Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.tuni.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SKL/705

Suomen kristillinen liitto

SKL:n Raittiuspoliittinen ohjelma


  • Puolue: Suomen kristillinen liitto
  • Otsikko: SKL:n Raittiuspoliittinen ohjelma
  • Vuosi: 1974
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

SKL: Raittiuspoliittinen ohjelma

Raittius kuuluu kristillisiin perusarvoihin. Se on terve, luonnollinen, elämänmyönteinen, tupakasta, alkoholista ja muista päihteistä vapaa elämäntapa. Raittiustavoitteen kanssa on jyrkässä ristiriidassa alkoholijuomien käytön voimakas lisääntyminen.

Alkoholijuomien kulutus lisääntyi vuonna 1973 9,9 prosenttia. Kulutus asukasta kohti oli 100-pro-senttiseksi alkoholiksi muutettuna n. 5,6 litraa. Vuonna 1968 vastaava luku oli 2,9 litraa. Uuden alkoholilainsäädännön aikana eli neljässä vuodessa kulutus asukasta kohti on siis noussut 2,7 litraa eli 93 prosenttia.

Alkoholiongelman vakavuutta ei voida enää vähätellä, vaan se käy yhä ilmeisemmäksi. Huolestuttavimmista kehityspiirteistä mainittakoon lasten, nuorten ja naisten alkoholisoituminen, humalaisten yleistyminen katukuvassa, rattijuoppouden lisääntyminen, perheiden hajoaminen ja yleinen moraalin höltyminen sekä alkoholinkäytön terveydellisten haittojen voimakas kasvu. Lisäksi huumausaineiden käyttö on saavuttanut, etenkin nuorissa ikäluokissa, laajan jalansijan.

Edellä mainitusta kehityksestä huolimatta alkoholipolitiikkaamme ei ole tiukennettu. Päinvastoin uusia ALKOn myymälöitä on perustettu ja alkoholijuomien ja keskioluen anniskeluoikeuksia lisätty. Alkoholijuomien hintapolitiikkaa ei ole hoidettu sillä tavoin, että olisi pyritty niiden käytön supistamiseen.

Määrätietoisen alkoholipolitiikan sekä raittiustyön tarve on tämän vuoksi entisestään kasvanut. Kristillisessä hengessä tapahtuva ennakolta ehkäisevä sekä paljastava raittiustyö tähtää täydelliseen vapauteen alkoholijuomien ja päihteiden käytöstä. Eri toimenpiteitä suunniteltaessa tätä tavoitetta on pidettävä ensiarvoisena.

Maassamme arvioidaan olevan ainakin 50 000 alkoholistia sekä lisäksi moninkertainen määrä ongelmakäyttäjiä, joista suuri osa on perheellisiä. Alkoholismista kärsimään joutuvien perheenjäsenten määrä on näin ollen huomattava.

Erityisen silmiinpistävän ryhmän muodostavat ns. rappioalkoholistit, joilla tarkoitetaan asunnottomia, korvikeaineita päihteenä käyttäviä henkilöitä. Vuonna 1970 suoritetun arvioinnin mukaan heitä oli yli 5 000. Pääosa rappioalkoholisteja oli kaupungeissa ja kauppaloissa. Helsingin osuus oli n. 61 %.

Alkoholipoliittiset toimenpiteet

- Alkoholipoliittisten toimenpiteiden tavoitteena tulee olla alkoholijuomien kulutuksen supistaminen sekä alkoholista aiheituneiden haittojen ja vaurioiden vähentäminen. Tähän on pyrittävä sekä rajoittamalla alkoholijuomien tarjontaa että pitämällä niiden hinta riittävän korkeana. Alkoholijuomien osuus on poistettava elinkustannusindeksistä, jotta voitaisiin noudattaa tehokasta hintapolitiikkaa.

- Alkoholijuomien myynnin tulee myös keskioluen osalta olla vain ALKOn tehtävänä. Tämän vuoksi olisi keskiolutlaki kumottava. Alkoholiliikkeiden ympäristössä on tehokas järjestyksen valvonta toteutettava. Kunnan on tehokkaasti käytettävä valtuuksiaan rajoittaa ALKOn myymälöiden sijoittamista alueelleen. Alkoholijuomien anniskeluoikeuksien myöntäminen on alistettava kunnanvaltuuston päätettäväksi. Raittiuslautakunnan toimintamahdollisuuksia on lainsäädäntöteitse parannettava.

- Alkoholijuomien anniskelu on valvottava siten, että se ei johda päihtymykseen. Anniskelupaikoissa on samanarvoisina ja kilpailukykyiseen hintaan oltava tarjolla riittävä valikoima alkoholittomia juomia.

