Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.tuni.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SKL/713

Suomen kristillinen liitto

Suomen kristillisen liiton eduskuntavaaliohjelma


  • Puolue: Suomen kristillinen liitto
  • Otsikko: Suomen kristillisen liiton eduskuntavaaliohjelma
  • Vuosi: 1987
  • Ohjelmatyyppi: vaaliohjelma

SUOMEN KRISTILLISEN LIITON EDUSKUNTAVAALIOHJELMA VAALEISSA 15.-16.3.1987

Sisällysluettelo:

1. Yleistä
2. Sosiaali- ja terveydenhuolto
Koti ja perhe
Oikeus elämään
Ikääntyvä väestö ja vanhukset
Eläkepolitiikka oikeudenmukaiseksi
Terveydenhuollon kehittämistavoitteet
Terveet elämäntavat ja raittiustyö
Alkoholipolitiikka
Huumausaineet
3. Koulu-, kulttuuri- ja tiedepolitiikka
Kulttuurin perusta
Koulut
Tiedonvälitys ja kulttuuri
Tieteellinen tutkimus ja opetus
Kirkkojen ja valtion suhteet
4. Talouspolitiikka
Valtiontaloutta hoidettava säästäväisesti
Verotusta on kevennettävä ja korjattava
Perheverotus uudistettava
Työllisyys - yrittäjyys - toimeentulo
Koulutus
Asunto-ongelmat poistettava
Vapaakunnat vauhtiin
5. Ympäristö ja energiapolitiikka
Ympäristö ja luonnonlait
Energiapolitiikka
6. Maatalous
7. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka
Ulkopolitiikka - rauhanpolitiikka
Toiminta terrorismia vastaan
Paasikiven - Kekkosen linjalla
Suomi ja pakolaiset
Suomi ja kehitysmaat

SUOMEN KRISTILLISEN LIITON EDUSKUNTAVAALIOHJELMA VUODELLE 1987

1. YLEISTÄ

Kristillisen Liiton yleisohjelman johdannossa todetaan:

Kristillinen maailmankatsomus perustuu Jumalan erityiseen ilmoitukseen Raamatussa sekä yleiseen ilmoitukseen luomakunnassa. Tälle perustalle rakentuu myös kristillinen politiikka.

Usko Jumalaan maailman Luojana ja Herrana antaa yksityiselle ihmiselle ainutlaatuisen arvon. Käsitys ihmisen vapaudesta ja vastuullisuudesta Jumalan edessä on kristillisen ihmiskuvan perusta. Vapaus merkitsee, että ihminen on sisimmältä olemukseltaan luonnon yläpuolella ja voi vaikuttaa ympäristöönsä muuttaen sitä. Ihminen on vastuussa kaikista teoistaan ja toiminnastaan Luojalleen.

Kristillisen puolueen tehtävänä on etsiä ja esittää perusteltuja toimintamalleja yhteiskunnan uudistamiseksi.

2. SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLTO

Koti ja perhe

Koti on yhteiskunnan sydän. Avioliittoperhe on turvallisten ja läheisten ihmissuhteiden perusta. Irralliset seksuaalisuhteet ja avosuhteet ovat ristiriidassa kristillisen elämänkatsomuksen kanssa.

Perheille on taattava toimivat vaihtoehdot lasten hoitoon.

Perheverotuksen korjaamisella on parannettava vanhempien mahdollisuuksia hoitaa lapsensa itse kotona.

Lapsilisien reaaliarvoa on nostettava ja ne on korotuksen jälkeen sidottava indeksiin. Lapsilisien maksatusta tulee jatkaa 18 ikävuoteen saakka täysimääräisinä.

Nykyinen lainsäädäntö edellyttää, että vuoteen 1990 mennessä kaikki alle 3-vuotiaiden lasten vanhemmat saavat valita joko lasten kotihoidon tuen tai kunnallisen päivähoito- tai perhepäivähoitopaikan.

Tähän tavoitteeseen pääseminen ei ole mahdollista, ellei kotihoidon tuesta tehdä todellista vaihtoehtoa perheille. Tuen markkamääriä on korotettava selvästi nykyisestään.

Perhepäivähoidossa ja päiväkodeissa on oltava riittävästi paikkoja. Alueelliset erityistarpeet tulee päivähoidon kehittämisessä ottaa huomioon.

