YMPÄRISTÖPOLIITTINEN ASIAKIRJA

SKDL:N 15. LIITTOKOKOUS 20.-22.5.1988

PUNAVIHREÄN YMPÄRISTÖAJATTELUN JA -TOIMINNAN TIE

Kukaan ei voi olla vihreä meidän puolestamme. Meidän on tunnistettava ja kannettava itse ympäristövastuumme, löydettävä itse tiemme, opittava itse oppimme. Ensi kerran ihmiskunnan historiassa ihminen on täysin vastuussa luonnosta. Emme voi jäädä sivustakatsojiksi, sillä ihmisen ekologinen turvallisuus on uhattuna. Meidänkin on tarkistettava tavoitteitamme. Tehkäämme se avoimin mielin, valmiina muuttumaan ja valmiina muuttamaan.

Luonnon riistosta ja ihmisen alistamisesta kestävään kehitykseen

Ympäristöongelmat uhkaavat ihmisten luomaa maailmaa, jonka valtasuhteiden muuttamiseen olemme pyrkineet. Muunmuassa maaperän ja vesistöjen happamoituminen, humuskerroksen kuluminen, ympäristön myrkyttyminen, otsonikerroksen oheneminen ja kasvihuoneilmiön vääjäämätön eteneminen pakottavat ihmiskunnan arvioimaan ja suuntaamaan taloudellista toimintaa uudella tavalla. Viime vuosina ympäristökuormitus on voimakkaasta taloudellisesta kasvusta johtuen ollut Suomessa suurempi bruttokansantuotteen yksikköä kohden kuin keskimäärin Pohjoismaissa ja koko OECD:n alueella. Kehityksen syyt ovat peräisin ihmisen tavarakeskeisestä hyvinvoinnin tavoittelusta, itsekkyydestä ja ahneudesta.

Käsitys luonnon ja koko elollisen maailman muuttumattomuudesta on virheellinen. Luontoa on tarkasteltava elollisen luonnon palautuvuuden sekä luonnon monipuolisuuden ja elämän yleisten edellytysten säilymisen kannalta. Näiden tavoitteiden toteuttaminen edellyttää ekologisen tietämyksen, yhteiskunnallisten ja taloudellisten ohjauskeinojen sekä ihmisten demokraattisten vaikutusmahdollisuuksien kehittämistä ja lisäämistä.

Markkinavoimat, suunnittelemattomuus sekä yksinomainen taloudellis-tekninen etu vaikuttavat kielteisesti ympäristöön ja luontoon. Ympäristön turmelu perustuu voitontavoitteluun, omistajan etuun, porvarillisiin arvostuksiin ja elämänkäytäntöihin sekä myös tietämättömyyteen ja välinpitämättömyyteen luonnon toiminnasta.

Luonnon riistoon liittyy ihmisen alistaminen. Yhteiskuntaan ja ihmisen luontosuhteeseen sisältyvä vallankäyttö on hajautunutta ja usein kasvotonta. Yhteiskunnalliset ja kulttuuriset valtasuhteet vaarantavat kestävän ekologisen kehityksen. Teollisuusmaiden tuotantotapa, teknologinen kehitys, kulutustaso ja kulutustottumukset vaikuttavat kaksijakoisesti. Vastakkain ovat ihmiselämää helpottavat tekniikan ja tieteen suuret saavutukset ja keksinnöt sekä toisaalla pilaantuva ja köyhtyvä ympäristö.

Kapitalistisissa maissa on liian pitkään luotettu markkinoiden ohjaamaan tieteen, tekniikan ja teollisuuden liittoon, joka turvaisi taloudellisen kasvun ja konsensuksen. Suomi ei ole poikkeus. Nyt talouden perusta on uhattuna.

Ympäristöongelmat ovat kansainvälistyneet. Ne ilmenevät useimmiten paikallisesti ja alueellisesti.

SKDL:n mielestä:

1. On toimittava pääomamarkkinoiden keskittymistä, tuotannon sääntelemätöntä kehitystä ja sellaisia tuotanto- ja kulutusmuotoja vastaan, jotka saastuttavat ympäristöä. Luonnonvaroja ja energiaa tuhlaavat tuottamisen ja kuluttamisen tavat on muutettava ja turhan tuottamisen olemassaolokin on tunnustettava.

