous muodostaa Suomessa merkittävän kansantalouden osan. Se turvaa peruselintarvikkeet maamme väestölle, muodostaen siten elintarvikehuoltomme perustan.

Maatalous on merkittävä välittömän toimeentulon lähde. Sen piirissä työskentelee n. 10% työllisestä työvoimasta. Maaseudulla maatalous on eräs tärkeimmistä työllistäjistä, minkä lisäksi välilliset työllistävät vaikutukset ulottuvat monille teollisuuden, kaupan, liikenteen ja eri palvelujen alueille.

Suomen ulkomaankaupalla ja kauppaa koskevilla sopimuksilla on merkittävä vaikutus maatalouteemme ja sen kehitysmahdollisuuksiin. Myös maatalous, ulkomaisten tuotantopanosten (mm. öljy, koneet, lannoitteet, torjunta-aineet jne.) käyttäjänä sekä ulkomaille vietävien maataloustuotteiden tuottajana vaikuttaa ulkomaankauppaan.

Nämä monipuoliset riippuvuus- ja vuorovaikutussuhteet maatalouden ja muun kansantalouden välillä muodostavat puitteet maataloustuotannon kehitykselle ja kehitysilmiöiden tarkastelulle. Ne on otettava huomioon myös viljelijäväestön asemaa arvioitaessa.

RIIPPUVUUS MARKKINATALOUDESTA

Maataloustuotannon tehtävänä on turvata maamme väestön elintarvikehuolto. Pääosin se tapahtuu tuottamalla elintarviketeollisuudelle sen tarvitsemia raaka-aineita. Tämä tekee maatalouden ja viljelijäväestön riippuvaiseksi vallitsevan kapitalistisen markkinatalouden yleisistä lainalaisuuksista, sen organisaatioista, jalostus-, välitys- ja luottolaitoksista. Samalla se mahdollistaa näiden laitosten kautta tapahtuvan viljelijäväen kapitalistisen riiston.

Maatalouden kannattavuuden parantaminen ja viljelijäin toimeentulon kohottaminen vaativat tieteellisten ja teknillisten välineiden käyttöä. Se lisää riippuvuutta tieteen ja tekniikan tasosta, teollisuuden, kaupan ja liikenteen toiminnasta sekä koko kansantalouden kehityksestä.

OLOSUHTEILLA SUURI VAIKUTUS MAATALOUDESSA

Pohjoiset luonnonolosuhteet, pääomien korkea hinta ja niukkuus sekä toisaalta pääomien vajaatehoinen käyttö vaikuttavat epäedullisesti maatalouden kehitykseen. Näiden tekijöiden vuoksi emme ole kyenneet tuottamaan hintansa puolesta kilpailukykyisiä tuotteita maailmanmarkkinoille, vaikka laadullisesti suomalaiset tuotteet ovatkin korkealuokkaisia.

Luonnonsuhteista ja taloudellisista tekijöistä johtuen on yhteiskunnan toimesta tuettu maatalouden kehittämistä ja tuotteiden markkinointia. Näin tehdään Suomea edullisemmissa olosuhteissa toimivissa maissakin. Oikealla tavalla suunnattuna tuki vastaa myös elintarvikkeiden kuluttajien etuja, se turvaa elintarvikkeiden saannin kohtuullisin kuluttajahinnoin.

MAATALOUS JA KANSAINVÄLINEN KAUPPA

Kansainvälisistä hintasuhteista ja maamme korkeista tuotantokustannuksista johtuen maataloustuotteidemme vienti on vaikeaa ja sen tukemiseen vaaditaan runsaasti varoja. Lisäksi kansainvälisten kauppajärjestöjen (mm. GATT) sisällä voimistuvat vaatimukset vientituen kieltämiseksi maataloustuotteilta. Toteutuessaan tämä johtaisi viennin tyrehtymiseen tai oleelliseen vaikeutumiseen. Tähän uhkaan tulee ajoissa varautua.

Maataloustuotantomme toimii osittain ulkomaisten tuotantopanosten (öljyn, koneiden, lannoitteiden, torjunta-aineiden jne.) varassa. Tästäkin johtuen ei ole tarkoituksenmukaista tuottaa Suomessa vientiä varten rajoittamattomasti maataloustuotteita. Siksi on perusteltua pyrkiä vähentämään maataloustuotteiden ulosvientiä saattamalla tuotanto lähemmäksi kotimaista kulutusta.

Kansainvälisen elintarvikeavun osalta Suomen on huolehdittava tehdyistä sitoumuksista ja turvattava välttämättömän katastrofiavun mahdollisuudet. Ei kuitenkaan ole perusteltua painottaa elintarvikeapua Suomen kehitysyhteistyössä muiden kehitystyöalojen kustannuksella. Maa- ja metsätaloudessakin Suomi voi toimia kehitysyhteistyössä tietämyksen ja teknologian lisäämiseksi ja kehitysmaiden omavaraisuuden parantamiseksi.

ELINTARVIKKEIDEN SAANTI TURVATTAVA

Maatalouden merkityksestä sekä toisaalta sen monista riippuvuussuhteista johtuu, ettei maatalouden kehitystä ja tulonmuodostusta voida jättää täysin kapitalististen markkinavoimien varaan. Yhteiskunta pyrkii monin tavoin vaikuttamaan siihen, että maan elintarvikehuollon omavaraisuus olisi turvattu myös odottamattomien suhdannevaihtelujen ja kriisitilanteiden sattuessa.

Maataloustuotantoa ohjattaessa on lisäksi turvattava viljelijäväen tulotason kehittyminen sekä maaseudun työllisyys ja asutuspohjan säilyminen. Parhaiten maatalouden ohjaaminen tapahtuu maan eri alueiden tuotantoedellytykset, väestön toimeentulotarpeet ja väestöpohjan huomioon ottavan kokonaisvaltaisen suunnittelun pohjalta.

VILJELIJÄT JA PALKKATYÖNTEKIJÄT

Elintarvikkeiden kulutus riippuu myös väestön ostokyvystä, jonka parantamiseksi on pienituloisten väestöryhmien toimeentuloa kohotettava, jotta heillä on mahdollisuudet ostaa laadullisesti korkeatasoisia elintarvikkeita. Tämä turvaa maataloustuotteiden kotimaisen kulutuksen kasvun ja tuotantoedellytysten paranemisen ja on näin myös viljelijäin etujen mukaista.

Maatalouden monipuolinen sidonnaisuus koko kansantalouteen ja muissa elinkeinoissa työskentelevien kanssa lisää ihmisten keskinäistä riippuvuussuhdetta ja tarvetta kanssakäymiseen. Tämä luo samalla myönteisiä mahdollisuuksia viljelijäin ja muissa elinkeinoissa toimivien yhteistyön kehittämiselle ja yhteisistä eduista lähtevälle monopolipääoman vastaiselle toiminnalle.

SKDL JA SEN MAATALOUSPOLIITTISET LÄHTÖKOHDAT

Suomen Kansan Demokraattinen Liitto, kansalaisten laajana yhteistyön järjestönä, toimii erilaisissa ammateissa työskentelevien ihmisten yhteistoiminnan kehittämiseksi, ihmisten toimeentulon ja muiden elämisen edellytysten turvaamiseksi.

Liitto katsoo, että maa- ja metsätaloutta sekä maaseutua kehitettäessä, osana kansantalouttamme ja koko yhteiskunnan kehitystä, tulee ottaa huomioon seuraavat SKDL:n periaateohjelmaan pohjautuvat näkökohdat:

• viljelijäin taloudellisen ja sosiaalisen aseman turvaaminen ja viljelijäväestön tuloerojen kaventaminen,
• laadukkaiden elintarvikkeiden saannin turvaaminen kohtuullisilla kuluttajahinnoilla,
• maataloustuotannon ja kulutuksen tasapainoinen kehittäminen,
• maatalousmaan säilyminen viljelijäin hallinnassa,
• metsien tuoton kohottaminen, luonnontalouden ja -suojelun sekä ihmisten tarpeet huomioon ottavalla tavalla,
• ekologisten näkökohtien huomioonottaminen maa- ja metsätaloutta kehitettäessä,
• maan tasapainoinen kehittäminen ja elinkykyisen maaseudun säilyminen elinkeinorakennetta ja palvelutoimintaa monipuolistamalla,
• viljelijäin ja palkansaajan etujen yhteensovittaminen ja yhteistoiminta.

