Luonnos SKDL:n periaateohjelmaksi

SKDL:n liittokokous Oulussa 1.-3.6.1979

SKDL:n PERIAATEOHJELMA

MUUTTUVA MAAILMA
MAAPALLO ON KOKONAISUUS
KAPITALISMIN KRIISI
MAAMME KEHITYKSEN NÄKÖALOJA
SAAVUTUSTEN JA MAHDOLLISUUKSIEN MAA
KEHITYKSEN TIELLÄ OLEVIA ESTEITÄ
KANSALAISTEN PERUSOIKEUDET TURVATTAVA
- Suunnitelmallisuutta talouteen
- Kansalaisten toimeentulo turvattava
- Turvalliseen asumiseen ja toimiviin ympäristöihin
- Laaja-alainen koulutus ja kansallinen kulttuurikehitys turvattava
- Ihmisten terveyttä suojeltava
- Luovaan ja kehittävään vapaa-ajan viettoon
- Ihmisten tasa-arvo toteutettava
- Ruotsinkielisen väestön asema turvattava
- Kansalaisten demokraattisia oikeuksia laajennettava
- Yhteiskunnalliset laitokset demokratisoitava
SYVÄLLISTEN UUDISTUSTEN VÄLTTÄMÄTTÖMYYS
KEHITYKSEN SUUNTANA SOSIALISMI
MAAMME KANSAINVÄLISET TEHTÄVÄT
SUOMEN KANSAN DEMOKRAATTINEN LIITTO

Ohjelmaluonnoksen on hyväksynyt järjestökäsittelyn pohjaksi SKDL:n liittohallitus 10.4.1979 pidetyssä kokouksessa.

MUUTTUVA MAAILMA

MAAPALLO ON KOKONAISUUS

Viime vuosikymmeniä ovat maapalloamme leimanneet syvät ristiriidat ja vakavat kriisit, joista monet ovat puhjenneet aseellisiksi yhteenotoiksi. Maailmanpalon puhkeaminen on kuitenkin voitu estää.

Tieteellinen ja teknologinen kehitys on merkinnyt sitä, että ihmiskunnalle on avautunut uusia mahdollisuuksia nälän ja puutteen poistamiseen maailmasta.

Kehitys on samalla tuonut mukanaan uusia ongelmia. Maailman luonnonvarojen rajallisuudet ja luonnon tasapainon säilyttämisen ongelmat ovat tulleet entistä ajankohtaisemmiksi.

Valtioiden ja valtioryhmittymien välillä ja niiden sisällä käydään kamppailua tuotannon tulosten ja luonnonvarojen jakautumisesta. Aseteknologian kehitys on asteella, jossa suurvaltaryhmittymien välinen totaalinen sota merkitsisi inhimillisen kulttuurin tuhoa maapallolla.

Aikakautemme ratkaisevin kysymys on rauhan turvaaminen. Keskeisen tekijän tässä muodostaa suurvaltojen ja sotilasliittoutumien välisen poliittisen ja sotilaallisen jännityksen lieventäminen. Neuvostoliitto ja muut sosialistiset maat ovat johdonmukaisesti työskennelleet liennytyskehityksen hyväksi. Myös liittoutumattomien ja sitoutumattomien maiden rooli on ollut myönteinen, samoin länsiliittoutuneiden maiden liennytykseen myönteisesti suhtautuvan yleisen kansalaismielipiteen.

Pysyvän ja oikeudenmukaisen rauhan turvaaminen maapallolla edellyttää maailmantaloudellisia uudistuksia. Niillä on kullekin maalle taattava mahdollisuus kehittää omaa yhteiskunnallista ja taloudellista elämäänsä omien kehityslähtökohtiensa pohjalta ilman ulkopuolista puuttumista. Maailmantaloudessa tarvitaan järjestelyjä, joilla tuetaan kehitysmaiden taloudellista edistystä ja maailmankaupan perusteiden muuttamista kehitysmaiden hyväksi.

Tarvitaan kansainvälisiä sopimusjärjestelyjä, joilla estetään luonnon ylirasittaminen ja luonnonvarojen tuhlaava käyttö.

Kehitysmaiden tarpeiden tyydyttäminen, maapallon luonnonvarojen niukkuus ja luonnon tasapainon säilyttäminen asettavat rajoituksia teknologian sovellutuksille ja kokonaiskulutukselle. Kehittyneiden teollisuusmaiden, erityisesti maailmankaupan imperialistisesta rakenteesta hyötyvien länsimaiden, on omassa kehityksessään otettava nämä rajoitukset huomioon.

Sosialistiset maat muodostavat maailman poliittisessa ja taloudellisessa järjestelmässä kehitystä suuntaavan tekijän. Niiden tasainen taloudellinen kehitys ja niissä toteutuva sosiaalisen turvallisuuden kasvu kertovat vakuuttavasti niistä mahdollisuuksista, joita suunnitelmatalous avaa taloudellisten ja sosiaalisten ongelmien ratkaisemiselle. Niissäkin ilmenevät aikakautemme yleiset kehitysongelmat, kuten luonnonvarojen riittävyyteen, luonnon tasapainon säilyttämiseen ja asevarustelun aiheuttamaan taloudelliseen rasitukseen liittyvät tekijät. Sosialistiset tuotantosuhteet luovat kuitenkin edellytykset näiden ongelmien ratkaisemiselle.

Teollistuneet kapitalistiset maat ovat syvässä taloudellisessa ja yhteiskunnallisessa kriisissä. Niillä on kehittynyt teknologia ja korkea, joskin erittäin epätasaisesti jakautunut aineellinen elintaso. Juuri aineellisen elintason ja elämän mahdollisuuksien epätasainen jakautuminen ja kansantalouden suunnittelemattomuus ovat näiden maiden suurimpia ongelmia. Porvarilliset voimat ovat kehittyneissä kapitalistisissa maissa osoittautuneet aloitekyvyttömiksi yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemisessa. Näiden maiden tulevaisuutta edustavat niiden työväenliike ja muut demokraattiset voimat, jotka jo ovat pystyneet merkittäviin saavutuksiin työtätekevän kansan poliittisten ja taloudellisten oikeuksien laajentamisessa. Kamppailu näistä oikeuksista käydään kunkin maan omien lähtökohtien pohjalta.

Siirtomaajärjestelmän hajottua ovat kehitysmaat muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta saavuttaneet itsenäisyyden. Vaatimaton taloudellinen kehitystaso ja taloudellinen riippuvuus imperialistisista länsimaista ovat kehitysmaiden kehittymisen jarruna. Siirtomaavallan ajalta periytynyt ja sen jälkeen usein vain voimistunut kulttuurin ja tiedonvälityksen riippuvuus länsimaista estää näiden maiden kehitystä niiden omista lähtökohdista käsin. Lukuisissa kehitysmaissa imperialistiset länsimaat, erityisesti Yhdysvallat tukevat oikeistolaisia diktatuureja, jotka ovat myyneet maansa edut kansainväliselle kapitalismille. Välillinen ja avoin sotilaallinen puuttuminen kehitysmaiden sisäiseen elämään muodostaa uhan maailmanrauhalle.

Maailmanmitassa käydään kamppailua rauhan, turvallisuuden, yhteiskunnallisen ja taloudellisen edistyksen sekä luonnon tasapainon säilyttämisen puolesta. Tämä toiminta kutsuu myös meitä suomalaisia.

KAPITALISMIN KRIISI

Yhteiskunnallisten voimasuhteiden muuttuminen maailmassa edistyksellisten ja demokraattisten voimien hyväksi on tekijä, joka on vaikuttanut syvällisesti nykyaikaiseen kapitalismiin ja sen toimintaan ja saattanut sen puolustuskannalle. Kapitalistiset maat pyrkivät toimintatapojaan muuttamalla sopeutumaan muuttuneeseen ulkoiseen ja sisäiseen tilanteeseen.

Taloudellisella yhdentymisellä, talousliittoutumiin kuuluvien maiden ulko- ja sisäpolitiikan yhtenmukaistamisella sekä luomalla ylikansallisia päätäntäelimiä yritetään vahvistaa kapitalismin toimintaedellytyksiä. Tämä merkitsee uhkaa erityisesti pienten kansojen itsemääräämisoikeudelle ja suurten monikansallisten yritysten vaikutusvallan lisääntymistä.

Valtiovallan puuttuminen talouselämään on saanut kehittyneissä kapitalistisissa maissa pysyvän ja peruuttamattoman luonteen. Kapitalistinen yhteiskunta pyrkii käyttämään hyväkseen eräitä kokonaistaloudellisen suunnittelun aineksia. On luotu monisäikeinen yhteiskunnallinen sääntelykoneisto, jolla yritetään vakaannuttaa taloudellista ja yhteiskunnallista kehitystä ja estää kriisien syntyminen. Kehittäessään suunnittelua ja laajentaessaan valtion omistusta ja valtion monopolien yhteistyötä porvaristo itseasiassa joutuu jatkamaan kapitalistisen järjestelmän elinaikaa tämän järjestelmän perusluonteelle vierailla keinoilla.