- Kaikkien alkoholijuomien, myös keskioluen, valmistus on saatettava valtion yksinoikeudeksi. Kunnes tähän päästään on valmistuslupia myönnettävä vain määräajaksi, enintään 10 vuodeksi. Valmistajan voitto saa olla vain kohtuullinen korko sijoitetulle pääomalle.

- Verovapaiden alkoholijuomien saanti on poistettava kaikilta kuluttajaryhmiltä.

- Alkoholijuomien mainonta ja muu siihen verrattava myynnin-edistämistoiminta on kiellettävä. Samalla valtion on riittävin määrärahoin tuettava alkoholijuomien käyttöä vastustavaa mainos- ja tiedotustoimintaa. Valtion on myös huolehdittava siitä, että radion ja TV:n ohjelmistossa varataan alkoholijuomien käytön vastustamiseen tähtäävälle ohjelmalle riittävästi aikaa ja että niiden ohjelmissa ei muodossa eikä toisessa ihannoida alkoholijuomien käyttöä eikä väheksytä niiden aiheuttamia haittoja. Erityistä huomiota on kiinnitettävä nuorten raittiuskasvatukseen.

- Valtion ja kuntien on luovuttava alkoholin tarjoilusta omissa tilaisuuksissaan. Mikäli kuitenkin tarjoillaan alkoholia, on siitä tehtävä julkinen tilitys ja selonteko vuosittain.

- Koska keskiolutlain voimassaoloaikana ovat alaikäisten juopumispidätykset lisääntyneet huomattavasti, olisi alkoholin tarjoiluun ja myynnin valvontaan kiinnitettävä enemmän huomiota.

- Alkoholinkäytön aiheuttamista taloudellisista menetyksistä ja muista haitoista on järjestettävä kokonaisvaltainen puolueeton tutkimus.

- Valtion tulo- ja menoarviossa on varattava entistä suurempi summa ehdotonta raittiutta edistävää työtä varten. Kristillisellä pohjalla tapahtuvalla raittiustyöllä on todettu saavutettavan parhaat tulokset mistä johtuen tällaiselle raittiustyölle myönnettäviä määrärahoja on lisättävä. Valtion tulee kustantaa kokonaan alkoholistien ja narkomaanien hoidosta aiheutuneet kulut.

- Kunnat on velvoitettava entistä paremmin valvomaan, varsinkaan lapsille aiheudu alkoholin väärinkäytöstä tarpeetonta henkistä ja ruumiillista rasitusta.

Alkoholistien hoito ja kuntoutus

- Alkoholistien huolto on kehitettävä mahdollisimman aukottomaksi hoitoketjuksi, jossa alkoholivammainen saataisiin hoitotoimenpiteiden kohteeksi niin varhaisessa vaiheessa kuin mahdollista. Tämä edellyttää sekä vapaaehtoisen että lakisääteisen neuvonta- ja ohjaustoiminnan laajentamista ja kehittämistä sekä tarvittavan henkilökunnan koulutusta. Erityistä huomiota on kiinnitettävä nuorien alkoholistien auttamiseen. Ajoissa hoitoon hakeutumista voi suuresti auttaa työnantajien myönteinen suhtautuminen hoitotoimenpiteisiin ja työsuhteen säilyttämiseen. Päihtyneiden käsittelyä varten olisi suurimpiin kaupunkeihin saatava selviämisasema, joissa he saavat tarvittavan lääkinnällisen hoidon sekä ohjausta jatkohoitoon katkaisuhoitoasemille tai sairaalaan. Alkoholionvelmasta vapautumaan pyrkiviä varten olisi perustettava lisää hoitokoteja, jotta hoitoon pyrkijät voitaisiin vaikeusasteen mukaan sijoittaa heille sopiviin koteihin.

[KUVA]

[kuvateksti] Valtion ja kuntien olisi luovuttava alkoholin tarjoilusta omissa tilaisuuksissaan. Alkoholin käyttö on viime vuosina saanut sellaiset mittasuhteet, että vain ylhäältäpäin tuleva esimerkki voi hillitä juomatapoja.

- Kristillisellä pohjalla toimivalla hoitokodilla olisi hoitoketjussa oma tärkeä osuutensa. Vapaaehtoisesti huoltolahoitoon pyrkiviä varten tulisi olla riittävästi huoltolapaikkoja. Huoltoverkostonkin tulisi olla porrastettu ja kattaa koko maa tarvetta vastaavasti. Pakkomääräyksellä huoltolahoitoon saatettuja varten tulisi olla eri laitokset ja niissä olisi noudatettava riitttävän pitkää hoitoaikaa.

