Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.tuni.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SKL/715

Suomen kristillinen liitto

SKL:n Väestöpoliittinen ohjelma


  • Puolue: Suomen kristillinen liitto
  • Otsikko: SKL:n Väestöpoliittinen ohjelma
  • Vuosi: 1976
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

SKL: Väestöpoliittinen ohjelma

Syntyvyys on viime vuosina vähentynyt maassamme erittäin huomattavasti. Vuonna -65 syntyneitä lapsia oli 78.000 eli 17 promillea (tuhannesosaa) keskiväkiluvusta. Sen jälkeen luku on nopeasti pienentynyt. Vuonna -74 syntyvyysluku oli enää runsas 13 promillea eli 62.000 lasta. Syntyvyyden alenemisessa on aborteilla suuri merkitys. Niitä kun on viime vuosina suoritettu n. 20.000 vuosittain.

Syntyvyyden lisäksi väestönkehitykseen vaikuttaa kuolevuus. Imeväiskuolleisuus on Suomessa maailmantoiseksi alhaisin. Mutta verrattaessa muita kuolleisuuslukuja Euroopan valtioiden vastaaviin lukuihin, Suomen kuolleisuus on korkea, varsinkin työikäisten miesten osalta.

Tähän asti on syntyneiden ja kuolleiden lukumäärän ero lisännyt väestöämme. Ennusteiden mukaan tämä luonnollinen väestönlisäys pysähtyisi jo kymmenen vuoden kuluttua. Tämä merkitsisi väkilukumme vähenemistä tulevaisuudessa.

Vuodesta -69 lähtien väestönkasvu on perustunut lähinnä eliniän kasvuun ja kuolleisuuden alenemiseen. Mainitusta vuodesta lähtien maamme väestö ei ole uusiutunut. Väestön uusiutumisella tarkoitetaan sukupolven vaihtumista toiseksi. Vuosien -69-74 aikana Suomen väestönrakenteeseen on syntynyt 63.000 lapsen vajaus, kun uusiutumista pidetään väestöpoliittisena vähimmäistavoitteena.

Syntyvyyden alenemisesta ja väestön eliniän pitenemisestä seuraa väestön ikärakenteen muuttuminen. Vanhusten suhteellinen osuus väestöstä kasvaa ja työikäisen väestön osuus pienenee. Maassamme on viiden vuoden kuluttua 130.000 65 vuotta täyttänyttä enemmän kuin oli viisi vuotta sitten tämän vuosikymmenen alussa.

Muuttoliikkeen haitat

Maamme väestönkehitykseen ja ennen kaikkea työikäisen väestön lukumäärään siirtolaisuudella on ollut huomattava vaikutuksensa. Se on suuntautunut pääasiassa Ruotsiin. Suomi on ainoa korkean elintason valtio, joka viime vuosina on ollut väestöpohjaan nähden suuren siirtolaisuuden lähtömaana. Ennusteiden mukaan siirtolaisuudesta johtuva muuttotappio jatkuisi vielä kymmenkunta vuotta. Tänä aikana Suomi menettäisi siirtolaisuutena noin 100.000 kansalaistaan.

Siirtolaisuudesta sekä maan voimakkaasta sisäisestä muuttoliikkeestä johtuu, että väestön alueellinen tasapaino on pahasti häiriintynyt. Maan teollistuneisiin osiin on virrannut nuorta, koulunkäyntinsä päättänyttä väkeä. Maaseudulta on asutuskeskuksiin poistunut naisia suhteellisesti enemmän kuin miehiä. Maaseudun ikärakenteen muuttumisen lisäksi tästä on aiheutunut epäterve sukupuolirakenteen vinoutuminen. Valtaosassa maamme kuntia on kuolleisuus syntyvyyttä suurempi. Kun 65 vuotta täyttäneiden osuus väestöstä oli vuonna -72 kaupungeissa ja kauppaloissa 8,9 %, oli se maalaiskunnissa 11 %. On useita kuntia, joissa vanhusten osuus on yli viidennes koko väestöstä. Väestön alueellisen tasapainottomuuden vaikutukset eivät tunnu ainoastaan muuttotappioalueilla, vaan tuovat myös ruuhka-Suomeen monia ongelmia.