Näistä näkökohdista lähtien SKDL esittää lähivuosikymmenen maatalous- ja maaseutupolitiikassa ja sitä sivuavissa ratkaisuissa noudatettavaksi seuraavia suuntaviivoja.

MAATALOUSMAAN OMISTUSSUHTEET JA KÄYTTÖ

Maatalousmaa on omalla työllään maata viljelevän väestön toimeentulon ja kansan elintarvikehuollon perusta. Viljelijäin omistusoikeus maahan on turvattava. Sen muuttaminen voi tapahtua vain viljelijän omasta tahdosta.

Maan joutuminen keinottelun välineeksi on lainsäädännöllä estettävä. Suurtilojen ja yhtiöiden maanosto-oikeutta tulee rajoittaa. Omistajiltaan vapautuva maatalousmaa on pyrittävä ohjaamaan lisämaaksi pienten tilojen elinkelpoisuuden parantamiseen yhteiskunnan etuosto-oikeutta ja välitystä hyväksi käyttäen.

MAATALOUSMAAN VUOKRAUSTOIMINTAA KEHITETTÄVÄ

Maan omistamisen vaihtoehtona on edistettävä yhteiskunnan harjoittamaa maan vuokraustoimintaa, jonka kautta voidaan turvata viljelijän tarvitsema lisämaa tai koko maatila ilman kalliita lunastusmaksuja ja siitä johtuvia pääomakuluja. Myös sukupolvenvaihdoksen yhteydessä yhteiskunta voisi viljelijän niin halutessa lunastaa tilan ja luovuttaa sen vuokratilaksi viljelyä jatkavalle perilliselle.

Vuokraustoimintaa harjoittaessaan yhteiskunta luovuttaa haltuunsa tulleen maatalousmaan tai koko maatilan jatkuvalla sukuoikeudella ja edullisin vuokraehdoin sitä tarvitsevan viljelijäperheen pitkäaikaiseen käyttöön. Maan vuokrausta koskevaa lainsäädäntöä kehitetään siten, että turvataan maankäyttäjän edut sekä maan perusparannus ja kunnostus.

Maan vuokraustoiminta ei saa muodostua viljelijän alistamisen keinoksi, vaan sen tulee tarjota viljelijälle edullinen vaihtoehto maatalouden raskaan pääomarasituksen keventämiseksi.

PÄÄOMARASITUSTA KEVENNETTÄVÄ

Maatilalakia ja maatilatalouden kehittämisrahaston toimintaa kehitetään. Niiden avulla edistetään viljelijän toimeentuloturvaa, tuotannon kannattavuutta ja maatalouden rakenteen paranemista. Pienten tilojen elinkelpoisuutta parannetaan turvaamalla niille lisämaan saanti autioituvien tilojen, keinottelutarkoituksiin varattujen tilojen sekä yhtiöiden, säätiöiden ja myös valtion maista.

Tilojen pirstomista sukupolven vaihdoksen yhteydessä ja niiden joutumista kohtuuttoman raskaan perintöverorasituksen alaiseksi on pyrittävä ehkäisemään.

Luottopolitiikkaa on hoidettava siten, että mahdollistetaan sisarosuuksien lunastamisessa tarvittavan pääoman saanti kohtuullisin ehdoin. Samalla on pyrittävä ehkäisemään pääomien siirtymistä maataloudesta muiden elinkeinojen piiriin.

TAVOITTEENA ELINKELPOINEN MAATALOUS JA MAASEUTU

Maatalousmaan käytön yleistavoitteena tulee pitää tuotantorakenteen tervehdyttämistä ja paikallisista olosuhteista lähtevää tilojen elinkelpoisuuden parantamista. Lähiajan tavoitteena on elinkelpoinen, lähinnä perheen täystyöllisyyden ja toimeentulon turvaava perheviljelmä, jolla voidaan työjärjestelyjen avulla alentaa tuotantokustannuksia ja parantaa viljelijäperheen toimeentuloa. Myös pien- ja osa-aikaviljelmien toimintaa osana maataloutta edistetään siellä, missä niiden olemassaololle on edellytyksiä.

Maatalousväestön korkea ikärakenne on nostanut huolen pien- ja perheviljelmämuotoisen maatalouden tulevaisuudesta. Nuorten keskuudessa viime aikoina herännyt kiinnostus maatalousammattia kohtaan luo toisaalta myönteisiä mahdollisuuksia perheviljelmämuotoisen maatalouden jatkumiselle. Tämä edellyttää, että nuorille viljelijäksi ryhtyville turvataan riittävä ammatillinen valmius, aineelliset mahdollisuudet viljelyn aloittamiselle sekä kohtuullinen toimeentulo maataloudesta.

Maa- ja maatalouspolitiikkaa hoidettaessa on yhtenä tavoitteena pidettävä elinkelpoisten kyläyhteisöjen säilymistä. Maatalous muodostaa maaseutuyhteisön perustan. Sen lisäksi myös muiden elinkeinojen tarjoamia mahdollisuuksia pien- ja osa-aikaviljelijöiden sekä muiden kyläyhteisössä asuvien työllistäjänä ja toimeentulon turvaajana on edistettävä.

MAATALOUSTUOTANNON SUUNTA JA TAVOITTEET

Maataloustuotannon tavoitteena on laadullisesti korkealuokkaisten elintarvikkeiden omavaraisuus kohtuullisin tuotantokustannuksin niiden tuotteiden osalta, joita maamme luonnonolot ja kansainväliset tekijät huomioon ottaen voidaan meillä tuottaa.

Maatalouden päätuotantosuuntia ovat monipuolinen kotieläintalous, kotimaisen kulutuksen turvaava viljan ja perunan viljely ja oloihimme soveltuva juurikas-, vihannes- ja puutarhatuotanto sekä näiden tuotteiden monipuolinen ja korkeatasoinen jalostus.

MONIPUOLINEN KOTIELÄINTALOUS

Kotieläintaloutta tulee kehittää monipuolisesti, ottaen huomioon maan kulutustaso ja omavaraisuustavoitteet, tuotantokustannusten kehitys ja maan eri alueiden luontaiset tuotantoedellytykset.

Kotieläintalouden tuotannon kannattavuutta parantavaa tutkimus- ja jalostustoimintaa tulee lisätä sekä samalla tehostaa saadun tiedon leviämistä viljelijäin käyttöön tuotantokustannusten kasvun hillitsemiseksi. Tilakohtaista rehuomavaraisuutta edistetään mm. tutkimus- ja neuvontatoiminnan avulla, tavoitteena tilan tuoton parantaminen ja riippuvuuden vähentäminen välitysliikkeistä.

OMAVARAISUUTEEN VILJASSA

Kotimaisen omavaraisuuden turvaamiseksi on erityisesti leipäviljan viljelyä kehitettävä alueilla, joilla luonnonolot luovat siihen edellytyksiä. Samalla on viljeltävien kasvien määrää lisättävä ja pyrittävä kehittämään tuontia korvaavaa kotimaista tuotantoa.

Viljelyn tutkimus-, koe- ja jalostustoimintaa on kehitettävä ja huolehdittava saadun tiedon leviämisestä viljelijäin käyttöön. Pellon käyttöä on ohjattava pitkäjänteisesti yleisten tuotantotavoitteiden mukaisella tavalla.

TOIMIVAAN SUUNNITTELUUN JA OHJAUKSEEN

Maataloustuotannon tasapainoisen kehityksen turvaamiseksi maahan tulee laatia yhdenmukaisiin tavoitteisiin perustuvat valtakunnalliset, alueelliset ja kuntakohtaiset kehittämistavoitteet ja niiden toteuttamisen suunnitelmat. Tällöin on otettava huomioon eri alueiden tuotantoedellytykset, väestön kulutustottumukset, kulutuksen kehitysarviot sekä maaseudun kehittäminen.

