SKP:n ohjelma kunnallisvaaleissa 2000

Hyvinvointikunta - vaihtoehto markkinakunnalle

Suomen Kommunistinen Puolue haluaa avata uusia väyliä kansalaisten omalle päätöksenteolle, vaikuttamiselle ja vaihtoehdoille. Haluamme rakentaa hyvinvointikuntaa ja osallistuvaa demokratiaa vaihtoehtona sille, että kuntien toiminta alistetaan markkinoille ja pienen piirin vallankäytölle.

Uusi suunta voidaan saada aikaan laajalla kansalaistoiminnalla, joka yhdistää työn ja pätkätyön epävarmuudessa raatavia, työttömiä, opiskelijoita, eläkeläisiä ja muita hyvinvointikuntaa tarvitsevia. SKP on valmis yhteistyöhön kaikkien niiden kanssa, jotka haluavat vaihtoehtoa eriarvoisuutta lisäävälle politiikalle.

Jokaisella tulee olla oikeus kunnolliseen toimeentuloturvaan, työhön, terveyteen, sivistykseen, terveelliseen ympäristöön ja oikeus vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon. Näiden oikeuksien turvaaminen on julkisen vallan velvollisuus, jonka toteuttaminen riippuu paljon kunnista ja niiden asemasta.

Nyt näitä perusoikeuksia ei ole turvattu kaikille. Yhteiskunta jakautuu menestyvään vähemmistöön, epävarmoissa työoloissa uupuvaan enemmistöön ja yhä laajempaan syrjäytettyjen joukkoon. Työttömyys, pätkätyöt, sosiaaliturvan leikkaaminen ja kuntien palvelujen heikentäminen ovat lisänneet tuloeroja, köyhyyttä ja syrjäytymistä. Samalla ne heikentävät naisten asemaa ja mahdollisuuksia.

Pohjoismaisen hyvinvointimallin perustaa murentaa pääoman ehdoin tapahtuva uuden teknologian käyttöönotto, kapitalistinen globalisaatio, talouden keskittyminen ja tulonjaon muutos pääomatulojen hyväksi. Hyvinvointivaltion tarpeet kasvavat samaan aikaan kun verotuksen yhtenäistäminen Euroopan unionin malliin heikentää sen rahoitusta. Poliittisen päätöksenteon alistaminen kapitalistisille markkinoille ja EU:lle on kaventanut kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia ja kunnallista itsehallintoa.

Tilanne kunnissa on muuttunut yhä huonompaan suuntaan. Hallituspuolueiden ja keskustan voimin on kunnat laitettu epäsosiaalisen leikkauspolitiikan toteuttajiksi. Se on merkinnyt julkisten palvelujen karsimista ja yksityistämistä samaan aikaan kun kuntalaisten veroja ja maksuja on lisätty. Eniten tästä ovat joutuneet kärsimään työttömät, lapsiperheet, nuoret, eläkeläiset ja muut pienituloiset.

SDP, Vasemmistoliitto ja vihreät ovat pettäneet vaalilupauksensa ja sitoutuneet eriarvoisuutta lisäävään uusliberalistiseen hallituspolitiikkaan. Ne toteuttavat sitä lähes poikkeuksetta myös kuntatasolla yhteistyössä oikeiston kanssa. Tähän on liittynyt ideologinen käänne oikealle - pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan periaatteista markkinajohtoiseen ajatteluun, jossa kaikki alistetaan rahalle, taloudelliselle tehokkuudelle ja kapitalistiselle voitontavoittelulle. Päätösvalta kunnissa on keskitetty entistä pienempään piiriin muun muassa siirtymällä kehysbudjetteihin ja karsimalla lautakuntia. Taloudellisen, poliittisen ja virkamieseliitin "hyvä veli" -verkostot hallitsevat.

Rahaa on enemmän kuin koskaan, mutta köyhyys lisääntyy

Talouden hedelmät jakautuvat yhä epäoikeudenmukaisemmin. Tulonjako on muuttunut voimakkaasti pääomanomistajien ja suurituloisten hyväksi. Suuryhtiöt ja optiomiljonäärit rikastuvat yhteiskunnan vapaamatkustajina, jotka käyttävät hyväkseen verovaroin koulutettua työvoimaa ja palveluja, mutta maksavat yhä pienemmän osuuden veroista. Talouden kasvusta huolimatta noin puoli miljoonaa työikäistä on työttömänä. Suurin osa uusista työsuhteista on pätkätöitä tai osa-aikaisia. Sadattuhannet joutuvat sinnittelemään riittämättömän toimeentuloturvan varassa. Erityisesti nuorten ja pitkäaikaistyöttömien toimeentulo on heikentynyt. Asevarusteluun riittää varoja, mutta ei sosiaaliturvaan.