Yrityksillään säännellä kapitalistista taloutta porvaristo ei ole kyennyt vakaannuttamaan talouden kehitystä eikä estämään kriisejä. Päinvastoin, kapitalistiset yhteiskunnat ovat joutuneet samanaikaisesti useaan syvenevään kriisiin: talous-, valuutta-, energia- ja työvoimakriisi sekä ekologiset ongelmat vavisuttavat teollistuneita kapitalistisia maita ja jännittävät niiden suhteita kehitysmaihin.

Kapitalististen yhteiskuntien kriisi ei ole enää perinteistä suhdannelamaa eikä se aiheudu valtiomonopolistisen sääntelyn teknisistä heikkouksista. Kapitalistiset yhteiskunnat ovat perusrakenteensa vuoksi ajautumassa peruuttamattomasti yleiseen, pysyvään ja syvenevään umpikujaan, joka koskee yhteiskuntaelämän kaikkia aloja taloudesta politiikkaan ja kulttuuriin saakka.

Kriisin syventyessä porvaristo menettää mahdollisuuksiaan ylläpitää "yhteiskuntarauhaa" luovimalla poliittisesti ja tekemällä sosiaalisia myönnytyksiä. Se menettää myös luottamustaan siihen, että se kykenisi puolustamaan etujaan perinteiseen porvarilliseen demokratiaan kuuluvin keinoin. Tämän vuoksi porvariston piirissä ilmenee myös taipumusta irtautua demokratiasta. Saavutetun demokratian puolustaminen ja sen laajentaminen on siirtynyt työväenluokan ja sen järjestöjen tehtäväksi.

Kapitalistisissa yhteiskunnissa syntyy myös uusia ristiriitoja, jotka ulottuvat koskemaan kaikkia väestökerroksia. Ihmiset kokevat entistä selvemmin ristiriidan, joka vallitsee tieteellisteknisen kehityksen avaamien mahdollisuuksien ja niiden tekijöiden välillä, jotka estävät käyttämästä näitä mahdollisuuksia jokaisen ihmisen ja koko yhteiskunnan hyväksi. Taloudellisen harvainvallan voimistumisen myötä käy yhä selvemmäksi sen ja kansan enemmistön etujen vastakohtaisuus. Suurpääoman puristuksessa pienviljelijäin ja pienyrittäjäin asema heikkenee, lukeneiston sekä toimihenkilö- ja virkamiesryhmien valtaosan yhteiskunnallinen asema muuttuu ja näiden ryhmien edut yhtenevät työväestön etuihin, syntyy uusi, laaja työväenluokka. Tämä merkitsee aikaisempaa moninverroin laajempaa pohjaa demokratian laajentamisen puolesta käytävälle kamppailulle.

Tässä on perusta demokraattisen liikkeen laajentumiselle ja taistelun voimistumiselle työtätekevien oloja välittömästi korjaavien uudistusten puolesta. Tämä kasvava liike suuntautuu edistyksellisten ja kansanvaltaisten uudistusten kautta viimekädessä kapitalistisen järjestelmän perusteita vastaan. Teollisuustyöväestön ja työtätekevien viljelijöiden suhteellisen osuuden pienentyessä koko väestömäärään nähden, tähän liikkeeseen osallistuu entistä laajemmin uusia väestöpiirejä - erityisesti palvelu- ja hallintoalojen työläisiä ja toimihenkilöitä -, jotka entistä selvemmin tiedostavat asemansa osana työväenliikettä.

Syvällisten uudistusten tarve tunkeutuu kapitalistisen yhteiskuntajärjestelmän kaikkiin osiin. Näiden uudistusten toteuttaminen puolestaan luo aikaisempaa parempia edellytyksiä luonteeltaan sosialististen uudistusten toteuttamiselle yhteiskunnassa. Monissa kehittyneissä kapitalistimaissa demokraattisille liikkeille onkin luonteenomaista yhä selkeämpi suuntautuminen kohti sosialistisia näköaloja. Tähän on johtanut yhteiskunnallisen kehityksen lainalaisuuksien entistä selväpiirteisempi tajuaminen ja sen seikan havaitseminen, että kapitalistisen järjestelmän puitteissa on kansanvaltaisille uudistuksille olemassa vain rajalliset mahdollisuudet. Työväenliikkeen ympärille on kehittyneissä kapitalistisissa maissa muodostumassa monopolienvastaisten voimien liitto, joka kykenee toteuttamaan syviä demokraattisia uudistuksia ja luomaan siten suotuisia edellytyksiä sosialismiin siirtymiselle.

MAAMME KEHITYKSEN NÄKÖALOJA

SAAVUTUSTEN JA MAHDOLLISUUKSIEN MAA

Yhteiskuntaamme leimaavat toisaalta mittavat saavutukset, toisaalta syvät ongelmat, jotka uhkaavat pysäyttää yhteiskunnallisen rakennustyön ja myös mitätöidä tähänastisia saavutuksia.

Maamme on taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti varsin pitkälle kehittynyt. Porvarillisen demokratian perinteet ovat meillä vakiintuneet, ja työväenliike on pystynyt kehittämään demokratiaa kansanvallan suuntaan. Kansalaisten taloudellinen ja sosiaalinen turvallisuus on suurempi ja sivistystaso korkeampi kuin useimmissa muissa maissa. Kansamme on yltänyt mittaviin kulttuurisaavutuksiin. Maamme kansainvälinen asema on vakaa ja suhteet muihin maihin hyvät.

Nämä saavutukset ovat ratkaisevilta osin työväenliikkeen vuosikymmeniä jatkuneen toiminnan ja kansanjoukkojen omakohtaisen kamppailun tulosta.

Kapitalistisen yhteiskunnan syvä kriisi muodostaa kuitenkin vakavan esteen yhteiskunnan kehittämistehtävien ratkaisemiselle. Tämä kriisi ei koske vain kapitalistista taloutta, vaan koko yhteiskuntaa ja sen laitoksia ja sillä on myös aatteelliset ja moraaliset ulottuvuutensa.

Kriisiä ei ratkaista tavanomaisella uudistuspolitiikalla. Tarvitaan syvällisiä muutoksia, uutta demokratiaa. Kriisin ratkaiseminen on edellytyksenä sille, että kyetään käyttämään hyödyksi kaikki mahdollisuudet kehittää yhteiskuntaamme oikeudenmukaisemmaksi ja turvallisemmaksi, ihmisille paremmaksi elää.

KEHITYKSEN TIELLÄ OLEVIA ESTEITÄ

Suomi on kapitalistinen maa, jossa tuotantovälineiden omistus ja siihen perustuva taloudellinen ja poliittinen valta ovat keskittyneet harvoihin käsiin. Se on esteenä sille, että kansalaiset voisivat tehokkaasti vaikuttaa omaa elämäänsä ja tulevaisuuttaan koskevaan päätöksentekoon. Se kaventaa kansalaisten vaaleilla valitsemille päätöselimille, eduskunnalle ja kunnanvaltuustoille, perustuslaissa säädettyä valtaa ja hallituksen toimintamahdollisuuksia. Yhteiskunnallisen päätöksenteon ja hallinnon etääntyminen kansalaisista, byrokratian kasvu ja demokratian tosiasiallisen sisällön kaventumisen uhka ovat leimallisia piirteitä.

Julkinen valta ja yksityinen talouselämä ovat yhä pitemmälle kietoutuneet yhteen, mikä osaltaan turvaa kapitalistisen talousjärjestelmän toimintakyvyn säilymistä. Yhteiskunnan valtarakenteen vuoksi talouden valtiollinen sääntely on ollut virkavaltaista ja vastannut lähinnä monopolipääoman pyrkimyksiä. Samalla se kuitenkin luo edistyksellisille voimille edellytykset vaikuttaa valtiovallan kautta talouteen ja kaventaa suurpääoman valtaa tilanteissa, joissa poliittiset voimasuhteet tekevät tällaisen vaikuttamisen mahdolliseksi.

Työnsaannin ja toimeentulon epävarmuus on maassamme pysyvä ilmiö. Sen seurauksena laajat väestöryhmät kokevat sosiaalista turvattomuutta. Tuotannon automatisoinnin uuden vaiheen toteuttaminen ja sen aiheuttamat tuotantorakenteen muutokset edellyttävät syvälle käypiä uudistuksia, jotta työttömyysongelma ei kärjistyisi entisestään.