- Rappioalkoholistien auttamiseksi olisi ensisuojatoimintaa edelleen kehitettävä ja sen ohessa tehostettava etsivää huoltotoimintaa. Ensisuoja ei kuitenkaan saisi muodostua pitempiaikaiseksi oleskelupaikaksi, vaan sieltä alkoholisti pitäisi voida sijoittaa hoitokotiin tai huoltokotiin. Huoltokoti olisi tarpeen erityisesti vaikeasti alkoholisoituneille työkyvyttömille henkilöille, joiden kuntoutuminen näyttää epävarmalta. Hoitokodeissa olisi työterapiaan kiinnitettävä erityistä huomiota varmistamalla niihin työmahdollisuuksia hengellisen hoidon rinnalle.

- Huoltolasta tai hoitokodista poislähtevälle on asunnon ja työpaikan saaminen tärkeä asia. Tarpeen vaatiessa kuntoutettava on työllistettävä ammattikoulutuksen avulla. Alkoholistin jälkihoito on järjestettävä häntä tukevaksi kiinteäksi toiminnaksi.

- Kaikessa kuntoutustyössä on erityistä huomiota kiinnitettävä perheterapiaan ja kaikkien alkoholijuomien käyttöön johtaneiden syiden poistamiseen.

Perheiden ja muiden omaisten huolto

Valtion ja kuntien puolesta on erityistä huomiota kiinnitettävä niiden henkilöiden aineelliseen ja henkiseen auttamiseen, jotka ilman omaa syytään ovat alkoholin takia joutuneet kärsimään. Järjestöjen, varsinkin kristillisten, vapaaehtoista toimintaa heidän hyväkseen on yhteiskunnan rahallisesti tuettava.

Järjestyksen ylläpitäminen

Juopumuksen rangaistavuuden poistaminen on huomattavasti lisännyt juopottelua yleisillä paikoilla ja järjestyshäiriöitä sekä ulkona että yleisissä kulkuneuvoissa. Sen vuoksi juopuneena esiintyminen julkisella paikalla on palautettava juopumusrikokseksi. Poliisiviranomaisille on tämän vuoksi annettava riittävät voimavarat ja valtuudet järjestyksen ylläpitämiseksi.

Lainsäädännöllä on ankarammin puututtava järjestyshäiriöihin ja niiden rangaistusasteikkoja korotettava.

Yöpyminen taajama-alueilla ulkosalla muualla kuin telttailu-alueilla olisi kiellettävä.

Asunnottomat alkoholistit olisi toimitettava huoltokotiin tai palautettava aikaisempaan kotikuntaansa. Alaikäiset päihteiden vaikutuksen alaiset henkilöt tulisi voida toimittaa kotiinsa tai lähimmälle selviämisasemalle.

Huumausaineiden käyttäjät

Huumausaineiden käyttö on viime vuosina muodostunut pääasiassa nuorten ongelmaksi. Vuonna 1968 oli asevelvollisuuttaan suorittavista helsinkiläisistä 12-13 % ainakin kerran kokeillut, huumausaineita, muualta kotoisin olevien osalta luku oli 4 %. Vuonna 1971 olivat vastaavat luvut 25 % ja 11 %. Mainittuna vuonna arvioitiin maassamme olevan n. 3 000 ongelmakäyttäjää ja yli 30 000 huumausaineiden kokeilijaa tai satunnaista käyttäjää. Voimakas leviäminen muodostaa jo pelottavan uhan nuorisollemme niin terveydellisessä kuin sosiaalisessa ja moraalisessa mielessäkin.

Käytön ennalta ehkäisy

Huumausaineiden käyttäjäksi tulleen henkilön vieroittaminen ja täydellinen kuntoutus on varsin vaikea ja monimutkainen tehtävä. Ennaltaehkäisyn merkitys on sen vuoksi ratkaisevan tärkeä. Ennaltaehkäisevä työ on suunnattava toisaalta asiallisen informaation levittämiseen ja toisaalta huumausaineiden saannin estämiseen.

Valistustoiminnan tulee alkaa jo kouluissa ja jatkua tehokkaana nuoriso-, urheilu- ja opiskelijajärjestöjen parissa.

Julkisten tiedotusvälineiden käyttöä ennakoltaehkäisemisessä on lisättävä ja samalla varottava, että ne eivät anna ongelmasta vähättelevää eikä ihannoivaa kuvaa. Salakuljetuksen ehkäisemiseksi on tullihenkilöstölle annettava riittävät toimintamahdollisuudet.

Huumausainekoirien koulutusta ja käyttöä on lisättävä. Huumausainerikosten rankaisussa on salakuljettajien ja ammattimaisten myyjien kohdalla käytettävä ankaraa asteikkoa.