EU-jäsenyyden voimistama talouden keskittyminen on kiihdyttänyt muuttoliikettä. Maaseudun autioitumisen kääntöpuolena ovat asumiskustannusten nousu ja sosiaaliset ongelmat kasvukeskuksissa. Kuntien väliset taloudelliset erot ovat kasvaneet. Eriarvoisuus kasvaa myös kuntien sisällä, palvelut keskittyvät ja monet alueet suorastaan taantuvat. Terveyden- ja sairaanhoidon, vanhustenhuollon ja vammaispalvelujen supistaminen ja maksujen korottaminen vaikeuttavat erityisesti pienituloisten asemaa. Koulutuksellinen eriarvoisuus on alkanut uudelleen kasvaa. Lasten ja nuorten vaikeuksien lisääntyminen, mielenterveysongelmat sekä päihteiden ja huumeiden käyttö ovat hälyttävä ilmaus yhteiskunnallisesta turvattomuudesta.

Kuntien valtionosuuksia leikattiin 90-luvulla lamaan vedoten yli 25 miljardilla markalla. Suomen bruttokansantuote on kasvanut pahimman laman jälkeen jo yli 200 miljardilla markalla. Suuryhtiöiden voittojen ja pääomatulojen kasvu osoittaa, että rahaa on vaikka millä mitalla. Hallituspuolueet jatkavat kuitenkin edelleen kuntien valtionosuuksien leikkaamista. Niiden osuus kuntien tuloista on supistunut 90-luvun alun jälkeen yli 30 prosentista alle 15 prosenttiin. Yhteisöverojen tuotosta kunnat saavat enää vain vähän yli kolmanneksen, vaikka niille luvattiin valtionosuusuudistusta tehtäessä puolet yhteisöveron tuotosta. Samaan aikaan kun kuntien palveluja on heikennetty, on kuntalaisten veroja ja maksuja lisätty. Monissa kunnissa pyritään väistämään sosiaalisia velvollisuuksia, mutta jaetaan suurfirmoille tukea, tonttimaita ja maksuhelpotuksia.

Suunnanmuutos on välttämätön

Me kommunistit olemme sitä mieltä, että eriarvoisuus, syrjäytyminen ja turvattomuus voidaan ja pitää ehkäistä turvaamalla jokaiselle kuuluvat yhtäläiset taloudelliset, sosiaaliset, sivistykselliset ja demokraattiset perusoikeudet. Niiden toteutumista ei saa alistaa yksityiselle voitontavoittelulle.

Kunnissa kärjistyvien ongelmien ratkaiseminen vaatii politiikan suunnan muuttamista. SKP vaatii, että tuloja ja työtä jaetaan oikeudenmukaisemmin lyhentämällä yleistä työaikaa ja leikkaamalla pääomapiireiltä. On parannettava kuntien taloudellisia edellytyksiä vastata kasvaviin tarpeisiin sosiaali- ja terveydenhuollon sekä koulutuksen ja kulttuurin aloilla. Tämä on välttämätöntä myös sukupuolten välisen tasa-arvon toteuttamiseksi. On edistettävä paikallistaloutta ja ekologisesti kestävää kehitystä. Tässä kaikessa tarvitaan aktiivista kansalaisyhteiskuntaa ja osallistuvaa demokratiaa.

Riittävä perusturva kaikille

Suomessa on varaa turvata jokaiselle oikeus ihmisarvoisen elämän edellyttämään toimeentuloon ja huolenpitoon riippumatta siitä, missä kunnassa hän asuu. Valtiovallan tulee taata 4 000 markan veroton perusturva kuukaudessa jokaiselle täysi-ikäiselle kaikissa niissä elämäntilanteissa, joissa henkilöllä ei ole mahdollisuutta saada sitä työllä tai muilla tuloillaan. Kunnissa tarvitaan konkreettinen toimenpideohjelma perusoikeuksien toteutumisen turvaamiseksi.