Koneellistuminen on usein tehnyt työstä pakkotahtista, fyysisesti ja henkisesti rasittavaa. Työn osittuminen yhä pitemmälle on johtanut siihen, että työntekijän ammattitaito kapenee ja hänen on entistä vaikeampi hahmottaa asemaansa tuotantoprosessissa. Nämä tekijät ovat osaltaan vähentäneet työn mielekkyyttä ja vieraannuttaneet ihmisiä työstä.

Työhön liittyvien epäkohtien, ympäristön pilaantumisen ja muiden tekijöiden vuoksi kansalaisten terveys ja henkinen tasapaino ovat uhanalaisia.

Ihmisten maailmankuvan pirstoutuminen on kapitalismin kriisin olennaisia tunnusmerkkejä. Kapitalismin aatteelliset perusteet hajoavat, mutta vielä ei laajoissa joukoissa ole syntynyt tietoisuutta välttämättömäksi koetun yhteiskunnallisen muutoksen aatteellisista lähtökohdista. Tämä aiheuttaa näköalattomuutta ja henkistä epävarmuutta. Sitä lisää porvarillinen ideologinen koneisto, joka on alistanut ihmisen henkiset tarpeet voitontavoittelun välineeksi.

Tämän koneiston levittämä ylikansallinen, kaupallinen massaviihde vahvistaa kapitalistista järjestelmää tukevia arvoja, jotka ovat kulttuuriamme köyhdyttäviä. Massaviihde on luonteeltaan yhdenmukaistavaa, passivoivaa ja väkivaltaista. Se antaa vääristyneen kuvan työstä, ihmisestä ja ihmisyhteisöstä. Tämä heikentää kulttuurin kehittämisen edellytyksiä kansallisten perinteiden pohjalta ja maamme panosta kansainvälisessä kulttuuriyhteistyössä.

Yhdentymiskehitys kansainvälisessä kapitalistisessa taloudessa siirtää päätösvaltaa kansallisista puitteista ylikansallisille elimille. Monikansallisten suuryritysten ja rahalaitosten vaikutusvalta yksityisten maiden talouksiin kasvaa. Nämä tekijät uhkaavat myös Suomen taloudellista itsenäisyyttä.

Poliittinen liennytyskehitys ei ole edennyt odotetulla tavalla eikä aseidenriisunnassa ole edistytty. Asevarustelu pitää jatkuvasti yllä sodanuhkaa.

Nämä kehityspiirteet ovat yhteisiä kaikille kapitalistisille maille, myös Suomelle, ja niillä on vaikutuksensa laajemminkin kansainväliseen kehitykseen. Ne vaikeuttavat kansalaisten elämää ja estävät ihmisten perusoikeuksien toteutumisen käytännössä. Ne muodostavat esteen nykyistä suotuisammalle taloudelliselle, sosiaaliselle ja sivistykselliselle kehitykselle ja kansalaisten demokraattisten oikeuksien laajentamiselle sekä yksittäisissä maissa että kansainvälisesti. Ne pitävät yllä poliittista ja sotilaallista jännitystä aiheuttavia tekijöitä.

KANSALAISTEN PERUSOIKEUDET TURVATTAVA

Ihmisten taloudellisten, sosiaalisten, sivistyksellisten ja poliittisten perusoikeuksien toteuttaminen käytännössä edellyttää laajoja uudistuksia yhteiskunnassamme. On raivattava tieltä perusoikeuksien toteuttamista jarruttavia tekijöitä ja muutettava valtasuhteita ja kehitettävä taloutta ja koko yhteiskuntaa niin, että perusoikeuksien toteuttaminen käy mahdolliseksi. Jokaiselle kansalaiselle on taattava oikeus työhön ja turvattuun toimeentuloon, asuntoon, koulutukseen ja kulttuuriin, terveyteen, lepoon ja virkistykseen sekä demokraattiseen vaikuttamiseen omaa tulevaisuutta ja koko yhteiskuntaa koskeviin asioihin.

Suunnitelmallisuutta talouteen

Maamme talouden myönteinen kehittäminen edellyttää tuotantorakenteen ja taloutta koskevan päätöksenteon uudistamista sekä maamme taloudellisen itsenäisyyden turvaamista.

Talouden demokraattisen suunnittelun, ohjauksen ja valvonnan toteuttamiseksi, kansalaisten vaaleilla valitsemien demokraattisten päätöselinten, eduskunnan ja kunnanvaltuustojen sekä hallituksen mahdollisuuksia vaikuttaa ratkaisevasti taloutta koskevaan päätöksentekoon on laajennettava yksityisten pääomanomistajien vaikutusvallan kustannuksella.

Tämä luo edellytykset saattaa tuotantotoiminnan rakenne paremmin vastaamaan maamme aineellisia ja henkisiä voimavaroja sekä markkinoita, kehittää tekniikkaa ja tuotantomenetelmiä sekä ohjata automaation ja rationalisoinnin toteuttamista niin, että ne saatetaan palvelemaan yksityisen kansalaisen aineellista ja henkistä hyvinvointia ja kansantalouden järkiperäistä kehittämistä. Talouden demokraattinen ohjaus luo edellytykset vaikuttaa tuotantotoiminnan sijoittumiseen niin, että voidaan turvata maan tasapainoinen alueellinen kehitys.

Julkisen vallan omistamaa tuotantoa on laajennettava ja kehitettävä niin, "että se kattaa kaikki keskeiset tuotannonalat ja tuottaa pitkälle jalostettuja tuotteita. Se on saatettava yhtenäisen suunnittelun piiriin niin, että se toiminnallaan tukee julkisen vallan omaksumia talouspoliittisia tavoitteita.

Pienten ja keskisuurten yritysten itsenäisyyttä suhteessa yksityisiin suuryrityksiin ja rahalaitoksiin on vahvistettava. Niiden yhteistyötä yhteiskunnan omistaman teollisuuden kanssa tuotannon harjoittamisessa, markkinoimisessa ja tuotekehittelyssä tulee laajentaa.

Rahoitusjärjestelmää ja verotusta on kehitettävä siten, että yhteiskunta voi niiden avulla edesauttaa tuotantotoimintaa koskevien suunnitelmien toteuttamista.

Maatalouden kehittämisessä tulee suuntautua tuotteisiin, jotka sopivat maamme luonnonoloihin. Valtiovallan tulee edistää pien- ja perheviljelminä tapahtuvaa maataloustuotantoa. Tämä edellyttää tilojen lisämaan ja pääoma-tarpeen tyydyttämistä ja tilojen tuotannollisen yhteistoiminnan kehittämistä.

Metsätaloutta varten tulee laatia kehittämisohjelma, jossa puun tuotannon tavoitteiden lisäksi määritellään moninaiskäytön perusteet niin, että turvataan metsien virkistyskäyttö ja maaseutuväestön sivuansiona tärkeä luonnontuotteiden keruu.

Lainsäädännöllä tulee estää viljelijöiden maiden siirtyminen maakeinottelijoiden, yhtiöiden tai säätiöiden haltuun.

Kalastusta tulee kehittää sekä itsenäisenä elinkeinona että sivuansiomahdollisuutena vesistökohtaisten ohjelmien mukaisesti. Valtiovallan tulee turvata kalastussatamien ja kalansäilytys- ja kalanjalostuslaitosten rakentaminen.

Poronhoito, turkistarhaus sekä luonnontuotteiden talteenotto ovat elinkeinoja, joiden kehittäminen pääasiallisen toimeentulon tai sivuansioita antavana toimintana on tärkeää.

Kansantalouden ja luonnonvarojen riittävyyden kannalta on välttämätöntä käyttää energiaa säästeliäästi ja järkiperäisesti. Siksi on kehitettävä energiaa säästäviä tuotantomenetelmiä, vältettävä epätarkoituksenmukaista koneellistamista ja laajennettava julkista liikennettä. Tutkimustyötä on välttämätöntä suunnata ydinenergian käyttöön liittyvien riskitekijöiden selvittämiseen ja uusien energialähteiden kehittämiseen.

Luonnonvaroja ja raaka-aineita on käytettävä järkevällä tavalla. Tämä edellyttää tehokasta jätteiden talteenottoa ja käsittelyä sekä niiden käyttöä uudelleen tuotannossa samoin kuin raaka-aineiden säästämistä ja uusiutumattomien luonnonvarojen käytön korvaamista uusiutuvilla luonnonvaroilla. Tuontiraaka-aine tulee mahdollisuuksien mukaan pyrkiä korvaamaan kotimaisilla raaka-aineilla. Maaperätutkimusta tehostamalla ja metsien järkiperäisellä hoidolla tulee pyrkiä kartuttamaan käytettävissä olevia luonnonvaroja.