Kotiapulaisen palkkauskustannukset tulee saattaa verotuksessa vähennyskelpoisiksi.

Kristillisen Liiton päätavoitteena on hoitopaikkajärjestelmä, joka takaa sosiaali- ja eläketurvan lasta, vanhusta, vammaista tai pitkäaikaissairasta hoitavalle henkilölle. Välitavoitteena tulee olla kuntia lainsäädännöllisesti velvoittava hoitotukijärjestelmä, joka takaa nykyistä korkeamman hoitopaikan vanhusta, vammaista tai pitkäaikaissairasta kotona hoitavalle henkilölle.

Kotiin jääneen vanhemman työhönpaluuoikeus tulee turvata ja mahdollisuuksia tarvittavaan uudelleen koulutukseen tulee kehittää. Yksinhuoltajien erityisongelmat on lainsäädännössä otettava huomioon.

Oikeus elämään

Jokaisella tulee olla oikeus elämään. Lapsen tulee voida syntyä toivottuna ja rakastettuna turvalliseen ympäristöön.

Nykyinen aborttilaki on muutettava elämää suojelevaksi ja kunnioittavaksi siten, että sosiaaliset syyt eivät yksin riitä raskauden keskeyttämisen perustaksi.

Nuoria on autettava suhtautumaan oikein perhe-elämään ja perheen asemaan yhteiskunnassa. Nuorille tulee olla riittävästi tarjolla perhekasvatuksen ja perhesuunnittelun palveluja. Vapaaehtoisjärjestöillä on tärkeä osuutensa mm. vanhemmuuteen valmentavan kasvatuksen järjestämisessä.

Terveydenhuoltohenkilöstö tulee velvoittaa antamaan riittävää, oikeata ja monipuolista informaatiota abortin vaihtoehdoista, kuten ottolapsimahdollisuudesta, yhteiskunnan takaamasta sosiaaliturvasta ja muista seikoista.

Ensikoteja ja muita tukipalvelujen muotoja tulee tarjota nykyistä enemmän niitä tarvitseville, myös vapaaehtoistoiminta huomioon ottaen.

Koko perhepolitiikan ja aborttilainsäädännön korjaaminen on maallemme erityinen haaste senkin vuoksi, että väkilukumme on muutaman vuosikymmenen kuluttua kääntymässä pysyvästi laskuun.

Eutanasiaa, armomurhaa, Kristillinen Liitto ei hyväksy missään muodossa.

Ikääntyvä väestö ja vanhukset

Sosiaali- ja terveydenhuolto on yhteiskunnassamme kehittynyt myönteisesti. Kuitenkin väestörakenteen muutoksesta on aiheutumassa haaste, johon emme ole pystyneet vastaamaan.

Vanhuusvuosien tulee olla turvallinen elämänvaihe, joka on voitava viettää siellä, missä henkilö itse haluaa. Tavoitteena tulee olla vanhusten mahdollisuus itsenäiseen elämään sekä niiden erityispalvelujen saamiseen, joita varsinkin yksinäinen vanhus ikääntyessään tarvitsee. Ateria-, kylpy-, siivous- ym. kotipalveluja tulee tarjota kaikille niitä tarvitseville.

Hyvissä ajoin annettu lyhytaikainen intervalli- eli vuorohoito helpottaa sairaansijojen tarvetta ja antaa useammalle mahdollisuuden hyvän hoidon saamiseen. Päiväsairaaloita, palvelukoteja, hoivakoteja, vanhainkoteja ja sairaalapaikkoja tulee perustaa kunkin paikkakunnan tarpeen mukaisesti eri elämän tilanteen kannalta sopivimman hoidon saamiseksi. Myös kotihoidon tulee olla varteenotettava vaihtoehto. Kotihoitopotilaan jaksottaisella hoidolla sairaalassa tai muussa laitoksessa voidaan vanhusta kuntouttaa ja hoitajina toimiville omaisille antaa tarpeellista lomaa. Kotihoitoa voi tukea myös yösairaanhoitopaikoilla.

Vanhainkoti- ja sairaalahoidossa on pyrittävä kodinomaisuuteen. Fyysisen, henkisen ja hengellisen virkistyksen aikaansaamiseen tulee antaa voimavaroja ja kehittää myös kuolevan potilaan hoitoa. Omaisten mahdollisuuksia osallistua hoitoon tulee lisätä.