2. Ympäristöongelmien globaalin luonteen takia on välttämätöntä kehittää kansainvälistä valvontaa ja yhteistyötä.

3. Erityistä huolta on kannettava kehitysmaiden lisääntyneistä ympäristöongelmista, joihin liittyy keskeisenä tekijänä taloudellinen ja sosiaalinen köyhyys- Kestävä kehitys edellyttää uudenlaisia taloudellisia ja poliittisia järjestelyjä sekä solidaarista vastuuta kehitysmaiden tilasta, luonnonvarojen käytöstä ja energian kulutuksesta. Suomessa kestävä kehitys edellyttää luonnonvarojen ja energian säästämistä sekä erityisiä toimia pohjoisen herkän luonnon säilyttämiseksi.

4. Ihmisten toimeentulo on turvattava jotta luonnonsuojelua ja työllisyyttä ei asetettaisi vastakkain.

Ekologisen tietämyksen lisäämiseen

Sellainen ekologisen tasapainon käsite, joka kohdistaa huomion luonnon muuttumattomuuteen ja neitseellisyyteen, on virheellinen. Ihminen on ollut jo tuhansia vuosia luonnon muutosten oleellinen aiheuttaja. Luontoa ei voi ajatella ilman ihmistä eikä ihmistä ilman luontoa. Keskeinen kysymys on, poikkeavatko ihmisen toiminnan aiheuttamat vaikeasti havaittavat muutokset luontaisista muutoksista ja miten voidaan estää peruuttamattomia muutoksia.

Yhteiskunnalliset ja kulttuuriset suhteet vaikuttavat ratkaisevasti ihmisen toimintaan luonnossa. Luontoa on kaikkialla aina voimaperäisimmin muutettuja alueita myöten: Luonto on kaupungissa, kaupunki luonnossa.

Ihmisten on rakennettava hyvä elinympäristö itse ja vaalittava sitä. Haluamme elää monipuolisessa luonnonympäristössä kaikkialla. Siihen tarvitaan osallistuvaa suunnittelua ja demokraattista valvontaa sekä ihmisten omien vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä: "asiantuntijat" eivät voi päättää arvostuksista niiden puolesta, joihin ratkaisut vaikuttavat. Tarvitaan aloitteellisuuden ja ihmisten toimintakyvyn parantamista.

SKDL:n tavoitteena on:

1. lisätä koulutusta ja tietoa ekologiasta ja luonnon hyödyntämisen seurauksista;

2. lisätä ekologisen tietämyksen hyväksikäyttöä kansainvälisesti ja kansallisesti ja ihmisten omia vaikutusmahdollisuuksia kaikilla tasoilla, työssä, yhdyskunnissa ja yhteiskunnallisessa päätöksenteossa;

3. lisätä elinikäisen ympäristönsuojelullisen koulutuksen määrää ja laatua;

4. taata kriittisen tutkimuksen korkea taso varmistamalla tutkijoiden kotimaiset ja kansainväliset koulutusmahdollisuudet ja takaamalla tutkimukselle riittävä julkinen rahoitus. Viranomaisten on muututtava virkamiehistä kansalaisten avustajiksi, jotka auttavat kansalaisia monipuolisella tiedollisella asiantuntemuksella.

Ympäristön tilan seurantaan ja konkreettisten ympäristövaikutusten arviointiin

Ympäristön kokonaistilasta on vaikea saada selvää käsitystä. Kuitenkin tietämystä ympäristön tilasta ja tuotannollisen toiminnan ympäristövaikutuksista tarvitaan niin kansalaistoiminnan kuin ympäristöviranomaistenkin tarpeisiin. Tällaista tietoa tulee olla käytettävissä ennen kuin tehdään päätöksiä ympäristöön vaikuttavista prosesseista.

Ympäristöön vaikuttavat ratkaisut on tehtävä monipuolisen taloudellisen, tieteellisen, poliittisen ja eettisen harkinnan perusteella. On helppo luetella esimerkkejä tapauksista, joissa näitä vaatimuksia jatkuvasti rikotaan - liikennepolitiikasta yhdyskuntasuunnitteluun ja teollisuus- ja voimalaitosratkaisuihin.