Oleellisena osana tuotantotoiminnan kehittämiseen liittyy luonnon ja elinympäristön suojaaminen. Tämä edellyttää jätteitten tehokasta puhdistamista, luonnon kiertokulkua uhkaavia jätteitä tuottavien aineiden käytön lopettamista ja jätteettömän tuotantoteknologian kehittämistä.

Taloudellisen itsenäisyyden ja suotuisan taloudellisen kehityksen turvaaminen vaatii maamme irroittamista kansainvälisen suurpääoman otteesta ja sidonnaisuuksien heikentämistä kapitalistiseen maailmanjärjestelmään. Siksi on vähennettävä maamme riippuvuutta kansainvälisistä kapitalistisista talousryhmittymistä ja taloudellisista laitoksista. Suomalaisten yritysten ja rahalaitosten toimintaa ulkomailla sekä niiden ulkomaisten yritysten kanssa solmimia sopimuksia on valvottava niin, ettei maamme talouden riippuvuus monikansallisista suuryrityksistä ja kapitalistisista rahalaitoksista pääse lisääntymään. Ulkomaisten yritysten sijoituksia Suomeen ja suomalaisten yritysten sijoituksia ulkomaille on niin ikään valvottava nykyistä tehokkaammin.

Ulkomaankauppaa ja taloudellista yhteistyötä tulee kehittää niin, että sosialistiset maat ja kehitysmaat saavat siinä nykyistä huomattavasti suuremman painon. Maamme tulee pyrkiä aloitteellisesti viemään käytäntöön niitä sopimuksia, joita maallamme on Neuvostoliiton ja muiden sosialististen maiden sekä SEV:n kanssa. Kehitysmaihin tulee rakentaa suoria kauppa- ja taloussuhteita.

Kansalaisten toimeentulo turvattava

Kansalaisten aineellisen toimeentulon turvaaminen on ehtona sille, että he voivat elää henkisesti rikasta elämää, käyttää oikeuksiaan ja osallistua täysipainoisesti yhteiskunnalliseen toimintaan. Tämä edellyttää, että työntekijät saavat varsinaisen työajan puitteissa toimeentuloon riittävän palkan, pienviljelijäin ja pienyrittäjäin tulotaso turvataan ja että eläkkeet ja sosiaaliturva takaavat päivittäisistä toimeentulohuolista vapaan elämän.

Palkkapolitiikassa on tavoitteena pidettävä tuloerojen kaventamista ja alimpien palkkojen tuntuvaa korottamista. Ammatillisten järjestöjen vapaus toimia palkkatyöntekijäin parempien työehtojen puolesta on turvattava.

Valtiovallan maataloudelle antama tuki on suunnattava ensisijassa pien- ja perheviljelmille.

Eläkejärjestelmät on yhtenäistettävä ja kaikille on luotava vähimmäispalkkaa vastaava eläketurva. Sosiaaliturvaa tulee parantaa ja siinä olevat aukot poistaa.

Lapsiperheiden tukea tulee lisätä ja hajanaiset avustukset yhdistää yhtenäiseksi toimeentulotueksi.

Opintotukea tulee parantaa niin, että jokaisella on mahdollisuus taloudellisesti turvattuun opiskeluun ilman kohtuuttoman velkarasituksen muodostumista.

Verotusta on kehitettävä siten, että se aikaisempaa tehokkaammin kaventaa tulo- ja varallisuuseroja. Siksi suurten tulojen ja omaisuuksien verotusta tulee tiukentaa sekä pien- ja keskituloisten kansalaisten verotusta helpottaa.

Turvalliseen asumiseen ja toimiviin ympäristöihin

Oikeus asua kohtuullisin kustannuksin kooltaan ja tasoltaan riittävässä asunnossa, viihtyisässä ympäristössä on turvattava lailla. Maahan on luotava riittävä ja monipuolinen asuntokanta. Tämä edellyttää kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen rakentamisen ja pientaloasumisen painottamista nykyistä enemmän julkisin varoin tuetussa asuntorakennustoiminnassa. Valtion ja kuntien osuutta asuntotuotannon ohjaamisessa ja harjoittamisessa on lisättävä.

Asumiskustannuksia tulee alentaa ja saattaa ne oikeaan suhteeseen käytettävissä oleviin tuloihin. Vuokralla asuvien asumisturvaa on parannettava ja lisättävä heidän mahdollisuuksiaan vaikuttaa asumista koskevaan päätöksentekoon.

Asuinalueet on suunniteltava viihtyisiksi ja toimiviksi ja niillä tulee turvata palvelut sekä edellytykset luonnolliseen liikkumiseen ja virkistäytymiseen. Kaupunkien keskusta-alueilla on autioitumisen estämiseksi turvattava riittävän asuntokannan säilyminen. Vanhojen rakennusten purkamisen sijasta on painotettava niiden kunnostamista.

Yhdyskuntien suunnittelussa on työpaikat ja asuinalueet sovitettava yhteen niin, että työmatkoja voidaan lyhentää. Sekä asutuskeskuksissa että harvaanasutuilla seuduilla on huolehdittava joustavien joukkoliikenneyhteyksien järjestämisestä.

Valtakunnallisella maankäyttöpolitiikalla tulee pyrkiä tasapainoisen yhteiskuntakehityksen edistämiseen. Erityisesti painoa tulee panna ympäristön pilaantumisen estämiseen sekä luonnon ja kulttuurimaiseman suojeluun. Suunnitelmissa tulee varata riittäviä alueita virkistykseen sekä luonnonpuistoiksi.

Laaja-alainen koulutus ja kansallinen kulttuurikehitys turvattava

Jokaisella on oikeus rikkaaseen, täysipainoiseen ja onnelliseen elämään. Tämän tavoitteen saavuttamisessa koulutuksen ja kulttuurin merkitys on keskeinen. Koulutuksen ja kulttuurin tehtävänä on edistää yksilön kasvua tietoisesti ympäristössään valintoja tekeväksi, tunne-elämältään kypsäksi, toisten ihmisten oikeuksia kunnioittavaksi., kriittiseksi, solidaariseksi ihmiseksi.

Yleissivistävän peruskoulun laajuudesta ja pituudesta riippuvat yksilön tosiasialliset koulutusmahdollisuudet ja edellytykset osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja ottaa aktiivisesti osaa kulttuuriin ja sen kehittämiseen.

Peruskoulun jälkeen on jokaiselle turvattava oikeus laaja-alaiseen, ammatillisesti eriytyvään koulutukseen joko ammatillisessa oppilaitoksessa tai korkeakoulutuksessa. Pyrkimyksenä tulee olla yhtenäiskoulutus, jossa jokainen saavutettu koulutustavoite luo uuden, entistä laajemman pohjan korkeammalle koulutukselle ja jossa kaikille turvataan käytännön mahdollisuus edetä aina korkeakouluasteelle saakka.

Aikuiskoulutuksella ja vapaalla sivistystyöllä on työelämässä olevalle väestölle turvattava mahdollisuudet kehittää itseään monipuolisesti. Aikuiskoulutuksen on pystyttävä vastaamaan uuden teknologian mukanaan tuoman ammattikäytännön nopean muutoksen aiheuttamiin haasteisiin. Laajempien osallistumismahdollisuuksien turvaamiseksi aikuiskoulutukseen ja sivistystyöhön on luotava palkallinen opintovapaajärjestelmä.

Tiede on yhteiskunnan aineellisen ja henkisen kehityksen kannalta muuttunut entistä tärkeämmäksi. Sekä tieteellistekninen kehitys että yhteiskunnan tieteellinen ohjaus vaalivat tieteellisen tason jatkuvaa nostamista. Samalla korostuu tieteen vallitsevaa yhteiskunnallista käytäntöä kritisoiva tehtävä. Tieteen harjoittamisen vapaus ja riittävät aineelliset edellytykset on turvattava. Tieteen julkisuus on sen demokraattisen valvonnan edellytys. Vaikka yhteiskuntamme taloudellisen ja sosiaalisen kehittämisen kannalta on tärkeä osoittaa varoja soveltavaan tutkimukseen, on pidettävä keskeisenä perustutkimuksen tukemista, sillä se on myös tuloksellisen soveltavan tutkimuksen edellytys.

Maamme yliopistoja ja korkeakouluja on kehitettävä tieteellisinä yhteisöinä, joissa opiskelu ja tutkimus ovat tiiviissä yhteydessä keskenään. Tavoitteena tulee olla laaja-alaisen tieteellisen sivistyksen antaminen sekä tieteellisen ammattikäytön hallitsevan ja tieteelliseen työskentelyyn kykenevän yksilön kasvattaminen.

Suomalaisen yhteiskunnan kaikinpuolisen kehityksen välttämätön-ehto on kansallisen kulttuuriperintömme vaaliminen ja kehittäminen. Tähän tavoitteeseen pääseminen edellyttää kulttuurin ja taiteen tuottamiseen tarvittavien aineellisten, henkisten ja toiminnallisten voimavarojen turvaamista.