Väestölliset muutokset, varsinkin muuttoliike sekä perheiden perustaminen, kasvu ja hajoaminen vaikuttavat paikkakuntien asunnontarpeeseen. Tämä vaikutus kohdistuu sekä asuntojen määrään että kokoon ja laatuun. Toisaalta asunto-olot vaikuttavat puolestaan siihen, millaiseksi väestönkehitys muodostuu. Esim. nuorten perheiden asuntovaikeudet ja asumiskustannusten kalleus ovat yhtenä osasyynä syntyvyyden alhaisuuteen.

Syrjäseutujen koulut kuolevat

Alueellinen väestörakenne muuttuu jatkuvasti syrjäseutujen ja kehitysalueitten koululaitoksen kannalta epäedulliseen suuntaan. Kun muuttoliikkeen vaikutuksiin liittyy syntyvyyden väheneminen, heikkenee syrjäseutujen koulukeskusten elinvoima ratkaisevalla tavalla. Kouluverkosto harvenee ja jäljelle jäävien koulukeskusten toimintakyky vaikeutuu valinnaisryhmiin, luokkasarjoihin ja ammatillisiin linjoihin tarvittavan oppilasmäärän jäädessä saavuttamatta. Jos taas enimmäissäännöksistä luovutaan, nousevat oppilaskohtaiset kustannukset huomattavasti. Ikäluokkien voimakas pieneneminen johtaa puolestaan siihen, että muuttovoittoalueillakaan koulukapasiteetin ei enää tarvitse kasvaa entisellä vauhdilla.

Elinkeinoelämään työvoimapulaa

Väestönkehitys vaikuttaa toisaalta työvoimakysymykseen eli siihen onko elinkeinoelämällä tulevaisuudessa käytettävissä riittävästi työntekijöitä ja toisaalta kuluttajakysymykseen eli siihen, miten elinkeinoelämän tulisi suunnata toimintansa, jotta se parhaalla tavalla voisi kulloinkin hoitaa muuttuvan erilaisten hyödykkeiden, tuotteiden ja palvelusten kysynnän. Elinkeinoelämän tarvitseman työvoiman jalkisen hallinnon vaatiman työvoiman välinen kilpailu saattaa kiristyä epäterveesti. Siirtolaisuus on pahasti verottanut parasta työvoimaamme.

Pitkäaikaishoidon tarve lisääntyy

Pienten lasten terveydenhuollossa on meillä päästy hyviin tuloksiin. Sitävastoin työikäisen väestön kuolemanvaara on edelleen huomattavan korkea, mikä vaatii entistä tehokkaampaa terveydenhuoltotyötä. Ikärakenteen kehitys johtaa puolestaan siihen, että lähivuosina tarvitaan vanhusten kohdalla yhä lisääntyvää sairaanhoitoa. Vanhusten ja kroonikkojen hoito tulee olemaan lähiajan suurimpia ongelmia.

Lapset, sorretty ryhmä

Syntyvyyden alenemisen ohella on havaittavissa useita perheeseen kohdistuvia kielteisiä tekijöitä. Perhekokonaisuutta ei arvosteta samalla tavalla kuin aikaisemmin. Avioerojen määrä on jatkuvasti kasvamassa, samoin avoliitossa elävien nuorten määrä. Vanhempien edesvastuuttomuuden ja holtittomuuden vuoksi joudutaan suuri määrä lapsia vuosittain siirtämään laitoshoitoon. Erityishoidon ja -tuen tarpeessa olevien lasten luku lisääntyy, samoin agressiivisuus koululaisten keskuudessa. Ihmissuhteista on muodostunut kipeä ongelma; ei kyetä tulemaan toimeen edes omien lasten kanssa eikä kasvattamaan heitä myönteisiin ihmissuhteisiin. Perhepolitiikkaa on hoidettu enemmän tai vähemmän sattumanvaraisesti, poliittisten suhdanteiden mukaan,

[KUVA]

[kuvateksti] Virheellisen väestöpolitiikan seurausta on, että väestörakenne vinoutuu: kaupungit täyttyvät nuorista ja naisista, vanhat ja miehet jäävät maaseudulle.