SKDL:n mielestä seuraavien vaatimusten ja tehtävien toteuttamisessa tarvitaan sekä kansalaistoimintaa että julkisen vallan toimia:

1. Suomen ympäristön tilasta, siihen vaikuttavista tekijöistä ja ympäristön tilaa parantavista toimista on saatava luotettava ja ajan tasalla oleva kuva. Siksi on valmistettava kansalaisjärjestöjen, tutkijoiden ja viranomaisten yhteistoimin raportteja, joissa arvioidaan kriittisesti myös ympäristöviranomaisten toimien tehokkuutta. Tällaisia katsauksia on valmistettava myös alueellisesti ja paikallisesti. Suomen kansantalouden ja suomalaisten yritysten vaikutusta globaaliin ympäristöön on tutkittava yhteistyössä kansainvälisen ay-liikkeen ja muiden kansainvälisten järjestöjen kanssa;

2. Työympäristöjen tilasta ja tuotannon ympäristövaikutuksista sekä uusista käyttöön otettavista aineista on saatava luotettavaa tietoa. Erityisesti on tutkittava ihmiselle ja muulle luonnolle haitallisia aineita, joita on päästetty työympäristöön tai luontoon. Samassa yhteydessä on arvioitava työsuojelun ja ennalta ehkäisevän terveydenhuollon tehokkuutta. Teollisuusalueiden ympäristö on useimmiten lyöty laimin niin luonnon kuin työntekijöidenkin kannalta. Ay-liikkeen on voimistettava ympäristönsuojelukoulutusta niin omassa jäsenkunnassaan kuin kansainvälisestikin auttaen erityisesti kehitysmaiden ay-liikettä;

3. Lainsäädännöllä on velvoitettava viranomaiset ja yritykset heti tiedottamaan julkisuuteen ympäristömuutoksista ja tuotannon kielteisistä ympäristövaikutuksista. Kysymys on yhteisestä elinympäristöstä, jossa kenelläkään ei ole yksityisomistukseen perustuvaa oikeutta tuhota tulevaisuutemme kivijalkaa.

Kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia lisättävä

Yhteiskunnallinen päätöksenteko on saatava jokamiehen ja -naisen oikeudeksi, ihmisten omiin käsiin. Ihmisten on entistä vaikeampaa välittömästi vaikuttaa omaan elinympäristöönsä, koska taloudellinen ja muu yhteiskunnallinen päätöksenteko on kapitalismissa pääasiallisesti yritysten sekä niiden kanssa yhteistoimintaa tekevien edustuksellisten ja korporatiivisten elinten käsissä.

Byrokratia lamaannuttaa usein ihmisten aloitteellisuuden, toimintakyvyn ja vaikutusmahdollisuudet ympäristöasioissa. Ihmisten todellisia vaikutusmahdollisuuksia on parannettava. Suurinta osaa ympäristöongelmista ei voida ratkaista eikä ympäristön pilaantumista estää yksinomaan viranomaisvalvonnan keinoin. Tarvitaan ihmisten oma-aloitteista toimintaa, kansalaisvalvontaa työpaikoilla ja asuinalueilla, keskinäistä yhteistyötä, huolenpitoa ja ympäristön pilaajiin kohdistuvia rankaisukeinoja. Vastuu on siis meillä jokaisella.

SKDL:n mielestä:

1. on lisättävä omaa ympäristötietoisuuttaan ja toimittava moottorina uudenlaisessa kehityksessä, jonka tuloksena ihmiset pystyvät itse pitämään huolta ympäristöstä ja luoluomaan elinkelpoisen ja monipuolisen elinympäristön. On käynnistettävä yhteiskunnallinen oppimisprosessi, jonka seurauksena ihmiset alkavat vaikuttaa tuotanto- ja kulutustapojen sisältöön.

2. Jokaisella on oikeus puhtaaseen ja elämää rikastuttavaan ympäristöön. Omistaminen tai omaisuuden hallinta ei saa antaa oikeutta tuhota ympäristöä. Jokaisen oikeus nauttia luonnosta on turvattava asuinpaikasta riippumatta. Rikas meri- ja järvi luonto ei saa olla vain kauppatavaraa.

3. SKDL: n tavoittelemassa itsehallinnollisessa sosialismissa on tuotantoa ja kulutusta ohjattava ympäristöystävälliseen suuntaan, johon kuuluu ihmisten vastuuntunto luonnosta, ympäristöstä ja toisista ihmisistä.

4. Ympäristöpoliittisille keskusteluille on luotava foorumeita, joissa kyetään käsittelemään ongelmia syvällisesti. Edustuksellisten elimien todellista päätösvaltaa tulee lisätä ympäristökysymyksissä. Kansalaistoiminnan on saatava entistä suurempi painoarvo ympäristöasioissa. Kansalaistoimintaa voidaan tukea muun muassa suuntaamalla voimavaroja kansalaisjärjestöjen ja -ryhmien omaan tiedotus-ja valistustoimintaan.