Kansalaisten kesken on yhä eriarvoisuutta mahdollisuuksissa päästä osalliseksi kulttuurin saavutuksista ja osallistua luovaan toimintaan. Siksi on koululaitoksessa ja vapaassa sivistystyössä painotettava taidekasvatusta ja jokaisessa yksilössä ilmenevän luovuuden kehittämistä. Toisaalta kulttuuripalvelut on saatava tasavertaisesti kaikkien kansalaisten käytettäviksi.

Kaupallisia päämääriä palvelevan massakulttuurin tuottamisen ja levittämisen vastapainoksi on tuettava korkeatasoista, ihmistä kehittävää kansallista ja kansainvälistä kulttuuri- ja viihdetarjontaa.

Yhteiskunnallista joukkoviestintää tulee kehittää palvelemaan ihmisen todellista tiedontarvetta ja inhimillistä kasvua, rauhan ja yhteistyön päämääriä.

Ihmisten terveyttä suojeltava

Kansalaisten terveyden suojaamiseksi on yhteiskuntaa kehitettävä niin, että terveyttä uhkaavia tekijöitä voidaan poistaa. Tämä edellyttää kansalaisten toimeentulon turvaamista, henkisiä paineita ja liiallista fyysistä rasitusta aiheuttavien tekijöiden vähentämistä, työsuojelun tehostamista ja työolojen muuttamista terveellisemmiksi sekä ympäristön pilaantumisen estämistä. Ihmisille on luotava luonnollisen liikkumisen edellytykset ja monipuoliset liikuntapalvelut. Tärkeää on terveellisen ravinnon turvaaminen kansalaisille ja ruokailutottumusten kehittäminen.

Terveydenhuollon ja sairaanhoidon kehittämiselle yhteiskunnan kustantamien ja valvomien järjestelmien ja laitosten puitteissa on luotava riittävät taloudelliset edellytykset. Erityistä painoa tulee panna ennalta ehkäisevän terveydenhuollon, mielenterveyspalvelujen ja kuntoutuksen kehittämiseen.

Luovaan ja kehittävään vapaa-ajan viettoon

Tekninen edistys luo edellytykset työajan lyhentämiseen ja lomien pidentämiseen. Tällöin tulee yhä välttämättömämmäksi tarjota ihmisille mahdollisuus monipuoliseen ja kehittävään vapaa-ajan viettoon, liikuntaan, opiskeluun ja kulttuuriharrastuksiin.

Matkailun ja sosiaalisen lomatoiminnan kehittämisessä on pantava painoa monipuolisten henkisesti rikastuttavien virikkeiden tarjoamiseen ihmisille.

Luonnon suojaaminen ja virkistysalueiden varaaminen luovat edellytyksiä monipuoliselle ja terveelliselle vapaa-ajan vietolle. Kansalaisten on saatava jokamiehenoikeuden perusteella nauttia luonnosta.

Ihmisten tasa-arvo toteutettava

Yhteiskunnasta on poistettava kaikenlainen syntyperään, sukupuoleen, ikään, uskontoon, yhteiskunnallisiin mielipiteisiin, rotuun, poikkeavuuteen tai asuinpaikkaan perustuva syrjintä.

Kansalaisille on turvattava tasaveroiset mahdollisuudet koulutukseen ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen sekä samanlainen kohtelu oikeusistuimissa ja muiden viranomaisten toimissa.

Asuinpaikasta riippumatta on kansalaisille turvattava työpaikka, yhteiskunnalliset palvelut ja mahdollisuus kehittää itseään.

Naisten ja miesten tasa-arvo on toteutettava sekä työelämässä että perheessä. On luotava mahdollisuudet perusoikeuksien käyttämiseen tasapuolisesti. Naisten ja miesten samapalkkaisuus on toteutettava. On kehitettävä syrjinnän estävää lainsäädäntöä ja poistettava laeista sukupuolten eriarvoisuutta ylläpitävät säädökset. Tarvitaan laajaa ja syvällistä kasvatustyötä vanhentuneiden roolikäsitysten ja asenteiden korjaamiseksi.

Lapsi edustaa ihmiskunnan tulevaisuutta. Kehittyäkseen tasapainoiseksi ja vastuuntuntoiseksi kansalaiseksi lapsi tarvitsee vanhempiensa ja yhteiskunnan suojelua, huolenpitoa ja kasvatusta. Yhteiskunnan velvollisuus on turvata lapselle inhimillinen, taloudellisesti, sosiaalisesti ja henkisesti turvallinen kasvu- ja elinympäristö. Lastensuojelulainsäädäntöä on kehitettävä niin, että siitä muodostuu yhtenäinen muuhun perhettä koskevaan lainsäädäntöön sekä sosiaali- ja terveyspalveluihin hyvin niveltyvä kokonaisuus, joka tunnustaa lapsen itsenäiseksi persoonallisuudeksi.

Nuorille tulee yhteiskunnan toimin taata koulutus-, harjoittelu- tai työpaikka. Pelkästään työn ja koulutuksen turvaaminen ei kuitenkaan riitä. Nuorilla on oltava mahdollisuus kunnolliseen asumiseen, harrastuksiin ja itsensä kehittämiseen. Nuorten on aikaisempaa enemmän voitava osallistua omaa tulevaisuuttaan ja yhteiskunnan kehittämistä koskevaan päätöksentekoon.

Vanhuksilla on oikeus taloudellisesti turvattuun ja henkisesti rikkaaseen elämään. Yhteiskunnan on tunnettava vastuunsa vanhuksien toimeentulosta. Avohuoltoa ja erilaisia palveluja kehittämällä heille tulee luoda edellytykset mahdollisimman pitkään asua totutussa ympäristössä. Vanhuksille tarkoitettuja kulttuuripalveluja on lisättävä.

Vallitseviin arvostuksiin ja käyttäytymismalleihin sopeutumattomille tahi fyysisiltä tai henkisiltä ominaisuuksiltaan poikkeaville yksilöille tulee luoda luontevat edellytykset elää ja toimia osana ihmisyhteisöä. Lainsäädäntöä on kehitettävä niin, että se osaltaan karsii syrjintää ja lisää suvaitsevaisuutta poikkeavia yksilöitä kohtaan.

Vähemmistökulttuurien asema on turvattava. Saamelaisväestön kulttuuria on suojattava ja luotava sille kehittymisen edellytykset. On taattava saamelaisten omakielinen peruskouluopetus. Myös mustalaiskulttuurin säilymistä tulee vaalia ja samalla kehittää tämän väestöryhmän sosiaalisia ja sivistyksellisiä oloja.

Ruotsinkielisen väestön asema turvattava

Ruotsin kieli on perustuslakien mukaan maamme toinen virallinen kieli. Kaksikielisyys on kansallinen rikkaus.

On pidettävä huoli siitä, että maamme ruotsinkielinen väestö, jonka sosiaalinen rakenne vastaa likimain koko väestön sosiaalista rakennetta, saa mahdollisimman monipuolista koulutusta ja yhteiskunnalliset palvelut omalla äidinkielellään.

Erittäin tärkeää on turvata ruotsinkielisen kulttuurin henkiset ja aineelliset kehittymisedellytykset. Maamme ruotsinkielisen väestön asuma-alueita on kehitettävä niin, että ne säilyvät taloudellisesti ja sivistyksellisesti elinvoimaisina.

Kansalaisten demokraattisia oikeuksia laajennettava

Suomalaisen yhteiskunnan demokraattiset oikeudet ja vapaudet kuten kansalaisten mielipide- ja yhdistymisvapaus ja näiden pohjalle rakentuva puoluejärjestelmä sekä yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuva kansanedustuslaitos ovat mittavia saavutuksia, joita on puolustettava ja kehitettävä.

Tehtävänä on torjua eduskunnan aseman heikentyminen sekä demokratian tosiasiallisen sisällön ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien kaventuminen. Kansalaisten välitöntä vaikuttamista yhteiskunnassa tulee laajentaa, kehittää uusia demokratian muotoja ja vahvistaa kansalaisten vaaleilla valitsemien päätöselinten, eduskunnan ja kunnanvaltuustojen valtaa. Myönteinen käänne yhteiskuntamme kehityksessä edellyttää tuotantovälineiden yksityiseen omistukseen perustuvan vallan kaventamista.

Perustuslakeja tulee muuttaa niin, että eduskunnasta tulee keskeinen valtioelin. Väliportaan hallinnon demokratisointi perustamalla lääninvaltuustot, on merkittävä uudistus. Kunnallista itsehallintoa tulee vahvistaa suhteessa valtiovaltaan.