Yleistavoitteet väestöpolitiikkaan

Väestöpolitiikalla tarkoitetaan kaikkia niitä pyrkimyksiä ja yhteiskunnan toimenpiteitä, joiden tavoitteena on vaikuttaa maamme väestön lukumäärään, laatuun, ikärakenteeseen ja alueelliseen jakaantumiseen sillä tavoin kuin yhteiskunnan kannalta pidetään toivottavana.

Maassamme ei ole virallista väestöohjelmaa valtakunnallisella tasolla. Kuitenkin jatkuvasti joudutaan tekemään väestöpolitiikkaan vaikuttavia ratkaisuja, ilman että niitä harkitaan väestöpoliittisesta näkökulmasta. Tämän vuoksi on tärkeätä, että väestöpolitiikka tunnustetaan erääksi yhteiskunnan kannalta tärkeäksi välineeksi. Yhtä tärkeätä on, että yleisesti hyväksytään ja asetetaan maallemme väestölliset tavoitteet tasapainoisen kehityksen aikaansaamiseksi.

Tasapainoiseen väestönkehitykseen

Väestöllisenä päätavoitteena SKL pitää tasapainoisen väestönkehityksen aikaansaamista. Ei ole syytä erityisesti pyrkiä nykyistä väestömääräämme korkeampaan tavoitteeseen, mutta uhkaamassa oleva väestön väheneminen olisi saatava estetyksi. Tasapainoinen kehitys edellyttää, että syntyvyydessä ei olisi suuria nousuja eikä laskuja, jotka aiheuttavat ongelmia ja häiriöitä yhteiskunnallisessa kehityksessä.

Edellä on viitattu maamme väestön ikärakenteen vinoutumiseen ja sen aiheuttamiin haittatekijöihin. Ikärakenteellisen vinoutuman korjaaminen vaatii estämään syntyvyyden alenemista ja siis elvyttämään sen kasvamista tasapainoisen kehityksen kautta.

Väestön alueellisen tasapainon tavoitteena on pidettävä sitä, että minkään alueen väestö ei enää jatkuvasti alenisi. Tämän tavoitteen lisäksi on pyrittävä myös siihen, ettei alueellisen ikärakenteen eikä sukupuolirakenteen vinoutuminen pääse jatkumaan.

Kokonaissuunnittelu väestöystävälliseksi

Yhteiskunnalla on monia keinoja, joilla se voi vaikuttaa hyväksymänsä väestöpolitiikan toteuttamiseksi. Tärkeätä on, että päätettäessä toimenpiteistä eri yhteiskuntapolitiikan lohkoilla, aina otetaan huomioon myös niiden vaikutus väestölliseen ja alueelliseen tasapainoon. Jollei näin tehdä syntyy helposti vinoutumia, joiden korjaaminen on myöhemmin sekä hankalaa että kallista.

Tärkeimmistä väestönkehitykseen vaikuttavista yhteiskuntapolitiikan lohkoista mainittakoon asuntopolitiikka, kansanterveystyö, työvoimapolitiikka ja perhepolitiikka.

Perheasuntoja lisättävä

Suotuisan väestökehityksen aikaansaamiseen ja säilymiseen vaikuttavat ennen kaikkea nuorten perheiden asuntovaikeuksien helpottamiseen sekä perheasuntojen riittävään tuottamiseen tähtäävät toimenpiteet, Tämän mukaisesti asuntopoliittisia toimenpiteitä olisi tehostettava erityisesti avioliiton solmimisvaiheessa olevien nuorten sekä lapsiperheiden kohdalla. Yhteiskunnan tuen ajoittaminen siten, että se kohdistuu voimakkaammin nimenomaan perheen ensimmäisen asunnon hankkimiseen, vaikuttaa paitsi välittömästi perheen perustamiseen ja lasten elinolosuhteisiin, myös perheen mahdollisuuksiin parantaa myöhemmässä vaiheessa asumistasoaan omatoimisesti, Perhekohtaisen tuen avulla tulisi asumiskustannuksia säädellä siten, että ne ovat oikeassa suhteessa perheen tulotasoon nähden. Alkuvuosien suuria pääomamenoja olisi tasoitettava siirtämällä niiden perimistä myöhempään ajankohtaan, jolloin perheen maksukyky olisi parempi.