Suunnitelmat yhdessä tuotteiden varastointi- ja markkinointijärjestelmän kanssa voivat turvata maataloustuotannon häiriöttömän kehityksen ja markkinoinnin sekä elintarvikkeiden saannin ja laadun. Ne antavat viljelijälle varmuuden kannattavan maatalouden harjoittamiselle, mikä viljelyn suunnitelmallisen kehittämisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää.

OIKEUDENMUKAISEEN MARKKINOINTIIN

Maataloustuotteiden, myös erikoiskasvien ja vihannesten, markkinointia ja varastointia sekä edelleen jalostusta on kehitettävä. Tällöin on otettava huomioon myös pienten tuottajien mahdollisuudet ja tarpeet.

Viljelijän ja liikelaitosten välisten tuotantosopimusten tulee rakentua molemminpuolisen edun ja tasa-arvon periaatteille. Tuotantosopimuksen tulee antaa viljelijälle tarpeellinen ja riittävä varmuus tuotteiden markkinoinnin ohella myös tuotannon kannattavuudesta ja oikeudenmukaisesta kohtelusta.

RAVITSEMUS- JA KULUTUSTOTTUMUKSIA KEHITETTÄVÄ

Kehittämällä ja monipuolistamalla elintarviketuotantoamme ja kohottamalla sen jalostusastetta voidaan maataloustuotteiden menekkiä lisätä. Kotimaista kulutusta voidaan edistää mm. ohjaamalla ihmisten ravitsemus- ja kulutustottumuksia monipuolisempaan ja terveellisempään suuntaan ja parantamalla heidän ostokykyänsä. Tämä edellyttää ravitsemus- ja kuluttajaneuvonnan tehostamista sekä pienituloisten väestöryhmien realitoimeentulon kohottamista siten, että mahdollisuudet monipuoliseen ja terveelliseen ravintoon on turvattu kaikille kansalaisille.

Maataloustuotannon kehitystä tulee ohjata siten, että vientipalkkioiden sijasta voidaan enenevässä määrin käyttää varoja kuluttajahintojen alentamiseen, kotimaisen kulutuskyvyn lisäämiseen sekä maatalouden tuotantokustannusten keventämiseen ja sisäisten tuloerojen kaventamiseen.

TURVALLISEMMAN TUOTANNON PUOLESTA

Maatalouden tuotannon tehostamiseksi käytettävien torjunta-aineiden ja lannoitteiden käytössä on vähennettävä niiden käyttäjille, elintarvikkeille tai ympäristölle aiheuttamia haittoja. Maataloudessa käytettävien kemiallisten aineiden vaikutuksia elintarvikkeiden laatuun, viljelijöiden terveyteen ja ympäristöön on jatkuvasti tutkittava.

On kehitettävä vaihtoehtoja kemialliselle torjunnalle ja tarvittaessa asetettava rajoituksia tai kieltoja sellaisten aineiden käytölle, joiden voidaan epäillä olevan elintarvikkeiden käyttäjille, viljelijöille tai ympäristölle vahingollisia.

Myös ympäristön, mm. teollisuuden ja liikenteen maanviljelykselle, viljelijöille tai elintarvikkeille aiheuttamia haittavaikutuksia on seurattava ja tarvittaessa tehokkaasti torjuttava.

Luonnonomaisen viljelyn tarjoamia mahdollisuuksia vaihtoehtoisena tuotantotapana tulee edistää mm. yhteiskunnan tuen sekä tutkimus- ja neuvontatoiminnan avulla. Tutkimusta ja neuvontaa tehostamalla on pyrittävä kehittämään karjanlannan ja kompostien sekä muiden luonnonomaisten maanparannusmenetelmien käyttöä, samalla huomioon ottaen luonnonsuojelulliset tekijät.

Luonnonomaisesti viljellyille tuotteille vahvistetaan tuotantotapaa varmistavat merkinnät, jotka antavat ostajalle varmuuden tuotteen tuottamisen tavasta ja turvaavat samalla näiden tuotteiden tuottajien edut.

MAATILATALOUDEN TUKEMINEN

Suomen ilmastolliset tekijät ja muut luonnonolot, usein liian pieni tilakoko ja pitkät etäisyydet lisäävät maatalouden tuotantokustannuksia. Myös peltojen kivisyys ja epäsäännölliset viljelylohkot kohottavat eräillä alueilla kustannuksia. Jotta viljelijäin toimeentulo olisi turvattu ja elintarvikkeiden hinnat kohtuullisia, tarvitaan yhteiskunnan tukitoimia. Maataloutta tuetaan myös useimmissa niistäkin maista, joissa olosuhteet viljelylle ovat Suomea edullisemmat.

TUKITOIMINNAN TAVOITTEET

Maataloudelle suunnattu yhteiskunnan tuki on käytettävä siten, että ensikädessä turvataan viljelijäperheen toimeentulo, vähennetään tilan sijainnista ja koosta johtuvia tuloeroja ja hillitään elintarvikkeiden hintojen nousua. Samalla kiinnitetään huomiota maaseudun asutuksen säilymiseen etenkin sellaisilla alueilla, joilla asutus on pääasiassa maa- ja metsätaloudesta toimeentulonsa saavan väestön varassa.

Tuen painopistettä siirretään teollisuusmaisesta ja tuotantomääriin perustuvasta tukemisesta työvaltaisen pienmaatalouden sekä perustoimeentulon turvaavaan tilakohtaiseen tukeen. Erikoisesti Pohjois- ja Itä-Suomessa otetaan huomioon myös osa-aikaviljelyn työllistävät vaikutukset ja tuen avulla pyritään turvaamaan myös näiden tilojen kehittäminen ja toimeentulo. Samalla huolehditaan siitä, että maataloudelle tarkoitettu tuki menee täysimääräisenä perille viljelijälle.

Tuen avulla on pyrittävä lisäämään maatalouden tuotantopanosten kotimaisuusastetta ja siten vähentämään maatalouden ja elintarvikehuoltomme riippuvuutta ulkomailta tapahtuvasta tuonnista. Tuella on edistettävä myös ulkomaista tuontia korvaavaa kotimaista maataloustuotantoa.

VALTIOVALLAN TUKITOIMINNAN PUITTEET

Yhteiskunnan suora taloudellinen tuki tulee suunnata maatalouden tuotantokustannusten alentamiseen, viljelijäin tuloerojen kaventamiseen ja tulotason turvaamiseen sekä tuotteiden kulutuksen edistämiseen. Myös maatalouden tutkimus-, neuvonta- ja suunnittelutoimintaa tulee tukea suoraan valtion budjetin kautta.

Maatilatalouden kehittämisrahaston tuella on helpotettava sukupolvenvaihdoksia, nuorten viljelijäin tuotannon käynnistämistä ja lisämaan hankkimista sekä edistettävä peltojen peruskuivatusta, salaojitusta ja muuta perusparannusta, tilusten rakentamista, vesihuoltoa, kotieläinsuojien uusimista ja peruskorjausta sekä parannettava asunto-oloja. Samoin on tuettava tuotannollista yhteistoimintaa ja useamman tilan käyttöön tulevien koneiden hankintaa sekä tätä yhteistoimintaa edistävää tutkimusta, kokeilua ja neuvontaa.

Erikoisesti pien- ja perheviljelmien on päästävä osalliseksi pitkäaikaisista halpakorkoisista lainoista ja lisämaansaannista.

Luonnononnettomuuksien aiheuttamien vahinkojen korvaaminen maataloudelle on pidettävä lakiin perustuvana. Sattuneiden vahinkojen arviointi ja korvaukset on hoidettava pienille tiloille tilakohtaisesti, todellisia vahinkoja vastaavasti.

Maaseudun sähköistys on yhteiskunnan toimenpitein ja tuella vietävä päätökseen. Samalla tulee huolehtia maan eri osien sähkönkuluttajien tasa-arvosta myös käyttökustannuksissa.

Erityisesti syrjäisten seutujen tieoloja on yhteiskunnan tuella parannettava korottamalla tukea yksityisteiden kunnossapitoon sekä rakentamalla uusia teitä ja ottamalla valtion hoitoon sellaiset tiet, joilla on yleisluontoista merkitystä.