Käyttäjien hoito

Huumausaineiden käyttäjät olisi saatava mahdollisimman aikaisessa vaiheessa poliklinikkahoitoon. Tässä tarkoituksessa on etsivää huoltotoimintaa lisättävä. Poliklinikkahoidon ohella olisi huumausaineiden käyttäjä saatava sellaiseen ympäristöön ja seurapiiriin, jossa ei olisi houkutusta huumausaineiden käyttöön. Tässä kohden on seurakuntien ja kuntien jengityöntekijöillä, nuorisotyöntekijöillä, koulujen terveydenhoitajilla ja koulukuraattoreilla tärkeä tehtävänsä.

Kenttätyössä olisi entistä enemmän käytettävä hyväksi myös päihteistä vapautuneiden henkilöiden apua. Koska huumausaineiden käytöstä muodostuu ongelma koko kodille, on vanhemmat saatava mukaan yhteistyöhön nuoren parhaaksi.

Niille, joille poliklinikkahoito ei näytä tuottavan tulosta, on luotava riittävä määrä hoitokoti-paikkoja. Hoitokodissa on voitava jatkaa keskeytynyttä koulunkäyntiä tai ammattiopiskelua sekä viipyä vieroittamiseen tarvittava aika. Sieltä päästyä on tukitoimenpiteitä jatkettava ja autettava pääsemään jälleen normaalin elämän alkuun.

Koska kristillisellä pohjalla toimivalla narkomaanikodeilla on ulkomailla saavutettu hyviä tuloksia, tulisi valtion antaa näitä ylläpitäville järjestöille tukea.

Muut päihteet

- Päihdyttävien teknisten aineiden myynti alaikäisille ja väärinkäyttäjille on estettävä.

- Kun lääkkeiden käytöstä saattaa muodostua niiden väärinkäytöön johtava sidonnaisuus, olisi lääkkeiden välitön ja välillinen mainonta rajoitettava mahdollisimman vähiin ja niiden kauppaa valvottava tehokkaasti. On estettävä lääkäreiden vastuuton rauhoittavien aineiden määrääminen.

- Päihdyttävistä teknisistä aineista ja lääkkeistä johtuva vaara on otettava huomioon päihteiden vastaisessa tiedotustoiminnassa.

Liikenteen päihdehaittojen ehkäisy

- Kaikkien moottoriajoneuvojen ja -alusten kuljettaminen alkoholia tai muuta päihdyttävää ainetta nauttineena on kiellettävä yhtenäisin perustein.

- Rattijuoppouden vähentämiseksi on liikenteen valvontaa lisättävä. Verenalkoholin rangaistuksen langettava raja on määrättävä kiinteäksi ja riittävän alhaiseksi. Rangaistukset on porrastettava siten, että ne tehokkaasti estävät liikennejuoppoutta.

- Valvontaa on tehostettava siten, että kiinnijoutumisen riski on riittävän suuri.

Lääkkeiden ja alkoholin vaarallinen yhteisvaikutus on tehtävä tunnetuksi asianmukaisella informaatiolla.

[KUVA]

[kuvateksti] Tehokkaaseen raittiuspolitiikkaan on kuuluttava myös tupakanpolton vastustaminen. Onhan lääketiede kiistatta osoittanut tupakan vahingollisuuden elimistölle.

Tupakan käytön rajoittaminen

Lääketiede on yhä selvemmin osoittanut tupakan käytön terveydelliset haittavaikutukset. Tämän vuoksi raittiuspolitiikkaan kuuluu myös tupakan käytön lopettamiseen tähtäävä valistustoiminta.

Nuorisolle olisi tehtävä tiettäväksi tupakoinnista johtuvat sosiaaliset, taloudelliset ja terveydelliset haitat myös niille, jotka joutuvat hengittämään tupakansavua.

Koululaisten tupakoiminen koulualueella olisi kouluhallituksen määräyksellä kokonaan kiellettävä. Tupakan mainonta olisi estettävä lainsäädäntötoimin.

Erityisesti nuoria naisia olisi varoitettava tupakan, alkoholin ja muiden narkoottisten aineiden turmiollisesta vaikutuksesta äidin kohdussa kehittyvään sikiöön.

Radion ja television tehtävää muuttaa raittiuspolitiikalle myönteiseksi asenteita myös tupakan osalta on korostettava. Tiedotustoiminnassa on kiinnitettävä huomiota myös tupakan savusta kärsiviin lähimmäisiin.

Tupakoiminen julkisissa tiloissa, kuten kulkuneuvoissa ja kokoustiloissa, olisi sallittava vain sitä varten erikseen varatussa tilassa. Sama tulisi koskea myös työpaikkatupakointia, sillä astmaattiset sairaudet ovat mm. työpaikkatupakoinnin seurauksena lisääntyneet niidenkin keskuudessa, jotka eivät itse tupakoi.

Hyväksytty puoluevaltuuskunnan kokouksessa 28.4.1974.