5. Kunnallista lainsäädäntöä on muutettava niin, että suurimpiin yli 50 000 asukkaan kaupunkeihin perustetaan pakolliset kunnanosavaltuustot, joiden tehtävänä on antaa lausuntoja kunnanosa-alueella valmisteilla olevista kaavoista, suurista rakennushankkeista ja muista ympäristöön vaikuttavista toimenpiteistä.

6. Ympäristönsuojelulautakuntien tulee saada kunnolliset toimintamahdollisuudet ja niiden asemaa kunnallishallinnossa on vahvistettava. Useilla paikkakunnilla lautakunnan toimintamahdollisuuksien voimakas rajaaminen ja riippuvaisuus muista hallintokunnista on estänyt lautakunnan tehokkaan työskentelyn.

7. Yrityksiä koskevaa yhteistoimintalakia on muutettava siten, että ay-liikke ja luottamushenkilöt saavat kaiken tiedon ympäristöä uhkaavissa tilanteissa. Luottamushenkilöille ja työsuojeluvaltuutetuille on annettava oikeus keskeyttää ihmiselle, myös työpaikan ulkopuolisille, ympäristölle ja luonnolle vaarallinen työ.

8. Luonnonsuojelu ja työllisyysnäkökohdat on sovittettava yhteen. Lyhytnäköinen hyötyajattelu ei saa ohittaa kestävää, kokonaisvaltaista ympäristönsuojelua.

Usein ongelmana ovat myös taloudelliset rakenteet, joilla hyöty siirretään raaka-aineita tuottavilta alueilta keskusten tuotannon ja hyvinvoinnin lisäämiseen. Tavoitteena on kestävä paikallinen talous, johon kuuluu ympäristöystävällisten ja työllisyyttä tukevien menetelmien käyttö.

Taloudellinen kannattamattomuus, tekninen vanhentuneisuus ja työpaikkojen säilyttäminen eivät saa olla verukkeita pidättäytymiselle välttämättömistä ympäristönsuojeluinvestoinneista, vaikka nämä vaarantaisivatkin yrityksen toiminnan jatkuvuuden. Jos työntekijöitä irtisanotaan tai yritys lakkautetaan ympäristönsuojelun takia, niin koulutusrahastojen avulla on turvattava uudelleenkoulutus ja sijoittuminen uusiin tehtäviin.

Ympäristölainsäädäntöä on kehitettävä siten, että lopullisen taloudellisen vastuun kantaa ympäristön pilaaja. Irtisanomisia ja lomautuksia ei saa käyttää kiristyskeinoina.

9. Vastuu suojelualueista ja niiden taloudellisista vaikutuksista kuuluu koko yhteiskunnalle. Valtiovallan on turvattava toimeentulo suojelualueiden väestölle. Jos suojeluhanke vähentää työpaikkoja, on työntekijöille järjestettävä työtä jonka he voivat hyväksyä.

Turvalliseen ia saasteettomaan liikennepolitiikkaan

Liikennejärjestelmämme rappiokehitys on käännettävä liikenteen ympäristöhaittojen vähentämiseksi. Seurauksiltaan vakavia, ympäristöstä piittaamattomia suunnitelmia on vireillä maamme liikennepolitiikassa. Raskasta rekkaliikennettä ja yksityisautoilua suosivat ratkaisut vaikeuttavat tasapainoisen liikennejärjestelmän kehittämistä. Hyvin toimiva joukkoliikenne säästää ympäristöä ja energiaa.

SKDL:n mielestä:

1. Pitkän tähtäyksen liikennepolitiikan pohjaksi on laskettava eri liikennemuodoista aiheutuvat onnettomuus-, ympäristö- ja ruuhkautumiskustannukset. Raideliikenteen kehittäminen on asetettava etusijalle. Liikenneratkaisuissa on edistettävä energian ja luonnonvarojen säästämistä, melun ja saasteiden torjuntaa, turvallisuutta ja kansalaisten tasa-arvoisia liikkumismahdollisuuksia. Junien nopeutta on nostettava.

2. Moottoritiet ovat ympäristölle ja terveydelle vaarallisia. Ne tuhlaavat uusiutumattomia luonnonvaroja, pilaavat luonnon- ja kulttuurihistoriallisia arvoja ja suuria maisemakokonaisuuksia.

Liikenneresursseja ei pidä tuhlata moottoriteiden rakentamiseen. Sen sijaan tieverkkoa on pidettävä kunnossa, kantateiden reunaliuskoja levennettävä ja rakennettava mäkiin ja ruuhka-alueille ohituskaistat. Samalla on syrjäseutujen tieverkkoa parannettava. Yli 100 km:n ajonopeuksia ei tule sallia ympäristöllisistä ja liikenneturvallisuus syistä. Liikenteen osuus typpipäästöistä on puolet, ja auton typpipäästöt kaksinkertaistuvat nopeuden kasvaessa 90:stä 120 km:iin tunnissa. Lyijyttömän bensiinin käyttöä on suosittava.