Kuntalaisille kuuluu oikeus maksuttomaan perusterveydenhuoltoon, yleissivistävään ja ammatilliseen peruskoulutukseen sekä kirjastopalveluihin. Peruspalvelujen tuottaminen on julkisen vallan velvollisuus, jota ei saa jättää markkinoiden varaan. Valtiovallan on turvattava kunnille riittävät varat yhtäläisten peruspalvelujen järjestämiseksi koko maassa. Muun muassa tietoyhteiskunnan haasteet ja keskimääräisen eliniän kohoaminen asettavat kasvavia vaatimuksia kuntien palvelujen kehittämiselle.

Terveydenhuollon, erikoissairaanhoidon, vanhustenhuollon, vammaisten ja muita palveluja on parannettava. Kuntien palveluihin ja palkattava riittävästi henkilöstöä, jotta palveluja saa ilman kohtuutonta jonottamista ja niitä kyetään kehittämään laadultaan entistä korkeatasoisemmiksi. Maksut eivät saa estää ketään saamasta tarvittavaa huolenpitoa. Lääkkeiden ja palvelujen maksujen omavastuuosuuksia ei saa lisätä. Sosiaaliturvaa tarvitsevien ihmisarvon ja yksityisyyden suojan loukkaaminen on lopetettava. Julkisin varoin tuettu hammashuolto on laajennettava koko väestöä koskevaksi. Sosiaalityöhön on suunnattava lisää voimavaroja, jotta voidaan kehittää muun muassa ennalta ehkäisevää toimintaa. Kaikille kuntalaisille tulee turvata tasavertaiset mahdollisuudet osallistumiseen ja palveluihin myös riittävien kuljetuspalvelujen avulla.

Valtiovallan on osoitettava kunnille lisää resursseja kasvatuksellisesti korkeatasoisen lasten päivähoidon, esikoulun ja koululaisten iltapäivätoiminnan kehittämiseen. Yhtenäistä peruskoulujärjestelmää ei saa murentaa vaan sen kehittämiseen on ohjattava lisää määrärahoja muun muassa opetusryhmien koon pienentämiseksi ja erityisopetuksen kehittämiseksi. Kouluille ja kirjastoille on turvattava edellytykset kantaa vastuunsa niin nuorten kuin myös aikuisväestön mahdollisuuksien lisäämiseksi uuden tietotekniikan käytössä. On edistettävä kaupallisista kahleista vapaata ja luovaa kulttuurielämää, kulttuurilaitosten monipuolista toimintaa ja omaehtoista kulttuuriharrastusta.

Kunnat työajan lyhentämisen edelläkävijöiksi

Valtion ja kuntien tulee olla edelläkävijöitä yleisen työajan lyhentämisessä, työn jakamisessa ja työllistäjinä. Yleisen työajan lyhentäminen antaa lisää aikaa myös perheelle ja ystäville.

On laadittava laki, jolla kunnissa siirrytään kuuden tunnin työpäivään ansiotasoa alentamatta muun muassa 6+6 tunnin työaikamallia soveltaen. Näin voidaan lisätä työpaikkoja, parantaa palveluja ja vähentää työuupumusta. Kunnille, jotka lyhentävät työaikaa ja palkkaavat samalla lisää työntekijöitä, on ohjattava tästä valtiolle kertyvä verotulojen kasvu ja työttömyysmenojen säästö. Valtion ja kuntien työllisyysmäärärahoja ei saa vähentää niin kauan kuin työttömyyttä ei ole nujerrettu. Eläkkeelle pääsyä ei saa vaikeuttaa.

Työttömyysturvaa ja toimeentulotukea ei saa muuttaa vastikkeelliseksi pakkotyön teettämiseksi. Myöskään tukityöllistäminen ei saa olla keino luoda kuntiin ja ns. kolmannelle sektorille halpatyövoiman markkinoita. Sen sijaan valtiovallan on tuettava kuntien mahdollisuuksia palkata lisää vakinaisia työntekijöitä palvelujen kehittämiseksi. Valtiovallan ja kuntien tulee yhdessä taata pitkäaikaistyöttömille ja nuorille työttömille oikeus mielekkääseen työhön ja normaaleihin työehtoihin. Kunnan tulee muutenkin toimia työnantajana esimerkillisesti työntekijöiden työehtojen parantamiseksi, vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi sekä naisten ja miesten palkkauksellisen tasa-arvon edistämiseksi. Kunnallsen sopimusvaltuuskunnan tulee irtaantua työnantajaliittojen komennosta.