Yksityisiä vanhainkoteja ja hoitopaikkoja tulee tukea tasapuolisesti ja riittävästi.

Eläkepolitiikka oikeudenmukaiseksi

Harjoitettavan eläkepolitiikan tulee turvata perustoimeentulo kaikille työ- tai vanhuuseläkettä saaville.

Eläkkeiden tasoeroa tulee pyrkiä supistamaan. Verovapaan eläketulon ylärajaa tulee korottaa. Heinäkuun väli-indeksitarkistus tulee palauttaa eläkkeisiin.

Terveydenhuollon kehittämistavoitteet

Omalääkäri- ja omahoitajajärjestelmää on kehitettävä. Suurissa kunnissa palvelujen alueellistaminen on tärkeää. Neuvola- ja sairaanhoitopalvelut pitää saada ensisijaisesti tutulta terveysasemalta.

Laitoksissa, mm. mielisairaaloissa ja kehitysvammalaitoksissa on edelleen useita tuhansia ihmisiä, joiden oikea hoitopaikka ei ole laitos. Siksi avohuoltoa ja mm. asuntotuotantoa on voimakkaasti kehitettävä. Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyötä on kehitettävä.

Hoitoyksiköiden kokoa ei saa suurentaa. Pienemmissä laitoksissa hoitoon hakeutuminen on vaivattomampaa ja potilas säilyttää yksilöllisyytensä paremmin.

Ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa ja ihmisen vastuuta omasta terveydestään on edistettävä. Terveisiin elämäntapoihin on kiinnitettävä jatkuvasti huomiota. Moraalilla ja ihmisen elämäntavoilla on selvä yhteys myös hänen omaansa ja jopa kokonaan ulkopuolisten ihmisten terveydentilaan, kuten huolestuttava aids-sairaus on viime vuosina osoittanut.

Terveet elämäntavat ja raittiustyö

Terveet ja raittiit elämäntavat lisäävät vuosia elämään ja elämää vuosiin. Tämä on pidettävä mielessä kaikessa poliittisessa päätöksenteossa.

Raittiustyön tavoitteena tulee olla ehdottoman raittiuden edistäminen. Raittiuslautakunnat tulee säilyttää lakimääräisinä.

Alkoholipolitiikka

Alkoholipolitiikka on hoidettava niin, että alkoholin kulutus saadaan vähenemään. Alkoholin kulutukseen vaikuttavat sen saatavuus, hinta ja vallitsevat asenteet.

Alkoholin jakelu ja valistustyön hoito on erotettava toisistaan. Alkoholijuomien hintaa on korotettava ja se on poistettava elin-kustannusindeksistä. Alkoholin piilomainontaa mietojen juomien muodossa ei saa sallia. Keskiolut on alkoholijuoma, joka ei kuulu elintarvikeliikkeisiin ja kahvibaareihin.

Alkon voittovaroista on huomattavasti nykyistä enemmän ohjattava rahaa päihdevaurioiden korjaamiseen ja estämiseen. Päihdehuollossa on kiinnitettävä huomiota päihdeongelmien riittävän varhaiseen havaitsemiseen ja toimenpiteisiin ryhtymiseen. Työpaikkojen hoitoonohjauksesta vastaavien henkilöiden koulutusta tulee tehostaa. Hoitomalleissa on painotettava ehdottomaan raittiuteen tähtääviä malleja.

Maa-, vesi- ja ilmaliikenteessä on lainsäädännöllisesti edellytettävä täysraittiutta.

Huumausaineet

Huumeiden maahantuonti, välitys ja myynti ovat rikollista toimintaa. Myyntiketjut tulee katkaista ja estää uusien käyttäjien joutuminen huumeiden vaikutuspiiriin. Tarkkaa käyttäjien määrää ei tiedetä, mutta arvellaan sen olevan tuhansia. Usein jo kokeilu voi johtaa pysyvään käyttöön.

Huumausaineiden käyttäjien hoitoonohjaus tulee toteuttaa ja edistää kristilliseltä pohjalta toimivien hoitokotien perustamista. Nuorisopoliklinikoiden voimavaroja tulee lisätä niin, että huumeongelmaisilla nuorilla on mahdollisuus päästä heti tarvitsemaansa hoitoon joutumatta jonottamaan hoitopaikkaa viikkoja ja jopa kuukausia.