Taloudelliset ohjauskeinot ympäristöpolitiikassa: ympäristövastuun sisäistäminen yritysten päätöksentekoon

Suomi on osa kansainvälistä kapitalismia, jossa yritysten toiminnallisiin päämääriin ei kuulu huolehtia luonnonvarojen riittävyydestä tai luonnon palautuvuudesta. Yritysten ympäristövastuu pysähtyy laeissa säädettyyn minimiin tai jää valvonnan aukoista johtuen sen alle. Ympäristöä säästävään ja ympäristötietoiseen tuotantoon ei uhrata taloudellisia panoksia, ellei luvassa ole laajoja kansainvälisiä markkinoita ympäristöystävälliselle teknologialle.

Ympäristöä pilaavan toiminnan harjoittajan on aiheuttamisperiaatteen mukaisesti maksettava haittavaikutuksistaan aiheutuvat kustannukset. On kehitettävä taloudellisia ohjauskeinoja, joilla ympäristönäkökohtien huomioon ottaminen yritysten taloudellisessa päätöksenteossa tehdään kannattavaksi. Niillä joudutetaan ympäristöä säästävän teknologian käyttöönottoa ja järkeistetään energian ja luonnonvarojen käyttöä. Rahastoinnein tai vakuutuksin tulee turvata luonnon ennalleensaattaminen arvaamattomissa ympäristövahingoissa ja tarvittavien korvausten suorittaminen.

Päästönormeja ja niiden valvontaa on tiukennettava. Taloudellisin ohjauskeinoin - veroin, maksuin, rahastoinnein ja vakuutuksin - on ohjattava teknologian käyttöä ympäristöystävälliseen suuntaan siten, että hyväksytyn normin alle pääsevän yrityksen ympäristömaksu pienenee päästön pienenemisen myötä.

Taloudelliset ohjauskeinot on otettava välittömästi käyttöön energian kulutuksen sekä happamoittavien ja kasvihuoneilmiöitä lisäävien päästöjen vähentämiseksi.

SKDL:n mielestä:

1. Viidennen ydinvoimalan rakentaminen ei ole perusteltua energiapoliittiselta eikä yhteiskunnallis-taloudelliseltakaan kannalta. Vaihtoehtoisia energiajärjestelmiä on tutkittava ja kehitettävä, jotta ydinvoiman käytöstä voidaan luopua mahdollisimman pian. Vähiten haittavaikutuksia tuottava jätteiden loppukäsittely ja -sijoitus on varmistettava. Energiaa on säästettävä ja maakaasun käyttöä on laajennettava. Kasvihuoneilmiö pakottaa meidät suhtautumaan kivihiilen polttoon äärimmäisen kielteisesti.

2. Kansalaisjärjestöjen yhteisin ponnistuksin on siirryttävä ympäristötietoiseen kulutukseen. Kysyntää on suunattava ympäristöystävällisten tuotteiden kuluttamiseen ympäristömerkinnöillä ja muilla kuluttajavalistuksen keinoilla. Tavoitteena on oltava ympäristötietoisten kuluttajien elämäntavalliset valinnat. Siihen liittyen on määrätietoisesti kehitettävä kierrätystaloutta. Kuluttaja luo maaston, jossa kauppa ja teollisuus suunnistaa.

3. Keskeistä taloudellisten ohjauskeinojen soveltamisessa on vähäpäästöisen teknologian kehittämisen ja käyttöönoton jouduttaminen, jotta voisimme pysäyttää happamoitumiskehityksen ja kasvihuoneilmiön etenemisen. Siksi tulisi asettaa fossiilisen polttoaineen hiilipitoisuuteen suhteutettu hiilidioksidivero sekä ympäristömaksu typpi- ja rikkipäästöille. Näillä veroilla ja maksuilla on kehitettävä vaihtoehtoisia energian tuotanto-ja käyttötapoja.

4. Maa- ja metsätalouden lannoitehaittoja on rajoitettava. Maa- ja metsätalouden ympäristöä suojelevia investointeja on tuettava. Tehometsätalouden sijasta on metsiä hoidettava kestävyyden ja moninaiskäytön periaatteiden mukaisesti, eikä torjunta-aineita tule levittää luontoon.