SUOMEN KRISTILLINEN LIITTO r.p.

KUNNALLISPOLIITTINEN OHJELMA

SISÄLLYSLUETTELO

KUNNALLISPOLITIIKAN PERIAATTEET
Yleistä
Kunta ja demokratia
Kunta ja valtio
Kunta ja suunnittelu

SIVISTYSTOIMI
Yleistä
Kunta ja kristilliset yhteisöt
Koululaitos
Aikuiskasvatus
Muut kulttuurilaitokset
Omaehtoinen kulttuuritoiminta

SOSIAALI- JA TERVEYSTOIMI
Sosiaalitoimen tavoitteet
Kunta ja perheet
Kunta ja nuoret
Kunta ja vammaiset
Kunta ja vanhukset
Kunta ja sotiemme veteraanit
Kunta ja pakolaiset
Kunta ja terveydenhuolto
Kunta ja raittiustyö

KUNTA, MAANKÄYTTÖ JA ASUMINEN
Maankäytön suunnittelu
Asuntopolitiikkaa

KUNNALLISTALOUS
Kunta, työllisyys ja elinkeinoelämä
Kunta työnantajana
Kunta, verotus ja maksut
Kunta ja liikennepalvelut

KUNTA JA YMPÄRISTÖN SUOJELU

YHTEENVETO KRISTILLISESTÄ YHTEISKUNTAVASTUUSTA

Hyväksytty puoluevaltuuskunnan kokouksessa 23:4.1988 Pieksämäellä

KUNNALLISPOLITIIKAN PERIAATTEET

Yleistä

Koko elämä pohjautuu Jumalan sanaan ja sen ikuisesti kestäviin ohjeisiin. Tältä perustalta on tehtävä myös yhteiskunnallisen elämän ratkaisut valtiollisessa ja kunnallisessa toiminnassa.

Kunnallinen itsehallinto perustuu hallitusmuodon säännökseen ja sillä on siten perustuslain suoja. Tämän säännöksen perusteella kunnallislaki määrittelee kunnan toimialan väljästi ja antaa kunnille mahdollisuuden harkintansa perusteella tarkoituksenmukaiseen toimintaan. Säännöksin tulee turvata se, ettei valtion toimenpiteillä rajoiteta kunnille kuuluvaa itsehallintoa ja ettei kunta esim. poliittisista syistä laajenna harkinnanvaraista toimialaansa alueelle, joka ei sille kuulu.

Kunnallinen itsehallinto tuntee kuntalaisten tarpeet ja se voi valtionhallintoa paremmin ottaa huomioon paikalliset olosuhteet.

[KUVA]

[kuvateksti] Tarvitsemme kestävät ohjeet yhteiskuntamme perustaksi.

Kunnallispolitiikan keskeisenä päämääränä tulee olla kunnan asukkaiden asumisen, koulutuksen, toimeentulon, terveyden, viihtyvyyden ja turvallisuuden edistäminen. Tähän päämäärään pyrittäessä on otettava huomioon kuntalaisten sosiaaliset, taloudelliset, henkiset ja hengelliset tarpeet. Kaksikielisissä kunnissa palvelut tulee järjestää siten, että jokaisella kuntalaisella on mahdollisuus tulla palvelluksi omalla äidinkielellään. Luodessaan edellytyksiä ihmisten aineelliselle hyvinvoinnille ei päätöksentekijöiden pidä unohtaa sitä, että "ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee".

Yhteisten asioiden hoitamisen päämääränä tulee olla ristiriitojen poistaminen ja kaikkien kuntalaisten hyvinvoinnin edistäminen. Ensisijaisesti tulee huolehtia kunnan vähävaraisista ja todellisiin vaikeuksiin joutuneista kansalaisista. Kunnan keskustaajaman ja haja-asutusalueiden kaikinpuolisesta kehittämisestä on huolehdittava tasapuolisesti ja järkevästi. Sivukylissä asumisen mahdollisuudet tulee turvata.

Taloudellisista ja alueellisista tekijöistä johtuen eri kuntien palvelujen ja veroäyrin hintojen väliset erot uhkaavat kasvaa. Valtion ja kuntien velvollisuutena on etsiä keinot, joilla kuntien taloudellisia eroja voidaan pienentää. Valtion tehtävänä on tiedottaa tehokkaasti vaihtoehdoista, joita kunnille on asemansa korjaamiseksi tarjolla. Tällöin vaihtoehtoja ovat esim. kuntaliitokset ja kuntien välinen yhteistoiminta.

Kuntaliitoksia ei kuitenkaan, vaikka niiden toteuttaminen monesti olisikin hyvin suotavaa, saa toteuttaa pakolla. Pakkoliitokset ovat kansanvallan ja kuntien itsehallintoperiaatteen vastaisia. Kuntien välistä yhteistoimintaa on pyrittävä kehittämään naapurikunnille yhteisten tehtävien ja palvelujen toteuttamisessa.

Kuntainliittojen muodostaminen on kuntien järkevää yhteistyötä. Kuntainliittojen päättävissä elimissä tulee olla tasapuolinen edustus eri jäsenkunnista sekä niiden alueella toimivista kunnallispoliittisista ryhmistä ja puolueista. Kuntainliittojen toimintaa on ohjattava niin, ettei päätöksillä kavenneta varsinkaan pienten jäsenkuntien päätäntävaltaa. Tämä koskee erityisesti kuntainliittojen taloudellisia ratkaisuja, joita tehtäessä edustajien tulee valvoa kuntiensa etua.

Kunta ja demokratia

Demokratian toteuttaminen on varsinkin suurissa kunnissa vaikeutunut. Kunnanvaltuustot ovat työmääränsä vähentämiseksi ja tehokkuuden lisäämiseksi siirtäneet olennaistenkin asioiden ratkaisemisen kunnanhallituksille ja alemmille päätäntäelimille. Kunnanvaltuustojen tulee kuitenkin säilyttää erityisesti taloudellinen päätäntävaltansa.

Tärkeiden asioiden valmisteluvaiheessa on kunnanhallituksen annettava päätöksentekijöille niistä riittävästi tietoa ja esitettävä useampia vaihtoehtoisia ratkaisumalleja.

Myös lautakuntien puheenjohtajat on valittava puolueiden äänimäärien suhteessa.

Luottamushenkilöiden tulee tehokkaasti valvoa viranhaltijakunnan toimia. Keskeisissä kuntalaisia koskevissa asioissa on kuntalaisten näkemykset ja mielipiteet saatava sopivalla tavalla luottamushenkilöiden kannanottojen tueksi. Tärkeissä kuntaa koskevissa asioissa tulee käyttää apuna neuvoa-antavaa kansanäänestystä.

Suurten ja hajanaisten kuntien eri osa-alueiden lähidemokratiaa voidaan tehostaa mm. kunnanosahallinnon avulla. Hyvä ja joustava järjestelmä on myös muodostaa asukkaiden oma-aloitteisuuteen perustuvia alue- ja kylätoimikuntia. Toimikuntien aloitteet ja mielipiteet, jotka koskevat mm. osa-alueen kunnallisia laitoksia, koulujen luottamuselimiä, alueen kaavoitusta, rakentamista sekä tiedottamista, tulee kunnan viranhaltijoiden ja päätöksentekijöiden ottaa huomioon asioita käsitellessään.

Väliportaan hallinnon uudistamisen yhteydessä tulee kunkin alueen kehittymismahdollisuudet turvata siirtämällä päätösvaltaa kunnille ja maakunnille.

Kunnan tulee aktiivisesti ja oikeaan aikaan tiedottaa kuntalaisille verovarojen käytöstä, maankäyttösuunnitelmista, sosiaalisista ym. palveluista.

Kunnallista puoluetukea ei pidä hyväksyä missään muodossa.

[KUVA]

[kuvateksti] Tärkeiden asioiden valmisteluvaiheessa on kunnanhallituksen annettava päätöksentekijöille niistä riittävästi tietoa ja esitettävä vaihtoehtoisia ratkaisumalleja.