KUNNAT JA MAATALOUDEN TUKEMINEN

Kunnat ovat viime vuosina enenevässä määrin osallistuneet alueensa talouselämän edistämiseen. Valtiovallan lisäksi myös kuntien on voitava edistää maatalouden tuotantoedellytyksiä ja viljelijäin aseman parantamista.

Yleisluontoisten koulutus-, neuvonta- ja sosiaalipalvelujen sekä tie-, vesihuolto- tai sähköistämistoimien lisäksi kunnat voivat mahdollisuuksiensa mukaan tukea maatalouden tuotantoa edistävää suunnittelu-,tutkimus- ja neuvontatoimintaa sekä perusparannusta. Myös maatalouden liitännäis- ja sivuelinkeinojen kehittämistä voidaan tukea.

Kuntien tuen tulee kaikissa tapauksissa olla luonteeltaan yleistä ja painotetusti pien- ja perheviljelmiä tukevaa.

TASAPAINOISEEN JA -ARVOISEEN TULOKEHITYKSEEN

Viljelijäperheiden tasapainoisen tulokehityksen turvaamiseksi ja maataloustuotteiden vakaan hintakehityksen ylläpitämiseksi tarvitaan maataloustulolakia. Sen avulla maataloustuotteiden hinnat pidetään oikeassa suhteessa tuotantokustannuksiin ja yleiseen tulokehitykseen.

Tuottajahintoja sekä erityisesti valtion tukea porrastamalla on edistettävä työvaltaisten perheviljelmien toimeentuloa säätelemällä myös maatalouden sisäistä tulokehitystä. Tavoitteena tulee pitää omalla työllään elävän maatalousväestön tulokehityksen turvaamista samassa suhteessa muiden elinkeinojen työntekijöiden tulokehitykseen.

Välitysliikkeiden pyrkimyksiä käyttää maatalouden tuloratkaisuja omien välitysvoittojen lisäämiseen on ehkäistävä. Muutoinkin on välitysliikkeiden voittoja maatalous- ja elintarvikekaupassa supistettava.

Maataloustulolaki ja siihen pohjautuvat tuloratkaisut vaikuttavat myöskin maataloustuotannon suuntaan ja määrään. On kuitenkin vältettävä hintapolitiikan liiallista käyttämistä tuotannon ohjaamisen välineenä, koska seurauksena olisivat jatkuva epävarmuus viljelijäin keskuudessa ja suuret vaihtelut vuotuisen tuotannon määrissä.

METSÄTALOUDEN KEHITTÄMINEN

Suomi on Euroopan metsärikkaimpia maita. Metsä on maamme kansallisrikkaus ja uusiutuva luonnonvara, jonka hoitoon ja käyttöön koko yhteiskunnan on kiinnitettävä erityistä huomiota. Metsä on perustana laajalle ja tärkeälle metsäteollisuudelle. Tämän ohella puu on merkittävä energialähde. Metsä on myös monipuolisen luontaistalouden perusta, tärkeä luonnon osa-alue sekä ihmisten harrastus- ja vapaa-aikatoiminnan ympäristö.

METSÄNHOIDON YLEISPERIAATTEET

Metsään ja puuraaka-aineeseen perustuvalla teollisella toiminnalla on merkittävä asema maamme taloudessa ja kansainvälisessä kaupassa. Vaikka monipuolistuva teollisuutemme onkin vähentänyt metsäteollisuuden merkitystä, tulee metsätalouden ja -teollisuuden asema myös tulevaisuudessa olemaan huomattava.

Puuhun perustuvan teollisen toiminnan edellytyksenä on riittävän ja monipuolisen raaka-ainepohjan turvaaminen sille. Tämä on mahdollista yhteiskunnan ohjaamalla kokonaisvaltaisella metsänhoidolla sekä metsänparannustoimilla, joissa on kuitenkin nykyistä paremmin otettava huomioon metsien moninaiskäytön ja ympäristönsuojelun vaatimukset.

Puuntuotannon turvaamiseksi tulee erityinen huomio asettaa taimikonhoitoon ja erityisesti kasvatushakkuisiin. Kuivatustoiminnan pääpaino asetetaan täydennysojitukseen ja ojien perkaukseen ottaen huomioon toimien tarkoituksenmukaisuus ja luonnon lähtökohdat. Uudisojituksessa, jota on suoritettava vain erityistapauksissa, otetaan huomioon luonnonsuojelun, marjastuksen ja maisemanhoidon tarpeet.

Metsälannoitteiden ja erityisesti torjunta-aineiden käytössä on luovuttava toimenpiteistä, joilla voidaan epäillä olevan ihmisten, vesistöjen tai muun luonnon kannalta haitallisia vaikutuksia. Tarvittaessa on haitalliset aineet tai toimenpiteet kokonaan kiellettävä. Vesakontorjunnan pääpaino asetetaan mekaaniselle torjunnalle, vain erityistapauksissa (esim. heinän vaivaamat tai haavan vesottuvat alueet) voidaan kemiallista torjuntaa käyttää.

NEUVONTAA JA PALVELUJA KEHITETTÄVÄ

Metsätaloudellista tutkimustyötä, ammattikoulutusta ja neuvontaa on kehitettävä ja poistettava alalla esiintyvää hajanaisuutta. Tutkimustyössä on otettava huomioon paitsi puun tuotoksen turvaaminen, myös metsien moninaiskäytön vaatimukset.

Metsänhoitoyhdistysten, metsälautakuntien ja keskusmetsälautakuntien toimintaa on kehitettävä kaikkia yksityismetsänomistajia yhdistävinä alan neuvonta- ja palvelujärjestöinä. Metsänparannuslain mukaiset avustukset ja lainat on suunnattava pienmetsien ja perheviljelmien hyväksi.

METSIEN MONINAISKÄYTTÖÄ EDISTETTÄVÄ

Puuraaka-aineen jalostuksessa ja käytössä on tavoiteltava mahdollisimman korkeaa tasoa, jotta kaikkinainen puuraaka-aineen hukkaan joutuminen voidaan välttää. Metsäteollisuuden jäteaineiden hyväksikäyttöä on edelleen tehostettava ja niiden joutuminen luontoon sitä vahingoittavalla tavalla on estettävä.

Energian tuotannon kotimaisuuden lisäämiseksi sekä maaseudun työllisyyden edistämiseksi on metsäteollisuuden käyttöön soveltumattoman jätepuun hyödyntämistä energiatuotannossa lisättävä. Tätä edistävää tutkimustoimintaa on jätepuun hyötykäytön parantamiseksi yhteiskunnan toimesta kehitettävä. Myös energian tuotantoon soveltuvaa metsänviljelyä on kehitettävä.

Metsien moninaiskäytön lisäämiseksi ja metsien sivutuotannon (marjat, sienet, jäkälä ja muut hyötykasvit, poronhoito, riista ym.) kehittämiseksi on tutkimus- ja neuvontatoimintaa sekä tuotteiden jalostusta ja markkinointia tehostettava. Valtion rahoittamat metsäautotiet on pidettävä jokamiehen yleiskäyttöä varten avoimena.

METSÄ MAATILATALOUDEN OSANA

Maa- ja metsätalous muodostavat useimmiten kiinteän kokonaisuuden. Siksi viljelijäväestön toimeentulo edellyttää, että niillä alueilla, joilla siihen on mahdollisuuksia, saadaan tarpeellinen kotitarvepuu sekä lisätuloja tilaan kuuluvasta tai yhteisessä omistuksessa olevasta metsästä.

Pienviljelijöille on varattava mahdollisuus saada alueellisten edellytysten puitteissa tilan elinkelpoisuuden parantamiseksi tarpeellinen metsäala tai osuus yhteismetsästä. Metsien joutuminen lisääntyvässä määrin yhtiöiden tai metsäkeinotteIijoiden haltuun on estettävä.