Oikeus kohtuuhintaiseen asumiseen

Markkinoiden vapaus on johtanut asumiskustannusten nousuun ja laajaan muuttoliikkeeseen. Asumiskustannusten saamiseksi kuriin tarvitaan vuokrasääntelyä, asuntolaina-aikojen pidentämistä ja julkisen vallan toimia työpaikkojen turvaamiseksi siellä, missä ihmiset asuvat. Samalla on lisättävä valtion aravalainoitusta, kuntien omien vuokra- ja asumisoikeusasuntojen rakentamista sekä kuntien etu-osto-oikeuden käyttämistä tonttimaan hankinnassa. Asumisolojen parantamiseksi ja slummiutumisen ehkäisemiseksi on lisättävä korjausrakentamista.

Asukkaiden mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa asumista ja asuinympäristöä koskevaan suunnitteluun ja päätöksentekoon on lisättävä. Uuden maankäyttö- ja rakennuslain sisältämiä osallistumis- ja arviointisuunnitelmia tulee kehittää niin, että kaavaesitystä ei hyväksytä, mikäli vähintään puolet asukkaista sitä vastustaa. Uusien hypermarkettien sijasta on kehitettävä lähikaupan palveluja.

Alueelliseen tasa-arvoon

On hylättävä EU:n kasvukeskusajatteluun liittyvä pyrkimys suurkuntiin. Sen sijaan on kehitettävä alueellisia eroja tasaavaa aluepolitiikkaa. On lisättävä valtion tukea syrjäseutujen kuntien työllisyyden ja palvelujen turvaamiseksi.

Valtion ja kuntien toimintojen yksityistämisen sijasta tarvitaan julkisen vallan aloitteellisuutta tietoyhteiskunnan mahdollisuuksien ja hyvinvointipalvelujen kehittämiseksi myös kehitysalueilla ja maaseudulla. On laadittava erityisohjelma Pohjois- ja Itä-Suomen kuntien tukemiseksi. EU:n ajaman teollisen tehomaatalouden sijasta on tuettava perheviljelmien mahdollisuuksia toimia Suomen maataloustuotannon perustana. Valtion yritysten tulee kantaa vastuunsa alueellisesti monipuolisen talouden kehittämisestä.

Ekologisesti kestävään kehitykseen

Kunnissa tulee toteuttaa YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssin suositusten mukaisesti kestävän kehityksen ohjelmaa, jolla suojellaan luontoa ja kehitetään paikallista taloutta ekologisesti kestävällä tavalla. Niiden tekemisessä ja toteuttamisessa on asukkaiden, työntekijöiden sekä ay- ja kansalaisjärjestöjen osallistumisella ratkaiseva merkitys.

Kunnan omaa toimintaa ja kunnan alueella tapahtuvaa tuotannon ja kulutuksen mallia on muutettava niin, että laajennetaan uusiutuvien energialähteiden käytön osuutta, siirrytään tuhlailevasta kertakäyttötaloudesta kierrätykseen ja jälleenkäyttöön, vahvistetaan paikallistalouksia sekä laajennetaan ihmisten mahdollisuuksia vaikuttaa elinympäristönsä terveellisyyteen. Esitykset ydinvoiman lisärakentamisesta tulee hylätä. Samoin on hylättävä Vuotoksen allashanke.

Energiatuotantoa ja jakelua, joukkoliikennettä ja jätehuoltoa ei pidä yksityistää vaan niitä on kehitettävä kuntien ja valtion toimesta. Kunnan omistajapolitiikalla on tärkeä merkitys kehityksen ohjaamisessa ekologisesti kestävämmälle pohjalle. Kokemus esimerkiksi energialaitosten, joukkoliikenteen ja jätehuollon yksityistämisestä osoittaa, että se johtaa usein vain toiminnan keskittymiseen muutamien kansainvälisten suuryhtiöiden hallintaan.

Kansainvälisen solidaarisuuden puolesta - rasismia vastaan

Kapitalismin ruokkima alituinen kilpailu ja epävarmuus luovat perustaa yhteiskunnallisten asenteiden kovenemiselle, muukalaisvihalle ja rasismille. Samaan aikaan Suomen kytkeminen EU:n kautta sotilasliittoon voimistaa asevarustelua, jonka miljardit ovat poissa mm. sosiaaliturvasta ja kuntien palveluista.

Suomen sotilaallinen liittoutumattomuus edellyttää pysymistä erossa euroarmeijasta ja Natosta. Asemenoja on vähennettävä. Kuntien tulee järjestää aktiivisesti siviilipalveluspaikkoja nuorille.