Kunta ja valtio

Kunnallista itsehallintoa on kunnioitettava ja kuntien vaikutusmahdollisuuksia lisättävä. Valtion liiallista kunnan asioihin puuttumista tulee vastustaa.

Valtiovalta ei saa lisätä kuntien taloudellisia rasituksia ilman, että se samalla osoittaa kunnille niihin tarvittavat varat. Kunnallisveron jatkuvaa kasvua on pyrittävä kaikin keinoin hillitsemään.

Valtio ei saa velvoittaa kuntia rahoittamaan eduskunnan edellyttämiä lakisääteisiä tehtäviä esim. ns. jälkirahoitusmenettelyllä, jota sovelletaan koulu- ja sosiaalitoimessa.

Kuntien valtionosuussäännöksiä on muutettava siten, että ne edistävät kunnan talouden järkevää ja säästäväistä hoitamista. Valtionosuuksien jakamisperusteita on kehitettävä, jotta ne turvaavat kunnille nykyistä suuremman itsemääräämisoikeuden. Suuritöisistä tilityksistä ja selvityksistä on valtionosuuksien hoitamisessa luovuttava.

Kunnilla on oltava oikeus ryhtyä ns. vapaakunniksi, jotka saavat tietyn kokonaissumman toimintojensa hoitamiseen ja kehittämiseen. Puitelainsäädännöllä on turvattava se, että kuntien tietyt perustehtävät sosiaali-, koulu- ja terveystoimen alalla hoidetaan.

Valtion tulee vapauttaa kunnat sellaisista kustannuksista, jotka pohjautuvat valtion velvollisuuksiin. Paikallisteiden kustannukset on yleisluontoisina siirrettävä valtion maksettaviksi.

Kunta ja suunnittelu

Kuntasuunnitelma ja talousarvio ovat tärkeimmät kunnan kehitystä ohjaavat asiakirjat. Kuntasuunnitelman laatimisesta johtuvaa byrokratiaa on kevennettävä. Suunnitelma on käsiteltävä perusteellisesti keskimäärin joka toinen vuosi. Suunnitelma on esitettävä riittävän pelkistetyssä muodossa.

Tulevaisuuden kannalta on maankäytön suunnittelu avainasemassa. Kunnan yleis-, asema- ja rakennuskaavat on laadittava saumattomasti toisiinsa nivoutuviksi.

SIVISTYSTOIMI

Yleistä

Kunnan kulttuuripolitiikassa on noudatettava vastuullisen vapauden periaatetta. Yleistavoitteena tulee olla kristillisen ja kansallisen perinteen elvyttäminen ja siirtäminen tuleville sukupolville, elämän laadun kohottaminen, omaehtoisen harrastustoiminnan tukeminen, rakentavien taidepalvelujen tarjonta sekä muiden kansojen kulttuurin ymmärtäminen.

Kunta ja kristilliset yhteisöt

Kunnan ja kristillisten yhteisöjen yhteistoiminnan tulee olla myönteistä ja joustavaa. Kunnilla ja seurakunnilla on lähekkäisiä toimintoja, minkä vuoksi yhteistyö on tärkeätä. Erityisesti lapsi-, nuoriso-, raittius-, sosiaali- ja päihdehuoltotyön aloilla kristillinen työ on asetettava tasavertaiseen asemaan muiden yhteisöjen vastaavan työn kanssa. Kunnan tulee suhtautua myönteisesti kristillisten yhteisöjen hengelliseen työhön kouluissa, sairaaloissa ja hoitolaitoksissa.

Koulu

Koululaitos merkitsee paljon ihmisten henkiselle kasvulle. Kunnalle on valtion varoin taattava mahdollisuus nykyistä omaleimaisemman koululaitoksen toteuttamiseen siten, että kuntalaisten koulutukselliset erityistarpeet tulevat huomioon otetuiksi.

Koulun antaman kasvatuksen ja opetuksen tulee olla sopusoinnussa kristillisen elämänkatsomuksen kanssa ja pyrkiä johdattamaan oppilaita kristillisyyden omaksumiseen. Käytännön taitojen ja taideaineiden osuus kouluopetuksessa pitää turvata.

Päivänavaukset tulee palauttaa kristilliselle pohjalle. Tunnustuksellista uskonnonopetusta on annettava vähintään kaksi viikkotuntia kaikilla asteilla.

Kunnallisen kasvatustyön tulee arvostaa menneitten sukupolvien isänmaallista työtä ja tähdentää samalla voimassa olevan laillisen yhteiskuntajärjestelmän merkitystä kansallisen itsenäisyyden ja vapauden säilyttäjänä. Nuorisoa on ohjattava näkemään kansamme historiassa kristillisen elämänkatsomuksen merkitys koko kansan ja yksityisen ihmisen toiminnan ja omantunnonvapauden perustana.

Koulun tulee edistää ehjän persoonallisuuden muotoutumista ja kehittää oppilaiden erityistaipumuksia ja -lahjakkuuksia. Oppilaiden ja opettajien työrauha on taattava ja säilytettävä. Koulun, kodin ja koko yhteiskunnan välille on rakennettava mahdollisimman monipuolinen ja elävä yhteys. Näin voidaan kehittää oppilaiden aktiivisuutta, vastuuntunnetta ja mielenterveyttä.

Kielellisiin vähemmistöihin kuuluvien lasten tulee saada tasavertainen ja oikeudenmukainen kohtelu.

Koulun tulee tuntea vastuunsa myös niistä oppilaista, jotka eivät saavuta opetussuunnitelmien mukaisia tavoitteita.

Erityistä huomiota vaativat sekä Suomeen palaavien että Suomeen vastaanotettujen siirtolaisten ongelmat.

Lapsilla pitää olla mahdollisuus käydä elämänsä ensimmäiset kouluvuodet tutussa ympäristössä. Kylä- ja korttelikoulujen lakkauttamista on mahdollisuuksien mukaan vältettävä.

YK:n ihmisoikeuksien julistuksen mukaan vanhemmilla on oikeus valita se koulutus, jonka he haluavat lapsilleen. Siksi tulee peruskoulun rinnalla mahdollistaa korvaavien ja yksityisten erityisalojen koulujen toiminta riittävän valtionavun turvin. Nämä koulut pitävät yllä myös tervettä kilpailua. Korvaavien koulujen opettajille on turvattava samat oikeudet kuin kunnan koulujen opettajille.

[KUVA]

[kuvateksti] Vanhemmilla on oikeus valita se koulutuksen muoto, joka heidän lapsilleen on annettava. Koulujen uskonnonopetus on säilytettävä tunnustuksellisena.

Opetussuunnitelmien sallimien monipuolisten kokeilujen pitää olla mahdollisia. Näin saadaan koulun työskentely tarkoituksenmukaisimmaksi kunkin kunnan oloissa.

Koulujen kerho- ja nuorisotyön tulee säilyttää kristilliset arvot ja vahvistaa kristillistä elämänkatsomusta.

Kuntien on esim. yhteistoimin huolehdittava siitä, että vammaiset saavat riittävän peruskoulutuksen mieluiten kotipaikkakunnallaan sekä vammansa edellyttämän tuen opiskeluunsa.

Kunnan tulee tukea opettajien täydennys-, jatko- ja uudelleenkoulutusta. Kunnan on tarjottava peruskoulun käyneelle mahdollisuus jatkaa opintojaan joko lukiossa tai ammatillisessa oppilaitoksessa niin, että jokainen nuori saa taipumuksiaan vastaavan keskiasteen koulutuksen. Koulutusta voidaan antaa joko kunnan omissa tai naapurikuntien kanssa yhteisissä oppilaitoksissa. Ammatillista opetusta pitää antaa yhteiskunnan tarvitsemilla aloilla. Keskiasteen oppilaitoksissa opiskeleville on annettava samanarvoiset sosiaaliset edut riippumatta siitä, opiskelevatko he oman paikkakunnan vai naapurikunnan lukiossa tai ammatillisessa oppilaitoksessa. Uskonnon opetus ammatillisissa oppilaitoksissa on yhdenvertaistettava lukioiden kanssa.