Ihmisten on saatava osallistua tuotantoa, palveluja, työtä, asumista ja elinympäristöä koskevaan suunnitteluun ja päätöksentekoon sekä voitava valvoa päätösten toteuttamista. Siksi on lisättävä kansalaisten välittömiä vaikutusmahdollisuuksia siinä yhteisössä, jossa he toimivat. Työntekijöiden on voitava ratkaisevasti vaikuttaa työoloja ja työsuhdetta koskevaan päätöksentekoon ja myös yrityksen, viraston tai laitoksen koko toimintaa koskeviin ratkaisuihin. Oppilaitosten sisäistä demokratiaa on kehitettävä. Kansalaisten tulee voida välittömästi vaikuttaa asuinympäristön kehittämiseen.

Yhteiskunnalliset laitokset demokratisoitava

Sellaiset luonteeltaan yhteiskunnalliset laitokset kuin koulu, kirkko, armeija, poliisi ja joukkotiedotusvälineet vaikuttavat olennaisella tavalla yhteiskunnan henkisen ilmapiirin muotoutumiseen. Nykyisellään ne vahvistavat ensisijassa porvarillisia arvoja ja perinteistä yhteiskunnallista ajattelutapaa.

Kouluopetuksen sisältöä tulee kehittää niin, että koulu luo uudistuksille suopeaa, ihmisten tasa-arvoa ja yhteenkuuluvuutta painottavaa sekä kansainvälisyyttä ja rauhaa korostavaa asennoitumista.

Uskonnonvapaus tulee toteuttaa täydellisenä myös käytännössä. Tässä tarkoituksessa kirkko tulee erottaa valtiosta ja valtiovallan tulee omaksua puolueeton ja yhdenvertainen asenne erilaisiin uskontoihin ja kirkkokuntiin. Ketään kansalaista ei saa asettaa etuoikeutettuun asemaan tai sortaa sen vuoksi, että hän kuuluu johonkin uskontokuntaan tai on niiden ulkopuolella.

Puolustusvoimia koskevassa päätöksenteossa tulee eduskunnan valtaa lisätä. Armeijaa on sisäisesti demokratisoitava ja vasemmistolaisiin kohdistuva poliittinen syrjintä on poistettava. Eettiseen tai uskonnolliseen vakaumukseen perustuva siviilipalvelu on tehtävä tasaveroiseksi vaihtoehdoksi aseelliselle palvelulle. Puolustusvoimia ja poikkeuksellisia aikoja koskevaa lainsäädäntöä on muutettava niin, että ehkäistään armeijan mahdollinen käyttäminen työväenliikettä vastaan ja turvataan kansalaisten demokraattiset oikeudet myös poikkeuksellisissa oloissa.

Poliittiset esteet poliisin ammattiin pääsyltä on poistettava ja poliisia koskevaa lainsäädäntöä korjattava niin, että poliisin käyttämistä epädemokraattisella tavalla voidaan ehkäistä.

Taloudelliset esteet rajoittavat perustuslain takaamaa sananvapauden toteutumista käytännössä. Siksi julkisen vallan on tuettava aatteellista ja ammatillista lehdistöä, joka muodostaa vaihtoehdon hallitsevassa asemassa olevalle kaupalliselle, porvarillista ajattelutapaa edustavalle lehdistölle. Julkisen vallan hallitsemien tiedotusvälineiden, radion ja television ohjelmapolitiikkaa on kehitettävä niin, että painotetaan niiden väestöryhmien osuutta, jotka jäävät taka-alalle muussa tiedonvälityksessä.

SYVÄLLISTEN UUDISTUSTEN VÄLTTÄMÄTTÖMYYS

Yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiselle ja myönteisen kehitystien avaamiselle on olemassa vain rajalliset mahdollisuudet ellei toteuteta syvälle porvarillisen yhteiskunnan ja kapitalistisen talousjärjestelmän rakenteisiin kohdistuvia uudistuksia.

Keskeinen tavoite on demokratian laajentaminen niin, että tuotantovälineiden omistukseen perustuvia etuoikeuksia ja niihin nojautuvaa taloudellista ja poliittista päätäntävaltaa ratkaisevasti rajoitetaan. Tämä voi tapahtua demokratisoimalla yritysten sisäinen päätöksenteko ja luomalla eduskunnalle keskeinen asema myös taloutta ja tuotantotoimintaa koskevassa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.

Yritysten sisällä on työntekijöiden päätäntävaltaa laajennettava niin, että kaikki keskeiset yrityksen toimintaa koskevat ratkaisut edellyttävät työntekijöiden myötävaikutusta. Samanaikaisesti on laajennettava demokraattiseen suunnitteluun ja ohjaukseen perustuvaa talouden valtiollista sääntelyä eduskunnan hyväksymien talouden ja koko yhteiskunnan kehittämislinjojen mukaisesti.

Kansantalouden kannalta keskeisten tuotannonalojen, yksityisten liikepankkien ja muiden rahalaitosten sekä ulkomaankaupan saattaminen julkisen vallan ohjaukseen ja valvontaan ja viimekädessä suurten monopoliyritysten ja liikepankkien kansallistaminen luo edellytykset talouden ja koko yhteiskunnan suunnitelmalliselle kehittämiselle.

Osuustoiminnalla ja pienyrittäjyydellä on maassamme pitkät perinteet. Olennaisena osana kansantalouden kehittämiseen kuuluu osuustoiminnan demokratisoiminen ja laajentaminen sekä tavaroiden jakelussa ja tuotannossa että pankkitoiminnassa. Yhteiskunnan on luotava edellytykset pien- ja perheviljelmien tuotannolliselle yhteistoiminnalle. Monopoliasemassa olevien yritysten ja liikepankkien vallan kaventaminen luo itsenäisen toiminnan ja kehittymisen edellytyksiä pienelle ja keskisuurelle yritystoiminnalle, jota julkisen vallan on omalta osaltaan tuettava.

Syvälliset demokraattiset uudistukset yhteiskunnassa kaventavat ratkaisevasti suurpääoman taloudellista ja poliittista valtaa. Niiden toteuttaminen luo aikaisempaa paremmat edellytykset luonteeltaan sosialistisille uudistuksille yhteiskunnassa.

KEHITYKSEN SUUNTANA SOSIALISMI

Historiallinen kehitys vie kohti sosialismia. Ihmisen vapauttaminen riistosta, sorrosta ja nöyryytyksestä, edellytysten luominen inhimilliselle elämälle vaatii kapitalismista luopumista.

Tuotantovälineiden yksityisomistukseen perustuva kapitalistinen tuotantotapa ei kykene ratkaisemaan ristiriitaa, joka ilmenee siinä, että tieteellisteknisen kehityksen avaamia mahdollisuuksia parantaa ihmisten elämän-oloja ei kyetä käyttämään hyväksi vanhentuneiden yhteiskunnallisten rakenteiden ja tuotantovälineiden omistussuhteiden vuoksi. Tarvitaan uusi, sosialistinen tuotantotapa, joka rakentuu keskeisten tuotantovälineiden yhteiskunnalliselle omistukselle ja kansantalouden suunnitelmalliselle ohjaukselle. Tarvitaan yhteiskunta, jossa työtätekevät väestöryhmät käyttävät demokraattisesti yhteiskunnallista päätäntävaltaa. Tämä luo edellytykset käyttää tieteellisteknisen kehityksen suomia mahdollisuuksia jokaisen ihmisen ja koko yhteiskunnan hyväksi.

Sosialismin toteuttamisen edellytyksenä on suurpääoman poliittisen mahdin murtaminen ja kansan enemmistön asettuminen yhteiskunnallisen muutoksen puolelle. Olosuhteiden muuttuminen sosialististen ja muiden edistyksellisten voimien hyväksi on luonut erityisesti kehittyneissä kapitalistimaissa uusia mahdollisuuksia toteuttaa syvä yhteiskunnallinen muutos ja edetä sosialismiin rauhanomaisesti ja demokraattisesti. Jotta kansamme työllään luomat taloudelliset ja kulttuuriset arvot voidaan säilyttää, tavoitteena on sosialismin toteuttaminen rauhanomaisesti.

Suomen työväenluokka on saavuttanut taistelullaan varsin laajat demokraattiset oikeudet ja vapaudet. Ne ovat voimassa myös sosialismin oloissa. Tavoitteena on antaa tähän saakka usein varsin muodollisiksi jääneille poliittisille oikeuksille uutta sisältöä, kehittää ja syventää kansanvaltaa ja luoda uusia demokratian muotoja mm. työelämässä ja asuinalueilla.

Sosialismin toteuttaminen laajentaa tuotantovälineiden yhteiskunnallista omistusta. Samalla se luo aivan uudet edellytykset osuustoiminnan kehittämiselle ja turvaa omalla työllään eläville yrittäjille ja maataloudenharjoittajille mahdollisuudet harjoittaa ja kehittää elinkeinoaan suunnitelmatalouden puitteissa.