Terveyttä hoidettava ennakolta

Terveyspoliittisin keinoin on ennen muuta pyrittävä maassamme poikkeuksellisen suuren kuolemanvaaran alentamiseen, Kuolleisuudessa on työ- ja liikennetapaturmilla sekä väkivaltaisilla kuolemilla huomattava osuus. Niissä alkoholin käyttö puolestaan on useissa tapauksissa osasyynä. Ennalta ehkäisevään terveys- ja asennekasvatukseen on tämän vuoksi kiinnitettävä erityistä huomiota.

Terveydellisten peruspalvelujen osalta tilanne on pahin työikäisen väestön kohdalla, Tämän vuoksi olisi ennalta ehkäisevää terveydenhoitoa kehitettävä siten, että jokainen työikäinen henkilö joutuisi määräajoin terveystarkastukseen. Tällä tavoin voitaisiin pitää huolta siitä, että työikäiset voisivat nykyistä paremmin säilyttää terveytensä ja että sairastuneet saataisiin ajoissa asianmukaiseen hoitoon ja tehokkaan kuntoutuksen kohteeksi.

Työmahdollisuuksia tasaisesti

Työvoimapoliittisin keinoin voidaan vaikuttaa lähinnä väestön alueelliseen tasapainoon sekä määrällisesti että ikärakenteen puolesta. Voimakas muuttoliike ruuhka-Suomeen sekä siirtolaisuus Ruotsiin on pyrittävä pysähdyttämään. Yhteiskunnan toimenpitein on kansalaisille tarjottava työmahdollisuus hänen omassa kotimaakunnassaan. Maataloudesta vapautuva työvoima on ohjattava lähinnä oman talousalueen kasvukeskuksiin. Yksityiselle yrittämiselle on luotava nykyistä parempia toimintaedellytyksiä muuttotappioalueilla. Tällöin on kiinnitettävä huomiota myös siihen, ettei paikkakunnalle synny väestön sukupuolirakenteen vinoutumia, Myös haja-asutusalueiden toimintakykyisyys on turvattava ylläpitämällä niillä riittävää palvelutasoa mm. kauppapalveluiden osalta.

Edellä mainittuja työvoimapoliittisia toimenpiteitä on tuettava asianmukaisella koulutuspolitiikalla sijoittamalla eritasoisia ja -asteisia koulutuspaikkoja nykyistä tasaisemmin maan eri osiin. Tällöin on myös aikuiskoulutuksen kautta tarpeen mukaan annettava ammattitaitoa syventävää jatkokoulutusta,

Asenteet perhemyönteisiksi

Oikein ohjattu perhepolitiikka on väestöpolitiikan parhaita työvälineitä pyrittäessä vaikuttamaan syntyvyyden kehitykseen yhteiskunnan kannalta edulliseen suuntaan. Koska maassamme harjoitettu perhepolitiikka on viime vuosina paljon taantunut, kaipaisi se kokonaisvaltaista uudelleenarviointia, Tällöin olisi lähdettävä siitä, että perhepolitiikassa ei ole kysymys ainoastaan rahasta, vaan ennen kaikkea asenteiden muutoksesta ja siis nykyistä lapsi- ja perhemyönteisemmän asenneilmaston luomisesta. Kaiken perhepolitiikan johtavana periaatteena tulee olla kristillistä perhe-elämää suosiva pyrkimys. Perheen ihmissuhteet heijastuvat koko yhteiskuntaan. Siksi on niiden tervettä kehitystä erityisesti vaalittava ja tarvittaessa annettava kristillisessä hengessä tapahtuvaa perheneuvontaa sekä tukea kotikasvatustyölle.