Hallinnonalojen yhteistyöllä on mahdollista suunnitella kunnan kirjastot sekä voimistelu- ja urheilutilat koulujen yhteyteen ja opetussuunnitelmien tavoitteiden kannalta tarkoituksenmukaisiksi.

[KUVA]

[kuvateksti] Tiedon ja koulutuksen tarve ovat lisääntyneet. Aikuiskasvatukseen on siksi kiinnitettävä erityistä huomiota.

Aikuiskasvatus

Vapaa-aika ja tiedon tarve ovat lisääntyneet. Ihmisten on nykyisin opittava uusia tietoja ja taitoja, jopa vaihdettava ammattiakin. Siksi aikuiskasvatukseen on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Kansalais- ja työväenopistojen opinto- ja harrastustoimintaa on pyrittävä ulottamaan kaikkiin kuntiin ja kuntien eri osiin. Yhteistoiminnassa korkeakoulujen kanssa voidaan antaa aikuisopiskelijoille mahdollisuus arvosanojen suorittamiseen avoimen korkeakoulun periaatteella. Kansanopistojen ja ammatillisten kurssikeskusten tarjoamat tilat ja opettajavoimat tulee nykyistä tehokkaammin käyttää hyväksi aikuisten jatko-, uudelleen- ja täydennyskoulutuksessa.

Muut kulttuurilaitokset

Kirjastoilla on keskeinen asema kulttuuritoiminnassa. Kirjastopalvelujen tarjonnassa on otettava huomioon kunnan eri osien asukkaat. Materiaalia täytyy hankkia tasapuolisesti eikä hankinta saa tapahtua poliittisin perustein. Kunnan ei pidä ohjata varoja eettisesti ala-arvoiseen kirjallisuuteen eikä musiikkiin. Uskonnollisen aineiston hankintaan tulee kiinnittää erityistä huomiota. Kirjastoissa tulee olla mahdollisuus kuunnella musiikkia ja opiskella kieliä.

Museotoimintaa pitää kehittää siten, että museot vaalivat ja tallentavat paikallisia erityispiirteitä ja kotiseudun kulttuuriperintöä.

Kunnan tulee tukea paikkakunnan historian tutkimusta ja siitä tiedottamista.

Kunnan teatteri- ja elokuvatoiminnan pitää olla sopusoinnussa eettisten, kansallisten ja kristillisten arvojen kanssa.

Omaehtoinen kulttuuritoiminta

Kuntalaisten omaehtoista kulttuuritoimintaa on edistettävä pelkästään kaupallisin tavoittein tuotettavan kulttuurin vastapainoksi. Kulttuurilautakunnan tehtävänä on tukea kuntalaisten oma-aloitteisuutta eri kulttuuritoiminnoissa. Kunnan on edistettävä rakentavaa kulttuurityötä ja pyrittävä estämään kristillisten arvojen kanssa ristiriidassa olevaa toimintaa.

Kunnan tulee antaa kotiseutuyhdistyksille, kansalaisopistoille ja eri järjestöille kuten liikunta- ja urheiluseuroille sekä nuoriso- ja eläkeläisjärjestöille toimitiloja ja taloudellista tukea. Myös kristilliset järjestöt tulee tällöin ottaa huomioon tasavertaisina muiden järjestöjen kanssa. Poliittisia järjestöjä ei saa asettaa etuoikeutettuun asemaan. Kunnallisessa tiedottamisessa tulee käyttää ensisijaisesti merkittäviä paikallislehtiä.

Taide kehittää keskeisesti kansalaisten henkistä elämää, joten sille on asetettava suuret eettiset vaatimukset. Kunnat voivat tukea paikallisia taiteenharjoittajia mm. myöntämällä heille stipendejä ja lunastamalla kunnalle taideteoksia. Musiikkiharrastuksen kohentamiseksi kuntien tulee tukea musiikkiopistoja sekä vapaata kuoro- ja orkesteritoimintaa.

SOSIAALI- JA TERVEYSTOIMI

Sosiaalitoimen tavoitteet

Kunnallisen sosiaalitoimen tehtävänä on antaa kuntalaisille tasa-arvoiset mahdollisuudet perustoimeentuloon ja sosiaalisiin palveluihin. Sosiaalipolitiikan tulee pyrkiä tarjoamaan ihmiselle sisällökäs ja tasapainoinen elämä. Tavoitteeseen voidaan päästä turvaamalla yksityisen kuntalaisen sekä perheiden aineelliset, henkiset ja hengelliset edellytykset.

Kunnan tulee turvata erityisesti työttömien, vammaisten, sairaiden, vanhusten ja lapsiperheiden asema. Kunnan tehtävänä on huolehtia siitä, että sosiaalisten palveluiden määrä ja laatu vastaavat tarvetta. Kunnan on autettava taloudellisissa vaikeuksissa olevia kuntalaisia turvaamalla heille kohtuullinen toimeentulo silloin, kun he eivät siihen itse pysty.

Kunta ja perheet

Avioliittoperhe on yhteiskunnan perusyksikkö. Se on turvallisten ja läheisten ihmissuhteiden perusta. Siksi kunnan sosiaali- ja terveystoimen sekä muun toiminnan tulee pitää huolta perheiden eheydestä sekä tukea perheitä taloudellisesti ja henkisesti.

Koti on usein varsinkin pienen lapsen paras hoitopaikka. Valtion ja kuntien maksamasta kotihoidon tuesta on kehitettävä lapsiperheille kilpailukykyinen hoitovaihtoehto. Tavoitteena tulee olla hoitopalkkajärjestelmän luominen lasta, vanhusta, vammaista tai pitkäaikaissairasta kotona hoitavalle.

Kunnallisen sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tulee vahvistaa perheen asemaa. Onnellisen ja tasapainoisen perhe-elämän edistämiseksi kuntien tulee järjestää yhteistyössä seurakuntien ja eri järjestöjen kanssa avioliittokursseja sekä tehostaa perheneuvontaa. Kunnan tulee auttaa vähävaraisia perheitä ja yksinhuoltajia taloudellisesti sekä turvata heille loma- ja virkistysmahdollisuus kunnan varoista. Loma- ja virkistysmahdollisuuksien järjestämisessä on huomioitava myös kristillisten järjestöjen palvelut. Kunnan tulee myös huolehtia, että kodinhoitajien ja kotiavustajien virkoja on tarvetta vastaava määrä.

Lastenhoidon järjestämisessä vanhemmille on turvattava mahdollisuus eri vaihtoehtoihin. Kunnassa tulee olla riittävä määrä lasten päivähoito- sekä ilta- ja yöhoitopaikkoja.

[KUVA]

[kuvateksti] Avioliittoperhe on yhteiskunnan perusyksikkö. Lastenhoidon järjestämisessä vanhemmille on turvattava mahdollisuus eri vaihtoehtoihin. Kotihoidon tuesta on kehitettävä kilpailukykyinen hoitopaikkajärjestelmä.

Alle kouluikäisen lapsen toisella vanhemmalla tulee olla oikeus jäädä kotiin hoitamaan lastaan perheen toimeentulon vaarantumatta, mikä on mahdollista riittävän kotihoidontuen turvin. Kotihoito on taloudellinen ja lapsiystävällinen vaihtoehto.

Kunnallista perhepäivähoitoa tulee kehittää vaihtoehtona päiväkotihoidolle. Päiväkodit pitää tehdä pieniksi ja kodinomaisiksi ja hoitoryhmät riittävän pieniksi.

Yhteiskunnan ylläpitämässä ja tukemassa päivähoidossa tulee lapsille antaa kristillistä kasvatusta.

Kunnan on otettava huomioon lasten ja perheiden erityistarpeet yhdyskuntasuunnittelussa. Päiväkodit, leikkikentät ja erilaiset harrastustilat on sijoitettava siten, että niihin meneminen ja niissä oleskeleminen on turvallista ja että ne sijaitsevat mahdollisimman lähellä kotia.