Tavoitteena on rakentaa yhteiskunta, jossa ihmiset hallitsevat itse itseään ja jossa syntyvät edellytykset ihmisen vapautumiselle ja inhimilliselle kasvulle.

Onnistuminen uuden yhteiskunnan rakentamisessa edellyttää, että otetaan huomioon se kokemus, mikä sosialismin toteuttamisesta eri maissa on saatu ja kunnioitetaan maamme kansallisia erityispiirteitä, kulttuuriperinteitä ja yhteiskunnallisia saavutuksia.

MAAMME KANSAINVÄLISET TEHTÄVÄT

Yhteiskunnallinen rakennustyö on mahdollista vain rauhan maailmassa. Siksi keskeinen tehtävä on poliittisen ja sotilaallisen jännityksen lieventäminen, aseistuksen vähentäminen, kansainvälisten taloussuhteiden muuttaminen oikeudenmukaisemmiksi ja tasavertaisen kansainvälisen yhteistyön kehittäminen.

Liennytyskehitys on avannut suotuisia näköaloja maailmanrauhan turvaamiselle. Liennytys ei kuitenkaan vielä ole juuri ulottunut sotilaalliselle alueelle. Aseistuksen valvonnassa ei eräitä yksittäisiä kysymyksiä lukuunottamatta ole edistytty ja aseidenriisunnan sijasta kilpavarustelu jatkuu. Liennytyksen vastavoimat ovat aiheuttaneet kansainvälisen tilanteen ajoittaista kärjistymistä, mikä on pysäyttänyt etenemisen liennytyskehityksessä.

Edistymiselle ovat kuitenkin kaikki edellytykset olemassa. Koskaan aiemmin ei rauhan ja aseidenriisunnan puolesta toimiva liike ole ollut sosiaaliselta pohjaltaan niin laajaa kuin meidän aikanamme. Aseistuksen tuhovoiman kasvu aseteknologian kehityksen myötä ja aseistautumisen kansantaloudelliset ja yhteiskunnalliset rasitukset ovat tekijöitä, jotka saavat yhä laajemmat joukot toimintaan liennytyksen puolesta.

Suomen tulee kaikin tavoin edistää myönteistä kansainvälistä kehitystä. Siihen maallamme on hyvät edellytykset, koska Suomen kansainvälinen asema on vakiintunut ja maallamme on luottamukselliset suhteet sekä itään että länteen.

Suomen tulee olla aloitteellinen Euroopan turvallisuuden ja yhteistyön edistämisessä. Aseidenriisuntakysymyksissä maamme tulee toimia aloitteellisesti ja laaja-alaisesti pitäen ensisijaisina lähtökohtina yleisinhimillisiä rauhan turvaamiseen sekä taloudellisen, sosiaalisen ja sivistyksellisen kehityksen edistämiseen tähtääviä tavoitteita.

Kansainvälisten taloussuhteiden uudistamisen ja tasavertaisten yhteistyösuhteiden luomisen yhteiskuntajärjestelmiltään tai kehitysasteiltaan erilaisten maiden välille tulee saada entistä suurempi paino maamme ulkopolitiikassa ja johtaa uusiin harkittuihin aloitteisiin. Suomen tulee ajaa YK:n hyväksymän uuden kansainvälisen talousjärjestyksen luomiseen tähtäävän julistuksen periaatteita. Talouteen liittyvien asioiden lisäksi siirtomaavallan jäänteiden purkaminen sekä rotusorron ja kokonaisten väestöryhmien tai kansojen alistamisen lopettaminen ovat ehtona liennytyskehityksen jatkumiselle ja muodostumiselle yleismaailmalliseksi.

Suomen tulee edistää näitä pyrkimyksiä toiminnassaan kansainvälisen yhteisön piirissä, Yhdistyneissä Kansakunnissa ja muissa kansainvälisissä järjestöissä sekä kahdenvälisillä suhteillaan eri maihin.

Suomen ja Neuvostoliiton ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimuksesta on muodostunut maamme ulkopolitiikan peruslähtökohta. YYA-sopimus on kestävä perusta Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden kehittämiselle kaikilla yhteiskuntaelämän aloilla. Erityisesti kaupan ja talousellisen yhteistyön kehittäminen Neuvostoliiton kanssa on muodostunut maallemme erityisen tärkeäksi. Kauppaa ja taloudellista yhteistyötä tulee laajentaa myös muiden sosialististen maiden kanssa. Tällä yhteistyöllä on maamme taloutta vakaannuttava ja työllisyyttä edistävä merkitys.

Suomella on perinteisesti laajaa yhteistyötä muiden pohjoismaiden kanssa talouden, kulttuurin sekä kansalaisten välisen kanssakäymisen alueella. Yhteistyö on saanut vakiintuneet muodot Pohjoismaiden neuvoston ja muiden valtioiden välisten yhteistyöelinten sekä monien sopimusten pohjalla. Tätä yhteistyötä tulee kehittää tasavertaisuuden pohjalta.

Maallamme on kiinteät yhteydet myös Länsi-Eurooppaan ja yleensä kapitalistisiin maihin. Monien saavutusten ja kehittämisnäköalojen ohella läntisissä suhteissa on ongelmia, jotka uhkaavat maamme itsenäistä päätäntävaltaa talouden, kulttuurin ja koko yhteiskunnan kehittämisessä. Nykyistä suotuisampi yhteiskunnallinen kehitys maassamme edellyttää riippuvuuden vähentämistä kriisin kourissa olevasta kapitalistisesta maailmanjärjestelmästä. Kauppaa ja taloudellista yhteistyötä tulee edistää tasavertaisuuden ja molemminpuolisen hyödyn periaatteiden pohjalta.

Maamme tulee voimistaa panostaan kehitysyhteistyössä ja luoda kehitysmaihin suoria kaupallisia ja taloudellisia yhteyksiä. Kehitysyhteistyö tulee suunnata maihin, joilla on omia kehittämissuunnitelmia ja joiden yhteiskunnallinen rakenne takaa sen, että kaikki kansalaisryhmät pääsevät osallisiksi kehitysyhteistyön tuloksista.

Maamme kulttuurivaihdossa on tavoitteena pidettävä kulttuurin kehittämistä kansalliselta pohjalta ja osallistumista monipuoliseen ja rikastuttavaan kansainväliseen vuorovaikutukseen. Tieteen, tekniikan ja kulttuurin aloilla on ehtymättömiä näköaloja tiivistää yhteistyötä sosialististen maitten kanssa. Maamme on välttämättä suojauduttava kulttuuria köyhdyttävältä ylikansalliselta massaviihteeltä.

YYA-sopimus antaa Suomen turvallisuudelle pysyvät takeet ja olemassaolollaan estää jo ennalta ulkoisen uhan kohdistumista maahamme. Se vaikuttaa rauhoittavasti koko Pohjois-Euroopan tilanteeseen ja on muodostunut tärkeäksi osaksi yleiseurooppalaisia turvallisuusjärjestelyjä. Maamme ja kansamme turvallisuutta ei nykyisissä oloissa ja ottaen huomioon maamme rajalliset taloudelliset voimavarat, voi rakentaa aseistuksen varaan. Olennaisin turvallisuustekijä on johdonmukainen ja luottamusta herättävä ulkopolitiikka. Sotilaallinen valmius on mitoitettava kansainvälisten sopimusten ja maamme taloudellisten voimavarojen luomiin puitteisiin. Kansainvälisen tilanteen niin salliessa Suomen on osoitettava valmiutensa luopua sotilaallisista voimista ja korvata ne kansainvälisillä turvallisuustakuilla.

SUOMEN KANSAN DEMOKRAATTINEN LIITTO

Suomen Kansan Demokraattinen Liitto (SKDL) syntyi toisen mailmansodan jälkeen sodan ja fasismin vastaisten voimien liittona. Sodan päättyminen merkitsi demokraattisten puolueolojen syntymistä Suomeen, jolloin kauan tukahdutettuna olleet edistykselliset poliittiset ajatussuunnat purkautuivat esiin ja liittoutuivat yhteistyöhön SKDL:n puitteissa.

SKDL:ssä yhdistivät tuolloin voimansa kommunistit, joiden puolue SKP oli ennen sotaa ja sodan aikana ollut kiellettynä, sekä sosialistit, joista osa oli eri vaiheissa erotettu tai eronnut Suomen Sosialidemokraattisesta Puolueesta. Lisäksi liiton jäsenyyteen liittyi aikaisemmin poliittisesti järjestäytymättömiä sosialistisia ja edistyksellisiä ihmisiä.