Kantohintojen kehitystä, puutavaran hankintaa ja metsänparannuslain mukaisia toimia tulee toteuttaa siten, että niiden avulla turvataan pienmetsänomistajille kohtuullinen korvaus metsänhoidon kustannuksista. Erityisesti tulee huolehtia siitä, että heikkotuottoisemmilla alueilla sekä Pohjois- ja Itä-Suomessa puun kantohintataso saadaan vastaamaan muun maan tasoa. Tätä edistää puuta jalostavan teollisuuden sijoittuminen varsinaiselle puuntuotantoalueelle.

METSIEN SUOJELUA KEHITETTÄVÄ

Koska metsä muodostaa tärkeän osan luontoa, on yhteiskunnan huolehdittava kokonaisvaltaisesta ja suunnitelmallisesta metsien suojelusta ja luonnon kannalta tarpeellisten yhtenäisten metsäalueiden säilymisestä. Tarvittaessa yhteiskunnan on voitava pakkolunastaa maakeinottelijoiden, yhtiöiden ja muiden yhteisöjen metsäalueita yleishyödyllisiin tarkoituksiin, luonnonsuojelu- ja retkeilyalueiksi, joiden tulee palvella tasapuolisesti kaikkia kansalaispiirejä.

Turveteollisuuden ja muun luonnon hyötykäytön seurauksena syntyvien vaurioiden vähentämiseksi on huolehdittava tarpeellisesta jälkihoidosta ja järjestettävä alueiden uuskäyttö.

Metsien suojelemiseksi on ilmasta laskeutuvien saasteiden (mm. teollisuuden ja liikenteen päästöt) määrää vähennettävä ennaltaehkäisevin toimin. Myös kansainvälistä yhteistyötä ilmansaasteiden vähentämiseksi on kehitettävä ja Suomen toimittava tässä aktiivisena aloitteentekijänä ja esimerkin antajana.

MAA- JA METSÄTALOUDEN YHTEISTOIMINTA

Maa- ja metsätalouden kannattavuutta heikentävät viljelmien ja maatilametsälöiden pienuus sekä tilusten hajanaisuus. Kehittynyt teknologia ja markkinatalous vaativat maa- ja metsätaloudessa suurempia ja keskitetympiä toimintoja taloudellisen tuloksen parantamiseksi ja pääomien hyötykäytön tehostamiseksi. Tämän vuoksi tulee lisämaaksi muodostaa yhteismetsiä ja lailla turvata niiden säilyminen viljelijäperheiden omistuksessa.

Viljelijäväestön keskinäisen yhteistoiminnan avulla on mahdollista saavuttaa keskitetyn toiminnan taloudellisia etuja ja pitää toiminta viljelijäväen käsissä. Samalla voidaan myös viljelijäin sosiaalista asemaa parantaa sekä varmistaa tuotannon jatkuvuutta.

MONIMUOTOISEEN YHTEISTOIMINTAAN

Viljelijöiden keskeisellä monimuotoisella yhteis- ja osuustoiminnalla, kuten osuuskunta- tai yhtiömuotoisilla yhteisnavetoilla ja muulla kotieläintalouden yhteistoiminnalla, tuotanto-, työ- ja konerenkailla, koneiden hankinta- ja käyttöyhtymillä sekä yhteismetsillä ja metsänhoidon ja metsänmyynnin aloilla toimivilla yhteisyrityksillä on kasvava merkitys pienomistuksen ja -tuotannon sekä teknologian kehityksen luoman ristiriidan lieventäjänä.

Viljelijöiden yhteistoiminnan avulla voidaan alentaa tuotantokustannuksia ja kohottaa viljelijöiden tuloja sekä lisätä vapaa-aikaa. Tuotannollinen yhteistoiminta antaa mahdollisuuksia säännöllisiin työaika- ja lomajärjestelyihin karjataloudessa. Myös lomarengastoiminta edistää samaa tarkoitusta.

YHTEISTOIMINTAA EDISTETTÄVÄ

Yhteistoiminnan edut maataloudessa ovat kiistattomat. Siksi erilaisia yhteistoiminnan muotoja on ennakkoluulottomasti kehitettävä sekä kotoisten että kansainvälisten kokemusten pohjalta.

Maamme viljelijäväellä on pitkä ja monipuolinen kokemus eritasoisesta yhteistoiminnasta ja sen antamista eduista sekä valmiutta yhteistoimintaan. Tätä valmiutta on edistettävä tutkimus- ja neuvontatoiminnalla sekä luotava sille suotuisia edellytyksiä mm. tuki-, luotto- ja veropolitiikkaa kehittämällä.

OSUUSTOIMINTAA KANSANVALTAISTETTAVA

Osuustoiminnallisilla liikelaitoksilla on maassamme vahvat perinteet ja asema. Etenkin maataloustuotteiden välityksen ja jalostuksen sekä maataloustarvikekaupan alalla ne ovat hallitsevia. Näiden yritysten toimintaa on kehitettävä viljelijäväkeä ja kuluttajia palvelevina laitoksina, jotka on pidettävä palvelukykyisinä ja ajan vaatimuksia vastaavina.

Suurpääoman pyrkimykset käyttää myös osuuskunnallisia yrityksiä monopolivoittojensa kartuttamisen välikappaleena ja viljelijöihin kohdistuvan riiston välineenä on torjuttava.

Osuuskunnallisten yritysten kansanvaltaisuutta on kehitettävä ja laajennettava vastavoimana keskityksen tuomalle johtajavaltaisuudelle. Jäsenten ja osuuskunnissa työskentelevien mahdollisuutta vaikuttaa yritysten hallintaan ja valvontaan on kaikin tavoin vahvistettava.

MAATILATALOUDEN VEROTUS

Maatalouden verolainsäädäntöä on kehitettävä siten, että verotuksen epäoikeudenmukaisuudet pienten työvaltaisten viljelijäin osalta oikaistaan ja pääomavaltaisten suurtilojen poisto-oikeuksilla tapahtuvaa verokeinottelua ehkäistään. Verotuksen ei tule suosia ylikoneistamista.

Veropolitiikalla on tuettava maataloustuotannon omavaraisuuden kasvua, edistämällä maatalouden tuotantopanosten kotimaisuusastetta, keventämällä työvaltaisen pienmaatalouden verotusta ja siirtämällä verotuksen painopistettä pääomaverotuksen suuntaan.

OIKEUTTA PIENITULOISILLE, KEINOTTELU EHKÄISTÄVÄ

Pien- ja perheviljelmien toimeentulon parantamiseksi on verotettavan tulon alarajoja nostettava, mikä samalla helpottaa kaikkien pienituloisten ihmisten verorasitusta.

Metsätalouden tulosta maatalouden kustannuksiin myönnettävälle vähennykselle asetetaan yläraja, jolla ehkäistään suurtilojen keinotteluluontoista metsäverotuksen kiertoa. Suurten metsäomaisuuksien omaisuusverotusta on kiristettävä. Metsäverotus pidetään pinta-alaan ja metsän vuotuiseen kasvuun perustuvana.

Varallisuus- ja leimaverolakia kehitetään siten, että sukupolvenvaihdoksen tapahtuessa ja uuden viljelijän jatkaessa maataloutta verorasitusta helpotetaan. Tämä helpottaa aloittelevan viljelijän asemaa ja antaa edellytyksiä toimeentulon paranemiselle.

VEROLUONTOISET MAKSUT YHTEISEEN PÄÄTÖKSENTEKOON

Veroluontoisen metsänhoitomaksun suuruudesta ja käytöstä päättäminen siirretään kaikkien metsänhoitomaksua maksavien metsänomistajien demokraattisen päätöksenteon ja valvonnan alaiseksi.

MANTTAALIKUNTALAITOS LAKKAUTETTAVA

Manttaalikuntalaitos on tarpeettomana lakkautettava ja niiden varat ja omaisuus on käytettävä kuntien valtuustojen valvonnassa viljelijäin ammattitaidon ja maatalousneuvonnan edistämiseen.

MAASEUTUVÄEN SOSIAALITURVAA PARANNETTAVA

Maa- ja metsätaloudessa työskentelevien työaikaa on lyhennettävä ja sosiaalisia etuuksia parannettava yleistä tasoa vastaavaksi. Elinvoimaisen maaseutuyhteisön olemassaolon edellytyksenä on toimiva julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestelmä, joka tarjoaa asukkaille heidän tarvitsemansa palvelut.