Lastenhoitotiloja on järjestettävä myös mm. palvelutaloihin. Opiskelijaperheiden lasten hoitoon on opiskelu-paikkakunnalla kiinnitettävä erityistä huomiota. Eriytettyä lasten päivähoitoa tulee järjestää tarvittaessa.

Lainsäädännön muuttamisella on turvattava ulkomailla asuvien suomalaisen lasten koulunkäynnin tukeminen, lapsilisien saanti ym. edut tasaveroisesti muiden Suomen kansalaisten kanssa.

Kunta ja nuoret

Kuntien on turvattava nuorisolle koulutus-, työ- ja asumismahdollisuudet

Kunnan nuorisotyön tulee ottaa huomioon kasvatukselliset näkökohdat. Nuoria on ohjattava isänmaallisuuteen sekä kristillisten ja muiden rakentavien arvojen kunnioittamiseen.

Nuorisolle tulee varata mahdollisuus itsensä kehittämiseen myös vapaa-aikoina. Toimitiloja ja alueita on varattava mm. urheilulle ja retkeilylle, taiteen eri muotojen harjoittamiselle sekä yhteisille kokoontumisille.

Kouluja rakentaessaan kunnan tulee kiinnittää huomiota siihen, että koulut eivät joudu eristetyiksi muusta yhteiskunnasta. Koulujen opetustiloja tulee voida käyttää eri alojen harrastuksiin ja kerhotoimintoihin.

Kunnan nuorisotyön tehtävänä on johtaa nuoria terveeseen ja raittiiseen elämäntapaan. Kunnan nuoriso- ja raittiustyön tulee tukea toisiaan. Vaikka nuorten kasvatus on ennen kaikkea kodin tehtävä, kunnan velvollisuutena on huolehtia mm. siitä, ettei sen järjestämissä nuorisotilaisuuksissa sallita alkoholin, tupakan eikä huumausaineiden käyttöä. Nuorisotyöntekijöiden tehtävänä tulee olla mm. raittiiden elämäntapojen korostaminen. Kunnan tulee huolehtia alkoholi- ja huumeongelmista kärsivistä nuorista ja perustaa heitä varten nuorisopoliklinikoita, erityistyöntekijöiden virkoja, suojatyöpaikkoja ja, tarvittaessa yhteistyössä muiden kuntien kanssa, hoitokoteja. Kunnan tulee myös kehittää tukiperhetoimintaa.

Kunnan on autettava kehitys- ja sopeutumishäiriöistä kärsiviä sekä vaikeissa oloissa eläviä nuoria. Erityisesti on huolehdittava koulunsa päättäneiden nuorten jatkokoulutuksesta ja työllistämisestä. Näille nuorille olisi järjestettävä ammattikurssituksen jälkeen sopivaa työtä.

Kunnan tulee mahdollisuuksiensa mukaan tukea vähävaraisia nuoria heidän jatko-opinnoissaan antamalla heille avustuksia ja stipendejä kunnan varoista. Suurissa koulukeskuksissa kunnan tulee huolehtia myös opiskelijoiden ja opiskelijaperheiden asuntomahdollisuuksista joko rakentamalla asuntoja tai tukemalla tällaisia asuntoja rakentavia yhdistyksiä, järjestöjä ja säätiöitä tai myöntämällä taloudellista avustusta asumistukena.

Koulusta vapautuville nuorille on varattava sopivia harjoitus- ja työpaikkoja.

Kunta ja vammaiset

Kunnalla on vastuu vammaisten kuntalaistensa hyvinvoinnista. Vammaisten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta muiden asukkaiden kanssa tulee edistää. Vammaisten osallistumismahdollisuuksia elin- ja toimintaympäristöjen kehittämiseen tulee lisätä.

Kunnan tulee vaikuttaa siihen, että vammaisuudesta aiheutuvat erityistarpeet otetaan huomioon mm. rakentamisessa, liikennejärjestelyissä ja liike-elämän tarjoamissa palveluksissa.

Yksilöllisten toimintaedellytysten parantamiseksi tarvitaan vammaisille itselleen ja heidän perheilleen tarkoitettuja palveluja ja tukitoimenpiteitä. Erityisesti vaikeavammaisten asukkaiden aseman parantamiseksi kunnan tulee järjestää palveluja ja tukitoimia, jotka ovat heidän itsenäisen suoriutumisensa kannalta välttämättömiä. Kunnan voimavaroja on kohdennettava riittävästi vaikeavammaisten palveluasumisen järjestämiseen, tukiasuntojen hankintaan, asuntojen muutostöihin ja varustamiseen sekä kuljetuspalveluihin. Vammaisella tulee olla mahdollisuus henkilökohtaiseen avustajaan.

Vammaisten asukkaiden omien vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi ja viranomaisten heitä koskevan tiedon saannin turvaamiseksi kuntaan tulee perustaa vammaisneuvosto.

Kunnan tulee huolehtia vammaisten opiskelumahdollisuuksista sekä auttaa heitä työelämään sijoittumisessa.

[KUVA]

[kuvateksti] Kotihoidon avuksi on luotava riittävä palvelukokonaisuus, joka vastaa vanhusväestön tarpeita.

Kunta ja vanhukset

Vanhusväestön määrän kasvu ja ikärakenteen muutos edellyttävät määrätietoista kunnallisten sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden kehittämistä. Palveluja monipuolistamalla tavoitetaan myös sellaiset henkilöt, jotka eivät itse kykene hakemaan apua ja tukea itselleen ja perheelleen.

Vanhusten palvelut pitää järjestää mahdollisuuksien mukaan osana muiden ikä- ja väestöryhmien peruspalveluita. Vanhusväestölle tulee antaa turvalliset ja inhimilliset edellytykset asua ja elää omassa kodissa, tutussa ympäristössä mahdollisimman pitkään ja, niin halutessaan, myös kuolla siellä. Kotihoidon avuksi on luotava riittävä palvelukokonaisuus, joka vastaa vanhusväestön tarpeita. Erilaisten tukipalveluiden kuten kuljetus-, ateria- ja siivouspalvelun kehittämisellä voidaan merkittävästi tukea vanhusväestön hyvinvointia. Myös ympärivuorokautiset kotisairaanhoito-palvelut tulee järjestää kaikkiin kuntiin.

Omaisten ja muiden vanhukselle läheisten henkilöiden osuutta hoidon ja huollon suunnittelussa ja toteuttamisessa tulee lisätä. Vanhuksen sosiaaliset, fyysiset, henkiset ja hengelliset perustarpeet samoin kuin yhteisötarpeet tulee tyydyttää. Vanhusväestön palveluita järjestettäessä on erityistä huomiota kiinnitettävä erityisryhmiin kuten päihdeongelmista kärsiviin, mielenterveysongelmaisiin ja vanhuuden tylsistymistä (dementiaa) sairastaviin.

Luomalla toimiva hoitopaikkajärjestelmä myös vanhusta, vammaista tai pitkäaikaissairasta kotona hoitavalle voidaan laitospaikkojen tarvetta vähentää ja ajallisesti siirtää sekä turvata kodinomaiset elämänolosuhteet monelle hoidettavalle.

Kunnan tulee pitää yllä riittävästi hoivakoti-, vanhainkoti- ja pitkäaikaissairaanhoidon laitospaikkoja ja perustaa tarpeeksi päivätoiminta- ja lyhytaikaishoidon paikkoja pitkäaikaispotilaiden kuntoutusta ja hoitavien omaisten lomia varten. Päiväsairaalat ja vuorohoidon järjestäminen ovat merkittävä osa tätä toimintaa. Laitosten viihtyvyyttä ja kodinomaisuutta on lisättävä.

Kunnan tulee tukea yksityisten vanhainkotien toimintamahdollisuuksia mm. ostopalveluperiaatteella.

Sosiaalitoimistoja tulee kehittää kunnan sosiaalihuoltoon kuuluvien tehtävien järjestämisestä ja toiminnan yhteensovittamisesta vastaavina yksikköinä.

Sosiaalihuoltoa ja muuta sosiaaliturvaa koskevaa tiedotusta, ohjausta ja neuvontaa tulee tehostaa.