Suomea oli ollut johtamassa sotaan vihamielinen politiikka Neuvostoliittoa kohtaan. Tämän politiikan ideologisena pontimena oli ollut sosialisminvastaisuus aina fasismia muistuttaviin muotoihin saakka. SKDL tuli yhdistämään uuden, naapuriystävyyteen perustuvan ulkopolitiikan johdonmukaisimpia kannattajia ja Neuvostoliiton sosialistiseen rakennustyöhön myönteisesti ja arvostavasti suhtautuvia ihmisiä.

Samalla SKDL yhdisti työtätekeviä väestökerroksia kaupungeissa ja maaseudulla sisäpoliittiseen kamppailuun kansanvallan, edistyksen ja parempien elinehtojen puolesta. Näin SKDL:stä muodostui maamme vasemmistolaista työväenliikettä yhteen kokoava poliittinen järjestö, joka ensimmäisissä sodan jälkeisissä vaaleissa otti haltuunsa neljänneksen eduskuntapaikoista, tuli mukaan kunnallishallintoon ja alkoi vaikuttaa ammattiyhdistysliikkeessä, osuuskauppaliikkeessä, työläisurheiluliikkeessä ja muussa kansalaistoiminnassa kaikilla yhteiskuntaelämän aloilla.

Sodan jälkeen muutaman vuoden kestänyt edistyksellinen SKDL:n, SDP:n ja Maalaisliiton ns. kolmen suuren yhteistyö hajosi alkaneen kylmän sodan ilmapiirissä. Maalaisliitto ja sosialidemokraattinen puolue suorittivat tuolloin politiikassaan jyrkän uudelleenarvioinnin. Työväenliike hajaantui, ja kansandemokraattista liikettä pyrittiin tämän jälkeen monen vuoden ajan eristämään yhteiskunnan kehittämisestä ja poliittisesta vaikutusvallasta.

Lähes kahden vuosikymmenen mittaiseksi venyneellä SKDL:n poliittisen eristämisen kaudella saavutettiin kuitenkin joukkokamppailulla monia merkittäviä tuloksia varsinkin sosiaalisen lainsäädännön ja työehtopolitiikan aloilla. SKDL joutui tuona aikana taistelemaan hyvin vaikeissa oloissa maamme naapuriystävyyteen perustuvan ulkopoliittisen linjan säilyttämisen ja syventämisen puolesta.

Useat suomalaisen yhteiskunnan sisäiset kehitystekijät ja kansainvälisen ilmapiirin paraneminen johtivat maamme 1960-luvun puoliväliin mennessä uuteen poliittiseen tilanteeseen. Kun kansandemokraattien poliittinen voima oli osoittautunut pysyväksi, kävi SKDL:n jatkuva eristäminen yhä vaikeammaksi. Samalla muiden poliittisten ryhmien piirissä jouduttiin laajalti tunnustamaan kansandemokraattisen liikkeen sekä sisä- että ulkopoliittisten tavoitteiden oikeutus, mikä on luonut pohjaa keskustan ja vasemmiston laajapohjaiselle yhteistyölle.

Järjestäytyminen yhteistyöhön SKDL:n puitteissa on osoittautunut maamme vasemmistolaiselle työväenliikkeelle arvokkaaksi saavutukseksi. Tämän poliittisen yhteistyöjärjestön piirissä on toisistaan aika ajoin voimakkaastikin poikenneet katsomukset kyetty kokoamaan yhtenäisiksi yhteiskunnallisiksi ja poliittisiksi tavoitteiksi. Kansainvälisestikin SKDL on ainutlaatuinen työväenliikkeen organisaatio. Siinä kommunistinen puolue ja muut vasemmistovoimat ovat kiinteässä yhteistyössä saman poliittisen järjestön puitteissa.

SKDL:stä on olemassaolonsa aikana muodostunut maassamme niiden ihmisten luja liitto, jotka kamppailevat työllään elävien ihmisten parempien elinehtojen, rauhan ja naapuriystävyyden politiikan, demokratian ja sosiaalisen edistyksen puolesta sekä tiedostavat sosialistisen yhteiskuntamuutoksen välttämättömyyden.

Palkkatyötä tekevät työläiset ja toimihenkilöt muodostavat nykyisin valtaosan kansastamme. SKDL nojaa ensisijaisesti tähän laajaan työväenluokkaan, jonka yhteiskunnallista tietoisuutta ja järjestäytyneisyyttä se samalla ilmentää.

SKDL ei ole vain palkkatyöntekijäin etujen ajaja. Se järjestää yhteiskunnalliseen kamppailuun myös viljelijäväestöä, pienyrittäjiä ja itsenäisen ammatin harjoittajia, jotka kaikki elävät yhä voimakkaamman suurkapitalismin aiheuttamassa yhteiskunnallisessa puristuksessa. Kansandemokraattiset järjestöt ovat myös opiskelijoiden ja eläkeläisten kamppailun organisoijia heidän yhteiskunnallisten etujensa ja oikeuksiensa puolesta.

SKDL on kaikille maamme edistyksellisille kansalaisille avoin yhteistoiminnan liitto. Se kokoaa erilaisen sosiaalisen ja ideologisen taustan omaavia ihmisiä ja heidän järjestöjään vahvaksi ja vaikuttavaksi poliittiseksi voimaksi kamppailemaan liitossa yhteisesti sovittavien ohjelmallisten ja toiminnallisten tavoitteiden puolesta.

Muuttuvat olot kohottavat jatkuvasti uusia yhteiskuntaryhmiä tiedostamaan tarpeen nousta puolustamaan etujaan ja oikeuksiaan suurpääoman aiheuttamassa yhteiskunnallisessa puristuksessa. Avoimen luonteensa mukaisesti SKDL tarjoaa näille yhteiskuntaryhmille mahdollisuuden ja puitteet liittoutua yhteistyöhön muiden samansuuntaisia etuja ja tavoitteita omaavien ryhmien kanssa.

Liiton tavoitteista ja menettelytavoista sovittaessa noudatetaan liiton sisäisessä elämässä tasavertaisuuden ja keskinäisen kunnioituksen periaatteita. SKDL ei edellytä jäseniltään maailmankatsomuksellista tai filosofista sitoutumista, ainoastaan halua työskennellä liiton ohjelmien ja järjestöpäätösten viitoittamien yhteiskunnallisten tavoitteiden puolesta.

Kansandemokraatit ymmärtävät selkeästi, että kamppailu yhteiskunnallisen edistyksen puolesta on todella tehokasta vain, jos koko työväenliike toimii yhtenäisenä samansuuntaisesti. Tämän vuoksi SKDL pyrkii määrätietoisesti työväenliikkeen yhtenäisyyden ja yhteistyön parantamiseen. Yhteistyötä ja samansuuntaista toimintaa tarvitaan sekä valtion ja kuntien hallinnossa että yhteisissä joukkojärjestöissä, ennen kaikkea ammattiyhdistysliikkeessä, osuuskauppaliikkeessä ja työväen urheiluliikkeessä.

Työväenliikkeen yhteistyötä rakentaessaan kansandemokraatit lähtevät muiden työväenpuolueiden olemassaolon hyväksymisestä ja kunnioittamisesta. Kun työväenliikkeen jakautumisella sosialidemokraattiseen ja siitä vasemmalla olevaan suuntaukseen on maassamme yli puolivuosisataiset aina vanhan työväenpuolueen sisäisiin suuntaerimielisyyksiin saakka ulottuvat perinteet, voidaan yhtenäisyyttä rakentaa vain tämä jakautuminen tosiasiaksi tunnustaen. Yhteistyön tulee tapahtua tasavertaisuuden, avoimuuden ja rehtiyden pohjalta ja sen tulee perustua yhteisesti sovittuihin tavoitteisiin ja sopimuksiin.

SKDL:n pysyvänä pyrkimyksenä on laajentaa ja syventää kaikkien työtätekeviin väestöryhmiin kuuluvien ihmisten yhteistyötä ja yhteisymmärrystä. Tämä muodostaa perustan myös näitä väestöryhmiä edustavien vasemmisto- ja keskustapuolueiden poliittiselle yhteistyölle. Vakaat ja määrätietoisesti yhteiskunnalliseen kehitykseen suuntautuvat enemmistöhallitukset voidaan maassamme rakentaa vain tälle pohjalle.

Mitä kestävämpää tällainen kansaa edustavien poliittisten voimien yhteistyö on, sitä tehokkaammin voidaan torjua suurpääomaa edustavien puolueiden taantumuspolitiikka, kapitalismin kriisi-ilmiöt ja niiden sosiaaliset haittavaikutukset. Laaja kansanvaltaisten voimien yhteistyö tarjoaa myös välttämättömän poliittisen voiman yhteiskunnan syvempiin rakenteellisiin uudistuksiin silloin, kun yhteistyöosapuolten kesken kypsytään näistä uudistuksista sopimaan.