Kouluissa tehtävää valistustyötä huumeita vastaan on tehostettava. Sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden valmiutta kohdata huumeongelmat on parannettava.

3. KOULU-, KULTTUURI- JA TIEDEPOLITIIKKA

Kulttuurin perusta

Koulu- ja kulttuurielämän varmin ja koetelluin pohja on kristillisissä perusarvoissa.

Jos koulukasvatuksessa ei kehitetä lapsen arvo- ja moraalikäsityksiä, niin hän ei käyttäytymisessään kykene ohjaamaan tieto- ja voimavarojaan oikein. Tässä ihmisen valintakyvyn kehittämisessä tärkeitä tekijöitä ovat uskonto ja taito- sekä taideaineet. Siksi päiväkodeissa ja kouluissa tulee noudattaa kristillisiä kasvatus-ihanteita.

Vallassa olevasta ihmiskuvasta riippuu se, mihin kasvatuksella ja opetuksella pyritään. Kristillisen etiikan ydin on "kaikki, mitä tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää te samoin heille".

Koulut

Vanhemmilla ja kodeilla on ensisijainen kasvatusoikeus ja -velvollisuus. Kodin ja koulun tulee tukea toisiaan tärkeässä lasten kasvatustehtävässä. Peruskoulussa on varottava tiedon yliarvostamista ja otettava huomioon myös käytännön taitojen ja käden taitojen kehittäminen..

Käyttäytymisnormistojen puute on tuonut epävarmuutta ja häiriöitä kouluun ja koko yhteiskuntaan. Siksi tarvitaan selkeitä elämänohjeita. Tunnustuksellinen uskonnonopetus tulee säilyttää ja sen määrä tulee nostaa kahteen viikkotuntiin kaikilla luokkatasoilla, myös peruskoulun yläasteella.

Vanhemmilla on oltava oikeus hankkia lapsilleen koulutusta myös tietyt perusvaatimukset täyttävissä erimuotoisissa peruskoulujärjestelmän ulkopuolisissa oppilaitoksissa.

Tiedonvälitys ja kulttuuri

Yleisradio sekä laajentuvat paikallisradio- ja tv-ohjelmat ovat merkittäviä kulttuurivaikuttajia maassamme. Niiden ohjelmantekijöiltä edellytetään erityistä eettistä vastuuta yhdessä sananvapauden parhaiden piirteiden taitamisen kanssa.

Väkivaltaviihteelle, pornografialle ja kaikille muille hyvien tapojen vastaisille ohjelmille on asetettava sulku. Videoaineistoa koskevat säädökset on tältä osin pikaisesti saatettava voimaan.

Tieteellinen tutkimus ja opetus

Tieteen tehtävänä on palvella elämää säilyttäviä eikä tuhoavia tarkoitusperiä. Määrärahoja tieteelliseen tutkimukseen on lisättävä niin, ettei Suomi varsinkaan avainaloillaan putoa kansainvälisestä kilpailusta. Tieteen pyrkimys totuuteen edellyttää, ettei valtiovalta eivätkä muutkaan ulkopuoliset saa vaikuttaa tutkimuksen sisältöön.

Erityistä arvoa on annettava kansallisesti merkittävien asioiden selvittämiselle. Valtion tiedepolitiikan on myös otettava huomioon koko ihmiskunnan tarpeet ja oltava mukana kansainvälisessä tutkimustyössä.

Valtiovallan ja korkeakoulujen välisessä suhteessa on vältettävä vallan keskittämistä ja pyrittävä mahdollisimman suureen korkeakoulujen autonomiaan.

Tutkimuksesta saatavan hyödyn tavoittelu ja muotiaiheet eivät saa johtaa perustutkimuksen väheksymiseen.

Maamme taloudellisten mahdollisuuksien rajallisuuden vuoksi on soveltavaa tutkimusta painotettava erityisesti siinä, missä perustutkimus on kallista.

Kirkkojen ja valtion suhteet

Kansankirkkojemme itsenäisyyttä valtioon nähden on lisättävä. Kirkkojen hengellinen toiminta ja sitä koskeva lainsäädäntö on irroitettava eduskunnan päätösvallasta lainsäädännöllisesti.