[KUVA]

[kuvateksti] Kunnan tehtävänä on yhdessä valtion kanssa huolehtia sotiemme veteraanien hoidosta.

Kunta ja sotiemme veteraanit

Kunnan tehtävänä on yhdessä valtion viranomaisten kanssa huolehtia sotiemme veteraanien tutkimisesta, hoidosta ja kuntoutuksesta sekä heitä hoitavien perheenjäsenten tukemisesta ja sotainvalidien puolisoiden lomanviettomahdollisuuksien lisäämisestä.

Kunta ja pakolaiset

Suomen virallisesta pakolaispolitiikasta vastaavat eduskunta ja hallitus. Jos valtio haluaa kuntien osallistuvan pakolaisten auttamiseen mm. toimimalla vastaanottokotien sijoituspaikkakuntina, sen tulee luoda järjestelmä, joka takaa kunnille valtion pidempiaikaisen tuen ja osallistumisen kustannuksiin.

Kristillisten periaatteiden mukaan yhteiskuntamme tehtävänä on eri keinoin tukea hädänalaisessa asemassa olevia pakolaisia. Kunnilla tulee olla oikeus päättää siitä, miten se tähän toimintaan osallistuu.

Pakolaisia vastaanottavissa kunnissa tulee olla suunnitelmat pakolaisten sijoittamisesta ja hoitamisesta. Pakolaiset on otettava vastaan yhteistyössä valtion, kuntien, seurakuntien ja eri yhteisöjen kanssa.

Kunta ja terveydenhuolto

Kunnan tulee järjestää asukkailleen tarvittavat ja riittävät terveydenhuoltopalvelut, joilla edistetään kuntalaisten terveyttä ja elämän laatua sekä ehkäistään ja hoidetaan sairauksia. Ympäristöterveydenhuollon toimenpitein vaikutetaan kuntalaisten terveystilanteeseen.

Terveydenhuollon kehittäminen on alettava kuntalaisten elinympäristön kohentamisesta. Perusterveydenhuoltoa ja erikoissairaanhoidon palveluja on porrastettava. Sairauksien ehkäisyä, kuntoutustoimintaa ja sopeutumisvalmennusta on kehitettävä. Kansantaudit ja erityisesti uudet sairaudet ja muut tartuntataudit pitää järjestelmällisesti torjua. Kunnan on tuettava erilaisten vapaaehtoisjärjestöjen ja -yhteisöjen terveydenhuoltotyötä. Kunnan, seurakuntien ja vapaaehtoisjärjestöjen välistä yhteistyötä on edistettävä lähimmäisten auttamiseksi.

Kuolevien tueksi on kehitettävä ns. saattohoitoa yhteistyössä eri seurakuntien kanssa.

Kunnan tulee kehittää omalääkäri- ja omahoitajatoimintaa sekä väestövastuuperiaatteen toteuttamista, kaikkien väestöryhmien kohtuuhintaista hammashuoltoa, työikäisten terveydenhuoltoa, sairaanhoitopalveluiden järjestämistä ilman jonotusta sekä terveyspalveluiden ulkopuolelle jäävien kuntalaisten tutkimusta ja hoitoa. Tarttuvien tautien ehkäisyyn, erityisesti immuunikadon (aids) torjuntaan ja hoitoon tulee terveydenhuollossa panostaa.

Perhe- ja terveysneuvonnan on perustuttava kristilliseen elämänkäsitykseen. Kunnan järjestämässä terveysneuvonnassa on pyrittävä ennakolta estämään aborttien tarvetta. Aborttia hakevien neuvonta on saatava vähintäänkin nykyisen lainsäädännön edellyttämälle tasolle, niin että abortin vaihtoehdot tulevat selvästi esille ja käyttöön. Yksinomaan sosiaalisista syistä myönnettäviä abortteja ei pidä sallia. Adoptiota, sijaiskotimenettelyä ja muita vaihtoehtoja on voimakkaasti kehitettävä.

[KUVA]

[kuvateksti] Perhe- ja terveysneuvonnan tulee perustua kristilliseen elämänkäsitykseen. Adoptiota, sijaiskotimenettelyä ja muita vaihtoehtoja on kehitettävä eikä yksinomaan sosiaalisista syistä myönnettäviä abortteja pidä sallia.

Terveydenhuollon toimintaedellytykset ja etiikka on pidettävä korkealla tasolla. Eutanasiaa ei pidä hyväksyä.

Yksityistä terveydenhuoltoa tulee tukea välillisesti ja ostopalvelusopimuksin silloin kun se on taloudellisesti järkevää ja tarkoituksenmukaista. Kuntalaisen taloudellinen asema ei saa olla hoidon saamisen ja siihen hakeutumisen esteenä.

Kuntalaisille tulee taata joustavasti järjestetyt ja kohtuullisen matkan päässä olevat riittävät erikoissairaanhoidon palvelut.

Terveyskeskusten, mielenterveyskeskusten ja sairaaloiden välistä yhteistyötä mielenterveyden häiriöistä kärsivien hoidossa tulee kehittää.

Kunnan pitää antaa terveydenhuollolle voimavarat auttaa kuntalaisia terveellisiin elintapoihin, omaehtoiseen terveydenhuoltoon ja hyviin ihmissuhteisiin.

Kunnan tulee tiedottaa kuntalaisille terveyspalveluista ja niiden oikeasta käytöstä.

Kunnan tehtävänä on tukea terveydenhuoltohenkilöstöä hyvässä, inhimillisessä, ihmistä kunnioittavassa ja yksilöllisessä hoitotyössä sekä antaa riittävät voimavarat hyvän hoidon toteuttamiselle. Lyhentynyt työaika tulee korvata lisähenkilökunnalla. Kunnan tulee huolehtia henkilöstön riittävästä täydennyskoulutuksesta.

Ympäristöterveydenhuollon viranhaltijoille tulee antaa riittävät mahdollisuudet ohjata väestöä ympäristön suojelussa ja puuttua saastepäästöihin.

Työterveyshuollon palveluja tulee entisestään kehittää ja laajentaa niitä psyykkisen työterveyshuollon suuntaan. Pääpainon tulee olla ennaltaehkäisevässä työterveyshuollossa.

Kunta ja raittiustyö

Raittiiden ja terveellisten elämäntapojen hyödyllisyys on kiistattomasti osoitettu. Siksi myös kunnallisen raittiustoiminnan asemaa on parannettava.

Raittiuslautakunnat on säilytettävä. Niihin on palkattava päätoiminen raittiussihteeri, jolta samoin kuin lautakuntaan valittavilta jäseniltä on vaadittava täysraittiutta.

Alkoholin myynnin ja anniskelun valvontaa on tehostettava. Alkoholin joutuminen alaikäisten käyttöön on estettävä.

Sosiaali-, terveys- ja kouluviranomaisten on kannettava vastuunsa raittiustyöstä. Kunnissa toimiville varsinaisille raittiusjärjestöille on luotava riittävät taloudelliset toimintaedellytykset. Raittiusjärjestöjen asiantuntemusta tulee hyödyntää kuntien raittius- ja päihdepoliittisia ohjelmia ja kannanottoja tehtäessä sekä anniskeluoikeuksista päätettäessä.

Myös tupakkalain toimeenpanoa on tiukennettava.

Kuntien tulisi järjestää raittiuden tiedotuspäiviä kaikille kuntalaisille kerran vuodessa.

Kuntien päihdehuolto

Raittiustyö ei vain kasvata raittiuteen vaan osallistuu myös päihdeongelmien ja -ongelmaisten hoitoon. Jokaiseen kuntaan on saatava riittävän varhainen ja tehokas hoitoonohjaus.

[KUVA]

[kuvateksti] Raittiuslautakunnat ja muut kuntien päättäjät voivat edistää raittiita ja terveitä elämäntapoja. Alkoholia ei saa kustantaa verovaroin eikä myydä elintarvikeliikkeissä. Huumeiden käyttäjien hoitoonohjaus on turvattava lakisääteisesti.