JULKISTA PALVELUJÄRJESTELMÄÄ KEHITETTÄVÄ

Parhaiten maatalous- ja maaseutuväestöä voivat palvella hyvin suunnitellut ja toteutetut yhteiskunnan ylläpitämät sosiaali- ja terveyshuollon palvelut.

Valtakunnallisissa suunnitelmissa on osoitettava riittävästi voimavaroja, joilla tuotetaan palveluita haja-asutusalueiden ihmisille. Myös syrjäseudulla asuvien ihmisten erilaiset palveluiden tarpeet pitää riittävästi huomioida suunnitelmia laadittaessa ja hyväksyttäessä.

SAIRAUS- JA ELÄKEAJAN TURVAA PARANNETTAVA

Maataloudessa työskentelevän väestön korkea ikä ja ikärakenteen nuorentaminen vaativat eläkejärjestelmän kehittämistä. Maatalousyrittäjä-, luopumis- ja sukupolvenvaihdoseläkkeen tulee antaa riittävä toimeentuloturva maataloudesta luopuvalle. Kansaneläkejärjestelmän uudistamista tulee jatkaa toimeentuloturvan varmistamiseksi kaikille ihmisille.

Työkyvyttömyyseläkkeen saantia on helpotettava, yksinkertaistettava ja nopeutettava. Maatalouden eläkelakeja on kehitettävä siten, että myös viljelijäperheiden emäntien eläke-edut tulevat turvattua riittävällä tavalla.

Sairausvakuutusjärjestelmää on kehitettävä siten, että sairauden sattuessa sairaslomalle pääsy on turvattu ja sairausvakuutusjärjestelmä antaa riittävän toimeentuloturvan. Erityisesti viljelijäperheiden emäntien sairausajan turvaa on parannettava mm. alimpia sairauspäivärahoja korottamalla ja turvaamalla nykyistä pitempiaikainen lomittaja-apu synnytysloman ajalle.

TOIMEENTULOTURVA TYÖTTÖMYYSAJALLE

Työllisyyden ja väestön ansiomahdollisuuksien parantaminen maaseudulla edellyttää, että sinne ohjataan elinkelpoista teollisuutta ja edistetään pien- ja kotiteollisuutta sekä kehitetään matkailua ja muita palvelutoimintoja.

Työttömyys vaikeuttaa etenkin ansiotyötä tarvitsevien pienviljelijöiden ja heidän perheenjäsentensä toimeentuloa. Siksi työttömyysturvaa on kehitettävä niin, että se takaa toimeentulon myös niille viljelijäperheen jäsenille, jotka työttömyyden johdosta joutuvat taloudellisiin vaikeuksiin.

TOIMIVAAN TYÖSUOJELUUN JA TYÖTERVEYSHUOLTOON

Viljelijäväestön työsuojelun parantamiseksi on tehostettava erityisesti tapaturmien ja ammattitautien ennaltaehkäisevää toimintaa. Koneiden ja laitteiden laatu on tarkistettava ennen käyttöä, työsuojelunormistoa on kehitettävä ja niiden noudattamista tehokkaasti ohjattava ja valvottava. Myös metsätyösuojelun tutkimusta on kehitettävä.

Torjunta-aineiden sekä muiden kemikaalien haittojen eliminoimiseksi on alan tutkimustoimintaa lisättävä ja saatua tietoa käytettävä tehokkaasti ihmisten, eläinten ja koko ympäristön suojelemiseksi. Tietoutta torjunta-aineiden terveyshaitoista ja suojavälineistä ja -menetelmistä on parannettava neuvonnan avulla.

Viljelijöiden työterveyshuolto on toimiva ja kattava vain silloin, kun se toteutetaan terveyskeskusten toimesta. Muutenkin viljelijäperheitä palvelee parhaiten julkinen terveyspalvelujärjestelmä, jota on kehitettävä ja suunnattava siihen riittävästi varoja.

Terveyspoliittisesti ja kansantaloudellisesti on tärkeää, että työterveyshuollon palveluiden käytön esteenä oleva omavastuuosuus poistetaan sellaisilta viljelijöiltä, jotka eivät ole työnantaja-asemassa sekä heidän perheenjäseniltään.

MAHDOLLISUUS LEPOON JA VIRKISTÄVÄÄN VAPAA-AIKAAN

Tavoitteena oleva yleinen työaikajärjestelmä saadaan maataloudessa toimivaksi kehittämällä tuotannollista yhteistoimintaa ja rakentamalla lomittaja-, sijaisapu- ja viikkovapaajärjestelmä, joka mahdollistaa lomien ja muun vapaa-ajan käytön kohtuullisin kustannuksin.

Levon ja virkistyksen ohella tarvitaan uusia virikkeitä ja jopa uutta ammattitietoutta antavia monipuolisia lomanviettomahdollisuuksia.

Maataloustuotteita jalostavien ja välittävien liikkeiden tulee osallistua karjataloutta harjoittavien pienviljelijäin lomitus- ja sijaisaputoiminnan sekä loma- ja virkistystoiminnan kustannuksiin.

Maatalouden lomittajista on muodostunut tärkeä maaseudun ammattiryhmä. Lomittajien koulutus on järjestettävä vastaamaan työn vaatimia monipuolisia tietoja ja taitoja. Myös lomittajien työolosuhteita on kehitettävä ja palkkausta parannettava vastaamaan työn vaatimuksia ja koulutusta.

Metsätyöt on saatettava työaikalain piiriin. Ottaen huomioon työn raskauden ja kuluttavuuden, on alalla työaika määriteltävä yleistä työaikaa lyhyemmäksi ja eläkeikää alennettava. Samalla on alalla turvattava oikeudenmukainen tulokehitys.

MAASEUDUN LASTEN PÄIVÄHOITOA KEHITETTÄVÄ

Lasten päivähoitoa kehitettäessä tulee entistä enemmän suunnittelussa ja päätöksenteossa ottaa huomioon viljelijäperheiden ja haja-asutusalueiden lasten tarpeet. Päivähoitopalveluiden tulee tarjota nykyaikaisten päiväkotien tavoin rikas virikeympäristö ja sosiaalisen kasvamisen edellytykset alle kouluikäisille lapsille.

Päiväkotien sekä ohjatun ja valvotun perhepäivähoidon rinnalle tulee kehittää ja laajentaa mm. kiertäviä lasten päiväkoteja ja muita vaihtoehtoja, jotka soveltuvat harvaan asutun maaseudun olosuhteisiin.

MAASEUDUN KOULUTUS- JA KULTTUURIOLOJEN KEHITTÄMINEN

Suomalaisen viljelijän ammattitaito on kansainvälisesti katsoen korkealla tasolla, vaikka valtaosa viljelijöistä on ilman alan koulutusta. Kuitenkin myös tuotannossa toimiville viljelijöille on luotava paremmat mahdollisuudet hankkia alansa perustietoa ja suorittaa alan tutkintoja.

Myös muista ammateista maatalouden piiriin siirtyviä naisia ja miehiä tulee kannustaa hankkimaan maatilatalouden perustietoa. Vaikka he toimisivatkin muissa ammateissa maatilatalouden piirissä elävinä, he joutuvat ottamaan kantaa maatalouden tietoja ja ymmärtämistä edellyttäviin asioihin.

AMMATILLISTA KOULUTUSTA TEHOSTETTAVA

Maatalouselinkeinoihin valmistavaa ammattikoulutusta on edistettävä ja alan oppilaitoksia kehitettävä ottaen huomioon uudistuvan maatalouden, luonnonomaisen viljelyn ja tuotannon teknologian lisäksi taloudelliset ja luonnonsuojelulliset näkökohdat, liitännäiselinkeinojen (metsätalous, turkistarhaus, poronhoito, maatilamatkailu jne.) kehittämisen sekä yleissivistävät tarpeet.