Kristillisen etiikan mukaan lapsi on toivottu ja oleellinen osa perhettä, minkä vuoksi vastuu hänestä kuuluu molemmille vanhemmille. Vuoden -71 lopulla suoritetun tutkimuksen mukaan vastaajien mielipiteet lasten toivotusta luvusta vaihtelivat varsin pienissä rajoissa kahden ja kolmen lapsen välillä. Vastaajien käsitys suomalaisen perheen ihanteellisesta lapsiluvusta oli keskimäärin 2,8 lasta. Nuorimman ikäryhmän kohdalla luku oli kuitenkin vain 2,1 lasta. Tasapainoisen väestönkehityksen turvaamiseksi olisi tarpeen, että keskimäärin joka toisessa perheessä olisi kaksi ja joka toisessa perheessä kolme lasta. Käytännössä siis kolmi- ja useampilapsisetkin perheet ovat väestöpoliittisten tavoitteiden kannalta tärkeitä. Tämä on otettava huomioon myös perhepoliittisia toimenpiteitä suunniteltaessa. Perheen taloudellinen asema ei saisi oleellisesti huonontua lasten lukumäärän kasvaessa.

Perhesuunnittelu abortin tilalle

Lapsimyönteinen perhepolitiikka edellyttää myös, että lapsikielteinen aborttilaki muutetaan elämää suojelevaksi ja kunnioittavaksi. Laista on poistettava sosiaaliset syyt ja pelkät ikärajat abortin saamisen perusteina. Abortin käyttämistä lapsilukua rajoittavana keinona ei voida hyväksyä, Tämän vuoksi olisi nykyistä laajemmin kiinnitettävä huomiota kristillisessä hengessä tapahtuvaan perhesuunnitteluun.

Perhepolitiikka edellyttää riittävää taloudellista tukea yhteiskunnan taholta. Tässä suhteessa on melkoisesti taannuttu. Perhepolitiikan osuus maamme sosiaalimenoista on vuosien -54-71 välillä laskenut 40 %:sta vähän yli 10 %:iin. Täten se on jäänyt pahasti jälkeen meillä aikaisemmin harjoitetusta ja myös muualla harjoitetusta perhepolitiikasta; onhan se esim. Ruotsissa kyennyt pitämään paremmin puolensa.

Taloudellinen tuki riittäväksi

Perhekustannusten tasauksessa olisi pyrittävä mahdollisimman yksinkertaiseen ja joustavaan järjestelmään. Sen runkona olisi yleistukena annettava lapsilisä, johon sitten kytkeytyisi muu tarveharkintaan perustuva tuki. Tarveharkinta on välttämätöntä, jos käytettävissä olevin voimavaroin perhepolitiikkaa halutaan todella tehostaa.

Koska valtaosa lapsista syntyy nuoriin perheisiin, jotka kodin perustamisen johdosta ovat taloudellisesti tiukalla, olisi yhteiskunnan tuki nykyistä huomattavasti suurempana suunnattava ensi sijassa alle 3-vuotiaisiin lapsiin ja sen jälkeen muihin alle kouluikäisiin lapsiin. Tarveharkintaisella erityistuella olisi taattava riittävä toimeentuloturva monilapsisille vähävaraisille perheille.

Koska lapsen terveen kehityksen kannalta on ensiarvoisen tärkeätä, että häntä ensimmäisinä ikävuosinaan voidaan hoitaa kodissaan, on tämä vaihtoehto ja valinta tehtävä mahdolliseksi niille äideille, jotka eivät halua käyttää hyväkseen yhteiskunnan päivähoitopalveluja. Tämä voidaan hoitaa suorittamalla kohtuullista äidinpalkkaa, jolloin myös kotiäitien sosiaaliturva Samalla saadaan järjestetyksi. Varsinaista äitiyslomaa tulisi jatkaa kuuden kuukauden pituisella hoitolomalla, jonka sairausvakuutus korvaisi. Korvaus hoitoloman ajalta tulisi voida suorittaa sille vanhemmista, joka kokopäivätyössä käymättä tosiasiallisesti lasta hoitaa.

Hyväksytty puoluehallituksen kokouksessa 15.5.1976.