Suomen kehitysmäärärahojen häpeällisen alhainen osuus bruttokansantuotteesta on nostettava jo lähivuosina YK:n suositusten mukaisesti vähintään 0.7 prosenttiin. Ystävyyskuntatoiminnan pääpaino tulee olla asukkaiden, kansalaisjärjestöjen ja oppilaitosten tasolla.

Pakolaisille on turvattava samat oikeudet kuin muillekin Suomessa asuville. Heidän oikeusturvaansa ei saa heikentää. Kunnissa on kehitettävä eri viranomaisten yhteistyötä maahanmuuttajien ns. kotouttamisohjelmien toteuttamisessa.

Tulonjako uusiksi eli mistä rahat

Työn ja pääoman välistä tulonjakoa on muutettava palkansaajien hyväksi. Näin helpotetaan myös hyvinvointivaltion ja kuntien rahoitusongelmia. Verotuksen rakenne on uudistettava oikeudenmukaisemmaksi muuttamalla kunnallisvero progressiiviseksi ja nostamalla verotettavan tulon alarajaa. Pääomatuloja on ryhdyttävä verottamaan palkkatulojen tavoin, jolloin ne tulevat myös kunnallisveron piiriin. Kuntia ei saa rasittaa muita korkeammilla työnantajamaksuilla.

Valtion ja kuntien välistä tulonjakoa on muutettava lisäämällä kuntien valtionosuuksia. Yhteisöveron jakosuhdetta valtion ja kuntien välillä tulee muuttaa kuntien hyväksi. Nämä muutoksen ovat tarpeen myös kuntien välisten taloudellisten erojen kaventamiseksi.

Koska kunnat huolehtivat suurelta osin ympäristönsuojelusta ja energiahuollosta on myös ympäristö- ja energiaverojen tuotosta jaettava yhteisöveron tapaan osa kunnille. Kiinteistövero on suunnattava asumisen ja pienomistajien sijasta rikkaiden ja suuryhtiöiden verottamiseen.

Kuntien maksut on kohdistettava oikeudenmukaisesti kuntalaisten maksukyvyn mukaan. Peruspalvelujen tulee olla maksuttomia. On lopetettava suuryhtiöiden suosiminen kunnallisissa maksuissa.

Osallistuvaan demokratiaan - aktiiviseen kansalaisyhteiskuntaan

Kunnissa on kehitettävä osallistuvaa demokratiaa ja itsehallintoa, joka antaa jokaiselle kunnan asukkaalle mahdollisuuden osallistua ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon. Kuntien itsehallintoa on vahvistettava suhteessa talouselämään ja valtiovaltaan.

Kuntalaisten aloiteoikeudelle on annettava sille kuuluva ensisijainen merkitys kunnallisessa päätöksenteossa. Kunnallisaloitteet on käsiteltävä nopeasti. On parannettava suunnittelun ja päätöksenteon avoimuutta ja julkisuutta niin, että kuntalaiset saavat riittävästi tietoa asioista jo valmisteluvaiheesta alkaen. Periaatteellisesti tärkeät ratkaisut on alistettava kunnalliseen kansanäänestykseen aina, jos vähintään viisi prosenttia kuntalaisista sitä esittää.

Kunnanvaltuustojen on otettava takaisin itselleen kuuluva valta muun muassa budjettiratkaisuissa, joissa kehysbudjettikäytäntö on siirtänyt valtaa pois valtuustolta. Kuntalaisten valitsemien edustajien osuutta päätöksenteossa on lisättävä myös muodostamalla nykyistä useampia lautakuntia. Ainakin suuriin kaupunkeihin tulee perustaa kaupunginosavaltuustoja, joille annetaan myös todellista päätösvaltaa ja resursseja alueensa asioissa. Kunnanhallinnon tulee järjestää tärkeissä asioissa, kuten budjettivalmisteluissa ja kaavaratkaisuissa, kuntalaisten, kunnan työntekijöiden ja kansalaisjärjestöjen edustajien kuulemistilaisuuksia. Kuntainliitoissa, seutu- ja aluehallinnossa on vahvistettava vaaleilla valittujen edustajien päätösvaltaa.

Ratkaisevaa kunnallisen demokratian kehittämisessä on asukkaiden ja kansalaisjärjestöjen, kuten asukasyhdistysten ja kylätoimikuntien toiminta asukkaiden suorien vaikutusmahdollisuuksiensa lisäämiseksi. Tässä toiminnassa SKP on mukana ja aikoo viedä sen vaatimukset myös kunnanhallintoon.

Rahan vallasta kansan valtaan!