Sille osalle maaseutuväkeä, joka pyrkii muihin ammatteihin, on varattava mahdollisuus ammatilliseen koulutukseen mahdollisimman lähellä asuinpaikkaansa. Metsäalan koulutusta on monipuolistettava ja kehitettävä. On myös järjestettävä neuvontaa ja lyhytkursseja metsien sivutuotannon talteenoton ja käytön kehittämiseksi.

Olemassaolevan ammattikoulutuksen ja kurssitoiminnan lisäksi tulee kehittää uusia opintotoiminnan muotoja mm. kirjeopiskelua ja joukkotiedotusvälineitä hyväksikäyttäen. Television ja radion mahdollisuudet muun opiskelun tukena on myös maa- ja metsätalousopetuksessa hyväksikäytettävä.

Maa- ja metsätalousoppilaiden opintoharjoitteluolosuhteita on parannettava tarjoamalla yksityisten tilojen lisäksi nykyistä enemmän harjoittelumahdollisuuksia koulutiloilla ja valtion koe- ja tutkimuslaitoksissa. Harjoitteluajan työstä on maksettava vallitsevan palkkatason mukainen korvaus. Harjoitteluaikaa tulee käyttää monipuolisen ammatillisen työkokemuksen hankkimiseen.

KATTAVAAN JA MONIPUOLISEEN NEUVONTAAN

Maatalouden neuvontaa kehitetään vastaamaan tuotannon yleissuunnittelua sekä alueellisia ja tilakohtaisia tarpeita. Vapaaehtoisen järjestöpohjaisen neuvonnan rinnalla ja yhteistoiminnassa sen kanssa kehitetään kunnallista neuvontaa mm. kuntien maataloussihteerien tai vastaavien tehtäväkenttää laajentamalla. Neuvonnan tulee turvata korkeatasoinen maa- ja metsätaloustietouden saanti kaikille tarvitseville.

Neuvonnassa tulee käyttää tehokkaasti hyväksi kehittyvän tutkimustoiminnan tuottamaa tietoa niin tuotannollisen ja muun yhteistoiminnan, erikoistuotannon ja koneiden käytön kuin myös tuotannon taloudellisuuden ja tuotteiden markkinoinnin osalta.

Taloudelliset tekijät eivät saa muodostua neuvonnan saannin esteeksi. Samalla tulee turvata neuvonnan tasapuolisuus ja riippumattomuus pankeista sekä kauppa- ja jalostusliikkeistä.

KULTTUURIPALVELUJA MAASEUDULLE

Viljelijäväestön ja yleensäkin maaseutuväestön viihtyvyyden lisäämiseksi tulee maaseudulle kehittää erilaisia kulttuuripalveluja. Kaikki mahdollinen on tehtävä kyläkoulujen säilymiseksi. Jos kyläkoulu joudutaan lopettamaan, on koulurakennus säilytettävä asukkaiden harrastus- ja muun yhteisen toiminnan tarpeisiin.

Liikunta- ja muun harrastustoiminnan ohjausta on tuettava maksamalla ohjaajille erityistä matkakorvausta ja järjestämällä alan harrastajille kuljetuksia palvelupaikoille.

Haja-asutusalueilla toimivien työväen- ja kansalaisopistojen opintopiirien sekä järjestöjen opintokerho- ja kurssitoiminnan taloudellisia edellytyksiä tulee parantaa mm. vähentämällä vähimmäisvaatimuksia niihin osallistuvien määrästä ja kokoontumiskerroista valtion apua myönnettäessä.

Kirjastotoiminta on saatava kattamaan koko maa. Kirjastoautotoimintaa on kehitettävä monipuolista kulttuuriohjelmaa tarjoavaksi.

Alueteatteritoimintaa on kehitettävä ja laajennettava ulottumaan koko maahan. Maaseudun elokuvapalveluja tulee parantaa.

OMATOIMISUUS MAASEUDUN VOIMANA

Kylätoiminta on muodostunut maaseudun oma-aloitteisen aktiivisen toiminnan keskeiseksi vaikuttajaksi. Kylätoimintaa kehitetään ulkopuolisista riippumattomina yhteiskunnallisen vaikuttamisen eliminä, joissa erilaisen ammatin tai yhteiskunnallisen katsomuksen omaavat ihmiset toimivat yhteisten tavoitteiden puolesta.

Kylätoimikuntien mahdollisuuksia oman alueensa kehittämiseen tulee lisätä laajentamalla niiden vaikutusta mm. suunnittelussa ja paikallisen tason kehittämistoimien toteutuksessa. Niille on varattava myös mahdollisuus riittävään tiedon saantiin ja asiantuntija-apuun.

Myös maaseudulla toimivien pienviljelijä-, ammatillisten- ja työväenjärjestöjen kulttuuri- ja harrastustoimintaa on edistettävä mm. taloudellisen tuen ja ohjaaja-avun kautta.

MAASEUTUVÄESTÖN JÄRJESTÖTOIMINTA

Maaseutu- ja maatalousväestön järjestötoiminnalla on pitkät ja monipuoliset perinteet. Maa- ja metsätalouden etu- ja neuvontajärjestöt omaavat merkittävän aseman viljelijä- ja muun maaseutuväestön keskuudessa. Näitä järjestöjä tulee kehittää jäsenistön etujen puolesta toimivina demokraattisesti johdettuina yhteistoimintajärjestöinä.

VILJELIJÄIN ETUJÄRJESTÖT

Viljelijäin etujärjestöjen vaikutus maatalouspolitiikkaan ja -tuloratkaisujen sisältöön on merkittävä. Osittain niiden suurviljelijöitä suosivan politiikan seurauksena tuloerot maatalouden sisällä ovat kasvaneet ja pienviljelijäin asema vaikeutunut. Siksi etujärjestöjen tehtäväksi tulee asettaa viljelijöiden enemmistön, pien- ja perheviljelijöiden etujen puolustaminen.

Jäsenistön demokraattisia vaikutusmahdollisuuksia etujärjestöjen päätöksenteossa on lisättävä. Johtoelinten valinnassa on noudatettava suhteellista vaalitapaa ja luovuttava ns. rotaatioperiaatteen käyttämisestä johdon valinnoissa.

Järjestöjen sääntöihin sisältyvät vaatimukset jäsenen henkilökohtaisesta sidonnaisuudesta liikelaitoksiin on poistettava ja jäsenen itsensä ratkaistavaksi on jätettävä se, minkä liikelaitoksen kanssa haluavat asioida.

METSÄALAN NEUVONTAA KANSANVALTAISTETTAVA

Metsänhoitoyhdistyksillä on virallinen asema metsänomistajien yhteenliittymänä ja metsätalouden edistäjänä. Niillä on myös oikeus päättää veroluontoisesta metsänhoitomaksusta ja sen käytöstä.

Metsänhoitoyhdistyksen sääntöjä tulee siten kehittää, että kaikilla metsänhoitomaksuun velvoitetuilla on oikeus ilman erillistä liittymistä osallistua yhdistyksen päätöksentekoon ja muuhun toimintaan ja että valinnoissa siirrytään suhteelliseen vaalitapaan ja luovutaan ns. rotaatioperiaatteesta.

Metsänhoitoyhdistysten riippumattomuus metsäalan liikelaitoksista ja muista taloudellisista yrityksistä on turvattava.

NEUVONTAJÄRJESTÖJÄ VOIMISTETTAVA

Maatalousalan neuvontajärjestöjä - maatalouskeskuksia ja niiden yhteenliittymiä - on kehitettävä viljelijöitä tasapuolisesti palvelevana neuvontaorganisaationa. Vastapainona liikelaitosten kaupalliselle mainonnalle niiden toiminta on yhteiskunnan tuella taloudellisesti turvattava ja näin vahvistettava riippumattomuutta liikeyrityksistä. Tukemalla neuvontatoimintaa taloudellisesti kunnat voivat turvata liikelaitoksista riippumattoman neuvonnan kaikille sitä tarvitseville.

Neuvontajärjestöjen johdossa on myös tulevaisuudessa turvattava tasapuolinen edustus ja vaikutusmahdollisuudet eri mielipidesuuntiin kuuluville viljelijöille.