Luterilaisen kirkon hengellistä toimintaa varten tulisi kirkolliskokoukselle antaa oikeus laatia sitä koskeva säännöstö. Hallinnolliset perussäännökset ja luterilaisen kirkon järjestysmuotoa koskeva lainsäädäntö tulisi sisällyttää kirkolliskokouksen ja eduskunnan säätämään kirkkolakiin.

Molempien kansankirkkojemme julkisoikeudellinen asema ja verotusoikeus tulee säilyttää. Verotus- ja väestörekisterinpito-oikeus tulee myöntää niitä haluaville kirkkokunnille. Sellaiset osakeyhtiöt, joiden osake-enemmistö on muiden kuin kirkkokunnan omien jäsenten hallussa, olisi vapautettava kirkollisveron maksamisesta.

Valtion kehitysyhteistyövaroja on enenevässä määrin suunnattava kohdemaihin lähetysjärjestöjen kautta. Valtion tulisi osallistua nykyistä suuremmalla taloudellisella tuella kristillisten järjestöjen suorittamaan sosiaaliseen työhön esim. alkoholistien ja narkomaanien parissa.

4. TALOUSPOLITIIKKA

Valtiontaloutta hoidettava säästäväisesti

Hallitus on epäonnistunut itselleen asettamissaan verotusta koskevissa tavoitteissa. Vaikka aivan viime aikoina verotus on ollut kevenemässä, on se kuitenkin yli kaksinkertaisesti ylittänyt hallituksen itselleen asettaman yhden prosentin nousuvaran. Kokonaisveroaste oli vuonna -86 yli 36 %, kun se vaalikauden alkaessa oli 34 %.

Hallitus on yhä tasapainottanut valtion budjetin lisäämällä veroja sekä ottamalla lainaa. Nykyisin kaikki uusi velka menee vanhojen, aikanaan tehtyjen ylisuurten velkojen kuoletuksiin ja korkoihin, eikä riitäkään siihen.

Hallintoa on tehostettava ja byrokratiaa kevennettävä. Budjetin laadinnassa on käytettävä suurta kriittisyyttä varsinkin menojen puolella.

Verotusta on kevennettävä ja korjattava

Korkea veroaste merkitsee sitä, että käytännössä yhä useampi palkansaajakin joutuu maksamaan tulonlisäyksestään yli puolet veroa.

Kristillisen Liiton mielestä verorasitusta on kevennettävä. Verouudistukselle on löydettävä muoto, joka innostaa työn tekemistä. Se ei saa lisätä tuloeroja ja sen tulee kohdentua erityisesti lapsiperheiden hyväksi.

Velkojen korkojen ja sairauskulujen verovähennysoikeuden omavastuuosuudet on poistettava. Sairauskulut on saatettava verotuksessa täysimääräisesti ilman ylärajaa vähennykseen oikeuttaviksi.

Perheverotus uudistettava

Kristillisen Liiton mielestä nykyisen perheisiin kohdistuvan verotuksen epäkohdat on pikaisesti korjattava.

Tällä hetkellä verotuksessa suorastaan rangaistaan perheitä, joissa puolisoista vain toinen käy töissä ja toinen hoitaa lapsia. Tappio valtionverotuksessa voi olla jopa 5.000 - 10.000 mk vuodessa yhden ansaitsijan tuloihin kohdistuvan veroprogression vuoksi.

Kristillisen Liiton tavoitteena on suhteuttaa perheiden verotus perheenjäsenten lukumäärään. Vähintä, mitä voidaan tehdä, on ensi vaiheessa korjata tilannetta kaksinkertaistamalla puoliso- ja lapsivähennykset. Viime vuosina näihin tehdyt korjaukset ovat jääneet riittämättömiksi, koska lähes vuosikymmenen ajaninflaatiokorotuksia ei ole näihin vähennyksiin tehty.

Kotiapulaisen palkkakustannukset tulee verotuksessa saattaa kokonaan verovähennyskelpoisiksi. Tällä olisi myös huomattava työllisyyttä parantava vaikutus.

Työllisyys - yrittäjyys - toimeentulo

Tuottava taloudellinen toiminta on aineellisen hyvinvoinnin perusta. Työllisyyden hoidossa on monipuolisella pienellä ja keskisuurella yritystoiminnalla erittäin suuri merkitys. Siksi sen elpymistä ja vahvistumista on kaikin keinoin edistettävä. Tarvitsemme tuottavia ja työntekijöiden kannalta mielekkäitä työpaikkoja.