Erilaisia hoito- ja huoltokoteja tulee kehittää osana päihdeongelmaisten hoitoa. Kristillisten järjestöjen ylläpitämät laitokset ovat erinomainen ja tuloksellinen osa tätä toimintaa ja niitä tulee kunnan tukea.

Pelkkä katkaisuhoito ei riitä, vaan hoidon tulee auttaa päihdeongelmaista löytämään kriisin syy ja pääsemään siitä. Paluu normaaliin työ- ja perhe-elämään on mahdollista vasta syyn poistamisen jälkeen.

Kunnan sosiaali- ja raittiustoimen tehtävänä on tarvittaessa tukea alkoholiongelmien vuoksi vaikeuksiin joutuneita perheitä. Perheväkivaltatapausten varalta tulee olla käytettävissä turvakoteja tilapäisavun antamiseksi hätään joutuneille.

Huumeitten käyttäjien hoitoonohjausta on tehostettava ja heidän tervehtymisensä edistämiseksi on luotava tarvittava määrä alueellisia hoitokoteja, joihin kunnat voivat maksusitoumuksella lähettää potilaita. Nuorille on annettava informaatiota huumeidenkäytön vaarallisuudesta.

Huumeiden käyttäjien hoitoonohjaus on turvattava lakisääteisesti ilman heidän suostumustaan, jos hoidon tarve on todettu. Kunnan tulee osallistua taloudellisesti esim. järjestöjen toteuttaman tukihenkilötoiminnan kustannuksiin.

[KUVA]

[kuvateksti] Erilaisia hoito- ja huoltokoteja tulee kehittää osana päihdeongelmaisten hoitoa.

Kuntien alkoholipolitiikka

Kunnissa on päästävä tilanteeseen, jossa raittiuslautakunta, kunnanhallitus ja kunnan alkoholitarkastaja yhdessä päättävät kunnan raittiuspoliittisesta linjasta. Tämän linjan luomisessa on hyödynnettävä raittiusjärjestöjen asiantuntemusta.

Keskioluen vähittäismyynti elintarvikemyymälöissä sekä anniskelu on lopetettava. Edustusalkoholin määrärahat on poistettava kunnan talousarviosta: alkoholia ei saa kustantaa verovaroin. Alkoholin tarjoilu kunnan varoilla on lopetettava.

Alkoholin myynnin ja anniskelun laajentaminen ei ole tervettä matkailupolitiikkaa. Matkailua on edistettävä terveemmillä tavoilla kuin alkoholipolitiikalla. Alkon myymälöiden osuus seutukaavaliiton kuntapisteytyksestä on poistettava.

KUNTA, MAANKÄYTTÖ JA ASUMINEN

Maankäytön suunnittelu

Maankäytön suunnittelussa tulee aina ottaa huomioon jo olemassa oleva rakennettu ympäristö sekä luonnonsuojelun näkökohdat. Erityisen tärkeitä kunnan kehityksen kannalta ovat yleiskaavat, koska ne ohjeellisinakin luovat yleiset puitteet kuntasuunnitelmassa asetetuille tavoitteille. Näissä tavoitteissa tulee osoittaa mm., miten ratkaistaan asumisen ja elinkeinoelämän tarpeet monine palvelurakenteineen ja virkistysmahdollisuuksineen.

Kunnan on harjoitettava aktiivista maapolitiikkaa rakennusmaareservin ylläpitämiseksi. Hankkimalla kunnan omistukseen ensisijaisesti vapaaehtoisin kaupoin ajoissa riittävästi rakennusmaata luodaan edellytykset kuntalaisia palvelevalle kaavoitus- ja rakentamistoiminnalle. Kunnan tulee myydä tai vuokrata kaavoitettuja tontteja kohtuullisella hinnalla.

[KUVA]

[kuvateksti] Kuntien on nopeutettava rakennuslupakäytäntöä omakotirakentamisessa, vapaa-ajan rakentamisessa ja kunnostavassa saneeraamisessa.

Rakennettavia alueita kaavoitettaessa on yleinen ja yksityinen etu sovitettava oikeudenmukaisesti yhteen. Valtuuston on tehtävä kaavoituksen tavoitteista sitovat päätökset, joista ilmenee mm. alueen rakentamisen tapa ja tehokkuus.

Mikäli yhteiskunta joutuu lunastamaan maata on korvaus maksettava viipymättä täyden korvauksen periaatteella. Maan hintaa määriteltäessä tulee pyrkiä oikeudenmukaisesti ottamaan huomioon eri intressiryhmien edut. Asema- ja rakennuskaavat tulee pääsääntöisesti vahvistaa kuntatasolla. Poikkeuslupien myöntämistä on nopeutettava ja niiden käsittelyä yksinkertaistettava.

Asuntopolitiikka

Asunto on ihmisen perusoikeus. Jokaisella kuntalaisella on oltava oikeus kohtuutasoiseen omistus- tai vuokra-asuntoon eli oikeus valita haluamansa asumismuoto. Tämän toteutumiseksi kunnan on oltava aktiivinen maankäytön suunnittelussa, kaavoituksessa, kunnallistekniikan rakentamisessa sekä pyrittävä auttamaan mm. asuntorahoituksessa eri keinoin. Tavoitteena on rakennustyypiltään ja hallintamuodoltaan vaihteleva asuntokanta, josta kuntalainen voi valita elämäntilanteeseensa ja taloudellisiin edellytyksiinsä soveltuvan asumisen muodon. Tavoitteen toteuttamiseksi tarvitaan yksilön aktiivisuuden ohella valtion ja kunnan monimuotoisia toimenpiteitä. Tavoitteena on riittävän väljä ja viihtyisä asuminen. Ihminen tarvitsee luontoa ja kotialueen rauhaa. Viihtyvyyttä voidaan lisätä toteuttamalla arkkitehtonisesti ja rakennusteknisesti uusia ratkaisuja. Kunnan tulee pyrkiä säilyttämään ja tukemaan rakentamista haja-asutusalueilla.

[KUVA]

[kuvateksti] Jokaisella kuntalaisella on oltava oikeus valita haluamansa asumisen muoto. Kunnan on oltava aktiivinen maankäytön suunnittelussa, kaavoituksessa ja kunnalistekniikan rakentamisessa.

Kuntien tukemaa ja kuntien omaa vuokra-asuntotoimintaa tulee lisätä. Tarvitaan enemmän omakoti- ja rivitaloja usein liian kerrostalovaltaisille asuntoalueille. Vuokra- ja omistusasuntoja on oltava saatavilla sopivassa suhteessa kuntalaisten tarpeiden mukaisesti.

Kunnan ei yleensä pidä itse toimia asuntojen rakentajana mutta sen tulee huolehtia nimenomaan vähävaraisten ja asunnottomien kuntalaisten asuntotarpeesta. Heille tarkoitettujen asuntojen rahoitukseen ja hankintaan tulee kunnan osoittaa talousarvioissa varoja.

Jotta asunnontarvitsijalle olisi tarjolla vaihtoehtoja, on kunnan ns. sosiaalisen asuntotuotannon ohella tuotettava sopivassa suhteessa vuokra-asuntoja sekä ns. puolikunnallisia omistusasuntoja, joihin kuntalaisella pitää olla mahdollisuus päästä pienellä omalla pääomalla. Täten voidaan auttaa varsinkin nuorten avioparien asunnonhankintaa, millä on laajat perhe- ja väestöpoliittiset vaikutukset. Nuorille aviopareille on myönnettävä lisäksi korkotukea ja kodinperustamislainoja.

Erimuotoista asumisen tukea annettaessa on perheen suuruus otettava huomioon. Kunnan asunto-ohjelmassa ja suunnittelussa tulee ottaa huomioon vammaisten ja vanhusten erityistarpeet. Vanhusten asunnot ja palvelutalot tulee sijoittaa muun asutuksen yhteyteen. Näin edistetään myös sukupolvien välistä vuorovaikutusta.

Kunnan tulee turvata myös opiskelijoiden asumismahdollisuudet. Laitoksista vapautuneille henkilöille ja muille erityisryhmille on asunnon järjestäminen välttämätöntä.