Pienviljelijäin osastojen toimintaa tulee kehittää siten, että pien- ja perheviljelmät laajasti kokevat ne omakseen. Tämä edellyttää niiden aktiivisuutta viljelijöiden yhteisten asioiden hoidossa.

Myös muiden maatalouden neuvonta- ja harrastusjärjestöjen toimintaa tulee kehittää kaupallisista liikelaitoksista riippumattomina jäsenistön yhteisinä demokraattisina yhdistyksinä.

TYÖVÄENJÄRJESTÖT MAASEUDUN IHMISTEN ASIALLA

Työväenliikkeen poliittisella järjestötoiminnalla on pitkät perinteet maaseudulla ja viljelijöiden keskuudessa. Kansandemokraattisten järjestöjen toiminta on maatalousväestön keskuudessa saavuttanut merkittävää kannatusta.

Kansandemokraattisten järjestöjen tulee jatkuvasti kiinnittää huomiota viljelijäväen, maatalouden ja koko maaseudun kysymyksiin ja toimia aktiivisesti viljelijäin ja muiden maaseudun ihmisten poliittisen vaikuttamisen välineenä ihmisten yhteiskunnallisten vaatimusten ja etujen puolesta.

SKDL:n yhdistyksiä maaseudulla tulee kehittää viljelijäin ja muiden maaseudulla asuvien poliittisen yhteistoiminnan järjestöinä. SKDL:n tulee toimia aktiivisesti maaseudun ja kaupunkien työtätekevien yhteistoiminnan rakentamiseksi, viljelijäin ja palkansaajien liiton lujittamiseksi.

Tämä toiminta luo perustan laajan yhteistoiminnan kehittymiselle yhteiskunnan uudistamiseksi vastaamaan entistä paremmin maamme väestön enemmistön toiveita ja etuja.

MAATALOUS TOIMIVAN MAASEUTUYHTEISÖN PERUSTANA

Maatalouden kehittäminen ja menestyksellinen toiminta vaatii ympärilleen toimivan ja elinkykyisen maaseutuyhteisön, jonka piirissä tulevat turvattua ihmisten tarvitsemat peruspalvelut sekä riittävä väestöpohja. Maaseudun monipuolinen kehittäminen palvelee myös maatalouden ja viljelijäin etuja. Toisaalta elinvoimainen maa- ja metsätalous liitännäiselinkeinoineen muodostaa koko maaseutuasutuksen perustan, ollen tärkein maaseudun ihmisten työllistäjä ja toimeentulon lähde.

ELINVOIMAISEEN MAASEUTUUN

Maaseudun tasapainoinen kehittäminen edellyttää paitsi maatalouden ja siihen liittyvien ammattien ja elinkeinojen kehittämistä, myös yhteiskunnan kokonaisvaltaista suunnittelua.

Maaseudun kehittämisen tavoitteena tulee pitää toimivan, monipuolisia palveluja tarjoavan ja elinvoimaisen maaseutuyhteisön muodostaminen . Lähtökohtana on tällöin pidettävä maa- ja metsätalouden kehittämistoimien lisäksi muiden maaseudulle sopivien ja paikallisista edellytyksistä lähtevien elinkeinojen ja taloudellisten toimintojen luomista, kehittämistä ja vahvistamista.

ELINKEINOPOHJAA LAAJENNETTAVA

Vesistöjemme hyötykäyttöä kalankasvatuksen ja muun vesiviljelyn kehittämiseksi on tutkittava ja kehitettävä ottaen samalla huomioon luonnonsuojelulliset näkökohdat. Turkistarhaus merkittävänä maaseudun työllistäjänä edellyttää monipuolista tutkimusta ja tuotekehittelyä sekä neuvontaa. Porotalous on pohjoisen poronhoitoalueen luontaisiin olosuhteisiin perustuva merkittävä elinkeino, jonka tuottoa voidaan tutkimusta ja neuvontaa kehittämällä parantaa.

Metsätalous ja muu metsien hyötykäyttö; metsästys, kalastus sekä muiden luonnontuotteiden talteenotto sekä matkailu tarjoavat mahdollisuuksia maaseudun toimintojen monipuolistamiselle ja uusille työtilaisuuksille. Näiden toimintojen tutkimusta ja neuvontaa on lisättävä ja monipuolistettava.

Turkistarhauksen, kala- ja porotalouden sekä muiden maaseudun tuotteiden jatkojalostuksen monipuolistamiseen myös paikallisella tasolla on kiinnitettävä erityistä huomiota. Myös tuotteiden markkinoinnin tehokas järjestäminen edistää maaseudun elinkeinojen kehittämistä. Yhteiskunnan on tuettava näitä tavoitteita edistävää tutkimusta ja huolehdittava saadun tiedon tehokkaasta hyödyntämisestä.

Maaseudulle sopiva pienteollisuus ja alihankinnat sekä kotitarveteollisuus ja maatalouden palvelutoiminta omaavat kehittymisen mahdollisuuksia. Onnistuakseen ne edellyttävät tukitoimia sekä tutkimuksen ja neuvonnan että markkinoinnin osalta.

Maatalousväkeä ja muita maaseudulla asuvia palvelevat toiminnat kaupan, liikenteen, postin, koulutoimen, sosiaali- ja terveyspalvelujen jne. piirissä lisäävät merkittävästi maaseudun elinkeinotoiminnan monipuolisuutta ja toimeentulomahdollisuuksia. Myös näitä toimintoja kehitettäessä tulee palvelutoiminnan ohella ottaa huomioon maaseudun väestöpohjan vahvistaminen ja elinkeinorakenteen monipuolistaminen.

PALVELUVARUSTUSTA MONIPUOLISTETTAVA

Rinnan elinkeinorakenteen monipuolisen kehittämisen kanssa on huolehdittava maaseudulla asuvien ihmisten peruspalvelujen saatavuudesta ja kehittämisestä.

Sosiaali- ja terveyspalvelut on vietävä mahdollisimman lähelle palveluja tarvitsevaa ihmistä. Kehittämällä vanhusten terveys- ja avohuollon palveluja sekä asunto-oloja turvataan monille vanhuksille kotona asumisen mahdollisuus. Myös laitoshoidon palveluja ja sisältöä on kehitettävä.

Kehittämällä kunnallista lasten päivähoitotoimintaa myös maaseudulle tarjotaan lapsille monipuolinen ja sosiaalisesti virikkeellinen kasvuympäristö ja samalla turvataan lasten vanhemmille mahdollisuus toimeentulon hankkimiseen.

Maaseudun koulutoimintaa tukemalla turvataan toimivia kyläkouluja, jotka samalla voivat muodostua toimialueensa toiminnallisiksi kulttuuri- ja muun vapaa-aikatoiminnan keskuksiksi.

Maaseudun kauppa-, liikenne- ja postitoiminta ovat elävän kyläyhteisön tunnuksia. Myös näiden toimintojen säilyminen ja kehittyminen maaseudulla on turvattava yhteiskunnan aktiivisen tuki- ja kehittämistoiminnan kautta,

OMATOIMISUUDELLA TULOKSIA

Maaseudun väestön omaehtoisella ja aktiivisella toiminnalla voidaan merkittävästi vaikuttaa maaseudun kehittämiseen. Siksi maaseudun kylätoimikuntien toimintaa ihmisten yhteisen toiminnan kokoajana ja kehittäjänä on tuettava ja vahvistettava.

Onnistuakseen kylätoiminta edellyttää kaikkien kyläläisten aktiivista mukanaoloa ja asukkaiden tarpeiden tasapuolista huomioon ottamista. Kylätoimikuntien tulee olla kaikille kansalaispiireille avoimia keskustelu- ja vaikutuskanavia, joiden mielipidettä kuullaan maaseutua koskevia ratkaisuja valmisteltaessa ja tehtäessä.

Kylätoimikuntien asemaa virallisen organisaation rinnalla toimivana kansalaisten vapaaehtoisena yhteenliittymänä ja kansalaistoimintana on vahvistettava suhteessa viranomaisiin. Liikeyritysten pyrkimykset käyttää kylätoimintaa markkinointikanavanaan torjutaan.