Työllisyyden hoito valtion ja kuntien toimesta on välttämätöntä, mutta käytännössä kallista ja vaatii työpaikkaa kohden paljon verovaroja. Valtion ja kuntien työllistämismahdollisuuksista on tehtävä kokonaisselvitys.

Palkkojen oheiskustannuksia eli ns. työvoimaveroa on kohdistettava uudelleen niin, etteivät työntekijävaltaiset alat joudu kärsimään niistä suhteessa pääomavaltaisiin aloihin. Nuorista alle 24-vuoti-aista työntekijöistä maksettavat eläketurvamaksut on syytä poistaa. Yrittäjien sosiaali- ja eläketurva tulee saattaa samalle tasolle muiden työntekijäryhmien kanssa. -

Erityistä työllistämis- ja harjaantumistukea on maksettava kaikille yrityksille, jotka kouluttavat ja työllistävät nuoren työttömän tai ammattikoulusta valmistuneen.

On selvitettävä, miten pienyrittäjien liikevaihtoveroa voidaan keventää.

Koulutus

Työelämässä on oltava valmiudet jatkuvan koulutuksen periaatteen toteuttamiseen, koska ammattirakenne jatkuvasti muuttuu.

Koulutettavien motivointiin on kiinnitettävä erityistä huomiota, jotta mm. ammatillisten koulujen kävijöiden korkea keskeyttämisprosentti saadaan laskemaan. Ylioppilaspohjaisia linjoja tulee ammatillisissa kouluissa olla riittävästi. Koulu- ja työvoimaviranomaisten yhteistyötä on kehitettävä siten, että koulutuspaikat suhteutetaan tulossa olevaan työvoiman tarpeeseen. Oppilaiden erilaiset taipumukset on otettava huomioon opetusta suunniteltaessa. Tavoitteena tulee olla käytännön ammattitaidon hankkiminen ja työelämään kiinni pääseminen suoraan kouluvaiheesta.

Asunto-ongelmat poistettava

Jokaiselle kansalaiselle on taattava kohtuulliset vaatimukset täyttävä asunto.

Kristillisen Liiton mielestä on lisättävä sellaista puolikunnallista asuntotuotantoa, jossa asunnonhaltija voi vuokran yhteydessä vähitellen maksaa kunnan lainaosuuden. Tämä mahdollistaa omaan asuntoon kiinni pääsemisen pienellä alkupääomalla.

Vuokratulovähennystä on korotettava, jotta voidaan turvata myös yksityisten vuokra-asuntojen säilyminen. Valtion ja kuntien vuokra-asuntotuotantoa on lisättävä.

Asuntovelkojen korkojen omavastuuosuus verotuksessa on poistettava.

Asuntotuotantomäärärahoja on lisättävä ja niiden myöntämisehtoja on lievennettävä siten, että myös pääkaupunkiseudulla voidaan tuloja hintatasorajojen kohtuuttomasti estämättä käyttää myönnetyt aravamäärärahat.

Asumistukimuodot on nykyistä paremmin suhteutettava perheenjäsenten lukumäärään.

Huomiota tulee kiinnittää moniongelmaisten erityisryhmien asumisolojen kehittämiseen. On rakennettava itsenäiseen elämiseen ja asumiseen edistäviä asuntoja tukipalveluineen.

Vapaakunnat vauhtiin

Kristillinen Liitto vaatii, että vapaakuntakokeiluun halukkaille kunnille annetaan todelliset mahdollisuudet itse harkita, miten ne saamansa valtionavut käyttävät. Lainsäädännöllä on kaikille kuntalaisille turvattava tietyt peruspalvelut.

Kokeilu tulee toteuttaa siten, että kunnille annetaan tietyt omat määrärahat, jotka ne saavat oman paikallistuntemuksensa ja pitkäaikaisen hallinnollisen kokemuksensa perusteella sijoittaa tarkoituksenmukaisiin kohteisiin.

Kunnallinen itsehallinto on itseisarvo, jota tulee erityisesti vaalia. Kantokykyluokituksessa olevat puutteet on korjattava. Kristillinen Liitto vastustaa jyrkästi valtiovallan pyrkimyksiä sysätä veropaineitaan kuntien maksettaviksi. Säädetyt kuntia velvoittavat lait on pantava täytäntöön siten, että valtio on kustannuksissa mukana niihin alun perin lupaamallaan osuudella.