Tiheästi asutuilla alueilla on naapurikuntien yhteiset pyrkimykset tarpeen sovittaa yhteen, jotta alueelliset työllisyys-, teollistamis- ja väestöpoliittisiin tavoitteisiin liittyvät asuntorakentamissuunnitelmat saadaan hoidetuiksi.

Omakotitalo tai muu pientalo on useimpien suomalaisten asumistavoitteena. Kunnan on kannustettava omatoimista rakentamista luovuttamalla kohtuullisella hinnalla tai vuokralla kaavoitettuja tontteja ja välittämällä halpakorkoisia lainoja pientalorakentamiseen. Näin tulee tehdä kaavoitettujen kunnan osien lisäksi haja-asutusalueilla.

Kuntien on nopeutettava rakennuslupakäytäntöä niin omakotirakentamisessa kuin vapaa-ajan rakentamisessa ja kunnostavassa saneeraamisessakin siltä osin kuin se ei vaikuta luonnonmaiseman hoitoon. Osa asioista voitaisiin siirtää pelkästään viranhaltijoiden ratkaistaviksi, jotta kuntalainen saisi päätöksen välittömästi.

Useilla paikkakunnilla on luotu monien sukupolvien aikana asuin- ja elinympäristö, jossa kansallinen rakennustaito on omaleimainen kokonaisuus. Kunnostavan saneerauksen avulla tulisi mahdollisimman paljon säilyttää entistä asuntokantaa ja samalla nykyaikaistaa palveluvarustusta. Näin pelastetaan usein kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennus- ja ympäristökokonaisuuksia.

Kaikkiin asutuskeskuksiin on rakennettava riittävästi väestönsuojia. Myös haja-asutusalueet tarvitsevat suojia. Niiden rakentamisessa tulee ottaa huomioon erilaisten kriisien edellyttämät suojautumisvaatimukset.

Pääkaupunkiseudulla on asumisen tukijärjestelmissä noudatettava muuta maata väljempiä hinta- ja tukirajoja.

KUNNALLISTALOUS

Kunnan on asetettava tavoitteensa kuntalaisten tarpeiden mukaiseen tärkeysjärjestykseen ja toteutettava ne taloudenhoitonsa sallimissa rajoissa. Rehellisyys ja avoimuus päätöksenteossa ja sen valmistelussa ovat kunnallishallinnon luotettavuuden kannalta erityisen tärkeitä.

Valtion rahoitusvastuuta ei saa siirtää kuntien hoidettavaksi. Kuntien harkintamahdollisuutta palveluidensa tuottamisessa on lisättävä siirtymällä kohti ns. vapaakuntamallia. Suuret erot kuntien palvelutasossa ja veroäyrissä on tasoitettava aluepoliittisin ja taloudellisin toimin. Palveluita tuotettaessa on avoimesti harkittava kuntalaisia tyydyttäviä ja taloudellisesti toimivia vaihtoehtoisia ratkaisumalleja.

[KUVA]

[kuvateksti] Suuret erot kuntien palvelutasossa ja veroäyrissä on tasoitettava aluepoliittisin ja taloudellisin voimin.

Kunta, työllisyys ja elinkeinoelämä

Jokaisella kuntalaisella on oikeus ja velvollisuus kykyjensä mukaiseen työhön. Siksi kunnan tärkeänä tehtävänä on huolehtia työllisyydestä. Täystyöllisyyteen on pyrittävä erityisesti luomalla edellytykset pysyvien työpaikkojen syntymiselle ja tehostamalla ammattikoulutusta. Työllisyysasioiden hoitamisen tulee kannustaa työntekoon ja yrittämiseen. Kunnan tulee hyvissä ajoin kaavoittaa teollisuus- ja pienyritystontteja.

Työllisyyden ylläpitämiseksi kunnan tulee ajoittaa rakennustoimintansa ja investointinsa ottamalla huomioon suhdannepoliittiset näkökohdat. Lisäksi kunnan tulee edistää työtilaisuuksien avautumista paikkakunnalla luomalla edellytykset monipuolisen yritystoiminnan syntymiselle. Tällöin on otettava huomioon kunnan luontaiset edellytykset ja kunnassa jo olevien yritysten toimintamahdollisuudet ja laajentamisedellytykset.

Kunnan pitää pyrkiä takaamaan alueellaan asuville nuorille ja opiskelijoille pysyvä työpaikka tai harjoittelupaikka kunnan alueelta. Näin estetään opiskelijoiden ja nuorten perheiden poismuutto sekä turvataan kunnan kasvu ja kehitys.

Kunnan tulee ajoissa varata yritystoiminnan käyttöön riittävästi tontteja ja jos mahdollista, huolehtia siitä, että pienyrityksille on tarjolla työtiloja sekä huolehtia myös pienyrityksille tärkeistä kunnallisteknisistä töistä.

Riittävä ja vaihtoehtoja tarjoava asuntokanta sekä monipuolinen, kehittyvä elinkeinorakenne liittyvät toisiinsa. Myös maaseutukuntien velvollisuutena on huolehtia monipuolisen yritystoiminnan edellytyksistä, jotta uusia ongelmia aiheuttava muuttoliike haja-asutusalueilla väestökeskuksiin tulee tarpeettomaksi. Maatalouden liitännäiselinkeinojen kehittämiseen on tällöin erityisesti paneuduttava.

[KUVA]

[kuvateksti] Maatalouden liitännäiselinkeinojen kehittämiseen on erityisesti paneuduttava. Kunnan pitää pyrkiä takaamaan alueellaan asuville nuorille ja opiskelijoille pysyvä työpaikka tai harjoittelupaikka kunnan alueelta.

Kunnan ei tule itse toimia yrittäjänä, vaan sen on annettava urakat tarjouskilpailujen perusteella alan yrityksille, jolloin kunta samalla edistää yritteliäisyyttä. On noudatettava rehellisen kilpailun periaatetta. Kaikenlainen poliittinen syrjintä ja lahjusten käyttö on estettävä. Hankinnoissa on suosittava kotimaista tuotantoa.

Kunnan omien liikelaitosten kuten vesi-, sähkö-, liikenne- ja jätehuoltolaitosten toimintaa on kehitettävä jatkuvasti. Laitoksia on johdettava tulosvastuuperiaatteen mukaisesti ja tehokkaasti niin, että ne eivät rasita kuntaa taloudellisesti ja että ne mahdollistavat edullisten ja hyvien palvelujen saannin kuntalaisille kohtuuhintaisesti.

Maa- ja metsätalous ja niiden sivuelinkeinot merkitsevät paljon monien kuntien toiminnalle. Niille tulee antaa sama arvo kuin muullekin elinkeinoelämälle. Tavoitteena tulee olla maamme säilyminen asuttuna mahdollisimman laajasti. Maaseudun elinvoimaisuus on tärkeää Suomen kansantaloudelle.

Kunta voi edistää kyläyhteisöjensä säilymistä mm. asunto- ja tonttipolitiikalla, kunnallistekniikan rakentamisella ja kaupan palveluista huolehtimalla.

Kunnan tehtävänä on taata maatalouslomittajien riittävyys alueellaan. Maatalousväestölle on tarjottava samat palvelut ja sosiaaliset edut kuin muillekin. Kunta voi elinkelpoistaa alueensa tiloja mm. ostamalla niiden tuotteita ja vuokraamalla niille maa-alueita.

Maatalouden työpaikkojen vähenemisen vuoksi on kuntien edistettävä korvaavien työpaikkojen syntymistä.

Kunta työnantajana

Kunnallisten virkanimitysten valintaperusteet ovat tehtävän edellyttämät taito, kyky ja koeteltu kansalaiskunto sekä koulutus - eivät puoluepoliittiset tai muut etunäkökohdat. Avoimet kunnalliset virat ja toimet on viivyttelemättä julistettava yleisesti haettaviksi. Kaikilla kunnan palveluksessa olevilla tulee olla tasa-arvoiset ylenemismahdollisuudet. Periaatetta "sama paikka samasta työstä" on noudatettava. Kunnan on huolehdittava omien laitostensa työoloista ja työntekijöidensä viihtyvyydestä. Mm. liukuvan työajan käytöllä voidaan samalla parantaa myös palveluita.