Tehtävien siirtäminen kunnille merkitsee tarvetta nostaa veroäyrin hintaa, mikä rasittaa erityisesti pieni- ja keskituloisia, joihin kunnallinen jakovero kohdistuu suhteessa enemmän kuin progressiivinen valtionvero.

Kunnallisia investointeja suunniteltaessa on harkittava, mikä todella palvelee kuntalaisia.

Kristillinen Liitto vaatii, että poliittisista virkanimityksistä kunnissa ja muussa hallinnossa luovutaan. Virkoihin on valittava henkilöt pätevyyden - kyvyn, taidon ja koetellun kansalaiskunnon -perusteella eikä poliittisin perustein. SKL korostaa avoimmuuden ja rehellisyyden periaatteita kaikessa yhteiskunnallisessa toiminnassa,

5. YMPÄRISTÖ JA ENERGIAPOLITIIKKA

Ympäristö ja luonnonlait

Jumala on asettanut luomakuntaan luonnonlait, jotka säätelevät sen toimintaa. Mikäli luonto toimii häiriintymättä, palautuu kaikki käytetty aines takaisin sen omaan kiertokulkuun ja luonto pysyy puhtaana ja elinvoimaisena.

Ympäristön saastuminen on ihmisen aikaansaamaa. Maaperän, ilman ja vesistöjen kuormittaminen suuremmilla jätemäärillä kuin mitä ne pystyvät käsittelemään, järkyttää luonnon tasapainoa.

Kunnat tulee velvoittaa osoittamaan kuntalaisille asialliset jätteiden keräyspaikat, jotta jäte jo koontavaiheessa tulee eritellyksi. Valtio puolestaan taatkoon sen, että jätteiden hyödyntäminen esim. yrityksille on kannattavaa ja että kukin jäte tulee hyötykäyttöön.

Liikenne aiheuttaa merkittävän osan luontoon joutuvista epäpuhtauksista. Uusissa moottoriajoneuvoissa tulee bensiinin lyijystä luopua täydellisesti vuoteen 1988 mennessä. Samoin on edellytettävä, että kaikkiin uusiin autoihin asennetaan kemiallinen katalysaattori, joka puhdistaa pakokaasun typpioksideista, palamattomista hiilivedyistä yms.. Tästä on säädettävä välittömästi laki.

Lyijyttömän bensiinin saatavuutta on parannettava ja sen hinta tehtävä normaalibensiinin hintaa edullisemmaksi.

Energiapolitiikka

Energian kulutusta ja sen kasvua on pyrittävä hillitsemään säästötoimenpiteiden avulla ja lisääntyvä energiantarve on tyydytettävä ympäristön kannalta mahdollisimman turvallisilla, mieluimmin kotimaisilla vaihtoehdoilla.

Uudet ja käytössä olevat hiilivoimalat on varustettava päästöjen puhdistuslaittein. Uusien ydinvoimaloiden rakentamisesta tulee luopua.

6. MAATALOUS

Maataloutemme tarvitsee hyvät toimintaedellytykset. Tätä edellyttävät elintarvikeomavaraisuutemme turvaaminen, maatalouden työllisyyden takaaminen ja aluepoliittiset näkökohdat. Maatalouden pääomahuollosta ja sukupolven vaihdosmahdollisuuksista on kannettava erityistä huolta. Ylituotanto-ongelmia on pyrittävä hillitsemään. On etsittävä mielekkäitä keinoja myös siihen, että Suomi voisi auttaa nykyistä paremmin ravinnon puutteesta kärsiviä ihmisiä kehitysmaissa.

Suomen tulee pystyä turvaamaan elintarvikeomavaraisuutensa monipuolisesti myös kriisiaikoina. Varastoinnin tasoon erilaisia ympäristövaaroja vastaan on kiinnitettävä huomiota. Viljan varastointimääriä on huomattavasti lisättävä nykyisestä.

7. ULKO- JA TURVALLISUUSPOLITIIKKA

Ulkopolitiikka - rauhanpolitiikka

Kristillinen Liitto pyrkii politiikassaan siihen, että Suomi voisi olla rauhan välittäjänä terroritekojen, rauhattomuuden ja sotien maailmassa. Samalla on muistettava, että oikeaa rauhantyötä on myös maamme puolustus- ja kriisivalmiudesta huolehtiminen. Väestönsuojelua sekä elintarvikeomavaraisuutta on huomattavasti kehitettävä nykyisestään. Raamatussa rauha on keskeinen ja tärkeä käsite. Kristillinen Liitto pyrkiikin aktivoimaan yhteiskunnalliseen toimintaan niitä ihmisiä, jotka omassa elämässään ovat kokeneet sisäisen rauhan merkityksen. Heille sana "autuaita ovat rauhantekijät" on koettua elämää. Sen vuoksi Kristillinen Liitto katsoo, että sillä on annettavana ratkaisumalli ihmisten välisten ristiriitojen ratkaisemiseen. .

SKL katsoo, että pyrittäessä luomaan rauhantilaa maailmaan, on ensisijaisesti käytettävä ulkopoliittisia keinoja. Kansainväliset järjestöt, maiden Väliset yhteydenpidot ja kansojen johtajien tapaamiset voivat luoda luottamuksellisen ilmapiirin, jonka vallitessa ristiriitatilanteet voidaan ratkaista.

Toiminta terrorismia vastaan

Terroritoiminta ja aseilla uhkaaminen on järjestelmällisesti torjuttava. Tässä kansainvälisen yhteisön on oltava aktiivinen. Valtioiden on yhteisvoimin sitouduttava tähän tavoitteeseen. Suomen on ennalta ehkäisevästi hoidettava asiansa niin, ettei ulkoisista tai sisäisistä syistä synny tarvetta tai mahdollisuutta yhteiskuntaa ja sen jäseniä uhkaavaan ja tuhoaviin väkivaltailmiöihin.

Paasikiven - Kekkosen linjalla

Kristillisen Liiton mielestä Suomen ulkopolitiikkaa on hoidettu hyvin. Maamme on saavuttanut arvonantoa rauhantahtoisen, aktiivisen puolueettomuuspolitiikkansa vuoksi. Maamme suhteet naapurimaihimme, Pohjoismaihin ja Neuvostoliittoon, ovat hyvät ja vakaat. Kun virallisella tasolla on korjattu vinoutuma, joka Suomella oli suhteissaan Israeliin, on maallamme yhä paremmat mahdollisuudet harjoittaa rauhanvälitystoimintaa myös Lähi-Idässä. Nyt on aika lähentää Suomen ja Israelin välisiä suhteita mm. kulttuurivaihdon alalla.

Suomi ja pakolaiset

SKL:n mielestä pakolaisia on ensisijaisesti autettava kulttuuripiirissä, joka on pakolaiselle läheinen.

SKL:n tehtävänä on vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen siten, että pakolaisia voidaan sijoittaa myös Suomeen entistä enemmän.

Suomi ja kehitysmaat

Suomen on nopeasti korotettava kehitysyhteistyöhön käytettävät määrärahat 0,7 %:iin bruttokansantuotteesta.

Auttamistyö tulee kehitysmaissa suunnata taitavasti ja taloudellisesti nimenomaan kansan elinmahdollisuuksia parantaviin kohteisiin. Lähetysjärjestöjen tehokkaita ja suoria kanavia tulee entistä tehokkaammin käyttää kansainvälisen hädän lievittämiseen, koska nämä järjestöt ovat saavuttaneet kansalaisten luottamuksen ja voivat toimia suoraan paikallisella ruohonjuuritasolla. Lähetysjärjestöjen osuutta kehitysyhteistyömäärärahoista on nostettava. Järjestöjen omarahoitusosuus on laskettava 20 %:iin.

SKL:n mielestä on pikaisesti huolehdittava siitä, että lähetysjärjestöjen palveluksessa olevat, kehitysyhteistyötä tekevät työntekijät saavat lukea lähetysjärjestöjen palveluksessa vietetyt vuodet virkavuosiksi. Lähetystyöntekijöiden lasten tulee saada ne etuudet, jotka suomalaisille lapsille sosiaalilainsäädännön mukaan kuuluvat.

Suomen tulee monipuolistaa ulkomaankauppaansa ja niveltää se osaksi kehitysyhteistyötä. Kahdenvälisellä kaupalla ja tuonnin esteiden poistamisella Suomi voi osaltaan edistää yhteistyömaiden taloudellista kehitystä.