[KUVA]

[kuvateksti] Kunnallisten virkanimitysten valintaperusteet ovat tehtävän edellyttämät taito, kyky ja koeteltu kansalaiskunto sekä koulutus - eivät puoluepoliittiset tai muut etunäkökohdat.

Kunta, verotus ja maksut

Kunnallisen veroäyrin hinta on pidettävä kohtuullisena. Tämä on tärkeää erityisesti siksi, että kunnallisvero jakoverona tulee samalla tavalla kaikkien kuntalaisten maksettavaksi eli kohdistuu varsin voimakkaasti myös pieni- ja keskituloisiin. Kuntien veroäyrikertymää voidaan kohentaa mm. edistämällä yritteliäisyyttä kunnassa, jolloin verotulo lisääntyy työmahdollisuuksien mukana.

Valtion tulee suorittaa omat velvoitteensa kunnille riittävän ajoissa, jotta kuntien ei tarvitse käyttää kallista tilapäisrahoitusta maksujensa hoitamiseen. Jälkirahoituksen tyyppisillä järjestelmillä ei saa kuntien asioiden ja talouden hoitoa vaikeuttaa.

On pyrittävä harkintaverotuksen poistamiseen. Välitavoitteena on pidettävä kunnallisen harkintaverotuksen säännösten saattamista sellaisiksi, että ne ovat yritysten kannalta tasapuoliset ja oikeudenmukaiset.

Oman vakituisen asunnon verotusarvoa määrättäessä on otettava huomioon suurperheisten suurempi tilan tarve. Asuntotulon verotus on poistettava kokonaan.

Kunnallisten laitosten maksut on pidettävä kohtuullisina. Kuntaa ei saa hoitaa yksinomaan liiketaloudellisena laitoksena, koska se on merkittävä kuntalaisia palveleva yhteisö.

Kunta ja liikennepalvelut

Asuntojen ja työpaikkojen sopivalla sijoittelulla voidaan vähentää kunnan sisäisten liikennepalvelujen tarvetta.

Kaupungeissa ja asutustaajamissa on joukkoliikenne kehitettävä nopeaksi, taloudelliseksi ja ympäristöystävälliseksi liikennemuodoksi. Kunnan on osallistuttava joukkoliikenteen kehittämiseen myös yhteistyössä yksityisten liikennöitsijöiden kanssa sekä varaamalla joukkoliikenteelle ruuhka-alueilla omia kaistoja. Kaupunkien liitosalueiden liikenneyhteydet on pyrittävä turvaamaan niiden käyttäjille kohtuuhintaisina. Kunnan tulee erityisesti huolehtia siitä, että lapset, vanhukset ja liikuntaesteiset voivat käyttää liikennepalvelulta. Kevyen liikenteen väyliä ja jalankulkureittejä tulee rakentaa.

Maaseutukunnissa tulee liikennepalvelut järjestää siten, ettei niiden puute estä kunnassa tarjottavien muiden palvelujen käyttöä. Kuntiin on kehitettävä joustava liikennepalvelu, joka turvaa kuntalaisille mahdollisuuden tarpeen mukaan käydä asioimassa kunnan keskustassa.

KUNTA JA YMPÄRISTÖN SUOJELU

Puhdas ilma, vesi ja muu ympäristö ovat kuntalaisten perusoikeuksia. Maapalloa uhkaava ekokatastrofi on tosiasia, johon liittyvien vaarojen torjuntaan on myös kuntien varauduttava.

Kunnan tulee omalta osaltaan ja yhteistyössä naapurikuntien kanssa valvoa ilman ja veden laatua. Kaikissa toiminnoissa, jotka kuormittavat luontoa, on käytettävä mahdollisimman tehokkaita puhdistusmenetelmiä. Kunnat tulee velvoittaa huolehtimaan vesistöjen suojelusta niin, etteivät ne laske puhdistamattomia jätevesiä luontoon.

[KUVA]

[kuvateksti] Ihmisten toimenpiteiden vuoksi luontomme on uhattuna. Kuntien tulee omalta osaltaan huolehtia ihmisten ja luonnon terveestä vuorovaikutuksesta ja tulevienkin sukupolvien eduista.

Kuntasuunnittelussa on otettava huomioon sekä olemassa oleva rakennettu ympäristö että luonnonsuojelun näkökohdat. Asutus, koulut, sairaalat ja lasten leikkipaikat sekä teollinen toiminta on sijoitettava kyllin kauas toisistaan. Asutus on myös sijoitettava riittävän etäälle suurista liikenneväylistä. Erityisesti on huolehdittava pohjavesien säilymisestä puhtaina.

Myös yksityistalouksista syntyvä jäte on kerättävä, lajiteltava ja ohjattava hyötykäyttöön. Ongelmajätteille on järjestettävä keräyspaikat. Keräyspaikkojen tulee olla kuntalaisten helposti tavoitettavissa esim. ostosmatkojen yhteydessä. Sellaisilla kotitalouksilla, jotka pystyvät ja ovat halukkaita huolehtimaan omasta jätehuollostaan, tulee olla siihen lupa.

Kunnallista jätehuoltoa järjestettäessä on pyrittävä mahdollisimman taloudellisiin ratkaisuihin yhteistyössä kuljetusalan yrittäjien kanssa. Jätteiden hyväksikäytössä on toteutettava luonnon normaalia kiertokulkua.

Energian ja raaka-aineiden turhaa kulutusta tulee kaikin keinoin vastustaa. Säästäväisyyttä tulee arvostaa sekä yksityisessä että kunnan taloudessa.

TIIVISTELMÄ KRISTILLISESTÄ YHTEISKUNTAVASTUUSTA

Usko Jumalaan maailman luojana ja herrana antaa yksityiselle ihmiselle ainutlaatuisen arvon. Käsitys ihmisen vapaudesta ja vastuullisuudesta Jumalan edessä on kristillisen ihmiskuvan perusta. Vapaus merkitsee sitä, että ihminen on luonnon yläpuolella ja voi muuttaa ympäristöään. Ihminen on vastuussa Luojalleen kaikista teoistaan ja toiminnastaan.

Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista. Kristillinen puolue toimii yhteiskunnallisella tasolla.

Kristillisen puolueen tehtävänä on vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen, lainsäädäntöön ja hallintoon. Yhteiskunnan rakenteet tulee muodostaa sellaisiksi, että elämä yhteiskunnassa on sopusoinnussa Jumalan antamien kaikkia ihmisiä koskevien elämän lakien kanssa ja että yksityinen ihminen yhteiskunnan lakeja noudattaessaan ei joudu ristiriitaan omantuntonsa kanssa.

Kristillinen yhteiskuntanäkemys korostaa palvelun ja keskinäisen yhteisvastuun periaatetta. Kristittyjen tehtävänä on tuoda Jumalan rakkauden ja oikeudenmukaisuuden sanomaa yhteiskuntaan. Erityisesti sairaiden, vanhusten, vammaisten, kodittomien ja puutteessa elävien tulee päästä osallisiksi yhteiskunnan palvelutyöstä. Teknistyneessä yhteiskunnassamme on myös luotava edellytykset ihmisten väliselle rakentavalle vuorovaikutukselle.

Suomalaisessa kansanvaltaisessa järjestelmässä kunnallishallinnolla on tärkeä osuus kansalaisten kaikinpuolisen hyvinvoinnin hoitajana. Kristillinen Liitto pyrkii tavoitteidensa mukaisesti toimimaan koko kansan parhaaksi.

[KUVA]

[kuvateksti] Usko Jumalaan maailman luojana ja herrana antaa yksityiselle ihmiselle ainutlaatuisen arvon. Erityisesti sairaiden, vanhusten, vammaisten, kodittomien ja puutteessa elävien tulee päästä osallisiksi yhteiskunnan palvelutyöstä.